Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Mihin yhteiskuntaluokkaan sijoittaisitte seuraavan henkilön:

Nelikymppinen korkeakoulutettu henkilö, ei tatuonteja. Asuu perityssä jugendkattohuoneistossa. Työskentelee kuvataiteilijana, mutta elanto tulee pääasiassa pääomatuloista (50-100 k€/vuosi). Varallisuus noin 2 miljoonaa.

Vanhemmat ylempää keskiluokkaa, heiltä tulossa perintöä 3-4 miljoonaa seuraavien 20 vuoden aikana. Suku ei ole tunnettu, ei vaikutusvaltaisia suhteita. Tavallinen -nen loppuinen sukunimi. Esivanhemmissa viimeisin duunari kuollut 1930. Suvussa ollut aatelisia 1800-luvulla, jonka jälkeen suku vajosi rahvaaseen.

Henkilön puoliso on koulutukseltaan tohtori, mutta syntynyt alempaan keskiluokkaan. Anoppi tuntee jonkinasteista alemmuudentunnetta, mikä on henkilömme mielestä turhaa ja surullista ja hän tekeekin kaikkensa, että näin ei olisi.

Lapsilla (3) ei ole kalliita tai tavoitteellisia harrastuksia, koska lapset eivät ole niitä halunneet, eikä vanhemmilla ole ollut tarvetta niihin ohjata. Lasten kanssa vietetään paljon aikaa, koska henkilön omat vanhemmat olivat aina kiireisiä töissään.

Luonteeltaan säästäväinen ja tyytyy melko vähään. Kodinsisustus on sekoitus antiikkia, perittyjä tavaroita ja vuosikymmenten aikana hankittuja esineitä. Ajanut samalla autolla 15 vuotta, koska se on tuttu ja toimii hyvin. Pukeutuu melko tavanomaisesti ja käyttää vaatteita niin kauan, kun ne pysyvät ehjinä.

Käytökseltään hieman varautunut, mutta aina kohtelias, jopa silloin kun siihen ei olisi mitään syytä. Ei näyttämisen tarvetta tai halua. Ei halua olla esillä, eikä tehdä itsestään numeroa. Ei halua, että ihmiset tietävät, että on varakas ja elää pääomatuloilla.

Luonteeltaan enemmän oblomovilainen arstokraatti kuin ajokoiramainen yritysjohtaja. Ei pidä pönötysjuhlista. Joutuu niihin joskus osallistumaan puolison työn takia, mutta välttelee niitä parhaansa mukaan.

Suvussa ei ole rapujuhlaperinnettä, eikä sitä ole aloitettu, koska se ei ole kuulunut tapoihin. Savustetut muikut maistuvat sisäveden rannalla jugendhuvilalla. Ei harrasta golfia, laskettelua, ratsastusta eikä purjehdusta.

On Instagramissa vain työn takia. Ei postaile kuvia kodistaan, matkoistaan, ravintoloista tai perheestään. Ylelliset IG postaukset eivät aikaansaa kateuden tunnetta tai myötähäpeää, enemmänkin ajatuksen "onneksi ei tarvitse esittää".

Kuitenkin kirjoittelee AV-palstalle, koska sisäinen narsisti hakee hyväksyntää. Ei voisi koskaan myöntää tätä julkisesti.

Eli mitä luokkaa henkilö edustaa?

Varakasta sivistyneistöä.  Varakkuus ym. sallisitäkäläisittäin  yläluokkaisen elämäntavan.

Eihän tässä ole niin pitkää aikaa kun kauhisteltiin Sauli Niinistön terassikaljaa kun oli saatu Trump ja Putin kotimatkalle 😂. Kyllä minä sen suon koko sydämestäni kovaa työtä tekevälle presidentille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhempi kuin käytännössä kaikki sukulaiseni ja kaverini, mutta et kyllä esim. juhlissa erottaisi mitenkään, että kuulun eri yhteiskuntaluokkaan kuin he.

Yhteiskuntaluokka tulee esille käytöstavoissa. Ne periytyvät kun niitä oppii pienestä pitäen, että käyttäydytään moitteettomasti ja ennen kaikkea yhteistä hyvää ajatellen.

Moitteeton käytös voi olla edellytys, mutta yhteinen hyvä, hmm.

Englanniksi common good. Yhteinen hyvä ei tarkoita mitään yleistä panoalustaa vaan yhteisön ja kansakunnan etua.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kasvanut väkivaltaisessa ja köyhässä WT perheessä, mutta pusersin siitä "luokasta" pois koulutuksen avulla. Kyllähän se minussa näkyy ja kuuluu, että en ole kasvanut keskiluokkaisessa perheessä. Olen aika tahditon ja kaikesta koulutuksesta ja matkustelusta huolimatta, minulla on lapsuudenkodista peritty hyvin mustavalkoinen maailmankuva. Olen todella pessimistinen enkä pysty yhtään luottamaan siihen, että "asiat nyt vaan jotenkin aina järjestyy simsalabim!" Elän vieläkin elämääni veren maku suussa ja olen koko ajan varuillani ja valmis taisteluun. 

Ruotsiksi tuolle on hyvä termi: maskrosbarn. Muun muassa Susanna Alakoski on yksi heistä. Hän kohautti kirjallaan Sikalat ja herätti Ruotsissa keskustelun luokkakierrosta. Siellä yhteiskuntaluokkien rajoja on vaikea ylittää eli juopon duunarin lapsesta tulee juoppo duunari eikä mikään yliopistokoulutuksen saanut kirjailija kuten Susanna Alakoskesta.

Ruotsissa luokkanousu vie useamman sukupolven ajan. Voi olla duunareiden lapsia, yliopistokoulutettuja eikä kuitenkaan kuulu vanhastaan mihinkään valkokaulusluokkaan. Sen vuoksi ei pyydetä kylään ja ollaan toki ystävällisiä kohtuudella kun lapset ovat samassa koulussa tai harrastuksessa. Sitten ne lapset voivat samat koulut käytyään ystävystyä ja käydä toistensa luona kylässä.

Olen perheestä, joka luetaan varmaankin ylempään keskiluokkaan. Meillä on aina korostettu sivistystä ja lukeneisuutta. On opetettu käytöstapoja, rutiineita, kestävää elämäntyyliä ja terveellisiä elintapoja.

Minulta puuttuu jonkinlainen kunnianhimo ja näyttämisenhalu työelämässä, ja tulotasoltani olen itse jämähtänyt keskikastiin tai jopa sen alle, joten sen puolesta olen korkeintaan alempaa keskiluokkaa. Mutta kyllä minusta kotitaustani silti näkyy. Huomaan tämän erityisesti parisuhteessani, koska kumppanini puolestaan tulee rikkonaisesta perheestä ja duunaritaustasta, jossa on korostettu aivan erilaisia asioita. Hän on kyllä korkeakoulun käynyt, hyvässä asemassa työelämässä ja pyristellyt irti taustoistaan, mutta ehkäpä nimenomaan se pyristely näkyy. On kova tarve näyttää, että on jotakin parempaa kuin mistä on lähtöisin. Minä en ole koskaan eläessäni kokenut tuollaista tarvetta, enkä osaa samaistua siihen.

Niinkuin useimmat asiat.. Riippuu ihmisestä. Se että on kasvanut "hyvissä piireissä" ei minusta automaattisesti takaa, että ihminen ottaisi muita huomioon tai olisi kohtelias. Jos koko elämänsä on kasvanut tietynlaisessa kuplassa, nopeasti näkee ihmiset "asemissa", ja antaa arvoa pääasiassa titteleiden/työnimikkeiden perusteella.

Pätee myös toiseen suuntaan, jos on kasvanut "kovissa oloissa", nopeasti tavallaan halveksuu korkeasti koulutettuja ja/tai menestyneitä. "Eivät nuo tiedä oikeasta elämästä mittään, kylläm ompi jämpti" jne.

Kaikki "parempiosaiset" eivät myöskään halua, tai heitä ei kiinnosta näyttää varojaan ulospäin. Ajavat suht. normaalilla (toki useimmiten uudella) autolla, pukeutuvat pelkistetysti jne.

Pähkinänkuoressa: Se että on korkeaa, tai alempaa luokkaa, ei tuo immuniteettia miltään. Ei kusipäisyydeltä, ei vastoinkäymisiltä, erehdyksiltä, onnistumisilta jne.

Myöskin esim. pukeutuminen on useimmiten yksilöllistä.. Vaikka olisi rahaa, niin joku saattaa mennä ekologisuus edellä valinnoissaan.

Ihmiset ovat yksilöitä.. Vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin yhteiskuntaluokkaan sijoittaisitte seuraavan henkilön:

Nelikymppinen korkeakoulutettu henkilö, 

Eli mitä luokkaa henkilö edustaa?

Varakasta sivistyneistöä.  Varakkuus ym. sallisitäkäläisittäin  yläluokkaisen elämäntavan.

Ylempää keskiluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Hki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä huomaa mitenkään. Laitoshuoltaja voi pukeutua kuin mikäkin malli ja käyttäytyä kuin olisi ylempiluokkainen. Yleislääkärin olemus voi olla homssuinen ja laittaa kirppisvaatteet päällensä. Minusta aika vanhanaikaista puhua sosiaaliluokan näkemisestä. Ihmisiä on niin paljon erilaisia.

Elämän aikana nähtyä ja koettua : Nuori kaunis laitoshuoltaja voi olla hyvinkin varakkaasta ja sivistyneestä suvusta ja perheestä. Sivistys on imetty jo äidinmaidossa. Hän saattaa tehdä kyseistä työtä esim miettiessään mitä haluaisi opiskella tai tehdä elämässään. Se lääkäri taasen saattaa hyvinkin olla sukunsa nousukas ja ehkä jopa kateellinen kauniille tyylikkäälle laitoshuoltajalle. Älkääpä määritelkö ihmisiä jos ette tunne heitä ja heidän taustaansa. P.s. Se tässä kuvatunlainen laitoshuoltaja on todennäköisesti myös kiltti luonteeltaan, sillä hänellä ei ole yhtään mitään tarvetta päteä, toisin kuin vähemmän viehättävillä omaa akateemisuuttaan painottavilla, harmillisen usein kateellisilla naisilla.

Eihän tällä lääkärillä ole mitään syytä olla kateellinen. Luultavasti hän on erittäin tyytyväinen voidessaan tehdä tärkeää työtä. Tuskin hän menee töihin vertaillakseen itseään muihin. - Teinitkö täällä kirjoittaa ja peukuttaa.

Ei varmasti mene töihin vertaillakseen itseään muihin, mutta tuon aiemman textin mukaan siellä töissä sitten kuitenkin vertailee itseään muihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliluokka näkyy parhaiten ruoissa. Alempi sosiaaliluokka nirsoilee ja käyttää pikaruokaa. Ylempi sosiaaliluokka tilaa ravintolassa jotain muuta kuin hampparia tai pitsaa

Tunnen aatelissukuun kuuluvan, joka ei syö muuta kuin makkarapaahyoleipiä tai uunimakkaraa ja perunamuusia tai höyrytettyjä nakkeja ja perunasalaattia.

Uskon tämän helposti. Kuten tässä ketjussa on jo ainakin kerran sanottu, niin keskiluokka on se, jolla on tarvetta hienostella ja olla olevinaan, tilata "hienoja" ja mielellään kalliita ruokia, ostaa merkkituotteita. Alimmissa ja ylimmissä luokissa ihmisillä ei sellaiseen mitään tarvetta. Ja huom. pelkkä raha ei siirrä ihmistä ylempään sosiaaliseen luokkaan.

Aatelinen todennäköisesti syö kuitenkin nuo makkararuokansa lautaselta ja käyttää servettiä. Myös yksin ollessaan, koska on kasvanut siihen.

Kauheaa jos joku aatelinen avautuu ja saamme tietää että hän haukkoo lenkkiä peukalopihdeistä,  jääkaapin edessä seisten. Kaikki romahtaa. On vanha sanonta että aateluus velvoittaa, olemaan hyvä esimerkki. :D

Noblesse oblige 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin yhteiskuntaluokkaan sijoittaisitte seuraavan henkilön:

Nelikymppinen korkeakoulutettu henkilö, ei tatuonteja. Asuu perityssä jugendkattohuoneistossa. Työskentelee kuvataiteilijana, mutta elanto tulee pääasiassa pääomatuloista (50-100 k€/vuosi). Varallisuus noin 2 miljoonaa.

Vanhemmat ylempää keskiluokkaa, heiltä tulossa perintöä 3-4 miljoonaa seuraavien 20 vuoden aikana. Suku ei ole tunnettu, ei vaikutusvaltaisia suhteita. Tavallinen -nen loppuinen sukunimi. Esivanhemmissa viimeisin duunari kuollut 1930. Suvussa ollut aatelisia 1800-luvulla, jonka jälkeen suku vajosi rahvaaseen.

Henkilön puoliso on koulutukseltaan tohtori, mutta syntynyt alempaan keskiluokkaan. Anoppi tuntee jonkinasteista alemmuudentunnetta, mikä on henkilömme mielestä turhaa ja surullista ja hän tekeekin kaikkensa, että näin ei olisi.

Lapsilla (3) ei ole kalliita tai tavoitteellisia harrastuksia, koska lapset eivät ole niitä halunneet, eikä vanhemmilla ole ollut tarvetta niihin ohjata. Lasten kanssa vietetään paljon aikaa, koska henkilön omat vanhemmat olivat aina kiireisiä töissään.

Luonteeltaan säästäväinen ja tyytyy melko vähään. Kodinsisustus on sekoitus antiikkia, perittyjä tavaroita ja vuosikymmenten aikana hankittuja esineitä. Ajanut samalla autolla 15 vuotta, koska se on tuttu ja toimii hyvin. Pukeutuu melko tavanomaisesti ja käyttää vaatteita niin kauan, kun ne pysyvät ehjinä.

Käytökseltään hieman varautunut, mutta aina kohtelias, jopa silloin kun siihen ei olisi mitään syytä. Ei näyttämisen tarvetta tai halua. Ei halua olla esillä, eikä tehdä itsestään numeroa. Ei halua, että ihmiset tietävät, että on varakas ja elää pääomatuloilla.

Luonteeltaan enemmän oblomovilainen arstokraatti kuin ajokoiramainen yritysjohtaja. Ei pidä pönötysjuhlista. Joutuu niihin joskus osallistumaan puolison työn takia, mutta välttelee niitä parhaansa mukaan.

Suvussa ei ole rapujuhlaperinnettä, eikä sitä ole aloitettu, koska se ei ole kuulunut tapoihin. Savustetut muikut maistuvat sisäveden rannalla jugendhuvilalla. Ei harrasta golfia, laskettelua, ratsastusta eikä purjehdusta.

On Instagramissa vain työn takia. Ei postaile kuvia kodistaan, matkoistaan, ravintoloista tai perheestään. Ylelliset IG postaukset eivät aikaansaa kateuden tunnetta tai myötähäpeää, enemmänkin ajatuksen "onneksi ei tarvitse esittää".

Kuitenkin kirjoittelee AV-palstalle, koska sisäinen narsisti hakee hyväksyntää. Ei voisi koskaan myöntää tätä julkisesti.

Eli mitä luokkaa henkilö edustaa?

Ylempää keskiluokkaa. Yläluokasta eroaa siten, että ei ole juuri vaikutusvaltaa muuhun yhteiskuntaan. Ei omista yrityksiä, vaikuta tieteeseen tai tee kulttuuriin isompaa vaikutusta. 

Tähän pieni korjaus. Taiteilijoista ei oikeastaan voi tietää hänen vaikutuksestaan yhteiskuntaan kuin vasta jälkikäteen. Joskus tapahtuu jopa sellaista, että täysin unohdettu taiteilija nostetaan kaanoniin (Hilma af Klint, Joseph Joubert). Silloin on varsin usein ollut kyse taiteilijasta, joka elää syrjässä päivänpolttavasta taiteesta joko olosuhteiden pakosta tai omasta halustaan. Tämän päivän suosituimmista taiteilijoista suurin osa on unohdettu jo 30 vuoden kuluttua. Sen huomaa herkästi, jos vähänkin on kiinnostunut historiasta.

Vincent van Gogh ei eläessään saanut taulujaan myytyä, mutta nykyisin hänen arvonsa on mittaamaton. Se ei muuta van Goghin yhteiskuntaluokkaa mihinkään, hän oli nälkätaiteilija eläessäänkin. 

Totta, en sitä tahtonutkaan väittää, että se muuttaisi yhteiskuntaluokkaa eli kommenttini oli ohi aiheen siltä kantilta, että aikansa taide ei välttämättä ole merkittävää eli taiteen kohdalla sen lopullista merkittävyyttä on vaikea arvioida (aikalaiset).

Yhteiskuntaluokan kannalta taiteilijan ammatti vain harvoin nostaa yhteiskunnaliseen statukseen liittyvää profiilia, koska taiteilijat ovat lähes aina muista (suhdanteista, mesenaateista yms.) riippuvaisia taloudellisesti. Vaikutusvalta tulee useimmiten sukutaustan tai avioliiton kautta, jos tulee. Tosin en ole ehtinyt tarkemmin miettiä onko tosiaan näin, tällainen instant-mielipide tai vaikutelma vain tulee ekana mieleen.

Nykyaikana harvalla taiteilijalla on mesenaatteja. Taiteilija voi vaikkapa opettaa tienatakseen elantonsa. Aika harvoin taiteilijoilla on vetoa tai hätää löytää varakas puoliso. Kannattaa muistaa, että taiteilijat poikkeavat keskiverrosta monella tavalla siinäkin, ettei heidän tarvi sovinnaisuuden vuoksi sisustaa tai esittää mitään muuta kuin itse ovat.

Ei kannata hirveästi rakennella stereotypioita taiteilijoista, heitä kyllä löytyy joka lähtöön historian havinasta ja nykyajastakin. Varakas puoliso, ihailija, rakastaja tai rakastajatar on ollut monen taiteilijan pelastus. Nykyisin on säätiöitä ja muita apurahajärjestelmiä, jos ajatellaan länsimaita ja muutamaa viimeistä vuosikymmentä, mutta eivät mesenaatitkaan ole kadonneet. He ovat yksityisiä taiteen kerääjiä, hovilukijoita, kustantajia, musiikin harrastajia, teosten tilaajia ja muita vastaavia taiteen liepeillä toimivia varakkaita ihmisiä, joiden merkitys sekä yksittäiselle taiteilijalle että taiteen historialle on mittaamaton. Ja moni taiteilija oli opettaja ennenkin.

Säätiöiltä saa todella harva ja harvoin apurahoja. Kyllä ennen taidekoulua kannattaa miettiä, että pystyykö nöyrtymään esimerkiksi kansalaisopistossa opettamiseen yms. Suomessa vain harva elää taiteenteolla.

Kuten aiemmin sanoin, niin taiteen tekemisellä ei pysty muuttamaan omaa yhteiskuntaluokkaa ylemmäs, koska taiteilija on yleensä taloudellisesti riippuvainen muista. Mutta sitten ovat ne taiteilijat, jotka ovat varakkaita valmiiksi (tässäkin ketjussa yksi sellainen kuvailtiin) eli poikkeukset sääntöön. Heidänkään yhteiskunnallinen statuksensa ei muutu (ainakaan alemmas) taiteilijan ammatin johdosta, mutta taloudellisella riippumattomuudella on parhaimmillaan myönteisiä seurauksia myös heidän taiteelleen, jos taiteilija on lahjakas. Menestystaiteilijat voivat tietysti myös rikastua tai vähintään vaurastua taiteellaan. Ei kuitenkaan Suomessa, ellei tee kansainvälistä läpimurtoa. Meillä ei taida sellaisia olla muualla kuin musiikin parissa (Sibelius).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylempää keskiluokkaa. Yläluokasta eroaa siten, että ei ole juuri vaikutusvaltaa muuhun yhteiskuntaan. Ei omista yrityksiä, vaikuta tieteeseen tai tee kulttuuriin isompaa vaikutusta. 

Mä olen tästä vähän eri mieltä. Eläähän toi tyyppi ihan eri todellisuutta kun joku asuntovelkainen maisteriperhe. Se kuuluu heittämällä rikkaimpaan prosenttiin. Se häivyttää luokkaeroja jos määritellään kaikki keskiluokkaan paitsi Nalle Wahlroos ja sen metsästyskaverit.

Olen samaa mieltä, että rajalla ollaan. Ehkä pitäisi olla vielä yksi jako oli yläluokka - eliitti, jolloin Nalle kuuluisi jälkimmäiseen ja nämä säätypudonnaiset sitten tavalliseen yläluokkaan. 

Jännä yksityiskohta tuo, että suvun viimeinen duunari on kuollut 1930. Mistä ihmeestä sinne duunari oli putkahtanut ja vielä noihin aikoihin? Omassa suvussani on porvareita, mutta ei duunareita, koska säätyerot olivat ennen hyvinkin tiukat. Sota-aikana 40-luvlla saattoi tapahtua kaikenlaista, mutta sitä ennen harvinaista. Oliko joku piikatyttö, johon mies hullaantui? (Tietenkään tässä ei voi eikä kannata kaikkea kertoa.) Kaikenlaista jännää omastakin suvusta voi löytyä, vaikkei aina voi tietää pitääkö kaikki täsmälleen paikkansa, ellei pysty tarkistamaan faktoja.

Itse pohdin varakkaan/rikkaan yrittäjän luokittelua, varallisuutta yli 10 miljoonaa, palkkatulojakin reilusti, työntekijöitä yli 200, koulutus- tai sukutaustallaan ei kuulu ylempään keskiluokkaan, itse kutsuu itseään duunariksi.  

Eihän se raha sinänsä merkitse mitään. Jos on vaikka kaivinkone yrittäjä jolla on vaan sattunut bisnekset menestymään. Voi olla ihan täysin umpiduunari luonteeltaan.

Haluan herättää ihmisiä pohtimaan, onko koulutustausta ainoa merkittävä tekijä. Hän on varakkaan yrittäjäsuvun jäsen, joka on käynyt lukion jälkeen vain kauppaopiston. Työntekeminen ei ole taloudellisesti tarpeen, mutta pitäähän sitä töitä tehdä, että niille työntekijöillekin on töitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kasvanut väkivaltaisessa ja köyhässä WT perheessä, mutta pusersin siitä "luokasta" pois koulutuksen avulla. Kyllähän se minussa näkyy ja kuuluu, että en ole kasvanut keskiluokkaisessa perheessä. Olen aika tahditon ja kaikesta koulutuksesta ja matkustelusta huolimatta, minulla on lapsuudenkodista peritty hyvin mustavalkoinen maailmankuva. Olen todella pessimistinen enkä pysty yhtään luottamaan siihen, että "asiat nyt vaan jotenkin aina järjestyy simsalabim!" Elän vieläkin elämääni veren maku suussa ja olen koko ajan varuillani ja valmis taisteluun. 

Mielenkiintoista. Millä tavalla maailmankuva on mustavalkoinen? 

En ole koskaan ajatellut asiaa, mutta ehkä se liittyy myös yhteiskuntaluokkaan, jos elämänasenne on positiivinen (eikä vain psykologisiin tekijöihin, kasvatukseen, kiintymyssuhdemalliin jne.). Itselläni on luotto siihen, että asiat kyllä järjestyvät ja niistä voi sopia rauhassa, ajan kuluminen auttaa aina saamaan asiat oikeaan perspektiiviin ym. vastaavia perususkomuksia elämän sujumisesta.

Uskomuksen taustalla on paitsi kokemus, myös raha. Esimerkiksi tämän viikon ongelmani ratkaisin rahalla. Koska summa oli mokaan nähden suuri, jätin itsestäni myös myönteisen vaikutelman. Se ettei hermostu pienistä eikä aina suuristakaan asioista on sosiaalista pääomaa, joka ehkä periytyy osittain kotitaustasta. Jos on hyvin vähän rahaa, pienikin vastoinkäyminen voi suistaa arjen raiteiltaan eikä minulla ole sellaisesta hauraudesta kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Näitä näkyy myös työttömillä.

Työtön ei automaattisesti tarkoita että olisi varaton tai köyhä. Esimerkiksi itse olin viime vuonna 11 kk vuodesta työttömänä mutta verotustodistuksessa näkyy noin 100000 euron vuositulot. Pääomatuloja kryptovaluutoiden myymisestä. Kun on omaisuutta ei työ ole enää kaikki kaikessa eli mun ei ole mikään pakko olla töissä mutta silti tällä hetkellä vielä olen koska tykkään työstäni tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylempää keskiluokkaa. Yläluokasta eroaa siten, että ei ole juuri vaikutusvaltaa muuhun yhteiskuntaan. Ei omista yrityksiä, vaikuta tieteeseen tai tee kulttuuriin isompaa vaikutusta. 

Mä olen tästä vähän eri mieltä. Eläähän toi tyyppi ihan eri todellisuutta kun joku asuntovelkainen maisteriperhe. Se kuuluu heittämällä rikkaimpaan prosenttiin. Se häivyttää luokkaeroja jos määritellään kaikki keskiluokkaan paitsi Nalle Wahlroos ja sen metsästyskaverit.

Olen samaa mieltä, että rajalla ollaan. Ehkä pitäisi olla vielä yksi jako oli yläluokka - eliitti, jolloin Nalle kuuluisi jälkimmäiseen ja nämä säätypudonnaiset sitten tavalliseen yläluokkaan. 

Jännä yksityiskohta tuo, että suvun viimeinen duunari on kuollut 1930. Mistä ihmeestä sinne duunari oli putkahtanut ja vielä noihin aikoihin? Omassa suvussani on porvareita, mutta ei duunareita, koska säätyerot olivat ennen hyvinkin tiukat. Sota-aikana 40-luvlla saattoi tapahtua kaikenlaista, mutta sitä ennen harvinaista. Oliko joku piikatyttö, johon mies hullaantui? (Tietenkään tässä ei voi eikä kannata kaikkea kertoa.) Kaikenlaista jännää omastakin suvusta voi löytyä, vaikkei aina voi tietää pitääkö kaikki täsmälleen paikkansa, ellei pysty tarkistamaan faktoja.

Itse pohdin varakkaan/rikkaan yrittäjän luokittelua, varallisuutta yli 10 miljoonaa, palkkatulojakin reilusti, työntekijöitä yli 200, koulutus- tai sukutaustallaan ei kuulu ylempään keskiluokkaan, itse kutsuu itseään duunariksi.  

Eihän se raha sinänsä merkitse mitään. Jos on vaikka kaivinkone yrittäjä jolla on vaan sattunut bisnekset menestymään. Voi olla ihan täysin umpiduunari luonteeltaan.

Haluan herättää ihmisiä pohtimaan, onko koulutustausta ainoa merkittävä tekijä. Hän on varakkaan yrittäjäsuvun jäsen, joka on käynyt lukion jälkeen vain kauppaopiston. Työntekeminen ei ole taloudellisesti tarpeen, mutta pitäähän sitä töitä tehdä, että niille työntekijöillekin on töitä.

Se että yhteiskuntaluokkia katsotaan koulutuksen kautta on melko uusi asia, koska nykyisen kaltainen koulutus on hyvin uusi asia. Sitä ennen olivat työläiset, tilalliset, käsityöläiset, porvarit ja aatelisto. Sen vuoksi ainakin minä katson ja painotan enemmän henkilön taustaa laajemmin so. perhe- ja sukutaustaa omine kulttuureineen. Siellä on lapsuuden mentaalinen maisema, joka rakentaa ihmisen hyvin pitkälti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin yhteiskuntaluokkaan sijoittaisitte seuraavan henkilön:

Nelikymppinen korkeakoulutettu henkilö, ei tatuonteja. Asuu perityssä jugendkattohuoneistossa. Työskentelee kuvataiteilijana, mutta elanto tulee pääasiassa pääomatuloista (50-100 k€/vuosi). Varallisuus noin 2 miljoonaa.

Vanhemmat ylempää keskiluokkaa, heiltä tulossa perintöä 3-4 miljoonaa seuraavien 20 vuoden aikana. Suku ei ole tunnettu, ei vaikutusvaltaisia suhteita. Tavallinen -nen loppuinen sukunimi. Esivanhemmissa viimeisin duunari kuollut 1930. Suvussa ollut aatelisia 1800-luvulla, jonka jälkeen suku vajosi rahvaaseen.

Henkilön puoliso on koulutukseltaan tohtori, mutta syntynyt alempaan keskiluokkaan. Anoppi tuntee jonkinasteista alemmuudentunnetta, mikä on henkilömme mielestä turhaa ja surullista ja hän tekeekin kaikkensa, että näin ei olisi.

Lapsilla (3) ei ole kalliita tai tavoitteellisia harrastuksia, koska lapset eivät ole niitä halunneet, eikä vanhemmilla ole ollut tarvetta niihin ohjata. Lasten kanssa vietetään paljon aikaa, koska henkilön omat vanhemmat olivat aina kiireisiä töissään.

Luonteeltaan säästäväinen ja tyytyy melko vähään. Kodinsisustus on sekoitus antiikkia, perittyjä tavaroita ja vuosikymmenten aikana hankittuja esineitä. Ajanut samalla autolla 15 vuotta, koska se on tuttu ja toimii hyvin. Pukeutuu melko tavanomaisesti ja käyttää vaatteita niin kauan, kun ne pysyvät ehjinä.

Käytökseltään hieman varautunut, mutta aina kohtelias, jopa silloin kun siihen ei olisi mitään syytä. Ei näyttämisen tarvetta tai halua. Ei halua olla esillä, eikä tehdä itsestään numeroa. Ei halua, että ihmiset tietävät, että on varakas ja elää pääomatuloilla.

Luonteeltaan enemmän oblomovilainen arstokraatti kuin ajokoiramainen yritysjohtaja. Ei pidä pönötysjuhlista. Joutuu niihin joskus osallistumaan puolison työn takia, mutta välttelee niitä parhaansa mukaan.

Suvussa ei ole rapujuhlaperinnettä, eikä sitä ole aloitettu, koska se ei ole kuulunut tapoihin. Savustetut muikut maistuvat sisäveden rannalla jugendhuvilalla. Ei harrasta golfia, laskettelua, ratsastusta eikä purjehdusta.

On Instagramissa vain työn takia. Ei postaile kuvia kodistaan, matkoistaan, ravintoloista tai perheestään. Ylelliset IG postaukset eivät aikaansaa kateuden tunnetta tai myötähäpeää, enemmänkin ajatuksen "onneksi ei tarvitse esittää".

Kuitenkin kirjoittelee AV-palstalle, koska sisäinen narsisti hakee hyväksyntää. Ei voisi koskaan myöntää tätä julkisesti.

Eli mitä luokkaa henkilö edustaa?

Ylempää keskiluokkaa. Yläluokasta eroaa siten, että ei ole juuri vaikutusvaltaa muuhun yhteiskuntaan. Ei omista yrityksiä, vaikuta tieteeseen tai tee kulttuuriin isompaa vaikutusta. 

Tähän pieni korjaus. Taiteilijoista ei oikeastaan voi tietää hänen vaikutuksestaan yhteiskuntaan kuin vasta jälkikäteen. Joskus tapahtuu jopa sellaista, että täysin unohdettu taiteilija nostetaan kaanoniin (Hilma af Klint, Joseph Joubert). Silloin on varsin usein ollut kyse taiteilijasta, joka elää syrjässä päivänpolttavasta taiteesta joko olosuhteiden pakosta tai omasta halustaan. Tämän päivän suosituimmista taiteilijoista suurin osa on unohdettu jo 30 vuoden kuluttua. Sen huomaa herkästi, jos vähänkin on kiinnostunut historiasta.

Vincent van Gogh ei eläessään saanut taulujaan myytyä, mutta nykyisin hänen arvonsa on mittaamaton. Se ei muuta van Goghin yhteiskuntaluokkaa mihinkään, hän oli nälkätaiteilija eläessäänkin. 

Totta, en sitä tahtonutkaan väittää, että se muuttaisi yhteiskuntaluokkaa eli kommenttini oli ohi aiheen siltä kantilta, että aikansa taide ei välttämättä ole merkittävää eli taiteen kohdalla sen lopullista merkittävyyttä on vaikea arvioida (aikalaiset).

Yhteiskuntaluokan kannalta taiteilijan ammatti vain harvoin nostaa yhteiskunnaliseen statukseen liittyvää profiilia, koska taiteilijat ovat lähes aina muista (suhdanteista, mesenaateista yms.) riippuvaisia taloudellisesti. Vaikutusvalta tulee useimmiten sukutaustan tai avioliiton kautta, jos tulee. Tosin en ole ehtinyt tarkemmin miettiä onko tosiaan näin, tällainen instant-mielipide tai vaikutelma vain tulee ekana mieleen.

Nykyaikana harvalla taiteilijalla on mesenaatteja. Taiteilija voi vaikkapa opettaa tienatakseen elantonsa. Aika harvoin taiteilijoilla on vetoa tai hätää löytää varakas puoliso. Kannattaa muistaa, että taiteilijat poikkeavat keskiverrosta monella tavalla siinäkin, ettei heidän tarvi sovinnaisuuden vuoksi sisustaa tai esittää mitään muuta kuin itse ovat.

Ei kannata hirveästi rakennella stereotypioita taiteilijoista, heitä kyllä löytyy joka lähtöön historian havinasta ja nykyajastakin. Varakas puoliso, ihailija, rakastaja tai rakastajatar on ollut monen taiteilijan pelastus. Nykyisin on säätiöitä ja muita apurahajärjestelmiä, jos ajatellaan länsimaita ja muutamaa viimeistä vuosikymmentä, mutta eivät mesenaatitkaan ole kadonneet. He ovat yksityisiä taiteen kerääjiä, hovilukijoita, kustantajia, musiikin harrastajia, teosten tilaajia ja muita vastaavia taiteen liepeillä toimivia varakkaita ihmisiä, joiden merkitys sekä yksittäiselle taiteilijalle että taiteen historialle on mittaamaton. Ja moni taiteilija oli opettaja ennenkin.

Säätiöiltä saa todella harva ja harvoin apurahoja. Kyllä ennen taidekoulua kannattaa miettiä, että pystyykö nöyrtymään esimerkiksi kansalaisopistossa opettamiseen yms. Suomessa vain harva elää taiteenteolla.

Kuten aiemmin sanoin, niin taiteen tekemisellä ei pysty muuttamaan omaa yhteiskuntaluokkaa ylemmäs, koska taiteilija on yleensä taloudellisesti riippuvainen muista. Mutta sitten ovat ne taiteilijat, jotka ovat varakkaita valmiiksi (tässäkin ketjussa yksi sellainen kuvailtiin) eli poikkeukset sääntöön. Heidänkään yhteiskunnallinen statuksensa ei muutu (ainakaan alemmas) taiteilijan ammatin johdosta, mutta taloudellisella riippumattomuudella on parhaimmillaan myönteisiä seurauksia myös heidän taiteelleen, jos taiteilija on lahjakas. Menestystaiteilijat voivat tietysti myös rikastua tai vähintään vaurastua taiteellaan. Ei kuitenkaan Suomessa, ellei tee kansainvälistä läpimurtoa. Meillä ei taida sellaisia olla muualla kuin musiikin parissa (Sibelius).

No onhan Suomessa jo pelkästään säveltäjissä muitakin kansainvälisen läpimurron tehneitä taiteilijoita kuin Sibelius.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin yhteiskuntaluokkaan sijoittaisitte seuraavan henkilön:

Nelikymppinen korkeakoulutettu henkilö, ei tatuonteja. Asuu perityssä jugendkattohuoneistossa. Työskentelee kuvataiteilijana, mutta elanto tulee pääasiassa pääomatuloista (50-100 k€/vuosi). Varallisuus noin 2 miljoonaa.

Vanhemmat ylempää keskiluokkaa, heiltä tulossa perintöä 3-4 miljoonaa seuraavien 20 vuoden aikana. Suku ei ole tunnettu, ei vaikutusvaltaisia suhteita. Tavallinen -nen loppuinen sukunimi. Esivanhemmissa viimeisin duunari kuollut 1930. Suvussa ollut aatelisia 1800-luvulla, jonka jälkeen suku vajosi rahvaaseen.

Henkilön puoliso on koulutukseltaan tohtori, mutta syntynyt alempaan keskiluokkaan. Anoppi tuntee jonkinasteista alemmuudentunnetta, mikä on henkilömme mielestä turhaa ja surullista ja hän tekeekin kaikkensa, että näin ei olisi.

Lapsilla (3) ei ole kalliita tai tavoitteellisia harrastuksia, koska lapset eivät ole niitä halunneet, eikä vanhemmilla ole ollut tarvetta niihin ohjata. Lasten kanssa vietetään paljon aikaa, koska henkilön omat vanhemmat olivat aina kiireisiä töissään.

Luonteeltaan säästäväinen ja tyytyy melko vähään. Kodinsisustus on sekoitus antiikkia, perittyjä tavaroita ja vuosikymmenten aikana hankittuja esineitä. Ajanut samalla autolla 15 vuotta, koska se on tuttu ja toimii hyvin. Pukeutuu melko tavanomaisesti ja käyttää vaatteita niin kauan, kun ne pysyvät ehjinä.

Käytökseltään hieman varautunut, mutta aina kohtelias, jopa silloin kun siihen ei olisi mitään syytä. Ei näyttämisen tarvetta tai halua. Ei halua olla esillä, eikä tehdä itsestään numeroa. Ei halua, että ihmiset tietävät, että on varakas ja elää pääomatuloilla.

Luonteeltaan enemmän oblomovilainen arstokraatti kuin ajokoiramainen yritysjohtaja. Ei pidä pönötysjuhlista. Joutuu niihin joskus osallistumaan puolison työn takia, mutta välttelee niitä parhaansa mukaan.

Suvussa ei ole rapujuhlaperinnettä, eikä sitä ole aloitettu, koska se ei ole kuulunut tapoihin. Savustetut muikut maistuvat sisäveden rannalla jugendhuvilalla. Ei harrasta golfia, laskettelua, ratsastusta eikä purjehdusta.

On Instagramissa vain työn takia. Ei postaile kuvia kodistaan, matkoistaan, ravintoloista tai perheestään. Ylelliset IG postaukset eivät aikaansaa kateuden tunnetta tai myötähäpeää, enemmänkin ajatuksen "onneksi ei tarvitse esittää".

Kuitenkin kirjoittelee AV-palstalle, koska sisäinen narsisti hakee hyväksyntää. Ei voisi koskaan myöntää tätä julkisesti.

Eli mitä luokkaa henkilö edustaa?

Ylempää keskiluokkaa. Yläluokasta eroaa siten, että ei ole juuri vaikutusvaltaa muuhun yhteiskuntaan. Ei omista yrityksiä, vaikuta tieteeseen tai tee kulttuuriin isompaa vaikutusta. 

Tähän pieni korjaus. Taiteilijoista ei oikeastaan voi tietää hänen vaikutuksestaan yhteiskuntaan kuin vasta jälkikäteen. Joskus tapahtuu jopa sellaista, että täysin unohdettu taiteilija nostetaan kaanoniin (Hilma af Klint, Joseph Joubert). Silloin on varsin usein ollut kyse taiteilijasta, joka elää syrjässä päivänpolttavasta taiteesta joko olosuhteiden pakosta tai omasta halustaan. Tämän päivän suosituimmista taiteilijoista suurin osa on unohdettu jo 30 vuoden kuluttua. Sen huomaa herkästi, jos vähänkin on kiinnostunut historiasta.

Vincent van Gogh ei eläessään saanut taulujaan myytyä, mutta nykyisin hänen arvonsa on mittaamaton. Se ei muuta van Goghin yhteiskuntaluokkaa mihinkään, hän oli nälkätaiteilija eläessäänkin. 

Pakko nyt tulla tähän pätemään, mutta Van Gogh oli syntyjään ylempää keskiluokkaa ja eläessäänkin jo aika tunnustettu taiteilija, joka tunsi kaikki aikansa julkkistaiteilijat. Vincentin äiti oli rikkaasta yläluokkaisesta suvusta ja hänen isänsä ministeri Hollannin kirkossa. Vincentin lapsuudenkodissa oli esimerkiksi palvelija, kokkeja ja puutarhuri. Hänen sukuunsa kuului paljon taidekauppiaita ja hän opiskeli taidetta ja matkusteli perheensä rahoilla. Eivätkä tavishullut mihinkään kalliiseen hoitokotiin päässeet. 

En tunne Vincent van Goghin elämäntarinaa lainkaan, joten katsoin Wikipediasta, koska jäin ihmettelemään tuota ministeriä. Isä oli siis pappi (minister) protestanttisessa kirkossa.

Sen verran tiedän kirkkohistoriasta, että protestanttiset papit eivät yleensä olleet kovin varakkaita, sillä palkka perustui seurakunnan varallisuuteen (lahjoituksiin) ja perheet olivat monesti suuria, minkä lisäksi piti pitää yllä palvelusväkeä, kouluttaa lapset säädyn mukaisesti jne. En tunne asiaa, mutta perhe luultavasti kuului keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan (papistoon, jos mennään tuon ajan määrein).

Aiemmassa viestissä joku puhui "nälkätaitelijasta". Tuollaisen määritelmän kun näkee, voi olla varma, että kyse on myytistä, joita kaikkien tunnettujen taiteilijoiden ylle rakennetaan jälkikäteen. Se on mielenkiintoista mistä näkökulmasta tuollainen myytti rakentuu, että nimenomaan nälkä, vilu ja hulluus lisäävät mainetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin yhteiskuntaluokkaan sijoittaisitte seuraavan henkilön:

Nelikymppinen korkeakoulutettu henkilö, ei tatuonteja. Asuu perityssä jugendkattohuoneistossa. Työskentelee kuvataiteilijana, mutta elanto tulee pääasiassa pääomatuloista (50-100 k€/vuosi). Varallisuus noin 2 miljoonaa.

Vanhemmat ylempää keskiluokkaa, heiltä tulossa perintöä 3-4 miljoonaa seuraavien 20 vuoden aikana. Suku ei ole tunnettu, ei vaikutusvaltaisia suhteita. Tavallinen -nen loppuinen sukunimi. Esivanhemmissa viimeisin duunari kuollut 1930. Suvussa ollut aatelisia 1800-luvulla, jonka jälkeen suku vajosi rahvaaseen.

Henkilön puoliso on koulutukseltaan tohtori, mutta syntynyt alempaan keskiluokkaan. Anoppi tuntee jonkinasteista alemmuudentunnetta, mikä on henkilömme mielestä turhaa ja surullista ja hän tekeekin kaikkensa, että näin ei olisi.

Lapsilla (3) ei ole kalliita tai tavoitteellisia harrastuksia, koska lapset eivät ole niitä halunneet, eikä vanhemmilla ole ollut tarvetta niihin ohjata. Lasten kanssa vietetään paljon aikaa, koska henkilön omat vanhemmat olivat aina kiireisiä töissään.

Luonteeltaan säästäväinen ja tyytyy melko vähään. Kodinsisustus on sekoitus antiikkia, perittyjä tavaroita ja vuosikymmenten aikana hankittuja esineitä. Ajanut samalla autolla 15 vuotta, koska se on tuttu ja toimii hyvin. Pukeutuu melko tavanomaisesti ja käyttää vaatteita niin kauan, kun ne pysyvät ehjinä.

Käytökseltään hieman varautunut, mutta aina kohtelias, jopa silloin kun siihen ei olisi mitään syytä. Ei näyttämisen tarvetta tai halua. Ei halua olla esillä, eikä tehdä itsestään numeroa. Ei halua, että ihmiset tietävät, että on varakas ja elää pääomatuloilla.

Luonteeltaan enemmän oblomovilainen arstokraatti kuin ajokoiramainen yritysjohtaja. Ei pidä pönötysjuhlista. Joutuu niihin joskus osallistumaan puolison työn takia, mutta välttelee niitä parhaansa mukaan.

Suvussa ei ole rapujuhlaperinnettä, eikä sitä ole aloitettu, koska se ei ole kuulunut tapoihin. Savustetut muikut maistuvat sisäveden rannalla jugendhuvilalla. Ei harrasta golfia, laskettelua, ratsastusta eikä purjehdusta.

On Instagramissa vain työn takia. Ei postaile kuvia kodistaan, matkoistaan, ravintoloista tai perheestään. Ylelliset IG postaukset eivät aikaansaa kateuden tunnetta tai myötähäpeää, enemmänkin ajatuksen "onneksi ei tarvitse esittää".

Kuitenkin kirjoittelee AV-palstalle, koska sisäinen narsisti hakee hyväksyntää. Ei voisi koskaan myöntää tätä julkisesti.

Eli mitä luokkaa henkilö edustaa?

Ylempää keskiluokkaa. Yläluokasta eroaa siten, että ei ole juuri vaikutusvaltaa muuhun yhteiskuntaan. Ei omista yrityksiä, vaikuta tieteeseen tai tee kulttuuriin isompaa vaikutusta. 

Tähän pieni korjaus. Taiteilijoista ei oikeastaan voi tietää hänen vaikutuksestaan yhteiskuntaan kuin vasta jälkikäteen. Joskus tapahtuu jopa sellaista, että täysin unohdettu taiteilija nostetaan kaanoniin (Hilma af Klint, Joseph Joubert). Silloin on varsin usein ollut kyse taiteilijasta, joka elää syrjässä päivänpolttavasta taiteesta joko olosuhteiden pakosta tai omasta halustaan. Tämän päivän suosituimmista taiteilijoista suurin osa on unohdettu jo 30 vuoden kuluttua. Sen huomaa herkästi, jos vähänkin on kiinnostunut historiasta.

Vincent van Gogh ei eläessään saanut taulujaan myytyä, mutta nykyisin hänen arvonsa on mittaamaton. Se ei muuta van Goghin yhteiskuntaluokkaa mihinkään, hän oli nälkätaiteilija eläessäänkin. 

Totta, en sitä tahtonutkaan väittää, että se muuttaisi yhteiskuntaluokkaa eli kommenttini oli ohi aiheen siltä kantilta, että aikansa taide ei välttämättä ole merkittävää eli taiteen kohdalla sen lopullista merkittävyyttä on vaikea arvioida (aikalaiset).

Yhteiskuntaluokan kannalta taiteilijan ammatti vain harvoin nostaa yhteiskunnaliseen statukseen liittyvää profiilia, koska taiteilijat ovat lähes aina muista (suhdanteista, mesenaateista yms.) riippuvaisia taloudellisesti. Vaikutusvalta tulee useimmiten sukutaustan tai avioliiton kautta, jos tulee. Tosin en ole ehtinyt tarkemmin miettiä onko tosiaan näin, tällainen instant-mielipide tai vaikutelma vain tulee ekana mieleen.

Nykyaikana harvalla taiteilijalla on mesenaatteja. Taiteilija voi vaikkapa opettaa tienatakseen elantonsa. Aika harvoin taiteilijoilla on vetoa tai hätää löytää varakas puoliso. Kannattaa muistaa, että taiteilijat poikkeavat keskiverrosta monella tavalla siinäkin, ettei heidän tarvi sovinnaisuuden vuoksi sisustaa tai esittää mitään muuta kuin itse ovat.

Ei kannata hirveästi rakennella stereotypioita taiteilijoista, heitä kyllä löytyy joka lähtöön historian havinasta ja nykyajastakin. Varakas puoliso, ihailija, rakastaja tai rakastajatar on ollut monen taiteilijan pelastus. Nykyisin on säätiöitä ja muita apurahajärjestelmiä, jos ajatellaan länsimaita ja muutamaa viimeistä vuosikymmentä, mutta eivät mesenaatitkaan ole kadonneet. He ovat yksityisiä taiteen kerääjiä, hovilukijoita, kustantajia, musiikin harrastajia, teosten tilaajia ja muita vastaavia taiteen liepeillä toimivia varakkaita ihmisiä, joiden merkitys sekä yksittäiselle taiteilijalle että taiteen historialle on mittaamaton. Ja moni taiteilija oli opettaja ennenkin.

Säätiöiltä saa todella harva ja harvoin apurahoja. Kyllä ennen taidekoulua kannattaa miettiä, että pystyykö nöyrtymään esimerkiksi kansalaisopistossa opettamiseen yms. Suomessa vain harva elää taiteenteolla.

Kuten aiemmin sanoin, niin taiteen tekemisellä ei pysty muuttamaan omaa yhteiskuntaluokkaa ylemmäs, koska taiteilija on yleensä taloudellisesti riippuvainen muista. Mutta sitten ovat ne taiteilijat, jotka ovat varakkaita valmiiksi (tässäkin ketjussa yksi sellainen kuvailtiin) eli poikkeukset sääntöön. Heidänkään yhteiskunnallinen statuksensa ei muutu (ainakaan alemmas) taiteilijan ammatin johdosta, mutta taloudellisella riippumattomuudella on parhaimmillaan myönteisiä seurauksia myös heidän taiteelleen, jos taiteilija on lahjakas. Menestystaiteilijat voivat tietysti myös rikastua tai vähintään vaurastua taiteellaan. Ei kuitenkaan Suomessa, ellei tee kansainvälistä läpimurtoa. Meillä ei taida sellaisia olla muualla kuin musiikin parissa (Sibelius).

No onhan Suomessa jo pelkästään säveltäjissä muitakin kansainvälisen läpimurron tehneitä taiteilijoita kuin Sibelius.

Se oli vain esimerkki. Nykyäänkin on esim kapellimestareita useampia - musiikki on varmaankin Suomen menestynein taidelaji kansainvälisesti. Meillä on ollut niin korkeatasoinen koulutusjärjestelmä, jonka muuten itsekin olen käynyt läpi. Musiikki on kuitenkin vain harrastus, vaikka nuorena esiinnyin jonkin verran.

Sijoittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Näitä näkyy myös työttömillä.

Työtön ei automaattisesti tarkoita että olisi varaton tai köyhä. Esimerkiksi itse olin viime vuonna 11 kk vuodesta työttömänä mutta verotustodistuksessa näkyy noin 100000 euron vuositulot. Pääomatuloja kryptovaluutoiden myymisestä. Kun on omaisuutta ei työ ole enää kaikki kaikessa eli mun ei ole mikään pakko olla töissä mutta silti tällä hetkellä vielä olen koska tykkään työstäni tosi paljon.

Tää on tää "näkymätön" ylempi keskiluokka, jolla sitä varallisuutta niin paljon, ettei tartte enää töitä (ainakaan koko aikaa) tehdä. Yleensä sinkkumiehiä, jotka osaavat ajatella strategisesti rahassa, mutta eivät ihmissuhteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kengät kertovat kaiken tuloista, ainakin jos mennään ääripäistä toiseen, todella rikkaista köyhempään kansanosaan.

Köyhät tallustelevat lenkkareissa tai huonosti huolletuissa, linttaan astutuissa kierrätyskeskuksesta ostetuissa rönttösissä, kun taas rikkaat pystyvät valitsemaan kenkävalikoimastaan säähän sopivat hyvin hoidetut (melko uudet) kengät.

Sadesäälle eri jalkineet kuin pakkaselle, kaupunkiin eri jalkineet kuin metsävaelluksille.

Rikkaat pukeutuvat myös muutenkin sään mukaisesti, on vedenpitävää kalvoa ja goretexia.

Olen köyhä ja siksi olen huomannut eron selkeästi.

Norjassa ero on silmiinpistävä, oman matkavaatetukseni ja Norjalaisten rikkaiden (suomeen verrattuna) ulkopukeutumisessa.

Hmm. Itse hyvätuloinen ja tililläkin reippaasti rahaa, mutta kenkiä nyt ei ehkä ihan joka lähtöön ole :D

Taiteella voi päästä eteenpäin, jos menestyy ja osaa muuttaa tulot varallisuudeksi. Sitähän (ylempi) keskiluokkaisuus on, että osaa käsitellä varallisuutta. Jos tuhlaa tulot statussymboleihin ja juhlimiseen,  jää uran laskettua samalle tai alemmalle tasolle kuin mistä oli alun perin lähtöisin.