Lue keskustelun säännöt.
"Etätyö syö jaksamista", kolumni, mitä mieltä?
29.10.2022 |
https://www.hs.fi/visio/art-2000009161864.html
Itse en usko tuohon yhtään. Pakkososiaalisuus ei tuo mitään hyvää.
Kommentit (366)
Vierailija kirjoitti:
Huomaan itse, jos olen pitkään vain etänä (meillä saa valita), työt sujuvat mutta kokonaisuus ja työn hallinta alkaa hämärtyä. Samaten päivät menevät vähän mössöksi, sängystä koneelle, monesti ilman mitään kunnollisia aamupesuja edes, jossain vaiheessa lounas koneen äärellä ja päivä venyy pitkälle iltaan vielä viestejä vilkuillen. Työ on koko ajan läsnä, vaikka tavallaan on lopettanut työpäivän.
Toimistopäivien jälkeen saatan olla väsyneempi kyllä, se hälinä ja isompi määrä keskeytyksiä kyllä kuormittaa. Silti mieleni on jotenkin kirkkaampi, ja palaudun paremmin illalla. Päivässä on parempi rytmi ja kun on vaihtanut kuulumisia, on saanut paljon sellaista tietoa mistä on hyötyä kokonaisuudessa.
Eli itselleni sopii kombo, etää ja lähiä sopivasti ja tilanteen ehdoilla.
Voit aivan hyvin noudattaa rytmiä etätöissäkin. Normaalit aamutoimet, joiden jälkeen siirtyminen työhuoneeseen. Työskentelyä ,jonka jälkeen ruokailutauko. Työskentelyä, kahvitauko. Työskentelyä . Ja kun tunnit täynnä/ työ valmis . Suljet työsi ,poistut työhuoneessa ja siirryt sujuvasti vapaa-ajalle. Opettele asettamaan itsellesi ja työllesi rajoja ja pitämään niistä kiinnostuneille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ihan hyvä vain että näistä asioista keskustellaan koska etätyöllä on ne negatiivisetkin puolet ja pitkittyessä voivat johtaa uupumisiin ja sairauspoissaoloihin jotka taas tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi.
Silloin kun etätyöbuumi alko niin oli joku trendi hoitaa työasioita juoksulenkillä tai samalla kun hoitaa kotiaskareita. Muistan edelleen ne loputtomat uutisartikkelit tai linkedin-postaukset jossa ihailevaan sävyyn kirjoitettiin miten ollaan taas imuroitu tai ajettu nurmikkoa samalla kun on ollut joku teams-palaveri käynnissä. Nyt tällaisia ei enää näe kun ihmiset tajusivat että raja työn ja oman elämän välillä hämärtyi. Ennen kun tulit kotiin jätit työasiat töihin ja pystyit rentoutumaan kotona ihan eri tavalla kuin nykyään jolloin työasiat eivät vain seuraa sinua kotiin vaan ne ovat jo siellä. Työstä on tullut osaa vapaa-aikaasi ja moni ei palaudu enää samalla tavalla enää. Sairauspoissaolothan ovat kasvaneet rajusti viimeisen 3 vuoden aikana ja tässä on todennäköisesti ainakin yksi selitys sille.
Kesällä oli pakko matkustaa ulkomaille pitkäksi aikaa. Kuvotti ajatuskin että olisin ollut kotona lomallani kaiken tämän koronaeristäytymisen jälkeen. 3 vuoden etäilyn jälkeen kodista on tullut yhtä kuin työpaikka ainakin minulle. Se on tapahtunut huomaamatta ja vähitellen. Vasta kesällä havahduin siihen.
Vielä 1900-luvun alun Suomessa koti oli monelle myös työpaikka, ja se piti kestää. Maatiloilla se on sitä edelleen.
Kuinka monella maatilalla tehdään kotitalossa töitä? Paperihommat ehkä, mutta kaikki muu tapahtuu kodin ulkopuolella, vaikkakin pihapiirissä. Koti pysyy kotina ja lepopaikkana, vaikka työpaikka onkin vieressä.
Nykymaanviljelijäkin joutuu käyttämään tietokonetta aika paljon. Siis aika paljon maatalossa tehdään leipätöitä myös päärakennuksessa, ei vain pelloilla tai navetassa tai mitä eläimiä tilalla mahdollisesti onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikelle on aikansa. Etätyössä on kiistatta hyvät puolensa, kuten ajansäästö. Eivätkä kaikki kaipaa sosiaalisuuttakaan työkavereilta.
Silti on aika kiistatonta, että ihminen tarvitsee edes jonkin verran sosiaalisuutta voidakseen hyvin. Tässä toki isoja eroja ihmisten välillä. Mutta yhteisöön kuuluminen lisää merkityksellisyyden ja onnellisuuden tunteita, vähentää mielenterveysongelmia ja itsem*rhia. Siksi on hyvä työpaikoillakin hakea sitä tasapainoa. Välillä yhdessä, välillä etänä. Ja ei, teamsit, slackit jne eivät ole sama asia.
Tuon viimeisen allekirjoitan. Ihmiset ruudun takana voivat olla aivan erilaisia olemukseltaan kuin livenä. Itse sain kuulla viime viikolla uudelta pomoltani, että "sinähän aivan säteilet valoa näin livenä, teamsin kamerassa näytät paljon vaisummalta". Huonekaverin vaikka uudet kengät huomaa vain paikan päällä jne, tällaiset pienet arjen kohteliaisuudet helposti leikkaantuvat siitä videopuhelusta. Ja tuollaisetkin ovat kuitenkin tärkeitä, työn tekemisen ohella.
Miten huomionkipeä on ihminen, joka kaipaa kommentteja kengistään tai ulkonäöstään.? Nämähän on täysin tyhjää lätinää. Jos jostain pomo tuntee tarvetta kehua/kiittää niin suoritetusta työstä ja tämä mieluiten rahallisella bonuksella.
Aika monelle ulkonäkö on ihan tärkeää, pukeudutaan siististi ja meikataan, huolehditaan hiuksista jne. Kyllä minusta ainakin on ihan kiva kuulla kehuja uusista vaatteista tai vaikka kivasta kampauksesta. Pärjään toki ilmankin, ei siinä mitään.
Aika tyhjää minusta elämä olisi, jos ei koskaan olisi spontaaneja kehuja. Jaan niitä itsekin mielelläni niin työkavereille kuin muillekin ystävilleni.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ovat omissa porukoissa työpaikoilla, eivät juuri huomio muita. Se siitä yhteisöllisyydestä, jos rehellisiä ollaan.
Samoin vanhat kääkät. Yleensä näitä kuppikuntia syntyy paikassa kuin paikassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu "eipäs juupas" on ihan turhaa koska kyse mielipideasioista. Yhdelle sopii toinen tapa toiselle sitten taas joku muu, joku kaipaa sosiaalisuutta, introverteille tämä on luksusta kun voi olla kaukana muista.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa tai vastausta.Totta. Mutta ratkaisu ei voi olla se, että etätöissä pärjäävät ja tulokselliset pakotetaan toisten seuraksi. On OK tehdä lähitöitä, jos se kuuluu työnkuvaan ja siinä pärjää, mutta on täysin kohtuutonta vaatia kaikkia muitakin toimimaan samoin. Edellä joku kirjoitti, että etä- ja hybridikokouksia ei saisi järjestää. Miksi ihmeessä ei saisi? Tuntuu, että jotkut ovat pahasti kiinni seuran tarpeessaan tai vanhanaikaisissa mielikuvissa työntekemisestä. Että pitää olla "yhteisö", jossa juorutaan käytävillä ja kahvipöydissä ja nauretaan huvittuneesti pomon hupaisalle huulenheitolle ja käydään trendikkäästi afterworkeillä. Eivät kaikki sellaista kaipaa eikä se edes kuulu työntekemiseen, vaan on pelkkää ylimääräistä kuorrutusta. Minun puolesta sitäkin saa harrastaa, mutta ei siitä pidä tehdä normia. Eri asia sitten, jos joltakulta ei etätyö oikeasti suju. Mutta siitä ei pidä tehdä päätelmää, että muutkaan eivät pärjää. Varmaan niitä lusmuilijoita on joskus lähitöitä tekevienkin joukossa.
Mitä se tuloksellisuus sitten on? Työssä on toki erilaisia mittareita, millä sitä mitataan, mutta ei kaikki tekeminen ole mitattavissa. Miten mitataan vaikka sitä, että auttaa paljon työkavereitaan? Tai että antaa ison panoksen sille, että tieto kulkee, on se sitten etänä tai toimistolla. On ihan eri asia keskittyä vain omaan tekemiseen vs panostaa tiimin onnistumiseen. Ensimmäinen tyyppi voi vaikuttaa lukujen valossa tuloksellisemmalta, mutta jälkimmäinen on ehkä mahdollistanut hänen onnistumisensa.
Tämä ei varsinaisesti nyt ota kantaa etä-lähiasiaan, vaan yhtenä näkökulmana tähän keskusteluun. Ihminen tarvitsee yhteisöään ja siksi yhteisöllisyyttä tarvitaan siellä työpaikoillakin.
Minulta onnistuu sekä neuvon kysyminen että neuvon antaminen myös etänä, samoin tiedottaminen. Riippuu tietysti, mistä alasta on kysymys, mutta minun alallani se onnistuu hyvin. Itse asiassa nykyinen etäaika on parantanut tiedonsaantia ainakin minun työpaikalla, kun ulkomaillakin oleskelevat ovat voineet osallistua etä- ja hybridikokouksiin ja sähköistä tiedottamista lisättiin. Aiemmin saattoi käydä niin, että tärkeä tieto juuttui jonnekin tai jäi vain pienen piirin tietoon.
Tiedottaminen on vähän eri asia kuin että vähän vahingossa keskustellaan jostain ja samalla asia etenee ja tieto kulkee. Ihan esimerkkinä vaikka tällainen omasta työpaikastani hiljattain. Osuin lounaspöydässä yhden projektipäällikön kanssa samaan porukkaan, hän sitten kertoi ohimennen, että haluaisi tehdä erään videon henkilön A kanssa. Koska heidän projektistaan piti tiedottaa koko henkilöstöä. Olin sattumalta menossa samana päivänä henkilön A kanssa tekemään ihan toista videota, ja tarjouduin kuvaamaan hänen videonsa samalla, jos teksti löytyy. Projektipäällikkö kävi pikaisesti kirjoittamassa tekstin ja saimme kaksi videota yhdellä kertaa.
Tällaisia sattumia ovat työpäivät täynnä, kun tavataan sattumanvaraisesti. Joku kertoo häntä pohdituttavan asian, ja jollakulla on tietoa tai osaamista tai idea, jolla päästään eteenpäin.
No toivottavasti nuo teidän videot ovat myös oikeasti tärkeitä, myös se projektipäällikkönne pikaisesti käsikirjoittama. Mutta olet oikeassa siinä, että paikan päällä kohtaamisissa voi tulla esiin hyödyllisiä asioita edistäviä juttuja. Tosin tulee niitä zoomaillessakin tai ihan vain puhelimella tai sähköpostillakin yhteyttä pidettäessä. Joten en pitäisi etämoodiakaan täysin ideaköyhänä.
Miksi ne eivät olisi hyödyllisiä? Meillä paljon tiedottamista tehdään videomuodossa ihan siksi, että olemme iso konserni ja halutaan antaa kasvot asioille. Tämä tapa on saanut kovasti kiitosta esim henkilöstökyselyissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olimme pari vuotta täysin etänä. Viime loppukeväästä alkaen ihmisiä on toivottu 1-2 kertaa viikkoon lähitöihin. Osa käy, osa ei, mitään ehdotonta vaatimusta ei ole.
Huomaan kuitenkin, käyn siis itse vähintään 2xviikkoon toimistolla, usein 3-4 kertaa, että ne jotka eivät halua paikan päälle tulla, jäävät pois mielenkiintoisimmista projekteista. Hybridikokoukset ärsyttävät kaikkia, joten Teams-linkkiä ei enää laiteta läheskään aina. Se totaalietäilijöiden porukka vaan on jäänyt jonnekin ja vaikka soitellaan välillä ja Teams-kokouksiakin on, luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne on selvästi heidän kohdallaan pudonnut.
Ja hieman pelkään, koska meilläkin käytännössä yhdet YT:t vuodessa on keskimäärin olleet, että nämä etätoimistolle hautautuneet päätyvät seuraavalla kierroksella suurennuslasin alle.
Mitataanko teillä tuloksellisuutta vaiko pelkästään sitä, miten usein naama näkyy kokoushuoneessa? Ja miksi hybridikokoukset muka "ärsyttävät kaikkia"? Kirjoituksesi perusteella työyhteisössänne on kuppikunta, joka haluaa määrätä, miten kaikkien pitää tehdä työnsä, ja sinä olet siinä mukana. Tunnustat myös, että harjoitatte työpaikkakiusaamista, koska ette lähetä etätöissä oleville Teams-linkkiä. Kuka haluaisikaan teidän kaltaisten ihmisten lähelle?
Samaa mieltä. Tuollainen touhu on ekstroverttien kuppikunnan kiusaamisstrategia muita työntekijöitä kohtaan. YT:n kohteeksi pitäisi laittaa nämä kiusaajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan itse, jos olen pitkään vain etänä (meillä saa valita), työt sujuvat mutta kokonaisuus ja työn hallinta alkaa hämärtyä. Samaten päivät menevät vähän mössöksi, sängystä koneelle, monesti ilman mitään kunnollisia aamupesuja edes, jossain vaiheessa lounas koneen äärellä ja päivä venyy pitkälle iltaan vielä viestejä vilkuillen. Työ on koko ajan läsnä, vaikka tavallaan on lopettanut työpäivän.
Toimistopäivien jälkeen saatan olla väsyneempi kyllä, se hälinä ja isompi määrä keskeytyksiä kyllä kuormittaa. Silti mieleni on jotenkin kirkkaampi, ja palaudun paremmin illalla. Päivässä on parempi rytmi ja kun on vaihtanut kuulumisia, on saanut paljon sellaista tietoa mistä on hyötyä kokonaisuudessa.
Eli itselleni sopii kombo, etää ja lähiä sopivasti ja tilanteen ehdoilla.
Voit aivan hyvin noudattaa rytmiä etätöissäkin. Normaalit aamutoimet, joiden jälkeen siirtyminen työhuoneeseen. Työskentelyä ,jonka jälkeen ruokailutauko. Työskentelyä, kahvitauko. Työskentelyä . Ja kun tunnit täynnä/ työ valmis . Suljet työsi ,poistut työhuoneessa ja siirryt sujuvasti vapaa-ajalle. Opettele asettamaan itsellesi ja työllesi rajoja ja pitämään niistä kiinnostuneille
Tottakai voin. Ei se silti ole sama asia kuin lähteminen liikkeelle edes vähän järkevästi pukeutuneena, tauot yhdessä muiden kanssa ja poistuminen, jossa selkeä siirtymä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ihan hyvä vain että näistä asioista keskustellaan koska etätyöllä on ne negatiivisetkin puolet ja pitkittyessä voivat johtaa uupumisiin ja sairauspoissaoloihin jotka taas tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi.
Silloin kun etätyöbuumi alko niin oli joku trendi hoitaa työasioita juoksulenkillä tai samalla kun hoitaa kotiaskareita. Muistan edelleen ne loputtomat uutisartikkelit tai linkedin-postaukset jossa ihailevaan sävyyn kirjoitettiin miten ollaan taas imuroitu tai ajettu nurmikkoa samalla kun on ollut joku teams-palaveri käynnissä. Nyt tällaisia ei enää näe kun ihmiset tajusivat että raja työn ja oman elämän välillä hämärtyi. Ennen kun tulit kotiin jätit työasiat töihin ja pystyit rentoutumaan kotona ihan eri tavalla kuin nykyään jolloin työasiat eivät vain seuraa sinua kotiin vaan ne ovat jo siellä. Työstä on tullut osaa vapaa-aikaasi ja moni ei palaudu enää samalla tavalla enää. Sairauspoissaolothan ovat kasvaneet rajusti viimeisen 3 vuoden aikana ja tässä on todennäköisesti ainakin yksi selitys sille.
Kesällä oli pakko matkustaa ulkomaille pitkäksi aikaa. Kuvotti ajatuskin että olisin ollut kotona lomallani kaiken tämän koronaeristäytymisen jälkeen. 3 vuoden etäilyn jälkeen kodista on tullut yhtä kuin työpaikka ainakin minulle. Se on tapahtunut huomaamatta ja vähitellen. Vasta kesällä havahduin siihen.
Sairauspoissaolot ovat kasvaneet, kun alettiin suosia lähityötä. Koronaa ja koronaan kuolleita on ollut eniten tänä vuonna. Tämän vuoksi jopa suomalaisten keskimääräinen elinikä on laskenut.
Vierailija kirjoitti:
Lähikokouksissa on aina ne samat tyypit äänessä eivätkä ne edes oikeasti halua antaa toisten puhua tai ainakaan kuunnella toisia. Etäkokouksissa voi ainakin chatin kautta hiljaisempikin saada mielipiteensä paremmin esiin.
Kummallinen työyhteisö teillä. Meillä ainakin ihan tietoisesti kysytään jokaisen paikalla olijan mielipide asioihin ja sellainen myös oletetaan jokaisella olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikelle on aikansa. Etätyössä on kiistatta hyvät puolensa, kuten ajansäästö. Eivätkä kaikki kaipaa sosiaalisuuttakaan työkavereilta.
Silti on aika kiistatonta, että ihminen tarvitsee edes jonkin verran sosiaalisuutta voidakseen hyvin. Tässä toki isoja eroja ihmisten välillä. Mutta yhteisöön kuuluminen lisää merkityksellisyyden ja onnellisuuden tunteita, vähentää mielenterveysongelmia ja itsem*rhia. Siksi on hyvä työpaikoillakin hakea sitä tasapainoa. Välillä yhdessä, välillä etänä. Ja ei, teamsit, slackit jne eivät ole sama asia.
Tuon viimeisen allekirjoitan. Ihmiset ruudun takana voivat olla aivan erilaisia olemukseltaan kuin livenä. Itse sain kuulla viime viikolla uudelta pomoltani, että "sinähän aivan säteilet valoa näin livenä, teamsin kamerassa näytät paljon vaisummalta". Huonekaverin vaikka uudet kengät huomaa vain paikan päällä jne, tällaiset pienet arjen kohteliaisuudet helposti leikkaantuvat siitä videopuhelusta. Ja tuollaisetkin ovat kuitenkin tärkeitä, työn tekemisen ohella.
Miten huomionkipeä on ihminen, joka kaipaa kommentteja kengistään tai ulkonäöstään.? Nämähän on täysin tyhjää lätinää. Jos jostain pomo tuntee tarvetta kehua/kiittää niin suoritetusta työstä ja tämä mieluiten rahallisella bonuksella.
Aika monelle ulkonäkö on ihan tärkeää, pukeudutaan siististi ja meikataan, huolehditaan hiuksista jne. Kyllä minusta ainakin on ihan kiva kuulla kehuja uusista vaatteista tai vaikka kivasta kampauksesta. Pärjään toki ilmankin, ei siinä mitään.
Aika tyhjää minusta elämä olisi, jos ei koskaan olisi spontaaneja kehuja. Jaan niitä itsekin mielelläni niin työkavereille kuin muillekin ystävilleni.
No tämä ei kyllä ole minulle syy raahautua toimistolle ja ostaa uusia vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olimme pari vuotta täysin etänä. Viime loppukeväästä alkaen ihmisiä on toivottu 1-2 kertaa viikkoon lähitöihin. Osa käy, osa ei, mitään ehdotonta vaatimusta ei ole.
Huomaan kuitenkin, käyn siis itse vähintään 2xviikkoon toimistolla, usein 3-4 kertaa, että ne jotka eivät halua paikan päälle tulla, jäävät pois mielenkiintoisimmista projekteista. Hybridikokoukset ärsyttävät kaikkia, joten Teams-linkkiä ei enää laiteta läheskään aina. Se totaalietäilijöiden porukka vaan on jäänyt jonnekin ja vaikka soitellaan välillä ja Teams-kokouksiakin on, luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne on selvästi heidän kohdallaan pudonnut.
Ja hieman pelkään, koska meilläkin käytännössä yhdet YT:t vuodessa on keskimäärin olleet, että nämä etätoimistolle hautautuneet päätyvät seuraavalla kierroksella suurennuslasin alle.
Mitataanko teillä tuloksellisuutta vaiko pelkästään sitä, miten usein naama näkyy kokoushuoneessa? Ja miksi hybridikokoukset muka "ärsyttävät kaikkia"? Kirjoituksesi perusteella työyhteisössänne on kuppikunta, joka haluaa määrätä, miten kaikkien pitää tehdä työnsä, ja sinä olet siinä mukana. Tunnustat myös, että harjoitatte työpaikkakiusaamista, koska ette lähetä etätöissä oleville Teams-linkkiä. Kuka haluaisikaan teidän kaltaisten ihmisten lähelle?
Samaa mieltä. Tuollainen touhu on ekstroverttien kuppikunnan kiusaamisstrategia muita työntekijöitä kohtaan. YT:n kohteeksi pitäisi laittaa nämä kiusaajat.
Jos minulta kysytään, niin tuottavimmat ja hyödyllisimmät ideat saan sähköpostilla, koska yleensä viestit ovat loppuun asti mietittyjä ja perusteltuja. Viesteihin on myös helppo palata, jos jokin pieni yksityiskohta unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olimme pari vuotta täysin etänä. Viime loppukeväästä alkaen ihmisiä on toivottu 1-2 kertaa viikkoon lähitöihin. Osa käy, osa ei, mitään ehdotonta vaatimusta ei ole.
Huomaan kuitenkin, käyn siis itse vähintään 2xviikkoon toimistolla, usein 3-4 kertaa, että ne jotka eivät halua paikan päälle tulla, jäävät pois mielenkiintoisimmista projekteista. Hybridikokoukset ärsyttävät kaikkia, joten Teams-linkkiä ei enää laiteta läheskään aina. Se totaalietäilijöiden porukka vaan on jäänyt jonnekin ja vaikka soitellaan välillä ja Teams-kokouksiakin on, luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne on selvästi heidän kohdallaan pudonnut.
Ja hieman pelkään, koska meilläkin käytännössä yhdet YT:t vuodessa on keskimäärin olleet, että nämä etätoimistolle hautautuneet päätyvät seuraavalla kierroksella suurennuslasin alle.
Mitataanko teillä tuloksellisuutta vaiko pelkästään sitä, miten usein naama näkyy kokoushuoneessa? Ja miksi hybridikokoukset muka "ärsyttävät kaikkia"? Kirjoituksesi perusteella työyhteisössänne on kuppikunta, joka haluaa määrätä, miten kaikkien pitää tehdä työnsä, ja sinä olet siinä mukana. Tunnustat myös, että harjoitatte työpaikkakiusaamista, koska ette lähetä etätöissä oleville Teams-linkkiä. Kuka haluaisikaan teidän kaltaisten ihmisten lähelle?
Samaa mieltä. Tuollainen touhu on ekstroverttien kuppikunnan kiusaamisstrategia muita työntekijöitä kohtaan. YT:n kohteeksi pitäisi laittaa nämä kiusaajat.
Hmm, laitetaan palaverikutsu vaikka 5 henkilölle. Kokouksessa ei ole Teams-linkkiä ja kutsussa kerrotaan tilaisuuden olevan neukkarissa X. 4 tulee paikan päälle, yksi ei tule eikä viitsi edes ilmoittaa mitään. Ja ihan vakavasti olet sitä mieltä, että tuo yksi kannattaisi ennemmin pitää töissä kuin ne neljä?
No, ihan miten vaan.
Viime viikolla kävin kahtena päivänä toimistolla.
Ihan kiva siellä oli käydä ja jutella työkaverien kanssa. Mutta voimat se kyllä vei aika täydellisesti.
Ensimmäisen toimistopäivän jälkeen sitä ei paljon huomannut. Olin vain hieman väsyneempi ja nälkäisempi kuin tavallisesti.
Toinen toimistopäivä sen sijaan uuvutti täysin. Piti mennä nukkumaan heti kun pääsin töistä kotiin.
Ei minulla tuommoista uupumista etäpäivinä tule.
Ennen etätöihin siirtymistä olin aina hirveän väsynyt, eli siinä mielessä tilanne ei ole uusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me Olemme kaikki yksilöitä;
Tälle toimittajalle se ehkä sopii mulle taas sopii vähemmän.
Niin yksinkertaista se on!
Kaikkiin Hesarin juttuihin kannattaa suhtautua kriittisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan itse, jos olen pitkään vain etänä (meillä saa valita), työt sujuvat mutta kokonaisuus ja työn hallinta alkaa hämärtyä. Samaten päivät menevät vähän mössöksi, sängystä koneelle, monesti ilman mitään kunnollisia aamupesuja edes, jossain vaiheessa lounas koneen äärellä ja päivä venyy pitkälle iltaan vielä viestejä vilkuillen. Työ on koko ajan läsnä, vaikka tavallaan on lopettanut työpäivän.
Toimistopäivien jälkeen saatan olla väsyneempi kyllä, se hälinä ja isompi määrä keskeytyksiä kyllä kuormittaa. Silti mieleni on jotenkin kirkkaampi, ja palaudun paremmin illalla. Päivässä on parempi rytmi ja kun on vaihtanut kuulumisia, on saanut paljon sellaista tietoa mistä on hyötyä kokonaisuudessa.
Eli itselleni sopii kombo, etää ja lähiä sopivasti ja tilanteen ehdoilla.
Voit aivan hyvin noudattaa rytmiä etätöissäkin. Normaalit aamutoimet, joiden jälkeen siirtyminen työhuoneeseen. Työskentelyä ,jonka jälkeen ruokailutauko. Työskentelyä, kahvitauko. Työskentelyä . Ja kun tunnit täynnä/ työ valmis . Suljet työsi ,poistut työhuoneessa ja siirryt sujuvasti vapaa-ajalle. Opettele asettamaan itsellesi ja työllesi rajoja ja pitämään niistä kiinnostuneille
Tottakai voin. Ei se silti ole sama asia kuin lähteminen liikkeelle edes vähän järkevästi pukeutuneena, tauot yhdessä muiden kanssa ja poistuminen, jossa selkeä siirtymä.
Voit pukeutua ihan niin järkevästi kuin haluat ja käydä vaikkapa lenkillä ennen työpäivän aloittamista, mikäli muuten et tajua siirtyväsi vapaamoodista työmoodiin. Kylläpä ihmiset ovat avuttomia itsensä johtamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähikokouksissa on aina ne samat tyypit äänessä eivätkä ne edes oikeasti halua antaa toisten puhua tai ainakaan kuunnella toisia. Etäkokouksissa voi ainakin chatin kautta hiljaisempikin saada mielipiteensä paremmin esiin.
Kummallinen työyhteisö teillä. Meillä ainakin ihan tietoisesti kysytään jokaisen paikalla olijan mielipide asioihin ja sellainen myös oletetaan jokaisella olevan.
Meillä ei, ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olimme pari vuotta täysin etänä. Viime loppukeväästä alkaen ihmisiä on toivottu 1-2 kertaa viikkoon lähitöihin. Osa käy, osa ei, mitään ehdotonta vaatimusta ei ole.
Huomaan kuitenkin, käyn siis itse vähintään 2xviikkoon toimistolla, usein 3-4 kertaa, että ne jotka eivät halua paikan päälle tulla, jäävät pois mielenkiintoisimmista projekteista. Hybridikokoukset ärsyttävät kaikkia, joten Teams-linkkiä ei enää laiteta läheskään aina. Se totaalietäilijöiden porukka vaan on jäänyt jonnekin ja vaikka soitellaan välillä ja Teams-kokouksiakin on, luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne on selvästi heidän kohdallaan pudonnut.
Ja hieman pelkään, koska meilläkin käytännössä yhdet YT:t vuodessa on keskimäärin olleet, että nämä etätoimistolle hautautuneet päätyvät seuraavalla kierroksella suurennuslasin alle.
Mitataanko teillä tuloksellisuutta vaiko pelkästään sitä, miten usein naama näkyy kokoushuoneessa? Ja miksi hybridikokoukset muka "ärsyttävät kaikkia"? Kirjoituksesi perusteella työyhteisössänne on kuppikunta, joka haluaa määrätä, miten kaikkien pitää tehdä työnsä, ja sinä olet siinä mukana. Tunnustat myös, että harjoitatte työpaikkakiusaamista, koska ette lähetä etätöissä oleville Teams-linkkiä. Kuka haluaisikaan teidän kaltaisten ihmisten lähelle?
Samaa mieltä. Tuollainen touhu on ekstroverttien kuppikunnan kiusaamisstrategia muita työntekijöitä kohtaan. YT:n kohteeksi pitäisi laittaa nämä kiusaajat.
Hmm, laitetaan palaverikutsu vaikka 5 henkilölle. Kokouksessa ei ole Teams-linkkiä ja kutsussa kerrotaan tilaisuuden olevan neukkarissa X. 4 tulee paikan päälle, yksi ei tule eikä viitsi edes ilmoittaa mitään. Ja ihan vakavasti olet sitä mieltä, että tuo yksi kannattaisi ennemmin pitää töissä kuin ne neljä?
No, ihan miten vaan.
No jos teillä pääkriteeri on näyttäytyminen, niin tokihan seurasta kannattaa pitää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikelle on aikansa. Etätyössä on kiistatta hyvät puolensa, kuten ajansäästö. Eivätkä kaikki kaipaa sosiaalisuuttakaan työkavereilta.
Silti on aika kiistatonta, että ihminen tarvitsee edes jonkin verran sosiaalisuutta voidakseen hyvin. Tässä toki isoja eroja ihmisten välillä. Mutta yhteisöön kuuluminen lisää merkityksellisyyden ja onnellisuuden tunteita, vähentää mielenterveysongelmia ja itsem*rhia. Siksi on hyvä työpaikoillakin hakea sitä tasapainoa. Välillä yhdessä, välillä etänä. Ja ei, teamsit, slackit jne eivät ole sama asia.
Tuon viimeisen allekirjoitan. Ihmiset ruudun takana voivat olla aivan erilaisia olemukseltaan kuin livenä. Itse sain kuulla viime viikolla uudelta pomoltani, että "sinähän aivan säteilet valoa näin livenä, teamsin kamerassa näytät paljon vaisummalta". Huonekaverin vaikka uudet kengät huomaa vain paikan päällä jne, tällaiset pienet arjen kohteliaisuudet helposti leikkaantuvat siitä videopuhelusta. Ja tuollaisetkin ovat kuitenkin tärkeitä, työn tekemisen ohella.
Miten huomionkipeä on ihminen, joka kaipaa kommentteja kengistään tai ulkonäöstään.? Nämähän on täysin tyhjää lätinää. Jos jostain pomo tuntee tarvetta kehua/kiittää niin suoritetusta työstä ja tämä mieluiten rahallisella bonuksella.
Aika monelle ulkonäkö on ihan tärkeää, pukeudutaan siististi ja meikataan, huolehditaan hiuksista jne. Kyllä minusta ainakin on ihan kiva kuulla kehuja uusista vaatteista tai vaikka kivasta kampauksesta. Pärjään toki ilmankin, ei siinä mitään.
Aika tyhjää minusta elämä olisi, jos ei koskaan olisi spontaaneja kehuja. Jaan niitä itsekin mielelläni niin työkavereille kuin muillekin ystävilleni.
No tämä ei kyllä ole minulle syy raahautua toimistolle ja ostaa uusia vaatteita.
Minulle taas on herttaisen yhdentekevää miltä työtoverit näyttää tai millaisia vaatteita ostavat. Ei kiinnosta pätkääkään. Itse noudatan linjaa siisti ja asiallinen. Työssäni ulkonäöllä ei ole merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikelle on aikansa. Etätyössä on kiistatta hyvät puolensa, kuten ajansäästö. Eivätkä kaikki kaipaa sosiaalisuuttakaan työkavereilta.
Silti on aika kiistatonta, että ihminen tarvitsee edes jonkin verran sosiaalisuutta voidakseen hyvin. Tässä toki isoja eroja ihmisten välillä. Mutta yhteisöön kuuluminen lisää merkityksellisyyden ja onnellisuuden tunteita, vähentää mielenterveysongelmia ja itsem*rhia. Siksi on hyvä työpaikoillakin hakea sitä tasapainoa. Välillä yhdessä, välillä etänä. Ja ei, teamsit, slackit jne eivät ole sama asia.
Tuon viimeisen allekirjoitan. Ihmiset ruudun takana voivat olla aivan erilaisia olemukseltaan kuin livenä. Itse sain kuulla viime viikolla uudelta pomoltani, että "sinähän aivan säteilet valoa näin livenä, teamsin kamerassa näytät paljon vaisummalta". Huonekaverin vaikka uudet kengät huomaa vain paikan päällä jne, tällaiset pienet arjen kohteliaisuudet helposti leikkaantuvat siitä videopuhelusta. Ja tuollaisetkin ovat kuitenkin tärkeitä, työn tekemisen ohella.
Miten huomionkipeä on ihminen, joka kaipaa kommentteja kengistään tai ulkonäöstään.? Nämähän on täysin tyhjää lätinää. Jos jostain pomo tuntee tarvetta kehua/kiittää niin suoritetusta työstä ja tämä mieluiten rahallisella bonuksella.
Aika monelle ulkonäkö on ihan tärkeää, pukeudutaan siististi ja meikataan, huolehditaan hiuksista jne. Kyllä minusta ainakin on ihan kiva kuulla kehuja uusista vaatteista tai vaikka kivasta kampauksesta. Pärjään toki ilmankin, ei siinä mitään.
Aika tyhjää minusta elämä olisi, jos ei koskaan olisi spontaaneja kehuja. Jaan niitä itsekin mielelläni niin työkavereille kuin muillekin ystävilleni.
Miehenä en uskalla enää kommentoida naiskollegoiden olemusta mitenkään. Enkä kyllä toisten miestenkään.
Lähikokouksissa on aina ne samat tyypit äänessä eivätkä ne edes oikeasti halua antaa toisten puhua tai ainakaan kuunnella toisia. Etäkokouksissa voi ainakin chatin kautta hiljaisempikin saada mielipiteensä paremmin esiin.