"Etätyö syö jaksamista", kolumni, mitä mieltä?

Etätyössä parasta on se, ettei kulu aikaa töihin valmistautumiseen  ja työmatkaan. Koen sen jotenkin tosi vaivalloisena, ja vaikka ei sinänsä tarvitse erityisesti laittautua töihin, niin haluaa kuitenkin perushuoliteltu olla. Kotona saa olla rennommin/rennommissa vaatteissa,mikä ainakin itselläni lisää sitä mukavuutta työtä tehdessä. Lisäksi matkoihin kuluu turhaan aikaa ja siksipä ei välttämättä enää huvita lähteä muuten ulkoilemaan, toisin kuin kotona vietetyn etäpäivän jälkeen on tosi kiva lähteä lenkille.

Muutenkaan kaikki eivät ole niin sosiaalisia, että haluaisivat päivittäin tavata muita ihmisiä. Minulle riittää arkisin hyvin puhelimen välityksellä yhteydenpito ja viikonloppuna voi tavata läheisiä. En kaipaa tähän työkavereiden näkemistä, vaikka sinänsä ihan mukavia ihmisiä ovatkin ja puhelimitse yhteydenpito on ok. 

Huomaa, että vauvapalstalle on pesiytynyt ihmisvihaajien lauma. Ei tuolla työpaikalla ole ketään, joka ei haluaisi välillä olla työkaverien kanssa ja osaisi sopivasti yhdistellä etää ja lähiä työyhteisön hyväksi.

Olen yksin asuva sinkku, keski ikäinen.

Asiantunijatyössäni oli jo enne epidemiaa mahollista tehdä etänä, kokoukset oli kyllä läsnäolevia. Yleensä suuri osa teki kuitenkin töitä toimistolla ehkä 4:1 kotona.

Epidemia aikana oli aluksi kiva kun sai nukkua vähän pidempään, avasin koneen aina tyliin kylpytakissa ja aamukahvikuppi kädessä. Rahaa säästyi huomattavasti kun ei ajanut joka päivä yht 48 km töihin.

Ennen pitkää kuitenkin huomasin että kroppa on ihan sekaisin kun ei lähde aamulla liikkeelle, söin mitä satuu nopeaa mikroruokaa ja tosi paljon leipää ym naposteltavaa.

Ergonomia oli myös huono, joka alkoi puolen v jälkeen tuntumaan. Työpäivät (jotka oli jo ennestäänkin vähintään 9 tuntisia) venyivät helposti aina vaan lisää ja lisää kun se kone on auki siinä pöydällä, tuntui että työ / sen ajattelu ei ikäänkuin lopu koskaan.

Kaikki muu loppui elämästä, jäljellä oli vain työ ja ehkä yksin ulkoilu. Liikkumattomus alkoi näkyä hyvin nopeasti voimakkaana painnonnousuna.

Kävin sitten pandemian helpotuttua toimistolla vähintään 2-3 päivänä viikosta, koska oli pakko päästä liikkeelle, nähdä muita ihmisiä, jutella jonkun kanssa ja käydä edes syömässä omassa henkilöstöravintolassa.

Oli teams palavereissa jotain hyvääkin, kun kamerat ei ole päällä vaan kuunnellaan pomon puhetta, kukaan ei näe mun silmienpyörittelyä ja pään puisteluita, eikä kuule huokailuita kun jauhetaan jotain tyhjänpäivästä yritysjargoniaa tuntitolkulla. Ei tarvinnu istua muiden seurassa pokerinaamalla teennäinen hymy naamalla ja vetää jotain teatteriroolia jossa ollaan aina samaa mieltä kuin pomo, joka on varsin raskasta myös.

Jatkan keskiverrosti 3:2 systeemillä jotta sosiaalisuus säilyy ja tuntuu että kuuluu edes johonkin porukkaan.

Mmll kirjoitti:

Uusille työntekijöille tilanne on vaikea. Työtovereihin on vaikea tutustua, jos he ovat aina etätöissä. Aikaa myöten tämä rapauttaa työyhteisön. Puhumattakaan harjoittelijoista, joille tilanne on vieläkin vaikeampi. Sinä et välttämättä halua nähdä työtovereitasi, mutta työtoverisi voisi haluta joskus nähdä sinua.

Aloitin uudessa työpaikassa vuonna 2020. Pitkään oli kiellettyä mennä toimistolle koronan takia mutta kiellon poistumisen jälkeen ihmiset ovat jatkaneet etätöitä. Tämä on johtanut siihen että työkaverit ovat kaikki jääneet etäisiksi vähän kaikille. Kukaan ei oikein tunne ketään ja tämän huomaa heti työilmapiiristä. työkavereille on jotenkin helpompaa olla tyly kun niitä on nähnyt ehkä pari kertaa. On selvää että etätöissä on myös huonot puolet. Monihan korona-aikana uudessa työpaikassa aloittanut on vaihtamut työpaikkaa rajoitusten poistuttua juuri siksi että saisi aloittaa puhtaalta pöydältä ja ovat kaivanneet työyhteisöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olimme pari vuotta täysin etänä. Viime loppukeväästä alkaen ihmisiä on toivottu 1-2 kertaa viikkoon lähitöihin. Osa käy, osa ei, mitään ehdotonta vaatimusta ei ole.

Huomaan kuitenkin, käyn siis itse vähintään 2xviikkoon toimistolla, usein 3-4 kertaa, että ne jotka eivät halua paikan päälle tulla, jäävät pois mielenkiintoisimmista projekteista. Hybridikokoukset ärsyttävät kaikkia, joten Teams-linkkiä ei enää laiteta läheskään aina. Se totaalietäilijöiden porukka vaan on jäänyt jonnekin ja vaikka soitellaan välillä ja Teams-kokouksiakin on, luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne on selvästi heidän kohdallaan pudonnut.

Ja hieman pelkään, koska meilläkin käytännössä yhdet YT:t vuodessa on keskimäärin olleet, että nämä etätoimistolle hautautuneet päätyvät seuraavalla kierroksella suurennuslasin alle.

Mitataanko teillä tuloksellisuutta vaiko pelkästään sitä, miten usein naama näkyy kokoushuoneessa? Ja miksi hybridikokoukset muka "ärsyttävät kaikkia"? Kirjoituksesi perusteella työyhteisössänne on kuppikunta, joka haluaa määrätä, miten kaikkien pitää tehdä työnsä, ja sinä olet siinä mukana. Tunnustat myös, että harjoitatte työpaikkakiusaamista, koska ette lähetä etätöissä oleville Teams-linkkiä. Kuka haluaisikaan teidän kaltaisten ihmisten lähelle?

Noh, en minä kokouksia kutsu koolle noin yleisesti. Meillä tosiaan vaan on huomattu hybridikokouksista, että linjoilla olevat keskittyvät ihan muuhun, laittavat kameraa pois tai jos kamera on, näkee aivan selvästi että tyyliin tekevät muita hommia jne. Sellaista porukkaa on vähän turhaa roikottaa linjoilla hengailemassa. Ja jos kokouskutsu ilman etälinkkiä laitetaan vaikka kuudelle, niin onhan näillä kaikilla mahdollisuus paikan päälle tulla. Jos kaksi esim päättää etään jäädä, eiköhän se kerro enemmän siitä, etteivät koe kyseistä tilaisuutta osallistumisen arvoiseksi.

Omalla työpaikallani oli ensi vuoden toiminnan suunnittelua iltapäivä, ja ihan ylimmältä johdolta oli määräys, että se pidetään livenä. Paikalla oli fasilitaattori ja tilaisuus oli oikeasti todella hyvin järjestetty. Tällainen siis vedettiin kaikille yksiköille/tiimeille erikseen.

Niin tästäkin osa jaksoi vääntää, ettei todellakaan aio tulla paikan päälle ja eivät osallistu, jos ei voi olla etänä. Se alkaa kyllä jo olla jokseenkin törkeää niitä työkavereita kohtaan. Teen itsekin varmaan 80 % ajasta etänä, mutta ei ole kohtuutonta silloin tällöin käydä toimistolla tekemässä asioita yhdessä.

Myös esim. Zoomin ja Teamsin kautta voi tehdä asioita yhdessä. Siis järkyttävän vanhanaikaista ajattelua teidän työpaikalla ja näköjään monessa muussakin paikassa. Ilmeisesti pärstän näyttäminen livenä on nyt itsetarkoitus ja hyvän työntekijän mittari.

Ai järkyttävän vanhanaikaista järjestää kerran puolessa vuodessa livemuotoinen toiminnansuunnittelu tiimeille? Nyt jotain rajaa, 99 % tilaisuuksista edelleen on etäosallistumismahdollisuus. Minusta on aivan järkyttävän epäkohteliasta mankua siitä, että joskus pyydetään paikan päälle.

En yhtään väheksy Teams (tms) kokouksia ja työpajoja, ja siltikin on vaan niin, että ihan erilainen dynamiikka on silloin, kun ollaan paikan päällä.

Mitähän lisää paikan päällä järjestettävät tilaisuudet oikeasti antavat? ;Minusta on ihan sama, miten läheltä tai kaukaa toisten kanssa keskustellaan. Ja edelleenkin pandemia jatkuu. Tyhmää ottaa turhia riskejä.

Meillä kehitystiimissä (tsto työtä tekevillä) on ollut haasteena se että muutamat ovat ottaneet etätyösuosituksen ns "palkallisena puolivapaana". Heillä on ehkä muutenkin ka muita vähemmän töitä tai rooli oli sellainen liikkuva, että voivat olla missä tahansa, vierailukieltojen ja sulkutilojen aikana he siis huilaili kotona kone näennäisesti auki jotta muut luulee heidän tekevän töitä.

Tästä suibailusta on sitten seurannut valtaisa eripura tiimissä, tiedetään jopa erään sanoneen että tekee ehkä max 3-4 h töitä/pv ja aina kun tiimin esimies on lomalla tai kiinni josssin omissa kokouksissaan nämä tyypit on etäpäivän etäpäivällä.

No, nyt on yt:t päällä....

se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa!

Näinkin voi käydä etäilyssä, ikäänkuin tilaisuus tekee varkaan ja aletaan ottaa omia oikeuksia.

Tämä keskustelu "eipäs juupas" on ihan turhaa koska kyse mielipideasioista. Yhdelle sopii toinen tapa toiselle sitten taas joku muu, joku kaipaa sosiaalisuutta, introverteille tämä on luksusta kun voi olla kaukana muista.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa tai vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kehitystiimissä (tsto työtä tekevillä) on ollut haasteena se että muutamat ovat ottaneet etätyösuosituksen ns "palkallisena puolivapaana". Heillä on ehkä muutenkin ka muita vähemmän töitä tai rooli oli sellainen liikkuva, että voivat olla missä tahansa, vierailukieltojen ja sulkutilojen aikana he siis huilaili kotona kone näennäisesti auki jotta muut luulee heidän tekevän töitä.

Tästä suibailusta on sitten seurannut valtaisa eripura tiimissä, tiedetään jopa erään sanoneen että tekee ehkä max 3-4 h töitä/pv ja aina kun tiimin esimies on lomalla tai kiinni josssin omissa kokouksissaan nämä tyypit on etäpäivän etäpäivällä.

No, nyt on yt:t päällä....

se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa!

Näinkin voi käydä etäilyssä, ikäänkuin tilaisuus tekee varkaan ja aletaan ottaa omia oikeuksia.

Kiva, kun yleistät. Niin kuin muuten yleisti jutun tehnyt Hesarin toimittajakin. Minä = Kaikki muutkin. Minun havainnot = Koko totuus.

Etätyöt tuo selvää säästöä pienipalkkaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu "eipäs juupas" on ihan turhaa koska kyse mielipideasioista. Yhdelle sopii toinen tapa toiselle sitten taas joku muu, joku kaipaa sosiaalisuutta, introverteille tämä on luksusta kun voi olla kaukana muista.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa tai vastausta.

Totta. Mutta ratkaisu ei voi olla se, että etätöissä pärjäävät ja tulokselliset pakotetaan toisten seuraksi. On OK tehdä lähitöitä, jos se kuuluu työnkuvaan ja siinä pärjää, mutta on täysin kohtuutonta vaatia kaikkia muitakin toimimaan samoin. Edellä joku kirjoitti, että etä- ja hybridikokouksia ei saisi järjestää. Miksi ihmeessä ei saisi? Tuntuu, että jotkut ovat pahasti kiinni seuran tarpeessaan tai vanhanaikaisissa mielikuvissa työntekemisestä. Että pitää olla "yhteisö", jossa juorutaan käytävillä ja kahvipöydissä ja nauretaan huvittuneesti pomon hupaisalle huulenheitolle ja käydään trendikkäästi afterworkeillä. Eivät kaikki sellaista kaipaa eikä se edes kuulu työntekemiseen, vaan on pelkkää ylimääräistä kuorrutusta. Minun puolesta sitäkin saa harrastaa, mutta ei siitä pidä tehdä normia. Eri asia sitten, jos joltakulta ei etätyö oikeasti suju. Mutta siitä ei pidä tehdä päätelmää, että muutkaan eivät pärjää. Varmaan niitä lusmuilijoita on joskus lähitöitä tekevienkin joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Me olimme pari vuotta täysin etänä. Viime loppukeväästä alkaen ihmisiä on toivottu 1-2 kertaa viikkoon lähitöihin. Osa käy, osa ei, mitään ehdotonta vaatimusta ei ole.

Huomaan kuitenkin, käyn siis itse vähintään 2xviikkoon toimistolla, usein 3-4 kertaa, että ne jotka eivät halua paikan päälle tulla, jäävät pois mielenkiintoisimmista projekteista. Hybridikokoukset ärsyttävät kaikkia, joten Teams-linkkiä ei enää laiteta läheskään aina. Se totaalietäilijöiden porukka vaan on jäänyt jonnekin ja vaikka soitellaan välillä ja Teams-kokouksiakin on, luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne on selvästi heidän kohdallaan pudonnut.

Ja hieman pelkään, koska meilläkin käytännössä yhdet YT:t vuodessa on keskimäärin olleet, että nämä etätoimistolle hautautuneet päätyvät seuraavalla kierroksella suurennuslasin alle.

Hirveä työyhteisö teillä. Ei ole tullut kenellekään mieleen, että tuollainen ulkopuolelle sulkeminen, töiden antamatta jättäminen ja tiedon panttaaminen on selkeää työpaikkakiusaamista?! Ja sitten vielä YT:ssä potkut kaupan päälle, huh.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että vauvapalstalle on pesiytynyt ihmisvihaajien lauma. Ei tuolla työpaikalla ole ketään, joka ei haluaisi välillä olla työkaverien kanssa ja osaisi sopivasti yhdistellä etää ja lähiä työyhteisön hyväksi.

Minä olen kokenut työpaikkakiusaamista. Viihdyn aivan erinomaisesti etätöissä. Jos olen muuttunut ihmisvihaajaksi, niin se on kyllä minua kiusanneiden ansiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olimme pari vuotta täysin etänä. Viime loppukeväästä alkaen ihmisiä on toivottu 1-2 kertaa viikkoon lähitöihin. Osa käy, osa ei, mitään ehdotonta vaatimusta ei ole.

Huomaan kuitenkin, käyn siis itse vähintään 2xviikkoon toimistolla, usein 3-4 kertaa, että ne jotka eivät halua paikan päälle tulla, jäävät pois mielenkiintoisimmista projekteista. Hybridikokoukset ärsyttävät kaikkia, joten Teams-linkkiä ei enää laiteta läheskään aina. Se totaalietäilijöiden porukka vaan on jäänyt jonnekin ja vaikka soitellaan välillä ja Teams-kokouksiakin on, luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne on selvästi heidän kohdallaan pudonnut.

Ja hieman pelkään, koska meilläkin käytännössä yhdet YT:t vuodessa on keskimäärin olleet, että nämä etätoimistolle hautautuneet päätyvät seuraavalla kierroksella suurennuslasin alle.

Hirveä työyhteisö teillä. Ei ole tullut kenellekään mieleen, että tuollainen ulkopuolelle sulkeminen, töiden antamatta jättäminen ja tiedon panttaaminen on selkeää työpaikkakiusaamista?! Ja sitten vielä YT:ssä potkut kaupan päälle, huh.

Olen eri, en vaan ymmärrä miten se on ulos jättämistä, jos kokoukset päätetään pitää livenä. Itsehän siinä jättäytyy ulos, jos ei tule paikan päälle kokoukseen.

En ole konttorilla yhtään sen sosiaalisempi kuin kotona etänäkään. Tarjoan apua jos joku tarvitsee, olen kohtelias ja ystävällinen työkavereille, mutta en istuskele kahvipöydässä, en harrasta ''käytäväkohtaamisia'', en käy yhteisillä lounailla. Eipä kukaan minua pyytelekään mukaan, joten tuskin minua kaivataan erityisemmin muuten kuin tuolin täytteenä. Joten miksi käyttäisin aamulla kaksi tuntia työmatkaan ja aamutoimiin, iltapäivällä tunteja ruuhkassa istuen, vain siksi että joku toinen haluaa nähdä toimistolla eri naamoja niiden nykyisten vakiokasvojen lisäksi? Jotta joku harjoittelija jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteisiä tehtäviä tuntee olonsa mukavammaksi jos olen konttorilla? Miksi heille ei riitä ne nykyiset toimistollaoleskelijat? Meilläkin on paljon työntekijöitä, jotka mieluummin ovat konttorilla koska haluavat ihmiskontakteja tai kotona ei ole lasten takia työrauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että vauvapalstalle on pesiytynyt ihmisvihaajien lauma. Ei tuolla työpaikalla ole ketään, joka ei haluaisi välillä olla työkaverien kanssa ja osaisi sopivasti yhdistellä etää ja lähiä työyhteisön hyväksi.

En ole ihmisvihaaja. Olen ihmisvälinpitämätön. Työkaverit eivät ole minulle merkityksellisiä ihmisiä, mutta ei se tarkoita että vihaisin heitä. He ovat ihan mukavia, en vain kaipaa heidän seuraansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu "eipäs juupas" on ihan turhaa koska kyse mielipideasioista. Yhdelle sopii toinen tapa toiselle sitten taas joku muu, joku kaipaa sosiaalisuutta, introverteille tämä on luksusta kun voi olla kaukana muista.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa tai vastausta.

Totta. Mutta ratkaisu ei voi olla se, että etätöissä pärjäävät ja tulokselliset pakotetaan toisten seuraksi. On OK tehdä lähitöitä, jos se kuuluu työnkuvaan ja siinä pärjää, mutta on täysin kohtuutonta vaatia kaikkia muitakin toimimaan samoin. Edellä joku kirjoitti, että etä- ja hybridikokouksia ei saisi järjestää. Miksi ihmeessä ei saisi? Tuntuu, että jotkut ovat pahasti kiinni seuran tarpeessaan tai vanhanaikaisissa mielikuvissa työntekemisestä. Että pitää olla "yhteisö", jossa juorutaan käytävillä ja kahvipöydissä ja nauretaan huvittuneesti pomon hupaisalle huulenheitolle ja käydään trendikkäästi afterworkeillä. Eivät kaikki sellaista kaipaa eikä se edes kuulu työntekemiseen, vaan on pelkkää ylimääräistä kuorrutusta. Minun puolesta sitäkin saa harrastaa, mutta ei siitä pidä tehdä normia. Eri asia sitten, jos joltakulta ei etätyö oikeasti suju. Mutta siitä ei pidä tehdä päätelmää, että muutkaan eivät pärjää. Varmaan niitä lusmuilijoita on joskus lähitöitä tekevienkin joukossa.

Mitä se tuloksellisuus sitten on? Työssä on toki erilaisia mittareita, millä sitä mitataan, mutta ei kaikki tekeminen ole mitattavissa. Miten mitataan vaikka sitä, että auttaa paljon työkavereitaan? Tai että antaa ison panoksen sille, että tieto kulkee, on se sitten etänä tai toimistolla. On ihan eri asia keskittyä vain omaan tekemiseen vs panostaa tiimin onnistumiseen. Ensimmäinen tyyppi voi vaikuttaa lukujen valossa tuloksellisemmalta, mutta jälkimmäinen on ehkä mahdollistanut hänen onnistumisensa.

Tämä ei varsinaisesti nyt ota kantaa etä-lähiasiaan, vaan yhtenä näkökulmana tähän keskusteluun. Ihminen tarvitsee yhteisöään ja siksi yhteisöllisyyttä tarvitaan siellä työpaikoillakin.

Jos haluat urakehitystä saman työantajan sisällä organisaatiossa, niin etätyöntekijöiden osalta voipi sen unohtaa. Uraa rakennetaan työyhteistön sosiaalisten suhteiden kautta jatkuvana metatyönä varsinaisen työntekemisen ohessa. Etätyössä tuota metatyötä ei ole, joten ainoa tapa edetä uralla on vaihtaa työnantajaa.

Etätyö on itselleni parasta mitä työelämässä on koskaan tapahtunut ja tässä syyt:

- rahan ja ajan säästö

- ei turhia keskeytyksiä

- ei tarvitse kuunnella esim. vasta mummoutuneen vuolaita tarinoita kuinka "X katsoi älykkäällä katseellaan minua ja on niin kultainen prinsessa plaa plaa". Rajansa näilläkin puheilla!

- ei tarvitse kuunnella työpaikan vakiosovinisteja, tämä on ihan parasta! Ei röhönaurua, ei katseita, ei rasvaisia juttuja.

- voin jutella hyvien työkavereiden kanssa Teamsilla rauhassa

- Teams kokouksissa hiljaisemmatkin pääsevät osallistumaan (esim. Äänestys-painike, chat jne)

- voi hoitaa kotihommia samalla (pyykinpesu jne)

- ei flunssia ym. kiertäviä tauteja

En palaa toimistolle kuin pakotettuna, onneksi meillä voi tehdä 100% etätyötä.

Onhan etätöissäkin pakkososiaalisuutta. Meillä on pari kertaa viikossa "yhteinen kahvitauko" jonne on ihan pakko mennä. Ja kun ihmisiä pakotetaan olemaan sosiaalisia jonkun hiton skypen välityksellä niin tuloksena on pitkät piinaavat hiljaiset hetket ja loputtomat säästä keskustelemiset. Parasta on kun on joku erikoinen tapahtuma jossa muka panostetaan työyhteisön yhteishengen luomiseen ja tilataan joku taikuri näyttämään taikatemppuja webcameran välityksellä. Kevennyksenä on ohjelmanumero jossa työkaverit pakotetaan helvetin leveät tekohymyt naamalla kehumaan työnantajaa maasta taivaisiin että on niin helvetin kivaa olla täällä töissä ja firmamme tekee niin uskomattoman hienoja tuotteita vaikka kukaan ei oikeasti edes tajua yrityksemme liiketoimintaa kun on aika monimutkainen ala.

Itse otan nämä tilaisuudet ihan viihteenä vaikka herättääkin todella paljon myötähäpeää. Toimistolla sentään työnantaja tarjosi kahvit sekä pullat ja sai vähin ääniin kadota jonnekin vessaan jos ei nuo piinaavat tapahtumat kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu "eipäs juupas" on ihan turhaa koska kyse mielipideasioista. Yhdelle sopii toinen tapa toiselle sitten taas joku muu, joku kaipaa sosiaalisuutta, introverteille tämä on luksusta kun voi olla kaukana muista.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa tai vastausta.

Totta. Mutta ratkaisu ei voi olla se, että etätöissä pärjäävät ja tulokselliset pakotetaan toisten seuraksi. On OK tehdä lähitöitä, jos se kuuluu työnkuvaan ja siinä pärjää, mutta on täysin kohtuutonta vaatia kaikkia muitakin toimimaan samoin. Edellä joku kirjoitti, että etä- ja hybridikokouksia ei saisi järjestää. Miksi ihmeessä ei saisi? Tuntuu, että jotkut ovat pahasti kiinni seuran tarpeessaan tai vanhanaikaisissa mielikuvissa työntekemisestä. Että pitää olla "yhteisö", jossa juorutaan käytävillä ja kahvipöydissä ja nauretaan huvittuneesti pomon hupaisalle huulenheitolle ja käydään trendikkäästi afterworkeillä. Eivät kaikki sellaista kaipaa eikä se edes kuulu työntekemiseen, vaan on pelkkää ylimääräistä kuorrutusta. Minun puolesta sitäkin saa harrastaa, mutta ei siitä pidä tehdä normia. Eri asia sitten, jos joltakulta ei etätyö oikeasti suju. Mutta siitä ei pidä tehdä päätelmää, että muutkaan eivät pärjää. Varmaan niitä lusmuilijoita on joskus lähitöitä tekevienkin joukossa.

Njaa, kyllä siitä on ihan riittämiin dataa, että työpaikalla hommat sujuu paremmin kun työntekijät muodostavat mainitsemasi "yhteisön". Ei se tarkoita, että pitäisi väkisin afterworkeille joka viikko raahautua, mutta jos joku ei koskaan mihinkään yhteiseen tekemiseen halua osallistua, niin kyllä hälytyskellojen pitäis alkaa soida. 

Ja ei, yhteisöllisyys ei tarkoita sitä että pitäis joka päivä tai edes joka viikko raahautua lähitöihin. Se on sitä tasapainon löytämistä erilaisten ihmisten erilaisten tarpeiden välillä. Ei voi sen paremmin se introvertti kuin ekstrovertti edellyttää, että pelkästään hänen mallillaan mennään.