Lue keskustelun säännöt.
Puolison juominen
30.10.2022 |
Olen seurustellut miesystäväni kanssa muutaman vuoden. Alussa en ongelmaa havainnut, mutta nyt olen huomannut tämä vaikuttaa omaan hyvinvointiini liikaa. Kyse siis joka viikkoisesta humalahakuisesta juomisesta. Arkena kaikki rullaa hyvin ja mieheni on mitä parhain puoliso, mutta viikonlopun koittaessa oma ahdistukseni lisääntyy koska tiedän mieheni aikoo juoda. Tuntuu, että aina löytyy syy juoda joko iloon tai suruun, hänellä ei tunnu mitään muita rentoutumis keinoja olevan :( Alan olla todella loppu tähän, tuntuu etten saisi tuntea näin kun kyseessä muuten hyvä mies. Mitä voin tehdä vai onko ero ainoa ratkaisu?
Kommentit (199)
Mun on oikeasti vaikeaa ymmärtää näitä alkoholistien puolisoita, jotka jaksavat jauhaa "muuten hyvä puoliso"-jargoniaan kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Millä mittarilla alkkis on hyvä, kun se juo joka viikonloppu ja välittää kilin kontit puolisonsa mielipiteistä, hyvinvoinnista ja elämästä ylipäätään. Miten sitä voi sumuttaa itseään sillä, että kun maanantaista torstaihin alkkis jaksaa nipin napin pysyä erossa pullosta niin "suhteessa on paljon hyvää". Viikonloppuna on sitten paha mieli, kun alkkiksen ikuinen rakkaus astuu kuvioihin ja puoliso jää kakkossijalle.
Meillä on vain yksi elämä! Ei uhrata sitä alkoholisteille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyödynnä Audible trial ja kuuntele ilmaiseksi tietyn aikaa toivon mukaan ajatuksia antavia oppaita. Laitan alkuun tohon tilanteeseen istuvan kirjan. Älä anna nimen hämätä. :
https://www.amazon.com/Psychopath-Free-Expanded-Edition-audiobook/dp/B0…
https://www.amazon.com/Codependency-Recovery-Workbook-Codependent-Relat…
https://www.amazon.com/Break-Free-Toxic-People-Relationships/dp/B08JVGV…
Vierailija kirjoitti:
Tarinasi kuulostaa lähes kaikilta osin kuin omalta nuoruudeltani.
Vaikka tilanne oli tosi stressaava ja aiheutti osaltani hirveitä kiukunpuuskia ja riitoja, en voinut jättää häntä koska rakastin ihan liikaa ja kun hän ei juonut, ei ollut menossa kavereiden kans baariin tai ollut juuri salaa baarissa, niin meillä meni tosi hyvin. Ei riidelty oikeesti koskaan, meillä oli ihan hauskaa yhdessä ja hänkin sanoi usein että rakastaa minua.
Toivoin vain aina että se humalahakuinen juominen loppuisi, hän aikuistuisi ja kun ne baarikaveritkin alkoi pikkuhiljaa perustaa perheitä, että se vaan ikäänkuiin jäisi pois. Sillon ei osattu oikein puhua asioista enkä ollenkaan tajunnut että sehän on joku emotionaalinen ongelma, ei hän varmaan itsekään tajunnut, hän pakenee jotain. Hänellä oli ehkä joku asia mikä painoi mieltä. Ei 80-90 luvun taitteessa menty terapiaan. Viina ja sen avulla rentoutuminen oli se terapia.Me erosimme, mutta ei se välttämättä olisi ollut tarpeen jos vain olisimme ymmärtäneet hakea apua.
Ryyppääminen on aina seurausta jostain pahasta olosta.
Puolisollani vaikea lapsuus sekä mutkikkaat perhesuhteet muutenkin. Hän ei ehkä tiedä muita keinoja eikä välttämättä ymmärrä itsekään tilannettaan. En haluaisi hylätä häntä tämän vuoksi, mutta aiemmissa suhteissani sorruin laittamaan toisen tunteet omieni edelle ja sen vuoksi käyn terapiassa, en haluaisi taas alkaa sivuuttaa omia tunteitani etten aiheuta mielipahaa.
Vierailija kirjoitti:
Välttelen asiasta sanomista, koska välttelen konflikteja. Tiedän puolisoni alkaa puolustuskannalle, jos asian otan esille. Tuntuu ettei tämä oikein enää ratkea millään. En halua olla torumassa juomisesta, mutta en myöskään siedä sen katselua.
Niin sitähän se on raukkamaista pelaamista ja manipulointia.
Sitä lähtee mukaan siihen juomisen mahdollistamiseen, inhoaa itseään kun huomaa että ihan itse antaa sen viinapirun valtaaman puolison vetää itseään huulesta.
Älä anna kenenkään pelotella.
Ei ole sinun syysi, jos toinen juo.
Aivan saletisti oikeuttaa käytöstään sinun 'vioillasi'. Ei yhtään välitä miltä se sinusta tuntuu, kunhan saa pelata aikaa ryyppäämiselle.
Ei kukaan ei ole niin täydellinen, kuin humala eikä niin hyvä, että voittaisi addiktion.
On sitä yrittänyt moni vuorollaan. Siihen, että mitä tekisit sinun pitää kysyä kysymys itseltäsi. Kuinka haluat elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen etten voisi hylätä puolisoani, mutta eihän hän ota minua huomioon kun jatkaa vaan juomistaan.
Mietin alkuun voiko tällasta suhdetta ollakaan kun mies oli niin täydellinen. Noh, ei voinut olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä aloittaja toivoo meistä palstalaisista? Haluatko tukea eropäätökseen, vinkkejä keskusteluun miehesi kanssa vai tietoa alkoholismista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkkejä miten te toimisitte tilanteessani
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä miten te toimisitte tilanteessani
Yrittäisin vielä keskustella asiasta, syyttelemättä. Jos mies ymmärtää yskän, hän muuttaa toimintatapojaan. Jos hän taas tarrautuu juomiseen, on se selkeä merkki ongelmasta ja sitä ongelmaa ei kannata jäädä seuraamaan.
Juominen itsessään ei mielestäni ole ongelma, vaan se, jos siihen takertuu. Takertuminen, suuttuminen jne. kertoo ongelmasta.
Tsemppiä sulle ap, nämä on usein vaikeita asioita käsitellä ja vielä vaikeampaa on irtiotto, kun juoja on usein hyvin rakas. Itseään kannattaa kuitenkin rakastaa aina hyppysellisen enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä miten te toimisitte tilanteessani
Yrittäisin vielä keskustella asiasta, syyttelemättä. Jos mies ymmärtää yskän, hän muuttaa toimintatapojaan. Jos hän taas tarrautuu juomiseen, on se selkeä merkki ongelmasta ja sitä ongelmaa ei kannata jäädä seuraamaan.
Juominen itsessään ei mielestäni ole ongelma, vaan se, jos siihen takertuu. Takertuminen, suuttuminen jne. kertoo ongelmasta.
Tsemppiä sulle ap, nämä on usein vaikeita asioita käsitellä ja vielä vaikeampaa on irtiotto, kun juoja on usein hyvin rakas. Itseään kannattaa kuitenkin rakastaa aina hyppysellisen enemmän.
Näin teen! :)
Vierailija kirjoitti:
Suurkuluttaja kirjoitti:
No sitten eroat, jos asia on mielestäsi niin suuri ongelma.
Mietin paisuttelenko asiaa ja löydänkö toista yhtä hyvää miestä :( Avun hakeminen ongelmaan olisi yksi ratkaisu, mutta se ei vaihtoehto kun mies itse ei koe tätä ongelmana.
Onko tuo juoppo hyvä mies? Itse en ole katunut päivääkään, että jätin tissuttelijaksi ryhtyneen avopuolison. Alkoholi poistui kodistani ja elämästäni ja olen elänyt raittiina viisitoista vuotta, sinkuna, muttei itketä sekään. Elämä on parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä sama juttu. Vähintään kerran viikossa on päästävä pyörimään baareihin ja vedettävä niin, että on krapula. Hoitaa arjen velvollisuudet kuitenkin hyvin.
Osaa selitellä itselleen aina jollain verukkeella, ettei ole ongelmaa alkon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarinasi kuulostaa lähes kaikilta osin kuin omalta nuoruudeltani.
Vaikka tilanne oli tosi stressaava ja aiheutti osaltani hirveitä kiukunpuuskia ja riitoja, en voinut jättää häntä koska rakastin ihan liikaa ja kun hän ei juonut, ei ollut menossa kavereiden kans baariin tai ollut juuri salaa baarissa, niin meillä meni tosi hyvin. Ei riidelty oikeesti koskaan, meillä oli ihan hauskaa yhdessä ja hänkin sanoi usein että rakastaa minua.
Toivoin vain aina että se humalahakuinen juominen loppuisi, hän aikuistuisi ja kun ne baarikaveritkin alkoi pikkuhiljaa perustaa perheitä, että se vaan ikäänkuiin jäisi pois. Sillon ei osattu oikein puhua asioista enkä ollenkaan tajunnut että sehän on joku emotionaalinen ongelma, ei hän varmaan itsekään tajunnut, hän pakenee jotain. Hänellä oli ehkä joku asia mikä painoi mieltä. Ei 80-90 luvun taitteessa menty terapiaan. Viina ja sen avulla rentoutuminen oli se terapia.Me erosimme, mutta ei se välttämättä olisi ollut tarpeen jos vain olisimme ymmärtäneet hakea apua.
Ryyppääminen on aina seurausta jostain pahasta olosta.Puolisollani vaikea lapsuus sekä mutkikkaat perhesuhteet muutenkin. Hän ei ehkä tiedä muita keinoja eikä välttämättä ymmärrä itsekään tilannettaan. En haluaisi hylätä häntä tämän vuoksi, mutta aiemmissa suhteissani sorruin laittamaan toisen tunteet omieni edelle ja sen vuoksi käyn terapiassa, en haluaisi taas alkaa sivuuttaa omia tunteitani etten aiheuta mielipahaa.
Sinähän teet niin jo nyt. Jos mies ei itse käsittele ongelmiaan ja halua kehittyä, sille ei voi mitään.
Alkoholismi on tosi narsistinen sairaus. Ja se on etenevä sairaus.
Eksäni sanoi, että voisi olla juomatta, jos haluaisi. Sen olisi pitänyt riittää minulle hänen mielestään. Ei ole halunnut olla juomatta koskaan. Vaikka voisi. Muka.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä sama juttu. Vähintään kerran viikossa on päästävä pyörimään baareihin ja vedettävä niin, että on krapula. Hoitaa arjen velvollisuudet kuitenkin hyvin.
Osaa selitellä itselleen aina jollain verukkeella, ettei ole ongelmaa alkon kanssa.
Milläs verukkeella sinä sen selität vai oletko ok sen kanssa, että olet alkkiksen vaimo?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen etten voisi hylätä puolisoani, mutta eihän hän ota minua huomioon kun jatkaa vaan juomistaan.
Hän on jo hylännyt sut. Alkoholi tulee sua ennen. Kokeile, jos et usko. Nosta kissa pöydälle ja katso.
Sama trolli vääntää näitä aloituksia joka ikinen päivä. Kirjoitusasu ja tyyli todella helposti tunnistettavissa ja aina sama sapluuna, mies on tarinan roisto ja nainen kärsijä. Vastailee osin itselleen.
Onko mielenterveyspalvelujen tila tässä maassa todella niin huono että nämä pakkomielteiset eivät saa asianmukaista hoitoa?
Täällä on hyviä videoita
Tarinasi kuulostaa lähes kaikilta osin kuin omalta nuoruudeltani.
Vaikka tilanne oli tosi stressaava ja aiheutti osaltani hirveitä kiukunpuuskia ja riitoja, en voinut jättää häntä koska rakastin ihan liikaa ja kun hän ei juonut, ei ollut menossa kavereiden kans baariin tai ollut juuri salaa baarissa, niin meillä meni tosi hyvin. Ei riidelty oikeesti koskaan, meillä oli ihan hauskaa yhdessä ja hänkin sanoi usein että rakastaa minua.
Toivoin vain aina että se humalahakuinen juominen loppuisi, hän aikuistuisi ja kun ne baarikaveritkin alkoi pikkuhiljaa perustaa perheitä, että se vaan ikäänkuiin jäisi pois. Sillon ei osattu oikein puhua asioista enkä ollenkaan tajunnut että sehän on joku emotionaalinen ongelma, ei hän varmaan itsekään tajunnut, hän pakenee jotain. Hänellä oli ehkä joku asia mikä painoi mieltä. Ei 80-90 luvun taitteessa menty terapiaan. Viina ja sen avulla rentoutuminen oli se terapia.
Me erosimme, mutta ei se välttämättä olisi ollut tarpeen jos vain olisimme ymmärtäneet hakea apua.
Ryyppääminen on aina seurausta jostain pahasta olosta.