Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Minä kasvoin tavallaan kahden sosiaaliluokan välissä. Kummallakaan vanhemmallani ei ole akateemista koulutusta. Äidilläni on ammattitutkinto ja isälläni opistotason tutkinto. Mutta isäni oli erittäin hyvin palkatussa työssä, joten perheeni taloustilanne oli hyvä. Olen tajunnut aikuisena, miten etenkin äidilläni oli käytöksessään sellaisia piirteitä, joita akateemisten perheiden vanhemmilla ei ollut. 

Esimerkiksi, äitini uskoi aina ihmisiä, etenkin jos näillä oli korkea koulutus ja asiantuntija-asema. Siitäkin huolimatta, että kyseessä olisi ollut jokin täysin tulkinnanvarainen asia tai mielipidekysymys. Jos esimerkiksi joku minun tai sisarukseni opettajista esitti meistä jonkin mielipiteen, äitini oli aina sitä mieltä että kyseessä on totuus, vaikka kyseinen opettaja ei tuntenut meitä juurikaan, tai mielipide oli ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Äitini ei tutkinut asioita ja ottanut niistä selvää, vaan takertui toisten ihmisten sanomiin asioihin, mikä usein kostautui varsinkin valintatilanteissa. Hän eli sitkeästi erilaisten luulojen varassa. 

Toinen asia mitä olen pitkään miettinyt, ja mikä jollain tavalla liittyy edellämainittuun, oli tapa jolla vanhempani hoitivat esimerkiksi harrastukseni ja tietyt hankinnat lapsena. Halusin alaluokilla mennä soittotunneille. Sen sijaan että olisi tutkittu miten musiikkiopistoon pääsee, tai etsitty lapselle sopiva ammattitaitoinen opettaja, otettiin tutuntuttu teini "opettamaan" soittamista. Jos taas tarvitsin uuden polkupyörän, ostettiin ensimmäinen vastaantullut pyörä, joka oli aivan väärää kokoa ja mallia. Ja näin tehtiin siitä huolimatta, että oikeankokoinen pyörä olisi maksanut ihan yhtä paljon. Siis ei otettu asioista selvää. 

En tiedä onko tämä työväenluokkainen juttu, mutta myöhemmin olen huomannut akateemisista perheistä tulevien kaverien vanhempien olevan kriittisempiä ja analyyttisempia päätöksissään. 

Olen työväenluokkainen ja hyvin kriittinen valinnoissani ja päätöksissäni. Esim. tänään kolme tarjousta, vaihteluväli 12 979 - 15490, kävin tarjoukset läpi tiheällä kammalla, laskin alennusprosentit jne. Tätä pidän itse normaalina työväenluokan valintatapana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa mihin yhteiskuntaluokkaan, poliittisen- tai uskonnolliseen aatteeseen, ammattiryhmään jne kuuluisi kuvauksen mukainen keski-ikäinen nainen: Hoikka ja pitkä vartalo, pitkähköt ruskeat suorat hiukset auki. Hän on pukeutunut islantilaisneuleeseen ja nilkat peittäviin suoriin farkkuihin, jalassa on mustat nahkaiset lenkkarimalliset ulkoilukengät. Kun tapaat hänet ensimmäistä kertaa, hän tervehtii sinua ja esittäytyy: kättelee ja kertoo nimensä, katsoo suoraan silmiin ja hymyilee sinulle, juttelee hetken, kuuntelee mitä sanot. Hänellä on pienet korvakorut, ei muita lävistyksiä eikä tatuointeja. Ainoat tuotteet joista tunnistat merkin on Polarin aktiivisuusranneke/-kello ja Oura-sormus. Hänellä ei ole käsilaukkua vaan musta olkalaukku tai läppärireppu.

Yli 600 viestiä aiheesta ja tulet kysymään tuollaista. Yhteiskuntaluokka muodostuu sinun taustastasi, ei siitä mitä sinulla on päälläsi.

Eikö se näkynytkään siitä miten henkilö käyttäytyy muita kohtaan? Mikä on painoindeksi? Minkä merkkiset vatteet?

Eikö tausta näy noissa asioissa?

Eipä niin. Eihän Itä-Helsingin nuoriso käy töissä, joten eihän ne voi olla työväenluokkaa.

BTW. Mikä tämä marimekko-juttu oikein on?

Keskiluokkaiset yleensä panostavat keittiö-ja kylpyhuoneremontteihin. Itse olen korkeasti koulutettu ja sivistynyt juntti, ja tämä alkaa vähän painostaa. Alkaa tuntua, että omiakin rahoja pitäisi käyttää sellaisiin, ettei asuntoni herättäisi tutuissa sääliä tms. Mutta kun käytän rahani mieluummin johonkin kivaan tai säästän ne! Enkä myöskään todellakaan hanki tässä ketjussa ihannoitua designia tai taidetta, vaan viihdyn vanhojen Ikea-kalusteideni keskellä.

Eipä niin. Eihän Itä-Helsingin nuoriso käy töissä, joten eihän ne voi olla työväenluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

En saa samoja kiksejä hienoista ravintoloista (tai ravintoloista ylipäätänsä) kuin porvariperheessä kasvanut mieheni. Sillä rahalla kun saisi paljon muutakin ruokaa kaupasta. :)

Terveisin vaativaa asiantuntijatyötä tekevä duunariperheen kasvatti, meillä fine diningia oli roiskeläppä

Tämä oli kiinnostava kommentti. Duunaritaustaiset vanhempani eivät ymmärrä urbaania kahvilakulttuuria, koska niin paljon halvemmalla keittää sen kupin kahvia kotona. Joten duunarien lapsena kaikenlainen kaupunkikulttuuri, konserteissa käyminen, paremmat ravintolat, viinit, viskit, oli minulle ihan vierasta. Kaikki piti opetella opiskelijana katsomalla muita.

Nykyään luokkaretken tehneenä osaan jo viedä viinipullon tuliaisiksi (eikä kahvipakettia) ja keskustella sen ominaisuuksista isäntäväen kanssa.

Mikä on painoindeksi?

Liikaa. Olen ollut laihdutuskuureilla teini-iästä alkaen ja nyt keski-ikäisenä luovuttanut. En tiedä johtuuko se sosiaaliluokasta vai mistä. Kaikki suvussa ovat lihavia ja taustalla myös terveysongelmia. Vaikka rahaa olisi kuinka paljon niin en tähän vartaloon saa mitään kaunista vaatetta eikä huvita.

Se näkyy niin, että ihminen, joka omahyväisesti muita halveksuen mietiskelee sosiaaliluokkia, ei ole edennyt omassa elämänkoulussaan vielä kovinkaan korkealle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodista sen näkee heti. Ylempi sosiaaliluokka arvostaa designiä ja taidetta ja ovat valmiita panostamaan sisustamiseen. Kotoa löytyy melkein aina jokin  vähän kalliimpi design-esine, laadukas astiasto tai laadukas kaluste. Ollaan myös valmiita maksamaan laadusta enemmän vaikkei välttämättä olisi kovin korkeatuloinen.

Alempi sosiaaliluokka taas ei harrasta tällaista eikä näe esineiden arvoa. Koti sisustetaan persoonattomasti niin että se näyttää kuin mikä tahansa airbnb-asunto. Heille riittää se tokmannista ostettu mariskooli tai muumimukikokoelma ja joku kliseinen "live love laugh in Paris"-juliste seinällä. Alempi sosiaaliluokka ei myöskään arvosta taidetta, designiä tai muuta vaan näkee tämän turhana ja elitistisenä asiana.

Määrittele desing-esine? Ja jos se on joku Artek huonekalu, Aalto-maljakko tai Lokki-valaisin, niin tervemenoa vaan sinne Avotakka-osastolle...

En tiedä mikä mielipiteesi on designistä tai tosta mainitsemastasi artekista mutta sen varmasti tiedät itsekin että harvalla alemman sosiaaliluokkaan kuuluvalla kotitaloudella on joku 3 tonnia maksava aalto-tarjoiluvaunu tai parin tonnin artekin ruokapöytä. Korkeintaan joku kirpparilta ostettu kopio.

Kyse varmaan onkin siitä, että ostatko asian sen takia, että oikeasti arvostat ja pidät siitä esineestä, vai siksi että sellainen kuuluu olla statuksen merkkinä...siksi varmaankin tuo Avotakka -lainaus. Ainakin minä tulkitsin asian niin.

Entisenä pankkivirkailijana voin todeta, että ne kellä eniten rahaa pukeutuivat vaatimattomasti vanhoihin vaatteisiin ja ne keillä kalliit merkkikuteet oli eniten visat tapissa ja tilit nollilla.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin siten, että mielestään ylempiin luokkiin kuuluva naispuolinen tutkija nauraa iltapäivälehden artikkelissa vasten työväenluokkaisten kasvoja ja heidän luuloilleen,että Suomessa ei luokkaeroja olisi ja että kansalaiset ovat tasavertaisia!

Totta kai Suomessa on luokkaeroja, mutta kuitenkin vähemmän kuin missään muualla. Olkaamme siis ylpeitä saavutuksista mitä aikaisemmat sukupolvet ovat saaneet aikaiseksi ja lopetetaan turhanpäiväinen nillittäminen.

Pääministeri Marin on hyvin vaatimattomista oloista ja hyvä esimerkki, alkoholisti isä, köyhä perhe, elätti itsensä opiskeluaikana kaupan kassana nälkäpalkalla ja teki aika reippaan luokkanousun. Tosin tässä keskustelussa hänetkin varmaan tuomitaan keskiluokkaiseksi nousukkaaksi ilman yläluokan statusta. Tälläisiä luokkanousuja ei silti kovin monessa maassa voi tapahtua.

Käytös kertoo sos.luokan heti.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut laihdutuskuureilla teini-iästä alkaen ja nyt keski-ikäisenä luovuttanut.

BBBE ja OMAD. Anna niille mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Pelkkä pintaan tuijottaminen on harhaanjohtavaa. Tiedän muutamankin amisduunarin joita ei kiinnosta mikään muu kuin itsensä pynttääminen, muoti ja statussymbolit. Näyttävät kyllä ulkoisesti miljoonan dollarin arvoisilta, mutta taloudellinen tilanne ei tosiaankaan vastaa sitä mitä esittävät maailmalle.

Eivät siis tosiaankaan näytä miltään stereotyyppisiltä "työväenluokkaisiltaWT-bimboilta" vaan oikeasti tyylikkäiltä ja huolitelluilta. Sosioekonominen luokka paljastuu kun heidän kanssaan viettää aikaa. Koulutusta, sivistystä eikä itsensä syvällistä kehittämistä arvosteta. Jutut liikkuvat salin, ihmissuhteiden, muodin ja kiiltokuvaelämän larppaamisen parissa.

Se todettiin jo keskustelun alussa, että omaa yhteiskuntaluokkaa on mahdoton peittää. Se näkyy puheenaiheissa, puhetavassa, kiinnostuksen kohteissa, arvostuksissa, kulutustottumuksissa ja vähän kaikessa. Ei se kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä. 

Olisi kuitenkin ainakin itselleni mahdotonta seurustella eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Kaikki olisi niin erilaista, ettei vain olisi mitään puhuttavaa. 

Teet itsestäsi vaan tyhmän jos tartut tuohon kaikkeen. Itse olen vasta lukion käynyt ja duunariperheestä. Silti minulla on hyvät tavat ja puhun fiksusti eri asioista. Olen kiinnostunut sivistämään itseäni ja tykännyt aina opiskella. Tykkään lukea paljon. Olen myös harrastanut harvinaisten soitinten soittamista sekä olen hyvä piirtämään. Tiedän paljon maantieteestä sekä historiasta. Näin jos puhuisit minun kanssani niin miten voisit tavallaan heti "osoittaa minulle paikkani" vaan sen vuoksi, että olisin vain lukion käynyt kouluttamaton. En usko, että esim yliopisto tekisi minusta yhtään sen erilaisen ihmisen kuin nytkään. Toki tietäisin enemmän jostakin aiheesta, mutta pysyisin samana muuten. Itse en käytä alkoholia tai tupakkaa. Pukeutuminen on sellaista hyvin tavallista. Ulkoilen paljon joten takit yms ostan sen mukaan. Jollekin vaatteet ovat tärkeitä. Itsellä eivät niinkään. Tosin jos haluan olla siistimpi niin panostan enemmän. Silti vaatteita en usein osta. Ehkä tämä tekee minusta sitten sinusta epäsiistin jos ei ole sitä 150 euron takkia tai kenkiä. Olen muuten kasvisyöjä myös ja näin esim duunareiden suosima lihapainotteinen ruoka (anteeksi yleistys) ei minulle maistu. Toisaalta en edes tahtoisi tutustua ihmiseen joka tuijottaa jotain toisen "luokkaa" niin paljon.

En koskaan arvota ihmistä luokkataustan mukaan kuten sanoin viestissänikin. Myös kouluja käymätön voi olla sivistynyt ja poikkeuksia on aina, mutta veikkaanpa, että taustojen erilaisuus kuitenkin näkyy monessa asiassa. Itse asiassa nuorempana seurustelin miehen kanssa, jonka kanssa näin jälkikäteen ajateltuna luokkatausta muodosti tosiasiallisen eroperusteen. Silti hän oli ja on varmaan vieläkin mukava, sivistynyt ihminen. 

Viestissäsi ajattelet, että vain minä olisin se, joka ei hyväksy "luokkaa", mutta eiköhän se toimi myös toisin päin eli myös sinua alkaisi rasittaa asiat, joita minä pidän itsestäänselvänä. Erilaisuus ei useinkaan toimi parisuhteessa kuin alkuun, eksoottisuuslisänä. On kyse kulttuurieroista, aivan kuten siinäkin kun pariudutaan toiselta puolelta maapallloa tulevan ihmisen kanssa.

Sitten voit kertoa itse mikä meidät erottaa. Luettele tähän jos et edes ymmärtänyt viestiäni. Yritin siinä kertoa kuinka en eroa sinusta juuri missään, vaikka niin luuletkin.

Vähän hassusti sanottu, kun et tunne minua lainkaan.

Tässä koko jutussa ei ole kyse niinkään persoonallisuudesta, vaan taustasta, tavoista, arvostuksista - monista sellaisista asioista, jotka vaikuttavat ja näkyvät arjessa ja hankaavat ikävästi, jos ne eivät ole samansuuntaiset.

Kirjoitin tuosta jo viestin, joka käsitteli vapaa-ajan viettämistä eli minä olen tottunut viettämään aikaa paljon kaksin, tuttavaperheiden kanssa ja perheen kanssa (kuten omassa perheessänikin tehtiin) enkä pitäisi hyvänä suhdetta, missä lomailtaisiin erikseen. Toinen osapuoli voisi pitää sitä rajoittavana. Samalla tavalla esimerkiksi erilaiset ruokailutottumukset hankaavat arjessa niin kuin musiikkimaku tai se mihin rahaa käytetään. Ei parisuhde toimi, jos noissa on aivan erilaiset mieltymykset, joista hyvin paljon (ei kaikki) kiinnittyy yhteiskuntaluokkaan. 

 

Monissa mainitsemissasi asioissa ikä voi olla merkittävämpi yhdistävä tekijä kuin yhteiskunta- tai sosiaaliluokka. 

Ainakin omalla kohdalla ikä on supistanut sitä piiriä, jonka kanssa jaksan olla tekemisissä. Vielä nuorempana kävin juhlissa ja erilaisissa paikoissa ennakkoluulottomasti, mutta nyt ei enää jaksa. Keskityn niihin asioihin ja ihmisiin, joiden kanssa oikeasti viihdyn. 

Sosiaalinen liikkuvuus on tutkimustenkin mukaan suurempaa nuorena kuin vanhempana. Olen siis jo keski-ikäinen, lapset aikuisia. Lapsiin liittyen kontaktia tuli monenlaisiin ihmisiin, mutta ne ovat pudonneet pois, kun se seurustelu ei sitten kuitenkaan enää ole luontevaa, kun kiinnostuksenkohteet ovat niin erilaiset.

Ketjun pikakelauksella näytät vastailleen innokkaasti - ja todennäköisesti ihan eri "luokkien" edustajille. Ja aivan luontevasti tunnut kiistelevän... Joko yksinäinen tai sitten et kuitenkaan niin sosiaali(luokka)rajoittunut kuin oletat olevasi?

Aihe kiinnostaa minua, koska olen "kiihkeä käännynnäinen" eli nuorempana olin sitä mieltä, ettei yhteiskuntaluokilla ole eikä pitäisi olla mitään merkitystä. Nyt vanhemmiten olen tullut lähes päinvastaiseen kantaan ja katson monia menneitä tapahtumia sen valossa jälkiviisaana.

Sekä Ruotsin että vanhan Venäjän ajat oli säätykeskeisiä ja hierarkisia.  Modernin ajan sotien jälkeen piti hävittää tämän perinteen luokat ja luokka-ajattelu. Koska väestö oli pieni ja kaikkia tarvittiin. Mutta eihän vanha tai uusi raha, kunnianhimot ja vertailut mihinkään häviä.  Toiset ovat vielä tarkempia kuin toiset ottamaan kunkin luokkastatus huomioon.  Säätysukuja ei niinkään ole, mutta koulutus ja raha ratkaisee. Muuten ei olisi tätätään avausta palstalla.  Itselleni luokka on vain eräs ihmistä määrittävistä tekijöistä, ei kaikki. 

Eihän yhteiskuntaluokka käsitteenäkään ole muuta kuin yksi ihmistä määrittävistä tekijöistä. 

Täällä palstalla ymmärsin, että samankaltaista alaluokkaisuutta mihin olen törmännyt kehitysmaissa ja kehittyvissä maissa on Suomessakin, vaikka suurin osa kuuluukin ylempään tai alempaan keskiluokkaan. Ja huomaan itsessäni silloin ylemmyydentunnetta, vaikka olemme kaikki suomalaisia eikä meitä periaatteessa erota mikään kuten kehitysmaassa, missä edustan työnantajaa, eurooppalaisuutta ja hyväosaisuutta. 

Hyvä, kun joku keskustelija mainitsi ylemmyydentunnon (en olisi sitä itse älynnyt), koska siitä todella on kyse, kun yhteiskuntaluokat ovat riittävän kaukana toisistaan (tunnekin riittää, kuten itse olen Ruotsissa suomalaisena kokenut). Olen nimittänyt sitä "hämmennykseksi", että koen suomalaisen alaluokkaisen maailman kuin teini-ikäisen maailmana. On julkkiksia, vastakkaisen sukupuolen pohdintaa, valtavasti painoon liittyvää asiaa, viikonloppuryyppäämistä (mitä on lasissa - toistuva aloitus), pukeutumisen ja seurustelun kuvioiden säpinää niin kuin nuorilla ihmisillä. Kuitenkin esimerkiksi noissa vastakkaisen sukupuoleen liittyvissä pohdinnoissa kirjoittajat ovat usein keski-ikäisiä miehiä. Ja pohdinnat ovat kuin suoraan Cosmopolitanista (jos niitä tehtäisiin miehille). 

Joku mainitsi, että duunarimiesten vapaa-ajan viettoa halvennetaan tässä ketjussa. Ehkä niinkin, mutta minä en yksinkertaisesti tunne aikuisia miehiä, jotka käyttäytyvät noin. Kuin "nainen" olisi äiti ja mies teini-ikäinen, joka häntä rajoittaa. Tuo on jonkinlainen kehikko, joka parisuhdepulmien päälle asetetaan, että nainen on kontrolloija. Mies on vapaa (kuten teini) ja tahtoo kulkea omia polkujaan (kuten muinaisessa Malboro-mainoksessa), mutta nainen kotkottaa siellä taustalla närkästyneenä. Minun näkökulmastani tuo on aivan outoa, mutta monille muille siis aivan tavanomainen kuvio, josta ilmaistaan närkästystä myös naisten puolelta. Se on selkeästi yhteiskuntaluokkaan liittyvä asia.

Sama muuten otettiin esille myös aiemmassa keskustelussa, missä sekä naiset että miehet ottivat osaa saman aiheen käsittelyyn - miehet valittivat naisen kontrollista, naiset miesten vastuuttomuudesta. Aivan kuten on kehitysmaissa alaluokan sukupuolijärjestelmässä on sukupuolilla tietyt roolit, missä toinen kontrolloi ja toinen pakenee naisen kontrollia "miesten maailmaan". Tuossa yksi selkeä merkki yhteiskuntaluokkien olemassaolosta Suomessa.

Naisen asema  ja rooli noin yleisemminkin on yhteiskuntaluokissa eroavaa. Helsingin Sanomilla oli joku vuosi sitten ansiokas artikkeli lasten nimivalintojen eroavaisuuksista sen mukaan mistä yhteiskuntaluokasta lapsi tuli. Keskiluokan korkeakoulutettujen tytöt nimetään perinteisin nimin, on Annaa ja Marttaa. Näistä tytöistä jo syntymässä ajatellaan, että ihan hyvin tässä voi olla tuleva pääministeri tai tiedenainen, joka tarvitsee vakuuttavan arvokkaan nimen. Sen sijaan työväenluokka lähiöissä nimeää tyttäriään toisin. Sieltä tulee Jadessaa, Jessicaa, Tiaraa ja Zeldaa. Prinsessanimiä, joiden merkitys on paljastaa, että tyttöjä prinsessoina, joilla ei kuitenkaan ole valtaa, perheen valtaa käyttävät miehet eikä oleteta, että tytöstä kasvaisi esim sitä vakavasti otettavaa poliitikkoa tai tiedenaista. 

Luultavasti on niin, että alaluokka on globalisoitunut, sillä myös muualla maailmassa alaluokan lapset saavat julkkisten nimiä. Monissa maissa ajatellaan, että lapsen nimi on enne (kuten sinunkin viestisi antaa ymmärtää). Siinä missä vielä 80-luvulla miehet saivat jalkapallomestarin nimen, saavat tytöt nykyisin pyhimyksen nimen sijaan prinsessan nimen.

Keskiluokka saa myös lapsensa vanhempana kuin työväenluokka. Nelikymppiset ensisynnyttäjät ovat akateemisia naisia. Nimimakukin muuttuu. 

No en mä olisi edes teininä nimennyt tytärtäni Jadessaksi tai Rihannaksi. Tai Brookeksi. Olisin nimennyt hänet jo silloin Martaksi.

Olen miljonäärin kanssa avioliitossa. Mieheni on vaatimaton ja käyttää vanhoja rikkinäisiä vaatteita. Kotimme on tavallinen keskiluokan koti ja sisustus samoin. Kotiin ostamme laadukasta ruokaa. Rahaa ei tuhlailla turhuuksiin, mutta sitten mies saattaa kävellä autokauppaan ja ostaa 60000€ auton. Toki tarpeeseen sekin. Lapset eivät edes tiedä miljoonista. Teini-ikäiset ovat alkaneet epäillä, että ollaan rikkaampia kuin kaverien perheet. Sanoisin, että meistä ei ulkopuolinen näe varallisuuden tasoa mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmalla keskiluokalla rahaa mutta koulutus voi olla opistotasoa, vaikka menestynyt pienyritys. Perittyä tai tienattua, mutta taustakin on tavanomainen.

Ylemmällä keskiluokalla on akateeminen koulutus ja voi olla jo useammassa polvessa.

Yläluokka on sitten vielä ihan erikseen. Vanhat tunnetut suvut ja suuryritysten omistajajäsenet. Paino suur, en tarkoita 30 henkeä työllistävää

Ei akateeminen koulutus vielä vie ylempään keskiluokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä samaa. Oikeassa elämässä on tullut nähtyä vaikka mitä alkoholia kittaavasta papista vaimoaan hakkaavaan lääkäriin. Omasta mielestä sitä sosiaaliluokkaa ei aina ole helppo kertoa vain ulkoa katsoen: olen jo useamman kerran yllättynyt, kuinka joku onkin lukenut itsensä vaikka tohtoriksi ja pärjäilee hyvin, vaikka näyttäisi kuuluvansa "alempaan sosiaaliluokkaan".

En tykkää lajitella ihmisiä ylä- ja alaluokkaan, varsinkaan kun Suomessa eroa ei ole yhtä paljon kuin monissa muissa maissa ja se on muutenkin jatkuvasti pienentymässä. Mikä voi olla ihan hyvä asia. 

Omassa suvussani melkein kaikki ovat lakimiehiä ja lääkäreitä, mutta myös juoppoja ja/tai hulluja.

No eihän muunlaisia lääkäreitä tai juristeja edes ole.

Vierailija kirjoitti:

Entisenä pankkivirkailijana voin todeta, että ne kellä eniten rahaa pukeutuivat vaatimattomasti vanhoihin vaatteisiin ja ne keillä kalliit merkkikuteet oli eniten visat tapissa ja tilit nollilla.

Oliko tämä maaseudulla, vai päteekö myös kaupungissa?

Monet tuijottaa ihan pintaa ja arvioi ihmisiä sillä perusteella. Tämä kannattaa ottaa opikseen.

Aiempi esimieheni rakennutti hulppeaa taloa Espooseen ja koska oli arkkitehti halusi vapaa-aikanaan myös itse käydä työmaalla ja vaatteet tietty sen mukaiset.

Kertoi, että jos sieltä tarvi lähteä pankkiin tai hoitamaan virastoasioita, ensin kävi vaihtamassa puvun päälle. Ei itseään varten, vaan koska oikeilla vaatteilla sai parempaa palvelua. Haalareissa olisi pidetty rupusakkina.