Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
Tuttavani arvioi minua, että minulla on varmasti olleet korkeasti koulutetut vanhemmat ja rikas sivistyskoti, koska vaikutan itsekin kaikin puolin sivistyneeltä, puhetapanikin kuulemma viittaa siihen ja olen kouluttautunut ja pukeudun aina siististi ym. Hän valitti miten itse on huonoista oloista.
Nauratti tämä rikas sivistyskoti. Asuimme (5-henkinen perhe) 25 neliön mökissä ja isäni oli alkoholisti. Olimme köyhiä kuin kirkonrotat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykypäivänä voi kyllä olla kaikki velkarahalla pyntättyä ja antaa virheellisenkuvan,usein vasta lama tai taantuma paljastaa aitouden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin yhteiskuntaluokkaan sijoittaisitte seuraavan henkilön:
Nelikymppinen korkeakoulutettu henkilö, ei tatuonteja. Asuu perityssä jugendkattohuoneistossa. Työskentelee kuvataiteilijana, mutta elanto tulee pääasiassa pääomatuloista (50-100 k€/vuosi). Varallisuus noin 2 miljoonaa.
Vanhemmat ylempää keskiluokkaa, heiltä tulossa perintöä 3-4 miljoonaa seuraavien 20 vuoden aikana. Suku ei ole tunnettu, ei vaikutusvaltaisia suhteita. Tavallinen -nen loppuinen sukunimi. Esivanhemmissa viimeisin duunari kuollut 1930. Suvussa ollut aatelisia 1800-luvulla, jonka jälkeen suku vajosi rahvaaseen.
Henkilön puoliso on koulutukseltaan tohtori, mutta syntynyt alempaan keskiluokkaan. Anoppi tuntee jonkinasteista alemmuudentunnetta, mikä on henkilömme mielestä turhaa ja surullista ja hän tekeekin kaikkensa, että näin ei olisi.
Lapsilla (3) ei ole kalliita tai tavoitteellisia harrastuksia, koska lapset eivät ole niitä halunneet, eikä vanhemmilla ole ollut tarvetta niihin ohjata. Lasten kanssa vietetään paljon aikaa, koska henkilön omat vanhemmat olivat aina kiireisiä töissään.
Luonteeltaan säästäväinen ja tyytyy melko vähään. Kodinsisustus on sekoitus antiikkia, perittyjä tavaroita ja vuosikymmenten aikana hankittuja esineitä. Ajanut samalla autolla 15 vuotta, koska se on tuttu ja toimii hyvin. Pukeutuu melko tavanomaisesti ja käyttää vaatteita niin kauan, kun ne pysyvät ehjinä.
Käytökseltään hieman varautunut, mutta aina kohtelias, jopa silloin kun siihen ei olisi mitään syytä. Ei näyttämisen tarvetta tai halua. Ei halua olla esillä, eikä tehdä itsestään numeroa. Ei halua, että ihmiset tietävät, että on varakas ja elää pääomatuloilla.
Luonteeltaan enemmän oblomovilainen arstokraatti kuin ajokoiramainen yritysjohtaja. Ei pidä pönötysjuhlista. Joutuu niihin joskus osallistumaan puolison työn takia, mutta välttelee niitä parhaansa mukaan.
Suvussa ei ole rapujuhlaperinnettä, eikä sitä ole aloitettu, koska se ei ole kuulunut tapoihin. Savustetut muikut maistuvat sisäveden rannalla jugendhuvilalla. Ei harrasta golfia, laskettelua, ratsastusta eikä purjehdusta.
On Instagramissa vain työn takia. Ei postaile kuvia kodistaan, matkoistaan, ravintoloista tai perheestään. Ylelliset IG postaukset eivät aikaansaa kateuden tunnetta tai myötähäpeää, enemmänkin ajatuksen "onneksi ei tarvitse esittää".
Kuitenkin kirjoittelee AV-palstalle, koska sisäinen narsisti hakee hyväksyntää. Ei voisi koskaan myöntää tätä julkisesti.
Eli mitä luokkaa henkilö edustaa?
Ylempää keskiluokkaa. Yläluokasta eroaa siten, että ei ole juuri vaikutusvaltaa muuhun yhteiskuntaan. Ei omista yrityksiä, vaikuta tieteeseen tai tee kulttuuriin isompaa vaikutusta.
Tähän pieni korjaus. Taiteilijoista ei oikeastaan voi tietää hänen vaikutuksestaan yhteiskuntaan kuin vasta jälkikäteen. Joskus tapahtuu jopa sellaista, että täysin unohdettu taiteilija nostetaan kaanoniin (Hilma af Klint, Joseph Joubert). Silloin on varsin usein ollut kyse taiteilijasta, joka elää syrjässä päivänpolttavasta taiteesta joko olosuhteiden pakosta tai omasta halustaan. Tämän päivän suosituimmista taiteilijoista suurin osa on unohdettu jo 30 vuoden kuluttua. Sen huomaa herkästi, jos vähänkin on kiinnostunut historiasta.
Vincent van Gogh ei eläessään saanut taulujaan myytyä, mutta nykyisin hänen arvonsa on mittaamaton. Se ei muuta van Goghin yhteiskuntaluokkaa mihinkään, hän oli nälkätaiteilija eläessäänkin.
Totta, en sitä tahtonutkaan väittää, että se muuttaisi yhteiskuntaluokkaa eli kommenttini oli ohi aiheen siltä kantilta, että aikansa taide ei välttämättä ole merkittävää eli taiteen kohdalla sen lopullista merkittävyyttä on vaikea arvioida (aikalaiset).
Yhteiskuntaluokan kannalta taiteilijan ammatti vain harvoin nostaa yhteiskunnaliseen statukseen liittyvää profiilia, koska taiteilijat ovat lähes aina muista (suhdanteista, mesenaateista yms.) riippuvaisia taloudellisesti. Vaikutusvalta tulee useimmiten sukutaustan tai avioliiton kautta, jos tulee. Tosin en ole ehtinyt tarkemmin miettiä onko tosiaan näin, tällainen instant-mielipide tai vaikutelma vain tulee ekana mieleen.
Nykyaikana harvalla taiteilijalla on mesenaatteja. Taiteilija voi vaikkapa opettaa tienatakseen elantonsa. Aika harvoin taiteilijoilla on vetoa tai hätää löytää varakas puoliso. Kannattaa muistaa, että taiteilijat poikkeavat keskiverrosta monella tavalla siinäkin, ettei heidän tarvi sovinnaisuuden vuoksi sisustaa tai esittää mitään muuta kuin itse ovat.
Ei kannata hirveästi rakennella stereotypioita taiteilijoista, heitä kyllä löytyy joka lähtöön historian havinasta ja nykyajastakin. Varakas puoliso, ihailija, rakastaja tai rakastajatar on ollut monen taiteilijan pelastus. Nykyisin on säätiöitä ja muita apurahajärjestelmiä, jos ajatellaan länsimaita ja muutamaa viimeistä vuosikymmentä, mutta eivät mesenaatitkaan ole kadonneet. He ovat yksityisiä taiteen kerääjiä, hovilukijoita, kustantajia, musiikin harrastajia, teosten tilaajia ja muita vastaavia taiteen liepeillä toimivia varakkaita ihmisiä, joiden merkitys sekä yksittäiselle taiteilijalle että taiteen historialle on mittaamaton. Ja moni taiteilija oli opettaja ennenkin.
Säätiöiltä saa todella harva ja harvoin apurahoja. Kyllä ennen taidekoulua kannattaa miettiä, että pystyykö nöyrtymään esimerkiksi kansalaisopistossa opettamiseen yms. Suomessa vain harva elää taiteenteolla.
Kuten aiemmin sanoin, niin taiteen tekemisellä ei pysty muuttamaan omaa yhteiskuntaluokkaa ylemmäs, koska taiteilija on yleensä taloudellisesti riippuvainen muista. Mutta sitten ovat ne taiteilijat, jotka ovat varakkaita valmiiksi (tässäkin ketjussa yksi sellainen kuvailtiin) eli poikkeukset sääntöön. Heidänkään yhteiskunnallinen statuksensa ei muutu (ainakaan alemmas) taiteilijan ammatin johdosta, mutta taloudellisella riippumattomuudella on parhaimmillaan myönteisiä seurauksia myös heidän taiteelleen, jos taiteilija on lahjakas. Menestystaiteilijat voivat tietysti myös rikastua tai vähintään vaurastua taiteellaan. Ei kuitenkaan Suomessa, ellei tee kansainvälistä läpimurtoa. Meillä ei taida sellaisia olla muualla kuin musiikin parissa (Sibelius).
No onhan Suomessa jo pelkästään säveltäjissä muitakin kansainvälisen läpimurron tehneitä taiteilijoita kuin Sibelius.
On, ja kapellimestareina ja laulajina, kuvataiteilijoinakin.
Tyypillisempää tietenkin on, että taiteella ei rikastu, usein hädin tuskin pärjäilee.
Taidealan ammatteja ei kyllä yleensä rikastumisen toivossa valitakaan, vaan ihan muista syistä.
Moni myös aidosti pitää taidealansa opettamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani arvioi minua, että minulla on varmasti olleet korkeasti koulutetut vanhemmat ja rikas sivistyskoti, koska vaikutan itsekin kaikin puolin sivistyneeltä, puhetapanikin kuulemma viittaa siihen ja olen kouluttautunut ja pukeudun aina siististi ym. Hän valitti miten itse on huonoista oloista.
Nauratti tämä rikas sivistyskoti. Asuimme (5-henkinen perhe) 25 neliön mökissä ja isäni oli alkoholisti. Olimme köyhiä kuin kirkonrotat.
Korjasitko kaverin käsitystä?
Sellainen ihmisryhmä on olemassa, joka korostaa lapsuutensa kurjuutta, vaikka se on liioittelua ja dramatisointia (mihin nykyajan keittiöpsykologinen tauhka kannustaa). Oliko tuo kaverisi mielestäsi sellainen? Oman elämänkokemukseni valossa ne joilla on todella ollut hirveä lapsuus harvoin esittävät sen dramaattisesti. Välttämättä eivät kerro siitä yhtään mitään kenellekään.
Joka luokasta on myös omat ylä- ja alaversionsa. Alemmassa arvot ja suhtautumistavat muistuttaa alempaa luokkaa, luokkanousu tehty jo tai yritetään tehdä luokan sisällä ylöspäin, ylemmässä muistuttaa ylempää luokkaa, pyritään luokkanousuun.
Esim. alemmalla työväenluokalla pieni palkka, huonot työolot, epävarma työllisyys mutta enemmän töissä kuin työtön, rahaa ei jää säästöön, arjen nautinnot tärkeitä, on statussymboleja; ylemmällä työväenluokalla pysyvä työpaikka, jossa työterveyshuolto jne. edut, rahaa jää säästöön ja yritetään kerryttää varallisuutta eli nousta keskiluokkaan.
Keskiluokan alempi versio omistaa asuntonsa, haalii omanlaisiaan statussymboleja ja yrittää käyttäytyä hillitysti ja kiivetä vähän ylöspäin. Ylemmällä keskiluokalla on sitä massia eri muodoissa, ei tarvii esitellä (pikemminkin pitää piilossa, kun kavereilla ei ole yhtä paljon), ei tarvii stressata mistään luokkanoususta tai ympäristön hyväksynnästä.
Alempi yläluokka/eliitti omaa kulttuurista valtaa, mutta se on näkyvää ja arvostelulle altista, sen voi joku muu (yleisö, äänestäjät) ottaa pois. Tarvii miellyttää muita. Ylempi eliitti toimii taustalla, vahvat verkostot jotka kantaa ja mokista ei rutista palstoilla. Yksityisyys tärkeää.
Miten nää näkyy yksilötasolla, riippuu siitä miten hyvin tuntee ja osaa merkkejä lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani arvioi minua, että minulla on varmasti olleet korkeasti koulutetut vanhemmat ja rikas sivistyskoti, koska vaikutan itsekin kaikin puolin sivistyneeltä, puhetapanikin kuulemma viittaa siihen ja olen kouluttautunut ja pukeudun aina siististi ym. Hän valitti miten itse on huonoista oloista.
Nauratti tämä rikas sivistyskoti. Asuimme (5-henkinen perhe) 25 neliön mökissä ja isäni oli alkoholisti. Olimme köyhiä kuin kirkonrotat.
Se mistä luokasta itse on vaikuttaa miten muut luokat näkee. Menit sun kaverille läpi ylempiluokkaisena, koska hän itse luokkanousua tekemätöntä alempaa luokkaa. Vaan oikeasti ylempiluokkaiset erottaa vaivattomuuden ja yrittämisen siitä luokkaosaamisesta. Luokkanousun tehneet pingottaa enemmän, vaikka teoriassa osaa esim. puhua yläluokkaisesti, niin leppoisa itsevarmuus puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin yhteiskuntaluokkaan sijoittaisitte seuraavan henkilön:
Nelikymppinen korkeakoulutettu henkilö, ei tatuonteja. Asuu perityssä jugendkattohuoneistossa. Työskentelee kuvataiteilijana, mutta elanto tulee pääasiassa pääomatuloista (50-100 k€/vuosi). Varallisuus noin 2 miljoonaa.
Vanhemmat ylempää keskiluokkaa, heiltä tulossa perintöä 3-4 miljoonaa seuraavien 20 vuoden aikana. Suku ei ole tunnettu, ei vaikutusvaltaisia suhteita. Tavallinen -nen loppuinen sukunimi. Esivanhemmissa viimeisin duunari kuollut 1930. Suvussa ollut aatelisia 1800-luvulla, jonka jälkeen suku vajosi rahvaaseen.
Henkilön puoliso on koulutukseltaan tohtori, mutta syntynyt alempaan keskiluokkaan. Anoppi tuntee jonkinasteista alemmuudentunnetta, mikä on henkilömme mielestä turhaa ja surullista ja hän tekeekin kaikkensa, että näin ei olisi.
Lapsilla (3) ei ole kalliita tai tavoitteellisia harrastuksia, koska lapset eivät ole niitä halunneet, eikä vanhemmilla ole ollut tarvetta niihin ohjata. Lasten kanssa vietetään paljon aikaa, koska henkilön omat vanhemmat olivat aina kiireisiä töissään.
Luonteeltaan säästäväinen ja tyytyy melko vähään. Kodinsisustus on sekoitus antiikkia, perittyjä tavaroita ja vuosikymmenten aikana hankittuja esineitä. Ajanut samalla autolla 15 vuotta, koska se on tuttu ja toimii hyvin. Pukeutuu melko tavanomaisesti ja käyttää vaatteita niin kauan, kun ne pysyvät ehjinä.
Käytökseltään hieman varautunut, mutta aina kohtelias, jopa silloin kun siihen ei olisi mitään syytä. Ei näyttämisen tarvetta tai halua. Ei halua olla esillä, eikä tehdä itsestään numeroa. Ei halua, että ihmiset tietävät, että on varakas ja elää pääomatuloilla.
Luonteeltaan enemmän oblomovilainen arstokraatti kuin ajokoiramainen yritysjohtaja. Ei pidä pönötysjuhlista. Joutuu niihin joskus osallistumaan puolison työn takia, mutta välttelee niitä parhaansa mukaan.
Suvussa ei ole rapujuhlaperinnettä, eikä sitä ole aloitettu, koska se ei ole kuulunut tapoihin. Savustetut muikut maistuvat sisäveden rannalla jugendhuvilalla. Ei harrasta golfia, laskettelua, ratsastusta eikä purjehdusta.
On Instagramissa vain työn takia. Ei postaile kuvia kodistaan, matkoistaan, ravintoloista tai perheestään. Ylelliset IG postaukset eivät aikaansaa kateuden tunnetta tai myötähäpeää, enemmänkin ajatuksen "onneksi ei tarvitse esittää".
Kuitenkin kirjoittelee AV-palstalle, koska sisäinen narsisti hakee hyväksyntää. Ei voisi koskaan myöntää tätä julkisesti.
Eli mitä luokkaa henkilö edustaa?
Ylempää keskiluokkaa. Yläluokasta eroaa siten, että ei ole juuri vaikutusvaltaa muuhun yhteiskuntaan. Ei omista yrityksiä, vaikuta tieteeseen tai tee kulttuuriin isompaa vaikutusta.
Tähän pieni korjaus. Taiteilijoista ei oikeastaan voi tietää hänen vaikutuksestaan yhteiskuntaan kuin vasta jälkikäteen. Joskus tapahtuu jopa sellaista, että täysin unohdettu taiteilija nostetaan kaanoniin (Hilma af Klint, Joseph Joubert). Silloin on varsin usein ollut kyse taiteilijasta, joka elää syrjässä päivänpolttavasta taiteesta joko olosuhteiden pakosta tai omasta halustaan. Tämän päivän suosituimmista taiteilijoista suurin osa on unohdettu jo 30 vuoden kuluttua. Sen huomaa herkästi, jos vähänkin on kiinnostunut historiasta.
Vincent van Gogh ei eläessään saanut taulujaan myytyä, mutta nykyisin hänen arvonsa on mittaamaton. Se ei muuta van Goghin yhteiskuntaluokkaa mihinkään, hän oli nälkätaiteilija eläessäänkin.
Totta, en sitä tahtonutkaan väittää, että se muuttaisi yhteiskuntaluokkaa eli kommenttini oli ohi aiheen siltä kantilta, että aikansa taide ei välttämättä ole merkittävää eli taiteen kohdalla sen lopullista merkittävyyttä on vaikea arvioida (aikalaiset).
Yhteiskuntaluokan kannalta taiteilijan ammatti vain harvoin nostaa yhteiskunnaliseen statukseen liittyvää profiilia, koska taiteilijat ovat lähes aina muista (suhdanteista, mesenaateista yms.) riippuvaisia taloudellisesti. Vaikutusvalta tulee useimmiten sukutaustan tai avioliiton kautta, jos tulee. Tosin en ole ehtinyt tarkemmin miettiä onko tosiaan näin, tällainen instant-mielipide tai vaikutelma vain tulee ekana mieleen.
Nykyaikana harvalla taiteilijalla on mesenaatteja. Taiteilija voi vaikkapa opettaa tienatakseen elantonsa. Aika harvoin taiteilijoilla on vetoa tai hätää löytää varakas puoliso. Kannattaa muistaa, että taiteilijat poikkeavat keskiverrosta monella tavalla siinäkin, ettei heidän tarvi sovinnaisuuden vuoksi sisustaa tai esittää mitään muuta kuin itse ovat.
Ei kannata hirveästi rakennella stereotypioita taiteilijoista, heitä kyllä löytyy joka lähtöön historian havinasta ja nykyajastakin. Varakas puoliso, ihailija, rakastaja tai rakastajatar on ollut monen taiteilijan pelastus. Nykyisin on säätiöitä ja muita apurahajärjestelmiä, jos ajatellaan länsimaita ja muutamaa viimeistä vuosikymmentä, mutta eivät mesenaatitkaan ole kadonneet. He ovat yksityisiä taiteen kerääjiä, hovilukijoita, kustantajia, musiikin harrastajia, teosten tilaajia ja muita vastaavia taiteen liepeillä toimivia varakkaita ihmisiä, joiden merkitys sekä yksittäiselle taiteilijalle että taiteen historialle on mittaamaton. Ja moni taiteilija oli opettaja ennenkin.
Säätiöiltä saa todella harva ja harvoin apurahoja. Kyllä ennen taidekoulua kannattaa miettiä, että pystyykö nöyrtymään esimerkiksi kansalaisopistossa opettamiseen yms. Suomessa vain harva elää taiteenteolla.
Kuten aiemmin sanoin, niin taiteen tekemisellä ei pysty muuttamaan omaa yhteiskuntaluokkaa ylemmäs, koska taiteilija on yleensä taloudellisesti riippuvainen muista. Mutta sitten ovat ne taiteilijat, jotka ovat varakkaita valmiiksi (tässäkin ketjussa yksi sellainen kuvailtiin) eli poikkeukset sääntöön. Heidänkään yhteiskunnallinen statuksensa ei muutu (ainakaan alemmas) taiteilijan ammatin johdosta, mutta taloudellisella riippumattomuudella on parhaimmillaan myönteisiä seurauksia myös heidän taiteelleen, jos taiteilija on lahjakas. Menestystaiteilijat voivat tietysti myös rikastua tai vähintään vaurastua taiteellaan. Ei kuitenkaan Suomessa, ellei tee kansainvälistä läpimurtoa. Meillä ei taida sellaisia olla muualla kuin musiikin parissa (Sibelius).
No onhan Suomessa jo pelkästään säveltäjissä muitakin kansainvälisen läpimurron tehneitä taiteilijoita kuin Sibelius.
On, ja kapellimestareina ja laulajina, kuvataiteilijoinakin.
Tyypillisempää tietenkin on, että taiteella ei rikastu, usein hädin tuskin pärjäilee.
Taidealan ammatteja ei kyllä yleensä rikastumisen toivossa valitakaan, vaan ihan muista syistä.
Moni myös aidosti pitää taidealansa opettamisesta.
Pieni alaviite tähän keskustelunaiheeseen eli kansainvälinen läpimurto ja rikastuminen tai vaurastuminen ovat kaksi eri asiaa. Läpimurto ei vielä tarkoita rikastumista, koska kilpailu on niin kovaa maailmalla.
Suomen osalta rikastumiseen vaikuttaa se, että taiteen kuluttajia on niin vähän ja kielialue on niin pieni. Esimerkiksi parhaiten myyvät kirjailijat eivät myy miljoonia ja siitäkin vähästä kustantaja tietenkin vie osan. Se mikä on marginaalia taiteessa globaalisti, voi talouden osalta onnistua täällä joko apurahojen tai vapaaehtoistyön ansiosta siinä missä maailmalla maksava yleisö on suurempi marginaalissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin juuri kirpputorilta villatakin 4 euroa ja paidan 3 euroa määräaikaiseen toimistotyöhön.
Olen sitä mieltä, että nainen voi seurustella työttömän miehenkin kanssa, jos vain on kemiaa.
Olen hyvä kokki niin ei tarvita hienosto ravintoloita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani arvioi minua, että minulla on varmasti olleet korkeasti koulutetut vanhemmat ja rikas sivistyskoti, koska vaikutan itsekin kaikin puolin sivistyneeltä, puhetapanikin kuulemma viittaa siihen ja olen kouluttautunut ja pukeudun aina siististi ym. Hän valitti miten itse on huonoista oloista.
Nauratti tämä rikas sivistyskoti. Asuimme (5-henkinen perhe) 25 neliön mökissä ja isäni oli alkoholisti. Olimme köyhiä kuin kirkonrotat.
Korjasitko kaverin käsitystä?
Sellainen ihmisryhmä on olemassa, joka korostaa lapsuutensa kurjuutta, vaikka se on liioittelua ja dramatisointia (mihin nykyajan keittiöpsykologinen tauhka kannustaa). Oliko tuo kaverisi mielestäsi sellainen? Oman elämänkokemukseni valossa ne joilla on todella ollut hirveä lapsuus harvoin esittävät sen dramaattisesti. Välttämättä eivät kerro siitä yhtään mitään kenellekään.
Korjasin käsityksen, mutta en ryhtynyt mässäilemään kurjuudella. Kerroin, että olimme köyhiä ja vanhempani olivat tavallisia duunareita.
Tästä se keskustelu alkoikin, että kaverini kertoi, miten häntä hyljeksittiin kotona. Isä juoksi hameiden perässä ja äiti inhosi tätä tytärtään yms. Sen olen hänestä huomannut, että hän valittaa ihan kaikesta. Niin pientä asiaa ei olekaan, etteikö siitä keksisi jotain ruikuttamisen aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaaliluokka näkyy onnellisena parisuhteena ja ehjänä perheenä. Mitä korkeampi sosiaaliliuokka, sitä useampi lapsinen perhe ja perhekeskeinen elämäntyyli. Sosiaaliluokka ei näy ulospäin vaatteista tai ulkomaanmatkoista vaan lapsien käytöksestä. Loppujen lopuksi kyse on siitä miten paljon vanhemmille on jäänyt aikaa ja energiaa osallistua lasten kasvatukseen työpäivän jälkeen. Koulun välitunnilla voi lasten käytöksestä ja puheesta päätellä perheolot ja taustat erittäin nopeasti. Erot kotiolojen välillä näkyvät sitä räikeämmin mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa. Vasta aikuisuus ja työelämä hioo säröt nuorista aikuisista.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliluokka näkyy onnellisena parisuhteena ja ehjänä perheenä. Mitä korkeampi sosiaaliliuokka, sitä useampi lapsinen perhe ja perhekeskeinen elämäntyyli. Sosiaaliluokka ei näy ulospäin vaatteista tai ulkomaanmatkoista vaan lapsien käytöksestä. Loppujen lopuksi kyse on siitä miten paljon vanhemmille on jäänyt aikaa ja energiaa osallistua lasten kasvatukseen työpäivän jälkeen. Koulun välitunnilla voi lasten käytöksestä ja puheesta päätellä perheolot ja taustat erittäin nopeasti. Erot kotiolojen välillä näkyvät sitä räikeämmin mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa. Vasta aikuisuus ja työelämä hioo säröt nuorista aikuisista.
Kiintymyssuhdetyylistä puhut tuossa, mutta ei se ihan yksi yhteen sosiaaliluokan (eli taloudellisen ja kulttuurisen pääoman) kanssa mene. Hyvätuloisissa ja rikkaissakin perheissä on vältteleviä kiintymyssuhteita ja taas henkisesti tasapainoisia, lapsen kasvatukseen panostaneita, duunareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nk. aristokraatit tuntee siitä,että he kuvittelevat olevansa"parempia" kuin muut. Kun tuoni korjaa niin madoille kelpaa kuka tahansa, ehkä duunarissa on enemmän hommia. Edellyttäen, ettei ole tuhkattu.
Vierailija kirjoitti:
Sijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.
Näitä näkyy myös työttömillä.
Työtön ei automaattisesti tarkoita että olisi varaton tai köyhä. Esimerkiksi itse olin viime vuonna 11 kk vuodesta työttömänä mutta verotustodistuksessa näkyy noin 100000 euron vuositulot. Pääomatuloja kryptovaluutoiden myymisestä. Kun on omaisuutta ei työ ole enää kaikki kaikessa eli mun ei ole mikään pakko olla töissä mutta silti tällä hetkellä vielä olen koska tykkään työstäni tosi paljon.
Tää on tää "näkymätön" ylempi keskiluokka, jolla sitä varallisuutta niin paljon, ettei tartte enää töitä (ainakaan koko aikaa) tehdä. Yleensä sinkkumiehiä, jotka osaavat ajatella strategisesti rahassa, mutta eivät ihmissuhteissa.
Haha. Juuri näin. Ihmissuhteet yhtä kaaosta näillä. Eivät siis lopultakaan omaa mitään kovin merkittävää strategisen ajattelun kykyä. Laskeskellaan euroja ja siihen se elämä sitten lähinnä kuluukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkyy ja kuuluu kilometrien päähän
Se näkyy esim. äänestyskopissa kun kaupan kassa antaa äänensä kokoomukselle. En henkilökohtaisesti ole huomannut ko.asiaa ,taitaa olla kuvitelmia joidenkin pään sisällä.
Suomessa ei mistään. Lennot halpoja, kuka vaan voi lentää ryanairilla, osamaksulla auton jne.
Vierailija kirjoitti:
Taiteella voi päästä eteenpäin, jos menestyy ja osaa muuttaa tulot varallisuudeksi. Sitähän (ylempi) keskiluokkaisuus on, että osaa käsitellä varallisuutta. Jos tuhlaa tulot statussymboleihin ja juhlimiseen, jää uran laskettua samalle tai alemmalle tasolle kuin mistä oli alun perin lähtöisin.
No ei nyt aivan näinkään. Monesti taitelija ei ajattele rahaa lainkaan.
Ihmisten luokittelu eri yhteiskuntaluokkiin on jo vanhanaikaista.
Se on loukkaavaa ja pinnallista. Ihmisen perusoikeuteen pitäisi kuulua se, ettei luokitella varallisuuden/aseman takia, koska eivät nuo edellämainitut tee välttämättä ihmistä paremmaksi.
Ihmisen arvo on syvällisemmin ajateltuna siinä, kuinka ihminen kohtelee muita ihmisiä. Koppava ja itsekäs on yleensä tyly ihminen muille ja siinä mielessä syvemmältä arvoltaan aika köyhä, vaikka muuten olisi mammonaa.
Vierailija kirjoitti:
Joka luokasta on myös omat ylä- ja alaversionsa. Alemmassa arvot ja suhtautumistavat muistuttaa alempaa luokkaa, luokkanousu tehty jo tai yritetään tehdä luokan sisällä ylöspäin, ylemmässä muistuttaa ylempää luokkaa, pyritään luokkanousuun.
Esim. alemmalla työväenluokalla pieni palkka, huonot työolot, epävarma työllisyys mutta enemmän töissä kuin työtön, rahaa ei jää säästöön, arjen nautinnot tärkeitä, on statussymboleja; ylemmällä työväenluokalla pysyvä työpaikka, jossa työterveyshuolto jne. edut, rahaa jää säästöön ja yritetään kerryttää varallisuutta eli nousta keskiluokkaan.
Keskiluokan alempi versio omistaa asuntonsa, haalii omanlaisiaan statussymboleja ja yrittää käyttäytyä hillitysti ja kiivetä vähän ylöspäin. Ylemmällä keskiluokalla on sitä massia eri muodoissa, ei tarvii esitellä (pikemminkin pitää piilossa, kun kavereilla ei ole yhtä paljon), ei tarvii stressata mistään luokkanoususta tai ympäristön hyväksynnästä.
Alempi yläluokka/eliitti omaa kulttuurista valtaa, mutta se on näkyvää ja arvostelulle altista, sen voi joku muu (yleisö, äänestäjät) ottaa pois. Tarvii miellyttää muita. Ylempi eliitti toimii taustalla, vahvat verkostot jotka kantaa ja mokista ei rutista palstoilla. Yksityisyys tärkeää.
Miten nää näkyy yksilötasolla, riippuu siitä miten hyvin tuntee ja osaa merkkejä lukea.
Ihan hyvää analyysiä, mutta ajatteletko sinä itse yhteiskuntaluokkia ja pyrit nousemaan omassa viiteryhmässäsi tietoisesti?
Minusta tuossa kohtaa analyysisi menee pieleen, että kaikki tekisivät noin, ja tämän keskustelun perusteella se ei myöskään pidä paikkansa. Ensinnäkin suurin osa ei edes tiedä mitä yhteiskuntaluokan käsite tarkoittaa, vaan sekoittaa sen jakoon ylempiin ja alempiin (ymmärrettävästi, kun puhutaan ylemmistä ja alemmista luokista sen sijaan, että puhuttaisiin säädyistä: työläinen, käsityöläinen, porvari, papisto jne. )Valtaosa kommenteista käsittelee sitä, ettei yhteiskuntaluokilla ole väliä ja olemme kaikki samaa sakkia - mikä tosin johtuu siitä, että suurin yhteiskuntaluokka on keskiluokka. Minä itsekin ajattelin aiemmin, että me suomalaiset olemme aika pitkälti samaa porukkaa kaikki ja poikkeamme siksi eurooppalaisesta mallista ts. se, että Suomi on periferia, on tuottanut tasa-arvoa.
Keskustelun viime vaiheessa (esimerkki käsityöläisporvarista, jollainen nykyään voisi olla menestyvä kaivinkoneyrittäjä vaikkapa) tulin ajatelleeksi sitäkin, että säädyistä puhuminen olisi aika perusteltua nytkin, sillä nyky-yhteiskunta perustuu hyvin pitkälle ammattiasemaan. Duunaritaustalla voi päätyä lääkäriksi, jolloin yhteiskunnallinen asema muuttuu merkittävästi. En tiedä miksi sosiologiassa puhutaan yhteiskuntaluokista eli mikä on tuon jaottelun genealogia. Ja mikä mahtaa olla syynä siihen, että meillä puhutaan pastoreista ja papeista eli sana perustuu sanaan pastor (paimen) eli romaaniset kielet katolisella alueella. Olikohan se sana käytössä jo ennen reformaatiota eli peräisin Suomen alueen katoliselta ajalta?
Omassa kaveripiirissä on jonkin verran vakavaraista ylempää keskiluokkaa, joiden ei tarttis käydä töissä jos ei huvita, mutta nörttejä huvittaa suuren osan aikaa. Raha ei näy juuri missään. Vaatteet hyvää peruslaatua, tai kirppikseltä. Välillä voi käydä kalliissa raflassa, mutta elo ei muuten elämyshakuista tai näyttävää. Ulkonäköön, kenkiin jne. ei tarvii hirveesti panostaa, on riittävän hyvät mutta ei huippulaatua, ellei joku erityinen harrastusväline.
Alempi keskiluokka enemmän prameilee kamoillaan.