Puolison juominen
Olen seurustellut miesystäväni kanssa muutaman vuoden. Alussa en ongelmaa havainnut, mutta nyt olen huomannut tämä vaikuttaa omaan hyvinvointiini liikaa. Kyse siis joka viikkoisesta humalahakuisesta juomisesta. Arkena kaikki rullaa hyvin ja mieheni on mitä parhain puoliso, mutta viikonlopun koittaessa oma ahdistukseni lisääntyy koska tiedän mieheni aikoo juoda. Tuntuu, että aina löytyy syy juoda joko iloon tai suruun, hänellä ei tunnu mitään muita rentoutumis keinoja olevan :( Alan olla todella loppu tähän, tuntuu etten saisi tuntea näin kun kyseessä muuten hyvä mies. Mitä voin tehdä vai onko ero ainoa ratkaisu?
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette, etenkin mies?
Jos on vasta nuori, ehtii lasketella tuota viinaluiskaa vielä hyvän tovin ennen kuin havahtuu, ja pahimmillaan havahtuu vasta kun on myöhäistä. Oletteko keskustelleet asiasta?
Olemme 35-vuotiaita eli lähes keski-ikäisiä jo
Vierailija kirjoitti:
Asumme yhdessä eli avoliitossa. Alan kallistua eron kannalle
Sinä kallistat eroa ja puoliso pulloa! 😂
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko alkoholistiperheen lapsi? Jos ongelma on vain sinulla, hae apua itsellesi, ja anna toisen elää tavallaan. Jos juomisesta on kuitenkin haittaa suhteelle, eroaminen ehkä kannattaa. Täysin raitista miestä on kuitenkin vaikea löytää.
Kyllä joka viikonloppuinen ryyppääminen on ongelma kelle tahansa kohtuukäyttäjälle, vaikkei mikään alkoholistiperheen lapsi olisikaan.
Joka vkl ajattelen, että otan tämän taas puheeksi ja sitten taas lepyn enkä ota asiaa esille. Minulla taustalla kaksi todella raskasta parisuhdetta enkä enää jaksaisi yhtäkään ahdistavaa suhdetta.
Varmaan itsekin tietää että juominen on onglema, jos sillä ei mitään muuta rentoutumiskeinoa ole. Jaksaa tsempata työviikon ja perjantaina perjantaipullomies pääsee vihdoin "rentoutumaan" tuhannen tuiskeessa. Kyllä se varmasti jois viikollakin, ellei työt tai muut velvoitteet pakottaisi olemaan raittiina. Ongelma mitä ilmeisimmin pahenee vielä ja pian juo viikollakin.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan itsekin tietää että juominen on onglema, jos sillä ei mitään muuta rentoutumiskeinoa ole. Jaksaa tsempata työviikon ja perjantaina perjantaipullomies pääsee vihdoin "rentoutumaan" tuhannen tuiskeessa. Kyllä se varmasti jois viikollakin, ellei työt tai muut velvoitteet pakottaisi olemaan raittiina. Ongelma mitä ilmeisimmin pahenee vielä ja pian juo viikollakin.
Tätä pahoin pelkään itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko alkoholistiperheen lapsi? Jos ongelma on vain sinulla, hae apua itsellesi, ja anna toisen elää tavallaan. Jos juomisesta on kuitenkin haittaa suhteelle, eroaminen ehkä kannattaa. Täysin raitista miestä on kuitenkin vaikea löytää.
Kyllä joka viikonloppuinen ryyppääminen on ongelma kelle tahansa kohtuukäyttäjälle, vaikkei mikään alkoholistiperheen lapsi olisikaan.
Kommentti olikin alkkiksen kirjoittama.
Itse olen nuoruudessani käyttänyt alkoa tarpeeksi eikä minua häiritse juhlimaan lähtiessä juominen, mutta kotona juopottelu häiritsee. Inhottaa jo kun kuulen kaljatölkin avautuvan..
Ex joi JOKA viikonloppu. Tiesin kellolleen monelta ovi pamahti auki ja siitä vessaan. Uni katkesi jokaikinen kerta hylje pomppuun. Aikansa kattelin. Tajusin nollausjuomisen nollaavan mua.
Lähde.
Sinä voit itse päättää, että et katso enää juoppoa. Puolisosi sitten tekee omasta puolestaan oman valintansa, onko sinun puolisosi vai juoppo.
Niin, ethän sinä tietenkään uskalla laittaa häntä sen valinnan eteen, kun tiedät jääväsi toiseksi juomisen rinnalla. Mutta parempi huomata olevan kakkonen jo nyt eikä vasta siten, kun useamman vuoden ja lapsen jälkeen joudut toteamaan, että tilanne on vain pahentunut jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Joka vkl ajattelen, että otan tämän taas puheeksi ja sitten taas lepyn enkä ota asiaa esille. Minulla taustalla kaksi todella raskasta parisuhdetta enkä enää jaksaisi yhtäkään ahdistavaa suhdetta.
Vetoan mun terapeutin sanoihin. Henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen suhde jättää jälkeensä mustan pilven. Siksi koetaan vetävän magneetin lailla kusisia ihmisiä. Ennen uutta suhdetta täytyisi käsitellä menneisyys.
Vierailija kirjoitti:
Ex joi JOKA viikonloppu. Tiesin kellolleen monelta ovi pamahti auki ja siitä vessaan. Uni katkesi jokaikinen kerta hylje pomppuun. Aikansa kattelin. Tajusin nollausjuomisen nollaavan mua.
Lähde.
Mikä ovi ja vessajuttu? Oliko tuo sängyn hölskyminen ainut viinahaitta?
Välttelen asiasta sanomista, koska välttelen konflikteja. Tiedän puolisoni alkaa puolustuskannalle, jos asian otan esille. Tuntuu ettei tämä oikein enää ratkea millään. En halua olla torumassa juomisesta, mutta en myöskään siedä sen katselua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex joi JOKA viikonloppu. Tiesin kellolleen monelta ovi pamahti auki ja siitä vessaan. Uni katkesi jokaikinen kerta hylje pomppuun. Aikansa kattelin. Tajusin nollausjuomisen nollaavan mua.
Lähde.Mikä ovi ja vessajuttu? Oliko tuo sängyn hölskyminen ainut viinahaitta?
Et osaa suomea?
Vierailija kirjoitti:
Välttelen asiasta sanomista, koska välttelen konflikteja. Tiedän puolisoni alkaa puolustuskannalle, jos asian otan esille. Tuntuu ettei tämä oikein enää ratkea millään. En halua olla torumassa juomisesta, mutta en myöskään siedä sen katselua.
Tajuat varmaan ettei toi ole millään tasolla terve suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex joi JOKA viikonloppu. Tiesin kellolleen monelta ovi pamahti auki ja siitä vessaan. Uni katkesi jokaikinen kerta hylje pomppuun. Aikansa kattelin. Tajusin nollausjuomisen nollaavan mua.
Lähde.Mikä ovi ja vessajuttu? Oliko tuo sängyn hölskyminen ainut viinahaitta?
Et osaa suomea?
En ymmärtänyt ajatuskulkuasi.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehen juominen ei ole miehen ongelma vaan sinun ongelmasi, lähde. Muuten et saa häntä ymmärtämään ongelmaanne.
Kyllä se juominen on sen miehen ongelma. Alkoholismi on hankala sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Sinä voit itse päättää, että et katso enää juoppoa. Puolisosi sitten tekee omasta puolestaan oman valintansa, onko sinun puolisosi vai juoppo.
Niin, ethän sinä tietenkään uskalla laittaa häntä sen valinnan eteen, kun tiedät jääväsi toiseksi juomisen rinnalla. Mutta parempi huomata olevan kakkonen jo nyt eikä vasta siten, kun useamman vuoden ja lapsen jälkeen joudut toteamaan, että tilanne on vain pahentunut jatkuvasti.
Kyllä tiedän, että tämä johtaisi siihen puoliso valitsee viinan. Läpi sormien sietänyt tätä, koska hän on muuten parempi mies kuin kukaan aikasemmistani. Myös kaikki läheiseni pitävät miehestäni.
Vierailija kirjoitti:
Välttelen asiasta sanomista, koska välttelen konflikteja. Tiedän puolisoni alkaa puolustuskannalle, jos asian otan esille. Tuntuu ettei tämä oikein enää ratkea millään. En halua olla torumassa juomisesta, mutta en myöskään siedä sen katselua.
Mikäli puolisosi asettuu puolustusasemiin juomisesta keskustellessa ne, on jo yksin se hälyttävä merkki ongelmasta.
Syytellä ei toki kannata vaan ennemminkin kertoa, mitä sinä toivoisit suhteelta, viikonlopuilta ja häneltä.
Eiköhän tuossa tilanteessa elä aikasta moni tässä maassa.
Ahdistukselta ei voi välttyä, kun se puoliso nyt vaan muuttuu ihan toiseksi ihmiseksi humalaisena.
Omasta mielestään on varmaan rento ja hauska ja rakastava, jota pitäisi huomioida kaikin positiivisin tavoin ja olla hengessä mukana.
Jännittää sekin aikooko muutoin syrjäänvetäytyvä hiljainen ja pidättyvä puoliso nolata itsensä avautumalla jollekulle, jota kohtaan alkaakin tuntea pettymyksen tunteita viinahuurujen väistämättä loppuessa.
Täytyykö ja (kuinka prkleen pitkälle) koittaa luovia ja myötäillä ja toivoa yön laskeutuvan.
Antaako nukkua.
Selvinpäin mitä mainioin puoliso, jonka kanssa asiat hoituvat mukavasti. Sitä kaveria ei haluaisi poistaa elämästään.
Humalaisen kanssa ei kannata puhua.
Eikä krapulaisen. On sovittava aika ihan asialliseen kehityskeskusteluun aika ajoin.
Syyttelemättä.
Parannusta tapahtuu kyllä aina joksikin aikaa. Mikäli se riittää niin jatka yhdessä. Myötä ja vastamäessä,
Kokenut kaikki tietää.