Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä huomaa mitenkään. Laitoshuoltaja voi pukeutua kuin mikäkin malli ja käyttäytyä kuin olisi ylempiluokkainen. Yleislääkärin olemus voi olla homssuinen ja laittaa kirppisvaatteet päällensä. Minusta aika vanhanaikaista puhua sosiaaliluokan näkemisestä. Ihmisiä on niin paljon erilaisia.

Elämän aikana nähtyä ja koettua : Nuori kaunis laitoshuoltaja voi olla hyvinkin varakkaasta ja sivistyneestä suvusta ja perheestä. Sivistys on imetty jo äidinmaidossa. Hän saattaa tehdä kyseistä työtä esim miettiessään mitä haluaisi opiskella tai tehdä elämässään. Se lääkäri taasen saattaa hyvinkin olla sukunsa nousukas ja ehkä jopa kateellinen kauniille tyylikkäälle laitoshuoltajalle. Älkääpä määritelkö ihmisiä jos ette tunne heitä ja heidän taustaansa. P.s. Se tässä kuvatunlainen laitoshuoltaja on todennäköisesti myös kiltti luonteeltaan, sillä hänellä ei ole yhtään mitään tarvetta päteä, toisin kuin vähemmän viehättävillä omaa akateemisuuttaan painottavilla, harmillisen usein kateellisilla naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylempää keskiluokkaa. Yläluokasta eroaa siten, että ei ole juuri vaikutusvaltaa muuhun yhteiskuntaan. Ei omista yrityksiä, vaikuta tieteeseen tai tee kulttuuriin isompaa vaikutusta. 

Mä olen tästä vähän eri mieltä. Eläähän toi tyyppi ihan eri todellisuutta kun joku asuntovelkainen maisteriperhe. Se kuuluu heittämällä rikkaimpaan prosenttiin. Se häivyttää luokkaeroja jos määritellään kaikki keskiluokkaan paitsi Nalle Wahlroos ja sen metsästyskaverit.

Olen samaa mieltä, että rajalla ollaan. Ehkä pitäisi olla vielä yksi jako oli yläluokka - eliitti, jolloin Nalle kuuluisi jälkimmäiseen ja nämä säätypudonnaiset sitten tavalliseen yläluokkaan. 

Jännä yksityiskohta tuo, että suvun viimeinen duunari on kuollut 1930. Mistä ihmeestä sinne duunari oli putkahtanut ja vielä noihin aikoihin? Omassa suvussani on porvareita, mutta ei duunareita, koska säätyerot olivat ennen hyvinkin tiukat. Sota-aikana 40-luvlla saattoi tapahtua kaikenlaista, mutta sitä ennen harvinaista. Oliko joku piikatyttö, johon mies hullaantui? (Tietenkään tässä ei voi eikä kannata kaikkea kertoa.) Kaikenlaista jännää omastakin suvusta voi löytyä, vaikkei aina voi tietää pitääkö kaikki täsmälleen paikkansa, ellei pysty tarkistamaan faktoja.

Itse pohdin varakkaan/rikkaan yrittäjän luokittelua, varallisuutta yli 10 miljoonaa, palkkatulojakin reilusti, työntekijöitä yli 200, koulutus- tai sukutaustallaan ei kuulu ylempään keskiluokkaan, itse kutsuu itseään duunariksi.  

Monesti on jo sanottu, ettei pelkästään rahan määrällä voi nostaa yhteiskuntaluokkaa, mutta koulutuksella voi.

Tuohon lisäksi yhteiskunnallinen aktiivisuus. Varmasti jokaisella on jokin asia, joka tässä yhteiskunnassa kiinnostaa. Jos aiheen puitteilta ei ole yhdistystä niin sellaisen voi perustaa itse.

Otan esimerkiksi ympäristön roskaamisen. Se ärsyttää suurinta osaa mutta kukaan ei tee sille mitään. Aina odotetaan jonkun muun tekevän asialle jotain. Yhdistys voi saada säätiöiltä tukea valistustoimintaansa ja pitää siivouspäiviä, tehdä kansalaisaloitteen ja ottaa yhteyttä poliittisiin päättäjiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin yhteiskuntaluokkaan sijoittaisitte seuraavan henkilön:

Nelikymppinen korkeakoulutettu henkilö, ei tatuonteja. Asuu perityssä jugendkattohuoneistossa. Työskentelee kuvataiteilijana, mutta elanto tulee pääasiassa pääomatuloista (50-100 k€/vuosi). Varallisuus noin 2 miljoonaa.

Vanhemmat ylempää keskiluokkaa, heiltä tulossa perintöä 3-4 miljoonaa seuraavien 20 vuoden aikana. Suku ei ole tunnettu, ei vaikutusvaltaisia suhteita. Tavallinen -nen loppuinen sukunimi. Esivanhemmissa viimeisin duunari kuollut 1930. Suvussa ollut aatelisia 1800-luvulla, jonka jälkeen suku vajosi rahvaaseen.

Henkilön puoliso on koulutukseltaan tohtori, mutta syntynyt alempaan keskiluokkaan. Anoppi tuntee jonkinasteista alemmuudentunnetta, mikä on henkilömme mielestä turhaa ja surullista ja hän tekeekin kaikkensa, että näin ei olisi.

Lapsilla (3) ei ole kalliita tai tavoitteellisia harrastuksia, koska lapset eivät ole niitä halunneet, eikä vanhemmilla ole ollut tarvetta niihin ohjata. Lasten kanssa vietetään paljon aikaa, koska henkilön omat vanhemmat olivat aina kiireisiä töissään.

Luonteeltaan säästäväinen ja tyytyy melko vähään. Kodinsisustus on sekoitus antiikkia, perittyjä tavaroita ja vuosikymmenten aikana hankittuja esineitä. Ajanut samalla autolla 15 vuotta, koska se on tuttu ja toimii hyvin. Pukeutuu melko tavanomaisesti ja käyttää vaatteita niin kauan, kun ne pysyvät ehjinä.

Käytökseltään hieman varautunut, mutta aina kohtelias, jopa silloin kun siihen ei olisi mitään syytä. Ei näyttämisen tarvetta tai halua. Ei halua olla esillä, eikä tehdä itsestään numeroa. Ei halua, että ihmiset tietävät, että on varakas ja elää pääomatuloilla.

Luonteeltaan enemmän oblomovilainen arstokraatti kuin ajokoiramainen yritysjohtaja. Ei pidä pönötysjuhlista. Joutuu niihin joskus osallistumaan puolison työn takia, mutta välttelee niitä parhaansa mukaan.

Suvussa ei ole rapujuhlaperinnettä, eikä sitä ole aloitettu, koska se ei ole kuulunut tapoihin. Savustetut muikut maistuvat sisäveden rannalla jugendhuvilalla. Ei harrasta golfia, laskettelua, ratsastusta eikä purjehdusta.

On Instagramissa vain työn takia. Ei postaile kuvia kodistaan, matkoistaan, ravintoloista tai perheestään. Ylelliset IG postaukset eivät aikaansaa kateuden tunnetta tai myötähäpeää, enemmänkin ajatuksen "onneksi ei tarvitse esittää".

Kuitenkin kirjoittelee AV-palstalle, koska sisäinen narsisti hakee hyväksyntää. Ei voisi koskaan myöntää tätä julkisesti.

Eli mitä luokkaa henkilö edustaa?

Ylempää keskiluokkaa. Yläluokasta eroaa siten, että ei ole juuri vaikutusvaltaa muuhun yhteiskuntaan. Ei omista yrityksiä, vaikuta tieteeseen tai tee kulttuuriin isompaa vaikutusta. 

Tähän pieni korjaus. Taiteilijoista ei oikeastaan voi tietää hänen vaikutuksestaan yhteiskuntaan kuin vasta jälkikäteen. Joskus tapahtuu jopa sellaista, että täysin unohdettu taiteilija nostetaan kaanoniin (Hilma af Klint, Joseph Joubert). Silloin on varsin usein ollut kyse taiteilijasta, joka elää syrjässä päivänpolttavasta taiteesta joko olosuhteiden pakosta tai omasta halustaan. Tämän päivän suosituimmista taiteilijoista suurin osa on unohdettu jo 30 vuoden kuluttua. Sen huomaa herkästi, jos vähänkin on kiinnostunut historiasta.

Vincent van Gogh ei eläessään saanut taulujaan myytyä, mutta nykyisin hänen arvonsa on mittaamaton. Se ei muuta van Goghin yhteiskuntaluokkaa mihinkään, hän oli nälkätaiteilija eläessäänkin. 

Totta, en sitä tahtonutkaan väittää, että se muuttaisi yhteiskuntaluokkaa eli kommenttini oli ohi aiheen siltä kantilta, että aikansa taide ei välttämättä ole merkittävää eli taiteen kohdalla sen lopullista merkittävyyttä on vaikea arvioida (aikalaiset).

Yhteiskuntaluokan kannalta taiteilijan ammatti vain harvoin nostaa yhteiskunnaliseen statukseen liittyvää profiilia, koska taiteilijat ovat lähes aina muista (suhdanteista, mesenaateista yms.) riippuvaisia taloudellisesti. Vaikutusvalta tulee useimmiten sukutaustan tai avioliiton kautta, jos tulee. Tosin en ole ehtinyt tarkemmin miettiä onko tosiaan näin, tällainen instant-mielipide tai vaikutelma vain tulee ekana mieleen.

Nykyaikana harvalla taiteilijalla on mesenaatteja. Taiteilija voi vaikkapa opettaa tienatakseen elantonsa. Aika harvoin taiteilijoilla on vetoa tai hätää löytää varakas puoliso. Kannattaa muistaa, että taiteilijat poikkeavat keskiverrosta monella tavalla siinäkin, ettei heidän tarvi sovinnaisuuden vuoksi sisustaa tai esittää mitään muuta kuin itse ovat.

Ei kannata hirveästi rakennella stereotypioita taiteilijoista, heitä kyllä löytyy joka lähtöön historian havinasta ja nykyajastakin. Varakas puoliso, ihailija, rakastaja tai rakastajatar on ollut monen taiteilijan pelastus. Nykyisin on säätiöitä ja muita apurahajärjestelmiä, jos ajatellaan länsimaita ja muutamaa viimeistä vuosikymmentä, mutta eivät mesenaatitkaan ole kadonneet. He ovat yksityisiä taiteen kerääjiä, hovilukijoita, kustantajia, musiikin harrastajia, teosten tilaajia ja muita vastaavia taiteen liepeillä toimivia varakkaita ihmisiä, joiden merkitys sekä yksittäiselle taiteilijalle että taiteen historialle on mittaamaton. Ja moni taiteilija oli opettaja ennenkin.

Mielestäni se näkyy toisten huomioimisessa. Fiksut osaavat seurata ympäristöään, availla ovia, kysyä tarvitseeko joku apua, auttaa vaikka kukaan ei pyytäisi apua. Fiksu aina väistää, käyttäytyy niin, , että toinenkin tuntee itsensä tärkeäksi. Ei koskaan nolaa ketään. Näkee, kuulee ja tuntee sekä katsoo silmiin ja hymyilee.

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnit on merkki alemmasta yhteiskuntaluokasta.

Jahas. Ja millähän perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliluokka näkyy arvostuksissa ja arvostukset voivat näkyä lukemattomilla eri tavoilla, jokin yksittäinen yksityiskohta harvoin kertoo paljon.

En tiedä, ainoastaan veikkaan. Jos olen väärässä niin antakaa tulla, kuulen erittäin mielelläni miten kuvailisitte paremmin.

"Alaluokka": En tiedä, en taida tuntea ketään.

Työväenluokka: Arvostavat ahkeruutta, fyysistä työtä, rehellisyyttä, konstailemattomuutta, käsillä tekemistä, aikaisin heräämistä, siistiä kotia ja sitä että asioissa on joku roti.

Keskiluokka: Arvostavat myös ahkeruutta, tavoittelevat arvostuksissaan sitä minkä kuvittelevat yläluokkaiseksi ja ajattelevat nostavan statustaan. Toiselle tarkoittaa hienoa autoa, toiselle vaikuttavaa kirjahyllyä tai Lokki-valaisinta. Muotoilevat tämän kenties niin, että arvostavat laatua, sivistystä, menestystä.

Yläluokka: Arvostavat juuria ja perinteitä, kulttuurin syvällistä tuntemusta, terveellisyyttä, yhteiskunnallisen vastuun arvokasta kantamista.

Alaluokka arvostaa selviytymistä ja välittömiä nautintoja.

Alempi alaluokka: Elämänhallinta, -taidot ja tiedot huonommat, vika on aina jossakin muussa kun itsellä menee huonosti. Tunteita ilmaistaan suoraan, myös ja varsinkin negatiivisia. Päihteet voi olla ongelmana tai terveysongelmia, joiden takia elämä usein vaikeaa. Ei välttämättä diagnooseja ongelmille (esim. ADHD) tai hoitokontaktia, "itsehoitoa" alkoholilla jne. Rahat tiukilla, elävät joko yhteiskunnan tuilla, kavereilta pummimalla tms. 

Ylempi alaluokka: Vähän paremmin menevällä alaluokalla esim. depresssiosta johtuva työttömyys tai joku diagnoosi ja siitä eläke, mutta ei muita ongelmia. Elämä kohtalaisen kapeaa, koska ongelmat tai vain siksi että rahaa ei ole. Voi olla satunnaisia töitä, jos sellaiseen pystyy.  Psyko-sosiaalisista tai fyysisistä syistä ei kykene työväenluokan kurinalaisempaan elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutuista sen huomaa jopa täällä. Ei se paljon auta, vaikka vaatteet olisivat laadukkaat, kun jutuista tunnistaa heti alaluokkaisuuden. Yhtä hyvin tunnistaa yläluokkaisenkin tai keskiluokan, vaikka pukeutuisi ryysyihin. Ihan vain siitä miten ja mistä puhuu.

Jotenkin tuntuu, että alaluokkaiset ihmiset ovat jääneet sinne teiniaikoihin. Jutut ovat samanlaisia ainakin miehillä.

Niin onhan ne harrastuksetkin hyvin erilaisia. Ei koulutettu keskiluokka harrasta esim. autonropaamista olutpullot mukana tai jätkäporukan mökkireissuja. Jopa liikuntaharrastukset ovat erilaisia, puhumattakaan lasten harrastuksista. Jossain jäähallissa ei paljoa työväenluokan lapsia vanhempineen näy. 

Sitä juuri tarkoitin teinijutuilla eli miehet juhlivat isolla porukalla keskenään vielä aikuisiälläkin. En tunne tuollaisia ihmisiä. 

Nykyajan autoja ei oikein itse voi kukaan korjata, mutta kyllä isäni aikoinaan korjasi autoja (oli aika iso pomo aikoinaan). Mutta kukaan aikuinen ei lapsuudessani eikä nykyäänkään harrasta mitään mökkireissuja poikaporukalla, vaan eletään hyvin perhekeskeisesti, tavataan pariskunnittain jne. Olen pitänyt tuollaista aivan teini-ikään kuuluvana, vasta palstalla opin, että se kuuluu alaluokkaisuuteen.

Ai jätkäporukan mökkireissuja muka harrastaisi vain alaluokka tai teinit? Eihän se pidä ollenkaan paikkaansa :D No, ehkä ylemmissä luokissa se reissu on nimellisesti jotain muuta, eli vaikka kalareissu, laskettelureissu tai purjehtimista, mutta yhtä kaikki sinne mennään jätkäporukalla (tosin puhutaan jätkien sijaan "pojista" tai "äijistä" tai ihan vaan kavereista) ja viinakin aika usein virtaa.

Olen vahvasti keskiluokkainen ihminen eikä tuttavapiirissäni ole ainuttakaan perhettä, jossa aikamiehet tekisivät mitään poikien tai äijien reissuja. Lomat ja reissut tehdään perheinä. Ulos jos mennään, ei mennä yksin baariin vaan syömään perheen kanssa. Jos mies ilman perhettään jonnekin menee, niin se on töihin tain hyvin yksinäiseen harrastukseen. Se mies voi mennä juoksemaan vaikka maastoon tai pyöräilemään pyreneille, mutta mitään jätkäporukkaa ei todellakaan ole. Ne äijien reissut ovat duunareiden ja teinien juttu. 

Aika surulliselta kuulostaa sinun elämäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin yhteiskuntaluokkaan sijoittaisitte seuraavan henkilön:

Nelikymppinen korkeakoulutettu henkilö, ei tatuonteja. Asuu perityssä jugendkattohuoneistossa. Työskentelee kuvataiteilijana, mutta elanto tulee pääasiassa pääomatuloista (50-100 k€/vuosi). Varallisuus noin 2 miljoonaa.

Vanhemmat ylempää keskiluokkaa, heiltä tulossa perintöä 3-4 miljoonaa seuraavien 20 vuoden aikana. Suku ei ole tunnettu, ei vaikutusvaltaisia suhteita. Tavallinen -nen loppuinen sukunimi. Esivanhemmissa viimeisin duunari kuollut 1930. Suvussa ollut aatelisia 1800-luvulla, jonka jälkeen suku vajosi rahvaaseen.

Henkilön puoliso on koulutukseltaan tohtori, mutta syntynyt alempaan keskiluokkaan. Anoppi tuntee jonkinasteista alemmuudentunnetta, mikä on henkilömme mielestä turhaa ja surullista ja hän tekeekin kaikkensa, että näin ei olisi.

Lapsilla (3) ei ole kalliita tai tavoitteellisia harrastuksia, koska lapset eivät ole niitä halunneet, eikä vanhemmilla ole ollut tarvetta niihin ohjata. Lasten kanssa vietetään paljon aikaa, koska henkilön omat vanhemmat olivat aina kiireisiä töissään.

Luonteeltaan säästäväinen ja tyytyy melko vähään. Kodinsisustus on sekoitus antiikkia, perittyjä tavaroita ja vuosikymmenten aikana hankittuja esineitä. Ajanut samalla autolla 15 vuotta, koska se on tuttu ja toimii hyvin. Pukeutuu melko tavanomaisesti ja käyttää vaatteita niin kauan, kun ne pysyvät ehjinä.

Käytökseltään hieman varautunut, mutta aina kohtelias, jopa silloin kun siihen ei olisi mitään syytä. Ei näyttämisen tarvetta tai halua. Ei halua olla esillä, eikä tehdä itsestään numeroa. Ei halua, että ihmiset tietävät, että on varakas ja elää pääomatuloilla.

Luonteeltaan enemmän oblomovilainen arstokraatti kuin ajokoiramainen yritysjohtaja. Ei pidä pönötysjuhlista. Joutuu niihin joskus osallistumaan puolison työn takia, mutta välttelee niitä parhaansa mukaan.

Suvussa ei ole rapujuhlaperinnettä, eikä sitä ole aloitettu, koska se ei ole kuulunut tapoihin. Savustetut muikut maistuvat sisäveden rannalla jugendhuvilalla. Ei harrasta golfia, laskettelua, ratsastusta eikä purjehdusta.

On Instagramissa vain työn takia. Ei postaile kuvia kodistaan, matkoistaan, ravintoloista tai perheestään. Ylelliset IG postaukset eivät aikaansaa kateuden tunnetta tai myötähäpeää, enemmänkin ajatuksen "onneksi ei tarvitse esittää".

Kuitenkin kirjoittelee AV-palstalle, koska sisäinen narsisti hakee hyväksyntää. Ei voisi koskaan myöntää tätä julkisesti.

Eli mitä luokkaa henkilö edustaa?

Ylempää keskiluokkaa. Yläluokasta eroaa siten, että ei ole juuri vaikutusvaltaa muuhun yhteiskuntaan. Ei omista yrityksiä, vaikuta tieteeseen tai tee kulttuuriin isompaa vaikutusta. 

Tähän pieni korjaus. Taiteilijoista ei oikeastaan voi tietää hänen vaikutuksestaan yhteiskuntaan kuin vasta jälkikäteen. Joskus tapahtuu jopa sellaista, että täysin unohdettu taiteilija nostetaan kaanoniin (Hilma af Klint, Joseph Joubert). Silloin on varsin usein ollut kyse taiteilijasta, joka elää syrjässä päivänpolttavasta taiteesta joko olosuhteiden pakosta tai omasta halustaan. Tämän päivän suosituimmista taiteilijoista suurin osa on unohdettu jo 30 vuoden kuluttua. Sen huomaa herkästi, jos vähänkin on kiinnostunut historiasta.

Vincent van Gogh ei eläessään saanut taulujaan myytyä, mutta nykyisin hänen arvonsa on mittaamaton. Se ei muuta van Goghin yhteiskuntaluokkaa mihinkään, hän oli nälkätaiteilija eläessäänkin. 

Pakko nyt tulla tähän pätemään, mutta Van Gogh oli syntyjään ylempää keskiluokkaa ja eläessäänkin jo aika tunnustettu taiteilija, joka tunsi kaikki aikansa julkkistaiteilijat. Vincentin äiti oli rikkaasta yläluokkaisesta suvusta ja hänen isänsä ministeri Hollannin kirkossa. Vincentin lapsuudenkodissa oli esimerkiksi palvelija, kokkeja ja puutarhuri. Hänen sukuunsa kuului paljon taidekauppiaita ja hän opiskeli taidetta ja matkusteli perheensä rahoilla. Eivätkä tavishullut mihinkään kalliiseen hoitokotiin päässeet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin yhteiskuntaluokkaan sijoittaisitte seuraavan henkilön:

Nelikymppinen korkeakoulutettu henkilö, ei tatuonteja. Asuu perityssä jugendkattohuoneistossa. Työskentelee kuvataiteilijana, mutta elanto tulee pääasiassa pääomatuloista (50-100 k€/vuosi). Varallisuus noin 2 miljoonaa.

Vanhemmat ylempää keskiluokkaa, heiltä tulossa perintöä 3-4 miljoonaa seuraavien 20 vuoden aikana. Suku ei ole tunnettu, ei vaikutusvaltaisia suhteita. Tavallinen -nen loppuinen sukunimi. Esivanhemmissa viimeisin duunari kuollut 1930. Suvussa ollut aatelisia 1800-luvulla, jonka jälkeen suku vajosi rahvaaseen.

Henkilön puoliso on koulutukseltaan tohtori, mutta syntynyt alempaan keskiluokkaan. Anoppi tuntee jonkinasteista alemmuudentunnetta, mikä on henkilömme mielestä turhaa ja surullista ja hän tekeekin kaikkensa, että näin ei olisi.

Lapsilla (3) ei ole kalliita tai tavoitteellisia harrastuksia, koska lapset eivät ole niitä halunneet, eikä vanhemmilla ole ollut tarvetta niihin ohjata. Lasten kanssa vietetään paljon aikaa, koska henkilön omat vanhemmat olivat aina kiireisiä töissään.

Luonteeltaan säästäväinen ja tyytyy melko vähään. Kodinsisustus on sekoitus antiikkia, perittyjä tavaroita ja vuosikymmenten aikana hankittuja esineitä. Ajanut samalla autolla 15 vuotta, koska se on tuttu ja toimii hyvin. Pukeutuu melko tavanomaisesti ja käyttää vaatteita niin kauan, kun ne pysyvät ehjinä.

Käytökseltään hieman varautunut, mutta aina kohtelias, jopa silloin kun siihen ei olisi mitään syytä. Ei näyttämisen tarvetta tai halua. Ei halua olla esillä, eikä tehdä itsestään numeroa. Ei halua, että ihmiset tietävät, että on varakas ja elää pääomatuloilla.

Luonteeltaan enemmän oblomovilainen arstokraatti kuin ajokoiramainen yritysjohtaja. Ei pidä pönötysjuhlista. Joutuu niihin joskus osallistumaan puolison työn takia, mutta välttelee niitä parhaansa mukaan.

Suvussa ei ole rapujuhlaperinnettä, eikä sitä ole aloitettu, koska se ei ole kuulunut tapoihin. Savustetut muikut maistuvat sisäveden rannalla jugendhuvilalla. Ei harrasta golfia, laskettelua, ratsastusta eikä purjehdusta.

On Instagramissa vain työn takia. Ei postaile kuvia kodistaan, matkoistaan, ravintoloista tai perheestään. Ylelliset IG postaukset eivät aikaansaa kateuden tunnetta tai myötähäpeää, enemmänkin ajatuksen "onneksi ei tarvitse esittää".

Kuitenkin kirjoittelee AV-palstalle, koska sisäinen narsisti hakee hyväksyntää. Ei voisi koskaan myöntää tätä julkisesti.

Eli mitä luokkaa henkilö edustaa?

Ylempää keskiluokkaa. Yläluokasta eroaa siten, että ei ole juuri vaikutusvaltaa muuhun yhteiskuntaan. Ei omista yrityksiä, vaikuta tieteeseen tai tee kulttuuriin isompaa vaikutusta. 

Tähän pieni korjaus. Taiteilijoista ei oikeastaan voi tietää hänen vaikutuksestaan yhteiskuntaan kuin vasta jälkikäteen. Joskus tapahtuu jopa sellaista, että täysin unohdettu taiteilija nostetaan kaanoniin (Hilma af Klint, Joseph Joubert). Silloin on varsin usein ollut kyse taiteilijasta, joka elää syrjässä päivänpolttavasta taiteesta joko olosuhteiden pakosta tai omasta halustaan. Tämän päivän suosituimmista taiteilijoista suurin osa on unohdettu jo 30 vuoden kuluttua. Sen huomaa herkästi, jos vähänkin on kiinnostunut historiasta.

Vincent van Gogh ei eläessään saanut taulujaan myytyä, mutta nykyisin hänen arvonsa on mittaamaton. Se ei muuta van Goghin yhteiskuntaluokkaa mihinkään, hän oli nälkätaiteilija eläessäänkin. 

Totta, en sitä tahtonutkaan väittää, että se muuttaisi yhteiskuntaluokkaa eli kommenttini oli ohi aiheen siltä kantilta, että aikansa taide ei välttämättä ole merkittävää eli taiteen kohdalla sen lopullista merkittävyyttä on vaikea arvioida (aikalaiset).

Yhteiskuntaluokan kannalta taiteilijan ammatti vain harvoin nostaa yhteiskunnaliseen statukseen liittyvää profiilia, koska taiteilijat ovat lähes aina muista (suhdanteista, mesenaateista yms.) riippuvaisia taloudellisesti. Vaikutusvalta tulee useimmiten sukutaustan tai avioliiton kautta, jos tulee. Tosin en ole ehtinyt tarkemmin miettiä onko tosiaan näin, tällainen instant-mielipide tai vaikutelma vain tulee ekana mieleen.

Nykyaikana harvalla taiteilijalla on mesenaatteja. Taiteilija voi vaikkapa opettaa tienatakseen elantonsa. Aika harvoin taiteilijoilla on vetoa tai hätää löytää varakas puoliso. Kannattaa muistaa, että taiteilijat poikkeavat keskiverrosta monella tavalla siinäkin, ettei heidän tarvi sovinnaisuuden vuoksi sisustaa tai esittää mitään muuta kuin itse ovat.

Ei kannata hirveästi rakennella stereotypioita taiteilijoista, heitä kyllä löytyy joka lähtöön historian havinasta ja nykyajastakin. Varakas puoliso, ihailija, rakastaja tai rakastajatar on ollut monen taiteilijan pelastus. Nykyisin on säätiöitä ja muita apurahajärjestelmiä, jos ajatellaan länsimaita ja muutamaa viimeistä vuosikymmentä, mutta eivät mesenaatitkaan ole kadonneet. He ovat yksityisiä taiteen kerääjiä, hovilukijoita, kustantajia, musiikin harrastajia, teosten tilaajia ja muita vastaavia taiteen liepeillä toimivia varakkaita ihmisiä, joiden merkitys sekä yksittäiselle taiteilijalle että taiteen historialle on mittaamaton. Ja moni taiteilija oli opettaja ennenkin.

Säätiöiltä saa todella harva ja harvoin apurahoja. Kyllä ennen taidekoulua kannattaa miettiä, että pystyykö nöyrtymään esimerkiksi kansalaisopistossa opettamiseen yms. Suomessa vain harva elää taiteenteolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.

Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.

Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.

Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.

Olen jo monesti omissa  kommenteissani sanonut, että yhteiskuntaluokka ei mitenkään määrittele ihmisen persoonallisuutta ja luonnetta. Se kuvastaa vain kulttuuria. Siitä näkökulmasta katsoen aivan yhtä hölmöä sanoa, että yläluokkaiset ovat hyveellisen sijasta kylmiä ja sydämettömiä.

Se että keskiluokasta voi oikeasti löytyä enemmän hyväsydämisiä kuin muista yhteiskuntaluokista johtuu (täällä Suomessa) siitä, että heitä on lukumääräisesti eniten. Ylempää ja alempaa keskiluokkaa siis.

Pääasiassa tämä keskustelu on ollut stereotypioiden heittelyä mikä kertoo kuvailijasta enemmän kuin kuvauksesta. Harva esimerkiksi tuntee montaakaan yläluokkaan kuuluvaa. Se ei vielä ole kenenkään tuntemista henkilökohtaisesti, jos on joskus nähnyt kaupassa, ja sama luonnollisesti koskee alaluokkaisia ihmisiä.

Parhaiten ihminen tuntee oman yhteiskuntaluokkansa, joten olisi objektiivisinta kuvata vain sitä. Mutta aloitus tietysti hakeekin noita stereotypioita. Erottautuminen on eri asia kuin ero, edeltävää käytetään omien heikkouksien ja sokeiden pisteiden piilotteluun. Erot taas näkyvät vasta isoissa ihmisjoukoissa, tilastoissa jne. eikä siinä yhdessä kummin kaimassa tai julkkiksessa jonka muka tuntee niin hyvin, että kykenee luonneanalyysin tekemään koko porukasta. Yhteiskuntaluokkien pohdinta siis liittyy yhteiskunnallisiin eroihin.

Jos ei tunne henkilökohtaisesti, voi aina lukea. Yläluokka on kirjoittanut valtavasti niin tiedettä kuin proosaa.

Asiasta on paljon tutkimustietoa olemassa, siis yhteiskuntaluokkien erosta. Valtaosa kirjoittajista ei kuulu yläluokkaan, vaan keskiluokkaan kuten muutkin suomalaiset. Joissain muissa maissa on toisin eli koulutus ei siellä ole ilmaista kuten Suomessa.

Höpsis. Kannattaa lukea vaikka Jörn Donneria tai Björn Wahlroosia. Eliitin arvoista ja näkemyksistä on tehty myös paljon tutkimuksia.

Mikä teki Donnerista eliittiä? Senkö takia, kun kirjoitteli pari kirjaa ja arvosteli ihmisiä. Oli myös harvinaisen kylmä ja kusipäinen ihminen. Tuoko tekee ihmisestä eliittiä?

Donnerin suku itsessään on yksi Suomen vaikutusvaltaisimpia kulttuuri- ja taloussukuja. Donner oli itse paitsi kirjailija, elokuvaohjaaja, elokuvatuottaja, poliitikko ja diplomaatti. Vittumainen varmasti luonteeltaan, mutta luonteenpiirteet eivät vaikuta yhteiskuntaluokkaan. Donner on kaikilla mittareilla suomalaisen yhteiskunnan eliittiä. Hänen taloudellinen, poliittinen kuin kulttuurinenkin pääomansa ja vaikutusvaltansa olivat eliitin tasoa.

Juuri näin. V-mäisyys ei myöskään vaikuta siihen miten hyvä on omassa ammatissaan olipa ala sitten talous tai kirjallisuus. V-tyyli ei kuitenkaan ole mikään yläluokan tunnusmerkki kuten yritettiin esittää. Sitä paitsi aateliset ja yläluokka ovat sentään pääasiassa luoneet sen mitä suomalaisuutena pidetään, pääosin. Vaikkeivat kaikki ihan suomalaisia olleetkaan niin kuin me sen nyt käsitämme. Suurin osa aatelisistahan tuli tänne periferiaan muualta, kun sai kuninkaalta etuoikeuksia ja verovapauden. Vaikutusvaltaisemmat ja rikkaimmat eivät tietysti täällä asuneet vakituisesti.

Olivatko Aleksis Kivi, Eino Leino tai vaikka Väinö Linna aatelisia/yläluokkaa? Taidamme pitää suomalaisuutena ihan eri asioita...

Nyt on kyllä historian tunnilta pinnattu ja pahasti. Ei noilla ole mitään tekemistä Suomen valtion synnyn kanssa.

En tiedä sinusta, mutta minä pidän suomalaisuutena enemmän ihan muita asioita kuin Suomen valtiota.

-eri

Eiköhän tuossa kommentissa tarkoitettu valtion syntyä. Sitä ennenhän oltiin venäläisiä tai ruotsalaisia.

Ei tarkoitettu, vaan siinä viitattiin suomalaisen kansallisuusaatteen syntyyn. Tähän vaikuttivat eniten mm. taiteilijat, joista monet (Sibelius, Topelius, Gallen-Kallela jne) todella olivat yläluokkaisia.  

Tuusulanjärven taiteilijayhteisö, johon mm. Sibelius kuului pyöri pitkälti aatelisen Järnefeldien suvun rahoilla. Sibeliuksen vaimo Aino oli os Järnefeld, hänen veljensä Eero toinen suomalaisen taiteen kultakauden tähtiä.

Aino ja Eero Järnefeltin isä Alexander Järnefelt puolestaan oli moninkertainen kuvernööri, valtiopäivien aatelissäädyn edustaja, kenraaliluutnantti ja merkittävä topografi, äitinsä Elisabeth Järnefelt (omaa sukua Clodt von Jürgensburg) oli venäläissaksalainen vapaaherratar ja kuului kuuluisaan venäläiseen taiteilijasukuun. Järnefeltien isoeno oli Nikolai I:n suosikkikuvanveistäjä Peter Clodt von Jürgensburg ja eno varsin kuuluisa venäläinen taidemaalari Mihail Clodt von Jürgensburg. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnit on merkki alemmasta yhteiskuntaluokasta.

Jahas. Ja millähän perusteella?

Eipä korkeasti koulutetuilla ja ns. yläluokalla juuri näy tarroja, sen sijaan elämäm kolulaiset ovat täynnä kaiken maailman tribaaleja, perhosia, liekkejä, tekstejä ja ties mitä niinku sairaan yksilöllistä ja mun elämää kuvavaa mustetahraa. Anteeksi nyt vaan, mutta tämä on totuus. Usein myös tukan räikeä värjäys ja runsaat lävistykset kertovat taustasta, mutta myös mielenterveysongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnit on merkki alemmasta yhteiskuntaluokasta.

Jahas. Ja millähän perusteella?

Eipä korkeasti koulutetuilla ja ns. yläluokalla juuri näy tarroja, sen sijaan elämäm kolulaiset ovat täynnä kaiken maailman tribaaleja, perhosia, liekkejä, tekstejä ja ties mitä niinku sairaan yksilöllistä ja mun elämää kuvavaa mustetahraa. Anteeksi nyt vaan, mutta tämä on totuus. Usein myös tukan räikeä värjäys ja runsaat lävistykset kertovat taustasta, mutta myös mielenterveysongelmista.

Tatuointien poistaminen on nyt plastiikkakirurgisten klinikoiden kysytyin työ. Korvakehtiäkin ommellaan kasaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnit on merkki alemmasta yhteiskuntaluokasta.

Jahas. Ja millähän perusteella?

Kaikenlainen Tyylittömyys nyt vain on.

Tatuoinnit kertovat aika paljon järjenjuoksusta ja yhteiskuntaluokasta, kuten myös mahdollisista mielenterveysongelmista.

https://psychcentral.com/news/2019/01/27/people-with-tattoos-more-likel…

Hki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä huomaa mitenkään. Laitoshuoltaja voi pukeutua kuin mikäkin malli ja käyttäytyä kuin olisi ylempiluokkainen. Yleislääkärin olemus voi olla homssuinen ja laittaa kirppisvaatteet päällensä. Minusta aika vanhanaikaista puhua sosiaaliluokan näkemisestä. Ihmisiä on niin paljon erilaisia.

Elämän aikana nähtyä ja koettua : Nuori kaunis laitoshuoltaja voi olla hyvinkin varakkaasta ja sivistyneestä suvusta ja perheestä. Sivistys on imetty jo äidinmaidossa. Hän saattaa tehdä kyseistä työtä esim miettiessään mitä haluaisi opiskella tai tehdä elämässään. Se lääkäri taasen saattaa hyvinkin olla sukunsa nousukas ja ehkä jopa kateellinen kauniille tyylikkäälle laitoshuoltajalle. Älkääpä määritelkö ihmisiä jos ette tunne heitä ja heidän taustaansa. P.s. Se tässä kuvatunlainen laitoshuoltaja on todennäköisesti myös kiltti luonteeltaan, sillä hänellä ei ole yhtään mitään tarvetta päteä, toisin kuin vähemmän viehättävillä omaa akateemisuuttaan painottavilla, harmillisen usein kateellisilla naisilla.

Eihän tällä lääkärillä ole mitään syytä olla kateellinen. Luultavasti hän on erittäin tyytyväinen voidessaan tehdä tärkeää työtä. Tuskin hän menee töihin vertaillakseen itseään muihin. - Teinitkö täällä kirjoittaa ja peukuttaa.

Luokkajako on aika teennäinen ja keksitty tapa luokitella ihmisiä, mutta eihän käyttäytyminen, uusien vaatteiden tai hienojen autojen omistaminen kerro yhtään mistään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Luokkajako on aika teennäinen ja keksitty tapa luokitella ihmisiä, mutta eihän käyttäytyminen, uusien vaatteiden tai hienojen autojen omistaminen kerro yhtään mistään mitään.

Monessa viestissä on korostettu sitä sivistystä, käytöstä ja yhteisössään aktiivisuutta. Tavara on tavaraa ja sitä saa rahalla. Rahaa tulee ja rahaa menee. Sivistys, käytös ja yhteinen hyvä ovat niitä pysyviä arvoja.

Ihminen voi olla yläluokkaa, vaikkei omistaisi edes hopeista kummilusikkaa (harva nykyään omistaa muutenkaan). Myös sivistyssukuihin voi syntyä täysin arvoista, asioista ja ihmisistä piittaamattomia ihmisiä, jotka eivät osaa käyttäytyä tai kokevat asemansa sellaiseksi ettei heidän tarvi käyttäytyä.

Viimeksi mainituista kyllä sana kiirii ja henkilö on ennen pitkää persona noin grata. Nykyään ollaan esimerkiksi konservatiivisempia ja mitään rakastajattaria tai seuralaisia ei katsota hyvällä silmällä. Yhteisö pyrkii vaalimaan omaa eheyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhempi kuin käytännössä kaikki sukulaiseni ja kaverini, mutta et kyllä esim. juhlissa erottaisi mitenkään, että kuulun eri yhteiskuntaluokkaan kuin he.

Yhteiskuntaluokka tulee esille käytöstavoissa. Ne periytyvät kun niitä oppii pienestä pitäen, että käyttäydytään moitteettomasti ja ennen kaikkea yhteistä hyvää ajatellen.

Moitteeton käytös voi olla edellytys, mutta yhteinen hyvä, hmm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliluokka näkyy parhaiten ruoissa. Alempi sosiaaliluokka nirsoilee ja käyttää pikaruokaa. Ylempi sosiaaliluokka tilaa ravintolassa jotain muuta kuin hampparia tai pitsaa

Tunnen aatelissukuun kuuluvan, joka ei syö muuta kuin makkarapaahyoleipiä tai uunimakkaraa ja perunamuusia tai höyrytettyjä nakkeja ja perunasalaattia.

Uskon tämän helposti. Kuten tässä ketjussa on jo ainakin kerran sanottu, niin keskiluokka on se, jolla on tarvetta hienostella ja olla olevinaan, tilata "hienoja" ja mielellään kalliita ruokia, ostaa merkkituotteita. Alimmissa ja ylimmissä luokissa ihmisillä ei sellaiseen mitään tarvetta. Ja huom. pelkkä raha ei siirrä ihmistä ylempään sosiaaliseen luokkaan.

Aatelinen todennäköisesti syö kuitenkin nuo makkararuokansa lautaselta ja käyttää servettiä. Myös yksin ollessaan, koska on kasvanut siihen.

Kauheaa jos joku aatelinen avautuu ja saamme tietää että hän haukkoo lenkkiä peukalopihdeistä,  jääkaapin edessä seisten. Kaikki romahtaa. On vanha sanonta että aateluus velvoittaa, olemaan hyvä esimerkki. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliluokka näkyy parhaiten ruoissa. Alempi sosiaaliluokka nirsoilee ja käyttää pikaruokaa. Ylempi sosiaaliluokka tilaa ravintolassa jotain muuta kuin hampparia tai pitsaa

Tunnen aatelissukuun kuuluvan, joka ei syö muuta kuin makkarapaahyoleipiä tai uunimakkaraa ja perunamuusia tai höyrytettyjä nakkeja ja perunasalaattia.

Uskon tämän helposti. Kuten tässä ketjussa on jo ainakin kerran sanottu, niin keskiluokka on se, jolla on tarvetta hienostella ja olla olevinaan, tilata "hienoja" ja mielellään kalliita ruokia, ostaa merkkituotteita. Alimmissa ja ylimmissä luokissa ihmisillä ei sellaiseen mitään tarvetta. Ja huom. pelkkä raha ei siirrä ihmistä ylempään sosiaaliseen luokkaan.

Aatelinen todennäköisesti syö kuitenkin nuo makkararuokansa lautaselta ja käyttää servettiä. Myös yksin ollessaan, koska on kasvanut siihen.

Kauheaa jos joku aatelinen avautuu ja saamme tietää että hän haukkoo lenkkiä peukalopihdeistä,  jääkaapin edessä seisten. Kaikki romahtaa. On vanha sanonta että aateluus velvoittaa, olemaan hyvä esimerkki. :D

Aateluus velvoittaa elämään ihmisiksi ja toimimaan oman yhteisönsä ja maansa parhaaksi.

Voihan se aatelinen ottaa lenkin jääkaapista, leikata neljään osaan ja syödä kylmiltään seisten silmät kiinni ja nauttia? Eihän se maailmaa kaada niin kauan kuin laittaa kuoret biojätteeseen ja pakkauksen elintarvikemuoveihin.