Mies ei maksanut treffeillä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa vuoteen 2022 jolloin naiset on vahvoja ja itsenäisiä eikä miesten tarvi toimina naisen palvelijana ja rahapussina

Just noin. En antaisi edes miehen maksaa ekoilla treffeillä.

Luulee pian saavansa jotain.

No minähän en kävisi treffeillä kuin kerran miehen kanssa joka luulee kahvit maksamalla saavansa jotain.

Siksi onkin hyvä testi: jos mies maksaa kahvini kohteliaana eleenä ja ei treffien jälkeen odota saavansa siitä palkkiota niin se on ok. Voisin jatkaakin hänen kanssaan seuraaville treffeille jos kemiat olisivat kohdanneet.

Mutta jos sama, mutta alkaa inttää palkkion saamista niin se on soromnoo.

Ei ok. Ei seuraavia treffejä. Voin ja osaan sanoa ei.

Opetelkaa te muutkin.

Opetelkaa myös siihen, että mies arvostaa seuraanne ja on kohtelias ekoilla treffeillä. Minä olen myös kohtelias ja saatan maksaa seuraavilla. Jne.

Kannatan tasa-arvoa, mutta tietyt jutut treffailussa ovat ja pysyvät.

Kitupiikki mies on kitupiikki suhteesakin. Ja todella epäviehättävä.

Minä ajattelen näin, muut saavat ajatella kuinka tykkäävät.

Mutta olen kyllä saanut yleensä miehiltä hyvää kohtelua.

Eli kannatat sitä normaalia suomalaisen naisen rusinat pullasta tasa-arvoa ja kaksois moralismia. Mielestäsi on ihan ok että nainen pyytää maksua treffeistä mutta ei millään tavalla ole ok jos mies tekee saman

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä jos etenkin ensitreffeillä molemmat maksaa omansa. Siinä ei synny minkäänlaista henkistä velkaa toiselle, voi lähteä paikalta vaikka samantien, ei tarvitse istua siinä kohteliaisuudesta siksi kun toinen maksoi juoman tms.

Nykyajattelun mukaan nainen saa liueta milloin vaan ja mies hoitaa laskun.

50 vuotta sitten näin.

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä tarjota vaikka pillua ensi treffeillä mutta jos olettaa että mies maksaa ja loukkaantuu jos ei, niin silloin ollaan kivikaudella.

Silloin haluankin olla kivikaudella, ei haittaa. Parempi niin.

Nykytreffailussa on muutenkin sellaisia piirteitä joista en naisena yhtään välitä. Kuten se, että miehet olettavat ja odottavat saavansa naisen sänkyyn heti.

On ihan terveellistä näyttää, että ei se kaikkien naisten kanssa onnistu. Mies menköön jos on mennäkseen silloin jos siitä suuttuu.

Parempi, että meneekin.

Eikö ole jännää: nainen loukkaantuu jos mies ei maksa ensi treffeillä pientä tarjoilua. Tätä paheksutaan, nainen on lokki.

Mies loukkaantuu ja ottaa nokkiinsa jos nainen ei suostu seksiin hänen kanssaan heti. No, sehän on miehen oikeus ja nainen pihtaa.

Nainen on näköjään aina väärässä. Mies ei koskaan.

Jos mies ei maksa edes pientä tarjoilua, mutta voi pitää itsestään selvänä päästä sänkyyn eka treffien jälkeen niin on kyllä jotain pielessä.

Ja ei, myöskään naiselle yhden kahvin tarjoaminen ei ole oikotie onneen, eli naisen sänkyyn.

Mutta kohteliaat ja naista huomioivat tavat ja käytös saattavat jossain vaiheessa johtaakin. Vink vink.

Vaikka olen joiltain osin vanhanaikainen, voin kyllä maksaa deiteillä omat syömiseni ja juomiseni, kun se nyt on nykyaikana tapana.

Mutta sitten tulee vastaan näitä miehiä, jotka jo etukäteen julistavat vaativansa saada maksaa koko laskun, koska se on miehekästä tehdä niin ja on noloa jos nainen maksaa. Ja voin sitten kuulemma antaa oman osuuteni laskusta, kun olemme kahdestaan.... Ei jumaliste :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa vuoteen 2022 jolloin naiset on vahvoja ja itsenäisiä eikä miesten tarvi toimina naisen palvelijana ja rahapussina

Just noin. En antaisi edes miehen maksaa ekoilla treffeillä.

Luulee pian saavansa jotain.

No minähän en kävisi treffeillä kuin kerran miehen kanssa joka luulee kahvit maksamalla saavansa jotain.

Siksi onkin hyvä testi: jos mies maksaa kahvini kohteliaana eleenä ja ei treffien jälkeen odota saavansa siitä palkkiota niin se on ok. Voisin jatkaakin hänen kanssaan seuraaville treffeille jos kemiat olisivat kohdanneet.

Mutta jos sama, mutta alkaa inttää palkkion saamista niin se on soromnoo.

Ei ok. Ei seuraavia treffejä. Voin ja osaan sanoa ei.

Opetelkaa te muutkin.

Opetelkaa myös siihen, että mies arvostaa seuraanne ja on kohtelias ekoilla treffeillä. Minä olen myös kohtelias ja saatan maksaa seuraavilla. Jne.

Kannatan tasa-arvoa, mutta tietyt jutut treffailussa ovat ja pysyvät.

Kitupiikki mies on kitupiikki suhteesakin. Ja todella epäviehättävä.

Minä ajattelen näin, muut saavat ajatella kuinka tykkäävät.

Mutta olen kyllä saanut yleensä miehiltä hyvää kohtelua.

Eli kannatat sitä normaalia suomalaisen naisen rusinat pullasta tasa-arvoa ja kaksois moralismia. Mielestäsi on ihan ok että nainen pyytää maksua treffeistä mutta ei millään tavalla ole ok jos mies tekee saman

Ahaa, siis olet sitä ihmisluokkaa joka luulee muutaman euron kahvituksen olevan sopiva " maksu" itsestään selvästä seksistä?

Mielenkiintoista.

Jos huomasit puhuin hyvistä käytöstavoista. En kaupanteosta kahvi + seksi.

On kaunis ja naista arvostava tapa tarjota varsinkin kun oletan, että mies itse on kutsujana. Oletan, että silloin tämä mies arvostaa minua myös mahdollisessa suhteessa. Ja osaa myös siinä käytöstavat. Olisin kyllä vastavuoroinen, arvostaisin silloin itse myös miestä.

Mutta tuntuu, että jo sana " käytöstavat" on jotain vierasta kieltä nykyihmisille.

Jos kutsun kaverini kahville niin yleensä tarjoan myös sen hänelle. Kiitokseksi hyvästä kahviseurasta ja juttukaverista. Ilman MITÄÄN taka-ajatuksia.

Mutta mukavalle ja kiinostatavalle naiselle ei sovi tarjota???

Oletan siis, että nainen on mukava ja kiinnostava kun hänet olet treffeille kutsunut? Ilman MITÄÄN taka-ajatuksia. Kuin se, että olisi ehkä kiva tavata hänet uudestaankin.

Jos heti tulee mieleen kaupankäynti jostain.

Ihminen on tosi yksinkertainen ja sosiaalisesti heikko jos kokee, että nainen poimii rusinat pullasta jos mies tarjoaa kahvit tms. Usein juurikin ilman sitä rusinapullaa, no se olisikin jo hieno juttu jos senkin vielä.

Et antanut...

Vierailija kirjoitti:

On hyvä jos etenkin ensitreffeillä molemmat maksaa omansa. Siinä ei synny minkäänlaista henkistä velkaa toiselle, voi lähteä paikalta vaikka samantien, ei tarvitse istua siinä kohteliaisuudesta siksi kun toinen maksoi juoman tms.

Vaikka mies maksaisikin niin voin lähteä aika pian kahvit juotuani jos mies on törppö, törkeä tai epäkohtelias muuten. Mutta en koe tekeväni silloin mitään väärin.

Mutta jos on vain ei löydy kemiaa tai mies on jotenkin muuten sellainen, etten voi ajatella jatkamista niin istun juttelemassa muutaman hetken seurana kahvit juotuani. Toki sitten en uusille treffeille lupaudu, mutta sanon sen kohteliaasti.

En tahallani loukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä olen ajatellut että jos jonkun kanssa on hetki juteltu etänä ennen tapaamista, ja selvästi kiinnostusta on molemmin puolin niin ihan kivahan se on viettää yhdessä ravintolailta tutustuessa, ja ehdottomasti sen maksaisin mielelläni. Ja jokin nätti kimppu kukkia jos vielä tarttuu mukaan, niin saa helposti ilahdutettua toista tavattaessa. Jos käy niin ettei homma toimikaan, mitäs sitten, sai kuitenkin viettää hetken ja syödä hyvin ja toinenkin saa sitten masun täyteen ja vielä kaunista kotiinvietävää.

Mielestäni on kaunis ja huomaavainen ele tarjota toiselle, oli sitten mitä sukupuolta hyvänsä. Sitä en vaan näin naisena ymmärrä, että näin tasa-arvon aikoina naiset yhä olettavat, että miehen on maksettava.

No minä puhun naisen kutsumisesta treffeille koska en ole koskaan kutsunut itse miestä ensiksi.

Tietenkin sitten, kuten olen sanonutkin, tarjoa vastavuoroisesti jos jutusta tulee jotain jatkoa.

Mutta jos joku nainen kutsuu miehen niin silloin tietysti ehkä tarjoaakin. Ja mies sitten taas vastavuoroisesti jos siihen juttuun tulee jatkoa.

Myös on tietenkin eri joku kalliimpi ruokailu. Se on niin hintavaa, että siihen tietysti osallistun. Mutta usein kyllä oman ikäluokkani miehet haluavat senkin tarjota enkä ala siitä ravintolassa kinata.

Oletan, että heillä on silloin siihen varaa ja on ikäänkuin herrasmiehen tapa.

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ensitreffit kertovat paljon siitä millainen suhde tulee olemaan.

Jos mies saa naisen liian helpolla, ei hän arvosta naista suhteessakaan. Jos edes ensitreffeillä ei tarvitse panostaa eikä nähdä vaivaa, ei sitä panostusta tule myöhemminkään.

Päinvastoin, "kosiskeluvaiheen" pitäisi pitää sisällään parasta mitä miehellä on naiselle tarjota. En itse esimerkiksi halua olla yksi 20 naisesta joiden kaikkien kanssa mies käy hörppäämässä väljähtyneet kahvit huoltamolla. Ensitreffit kertovat kuinka kiinnostunut mies on, huoltamokahvit kertovat että treffit ovat hänelle yhdentekevät.

Sen sijaan jos mies on valmis viemään mimut ravintolaan ja maksaa loppulaskun, hän tuskin tekee samaa joka viikko eri seuralaiselle. Silloin tiedän että minussa on jotain, jota mies todella haluaa tavoitella ja myös että jos treffit etenevät suhteeseen, mies haluaa myös panostaa siihen ja nähdä vaivaa tehdäkseen minut onnelliseksi.

Ei kaikkien tarvitse tietenkään olla näin "vaativia" kuin itse olen, mutta halvat treffit ennakoivat halpaa suhdetta joka pitää alusta loppuun yllä kertakäyttösuhtautumista. Joku saattaa sellaisiin haluta haaskata aikaansa, minä en.

En itse lähtisi enää ikimaailmassa ensitapaamisella syömään. En ottaisi sitä riskiä, että mies osoittautuu epämiellyttäväksi ja yhdessä on pakko viettää niin pitkä aika. Jos joskus vielä jään sinkuksi ja ylipäänsä haluan treffailla (mikä ei ole ollenkaan itsestäänselvää), haluan ensitapaamisella edelleen joko kävelylle tai kahville/kaljalle. Ja jos mennään kahville tai kaljalle, odotan miehen maksavan. Saa länkyttää asiasta ihan niin paljon kuin haluaa, mutta jos miehelle ei kelpaa kävelytreffit vaan hän haluaa jonnekin, missä pitää ostaa juoma, hänen kuuluu se myös tarjota.

Puolisoni tapasin ensikerralla talkoiden merkeissä. Ne olivat siis ihan sovitut treffit; menimme auttamaan yhteistä ystävää, jonka kautta toisiimme tutustuimme. Ennen talkoita olimme soitelleet mutta en ollut nähnyt hänestä edes valokuvaa. Etukäteen olimme myös sopineet, että talkoiden jälkeen menemme kaksistaan kävelylle. Kävelyllä tiesin, että ehdottomasti haluan tähän mieheen tutustua, joten kutsuin hänet vielä luokseni teelle. En pyytänyt maksua teestä ja croissantista.

Seuraava tapaaminen oli käynti eräässä Unescon kulttuuriperintökohteessa, jonne hän minut pyysi. Hän tarjosi kyydin (eikä todellakaan huolinut maksua bensoista) ja pääsyliput (tarjouduin maksamaan omani mutta hän halusi tarjota), joten minä tarjosin paluumatkalla pizzat.

Siitä saakka on makseltu koko lailla puoliksi yhteiset tekemiset, nyt jo monen vuoden ajan yhteiseltä pankkitililtä.

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ensitreffit kertovat paljon siitä millainen suhde tulee olemaan.

Jos mies saa naisen liian helpolla, ei hän arvosta naista suhteessakaan. Jos edes ensitreffeillä ei tarvitse panostaa eikä nähdä vaivaa, ei sitä panostusta tule myöhemminkään.

Päinvastoin, "kosiskeluvaiheen" pitäisi pitää sisällään parasta mitä miehellä on naiselle tarjota. En itse esimerkiksi halua olla yksi 20 naisesta joiden kaikkien kanssa mies käy hörppäämässä väljähtyneet kahvit huoltamolla. Ensitreffit kertovat kuinka kiinnostunut mies on, huoltamokahvit kertovat että treffit ovat hänelle yhdentekevät.

Sen sijaan jos mies on valmis viemään mimut ravintolaan ja maksaa loppulaskun, hän tuskin tekee samaa joka viikko eri seuralaiselle. Silloin tiedän että minussa on jotain, jota mies todella haluaa tavoitella ja myös että jos treffit etenevät suhteeseen, mies haluaa myös panostaa siihen ja nähdä vaivaa tehdäkseen minut onnelliseksi.

Ei kaikkien tarvitse tietenkään olla näin "vaativia" kuin itse olen, mutta halvat treffit ennakoivat halpaa suhdetta joka pitää alusta loppuun yllä kertakäyttösuhtautumista. Joku saattaa sellaisiin haluta haaskata aikaansa, minä en.

Näin minäkin vanhempana naisena ajattelen.

Jos joku mies haluaa halvoille treffeille, olkoon niin. Sitä saa mitä tilaa.

On varmaan nykyään ikäpolvikysymys.

Meille vähän jo ikään ehtineille tuo sarjadeittailu ja monilla treffeillä, jopa useiden naisten kanssa kokeilumielessä juokseminen on vierasta.

Vanhempi polvi myös harvemmin käyttää tinderiä. Tutustuminen on toisentyyppistä. Siksi myös käyttäytyminen treffeillä on erilaista.

Tarjoilu ja maksutapa on silloin tietysti eri jos treffejä on viidet viikossa likimainsinnepäin-tyypin kanssa kuin jos niitä on paljon harvemmin ja paljon harkitummin.

Minua on usein pidetty maksullisena ja se on tosi vaivaannuttavaa varsinkin siinä tarjoilijan edessä korjata etten ole lapsi vaikka olenkin nainen :/

Minulla on varaa ja osaan jopa koodata tällaisia nettisivuja joille näpytän, vaikka olenkin nainen. Usein se lähtöoletus kuitenkin monella on ettei ole miehen veroinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ensitreffit kertovat paljon siitä millainen suhde tulee olemaan.

Jos mies saa naisen liian helpolla, ei hän arvosta naista suhteessakaan. Jos edes ensitreffeillä ei tarvitse panostaa eikä nähdä vaivaa, ei sitä panostusta tule myöhemminkään.

Päinvastoin, "kosiskeluvaiheen" pitäisi pitää sisällään parasta mitä miehellä on naiselle tarjota. En itse esimerkiksi halua olla yksi 20 naisesta joiden kaikkien kanssa mies käy hörppäämässä väljähtyneet kahvit huoltamolla. Ensitreffit kertovat kuinka kiinnostunut mies on, huoltamokahvit kertovat että treffit ovat hänelle yhdentekevät.

Sen sijaan jos mies on valmis viemään mimut ravintolaan ja maksaa loppulaskun, hän tuskin tekee samaa joka viikko eri seuralaiselle. Silloin tiedän että minussa on jotain, jota mies todella haluaa tavoitella ja myös että jos treffit etenevät suhteeseen, mies haluaa myös panostaa siihen ja nähdä vaivaa tehdäkseen minut onnelliseksi.

Ei kaikkien tarvitse tietenkään olla näin "vaativia" kuin itse olen, mutta halvat treffit ennakoivat halpaa suhdetta joka pitää alusta loppuun yllä kertakäyttösuhtautumista. Joku saattaa sellaisiin haluta haaskata aikaansa, minä en.

En itse lähtisi enää ikimaailmassa ensitapaamisella syömään. En ottaisi sitä riskiä, että mies osoittautuu epämiellyttäväksi ja yhdessä on pakko viettää niin pitkä aika. Jos joskus vielä jään sinkuksi ja ylipäänsä haluan treffailla (mikä ei ole ollenkaan itsestäänselvää), haluan ensitapaamisella edelleen joko kävelylle tai kahville/kaljalle. Ja jos mennään kahville tai kaljalle, odotan miehen maksavan. Saa länkyttää asiasta ihan niin paljon kuin haluaa, mutta jos miehelle ei kelpaa kävelytreffit vaan hän haluaa jonnekin, missä pitää ostaa juoma, hänen kuuluu se myös tarjota.

Puolisoni tapasin ensikerralla talkoiden merkeissä. Ne olivat siis ihan sovitut treffit; menimme auttamaan yhteistä ystävää, jonka kautta toisiimme tutustuimme. Ennen talkoita olimme soitelleet mutta en ollut nähnyt hänestä edes valokuvaa. Etukäteen olimme myös sopineet, että talkoiden jälkeen menemme kaksistaan kävelylle. Kävelyllä tiesin, että ehdottomasti haluan tähän mieheen tutustua, joten kutsuin hänet vielä luokseni teelle. En pyytänyt maksua teestä ja croissantista.

Seuraava tapaaminen oli käynti eräässä Unescon kulttuuriperintökohteessa, jonne hän minut pyysi. Hän tarjosi kyydin (eikä todellakaan huolinut maksua bensoista) ja pääsyliput (tarjouduin maksamaan omani mutta hän halusi tarjota), joten minä tarjosin paluumatkalla pizzat.

Siitä saakka on makseltu koko lailla puoliksi yhteiset tekemiset, nyt jo monen vuoden ajan yhteiseltä pankkitililtä.

Minä taas en lähde treffeille täysin ennen näkemättömän tai tuntemattoman kanssa. Jotain juttelua tai tuntemista täytyy olla jo ennestään. Tiedän, että jollain tasolla on yhteistä jutunaihetta ja kiinnostuksenkohdetta. Siksi voin mennä kyllä myös syömään.

Jos menisin täysin ennalta tuntemattoman kanssa niin silloin tietysti joku lyhyt tapaaminen ensin. Mutta en oikein voi kuvitella miten tuo ennalta tuntematon ihminen voisi minut treffeille kutsua.

Tinderissä en ole eikä ole sellaisia tuttavia jotka minulle tuntemattoman esittelisivät treffikumppaniksi.

No, voisi olla jännä kokemus. D

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ensitreffit kertovat paljon siitä millainen suhde tulee olemaan.

Jos mies saa naisen liian helpolla, ei hän arvosta naista suhteessakaan. Jos edes ensitreffeillä ei tarvitse panostaa eikä nähdä vaivaa, ei sitä panostusta tule myöhemminkään.

Päinvastoin, "kosiskeluvaiheen" pitäisi pitää sisällään parasta mitä miehellä on naiselle tarjota. En itse esimerkiksi halua olla yksi 20 naisesta joiden kaikkien kanssa mies käy hörppäämässä väljähtyneet kahvit huoltamolla. Ensitreffit kertovat kuinka kiinnostunut mies on, huoltamokahvit kertovat että treffit ovat hänelle yhdentekevät.

Sen sijaan jos mies on valmis viemään mimut ravintolaan ja maksaa loppulaskun, hän tuskin tekee samaa joka viikko eri seuralaiselle. Silloin tiedän että minussa on jotain, jota mies todella haluaa tavoitella ja myös että jos treffit etenevät suhteeseen, mies haluaa myös panostaa siihen ja nähdä vaivaa tehdäkseen minut onnelliseksi.

Ei kaikkien tarvitse tietenkään olla näin "vaativia" kuin itse olen, mutta halvat treffit ennakoivat halpaa suhdetta joka pitää alusta loppuun yllä kertakäyttösuhtautumista. Joku saattaa sellaisiin haluta haaskata aikaansa, minä en.

Okei. No mitä sinulla puolestasi on tarjota miehelle ensi treffeillä, jos oletat, että hänen on kustannettava sinulle asioita? Kuinka itse osoitat hänelle, että näet hänen eteensä vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ensitreffit kertovat paljon siitä millainen suhde tulee olemaan.

Jos mies saa naisen liian helpolla, ei hän arvosta naista suhteessakaan. Jos edes ensitreffeillä ei tarvitse panostaa eikä nähdä vaivaa, ei sitä panostusta tule myöhemminkään.

Päinvastoin, "kosiskeluvaiheen" pitäisi pitää sisällään parasta mitä miehellä on naiselle tarjota. En itse esimerkiksi halua olla yksi 20 naisesta joiden kaikkien kanssa mies käy hörppäämässä väljähtyneet kahvit huoltamolla. Ensitreffit kertovat kuinka kiinnostunut mies on, huoltamokahvit kertovat että treffit ovat hänelle yhdentekevät.

Sen sijaan jos mies on valmis viemään mimut ravintolaan ja maksaa loppulaskun, hän tuskin tekee samaa joka viikko eri seuralaiselle. Silloin tiedän että minussa on jotain, jota mies todella haluaa tavoitella ja myös että jos treffit etenevät suhteeseen, mies haluaa myös panostaa siihen ja nähdä vaivaa tehdäkseen minut onnelliseksi.

Ei kaikkien tarvitse tietenkään olla näin "vaativia" kuin itse olen, mutta halvat treffit ennakoivat halpaa suhdetta joka pitää alusta loppuun yllä kertakäyttösuhtautumista. Joku saattaa sellaisiin haluta haaskata aikaansa, minä en.

Okei. No mitä sinulla puolestasi on tarjota miehelle ensi treffeillä, jos oletat, että hänen on kustannettava sinulle asioita? Kuinka itse osoitat hänelle, että näet hänen eteensä vaivaa?

Olen eri, mutta kerron silti omista kokemuksista. Skippaa, jos ei kiinnosta.

Olen käynyt ensitreffeillä vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka tunnen jo ennestään jollain lailla mutta kahdenkeskistä tapaamista ei ole vielä ollut. Näissä tilanteissa olen ollut sekä aloitteellinen että kutsuttu. Maksaminen on aina mennyt luontevasti niin, että kutsuja on valinnut paikan ja maksanut (ne kahvit yleensä, ensitreffeille hyvin harvoin olemme menneet syömään, ainakaan mihinkään kalliiseen paikkaan). Yleensä tästä ei ole tullut mitään ongelmaa varsinkaan, jos on ollut mukavaa ja iltaa on jatkettu esimerkiksi lasillisen merkeissä jossain muualla. Silloin kutsuttu on puolestaan maksanut ensimmäiset juomat ja siitä sitten vuorotellen niin, että kumpikaan ei ole loppupeleissä joutunut maksumieheksi.

Tällainen ei tietenkään toimi, jos seura ei olekaan kiinnostavaa tai treffeillä käydään ihan vain treffailun ilosta liukuhihnalta. Mutta sellaisesta minulla ei ole kokemusta, ja tuskin tuleekaan kun ei täysin ventovieraiden kanssa kiinnosta lähteä aikaa viettämään. Mutta ajatusleikkinä kuvittelisin noiden tilanteiden olevan sellaisia, että ei kumpikaan ole ns. kutsuja vaan sinne kahville tai drinkille mennään yhteisestä sopimuksesta, ja silloin luonnollista on, että molemmat maksavat omansa tai maksuissa vuorotellaan.

Oudon vaikealta tuntuu tämä nykyinen deittikulttuuri. Itse olen ysärinuori, ja silloin ymmärtääkseni homma toimi ihan laajemminkin kuvailemallani tavalla - tai ainakin omassa tuttavapiirissäni se meni näin. Ei käy kateeksi nykyisiä treffailijoita, tosi hukassa tuntuvat käytöskuviot olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä jos etenkin ensitreffeillä molemmat maksaa omansa. Siinä ei synny minkäänlaista henkistä velkaa toiselle, voi lähteä paikalta vaikka samantien, ei tarvitse istua siinä kohteliaisuudesta siksi kun toinen maksoi juoman tms.

Nykyajattelun mukaan nainen saa liueta milloin vaan ja mies hoitaa laskun.

Taitaa liittyä ihan vain piireihin, joissa liikut.

En kyllä koskaan tarjoaisi yhtään mitään ensimmäisillä tapaamisilla. Tänäpäivänä porukkaa jotka lähtevät treffeille vain saadakseen ilmaista ruokaa tms.

Eri asia jos ollaan tapailtu jo muutamia kertoja ja homma luistaa.

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ensitreffit kertovat paljon siitä millainen suhde tulee olemaan.

Jos mies saa naisen liian helpolla, ei hän arvosta naista suhteessakaan. Jos edes ensitreffeillä ei tarvitse panostaa eikä nähdä vaivaa, ei sitä panostusta tule myöhemminkään.

Päinvastoin, "kosiskeluvaiheen" pitäisi pitää sisällään parasta mitä miehellä on naiselle tarjota. En itse esimerkiksi halua olla yksi 20 naisesta joiden kaikkien kanssa mies käy hörppäämässä väljähtyneet kahvit huoltamolla. Ensitreffit kertovat kuinka kiinnostunut mies on, huoltamokahvit kertovat että treffit ovat hänelle yhdentekevät.

Sen sijaan jos mies on valmis viemään mimut ravintolaan ja maksaa loppulaskun, hän tuskin tekee samaa joka viikko eri seuralaiselle. Silloin tiedän että minussa on jotain, jota mies todella haluaa tavoitella ja myös että jos treffit etenevät suhteeseen, mies haluaa myös panostaa siihen ja nähdä vaivaa tehdäkseen minut onnelliseksi.

Ei kaikkien tarvitse tietenkään olla näin "vaativia" kuin itse olen, mutta halvat treffit ennakoivat halpaa suhdetta joka pitää alusta loppuun yllä kertakäyttösuhtautumista. Joku saattaa sellaisiin haluta haaskata aikaansa, minä en.

Ja mitä sinä teet miehen eteen, jotta hän haluaisi seurustella sinun kanssa? Sun viestin perusteella hyvin vähän.

Mulla on yksinkertainen periaate. Jos on fiilis, että treffien jälkeen tulee pilderiä, niin maksan. Muuten lasku jaetaan.

Mies vaikka lainaa kavereiltaan sen verran että voi tarjota naiselle asiallisen deitti-illan.

Mikäli ei sen vertaa edes yritä miellyttää naista treffeillä,

niin varmaa on loppu on samaa tasoa sellasen lökäpöksyn kanssa,

joka ei siis tajua huomaavaisuudesta mitään.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä koskaan tarjoaisi yhtään mitään ensimmäisillä tapaamisilla. Tänäpäivänä porukkaa jotka lähtevät treffeille vain saadakseen ilmaista ruokaa tms.

Eri asia jos ollaan tapailtu jo muutamia kertoja ja homma luistaa.

Ai laittautuu, ostaa kenties uusia vaatteita ja/tai kosmetiikkatuotteita ja sitten viettää vähintään tunnin verran aikaa ihmisen seurassa vain saadakseen parinkympin ruoan ilmaiseksi? Enpä usko, että on kovin monta sellaista ihmistä.