Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas täällä menee varallisuus ja luokka sekaisin.

Voi olla rutiköyhä yläluokkainen aatelinen, se ei hänen yläluokkaansa muuta. Hän tietää edelleen, mikä hänen isoäidin tauluista on Schjerfbeck, ja mitä se tarkoittaa ja kuka se on.

Voi olla todella varakas työväenluokkainen ihminen, joka ei kuitenkaan erottaisi arvotaulua tusinatavarasta.

Niin voi. Ja sitten on lukematon määrä sellaista porukkaa jonka määrittely tuolla tavoin on tosi vaikeaa. Niitä joiden vanhemmat tai isovanhemmat ovat duunareita, mutta itse korkeasti koulutettuja, varakkaampia ja köyhempiä, jotkut heistä tunnistaa Schjerfbeckin ja jotkut ei. Niitä joiden vanhemmista toinen on akateeminen, toinen ei. Niitä duunareita, jotka ovatkin kiinnostuneet taiteesta. Sekin vaikuttaa onko taustat kaupungissa vai maalla. Yläluokka ja ihan se alin luokka on helppo määritellä ja erottaa, mutta välimaastossa ne rajat ei ole ollenkaan niin selkeät.

Schjerfbeckin tunnistaminen on kyllä kova vaade. Suomessa on liikkeellä sen verran kultakausi-väärennöksiä, jotka tunnistaa hädin väärentäjä itse 😅

Vierailija kirjoitti:

Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään. 

Kumpi on mielestäsi parempi?

Tämänpäivän Hesarissa merikapteeni ja fysiikkanero , tuulivoimakonsultti ja mitä vielä. Asuu rähjäisessä mökissä ja näyttää melkoisen...no Simpsonien hillbillyltä, mutta todnäk fiksumpi kuin minä ja moni täällä.

Eli jos olisin jotain päätellyt, niin pieleen meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku valaista, kuinka erottaa yläluokka ja ylempi keskiluokka toisistaan?

Mietitäänpä. Minusta tärkein erottava asia on sukutausta. Yläluokkaan synnytään, ylemmässä keskiluokassa on paljon niitä, joiden sukutausta on kirjavampi. 

Yläluokasta tässä keskustelussa sanottu huomio pitää mielestäni paikkansa. On varaa olla välittämättä siitä mitä muut ajattelevat, jolloin ulkoiset seikat eivät merkitse juuri mitään. Ne voivat olla mitä tahansa äärimmäisestä hienostuneisuudesta tavanomaisen kautta pihistelyyn. Yläluokassa on paljon boheemeja. Lähes kaikki yläluokkaiset, julkisuudessa viihtyvät henkilöt ovat sellaisia. He ovat poikkeuksia, sillä matala profiili on yläluokan tunnusmerkki. Näin Suomessa, mutta eri mantereilla yläluokka on hiukan erilaista kuten "uusilla mantereilla" joissa luokkayhteiskunta on tuontitavaraa ja siten osittain museaalista.

Tunnen niin monta puhtaasti yläluokan suomenruotsalaista naista, että tämä kuvaus on jotenkin kaunis, mutta harvemmin totta eli varsinkin teollisuussuvuissa raha myös näkyy ja paljon rahvaammin kuin edelliset kirjoittajat uskovat.

Esim. moneen kertaan parjatut Vuittonin laukut (juuri ne logolliset) ovat olleet kautta vuosikymmenten suomenruotsalaisten arki- ja matkalaukkuja. Ja jos katsoo Sandra Hagelstamia tai Emelie Björnbergia - nuoria, muodista kiinnostuneita yläluokan naisia, niin kyllä heillä kaikki muutkin logot vain viehuu ja kerskakulutus on tapissa. Toisaalta kaikki ei ole heidänlaisia, niinkuin ei missään yhteiskuntaluokassa. 

Silti sanoisin, että yläluokassa Suomessa kulutetaan kerskaasti, juodaan shampanjaa, syödään hummeria, ostetaan tavanomaisia merkkituotteita, kuvataan ravintola-annoksia ja matkoja. Ei olla niin yläluokkaisia, että käyskenneltäisiin vain nummilla fasaanijahdissa ja käytäisiin oopperan ensi-illoissa tai luettaisiin yliopistolla taidehistoriaa. Keskiluokkaisesti luetaan Hankenilla rahoitusta, jos sinne saakka päästään, kun aiemmat sukupolvet on naineet serkkujaan ja monella von B:lla lukihäiriötä ym. ym. 

Ja miten minusta luokkaerot näkyvät Suomessa, niin yläluokalla on vaakuna Ritarihuoneella.

Sitten on business-, urheilu-, tiede- ja poliittista eliittia, joka ei kuitenkaan ole yläluokkaa. 

Ylemmällä keskiluokalla on isovanhemmillakin yliopistotutkinto, jos keskiluokalla se on itsellään. 

Työväenluokka toimii työväen ammateissa esim. lähihoitajat, tarjoilijat, lentoemännät, poliisit, rakennusmiehet. 

Näiden ulkopuolelle jää valitettavasti huolestuttavan iso joukko ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta kykene opiskelemaan tai työskentelemään, vaan elävät sosiaalituilla. 

Ja eläkeläiset ja opiskelijat ovat yhteiskuntaluokassaan edelleen taustastaan lähtöisin.  

Tämä todella lokeroiden, mutta toki nuo kaikki näkyy henkilön käytöksessä "kulttuurinen pääoma ja sivistys". 

Juu. Tosin noihin lokeroihin ei oikein kaikki mahdu, koska on perheitä joissa toinen menisi työväenluokkaan ja toinen keskiluokkaan, tai jopa ylempään keskiluokkaan (tämä tosin on varmaan jo harvinaisempaa). Tai niitä joitten isovanhemmista 1-2 on maistereita ja itse joko on tai ei ole. Tai yrittäjiä, joiden koulutus menisi työväenluokkaan, mutta status ei. Tuossa työväenluokan ja ylemmän keskiluokan välillä on siis melko paljon liikkuvuutta tai semmoista rajatapausta jota ei oikein noihin lokeroihin saa. Vai onko keskiluokkaa sitten kaikki jotka ei oikein istu muihin lokeroihin?

Suora vastaus: puhumisen ja kirjoittamisen tasosta.

Tämä ei tarkoita, että kaikki selkeästi puhuvat ja kirjoittavat olisivat ylenpää sosiaaliluokkaa ja kaikki huonosti itseään ilmaisevat alempia sosiaaliluokkia, mutta jonkinlainen osviitta kieli on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku valaista, kuinka erottaa yläluokka ja ylempi keskiluokka toisistaan?

Mietitäänpä. Minusta tärkein erottava asia on sukutausta. Yläluokkaan synnytään, ylemmässä keskiluokassa on paljon niitä, joiden sukutausta on kirjavampi. 

Yläluokasta tässä keskustelussa sanottu huomio pitää mielestäni paikkansa. On varaa olla välittämättä siitä mitä muut ajattelevat, jolloin ulkoiset seikat eivät merkitse juuri mitään. Ne voivat olla mitä tahansa äärimmäisestä hienostuneisuudesta tavanomaisen kautta pihistelyyn. Yläluokassa on paljon boheemeja. Lähes kaikki yläluokkaiset, julkisuudessa viihtyvät henkilöt ovat sellaisia. He ovat poikkeuksia, sillä matala profiili on yläluokan tunnusmerkki. Näin Suomessa, mutta eri mantereilla yläluokka on hiukan erilaista kuten "uusilla mantereilla" joissa luokkayhteiskunta on tuontitavaraa ja siten osittain museaalista.

Millainen sukutausta sitten on yläluokkainen? Suomessa nyt tuskin aatelisuus tai sen puute ratkaisee? Mutta eihän kyse ole vain rahastakaan. Montako sukupolvea luokkanousuun Suomessa menee tältä kannalta?

Ensiksi pitää sanoa, että tämä on vain oma mielikuvani asiasta, ei mikään tutkimustulos. Yhtenevä piirre on ensinnäkin yläluokan kansainvälinen tausta, sillä "suomalaisuus" on hyvin nuori keksintö - ja juuri tämän porukan itse keksimä luomus.

Mitä vuosisataisuuteen tulee, niin aatelissuvuissa on usein talous- ja kulttuurielämän eliittiin kuuluvia henkilöitä ties kuinka monessa sukupolvessa (satoja vuosia) sen vuoksi, että avioliitot ovat olleet järjestettyjä. Täytyy ottaa huomioon myös se, ettei aatelisarvo periydy naisten puolelta, joten aatelissuvut pysyvät pieninä, vaikka yläluokkaisuus periytyy myös suvun naisille. Lasken yläluokkaan kuuluviksi myös patruunat ja pohatat, joita tänne muutti jonkin verran myös Venäjältä ja Ruotsista. Sitten ovat kartanon omistajasuvut, joita on jonkin verran myös Tanskasta. He ovat maalaisaatelistoa eli saaneet kuninkaalta palkinnoksi tiloja Suomesta erilaisista palveluksista.

Sota ja Venäjän läheisyys ovat eniten muokanneet suomalaista yläluokkaa eli harvan suku on ns. suomalaista. Sivistyneistön osalta yläluokkaan kuuluu fennomaaneja, jotka samalla loivat Suomen eli olivat tänne juurtuneet, vaikka elämä olikin ollut kansainvälistä mm. koulutuksesta johtuen (=Suomessa ei saanut esimerkiksi insinöörin koulutusta vielä vuosisadan alussa, vaan se hankittiin Saksasta). Täytyy muistaa, että Suomi on ollut kehitysmaa eikä siitä ole niin kovin kauan. Sata vuotta on lyhyt aika historiassa.

Vierailija kirjoitti:

Omasta peritystä asemastaan ei voi liikkua kuin askeleen suuntaan tai toiseen. Yläluokkalainen työtön perijä on silti minimissään ylempää keskiluokkaa asuessaan vanhassa jugend-asunnossaan eläen perinnöllään leveästi. Alempaan keskiluokkaan kuuluva voi nousta maksimissaan keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan mikäli on erittäin menestynyt akateemisesta sekä tienaa valtavasti.

Heh, mä olen tällainen. Vanhan rahan suvusta oleva musta lammas. Et taatusti uskoisi ulkoapäin. Sukuni pönötys on lähinnä huvittaa, suurin osa palstalaisista ei tunne yhtään sitä maailmaa. Muuten ei rakentaisi fantasioita siitä. Perhekeskeisyysai mikä? Lienettr katseleet liikaa brittien yläluokasta kertovia sarjoja.

Vierailija kirjoitti:

Suora vastaus: puhumisen ja kirjoittamisen tasosta.

Tämä ei tarkoita, että kaikki selkeästi puhuvat ja kirjoittavat olisivat ylenpää sosiaaliluokkaa ja kaikki huonosti itseään ilmaisevat alempia sosiaaliluokkia, mutta jonkinlainen osviitta kieli on.

Korjaus: ylempää, ei ylenpää, tuli vahingossa

Luokka ja luokka. Ihmiset ovat samanarvoisia.

Alempi sosiaaliluokka joutuu sortotoimien kohteeksi monin eri tavoin, ja jopa valtion taholta.

Vaikka taloustilanne itsessään ei ihmisen luonteeseen tai käyttäytymiseen vaikuttaisi, se kyllä vaikuttaa jos vuosikausia harjoitetaan vihatoimintaa alempaa sosiaaliluokkaa vastaan, ja sen lopputuloksia nähdään silloin tällöin isompinakin otsikkoina.

Ihan itse tehty ongelma, poliitikot on ihan omalla luvallaan päättäneet että kansaa saa kurittaa, vaikka mikään laki ei sellaista toimintaa tue.

Vierailija kirjoitti:

Luokka ja luokka. Ihmiset ovat samanarvoisia.

Ihmiset ovat saman arvoisia, mutta ihmiset eivät ole samalaisia. Yhteiskuntaluokka on käsite jolla kuvataan erilaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään. 

Tämä riippuu todella paljon ammatista. Kulttuuripuolella on todella paljon korkeasti koulutettuja, hyvätuloisia ja tatuoituja ihmisiä. Tiedän muutaman arkeologin, joilla on ihan kunnolla mustetta ihollaan, mutta ne näkyvät lähinnä kesäkaivauksilla (t-paidat) ja uidessa. 

Jossain kaupan kassalla puoli-ilmaiseksi raatavalla on taatusti tiukemmat säännöt ulkomuodon suhteen, koska "asiakaspalveluammatti" ja "mitä asiakkaat ajattelevat". Akateeminen vapaus antaa juuri vapautta, myös itseilmaisun suhteen.

Todellisuudessa Suomessa ei edes ole sosiaaliluokkia vaan olemme kaikki samaa massaa, käymme samat koulut ja yliopistot, syömme samoissa henkilöstöravintoloissa, ostamme samat vaatteet ja elämme hyvin samanlaista elämää ja verottaja pitää huolen siitä, että tuloerot ovat maailman pienimmät. Ei tarvitse mennä kuin Britanniaan kun ymmärtää, miten eri maailmassa siellä eri sosiaaliluokat elävät, saattikka sitte kehitysmaat ja Venäjä, missä eliitti ei edes kohtaa muita luokkia.

Likaisuus ulkoisessa olemuksessa. Tosi rikkaita metsän omistajia ja suuren pankkitilin omistajia on, mutta heille raha on kuin Jumala mitä ei raaski käyttää. Tyhmyyttä sekin on, jonain päivänä sukulaiset riitelee perinnöstä tai joku elää leveästi. Sosiaaliluokka ei katso miten he myös käyttäytyvät. Ulkoisesti vieraile näytetään parempaa, kuin mitä kotona eletään kenties huonommin käyttäytyen kuin köyhemmät perheet. Juodaan, riidellään, erotaan, käydään vieraissa aviopuolisoa pettäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hemuli_ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnit on merkki alemmasta yhteiskuntaluokasta.

Kyllä. Kuvitelkaa joku pankinjohtaja, jolla kädet ja kaula tatuoitu. Ei. Mutta jonkun raksasiivoojan voin nähdä tatuoituna. 

Toisaalta, jos tutkittaisiin kuinka iso prosentti alle 30v korkeakoulutetuista naisista on tatuoitu, niin se voisi yllättää monet.

Mutta kyllähän tuokin on luokkasidonnaista, miten paljon niitä otetaan ja millaisia. Monella nuorilla korkeakoulutetuilla on joku pieni jossain, mutta ei mitään sleevejä. Tatuoinnit on juttu, mitä moni haluaa kokeilla, mutta eihän esim. Sanna Marinilla ole mitään kaulatatuointeja. Eli kyllä siinä raja tulee vastaan, miltä ei haluta näyttää. Tämä on varmaan myös sitä ilmiötä, että voidaan ottaa tiettyjä juttuja duunareilta, mutta turvallisissa rajoissa, niin ettei tule haittaa omalle asemalle yhteiskunnassa.

Miksi nämä tatuoinnit ovat tällä palstalla niin iso juttu? Se on jäänyt minulle arvoitukseksi. Niitä pohditaan päivät pääksytysten. 

Ne aiheuttaa kateutta ja yksi kuva iholla voi maksaa useita satoja viiva tonneja.

Se kielii varakkuudesta ja moderni USA:n tummien alueiden katumuoti.

Nämä on ne speksit millä varakkuus nykyään näkyy todella.

Tiedetään merkit ja tiedetään maalata ihoa ja ripustaa koruja.

Nostaa oman "tontin" arvoa.

Tämä kielii myös länsimaisista arvoista. Meillä on päästy itäisestä vaatimattomuudesta eroon ja tultu iso askel länteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään. 

Tämä riippuu todella paljon ammatista. Kulttuuripuolella on todella paljon korkeasti koulutettuja, hyvätuloisia ja tatuoituja ihmisiä. Tiedän muutaman arkeologin, joilla on ihan kunnolla mustetta ihollaan, mutta ne näkyvät lähinnä kesäkaivauksilla (t-paidat) ja uidessa. 

Jossain kaupan kassalla puoli-ilmaiseksi raatavalla on taatusti tiukemmat säännöt ulkomuodon suhteen, koska "asiakaspalveluammatti" ja "mitä asiakkaat ajattelevat". Akateeminen vapaus antaa juuri vapautta, myös itseilmaisun suhteen.

Aloitin juuri opiskelun ja lähes jokaisella opiskelukaverillani on tatuointi (luova ala). Aiemmista kavereistani ja sukulaisistani tiedän vain muutaman tatuoidun, hekin hyvin hillityllä linjalla ja jotenkin tuntuu että tulen eri maailmasta kuin koulukaverini, näkyy muissakin asioissa ja arvostuksissamme. Kuitenkin periaatteessa olemme varmaan samaa luokkaa. En tiedä millä sanalla kuvailla erilaisia maailmojamme.

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa Suomessa ei edes ole sosiaaliluokkia vaan olemme kaikki samaa massaa, käymme samat koulut ja yliopistot, syömme samoissa henkilöstöravintoloissa, ostamme samat vaatteet ja elämme hyvin samanlaista elämää ja verottaja pitää huolen siitä, että tuloerot ovat maailman pienimmät. Ei tarvitse mennä kuin Britanniaan kun ymmärtää, miten eri maailmassa siellä eri sosiaaliluokat elävät, saattikka sitte kehitysmaat ja Venäjä, missä eliitti ei edes kohtaa muita luokkia.

Todellisuudessa sinä ole tynnyrissä kasvanut keskiluokkainen, jonka sosiaalinen liikkumapinta ei yllä muulla tavoin eläviin ihmisiin. Lienetkö ikinä edes jutellut vaikkapa postinkantajasi tai lähikauppasi kassan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hemuli_ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnit on merkki alemmasta yhteiskuntaluokasta.

Kyllä. Kuvitelkaa joku pankinjohtaja, jolla kädet ja kaula tatuoitu. Ei. Mutta jonkun raksasiivoojan voin nähdä tatuoituna. 

Toisaalta, jos tutkittaisiin kuinka iso prosentti alle 30v korkeakoulutetuista naisista on tatuoitu, niin se voisi yllättää monet.

Mutta kyllähän tuokin on luokkasidonnaista, miten paljon niitä otetaan ja millaisia. Monella nuorilla korkeakoulutetuilla on joku pieni jossain, mutta ei mitään sleevejä. Tatuoinnit on juttu, mitä moni haluaa kokeilla, mutta eihän esim. Sanna Marinilla ole mitään kaulatatuointeja. Eli kyllä siinä raja tulee vastaan, miltä ei haluta näyttää. Tämä on varmaan myös sitä ilmiötä, että voidaan ottaa tiettyjä juttuja duunareilta, mutta turvallisissa rajoissa, niin ettei tule haittaa omalle asemalle yhteiskunnassa.

Miksi nämä tatuoinnit ovat tällä palstalla niin iso juttu? Se on jäänyt minulle arvoitukseksi. Niitä pohditaan päivät pääksytysten. 

Ne aiheuttaa kateutta ja yksi kuva iholla voi maksaa useita satoja viiva tonneja.

Se kielii varakkuudesta ja moderni USA:n tummien alueiden katumuoti.

Nämä on ne speksit millä varakkuus nykyään näkyy todella.

Tiedetään merkit ja tiedetään maalata ihoa ja ripustaa koruja.

Nostaa oman "tontin" arvoa.

Tämä kielii myös länsimaisista arvoista. Meillä on päästy itäisestä vaatimattomuudesta eroon ja tultu iso askel länteen.

Kirjoitat tässä hienosti, että kertoo siitä, että on varakas siinä yhteisössä, jossa ollaan tummia ja kadulla. Sen ulkopuolella ovat ne valkoiset alueet, joissa ollaan hyvissä töissä, hyvällä koulutuksella ja ilman kuvituksia.  Siellä missä oikeasti rahaa on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään. 

Tämä riippuu todella paljon ammatista. Kulttuuripuolella on todella paljon korkeasti koulutettuja, hyvätuloisia ja tatuoituja ihmisiä. Tiedän muutaman arkeologin, joilla on ihan kunnolla mustetta ihollaan, mutta ne näkyvät lähinnä kesäkaivauksilla (t-paidat) ja uidessa. 

Jossain kaupan kassalla puoli-ilmaiseksi raatavalla on taatusti tiukemmat säännöt ulkomuodon suhteen, koska "asiakaspalveluammatti" ja "mitä asiakkaat ajattelevat". Akateeminen vapaus antaa juuri vapautta, myös itseilmaisun suhteen.

Aloitin juuri opiskelun ja lähes jokaisella opiskelukaverillani on tatuointi (luova ala). Aiemmista kavereistani ja sukulaisistani tiedän vain muutaman tatuoidun, hekin hyvin hillityllä linjalla ja jotenkin tuntuu että tulen eri maailmasta kuin koulukaverini, näkyy muissakin asioissa ja arvostuksissamme. Kuitenkin periaatteessa olemme varmaan samaa luokkaa. En tiedä millä sanalla kuvailla erilaisia maailmojamme.

Sivistyneisyys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa Suomessa ei edes ole sosiaaliluokkia vaan olemme kaikki samaa massaa, käymme samat koulut ja yliopistot, syömme samoissa henkilöstöravintoloissa, ostamme samat vaatteet ja elämme hyvin samanlaista elämää ja verottaja pitää huolen siitä, että tuloerot ovat maailman pienimmät. Ei tarvitse mennä kuin Britanniaan kun ymmärtää, miten eri maailmassa siellä eri sosiaaliluokat elävät, saattikka sitte kehitysmaat ja Venäjä, missä eliitti ei edes kohtaa muita luokkia.

Todellisuudessa sinä ole tynnyrissä kasvanut keskiluokkainen, jonka sosiaalinen liikkumapinta ei yllä muulla tavoin eläviin ihmisiin. Lienetkö ikinä edes jutellut vaikkapa postinkantajasi tai lähikauppasi kassan kanssa. 

Perustan mielipiteeni siihen, että olen asunut 5 maassa, työskennellyt 30 maassa ja yli 60 kansallisuuden kanssa ja oppinyt, että Suomi on, onneksi, yksi maailman tasa-arvoimmista ja vähiten luokkaeroja synnyttäviä maita. Ruotsi, jota on pidetty edelläkävijänä, omaa suuren vanhaa rahaa perinteen eliittiyläluokan mitä Suomeen ei koskaan päässyt syntymään.