Lue keskustelun säännöt.
Hesari: Lihavuus on krooninen sairaus
28.10.2022 |
Ei elämäntapaongelma. Postmoderni intersektionaalinen lääketiede selvitti tämän.
Asialle ei siis voi tehdä mitään, sipsejä ja siideriä saa nyt ihan vapaasti vetää, lääkärin on turha valittaa. Itsekin ajattelin lopettaa terveellisesti syömisen, ihan solidaarisuudesta ruveta läskiksi.
Kommentit (591)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että hormmonaalisen säätelyn rikkoutuminen voi hyvinkin olla totta. Jojottelu sekoittaa hormonitoiminnan ja kylläisuudentunteen säätelyn. Itse aloin lihota teini-iän anoreksian ja hurjien paastojen jälkeen. Suhde ruokaan on epäterve. BMI 32. MUTTA ryhdyin nyt ottamaan pistoksena kylläisyyshormonia, ja nyt kylläisyyssignaalit toimivat normaalisti. Jos teistä, hyvät läskeille saarnaajat, tuntuu aina tältä, tavallaan ymmärrän teitä: nyt on helppoa lopettaa silloin kun kylläisyyssignaali tulee. Mutta yrittäkää ymmärtää, että meille, joilla järjestelmä on sekaisin, sitä ei normaalisti tule.
Miten ja mistä niitä saa?
Reseptillä esim. työterveyslääkäriltä. Toinen vaihtoehtoo jota harkitsin oli silikonipallo vatsalaukkuun, joka pienentäisi sen tilavuutta. mutta se pelottaa. toistaiseksi tämä toimii.
Jos on noin yleistä niin julkiseltakin? Vai miltä tahansa yksityiseltä? Ei ole työterveyslääkäriä. Tuo on ainoa, mitä voisin haluta kokeilla, koska nälän ja kylläisyyden tunteet eivät tule normaalisti.
En ole asiantuntija, ainoastaan tuotteen käyttäjä, mutta kannattaa kysyä. Tuote on kyllä aika kallis eikä kela- korvattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikai ne hormonit heti muutu jos lihoo sen yhden vaatekoon verran,ja sillon normaalijärkinen tajuaa että nyt pitää vähentää...
Kun mun kilpirauhanan prakasi lihoin 20 kiloa yhdessä kuussa. Useamman vaatekoon. Siinä ei oikein ehtinyt muuta kuin huuli pyöreänä katsella vaatteiden kiristymistä vaikka elintavat eivät olleet muuttuneet lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikai ne hormonit heti muutu jos lihoo sen yhden vaatekoon verran,ja sillon normaalijärkinen tajuaa että nyt pitää vähentää...
Kun mun kilpirauhanan prakasi lihoin 20 kiloa yhdessä kuussa. Useamman vaatekoon. Siinä ei oikein ehtinyt muuta kuin huuli pyöreänä katsella vaatteiden kiristymistä vaikka elintavat eivät olleet muuttuneet lainkaan.
Kyllä. Ja mulla on kilpirauhasen poiston jälkeen keho elänyt ihan omaa elämäänsä. Joskus tsägällä sen saa laihtumaan. Joskus taas tulee 4-8 kg viikossa tai parissa tuosta vaan. Ei sellaista tapahtunut koskaan ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että hormmonaalisen säätelyn rikkoutuminen voi hyvinkin olla totta. Jojottelu sekoittaa hormonitoiminnan ja kylläisuudentunteen säätelyn. Itse aloin lihota teini-iän anoreksian ja hurjien paastojen jälkeen. Suhde ruokaan on epäterve. BMI 32. MUTTA ryhdyin nyt ottamaan pistoksena kylläisyyshormonia, ja nyt kylläisyyssignaalit toimivat normaalisti. Jos teistä, hyvät läskeille saarnaajat, tuntuu aina tältä, tavallaan ymmärrän teitä: nyt on helppoa lopettaa silloin kun kylläisyyssignaali tulee. Mutta yrittäkää ymmärtää, että meille, joilla järjestelmä on sekaisin, sitä ei normaalisti tule.
Miten ja mistä niitä saa?
Reseptillä esim. työterveyslääkäriltä. Toinen vaihtoehtoo jota harkitsin oli silikonipallo vatsalaukkuun, joka pienentäisi sen tilavuutta. mutta se pelottaa. toistaiseksi tämä toimii.
Jos on noin yleistä niin julkiseltakin? Vai miltä tahansa yksityiseltä? Ei ole työterveyslääkäriä. Tuo on ainoa, mitä voisin haluta kokeilla, koska nälän ja kylläisyyden tunteet eivät tule normaalisti.
En ole asiantuntija, ainoastaan tuotteen käyttäjä, mutta kannattaa kysyä. Tuote on kyllä aika kallis eikä kela- korvattu.
Onko sillä joku kauppanimi?
Kehonkuvan kanssa on paljon helpompaa läskinä kuin normaalipainoisena. Silloin sitä aina kipuili, että tämä kohta on liian leveä/kapea/ väärän muotoinen tms. Nyt sitä vaan kuittaa kaiken sanan "läski" alle. Sitä on läski niin ei tarvitse surra yksityiskohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että hormmonaalisen säätelyn rikkoutuminen voi hyvinkin olla totta. Jojottelu sekoittaa hormonitoiminnan ja kylläisuudentunteen säätelyn. Itse aloin lihota teini-iän anoreksian ja hurjien paastojen jälkeen. Suhde ruokaan on epäterve. BMI 32. MUTTA ryhdyin nyt ottamaan pistoksena kylläisyyshormonia, ja nyt kylläisyyssignaalit toimivat normaalisti. Jos teistä, hyvät läskeille saarnaajat, tuntuu aina tältä, tavallaan ymmärrän teitä: nyt on helppoa lopettaa silloin kun kylläisyyssignaali tulee. Mutta yrittäkää ymmärtää, että meille, joilla järjestelmä on sekaisin, sitä ei normaalisti tule.
Miten ja mistä niitä saa?
Reseptillä esim. työterveyslääkäriltä. Toinen vaihtoehtoo jota harkitsin oli silikonipallo vatsalaukkuun, joka pienentäisi sen tilavuutta. mutta se pelottaa. toistaiseksi tämä toimii.
Jos on noin yleistä niin julkiseltakin? Vai miltä tahansa yksityiseltä? Ei ole työterveyslääkäriä. Tuo on ainoa, mitä voisin haluta kokeilla, koska nälän ja kylläisyyden tunteet eivät tule normaalisti.
En ole asiantuntija, ainoastaan tuotteen käyttäjä, mutta kannattaa kysyä. Tuote on kyllä aika kallis eikä kela- korvattu.
Onko sillä joku kauppanimi?
ozempic
Vierailija kirjoitti:
Minulla on valokuva mummuni äidistä 1920- luvulta. Hän on lihava. Myös mummuni oli lihava. Köyhät olot, eli varmaan ei liikaa rasvaista ruokaa ollut..Kalastivat paljon ja olivat ahkeria marjojen ja sienten kerääjiä.
Seuraava polvi oli isäni, hänellä ei ollut paino-ongelmia. Minulla taas on, ja nyt yli 50-vuotiaana olen saanut suolistohormonilääkkeestä avun.
Minun mummoni äiti sota-ajan valokuvassa yhtä leveä kuin on pitkä ja minun lapseni on saanut samasta, välillä lopussa olleesta, lääkkeestä avun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumma miten ihmisen nahka voi venyä noin paljon.
Tuttu lääkäri kertoi, että ihmisen suolisto voi venyä äärettömästi ja sen vuoksi esimerkiksi laktoosi-intoleranssista johtuvat ilmavaivat ovat kivuliaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikai ne hormonit heti muutu jos lihoo sen yhden vaatekoon verran,ja sillon normaalijärkinen tajuaa että nyt pitää vähentää...
Kun mun kilpirauhanan prakasi lihoin 20 kiloa yhdessä kuussa. Useamman vaatekoon. Siinä ei oikein ehtinyt muuta kuin huuli pyöreänä katsella vaatteiden kiristymistä vaikka elintavat eivät olleet muuttuneet lainkaan.
Kyllä. Ja mulla on kilpirauhasen poiston jälkeen keho elänyt ihan omaa elämäänsä. Joskus tsägällä sen saa laihtumaan. Joskus taas tulee 4-8 kg viikossa tai parissa tuosta vaan. Ei sellaista tapahtunut koskaan ennen.
Juu, eli puolella suomalaisista kilppari reistaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HUSin mukaan useat tieteelliset tutkimukset ovat vahvistaneet, että lihavuus on krooninen endokriininen sairaus.
Endokrinologian erikoislääkäri Eeva Ryhänen sanoo HUSin tiedotteessa, sekä professori, ylilääkäri Kirsi Pietiläinen kertoo.
Tämä on siis HUSin virallinen kanta, jäänkin jännityksellä odottamaan kuinka te kumoatte heidän kantansa tieteellisellä näytöllä, niin että se ei ole.
Musta tuntuu ei riitä näytöksi, monista tuntuu että maapallo on litteä, se ei vielä riitä todistamaan, että se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikai ne hormonit heti muutu jos lihoo sen yhden vaatekoon verran,ja sillon normaalijärkinen tajuaa että nyt pitää vähentää...
Kun mun kilpirauhanan prakasi lihoin 20 kiloa yhdessä kuussa. Useamman vaatekoon. Siinä ei oikein ehtinyt muuta kuin huuli pyöreänä katsella vaatteiden kiristymistä vaikka elintavat eivät olleet muuttuneet lainkaan.
Kyllä. Ja mulla on kilpirauhasen poiston jälkeen keho elänyt ihan omaa elämäänsä. Joskus tsägällä sen saa laihtumaan. Joskus taas tulee 4-8 kg viikossa tai parissa tuosta vaan. Ei sellaista tapahtunut koskaan ennen.
Juu, eli puolella suomalaisista kilppari reistaa...
Joku ulkomaalainen lääkäri tuli Suomeen ja sai täällä kilpirauhasen vajaatoiminnan. Sanoi että johtuu siitä että täällä ei saada jodia tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun syö, lihoo. Aina kun ei syö, laihtuu. Simppeliä vai vaikeata ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Tämä itsekurista jankkaaminen on kyllä huvittavaa. Ihminen, jolla kylläisyyshormoni toimii normaalisti ja mielihalut kohdistuvat vähäkalorisiin ruokiin, pysyvät hoikkina ihan ilman mitään ponnistelua. Sitten tullaan kiillottamaan omaa sädekehää sen hienon itsekurinsa kanssa, vaikka sillä omalla hoikkuudella ei ole mitään tekemistä itsekurin kanssa.
Kyllä, kuulun itse näihin ns. luonnostaan hoikkiin, mutta eipä kyllä ole koskaan tullut mieleen brassailla asialla ja haukkua niitä, joilla ei ole yhtä onnellinen tilanne. Tiedän, että jos himoitsisin sokeria ja rasvaa, aivan tasan tarkkaan olisin melkoinen pullukka, koska itsekuria minulla ei ole yhtään.
Toinen tässäkin ketjussa räyhäävä ryhmä ovat varmaankin sitten nämä hampaat irvessä laihana kituvat tyypit, jotka nälkäkiukkusina purkavat pahaa oloaan muihin ihmisiin. Yhtä kaikki, surullisia tapauksia ovat hekin. Jokin palikka puuttuu tuolta empatiapuolelta heilläkin.
Aika moni on varmaan jotain välimaastoa. Pien skarppaaminen välillä ei ole pahitteeks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HUSin mukaan useat tieteelliset tutkimukset ovat vahvistaneet, että lihavuus on krooninen endokriininen sairaus.
Endokrinologian erikoislääkäri Eeva Ryhänen sanoo HUSin tiedotteessa, sekä professori, ylilääkäri Kirsi Pietiläinen kertoo.
Tämä on siis HUSin virallinen kanta, jäänkin jännityksellä odottamaan kuinka te kumoatte heidän kantansa tieteellisellä näytöllä, niin että se ei ole.Musta tuntuu ei riitä näytöksi, monista tuntuu että maapallo on litteä, se ei vielä riitä todistamaan, että se on.
Saa varmasti odotella loppuelämän, mutta saat varmasti paljon lihavat on kamalii viestejä, muuhun eivät pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä itsekurista jankkaaminen on kyllä huvittavaa. Ihminen, jolla kylläisyyshormoni toimii normaalisti ja mielihalut kohdistuvat vähäkalorisiin ruokiin, pysyvät hoikkina ihan ilman mitään ponnistelua. Sitten tullaan kiillottamaan omaa sädekehää sen hienon itsekurinsa kanssa, vaikka sillä omalla hoikkuudella ei ole mitään tekemistä itsekurin kanssa.
Kyllä, kuulun itse näihin ns. luonnostaan hoikkiin, mutta eipä kyllä ole koskaan tullut mieleen brassailla asialla ja haukkua niitä, joilla ei ole yhtä onnellinen tilanne. Tiedän, että jos himoitsisin sokeria ja rasvaa, aivan tasan tarkkaan olisin melkoinen pullukka, koska itsekuria minulla ei ole yhtään.
Toinen tässäkin ketjussa räyhäävä ryhmä ovat varmaankin sitten nämä hampaat irvessä laihana kituvat tyypit, jotka nälkäkiukkusina purkavat pahaa oloaan muihin ihmisiin. Yhtä kaikki, surullisia tapauksia ovat hekin. Jokin palikka puuttuu tuolta empatiapuolelta heilläkin.
Aika moni on varmaan jotain välimaastoa. Pien skarppaaminen välillä ei ole pahitteeks.
Aika moni ymmärtää, että asiat eivät ole mustavalkoisia ja että lihavuus ei aina ole pelkkä oma valinta ja itsekurin puutetta, vaikka miten tekisi mieli röyhistellä omaa rintaa ja alentaa muita. Itsekin joudun silloin tällöin korjaamaan kurssia, ettei paino näin iän myötä lähtisi nousuun, mutta ei mulla silti ole mitään tarvetta osoitella muita sormella ja kehuskella omalla erinomaisuudellani. Siinä se ero palstatrollien ja normaalien ihmisten välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän tässäkin haisee intersektionaalinen marxilainen feminismi.
Koska sä oot tyhmä ja näet sitä joka paikassa.
Vai liittyykö uhristatukseen, lihavat on sorrettu ihmisryhmä? Lihavuutta ei ihminen itse voi määrittää, turha on patriarkaaisen auktoriteettien tulla saarnaamaan ruokaympyröistä ja liikunnasta.
Kyllä lähestulkoon jokainen voi vaikuttaa lihavuuteensa.
Sun mielipiteesi on täydellistä vastuun siirtämistä itseltäsi muille. Ei muuta. Ja sun kaltaisia on vaan koko ajan lisää ja lisää.
Tottakai voi. Jutun juoni on siinä, että joillekin se tulee ilmatteeksi, kun taas toiset joutuvat tekemään sen eteen töitä. Ne, jotka ovat saaneet geenilotossa atleettisen vartalonmallin, ovat pahimpia saarnamiehiä ja -naisia siitä, kuinka helppoa se itsensä niskasta ottaminen on.
Kalori on kalori laskennallisesti, mutta kun se käy metabolian läpi, se ei olekaan enää sama kalori. Kaikki laihtuvat, epäilemättä, mutta toisilla se vaatii jokaisen suupalan kyttäämistä.
No samassa perheessä lyhyt ja paksu äiti sekä pitkä ja suorastaan laiha isä. Lapset kuin vanhemmat, toinen lyhyt ja paksu, toinen pitkä laiha. Isällä ja sillä toisella lapsella nyt vaan on niinpaljon parempi itsekuri. Eiku samat ruuat ja ruokahalu lapsilla, laiha syö jopa enemmän. Olisko niillä geeneillä kuitenkin osuutta asiaan. Se on niin kiva olla ylemmyydentuntoisena kun on voittanut siinä geenilotossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun syö, lihoo. Aina kun ei syö, laihtuu. Simppeliä vai vaikeata ymmärtää?
eikö sinua jo väsytä trollata? Kuitenkin lauantai-iltakin.
Ei väsytä. Mukavaa lipitellä olutta ja trollata läskejä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tarve syödä koko ajan. Se on ihan kauheaa, koska oikeasti ei ole sellasta määrää ruokaa että minä tuntisin itseni kylläiseksi. Vatsa tulee täyteen kyllä ja fyysisesti ei voi enää syödä, mutta mun aivot ei kyllä tajua kunnolla sitä asiaa, vaan tahtoisin edelleen syödä. Minulla on ylipainoa noin 10 kiloa ja tämäkin on ihan vaan sen takia, että minä liikun säännöllisesti ja KOKO ajan vahdin mitä syön ja lasken kaloreita. Levänneenä ja tasaisessa elämäntilanteessa tätä jaksaa pitää yllä, mutta heti jos on univelkaa tai stressiä huomaan, että ote alkaa lipsua. On silleen naurettavaa, että minä painonhallinnan takia en esim. hakeudu opiskelemaan (työn ohella), kun mietin että jos aloitan opiskelut, niin minä oon väsynyt ja stressaatunut ja lihon. Näin se läskifobia toimii. Mieluummin vähän alisuoriudun kuin otan riskin että musta tulee oikeesti läski.
Olisi ihanaa olla joskus kylläinen ja tyytyväinen, mutta kun en ole. Ilmeisesti mulla on kylläisyyshormonista puutetta, koska eihän tämä normaalia ole, käsittääkseni ihmiset noin keskimäärin tulee kylläisiksi ja osa ihmisistä jopa unohtaa syödä. Minä en ikinä. Aina on mielessä seuraava ateria. Kyllä minä pitäisin tätä jonkinlaisena sairautena. Ärsyttää ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen aukoa päätään ylipainoisille. Osalle, kuten mulle, ei oo painonhallinta kovin helppoa.
mulla ei ole ihan noin vaikeita nuo mielihalut. Mut totta, mietin aloittaa avoimessa yliopistossa työn ohessa tänä syksynä (taas), mutta jätin taas väliin, koska pelkäsin stressiä ja unettomuutta. Mulla on taustalla vaikea unettomuus, joka kroonistuessa sai lihomaan vuodessa sen noin 10 kiloa. Toisena vuotena, ensimmäisenä laihduin. Lihominen hidastui kun unettomuus korjaantui ja painokin on siitä pudonnut. Mutta yhä kovan työstressin aikana uni menee katkonaiseksi ja sokerin himo on ihan älytön. Kerran lihonut turpoaa ihan hetkessä, viimeksi nyt vaativan projektin aikana housujen vyötäröt on alkaneet kiristää. Pahinta on, etten huonosti nukuttua jaksa rakasta harrastusta (cross-fit)
Kuulostaa ihan minun tarinalta. On yksinkertaista ja nykytutkimuksen vastaista sanoa, että kaikki on kiinni siitä, mitä suuhusi pistät tai tsempistä. Painoon vaikuttavat geenit, nukkuminen, elämäntilanne, yleisterveys, onko ollut aiemmin lihava, ikä jne. Itseltäni poistettiin kilpirauhanen syövän vuoksi. Lihoin kättelyssä 10 kg, vaikka olin ollut normaalipainoinen. Painoa tulee lisää nykyisin käsittämättömällä tavalla, vaikka minulla on Thyroxin-korvaushoito.
Niinpä. Ne monet muut tekijät vaikuttavat siellä taustalla niin paljon. Kaikki ylipainoiset eivät mässytä jatkuvasti sipsiä, karkkia ja herkkua kuten monet aina luulevat. Minulla itselläni on jatkunut vaikea elämän tilanne, on sterssiä, ahdistusta ja unettomuutta. Syön oikeaoppisesti lautasmallin mukaan pieneltä lautaselta, enkä mässäile. Totta kai tulee päiviä jolloin saatan herkutella enemmän ja juoda alkoholia, mutta arkeni on tuollaista hyvin normaalia syömistä. Kuitenkaan en ole laihtunut yhtään, mitä olisin toivonut ja kaiken järjen mukaan pitäisi tapahtua. Okei, liikkua voisin ehdottomasti enemmän, mutta se on kuitenkin aika pieni tekijä laihtumisen kannalta.
Minusta on laihdutusohjelmien syytä että on yleistetty se ajatus että ylipainoiset mässäilevät mielettömiä määriä ja että keittiön kaapit on täynnä pelkkää roskaruokaa. Saadaan raflaava alku ohjemalle kun ratsataan suklaakaapit.
Minä olen monesti ihmetellyt sitä, että kenellä on ihan oikeasti varaa pitää tuollaisia herkkukaappeja? Sitten kun HVK kehottaa hankkimaan Trangian tai hiiligrillin oman huoltovarmuuden parantamiseksi, itketään ettei sellaiseen ole varaa kuten ei myöskään 72 tunnin kotivaraan.
Jos on noin yleistä niin julkiseltakin? Vai miltä tahansa yksityiseltä? Ei ole työterveyslääkäriä. Tuo on ainoa, mitä voisin haluta kokeilla, koska nälän ja kylläisyyden tunteet eivät tule normaalisti.