Hesari: Lihavuus on krooninen sairaus

Vierailija kirjoitti:

Onhan se. Jo kauan sitten on huomattu, että laihduttaminen ei auta, vaan pahentaa vaivaa. Eli kilot tulevat takaisin kavereiden kanssa. 98% laihduttaneista lihoo takaisin, mutta silti vaan sinnikkäästi lihavat aloittaa uuden kuurin joka maanantai ja uskoo, että tällä kertaa kuuluvat siihen kahden prosentin vähemmistöön. Ala vaan ap lihavaksi. Voit sitten lukea täältä palstalta, miten siitä voi helposti päästä eroon. Syöt vain vähemmän kuin kulutat!

Laihdutusta pidetään yleensäkin vain lyhytaikaisena kuurina. Ja kun kuuria toteutetaan pskalla tavalla, niin eihän sinä hyviä tuloksia tule ja olo on pska. Elämäntapamuutos yleensä käsitetään pitkäaikaisena projektina, jopa loppuelämän mittaisena.

Moni olettaa että kymmenet ylipainokilot katoavat muutamassa päivässä, ja sitten lopettavat laihduttamisen kun muutamassa päivässä ei tapahdu vielä mitään. Ajatellaan että kun kerran kävin lenkillä tai salilla niin nyt laihduin niin paljon että saan syödä paketillisen keksiä ja pussillisen sipsiä. Ja kun olo on entistä läskimpi niin todetaan, että laihduttaminen on turhaa ja mässätään entistä enemmän.

Ruokavalio muutetaan laihduttaessa todella typeräksi. Vältellään rasvaa kaikin keinoin ja sitten ihmetellään miksi en laihdu. No vaikka siksi, että elimistö luulee että rasvasta on pula ja panttaa keräämiään varastoja kaksin käsin. Ja kun samalla mätetään makeutusaineita niin saadaan kroppa sekaisin. Ja hiilareita ei voida vähentää, päinvastoin. Ei juoda tarpeeksi vettä vaan litkitään mehua, maitoa, sidukkaa, bissulia ja limpsaa. Vähennetään proteiinin saantia, niin kilot lähtee lihaksista. Ja kun kyllästytään laihduttamiseen, niin lihakseton kroppa kuluttaa vähemmän energiaa kuin lihaksikkaampana, joten kilot tulevat ryminällä takaisin. Taas todetaan, että laihduttaminen lihottaa. No tuolla tavalla taatusti lihottaakin! Mutta se on ihan oma vika :D

Opetelkaa järkevämmät elämäntavat. Älkää pitäkö painonpudotusta kahden viikon kitukuurina. Hiilareita vähemmäksi, sopiva määrä hyvälaatuisia rasvoja ja proteiinia. Liikkukaa enemmän. Käykää vaikka kävelyllä korttelin ympäri ja tehkää joku kehonpainotreeni samalla kun katsotte telkkaria. Laihduttaessa menettää poikkeuksetta jonkin verran lihasmassaa, joten sen takia olisi tärkeää, että lihasmassaa pidettäisiin laihduttaessa yllä. Suolaa vähemmäksi, makeutusaineet ja lisätty sokeri pois. Pasta, leipä ja riisi pois ja tilalle kasviksia. Hiilareita vähentämällä pienenee päivän kcal-määräkin helposti.

Minua hiilarit väsyttävät, joten olen todennut parhaimmaksi syödä vähähiilarisesti aamulla ja päivällä ja hiilaripitoisemmin iltapäivällä ja illalla. Joillain muilla menee toisin päin. Jotkut taas voivat parhaiten kun syö todella vähähiilarisesti koko ajan, mutta en tiedä ketään (paitsi jotkut munuaisten vajatoimintaa sairastavat), joille korkeahiilarinen ruokavalio passaa kaikista parhaiten. Mutta tämä siten keskustellaan lääkärin kanssa, ei anonyymina nettipalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut tuosta jo aiemmin, ja vähän ristiriitaisia ajatuksia herättää. Jos joku on nuorempana ollut hoikka ja hyvävointinen, mutta sitten jossain vaiheessa alkaa liikkua vähemmän ja syödä enemmän, tai ihan vain jompaa kumpaa noista, niin sitten se lihavuus onkin vain sairaus jolle ei voi mitään? Sekö ei ole omaa syytä eikä mitenkään johdu omista elintavoista? Sitäkö ei voida hoitaa omilla elintavoilla?

Moni muu sairaus puhkeaa elintapojen vaikutuksesta, ja monia sairauksia saadaan lievennettyä ja jopa kokonaan remissioon elintapoja parantamalla, mutta lihavuus nyt vain on sairaus, jolle ihminen ei voi mitään?

Kun miettii esim. äitiäni, joka on 168 cm pitkä, käytti nuorena silloista vaatekokoa M/38, joka vastaa nykypäivän kokoa S/36 (kun istuvista vaatteista puhutaan, ei mistään loose fit oversize -säkkimäisistä vaatteista). Hän oli siis pitkään suht hoikka ja reilusti normaalipainon puolella. Vasta joskus melkein nelikymppisenä lopetti liikunnan ja alkoi syödä mitä sattuu, kun hänellä puhkesi reuma ja sitä lääkittiin tuolloin kortisonilla. Ja siitä paino vain nousi ja nousi. Kyllä hän jossain vaiheessa kokeili ammattilaisen neuvojen avulla parantaa elintapojaan ja laihdutti pari hassua kiloa, mutta lopetti laihduttamisen, kun tosiaan laihtui vain pari hassua kiloa. Ei siis ymmärtänyt, että jos olisi jatkanut laihduttamista, niitä hassuja kiloja olisi pudonnut vähitellen pari lisää, taas pari lisää, vielä pari lisää, ja lopulta niitä hassuja kiloja olisi kadonnut jo vaikka kuinka monta! Kun hän sitten oli yli 70 v, hän oli täysin kyllästynyt pallona elämiseen ja lopulta halusi lääkärin apua. Vihdoin otti vastaan ohjeita ja neuvoja sen suhteen, ettei vain voi istua perseellään mätänemässä ja syödä kaikkea mahdollista niin paljon kuin huvittaa. Laihtui 15 kg kahdessa kuukaudessa kun muutti ruokavaliotaan niin että ylimääräistä nestettä lähti, vähensi hilareita ja pudotti suolan määrän murto-osan aiemmasta. Mutta tuon jälkeen ei paljoa enää laihtunut, koska jotenkin ajatteli, että nyt kun hän käy joskus kävelemässä korttelin ympäri niin hän saa päivittäin syödä jäätelöä.

Mutta eikö silti tuossakin tapauksessa lihavuudelle voi tehdä jotain ihan omilla elintavoilla, kun se lihavuus on omilla elintavoilla aiheutettu? Myös reumaa sairastavalle liike on lääke, eikä reuma tarkoita sitä, että voi mättää mitä haluaa niin paljon kuin haluaa. Ei hän sitä kortisoniakaan koko aikaa käytä, eikä muutenkaan viimeisinä vuosina käyttänyt ollenkaan.

Joskus lääkkeet tosiaan kerryttää nestettä. Iäkkäällä äidilläni on paksut jalat. Sitten yks kaks jonain päivänä ne onkin todella sirot ja nahka roikkuu kun nestettä on lähtenyt. Mikään ruokavaliossa tai liikkumisessa ei ole muuttunut joten en tiedä mistä nesteenpoistuminen on johtunut.

Nesteen kertymistä voi vähentää liikunnalla, vähäsuolaisella ja vähähiilarisella ruokavaliolla. Jopa nestettä kerryttäviä lääkkeitä  syödessä.

T: Tuon pitkän kommentin kirjoittanut, jonka kommenttiin vastasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyseessä ei ole sairaus, vaan laiskuus. söit itsesi tilanteeseen, ja voit siitä kävellä pois. salaattia suuhun keksien sijaan. liikkumaan ulos tai suoksumatolle, eikä sohvalle suklaalevyn kanssa. simsalabim, läskiys katoaa. tee sopimus itsesi kanssa: älylaitetta saa käyttää aina, kun vaikka puolikiloa putoaa paino. tämä voittaa joogat ja pilatekset.

Kertaus on opintojen äiti, koska sana sairaus triggeröi osan teistä täysin, niin tästä on kyse:

"Kun lihavuus tunnustetaan sairaudeksi, yhteiskunta tunnistaa avun tarpeen, ja lihavuutta sairastavilla on mahdollisuus hakeutua terveydenhuollon piiriin. Tällöin terveydenhuolto on velvoitettu hoitamaan ja auttamaan heitä", professori, ylilääkäri Kirsi Pietiläinen kertoo.

https://www.nainen.com/laakarit-lihavuus-on-tunnustettava-kroonisena-sa…

Terveydenhuollon ammattilaiset tunnistavat ongelman ja haluavat auttaa, yksi keino auttaa on luokitella lihavuus sairaudeksi, tiedän tuo yksi sana (sairaus) saa teidät täysin pois tolaltaan, mutta kuten ammattilaisten lausunnoista selviää, ihmiset saisivat paremmin apua, jos näin tehtäisiin.

Mutta tässähän on sitten vain kyse medikalisaatiosta! Ikään kuin tämän "sairauden" hoito ei olisikaan saadun energian määrän vähentäminen ja kehon oman energiankulutuksen lisääminen, vaan joku taikatemppu, jonka lääkäri tekee. Ja niinhän se artikkelissa kerrotaankin - esimerkiksi lihavuusleikkauksia pitäisi tehdä enemmän, koska ne ovat toimiva keino saada ihminen laihaksi. MUTTA eihän mikään lihavuusleikkauskaan toimi, jos tyyppi vetää liikaa energiaa naamariinsa ajan mittaan aina vain enemmän ja enemmän.

Suolistomikrobeihin- ja nälän tunteen hallintaan liittyvät keinot voivat lääketieteen keinoin auttaa laihtumaan, mutta loppujen lopuksi laihtumisessa ja painon hallinnassa on kuitenkin kyse melko yksinkertaisesta energiaan liittyvästä prosessista. Input ja output. Kuuluu tietenkin nykyaikaan, että lihavuudesta leipastaan sairaus. Lääkefirmoille tuhannen taalan paikka pulskistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyseessä ei ole sairaus, vaan laiskuus. söit itsesi tilanteeseen, ja voit siitä kävellä pois. salaattia suuhun keksien sijaan. liikkumaan ulos tai suoksumatolle, eikä sohvalle suklaalevyn kanssa. simsalabim, läskiys katoaa. tee sopimus itsesi kanssa: älylaitetta saa käyttää aina, kun vaikka puolikiloa putoaa paino. tämä voittaa joogat ja pilatekset.

Kertaus on opintojen äiti, koska sana sairaus triggeröi osan teistä täysin, niin tästä on kyse:

"Kun lihavuus tunnustetaan sairaudeksi, yhteiskunta tunnistaa avun tarpeen, ja lihavuutta sairastavilla on mahdollisuus hakeutua terveydenhuollon piiriin. Tällöin terveydenhuolto on velvoitettu hoitamaan ja auttamaan heitä", professori, ylilääkäri Kirsi Pietiläinen kertoo.

https://www.nainen.com/laakarit-lihavuus-on-tunnustettava-kroonisena-sa…

Terveydenhuollon ammattilaiset tunnistavat ongelman ja haluavat auttaa, yksi keino auttaa on luokitella lihavuus sairaudeksi, tiedän tuo yksi sana (sairaus) saa teidät täysin pois tolaltaan, mutta kuten ammattilaisten lausunnoista selviää, ihmiset saisivat paremmin apua, jos näin tehtäisiin.

Mutta tässähän on sitten vain kyse medikalisaatiosta! Ikään kuin tämän "sairauden" hoito ei olisikaan saadun energian määrän vähentäminen ja kehon oman energiankulutuksen lisääminen, vaan joku taikatemppu, jonka lääkäri tekee. Ja niinhän se artikkelissa kerrotaankin - esimerkiksi lihavuusleikkauksia pitäisi tehdä enemmän, koska ne ovat toimiva keino saada ihminen laihaksi. MUTTA eihän mikään lihavuusleikkauskaan toimi, jos tyyppi vetää liikaa energiaa naamariinsa ajan mittaan aina vain enemmän ja enemmän.

Suolistomikrobeihin- ja nälän tunteen hallintaan liittyvät keinot voivat lääketieteen keinoin auttaa laihtumaan, mutta loppujen lopuksi laihtumisessa ja painon hallinnassa on kuitenkin kyse melko yksinkertaisesta energiaan liittyvästä prosessista. Input ja output. Kuuluu tietenkin nykyaikaan, että lihavuudesta leipastaan sairaus. Lääkefirmoille tuhannen taalan paikka pulskistua.

Kuten avaaja, myös sinä poimit valikoivasta ja vääristelet. Siellähän nämä on kerrottu jopa tuossa jutussa:

HUSin mukaan sairausriskit ja haitat korjautuvat painoa pudottamalla ja muuttamalla elintapoja.

Ja

HUS kertoo, että lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä. Lihavuutta lisäävät myös yhteiskunnalliset ja sosiaaliset tekijät, kuten lainsäädäntö, kaupunkisuunnittelu ja verotus.

"Lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan siis myös terveellisiin elintapoihin kannustavia yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä", HUSin tiedotteessa sanotaan.

En ymmärrä miten te saatte tästä käännettyä ja väännettyä päinvastaista mitkä ovat terveydenalan ammattilaisten motiivit. Eli siellä avun piirissä pystytään myös puuttumaan ja auttamaan ihmisiä terveellisissä elämäntavoissa, yksi muutos elintapoihin terveellisempi syöminen, liikkuminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyseessä ei ole sairaus, vaan laiskuus. söit itsesi tilanteeseen, ja voit siitä kävellä pois. salaattia suuhun keksien sijaan. liikkumaan ulos tai suoksumatolle, eikä sohvalle suklaalevyn kanssa. simsalabim, läskiys katoaa. tee sopimus itsesi kanssa: älylaitetta saa käyttää aina, kun vaikka puolikiloa putoaa paino. tämä voittaa joogat ja pilatekset.

Kertaus on opintojen äiti, koska sana sairaus triggeröi osan teistä täysin, niin tästä on kyse:

"Kun lihavuus tunnustetaan sairaudeksi, yhteiskunta tunnistaa avun tarpeen, ja lihavuutta sairastavilla on mahdollisuus hakeutua terveydenhuollon piiriin. Tällöin terveydenhuolto on velvoitettu hoitamaan ja auttamaan heitä", professori, ylilääkäri Kirsi Pietiläinen kertoo.

https://www.nainen.com/laakarit-lihavuus-on-tunnustettava-kroonisena-sa…

Terveydenhuollon ammattilaiset tunnistavat ongelman ja haluavat auttaa, yksi keino auttaa on luokitella lihavuus sairaudeksi, tiedän tuo yksi sana (sairaus) saa teidät täysin pois tolaltaan, mutta kuten ammattilaisten lausunnoista selviää, ihmiset saisivat paremmin apua, jos näin tehtäisiin.

Ihan älyllisen rehellisyyden ja myös moraalin näkökulmasta, tässä pari asiaa, jotka eivät ole sairauksia:

-läskiys

-narkkaus

Sinänsä ihan sama miten ikävältä tuntuu jostakin. 🤷🏿

Eiköhän me kaikki olla jo huomattu teidät jotka triggeröityvät sanasta sairaus eivätkä sentakia pysty loogiseen ajatteluun ja älylliseen keskusteluun. Muille joilla ÄO ei ole luokkaa kengännumero selviää suht helposti mitkä ovat terveydenalan ammattilaisten motiivit jos lihavuus luokitellaan sairaudeksi. Helpompi pääsy avun piiriin ja ihmisiä pystytään auttamaan paremmin. Tiedän, että sinä et käsitä isompaa kuvaa koska olet niin triggeröitynyt yhdestä sanasta, etkä pääse yli siitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän mammapalstan käyttäjillä on enemmän viisautta kuin tutkijoilla, oli kyse sitten lihavuudesta tai vaikka alkoholiongelmasta!

Hesarin juttua en ole lukenut, en löytänyt avauksesta edes linkkiä siihen, mutta esimerkiksi syömisen hormonaalinen säätely on varmaankin ap:lle ihan tuttua juttua?

https://www.duodecimlehti.fi/duo93446

Toi mekanismi on mulla jotenkin rikki nykyään.

Eikä miköön tunnu korjaavan sitä.

Eikä millään tahdonvoimalla sitä voi täysin korvata.

Nämä on näitä elämän mysteerejä.

Vaimolla toimii, melkein liiankin hyvin, melkein anokreksiaa.

Itsellä ei edes nölkä mutta seuraksi/tavan vuoksi illalla vois syödä vaikka kuinka paljon, eikä mitään rajaa.

-Geenitkö määrää että pojasta kasvaa isänsä näköinen?

-evoluutiossa läskit säilyneet nälänhädästä

-suolen bakteeritko asian määrää

Mielenkiintoinen soppa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyseessä ei ole sairaus, vaan laiskuus. söit itsesi tilanteeseen, ja voit siitä kävellä pois. salaattia suuhun keksien sijaan. liikkumaan ulos tai suoksumatolle, eikä sohvalle suklaalevyn kanssa. simsalabim, läskiys katoaa. tee sopimus itsesi kanssa: älylaitetta saa käyttää aina, kun vaikka puolikiloa putoaa paino. tämä voittaa joogat ja pilatekset.

Kertaus on opintojen äiti, koska sana sairaus triggeröi osan teistä täysin, niin tästä on kyse:

"Kun lihavuus tunnustetaan sairaudeksi, yhteiskunta tunnistaa avun tarpeen, ja lihavuutta sairastavilla on mahdollisuus hakeutua terveydenhuollon piiriin. Tällöin terveydenhuolto on velvoitettu hoitamaan ja auttamaan heitä", professori, ylilääkäri Kirsi Pietiläinen kertoo.

https://www.nainen.com/laakarit-lihavuus-on-tunnustettava-kroonisena-sa…

Terveydenhuollon ammattilaiset tunnistavat ongelman ja haluavat auttaa, yksi keino auttaa on luokitella lihavuus sairaudeksi, tiedän tuo yksi sana (sairaus) saa teidät täysin pois tolaltaan, mutta kuten ammattilaisten lausunnoista selviää, ihmiset saisivat paremmin apua, jos näin tehtäisiin.

Ihan älyllisen rehellisyyden ja myös moraalin näkökulmasta, tässä pari asiaa, jotka eivät ole sairauksia:

-läskiys

-narkkaus

Sinänsä ihan sama miten ikävältä tuntuu jostakin. 🤷🏿

Eiköhän me kaikki olla jo huomattu teidät jotka triggeröityvät sanasta sairaus eivätkä sentakia pysty loogiseen ajatteluun ja älylliseen keskusteluun. Muille joilla ÄO ei ole luokkaa kengännumero selviää suht helposti mitkä ovat terveydenalan ammattilaisten motiivit jos lihavuus luokitellaan sairaudeksi. Helpompi pääsy avun piiriin ja ihmisiä pystytään auttamaan paremmin. Tiedän, että sinä et käsitä isompaa kuvaa koska olet niin triggeröitynyt yhdestä sanasta, etkä pääse yli siitä.

Ja eiköhän me kaikki olla huomattu, ketkä tässä ketjussa on ylilihavia pullia, jotka vuodesta toiseen vetävät mässyä napaansa 5000 kcal/päivä sohvalla makaillen, ja odottavat sitä lääkärin taikasanaa, jolla läskit yht'äkkiä katoavat.

Kaikki laihduttamisessa tarvittava tieto on toisella välilehdellä, sinne vaan etsimään tietoa painon hallinnasta. Ja kaikki lihavathan kuulemma tietävät, kuinka pitää syödä, ja osaavat kaikkien elintarvikkeiden ravintoarvot ulkoa. MIkä on siis ongelma? Se, ettei lihava pysty sitoutumaan terveellisempään elämäntapaan. Korjautuuko se asia lääkärin kirjoittamalla reseptillä?

Et ilmeisesti lue kommentteja tai noita linkkejä. Väite korjautuuko asia reseptillä on vain kehittelemäsi olkinukke, jota yksikään kommentoija tai terveydenalan ammattilainen ei ole sanonut. Et siis pysty seuraamaan keskusteluja, näpyttelet vain raivoisasti triggeröityneenä etkä edes lue kommentteja tai linkkejä. Juurihan tuossa ylhäällä on hyvä kommentti joistakin ehdotuksista, mutta ethän lue sitäkään vaan seuraavakin kommenttisi on joku triggeröitynyt purkaus ja öyhötys. Lukisit edes nuo linkit ja kommentit joita tänne laitetaan.

HUSin mukaan sairausriskit ja haitat korjautuvat painoa pudottamalla ja muuttamalla elintapoja.

HUS kertoo, että lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä. Lihavuutta lisäävät myös yhteiskunnalliset ja sosiaaliset tekijät, kuten lainsäädäntö, kaupunkisuunnittelu ja verotus.

"Lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan siis myös terveellisiin elintapoihin kannustavia yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä", HUSin tiedotteessa sanotaan.

Tämä on juuri sitä yhteiskunnalista keskustelua jota kaivataan, täälläkin pyörivien öyhöttäjien sijaan jotka ei tuo mitään näihin keskusteluihin. Eiköhän se ole jo miljoona kertaa kuultu kuinka lihavat on kamalia, ihan hyvä jos tuodaan jotain ratkaisuja. Yksi niistä ratkaisuista on myös ammattilaisten suosituksena, luokitellaan lihavuus sairaudeksi joka helpottaa ihmisten pääsyä avun piiriin.

Minulla on 60 kiloa ylimääräistä. Olen onnistunut tiputtamaan painoni aikuisiällä kolmesti normaalipainoon, mutta aina kilot ovat tulleet takaisin korkojen kanssa. Bmi on yli 40 ja hain apua terveydenhuollosta aloittaen psykoterapian ja painon alentamisen ravitsemusterapeutin valvonnassa. Sain ohjeeksi olla laihduttamatta. Ainoa mitä saan tehdä on syödä viidesti päivässä normaalikokoisia mutta järkevästi koostettuja aterioita. Keksistä suklaasta ja pullasta en saa kieltäytyä ja eräs viikko sain kotitehtäväksi huolehtia että joka päivä päiväkahvilla on jokin pieni makea, esim keksi tai suklaapala/kaksi.

Paino on tippunut kilon kuussa syömällä normaalisti nyt jo vuoden verran. Leikkaus on edessä, sillä tahti on hidas, mutta missään tapauksessa en saa sortua tiukkaan dieettiin, sillä se jos joku sotkee pakan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä olette mieltä -onko anorexia nervosa sairaus vai valittu elämäntapa? Entä depressio? Melanooma? Korkea verenpaine? Entä yksinkertasimmillaan ykköstyypin diabetes -taudin mekanismihan on kokolailla sama kuin se mikä saa tutkijan kutsumaan lihavuutta krooniseksi sairaudeksi, myötävaikuttavat tekijät vain poikkeavat toisistaan.

Kannattaa hieman varovasti arvostella elämäntapoihin kytköksissä olevien sairauksien sairastajia, verrattain todennäköistä kun on, että arvostelija itse ennemmin tai myöhemmin sairastuu niin, että hänen voidaan katsoa valinnoillaan myötävaikuttaneen sairauden syntyyn..

Kaikkiin noihin luettelemiisi sairauksiin ja niiden syntymiseen voi vaikuttaa omilla valinnoilla ja elämäntavoilla. Kehopositiivisuus ei kuulu niihin.

Niinkö? Esimerkiksi läheisen äkkikuoleman laukaisema depressio on sellainen johon voi mielestäsi vaikuttaa? Meneppä vaikka tuonne Ukrainaan kertomaan näitä satujasi.

Hyvin huomaa tässäkin ketjussa kuinka jotkut yrittävät käydä keskustelua ja esittävät ongelmiin ratkaisuja, kuten HUS, oikeasti hyvä keskustelunavaus yhteiskunnallisesti. Sitten on tämä surullinen joukko, halu päästä purkamaan omaa pahaa oloa ylipainoisiin.

Jos me haluamme tehdä näille ongelmille jotain, niin on varmasti hyvä kunnella niitä ehdotuksia joita vaikkapa terveysalan ammattilaiset ehdottavat. Ja ei ainoat ehdotukset eivät olleet kirjoitetaan resepti, jos vain ihmiset näkisivät edes minuutin elämässä vaivaa lukeakseen mitä oikeasti on ehdotettu, niin nämä keskustelut olisivat paljon antoisampia. Mutta kauhea määrä menee aikaa, kaikenmaailman vihaisten ihmisten tunteen purkauksiin ja ylipainoset ihmiset aiheuttavat joillekin sellaista raivoa, että järki katoaa päästä. Poimin vain yhden, siis yhden monista hyvistä ehdotuksista, jos ihmiset viitsisvät edes lukea noita ennenkuin kommentoivat. 

Lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan siis myös terveellisiin elintapoihin kannustavia yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä, HUSin tiedotteessa sanotaan.

M46

Ihan oikeastiko (jotkut) ihmiset käyttävät aikaansa siihen että miettivät päivät pitkät kuinka kauheaa on joutua osallistumaan lihavuudesta mahdollisesti syntyvien kulujen kattamiseen?

En itse juo alkoholia enkä tupakoi, enkä silti katkerana mieti että joudun maksamaan muiden hoidosta.

Epäilen että nämä ihmiset pikemminkin nauttivat siitä kun voivat tuntea itsensä paremmiksi kuin lihavat +pääsevät vielä uhriutumaankin kun heidät pakotetaan osallistumaan kustannuksiin.

Xyz kirjoitti:

Ihan oikeastiko (jotkut) ihmiset käyttävät aikaansa siihen että miettivät päivät pitkät kuinka kauheaa on joutua osallistumaan lihavuudesta mahdollisesti syntyvien kulujen kattamiseen?

En itse juo alkoholia enkä tupakoi, enkä silti katkerana mieti että joudun maksamaan muiden hoidosta.

Epäilen että nämä ihmiset pikemminkin nauttivat siitä kun voivat tuntea itsensä paremmiksi kuin lihavat +pääsevät vielä uhriutumaankin kun heidät pakotetaan osallistumaan kustannuksiin.

Itse koen, että on vaikea käydä rakentavaa keskustelua, jos se keskustelu pyörii sen ympärillä kuinka lihavat ihmiset on kamalia ja koska he ovat ihan hirvittäviä ja kamalia joidenkin mielestä ei heitä pidä auttaa. Jos päästäisiin yli tuosta, olisi se jo puoli voittoa. Koska me tarvitsemme myös niitä ratkaisuja ja rakentavaa keskustelua, ei pelkästään maanista jankuttamista kuinka kamalia lihavat ihmiset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalaiset ruokatavat ovat saaneet lihomisen aikaan niin USA:ssa kuin täällä. Kaikki roskaruoka ja pikaruoka sisältävät paljon prosessoituja aineksia ja transrasvaa, ,jotka ilmeisesti aiheuttavat riippuvuutta.

Kun katsoo "Sairaalloisesti lihava" -sarjaa, on helppo huomata, että potilaat ovat ihan koukussa nimenomaan roskaruokaan. Ei kukaan halua ahmia kaalisalaattia tai avokadoja.

Toinen haitallinen tapa on juoda yhdessä ruoan kanssa isoja määriä. Juoma laimentaa vatsalaukun entsyymit, joita alkaa erittyä kun ihminen syö. Entsyymien laimeneminen johtaa siihen, että ihminen ei saa ruoasta kaikkea sitä ravintosisältöä irti.  Ylilihavat ihmiset ovat itse asiassa aliravittuja. Paljon puuttuu kivennäisaineita yms. Juomisen pitäisi tapahtua tunti ennen tai tunti jälkeen syömisen.

Sairaalloisen lihava-sarjassa heidän ongelma on enemmänkin trauma ja miten sitä käsittelemätöntä traumaa hoidetaan ruualla, mikä aiheuttaa hyvää oloa. Siksi he syövät roskaruokaa, koska se tuo sitä hetkellistä hyvää oloa ja täten muuttuu sitten addiktioksi. 

Ei sillä ettäkö sanoisin että olet väärässä, mutta tuossa sarjassa ongelma on huomattavasti syvempi kuin pelkästään "no syökää salaattia". 

En usko, että se ruoka edes tuo hyvää oloa. Itselläni aktivoitui taannoin trauma seksuaalisen hyväksikäytön myötä. Halusin lopettaa lihan ja kasvisten ja hedelmien syömisen välittömästi. Ruuansulatus meni pois päältä, joten keho halusi vain helppoa energiaa. Olisin halunnut elää suklaalla ja juustonaksuilla ja aika pitkälti tein niin. Ei se tuonut hyvää oloa, mutta antoi päivittäin tarvittavan energian (ei hivenaineita tai ravinteita tietenkään) helpoimmalla mahdollisella tavalla. Koska nälkää ei ollut enkä syönyt kauheasti muuta, paino ei noussut. Koska mentaali tila oli mikä oli, ei ollut mitään väliä sillä mikä on keholle hyväksi tai ei ole.

Kyllä ne tuovat sitä hyvää oloa. Ei se ole sellainen vahvojen huumeiden tuoma hyvä olo, mutta kyllä ne sitä tuovat. Plus tottakai sitten se, että keho tietää saavansa siitä hyvää oloa + nopeasti energiaa, niin henkilö päätyy niitä syömään. Muutenhan olisit syönyt jotain hedelmiä, joita saa vielä nopeammin mutta ovat terveellisempiä eivätkä tuo sitä hyvää oloa samalla tavalla, kuin todella rasvaiset, suolaiset ja sokeriset herkut. 

Olet siis itse kokenut saman? Ne sairaalloisen lihavat eivät vaikuta kovin hyvinvoivilta.

Ei se hyvä olo tarkoita, että on hyvinvoiva. Se hyvä olo mistä puhun nyt on sama kuin huumeissa, mutta ei niin vahvana. Ei se tarkoita, että syömällä suklaata tulee jippiii kiva olo, mutta jos tuntee olonsa paskaksi niin se suklaa usein tuo hetkellisen helpotuksen siihen. Pidemmällä tähtäimellä se helpotus ei ole niin selkeä eikä henkilö välttämättä itse sitä havaitse, mutta ne suklaassa olevat rasvat ja sokerit aktivoivat aivoissa niitä aineita, mitkä päästävät taas niitä hyvän olon hormoneja/välittäjäaineita. 

Ja kyllä. Olin lapsena hyväksikäytetty ja olen ymmärtänyt, että traumani takia lihotin itseni tahallaan muodottoaksi, ettei sitä tapahtuisi uudelleen. Myös syömällä kontrolloin ahdistusta ja pahaa oloa. Tuon hyväksyminen ja ymmärtäminen on edesauttanut pääsemään ylitse traumasta. 

No olen kanssasi eri mieltä ja samaa mieltä. Ihmiset kokevatasiat jijainen omalla tavallaan. Välillä lähden laihtumaan yllättäin, välillä lihomaan ja välillä taas en laihdu enkä liho, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi.

Mulla ei ole koskaan tullut epäterveellisestä ruuasta kiksejä tai helpotusta pahaan oloon. Tukeva liha-ateria nälkäisenä on ehkä ainoa, mistä on koskaan kokenut ruuasta aitoa hyvää oloa ja tyydytystä. Mutta elimistö ei stressissä pysty sulattamaan ja hyödyntämään ravinnerikasta energiaköyhää, sitä parasta ja terveellisintä ravintoa. Hyvä heille, joilla pystyy.

En käytä myöskään alkoholia, päihteitä tai lääkkeitä olotilani kontrollointiin. Liikunta on ehkä ainoa aidosti toimiva. Kun ahdistaa, oloni alkaa helpottaa kävelemällä.

Myös itsellä on alitajuinen olo, että haluan olla suuri ja myös mahdollisimman vahva. Sillä on monta etua. Fyysinen väkivalta on vaikeammin toteutettavissa, kun on painoetua. Ei ole niin todennäköisesti seksuaalisten häiriköiden kohteena, paitsi että en tajunnut, että on oma lajinsa, joka saalistaa juuri reppaniksi mieltämiään ihmisiä eikä hyvännäköisiä. Ihmiset, jotka hyväksyvät ylipainoisen, hyväksyvät sinut itsenäsi. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tällaiset 'lihavuus on sairaus' -puheet vain pahentavat lihavuusongelmaa antamalla 'luvan' syödä holtittomasti kaikkea mitä suinkin mieli tekee. Ihmisten elinikä alkaa kohta laskea - jos ei ole laskenut jo - huolimatta lääketieteen edistymsestä.

Loppujen lopuksi on kyse  pelkästään itsekurista, vaikka kuinka keksisi muita selityksiä.

En ole ikinä syönyt holtittomasti, en hoikkana enkä lihavana. Mieleni tekee terveellisiä ruoka, esimerkiksi vihanneksia.

Mihin sinun itsekurisi riittää? Riittääkö itsekuri sinulla elämään koko elämäsi ilman juustoja, maitosuklaata, lihaa tai ylipäätään eläinkunnan tuotteita? Minulla riittää, olen ollut vegaani 30 vuotta.

Riittääkö sinulla itsekuri jokapäiväiseen soitttamisen harjoitteluun? Minulla riittää ja on riittänyt jo 40 vuotta, olen muusikko ja opettaja. Riittääkö sinulla itsekuri joka päiväiseen liikuntalajin harjoitteluun? Minulla riittää ja on riittänyt yli 40 vuotta. Opiskelin juuri lajini ohjaajaksi. Opiskelen myös musiikkia edelleen. Ai niin, tätä teen syöpäpotilaana. Sinun on ihan turha tulla minulle sanomaan että minulla ei ole itsekuria.

Oletko ikinä kuullut semmoisesta, että itsekuri voisi ehkä olla sidoksissa yhteen asiaan kerralla? Tupakoivalla on itsekuria olla käyttämättä heroiinia tai olla hakkaamatta jokaista ihmistä, joka katsoo pahasti, mutta tupakan vastustaminen on vaikeaa. Ja kyllä lihava voi olla vaikka tikanheiton Suomen mestari ja kompensoida painoreppuaan treenaamalla kovaa, mutta tietenkin parempi olisi treenata ilman painoreppua, koska sydän ja nivelet rasittuisivat vähemmän. 

CV:n luetteleminen ei tässä taida olla kumoava vastaus. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvin huomaa tässäkin ketjussa kuinka jotkut yrittävät käydä keskustelua ja esittävät ongelmiin ratkaisuja, kuten HUS, oikeasti hyvä keskustelunavaus yhteiskunnallisesti. Sitten on tämä surullinen joukko, halu päästä purkamaan omaa pahaa oloa ylipainoisiin.

Jos me haluamme tehdä näille ongelmille jotain, niin on varmasti hyvä kunnella niitä ehdotuksia joita vaikkapa terveysalan ammattilaiset ehdottavat. Ja ei ainoat ehdotukset eivät olleet kirjoitetaan resepti, jos vain ihmiset näkisivät edes minuutin elämässä vaivaa lukeakseen mitä oikeasti on ehdotettu, niin nämä keskustelut olisivat paljon antoisampia. Mutta kauhea määrä menee aikaa, kaikenmaailman vihaisten ihmisten tunteen purkauksiin ja ylipainoset ihmiset aiheuttavat joillekin sellaista raivoa, että järki katoaa päästä. Poimin vain yhden, siis yhden monista hyvistä ehdotuksista, jos ihmiset viitsisvät edes lukea noita ennenkuin kommentoivat. 

Lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan siis myös terveellisiin elintapoihin kannustavia yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä, HUSin tiedotteessa sanotaan.

M46

Peukkujen jakautumisen perusteella osalla lihavista ihmisistä on joku käsitys siitä, että miten lihavuudesta ei saa puhua, mutta ei oikein vielä keinoja kertoa sitä, että miten siitä sitten saisi puhua. Kursivoidussa liibalaaba-lausunnossa ei ole konkretiaa käytännön suhteen. 

Nykyisessä poliittisesti korrektissa kulttuurissa ei esim.saa puhua itsekurista, koska ilmeisesti joku on tulkinnut sen moraalisesti tuomitsevaksi. Tässä voi hyvin olla taustalla semmoinen ilmiö, että kuten useimpien sanojen kohdalla nämä triggeröityvät ihmiset eivät ole edes miettineet, että mitä tuo sana tarkoittaa, mutta jotenkin kokevat tietävänsä, että kukaan ei saa sanoa heillä olevan heikkoutta siinä. Selvästi ongelmana kuitenkin on se, että kädet laittavat liikaa kaloripitoista tavaraa suuhun. Onko kiellettyä keksiä tälle joku selittävä käytökseen liittyvä syy, kun kyse on käytösongelmasta? Lihavuus johtuu siitä, että kädet laittavat suuhun liikaa kaloreita suhteessa kulutukseen. Toki eri asia on se, että mikä saa kädet tekemään niin. Voidaan ajatella, että alkuperäinen ongelma on aivoissa. Osa ihmisistä taas haluaa sijoittaa ongelman kaulan alapuolelle ja argumentoi, että käsien toiminnoilla ja ajatuksilla ei ole merkitystä, vaan toiset ihmiset vain saavat hirveästi massaa syömällä kohtuullisia kalorimääriä. 

Toinen asia, mistä ei saa itsekurin ohella enää puhua on laihduttaminen, koska joillakin ihmisillä on hyvin tarkka kuva laihduttamisesta ja mitä se tarkoittaa eli laihdutuskuureja. Laihduttamista voi ajatella myös kärsivällisenä ja pitkänä prosessina, kuten lihasten kasvattamista. 

Käänteisesti voidaan kysyä, että jos lihavan ongelma ei ole itsekuri, onko valtavia uhrauksia tehneellä fitness-harrastajalla yhtä vähän itsekuria kuin kenellä tahansa meistä? Saako ihminen enää olla toista vahvempi missään vai onko fitness-harrastaja vain yhteiskunnan asentama voittaja? 

Kaikissa selityksissä voi olla jotain totuutta. Jos ajatellaan vaikka bodausmaailmaa, niin välillä näkee väitteitä, joissa annetaan liikaa painoa itsekurille ja omalle yrittämiselle: "jokainen mies saa penkistä 140kg, kunhan treenaa tarpeeksi". Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa, koska kaikilla ei vain ole tuohon oikeita geenejä. Samoin joillekin ihmisille ihannepainon saavuttaminen voi olla todella vaikeaa, mutta ainut tapa tietää rajansa on yrittää kovasti. Punttisalilla se vie useamman vuoden. 

Vierailija kirjoitti:

Toinen maistiainen artikkelista:

Ratkaisuksi painonpudotukseen on tarjottu tuttua hokemaa: Syö vähemmän, liiku enemmän. Hokemaa tarjotaan mediassa, painonpudotusbisneksessä ja terveydenhuollossa.

”Mutta sehän on täyttä hölynpölyä.”

Sharman mukaan hokeman yksi suurimmista ongelmista on se, ettei siinä oteta huomioon geenien vaikutusta.

”Kehon muotoon ja kokoon vaikuttavat mitä suurimmissa määrin geenit. Toki myös ympäristötekijöillä on vaikutusta, mutta vaikka ihmiset saisivat ravinnosta tismalleen saman verran kaloreita ja liikkuisivat samalla tavalla, toiset saattavat lihoa ja toiset laihtua.”

Sharman mukaan hokema ei myöskään ota huomioon sitä, että monet elimistön toiminnoista ovat tarkoin säädeltyjä. Esimerkiksi ruumiinlämpö pysyttelee pitkälti samana, oli ihminen sitten saunassa tai avannossa. Elimistö säätelee hengitystä, sydämenlyöntejä ja verenpainetta.

”Sanon seuraavaksi jotain, mikä usein hämmentää ihmisiä. Paino on myös pitkälti elimistön säätelemä toiminto.”

Sharman mukaan ylipainoinen keho pyrkii säilyttämään painonsa. Toisin sanoen lihoneen elimistö suosii kerran saavutetun painon säilyttämistä.

”Jos ihmisen paino nousee sataan kiloon, kehon mielestä sadasta kilosta tulee paino, joka täytyy yrittää säilyttää”, Sharma selventää.

Usein painoa onnistutaan pudottamaan. Se ei olekaan Sharman mukaan ongelma. Mutta kun keho itse pyrkii koko ajan palauttamaan painon takaisin sataan kiloon, käy taistelu kehoa vastaan raskaaksi.

Semmosta asiantuntijuutta. Että geenit, onko ne muka täysin muuttuneet viimeisen 50 vuoden aikana. Tottakai on eri muotoisia ja eri ruuminrakenteita, ei se automaattisesti tarkoita että osa reilusti ylipainoisia.

Ja kalorit, onhan se nyt selvää että jos saat 2000 kaloria jatkuvasti hesestä tai sitten itsetehdystä terveellisestä sapuskasta, niin eihän niitä voi verrata. Ei ne kalorit vaan mitä enimmäkseen syöt!

Terveellisiä valintoja pitäisi tukea enemmän, onhan selvää että lihavan kroppa ei enää toimi oikein. Lihavuus ei ole terveellistä, se pitää voida sanoa ääneen! Mutta niimpä se on mennyt lähipiirissäkin, että loukkaannutaan, kun terkkari huomauttaa lapsen painosta. Että huolehtikaa nyt jumalauta edes lapsistanne, ettei niiden tarvi loppuelämäänsä taistella painonsa kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tällaiset 'lihavuus on sairaus' -puheet vain pahentavat lihavuusongelmaa antamalla 'luvan' syödä holtittomasti kaikkea mitä suinkin mieli tekee. Ihmisten elinikä alkaa kohta laskea - jos ei ole laskenut jo - huolimatta lääketieteen edistymsestä.

Loppujen lopuksi on kyse  pelkästään itsekurista, vaikka kuinka keksisi muita selityksiä.

En ole ikinä syönyt holtittomasti, en hoikkana enkä lihavana. Mieleni tekee terveellisiä ruoka, esimerkiksi vihanneksia.

Mihin sinun itsekurisi riittää? Riittääkö itsekuri sinulla elämään koko elämäsi ilman juustoja, maitosuklaata, lihaa tai ylipäätään eläinkunnan tuotteita? Minulla riittää, olen ollut vegaani 30 vuotta.

Riittääkö sinulla itsekuri jokapäiväiseen soitttamisen harjoitteluun? Minulla riittää ja on riittänyt jo 40 vuotta, olen muusikko ja opettaja. Riittääkö sinulla itsekuri joka päiväiseen liikuntalajin harjoitteluun? Minulla riittää ja on riittänyt yli 40 vuotta. Opiskelin juuri lajini ohjaajaksi. Opiskelen myös musiikkia edelleen. Ai niin, tätä teen syöpäpotilaana. Sinun on ihan turha tulla minulle sanomaan että minulla ei ole itsekuria.

Oletko ikinä kuullut semmoisesta, että itsekuri voisi ehkä olla sidoksissa yhteen asiaan kerralla? Tupakoivalla on itsekuria olla käyttämättä heroiinia tai olla hakkaamatta jokaista ihmistä, joka katsoo pahasti, mutta tupakan vastustaminen on vaikeaa. Ja kyllä lihava voi olla vaikka tikanheiton Suomen mestari ja kompensoida painoreppuaan treenaamalla kovaa, mutta tietenkin parempi olisi treenata ilman painoreppua, koska sydän ja nivelet rasittuisivat vähemmän. 

CV:n luetteleminen ei tässä taida olla kumoava vastaus. 

Sulla ei riitä itsekuri jouluna olla ahmimatta kinkkua ja suklaata ja viinejä holtittomasti että turha inistä. Mullapa riittää tällaiseen itsekuri. Minulla on terveelliset vegeateriat myös jouluna :) kyllä, pieninä annoksina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin huomaa tässäkin ketjussa kuinka jotkut yrittävät käydä keskustelua ja esittävät ongelmiin ratkaisuja, kuten HUS, oikeasti hyvä keskustelunavaus yhteiskunnallisesti. Sitten on tämä surullinen joukko, halu päästä purkamaan omaa pahaa oloa ylipainoisiin.

Jos me haluamme tehdä näille ongelmille jotain, niin on varmasti hyvä kunnella niitä ehdotuksia joita vaikkapa terveysalan ammattilaiset ehdottavat. Ja ei ainoat ehdotukset eivät olleet kirjoitetaan resepti, jos vain ihmiset näkisivät edes minuutin elämässä vaivaa lukeakseen mitä oikeasti on ehdotettu, niin nämä keskustelut olisivat paljon antoisampia. Mutta kauhea määrä menee aikaa, kaikenmaailman vihaisten ihmisten tunteen purkauksiin ja ylipainoset ihmiset aiheuttavat joillekin sellaista raivoa, että järki katoaa päästä. Poimin vain yhden, siis yhden monista hyvistä ehdotuksista, jos ihmiset viitsisvät edes lukea noita ennenkuin kommentoivat. 

Lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan siis myös terveellisiin elintapoihin kannustavia yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä, HUSin tiedotteessa sanotaan.

M46

Peukkujen jakautumisen perusteella osalla lihavista ihmisistä on joku käsitys siitä, että miten lihavuudesta ei saa puhua, mutta ei oikein vielä keinoja kertoa sitä, että miten siitä sitten saisi puhua. Kursivoidussa liibalaaba-lausunnossa ei ole konkretiaa käytännön suhteen. 

Nykyisessä poliittisesti korrektissa kulttuurissa ei esim.saa puhua itsekurista, koska ilmeisesti joku on tulkinnut sen moraalisesti tuomitsevaksi. Tässä voi hyvin olla taustalla semmoinen ilmiö, että kuten useimpien sanojen kohdalla nämä triggeröityvät ihmiset eivät ole edes miettineet, että mitä tuo sana tarkoittaa, mutta jotenkin kokevat tietävänsä, että kukaan ei saa sanoa heillä olevan heikkoutta siinä. Selvästi ongelmana kuitenkin on se, että kädet laittavat liikaa kaloripitoista tavaraa suuhun. Onko kiellettyä keksiä tälle joku selittävä käytökseen liittyvä syy, kun kyse on käytösongelmasta? Lihavuus johtuu siitä, että kädet laittavat suuhun liikaa kaloreita suhteessa kulutukseen. Toki eri asia on se, että mikä saa kädet tekemään niin. Voidaan ajatella, että alkuperäinen ongelma on aivoissa. Osa ihmisistä taas haluaa sijoittaa ongelman kaulan alapuolelle ja argumentoi, että käsien toiminnoilla ja ajatuksilla ei ole merkitystä, vaan toiset ihmiset vain saavat hirveästi massaa syömällä kohtuullisia kalorimääriä. 

Toinen asia, mistä ei saa itsekurin ohella enää puhua on laihduttaminen, koska joillakin ihmisillä on hyvin tarkka kuva laihduttamisesta ja mitä se tarkoittaa eli laihdutuskuureja. Laihduttamista voi ajatella myös kärsivällisenä ja pitkänä prosessina, kuten lihasten kasvattamista. 

Käänteisesti voidaan kysyä, että jos lihavan ongelma ei ole itsekuri, onko valtavia uhrauksia tehneellä fitness-harrastajalla yhtä vähän itsekuria kuin kenellä tahansa meistä? Saako ihminen enää olla toista vahvempi missään vai onko fitness-harrastaja vain yhteiskunnan asentama voittaja? 

Kaikissa selityksissä voi olla jotain totuutta. Jos ajatellaan vaikka bodausmaailmaa, niin välillä näkee väitteitä, joissa annetaan liikaa painoa itsekurille ja omalle yrittämiselle: "jokainen mies saa penkistä 140kg, kunhan treenaa tarpeeksi". Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa, koska kaikilla ei vain ole tuohon oikeita geenejä. Samoin joillekin ihmisille ihannepainon saavuttaminen voi olla todella vaikeaa, mutta ainut tapa tietää rajansa on yrittää kovasti. Punttisalilla se vie useamman vuoden. 

Itselläsi kädet kaataa viinaa kurkusta alas sinulla ei ole itsekuria. Sinun kädet kaataa viinaa kaljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilöt, joilla on epäterveelliset tottumukset lapsuuskodista luulevat usein syövänsä terveellisesti vaikka eivät oikeasti syö terveellisesti.

Täälläkin näkee aika paljon miten ihmiset valehtelevat niin itselleen kuin muille. Luulen, että sillä jotekin suojellaan itseä ja omaa egoa. Ei voida myöntää olevansa väärässä.

Biologia on biologiaa ei se muuksi muutu. Kyllä näistä teksteistä näkee kuka valehtelee ja kuka ei.

Tosin ymmärrän, koska olin todella nuorena tuossa itse valehtelemisen keskellä. Luulin syöväni terveellisesti vaikka en oikeasti syönyt terveellisesti. Suomalainen perinneruoka ei ole nimittäin terveellistä. 

Riippuu kuinka perinne. Nykyajan arkiruoka on entisaikojen juhlaruokaa.

No se arkiruoka myös Suomessa on aika epäterveellistä. Makkarakeitto, makkarakastike ja perunat, lihamakaroonilaatikko, kinkkukiusaus... Kaukana terveellisyydestä nuo ruuat. Suomessa käytetään ihan liikaa kaiken maailman kermoja ja juustoja, joissa on todella paljon kaloreita, puhumatta siitä kuinka paljon syödään leipää. Eihän se leipä itse lihota, vaan ne päälliset ja levitteet.

Kermassa ja juustossa ei ole mitään vikaa.

Suuri määrä tyhjiä kaloreita ja rasvaa, eivät täytä lainkaan. Lihottavat vaan enemmän ihmisiä. 

En tiedä omassa piirissäni yhtään kehonrakentajaa, joka söisi kermaa tai juustoa päivittäin tai viikottain. Ne ovat yleisemmin sellaisia kerran ehkä kuussa herkkuja, paitsi jos ollaan bulkkaamassa, jonka tarkoitus on saada suuria määriä kaloreita.

Tää kerman, juuston, kovan rasvan palvonta on monille ideologinen juttu. Mahdoton keskustella faktapohjalta.

Niinpä, useimmat eivät ymmärrä hyvän rasvan tärkeyttä, vaan tietämätömänä hehkuttavat margariineja ja siemenöljyjä. Aivan ulkona faktoista.

Margariinit ovat liian prosessoituja, mutta kylmäpuristetut siemenöljyt ovat hyviä. Itse käytän paistamiseen sesam-öljyä, koska se kestää korkeita paistolämpötiloja, toisin kuin oliiviöljy, johon alkaa muodostua karsinogeenejä korkeissa paistolämpötiloissa. Leivontaan käytän oliiviöljyä ja kookosöljyä.

Tärkeää on ostaa nimenomaan kylmäpuristettuja öljyjä, ei kemiallisesti puhdistettuja.

Siemenöljyt on pahinta rasvaa, mitä ihminen sisuksiinsa tunkee.

Veikkaan, ettet tule antamaan tähän vertaisarvioituja tieteellisiä lähteitä.

Itse en muita rasvoja käytäkään kuin siemen- ja pähkinäöljyjä. Pellava-. ja camelinaöljyä siksi, että niissä on paras omegasuhde, paistamiseen seesami-, oliivi- tai rypsiöljyä, salaatinkastikkeeseen vaihdellen avokadoa, extra virgin oliiviöljyä ja pähkinäöljyjä. Leivän päälle useimmiten hummusta, jossa on oliivi- tai rypsiöljyä, tai pavuista tehtyjä tahnoja, joissa on samoin pieni loraus jotain öljyä.