Hesari: Lihavuus on krooninen sairaus

Jos lihavuus nähtäisiin sairautena, voitaisiinko antaa ihmisille sairauslomia, vaikka osapäiväisiä sellaisia, jos he sitoutuvat käyttämään vapautuneen aikaresurssin terveisen elintapojen omaksumiseen, ruokailuun keskityymiseen ja myös traumojen käsittelyyn ja stressinhallintaan.

Alkoholisteille on minnesotahoitoa ja katkoja, voisiko lihavalle olla vastaavia kuntoutusjaksoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla ei ollut tuota kroonista sairautta🤔

Silloin ei syöty ultraprosessoitua ruokaa vaan tehtiin itse ruoka alusta alkaen. Sokeri oli erittäin harvinaista herkkua, eikä sitä myöskään korvattu aspartaamilla. Annoskoot ylipäänsä olivat järkevämpiä, paitsi tietysti raskasta ruumiillista työtä tekevillä. Alkoholi ei ollut peruselintarvike paitsi muutamilla kyläjuopoilla. Siinäpä muutama hoikkuutta selittävä tekijä mikä silloin oli paremmin.

Sokerin kulutus on laskenut tasaisesti 60-luvulta lähtien. (Sodan jälkeen oli tietysti säännöstelyä hetken). 50-luvulla syötiin myös moninkertaisesti enemmän ruisleipää ja perunaa, kuin nykyään.

Onkohan laskelmissa mukana piilosokeri eli vaikkapa leipään laitettu sokeri (miksi leipään pitää laittaa sokeria?!) tai vanukkaat ja kaikenlaiset jälkiruoat ja valmiaruoat vaiko vain karkit ja juomat?

Piilosokerin määrä on ihan uskomaton. Diabeetikkopuolisoni syö leipää (Taikaruis tai -kaura tms), johon on lisätty sekä sokeria että siirappia ja väittää, että se on yhtä terveellistä kuin ruisleipä, koska leivässä lukee, että se on 100 % ruista.

Mutta hän nyt syö aamiaiseksikin muroja ja aamiaisen päälle pullaa ja keksejä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin huomaa tässäkin ketjussa kuinka jotkut yrittävät käydä keskustelua ja esittävät ongelmiin ratkaisuja, kuten HUS, oikeasti hyvä keskustelunavaus yhteiskunnallisesti. Sitten on tämä surullinen joukko, halu päästä purkamaan omaa pahaa oloa ylipainoisiin.

Jos me haluamme tehdä näille ongelmille jotain, niin on varmasti hyvä kunnella niitä ehdotuksia joita vaikkapa terveysalan ammattilaiset ehdottavat. Ja ei ainoat ehdotukset eivät olleet kirjoitetaan resepti, jos vain ihmiset näkisivät edes minuutin elämässä vaivaa lukeakseen mitä oikeasti on ehdotettu, niin nämä keskustelut olisivat paljon antoisampia. Mutta kauhea määrä menee aikaa, kaikenmaailman vihaisten ihmisten tunteen purkauksiin ja ylipainoset ihmiset aiheuttavat joillekin sellaista raivoa, että järki katoaa päästä. Poimin vain yhden, siis yhden monista hyvistä ehdotuksista, jos ihmiset viitsisvät edes lukea noita ennenkuin kommentoivat. 

Lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan siis myös terveellisiin elintapoihin kannustavia yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä, HUSin tiedotteessa sanotaan.

M46

Peukkujen jakautumisen perusteella osalla lihavista ihmisistä on joku käsitys siitä, että miten lihavuudesta ei saa puhua, mutta ei oikein vielä keinoja kertoa sitä, että miten siitä sitten saisi puhua. Kursivoidussa liibalaaba-lausunnossa ei ole konkretiaa käytännön suhteen. 

Nykyisessä poliittisesti korrektissa kulttuurissa ei esim.saa puhua itsekurista, koska ilmeisesti joku on tulkinnut sen moraalisesti tuomitsevaksi. Tässä voi hyvin olla taustalla semmoinen ilmiö, että kuten useimpien sanojen kohdalla nämä triggeröityvät ihmiset eivät ole edes miettineet, että mitä tuo sana tarkoittaa, mutta jotenkin kokevat tietävänsä, että kukaan ei saa sanoa heillä olevan heikkoutta siinä. Selvästi ongelmana kuitenkin on se, että kädet laittavat liikaa kaloripitoista tavaraa suuhun. Onko kiellettyä keksiä tälle joku selittävä käytökseen liittyvä syy, kun kyse on käytösongelmasta? Lihavuus johtuu siitä, että kädet laittavat suuhun liikaa kaloreita suhteessa kulutukseen. Toki eri asia on se, että mikä saa kädet tekemään niin. Voidaan ajatella, että alkuperäinen ongelma on aivoissa. Osa ihmisistä taas haluaa sijoittaa ongelman kaulan alapuolelle ja argumentoi, että käsien toiminnoilla ja ajatuksilla ei ole merkitystä, vaan toiset ihmiset vain saavat hirveästi massaa syömällä kohtuullisia kalorimääriä. 

Toinen asia, mistä ei saa itsekurin ohella enää puhua on laihduttaminen, koska joillakin ihmisillä on hyvin tarkka kuva laihduttamisesta ja mitä se tarkoittaa eli laihdutuskuureja. Laihduttamista voi ajatella myös kärsivällisenä ja pitkänä prosessina, kuten lihasten kasvattamista. 

Käänteisesti voidaan kysyä, että jos lihavan ongelma ei ole itsekuri, onko valtavia uhrauksia tehneellä fitness-harrastajalla yhtä vähän itsekuria kuin kenellä tahansa meistä? Saako ihminen enää olla toista vahvempi missään vai onko fitness-harrastaja vain yhteiskunnan asentama voittaja? 

Kaikissa selityksissä voi olla jotain totuutta. Jos ajatellaan vaikka bodausmaailmaa, niin välillä näkee väitteitä, joissa annetaan liikaa painoa itsekurille ja omalle yrittämiselle: "jokainen mies saa penkistä 140kg, kunhan treenaa tarpeeksi". Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa, koska kaikilla ei vain ole tuohon oikeita geenejä. Samoin joillekin ihmisille ihannepainon saavuttaminen voi olla todella vaikeaa, mutta ainut tapa tietää rajansa on yrittää kovasti. Punttisalilla se vie useamman vuoden. 

Ihan tarkoituksella alleviivasin, että se oli vain yksi ehdotus ja toivoin myös, että ihmiset lukisivat ne jutut kokonaisuudessaan. Sinäkin teit taas sen perusjutun, hirveällä asenteella lukematta koko juttua ja tartuit yhteen asiaan.

Tämän takia en koe, että täällä voi käydä minkäänlaista merkityksellistä ja rakentavaa keskustelua. HUS juttu ja ehdotukset on kokonaisuudessaan hyviä ja erittäin hyvä keskustelunavaus josta löytyy monia lausuntoja ja ehdotuksia joita sinäkään et halua edes lukea koska sinua ei kiinnosta aito keskustelu ainoastaan nälviminen ja öyhöttäminen. Linkintän jutun vielä kerran muille, koska sinä et sitä aio lukea, mutta muut asiasta kiinnostuneet, niin se on erittäin hyvä keskustelunavaus josta löytyy rakentavia ehdotuksiakin.

https://www.nainen.com/laakarit-lihavuus-on-tunnustettava-kroonisena-sa…

Mielenkiintoista. Tuo kylläisyyshormoni varmasti pätee useisiin ylipainoisiin, ainakin kun ajattelen ystäväpiiriäni, siis niitä jotka ovat olleet koko aikuisikänsä tai jopa jo lapsena ylipainoisia. Heillä näkyy isoa syömistä, isoja annoksia, santsaamista ja herkuttelua, heille ei riitä kylläisyyteen sama mikä meille muille.

Mutta sitten on meitä jotka ovat lihoneet jossain tietyssä elämäntilanteessa jossa vaikkapa liikuntakyky on hetkellisesti mennyt ja paino on sinä aikana kertynyt. Itselläni toimii kylläisyys hyvin, en voi syödä isoja annoksia enkä varsinkaan makeaa, jo muutamasta karkista tulee etova olo. Laihdutan mutta se tuntuu vaan todella hitaalta, varmasti vaihdevuosillakin ja kilpirauhasen poistolla eli hormoneilla on asiaan osansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin huomaa tässäkin ketjussa kuinka jotkut yrittävät käydä keskustelua ja esittävät ongelmiin ratkaisuja, kuten HUS, oikeasti hyvä keskustelunavaus yhteiskunnallisesti. Sitten on tämä surullinen joukko, halu päästä purkamaan omaa pahaa oloa ylipainoisiin.

Jos me haluamme tehdä näille ongelmille jotain, niin on varmasti hyvä kunnella niitä ehdotuksia joita vaikkapa terveysalan ammattilaiset ehdottavat. Ja ei ainoat ehdotukset eivät olleet kirjoitetaan resepti, jos vain ihmiset näkisivät edes minuutin elämässä vaivaa lukeakseen mitä oikeasti on ehdotettu, niin nämä keskustelut olisivat paljon antoisampia. Mutta kauhea määrä menee aikaa, kaikenmaailman vihaisten ihmisten tunteen purkauksiin ja ylipainoset ihmiset aiheuttavat joillekin sellaista raivoa, että järki katoaa päästä. Poimin vain yhden, siis yhden monista hyvistä ehdotuksista, jos ihmiset viitsisvät edes lukea noita ennenkuin kommentoivat. 

Lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan siis myös terveellisiin elintapoihin kannustavia yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä, HUSin tiedotteessa sanotaan.

M46

Peukkujen jakautumisen perusteella osalla lihavista ihmisistä on joku käsitys siitä, että miten lihavuudesta ei saa puhua, mutta ei oikein vielä keinoja kertoa sitä, että miten siitä sitten saisi puhua. Kursivoidussa liibalaaba-lausunnossa ei ole konkretiaa käytännön suhteen. 

Nykyisessä poliittisesti korrektissa kulttuurissa ei esim.saa puhua itsekurista, koska ilmeisesti joku on tulkinnut sen moraalisesti tuomitsevaksi. Tässä voi hyvin olla taustalla semmoinen ilmiö, että kuten useimpien sanojen kohdalla nämä triggeröityvät ihmiset eivät ole edes miettineet, että mitä tuo sana tarkoittaa, mutta jotenkin kokevat tietävänsä, että kukaan ei saa sanoa heillä olevan heikkoutta siinä. Selvästi ongelmana kuitenkin on se, että kädet laittavat liikaa kaloripitoista tavaraa suuhun. Onko kiellettyä keksiä tälle joku selittävä käytökseen liittyvä syy, kun kyse on käytösongelmasta? Lihavuus johtuu siitä, että kädet laittavat suuhun liikaa kaloreita suhteessa kulutukseen. Toki eri asia on se, että mikä saa kädet tekemään niin. Voidaan ajatella, että alkuperäinen ongelma on aivoissa. Osa ihmisistä taas haluaa sijoittaa ongelman kaulan alapuolelle ja argumentoi, että käsien toiminnoilla ja ajatuksilla ei ole merkitystä, vaan toiset ihmiset vain saavat hirveästi massaa syömällä kohtuullisia kalorimääriä. 

Toinen asia, mistä ei saa itsekurin ohella enää puhua on laihduttaminen, koska joillakin ihmisillä on hyvin tarkka kuva laihduttamisesta ja mitä se tarkoittaa eli laihdutuskuureja. Laihduttamista voi ajatella myös kärsivällisenä ja pitkänä prosessina, kuten lihasten kasvattamista. 

Käänteisesti voidaan kysyä, että jos lihavan ongelma ei ole itsekuri, onko valtavia uhrauksia tehneellä fitness-harrastajalla yhtä vähän itsekuria kuin kenellä tahansa meistä? Saako ihminen enää olla toista vahvempi missään vai onko fitness-harrastaja vain yhteiskunnan asentama voittaja? 

Kaikissa selityksissä voi olla jotain totuutta. Jos ajatellaan vaikka bodausmaailmaa, niin välillä näkee väitteitä, joissa annetaan liikaa painoa itsekurille ja omalle yrittämiselle: "jokainen mies saa penkistä 140kg, kunhan treenaa tarpeeksi". Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa, koska kaikilla ei vain ole tuohon oikeita geenejä. Samoin joillekin ihmisille ihannepainon saavuttaminen voi olla todella vaikeaa, mutta ainut tapa tietää rajansa on yrittää kovasti. Punttisalilla se vie useamman vuoden. 

Ihan tarkoituksella alleviivasin, että se oli vain yksi ehdotus ja toivoin myös, että ihmiset lukisivat ne jutut kokonaisuudessaan. Sinäkin teit taas sen perusjutun, hirveällä asenteella lukematta koko juttua ja tartuit yhteen asiaan.

Tämän takia en koe, että täällä voi käydä minkäänlaista merkityksellistä ja rakentavaa keskustelua. HUS juttu ja ehdotukset on kokonaisuudessaan hyviä ja erittäin hyvä keskustelunavaus josta löytyy monia lausuntoja ja ehdotuksia joita sinäkään et halua edes lukea koska sinua ei kiinnosta aito keskustelu ainoastaan nälviminen ja öyhöttäminen. Linkintän jutun vielä kerran muille, koska sinä et sitä aio lukea, mutta muut asiasta kiinnostuneet, niin se on erittäin hyvä keskustelunavaus josta löytyy rakentavia ehdotuksiakin.

https://www.nainen.com/laakarit-lihavuus-on-tunnustettava-kroonisena-sa…

Älä tuhlaa aikaasi. Muista, että mitä ruokit, se lisääntyy. Jos vastailet trollille, trollikommenttien määrä keskustelussa lisääntyy. Jos haluat asiallista keskustelua, kommentoi niille, joiden kommenteille toivot lisää näkyvyyttä.

Minä yritin eilen aikani vääntää Hesarin artikkelin todellisesta sisällöstä ja totesin aika pian, ettei näillä ole halua edes lukea sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin huomaa tässäkin ketjussa kuinka jotkut yrittävät käydä keskustelua ja esittävät ongelmiin ratkaisuja, kuten HUS, oikeasti hyvä keskustelunavaus yhteiskunnallisesti. Sitten on tämä surullinen joukko, halu päästä purkamaan omaa pahaa oloa ylipainoisiin.

Jos me haluamme tehdä näille ongelmille jotain, niin on varmasti hyvä kunnella niitä ehdotuksia joita vaikkapa terveysalan ammattilaiset ehdottavat. Ja ei ainoat ehdotukset eivät olleet kirjoitetaan resepti, jos vain ihmiset näkisivät edes minuutin elämässä vaivaa lukeakseen mitä oikeasti on ehdotettu, niin nämä keskustelut olisivat paljon antoisampia. Mutta kauhea määrä menee aikaa, kaikenmaailman vihaisten ihmisten tunteen purkauksiin ja ylipainoset ihmiset aiheuttavat joillekin sellaista raivoa, että järki katoaa päästä. Poimin vain yhden, siis yhden monista hyvistä ehdotuksista, jos ihmiset viitsisvät edes lukea noita ennenkuin kommentoivat. 

Lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan siis myös terveellisiin elintapoihin kannustavia yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä, HUSin tiedotteessa sanotaan.

M46

Peukkujen jakautumisen perusteella osalla lihavista ihmisistä on joku käsitys siitä, että miten lihavuudesta ei saa puhua, mutta ei oikein vielä keinoja kertoa sitä, että miten siitä sitten saisi puhua. Kursivoidussa liibalaaba-lausunnossa ei ole konkretiaa käytännön suhteen. 

Nykyisessä poliittisesti korrektissa kulttuurissa ei esim.saa puhua itsekurista, koska ilmeisesti joku on tulkinnut sen moraalisesti tuomitsevaksi. Tässä voi hyvin olla taustalla semmoinen ilmiö, että kuten useimpien sanojen kohdalla nämä triggeröityvät ihmiset eivät ole edes miettineet, että mitä tuo sana tarkoittaa, mutta jotenkin kokevat tietävänsä, että kukaan ei saa sanoa heillä olevan heikkoutta siinä. Selvästi ongelmana kuitenkin on se, että kädet laittavat liikaa kaloripitoista tavaraa suuhun. Onko kiellettyä keksiä tälle joku selittävä käytökseen liittyvä syy, kun kyse on käytösongelmasta? Lihavuus johtuu siitä, että kädet laittavat suuhun liikaa kaloreita suhteessa kulutukseen. Toki eri asia on se, että mikä saa kädet tekemään niin. Voidaan ajatella, että alkuperäinen ongelma on aivoissa. Osa ihmisistä taas haluaa sijoittaa ongelman kaulan alapuolelle ja argumentoi, että käsien toiminnoilla ja ajatuksilla ei ole merkitystä, vaan toiset ihmiset vain saavat hirveästi massaa syömällä kohtuullisia kalorimääriä. 

Toinen asia, mistä ei saa itsekurin ohella enää puhua on laihduttaminen, koska joillakin ihmisillä on hyvin tarkka kuva laihduttamisesta ja mitä se tarkoittaa eli laihdutuskuureja. Laihduttamista voi ajatella myös kärsivällisenä ja pitkänä prosessina, kuten lihasten kasvattamista. 

Käänteisesti voidaan kysyä, että jos lihavan ongelma ei ole itsekuri, onko valtavia uhrauksia tehneellä fitness-harrastajalla yhtä vähän itsekuria kuin kenellä tahansa meistä? Saako ihminen enää olla toista vahvempi missään vai onko fitness-harrastaja vain yhteiskunnan asentama voittaja? 

Kaikissa selityksissä voi olla jotain totuutta. Jos ajatellaan vaikka bodausmaailmaa, niin välillä näkee väitteitä, joissa annetaan liikaa painoa itsekurille ja omalle yrittämiselle: "jokainen mies saa penkistä 140kg, kunhan treenaa tarpeeksi". Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa, koska kaikilla ei vain ole tuohon oikeita geenejä. Samoin joillekin ihmisille ihannepainon saavuttaminen voi olla todella vaikeaa, mutta ainut tapa tietää rajansa on yrittää kovasti. Punttisalilla se vie useamman vuoden. 

Ihan tarkoituksella alleviivasin, että se oli vain yksi ehdotus ja toivoin myös, että ihmiset lukisivat ne jutut kokonaisuudessaan. Sinäkin teit taas sen perusjutun, hirveällä asenteella lukematta koko juttua ja tartuit yhteen asiaan.

Tämän takia en koe, että täällä voi käydä minkäänlaista merkityksellistä ja rakentavaa keskustelua. HUS juttu ja ehdotukset on kokonaisuudessaan hyviä ja erittäin hyvä keskustelunavaus josta löytyy monia lausuntoja ja ehdotuksia joita sinäkään et halua edes lukea koska sinua ei kiinnosta aito keskustelu ainoastaan nälviminen ja öyhöttäminen. Linkintän jutun vielä kerran muille, koska sinä et sitä aio lukea, mutta muut asiasta kiinnostuneet, niin se on erittäin hyvä keskustelunavaus josta löytyy rakentavia ehdotuksiakin.

https://www.nainen.com/laakarit-lihavuus-on-tunnustettava-kroonisena-sa…

Mielenkiintoista. Tuo kylläisyyshormoni varmasti pätee useisiin ylipainoisiin, ainakin kun ajattelen ystäväpiiriäni, siis niitä jotka ovat olleet koko aikuisikänsä tai jopa jo lapsena ylipainoisia. Heillä näkyy isoa syömistä, isoja annoksia, santsaamista ja herkuttelua, heille ei riitä kylläisyyteen sama mikä meille muille.

Mutta sitten on meitä jotka ovat lihoneet jossain tietyssä elämäntilanteessa jossa vaikkapa liikuntakyky on hetkellisesti mennyt ja paino on sinä aikana kertynyt. Itselläni toimii kylläisyys hyvin, en voi syödä isoja annoksia enkä varsinkaan makeaa, jo muutamasta karkista tulee etova olo. Laihdutan mutta se tuntuu vaan todella hitaalta, varmasti vaihdevuosillakin ja kilpirauhasen poistolla eli hormoneilla on asiaan osansa.

Se on erittäin hyvin kirjoitettu juttu, siellä on paljon asiaa, ehdotuksia ja perusteluja. Oikein hyvä keskustelunavaus. Olisi niin upeaa, jos useampi ihminen lukisi noita ennenkuin he kommentoivat. Mutta kun he ei lue, sentakia tämäkin keskustelu on täysin sivuraiteilla. Mikähän olisi se keino jolla saataisiin ihmiset sivistämään itseään ja lukemaan artikkeleita, joista he voisivat oppia jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin huomaa tässäkin ketjussa kuinka jotkut yrittävät käydä keskustelua ja esittävät ongelmiin ratkaisuja, kuten HUS, oikeasti hyvä keskustelunavaus yhteiskunnallisesti. Sitten on tämä surullinen joukko, halu päästä purkamaan omaa pahaa oloa ylipainoisiin.

Jos me haluamme tehdä näille ongelmille jotain, niin on varmasti hyvä kunnella niitä ehdotuksia joita vaikkapa terveysalan ammattilaiset ehdottavat. Ja ei ainoat ehdotukset eivät olleet kirjoitetaan resepti, jos vain ihmiset näkisivät edes minuutin elämässä vaivaa lukeakseen mitä oikeasti on ehdotettu, niin nämä keskustelut olisivat paljon antoisampia. Mutta kauhea määrä menee aikaa, kaikenmaailman vihaisten ihmisten tunteen purkauksiin ja ylipainoset ihmiset aiheuttavat joillekin sellaista raivoa, että järki katoaa päästä. Poimin vain yhden, siis yhden monista hyvistä ehdotuksista, jos ihmiset viitsisvät edes lukea noita ennenkuin kommentoivat. 

Lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan siis myös terveellisiin elintapoihin kannustavia yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä, HUSin tiedotteessa sanotaan.

M46

Peukkujen jakautumisen perusteella osalla lihavista ihmisistä on joku käsitys siitä, että miten lihavuudesta ei saa puhua, mutta ei oikein vielä keinoja kertoa sitä, että miten siitä sitten saisi puhua. Kursivoidussa liibalaaba-lausunnossa ei ole konkretiaa käytännön suhteen. 

Nykyisessä poliittisesti korrektissa kulttuurissa ei esim.saa puhua itsekurista, koska ilmeisesti joku on tulkinnut sen moraalisesti tuomitsevaksi. Tässä voi hyvin olla taustalla semmoinen ilmiö, että kuten useimpien sanojen kohdalla nämä triggeröityvät ihmiset eivät ole edes miettineet, että mitä tuo sana tarkoittaa, mutta jotenkin kokevat tietävänsä, että kukaan ei saa sanoa heillä olevan heikkoutta siinä. Selvästi ongelmana kuitenkin on se, että kädet laittavat liikaa kaloripitoista tavaraa suuhun. Onko kiellettyä keksiä tälle joku selittävä käytökseen liittyvä syy, kun kyse on käytösongelmasta? Lihavuus johtuu siitä, että kädet laittavat suuhun liikaa kaloreita suhteessa kulutukseen. Toki eri asia on se, että mikä saa kädet tekemään niin. Voidaan ajatella, että alkuperäinen ongelma on aivoissa. Osa ihmisistä taas haluaa sijoittaa ongelman kaulan alapuolelle ja argumentoi, että käsien toiminnoilla ja ajatuksilla ei ole merkitystä, vaan toiset ihmiset vain saavat hirveästi massaa syömällä kohtuullisia kalorimääriä. 

Toinen asia, mistä ei saa itsekurin ohella enää puhua on laihduttaminen, koska joillakin ihmisillä on hyvin tarkka kuva laihduttamisesta ja mitä se tarkoittaa eli laihdutuskuureja. Laihduttamista voi ajatella myös kärsivällisenä ja pitkänä prosessina, kuten lihasten kasvattamista. 

Käänteisesti voidaan kysyä, että jos lihavan ongelma ei ole itsekuri, onko valtavia uhrauksia tehneellä fitness-harrastajalla yhtä vähän itsekuria kuin kenellä tahansa meistä? Saako ihminen enää olla toista vahvempi missään vai onko fitness-harrastaja vain yhteiskunnan asentama voittaja? 

Kaikissa selityksissä voi olla jotain totuutta. Jos ajatellaan vaikka bodausmaailmaa, niin välillä näkee väitteitä, joissa annetaan liikaa painoa itsekurille ja omalle yrittämiselle: "jokainen mies saa penkistä 140kg, kunhan treenaa tarpeeksi". Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa, koska kaikilla ei vain ole tuohon oikeita geenejä. Samoin joillekin ihmisille ihannepainon saavuttaminen voi olla todella vaikeaa, mutta ainut tapa tietää rajansa on yrittää kovasti. Punttisalilla se vie useamman vuoden. 

Ihan tarkoituksella alleviivasin, että se oli vain yksi ehdotus ja toivoin myös, että ihmiset lukisivat ne jutut kokonaisuudessaan. Sinäkin teit taas sen perusjutun, hirveällä asenteella lukematta koko juttua ja tartuit yhteen asiaan.

Tämän takia en koe, että täällä voi käydä minkäänlaista merkityksellistä ja rakentavaa keskustelua. HUS juttu ja ehdotukset on kokonaisuudessaan hyviä ja erittäin hyvä keskustelunavaus josta löytyy monia lausuntoja ja ehdotuksia joita sinäkään et halua edes lukea koska sinua ei kiinnosta aito keskustelu ainoastaan nälviminen ja öyhöttäminen. Linkintän jutun vielä kerran muille, koska sinä et sitä aio lukea, mutta muut asiasta kiinnostuneet, niin se on erittäin hyvä keskustelunavaus josta löytyy rakentavia ehdotuksiakin.

https://www.nainen.com/laakarit-lihavuus-on-tunnustettava-kroonisena-sa…

Näen vastauksesi todistavan siitä, mistä tuossa kirjoitinkin. Huomasitko miten monipuolisesti pohdin asioita? Siihen sinulla ei ollut mitään sanottavaa. 

Toistat tätä tapaa, jossa lihava ei itsekään tiedä, että mikä häntä oikein ärsyttää, mutta alkaa puhepoliisiksi, koska jokin kuitenkin ärsyttää. Tuossa artikkelissa, jonka näytit vasta nyt on myös näytillä tämä kehittyvä lihavuuden kaksijakoinen sanoittaminen, jossa toisaalta näytetään tunnistavan asia käytösongelmana puhumalla "terveellisistä elämäntavoista", mutta toisella puolella suuta yritetään löytää ongelma suolistosta ja kaulan yläpuolelta. Tässä poliittisesti korrektit asiantuntijat siis selvästi neuvottelevat henkilökohtaisen vastuun ja siitä vapauttamisen välillä ja tämän hetken kielellinen kompromissi on sekoitus elämäntapoja ja hormoneita. Hormonit ovat varmasti todellisia ja oma kysymyksenä on, että mikä on muna ja mikä kana. Aiheuttavatko huonot valinnat hormonitoiminnan häiriintymistä vai päinvastoin? Koska mikään ei myöskään varsinaisesti pakota syömään edes hormonien häiriintyessä, lopulta kyse on mielihaluista enemmän tai vähemmän. Fitness-urheilijoiden hormonit vaativat syömään, mutta urheilija ei syö, koska hän tietää valmistautuvansa kilpailuun. Mielihalujen sijoittaminen hormoneihin on tapa sijoittaa vastuu kaulan alapuolelle; hormonit voivat hurista ja mahat murista, mutta loppujen lopuksi ihminen itse päättää, että laittaako käsillään elintarvikkeita suuhun. Puhe hormoneista on tavallaan vain toinen tapa sanoa se, minkä me jo tiedämme. Jos jollakin on vihanhallintaongelma ja joka kerta jonkun sanoessa "haista paska" hänellä aktivoituu suolistossa XYg-134-hormoni, joka vaatii lyömään nyrkeillään, ei tämä hormonin vaikutus kuitenkaan nykyisellään tee omien valintojen osuutta tyhjäksi ainakaan oikeuslaitoksen silmissä. Jokaisella ihmisen toiminnollahan on ainakin teoriassa joku neurologinen ja hormonaalinen vaste tai korreloiva mikrotason tapahtuma. 

Ihmisellä on aina mielihaluja ja tapojen opettelu vaatii aina työtä. Tietoisuus suolistohormonien vaikutuksesta voidaan käsitellä kahdella tavalla; huokaistaan helpotuksesta ja laitetaan lisää ruokaa suuhun käsilä käyttämällä, kun syy on keksitty tai sitten tokaistaan, että "ahaa, kehoni ei oikeasti tarvitse enempää energiaa, joten näläntunteesta huolimatta voin hyvillä mielin lopettaa syömisen." Moni ihminen on opettanut itsensä syömään heti, kun mielihalut ilmaantuvat. On myös ihmisiä, jotka ottavat varalta buranan, kun polvea vähän kolottaa. Kummassakaan ei ole järkeä. Noista hormoneista on tiedetty näemmä jo monta vuotta ja tiedon pitäisi auttaa laihtumiseen. Hammaslääkärissäkin poratessa sattuu ja suuhygienistillä on ikävää, mutta ihminen ei ole eläin ja ymmärtää, että lopputulos on hyvä. Samalla tavalla lihavan täytyy ymmärtää, että mielihalujen noudattamatta jättäminen on OK, kun hän on jo saanut tarpeeksi kaloreita ja mikroravinteita.  Osa lihavista ei kuitenkaan ole tarpeeksi motivoitunut vastustakseen mielihaluja. 

Toki jos puhutaan näistä tapauksista, joilla paino nousee normaaleilla kaloreilla, puhutaan jo eri tapauksesta, mutta näiden vahvistaminen vaatisi laboratoriolosuhteita, jossa ei voi valehdella itselleen eikä muille. En tietenkään sano, että näitä ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin huomaa tässäkin ketjussa kuinka jotkut yrittävät käydä keskustelua ja esittävät ongelmiin ratkaisuja, kuten HUS, oikeasti hyvä keskustelunavaus yhteiskunnallisesti. Sitten on tämä surullinen joukko, halu päästä purkamaan omaa pahaa oloa ylipainoisiin.

Jos me haluamme tehdä näille ongelmille jotain, niin on varmasti hyvä kunnella niitä ehdotuksia joita vaikkapa terveysalan ammattilaiset ehdottavat. Ja ei ainoat ehdotukset eivät olleet kirjoitetaan resepti, jos vain ihmiset näkisivät edes minuutin elämässä vaivaa lukeakseen mitä oikeasti on ehdotettu, niin nämä keskustelut olisivat paljon antoisampia. Mutta kauhea määrä menee aikaa, kaikenmaailman vihaisten ihmisten tunteen purkauksiin ja ylipainoset ihmiset aiheuttavat joillekin sellaista raivoa, että järki katoaa päästä. Poimin vain yhden, siis yhden monista hyvistä ehdotuksista, jos ihmiset viitsisvät edes lukea noita ennenkuin kommentoivat. 

Lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan siis myös terveellisiin elintapoihin kannustavia yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä, HUSin tiedotteessa sanotaan.

M46

Peukkujen jakautumisen perusteella osalla lihavista ihmisistä on joku käsitys siitä, että miten lihavuudesta ei saa puhua, mutta ei oikein vielä keinoja kertoa sitä, että miten siitä sitten saisi puhua. Kursivoidussa liibalaaba-lausunnossa ei ole konkretiaa käytännön suhteen. 

Nykyisessä poliittisesti korrektissa kulttuurissa ei esim.saa puhua itsekurista, koska ilmeisesti joku on tulkinnut sen moraalisesti tuomitsevaksi. Tässä voi hyvin olla taustalla semmoinen ilmiö, että kuten useimpien sanojen kohdalla nämä triggeröityvät ihmiset eivät ole edes miettineet, että mitä tuo sana tarkoittaa, mutta jotenkin kokevat tietävänsä, että kukaan ei saa sanoa heillä olevan heikkoutta siinä. Selvästi ongelmana kuitenkin on se, että kädet laittavat liikaa kaloripitoista tavaraa suuhun. Onko kiellettyä keksiä tälle joku selittävä käytökseen liittyvä syy, kun kyse on käytösongelmasta? Lihavuus johtuu siitä, että kädet laittavat suuhun liikaa kaloreita suhteessa kulutukseen. Toki eri asia on se, että mikä saa kädet tekemään niin. Voidaan ajatella, että alkuperäinen ongelma on aivoissa. Osa ihmisistä taas haluaa sijoittaa ongelman kaulan alapuolelle ja argumentoi, että käsien toiminnoilla ja ajatuksilla ei ole merkitystä, vaan toiset ihmiset vain saavat hirveästi massaa syömällä kohtuullisia kalorimääriä. 

Toinen asia, mistä ei saa itsekurin ohella enää puhua on laihduttaminen, koska joillakin ihmisillä on hyvin tarkka kuva laihduttamisesta ja mitä se tarkoittaa eli laihdutuskuureja. Laihduttamista voi ajatella myös kärsivällisenä ja pitkänä prosessina, kuten lihasten kasvattamista. 

Käänteisesti voidaan kysyä, että jos lihavan ongelma ei ole itsekuri, onko valtavia uhrauksia tehneellä fitness-harrastajalla yhtä vähän itsekuria kuin kenellä tahansa meistä? Saako ihminen enää olla toista vahvempi missään vai onko fitness-harrastaja vain yhteiskunnan asentama voittaja? 

Kaikissa selityksissä voi olla jotain totuutta. Jos ajatellaan vaikka bodausmaailmaa, niin välillä näkee väitteitä, joissa annetaan liikaa painoa itsekurille ja omalle yrittämiselle: "jokainen mies saa penkistä 140kg, kunhan treenaa tarpeeksi". Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa, koska kaikilla ei vain ole tuohon oikeita geenejä. Samoin joillekin ihmisille ihannepainon saavuttaminen voi olla todella vaikeaa, mutta ainut tapa tietää rajansa on yrittää kovasti. Punttisalilla se vie useamman vuoden. 

Ihan tarkoituksella alleviivasin, että se oli vain yksi ehdotus ja toivoin myös, että ihmiset lukisivat ne jutut kokonaisuudessaan. Sinäkin teit taas sen perusjutun, hirveällä asenteella lukematta koko juttua ja tartuit yhteen asiaan.

Tämän takia en koe, että täällä voi käydä minkäänlaista merkityksellistä ja rakentavaa keskustelua. HUS juttu ja ehdotukset on kokonaisuudessaan hyviä ja erittäin hyvä keskustelunavaus josta löytyy monia lausuntoja ja ehdotuksia joita sinäkään et halua edes lukea koska sinua ei kiinnosta aito keskustelu ainoastaan nälviminen ja öyhöttäminen. Linkintän jutun vielä kerran muille, koska sinä et sitä aio lukea, mutta muut asiasta kiinnostuneet, niin se on erittäin hyvä keskustelunavaus josta löytyy rakentavia ehdotuksiakin.

https://www.nainen.com/laakarit-lihavuus-on-tunnustettava-kroonisena-sa…

Älä tuhlaa aikaasi. Muista, että mitä ruokit, se lisääntyy. Jos vastailet trollille, trollikommenttien määrä keskustelussa lisääntyy. Jos haluat asiallista keskustelua, kommentoi niille, joiden kommenteille toivot lisää näkyvyyttä.

Minä yritin eilen aikani vääntää Hesarin artikkelin todellisesta sisällöstä ja totesin aika pian, ettei näillä ole halua edes lukea sitä.

Huomasin heti kuinka avauksella ei ole oikeastaan mitään tekemistä koko jutun kanssa tai siitä mistä on kyse kun halutaan lihavuus sairaus luokitelman piiriin. Avaaja ja kaltaisensa haluavat vain leimata ihmisiä ja tehdä tästä haukkumaketjun, jossa päiviteltäisiin loputtomiin kuinka kamalia lihavat ovat.

Kun noita artikkeleita lukee, niin selviää aika nopeasti kuinka sairaanhoidon ammattilaisten motiivi on ainoastaan auttaa ihmisiä ja saada heitä helpommin avun piiriin. Lisäksi löytyy konkreettisia ehdotuksia, jos vain jaksaa nähdä vaivaa ja lukea noita juttuja. Aika harva sitä vaivaa jaksaa nähdä, ehkä muutama sadasta ihmisestä jotka ovat kommentoineet tähän ketjuun, joka on aika vähän.

Tämä itsekurista jankkaaminen on kyllä huvittavaa. Ihminen, jolla kylläisyyshormoni toimii normaalisti ja mielihalut kohdistuvat vähäkalorisiin ruokiin, pysyvät hoikkina ihan ilman mitään ponnistelua. Sitten tullaan kiillottamaan omaa sädekehää sen hienon itsekurinsa kanssa, vaikka sillä omalla hoikkuudella ei ole mitään tekemistä itsekurin kanssa.

Kyllä, kuulun itse näihin ns. luonnostaan hoikkiin, mutta eipä kyllä ole koskaan tullut mieleen brassailla asialla ja haukkua niitä, joilla ei ole yhtä onnellinen tilanne. Tiedän, että jos himoitsisin sokeria ja rasvaa, aivan tasan tarkkaan olisin melkoinen pullukka, koska itsekuria minulla ei ole yhtään.

Toinen tässäkin ketjussa räyhäävä ryhmä ovat varmaankin sitten nämä hampaat irvessä laihana kituvat tyypit, jotka nälkäkiukkusina purkavat pahaa oloaan muihin ihmisiin. Yhtä kaikki, surullisia tapauksia ovat hekin. Jokin palikka puuttuu tuolta empatiapuolelta heilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin huomaa tässäkin ketjussa kuinka jotkut yrittävät käydä keskustelua ja esittävät ongelmiin ratkaisuja, kuten HUS, oikeasti hyvä keskustelunavaus yhteiskunnallisesti. Sitten on tämä surullinen joukko, halu päästä purkamaan omaa pahaa oloa ylipainoisiin.

Jos me haluamme tehdä näille ongelmille jotain, niin on varmasti hyvä kunnella niitä ehdotuksia joita vaikkapa terveysalan ammattilaiset ehdottavat. Ja ei ainoat ehdotukset eivät olleet kirjoitetaan resepti, jos vain ihmiset näkisivät edes minuutin elämässä vaivaa lukeakseen mitä oikeasti on ehdotettu, niin nämä keskustelut olisivat paljon antoisampia. Mutta kauhea määrä menee aikaa, kaikenmaailman vihaisten ihmisten tunteen purkauksiin ja ylipainoset ihmiset aiheuttavat joillekin sellaista raivoa, että järki katoaa päästä. Poimin vain yhden, siis yhden monista hyvistä ehdotuksista, jos ihmiset viitsisvät edes lukea noita ennenkuin kommentoivat. 

Lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan siis myös terveellisiin elintapoihin kannustavia yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä, HUSin tiedotteessa sanotaan.

M46

Peukkujen jakautumisen perusteella osalla lihavista ihmisistä on joku käsitys siitä, että miten lihavuudesta ei saa puhua, mutta ei oikein vielä keinoja kertoa sitä, että miten siitä sitten saisi puhua. Kursivoidussa liibalaaba-lausunnossa ei ole konkretiaa käytännön suhteen. 

Nykyisessä poliittisesti korrektissa kulttuurissa ei esim.saa puhua itsekurista, koska ilmeisesti joku on tulkinnut sen moraalisesti tuomitsevaksi. Tässä voi hyvin olla taustalla semmoinen ilmiö, että kuten useimpien sanojen kohdalla nämä triggeröityvät ihmiset eivät ole edes miettineet, että mitä tuo sana tarkoittaa, mutta jotenkin kokevat tietävänsä, että kukaan ei saa sanoa heillä olevan heikkoutta siinä. Selvästi ongelmana kuitenkin on se, että kädet laittavat liikaa kaloripitoista tavaraa suuhun. Onko kiellettyä keksiä tälle joku selittävä käytökseen liittyvä syy, kun kyse on käytösongelmasta? Lihavuus johtuu siitä, että kädet laittavat suuhun liikaa kaloreita suhteessa kulutukseen. Toki eri asia on se, että mikä saa kädet tekemään niin. Voidaan ajatella, että alkuperäinen ongelma on aivoissa. Osa ihmisistä taas haluaa sijoittaa ongelman kaulan alapuolelle ja argumentoi, että käsien toiminnoilla ja ajatuksilla ei ole merkitystä, vaan toiset ihmiset vain saavat hirveästi massaa syömällä kohtuullisia kalorimääriä. 

Toinen asia, mistä ei saa itsekurin ohella enää puhua on laihduttaminen, koska joillakin ihmisillä on hyvin tarkka kuva laihduttamisesta ja mitä se tarkoittaa eli laihdutuskuureja. Laihduttamista voi ajatella myös kärsivällisenä ja pitkänä prosessina, kuten lihasten kasvattamista. 

Käänteisesti voidaan kysyä, että jos lihavan ongelma ei ole itsekuri, onko valtavia uhrauksia tehneellä fitness-harrastajalla yhtä vähän itsekuria kuin kenellä tahansa meistä? Saako ihminen enää olla toista vahvempi missään vai onko fitness-harrastaja vain yhteiskunnan asentama voittaja? 

Kaikissa selityksissä voi olla jotain totuutta. Jos ajatellaan vaikka bodausmaailmaa, niin välillä näkee väitteitä, joissa annetaan liikaa painoa itsekurille ja omalle yrittämiselle: "jokainen mies saa penkistä 140kg, kunhan treenaa tarpeeksi". Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa, koska kaikilla ei vain ole tuohon oikeita geenejä. Samoin joillekin ihmisille ihannepainon saavuttaminen voi olla todella vaikeaa, mutta ainut tapa tietää rajansa on yrittää kovasti. Punttisalilla se vie useamman vuoden. 

Ihan tarkoituksella alleviivasin, että se oli vain yksi ehdotus ja toivoin myös, että ihmiset lukisivat ne jutut kokonaisuudessaan. Sinäkin teit taas sen perusjutun, hirveällä asenteella lukematta koko juttua ja tartuit yhteen asiaan.

Tämän takia en koe, että täällä voi käydä minkäänlaista merkityksellistä ja rakentavaa keskustelua. HUS juttu ja ehdotukset on kokonaisuudessaan hyviä ja erittäin hyvä keskustelunavaus josta löytyy monia lausuntoja ja ehdotuksia joita sinäkään et halua edes lukea koska sinua ei kiinnosta aito keskustelu ainoastaan nälviminen ja öyhöttäminen. Linkintän jutun vielä kerran muille, koska sinä et sitä aio lukea, mutta muut asiasta kiinnostuneet, niin se on erittäin hyvä keskustelunavaus josta löytyy rakentavia ehdotuksiakin.

https://www.nainen.com/laakarit-lihavuus-on-tunnustettava-kroonisena-sa…

Näen vastauksesi todistavan siitä, mistä tuossa kirjoitinkin. Huomasitko miten monipuolisesti pohdin asioita? Siihen sinulla ei ollut mitään sanottavaa. 

Toistat tätä tapaa, jossa lihava ei itsekään tiedä, että mikä häntä oikein ärsyttää, mutta alkaa puhepoliisiksi, koska jokin kuitenkin ärsyttää. Tuossa artikkelissa, jonka näytit vasta nyt on myös näytillä tämä kehittyvä lihavuuden kaksijakoinen sanoittaminen, jossa toisaalta näytetään tunnistavan asia käytösongelmana puhumalla "terveellisistä elämäntavoista", mutta toisella puolella suuta yritetään löytää ongelma suolistosta ja kaulan yläpuolelta. Tässä poliittisesti korrektit asiantuntijat siis selvästi neuvottelevat henkilökohtaisen vastuun ja siitä vapauttamisen välillä ja tämän hetken kielellinen kompromissi on sekoitus elämäntapoja ja hormoneita. Hormonit ovat varmasti todellisia ja oma kysymyksenä on, että mikä on muna ja mikä kana. Aiheuttavatko huonot valinnat hormonitoiminnan häiriintymistä vai päinvastoin? Koska mikään ei myöskään varsinaisesti pakota syömään edes hormonien häiriintyessä, lopulta kyse on mielihaluista enemmän tai vähemmän. Fitness-urheilijoiden hormonit vaativat syömään, mutta urheilija ei syö, koska hän tietää valmistautuvansa kilpailuun. Mielihalujen sijoittaminen hormoneihin on tapa sijoittaa vastuu kaulan alapuolelle; hormonit voivat hurista ja mahat murista, mutta loppujen lopuksi ihminen itse päättää, että laittaako käsillään elintarvikkeita suuhun. Puhe hormoneista on tavallaan vain toinen tapa sanoa se, minkä me jo tiedämme. Jos jollakin on vihanhallintaongelma ja joka kerta jonkun sanoessa "haista paska" hänellä aktivoituu suolistossa XYg-134-hormoni, joka vaatii lyömään nyrkeillään, ei tämä hormonin vaikutus kuitenkaan nykyisellään tee omien valintojen osuutta tyhjäksi ainakaan oikeuslaitoksen silmissä. Jokaisella ihmisen toiminnollahan on ainakin teoriassa joku neurologinen ja hormonaalinen vaste tai korreloiva mikrotason tapahtuma. 

Ihmisellä on aina mielihaluja ja tapojen opettelu vaatii aina työtä. Tietoisuus suolistohormonien vaikutuksesta voidaan käsitellä kahdella tavalla; huokaistaan helpotuksesta ja laitetaan lisää ruokaa suuhun käsilä käyttämällä, kun syy on keksitty tai sitten tokaistaan, että "ahaa, kehoni ei oikeasti tarvitse enempää energiaa, joten näläntunteesta huolimatta voin hyvillä mielin lopettaa syömisen." Moni ihminen on opettanut itsensä syömään heti, kun mielihalut ilmaantuvat. On myös ihmisiä, jotka ottavat varalta buranan, kun polvea vähän kolottaa. Kummassakaan ei ole järkeä. Noista hormoneista on tiedetty näemmä jo monta vuotta ja tiedon pitäisi auttaa laihtumiseen. Hammaslääkärissäkin poratessa sattuu ja suuhygienistillä on ikävää, mutta ihminen ei ole eläin ja ymmärtää, että lopputulos on hyvä. Samalla tavalla lihavan täytyy ymmärtää, että mielihalujen noudattamatta jättäminen on OK, kun hän on jo saanut tarpeeksi kaloreita ja mikroravinteita.  Osa lihavista ei kuitenkaan ole tarpeeksi motivoitunut vastustakseen mielihaluja. 

Toki jos puhutaan näistä tapauksista, joilla paino nousee normaaleilla kaloreilla, puhutaan jo eri tapauksesta, mutta näiden vahvistaminen vaatisi laboratoriolosuhteita, jossa ei voi valehdella itselleen eikä muille. En tietenkään sano, että näitä ei ole. 

Ihan fiksua ja monipuolista pohdintaa. 

Osalle, varmasti on joku muukin kuin minä, lihavista (BMI vähän yli 30) kyse ei ole siitä, että etsitään mielihyvää vaan mennään helpoimman mukaan. 

Oma ruokahaluni on ollut lapsesta asti todella huono ja traumalapsuuden myötä mieli on kuormittunut sellaisella, mitä jokaisen ei tarvitse kantaa mukanaan. Minulla ei keskimäärin ole voimavaroja pakottaa itseäni syömään ruokaa, jonka pureskelu ja nieleminen on työlästä. Minun on vaikea pitää kiinni ruoka-ajoista, koska ei ole nälkä. Kotona ei ole saanut ruokailurutiinia. On vaan helpompaa syödä lennosta vaikka banaani ja jugurtti tai viisi karkkia kuin valmistaa vastenmielinen ruoka ja syödä se. Myös se, että syö aina yksin, vaikuttaa asiaan paljonkin. Ruokahalu lähtee vahvistumaan nopeasti yhteisissä ruokailuissa. Silloin on helppoa syödä ja ruoka sulaa paremmin. 

En kopioi noita kilometrin mittaisia kommentteja, vain lainauksen:

"Samalla tavalla lihavan täytyy ymmärtää, että mielihalujen noudattamatta jättäminen on OK, kun hän on jo saanut tarpeeksi kaloreita ja mikroravinteita.  Osa lihavista ei kuitenkaan ole tarpeeksi motivoitunut vastustakseen mielihaluja."

Se, mikä viesteissäsi on kaikkein vastenmielisintä on tuo, että pidät meitä ylipainoisia jotenkin yksinkertaisina. Olen itse akateemisesti koulutettu ja opiskellut lisäksi mm. ravitsemustieteiden perusopinnot + osan aineopinnoista avoimessa yliopistossa. Ei minun tarvitse opetella ymmärtämään yhtään mitään, minä tiedän ja ymmärrän jo ihan riittävästi. Sen sijaan minä en pidä tässä elämäntilanteessani ollenkaan ensisijaisena käyttää voimavarojani painonhallintaan. Eli en ole motivoitunut. En ole kiinnostunut harjoittamaan itsekuria enkä halua lopettaa syömistä, jos minun tekee mieli syödä.

Niin yksinkertaista se on.

P.S. Sushi (kasvis-) oli jälleen ihan sairaan hyvää. Lisätyllä wasabilla. Aika paljon sitä menikin. Nyt meinaan keittää kupillisen vihreää teetä ja mennä sen ja kirjan kanssa sohvannurkkaan. Löhöviikonloppu alkaa tästä. Jossain vaiheessa palailen varmaan palstallekin, mutta vasta illemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä itsekurista jankkaaminen on kyllä huvittavaa. Ihminen, jolla kylläisyyshormoni toimii normaalisti ja mielihalut kohdistuvat vähäkalorisiin ruokiin, pysyvät hoikkina ihan ilman mitään ponnistelua. Sitten tullaan kiillottamaan omaa sädekehää sen hienon itsekurinsa kanssa, vaikka sillä omalla hoikkuudella ei ole mitään tekemistä itsekurin kanssa.

Kyllä, kuulun itse näihin ns. luonnostaan hoikkiin, mutta eipä kyllä ole koskaan tullut mieleen brassailla asialla ja haukkua niitä, joilla ei ole yhtä onnellinen tilanne. Tiedän, että jos himoitsisin sokeria ja rasvaa, aivan tasan tarkkaan olisin melkoinen pullukka, koska itsekuria minulla ei ole yhtään.

Toinen tässäkin ketjussa räyhäävä ryhmä ovat varmaankin sitten nämä hampaat irvessä laihana kituvat tyypit, jotka nälkäkiukkusina purkavat pahaa oloaan muihin ihmisiin. Yhtä kaikki, surullisia tapauksia ovat hekin. Jokin palikka puuttuu tuolta empatiapuolelta heilläkin.

Minulla tuo välillä toimii ja usein ei. Kun kylläisyys viimeksi lähti toimimaan, laihduin viisi kiloa kahdessa kuukaudessa tekemättä yhtään mitään asian eteen. Teki itse asiassa pahaa ajatellakaan, että olisi syönyt enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten jo on selvinnyt, aloitus on tarkoituksenhakuinen ja valheellinen. Aino syy miksi lihavuus halutaan luokitella sairaudeksi on se, että ihmiset saisivat helpommin apua. Joka olisi selvinnyt, jos ihmiset näkisivät joskus vaivaa ja ottaisivat asioista selvää. Itse en kommentoi tämän jälkeen, sillä tästä on tullut joku ravintoarvo, terveysintoilija, laihdutus mikälieketju eikä se ollut alunperin edes avauksen aihe.

Ei. Vaan taas kerran monimutkainen asia yksinkertaistetaan postmodernisti, ja seurauksia ei mietitä ollenkaan. Jos lihominen on sairaus, niin siitä ei saa eikä siihen voi puuttua neuvomalla lapsia liikkumaan tai syömään terveellisemmin. Taustalla haisee vastenmielinen poliittinen ideologia. Tottakai osalle laihduttaminen on vaikeaa ja lääkitys on varmasti paikallaan, siitähän ei ole kyse.

Kerropa nyt ihan omin sanoin ja kiivailematta, kuka ja missä on kieltänyt neuvomasta lapsia liikkumaan tai syömään terveellisemmin? Palataan sitten keskustelemaan siitä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu kokaiinin kanssa, ei saa millään käyttöä poikki. Tästäkin Hesarissa juttua. Huumeiden käytölle ei voi mitään.

Kokaiinia ilman voi elää, mutta syömättä ei.

Vierailija kirjoitti:

Tämä itsekurista jankkaaminen on kyllä huvittavaa. Ihminen, jolla kylläisyyshormoni toimii normaalisti ja mielihalut kohdistuvat vähäkalorisiin ruokiin, pysyvät hoikkina ihan ilman mitään ponnistelua. Sitten tullaan kiillottamaan omaa sädekehää sen hienon itsekurinsa kanssa, vaikka sillä omalla hoikkuudella ei ole mitään tekemistä itsekurin kanssa.

Kyllä, kuulun itse näihin ns. luonnostaan hoikkiin, mutta eipä kyllä ole koskaan tullut mieleen brassailla asialla ja haukkua niitä, joilla ei ole yhtä onnellinen tilanne. Tiedän, että jos himoitsisin sokeria ja rasvaa, aivan tasan tarkkaan olisin melkoinen pullukka, koska itsekuria minulla ei ole yhtään.

Toinen tässäkin ketjussa räyhäävä ryhmä ovat varmaankin sitten nämä hampaat irvessä laihana kituvat tyypit, jotka nälkäkiukkusina purkavat pahaa oloaan muihin ihmisiin. Yhtä kaikki, surullisia tapauksia ovat hekin. Jokin palikka puuttuu tuolta empatiapuolelta heilläkin.

Miksi jollakin kohdistuisi himot vähäkalorisiin ruokiin? Ymmärtääkseni evoluutio-opin mukaan ihmiset haluavat syödä rasvaa ja sokeria. 

Lapset haluavat sokeria ja aikuiset osaavat kieltäytyä siitä. Tämä vaatii opettelua. Kaikissa perheissä ei opita laittamaan ruokaa ollenkaan. Tämäkin varmasti vaikuttaa. 

Jos lihavien himot kohdistuisivat porkkanoihin, olisiko lihavia olemassakaan? Onko olemassa ihmisiä, jotka himoavat salaattia ja syövät itsensä tankiksi vihanneksilla? 

Uskon että hormmonaalisen säätelyn rikkoutuminen voi hyvinkin olla totta. Jojottelu sekoittaa hormonitoiminnan ja kylläisuudentunteen säätelyn. Itse aloin lihota teini-iän anoreksian ja hurjien paastojen jälkeen. Suhde ruokaan on epäterve. BMI 32. MUTTA ryhdyin nyt ottamaan pistoksena kylläisyyshormonia, ja nyt kylläisyyssignaalit toimivat normaalisti. Jos teistä, hyvät läskeille saarnaajat, tuntuu aina tältä, tavallaan ymmärrän teitä: nyt on helppoa lopettaa silloin kun kylläisyyssignaali tulee. Mutta yrittäkää ymmärtää, että meille, joilla järjestelmä on sekaisin, sitä ei normaalisti tule.

Eikai ne hormonit heti muutu jos lihoo sen yhden vaatekoon verran,ja sillon normaalijärkinen tajuaa että nyt pitää vähentää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä itsekurista jankkaaminen on kyllä huvittavaa. Ihminen, jolla kylläisyyshormoni toimii normaalisti ja mielihalut kohdistuvat vähäkalorisiin ruokiin, pysyvät hoikkina ihan ilman mitään ponnistelua. Sitten tullaan kiillottamaan omaa sädekehää sen hienon itsekurinsa kanssa, vaikka sillä omalla hoikkuudella ei ole mitään tekemistä itsekurin kanssa.

Kyllä, kuulun itse näihin ns. luonnostaan hoikkiin, mutta eipä kyllä ole koskaan tullut mieleen brassailla asialla ja haukkua niitä, joilla ei ole yhtä onnellinen tilanne. Tiedän, että jos himoitsisin sokeria ja rasvaa, aivan tasan tarkkaan olisin melkoinen pullukka, koska itsekuria minulla ei ole yhtään.

Toinen tässäkin ketjussa räyhäävä ryhmä ovat varmaankin sitten nämä hampaat irvessä laihana kituvat tyypit, jotka nälkäkiukkusina purkavat pahaa oloaan muihin ihmisiin. Yhtä kaikki, surullisia tapauksia ovat hekin. Jokin palikka puuttuu tuolta empatiapuolelta heilläkin.

Miksi jollakin kohdistuisi himot vähäkalorisiin ruokiin? Ymmärtääkseni evoluutio-opin mukaan ihmiset haluavat syödä rasvaa ja sokeria. 

Lapset haluavat sokeria ja aikuiset osaavat kieltäytyä siitä. Tämä vaatii opettelua. Kaikissa perheissä ei opita laittamaan ruokaa ollenkaan. Tämäkin varmasti vaikuttaa. 

Jos lihavien himot kohdistuisivat porkkanoihin, olisiko lihavia olemassakaan? Onko olemassa ihmisiä, jotka himoavat salaattia ja syövät itsensä tankiksi vihanneksilla? 

Himo on hirveän voimakas sana. Onko mahdotonta ajatella, että kaikilla ei ole mitään himoa mihinkään ruokiin. Minulla ei myöskään ole himoa alkoholiin, kahviin, tupakkaan tai huumeisiin, joten en käytä mitään niistä. Sen sijaan ruokaa/ energiaa minun on tankattava itseeni, vaikka halu sen suhteen on heikko. Jos voisi valita, voisin hyvin olla syömättä myös loppuikäni, jos niin voisin pysyä hengissä, terveenä ja elinvoimaisena. 

Ja mieti, tuosta himosta huolimatta olen ylipainoinen. Mutta ehkä kaltaisesi ei voi sitä ymmärtää mitenkään päin. 

Vierailija kirjoitti:

Uskon että hormmonaalisen säätelyn rikkoutuminen voi hyvinkin olla totta. Jojottelu sekoittaa hormonitoiminnan ja kylläisuudentunteen säätelyn. Itse aloin lihota teini-iän anoreksian ja hurjien paastojen jälkeen. Suhde ruokaan on epäterve. BMI 32. MUTTA ryhdyin nyt ottamaan pistoksena kylläisyyshormonia, ja nyt kylläisyyssignaalit toimivat normaalisti. Jos teistä, hyvät läskeille saarnaajat, tuntuu aina tältä, tavallaan ymmärrän teitä: nyt on helppoa lopettaa silloin kun kylläisyyssignaali tulee. Mutta yrittäkää ymmärtää, että meille, joilla järjestelmä on sekaisin, sitä ei normaalisti tule.

Miten ja mistä niitä saa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä itsekurista jankkaaminen on kyllä huvittavaa. Ihminen, jolla kylläisyyshormoni toimii normaalisti ja mielihalut kohdistuvat vähäkalorisiin ruokiin, pysyvät hoikkina ihan ilman mitään ponnistelua. Sitten tullaan kiillottamaan omaa sädekehää sen hienon itsekurinsa kanssa, vaikka sillä omalla hoikkuudella ei ole mitään tekemistä itsekurin kanssa.

Kyllä, kuulun itse näihin ns. luonnostaan hoikkiin, mutta eipä kyllä ole koskaan tullut mieleen brassailla asialla ja haukkua niitä, joilla ei ole yhtä onnellinen tilanne. Tiedän, että jos himoitsisin sokeria ja rasvaa, aivan tasan tarkkaan olisin melkoinen pullukka, koska itsekuria minulla ei ole yhtään.

Toinen tässäkin ketjussa räyhäävä ryhmä ovat varmaankin sitten nämä hampaat irvessä laihana kituvat tyypit, jotka nälkäkiukkusina purkavat pahaa oloaan muihin ihmisiin. Yhtä kaikki, surullisia tapauksia ovat hekin. Jokin palikka puuttuu tuolta empatiapuolelta heilläkin.

Miksi jollakin kohdistuisi himot vähäkalorisiin ruokiin? Ymmärtääkseni evoluutio-opin mukaan ihmiset haluavat syödä rasvaa ja sokeria. 

Lapset haluavat sokeria ja aikuiset osaavat kieltäytyä siitä. Tämä vaatii opettelua. Kaikissa perheissä ei opita laittamaan ruokaa ollenkaan. Tämäkin varmasti vaikuttaa. 

Jos lihavien himot kohdistuisivat porkkanoihin, olisiko lihavia olemassakaan? Onko olemassa ihmisiä, jotka himoavat salaattia ja syövät itsensä tankiksi vihanneksilla? 

Oletko tyhmä vai tyhmä? Ei ole juurikaan lihavia porkkananhimoajia, koska porkkanalla on hyvin vaikea lihoa. Sehän tässä oli juuri se pointti: Minä en halua syödä rasvaa tai sokeria vaan himoitsen porkkanoita. Siksi minulta ei vaadi minkäänlaista itsekuria pysyä hoikkana. Nytkö minun pitää alkaa paistatella itsekurini loisteessa, kun kykenen olemaan syömättä lihottavia ruokia? Mitä itsekuria se minulta vaatii, kun en niistä tykkää enkä niitä halua syödä?

Kuulutko itse tuohon ryhmään, joka huikean itsekurinsa voimin vastustaa pullaa ja siitä raivopäisenä haukkuu niitä, jotka eivät elä elämäänsä taistellen ja kärsien? Tekeekö tuo muiden haukkuminen sinusta jotenkin paremman ihmisen?

Ps. Varmaan en jatka geenejäni kovinkaan onnistuneesti, jos tulee nälänhätä, koska en himoitse kaloripitoisia ruokia. Kuten itsekin kirjoitit, niukkaruokaisessa historiassa kaloreita hamuavat ja ja niistä tiukasti kiinni pitävät elimistöt ovat selvinneet paremmin hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että hormmonaalisen säätelyn rikkoutuminen voi hyvinkin olla totta. Jojottelu sekoittaa hormonitoiminnan ja kylläisuudentunteen säätelyn. Itse aloin lihota teini-iän anoreksian ja hurjien paastojen jälkeen. Suhde ruokaan on epäterve. BMI 32. MUTTA ryhdyin nyt ottamaan pistoksena kylläisyyshormonia, ja nyt kylläisyyssignaalit toimivat normaalisti. Jos teistä, hyvät läskeille saarnaajat, tuntuu aina tältä, tavallaan ymmärrän teitä: nyt on helppoa lopettaa silloin kun kylläisyyssignaali tulee. Mutta yrittäkää ymmärtää, että meille, joilla järjestelmä on sekaisin, sitä ei normaalisti tule.

Miten ja mistä niitä saa?

Reseptillä esim. työterveyslääkäriltä. Toinen vaihtoehtoo jota harkitsin oli silikonipallo vatsalaukkuun, joka pienentäisi sen tilavuutta. mutta se pelottaa. toistaiseksi tämä toimii.