Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
No silleen että toisilla on autonkuljettaja, kun toiset joutuvat ajamaan itse.
(bussi vs henkilöauto)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme kai ylempää keskiluokkaa. Emme todellakaan pröystäile, lapset eivät esim.saaneet Applea kotona asuessaan, ostivat vasta omilla rahoillaan. Mieheni kanssa pukeudumme siististi ja ehjästi, emme ylettömän kalliisti. Esimerkiksi mieheni tykkää välillä Lidlin vaatteista.
Matkustimme lasten kanssa maltillisesti, ei suinkaan joka lomalla. Asuinympäristömme loi kumminkin melkoisen kuplan, vasta muutettuaan pois kotoa molemmat lapsemme totesivat yhdestä suusta, että eivät tajunneet kuinka hyväosaisia olimme, ennenkuin muuttivat pois kotoa. Esim.yliopisto laajentaa kummasti ajattelutapaa.
.
Ylemmän luokan ihmiset harvemmin kiroilevat. Osaavat muutenkin käytöstavat. Joku äkkirikas konealan yrittäjä paljastuu hyvin nopeasti taustaltaan työväeksi juuri huonojen käytöstapojen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ystäviä eri yhteiskuntaluokista ja tunnen itseni kotoisaksi kaikkien kanssa. Mitä luokkaa minä edustan? Olen akateemisesti koulutettu, mutta teen suorittavaa työtä. Harrastan muun muassa kuntosalia ja klassisen musiikin soittamista.
Keskiluokkaiset arvot, mutta työväenluokan työ (tuloilla ei ole asiassa juurikaan merkitystä) = alempaa keskiluokkaa
Minusta keskiluokkaa, koska on kouluttautunut akateemisesti. Työ on sivuseikka, koulutus määrittelee sosiaaliluokkaa enemmän.
Akateeminen koulutus on pääomaa, jota ei koskaan voi ottaa ihmiseltä pois. Mikä muuten on oma taustasi, sinä joka määrittelisit hänet alemmaksi keskiluokaksi?
Alempi näkyy sellaisena ettei halua nähdä ja uskalla mennä lähelle.
Herää pelko ja näkee että toinen on kykenevä tuhoamaan pullamössön ja pehmeään sekä turvalliseen elämään tottuneen.
Läheltä näkee ihosta. Käsien iho on kovia nähnyt ja kasvojen ihoa vanhempaa, paksumpaa, parkkiintuneempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alempi näkyy sellaisena ettei halua nähdä ja uskalla mennä lähelle.
Herää pelko ja näkee että toinen on kykenevä tuhoamaan pullamössön ja pehmeään sekä turvalliseen elämään tottuneen.
Läheltä näkee ihosta. Käsien iho on kovia nähnyt ja kasvojen ihoa vanhempaa, paksumpaa, parkkiintuneempaa.
Nyt en kyllä ymmärrä mitä tässä tahdotaan sanoa. Sangen mystinen kommentti.
Suomi on tulonjaoltaan yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Hyvä niin.
Ansiotuloilla täällä on vaikea rikastua. Pitkä rauhan aika, jota olemme eläneet, tuottaa ja kasaa kuitenkin hiljalleen pääomatuloja jo valmiiksi varakkaalle kansanosalle.
Kuulun siihen onnekkaaseen osaan. Ansiotulot 100 ke, pääomatulot vähän enemmän. Vaimonkin tulot ovat ihan hyvät. Silti assosioin meidät ylempään keskiluokkaan, en mihinkään eliittiin tai yläluokkaan. Yliopistotutkinnot ovat tietysti must.
Pukeudun siististi, autot ovat uudehkoja ja laadukkaita. Matkustelemme pimeämpänä vuosipuoliskona niin paljon kuin lomat antavat myöten. Talo ja mökki pidetään kunnossa. Siihenpä ne rahat sitten hupenevatkin.
Kun työn ja harrastusten takia on tullut asuttua ja matkusteltua muuallakin maailmassa, on sieltä tarttunut ehkä vähän sitä "apparenzaa". Kyllä laadukas kello, siistit vaatteet, hoidetut hampaat ja kohtuullinen auto ehdottomasti pukevat suomalaistakin miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kuvittelee oman sosiaaliluokkansa, jotta hän voi sitten jakaa muut ihmiset eri sosiaaliluokkiin, jolloin ne muut ihmiset ovat automaattisesti alemmassa sosiaaliluokassa kuin hän itse on valitsemassaan, yleensä ylemmässä sosiaaliluokassa.
Ainakin tässä keskustelussa syytetään heti muita alempaan sosiaaliluokkaan kuulumisesta, jos sanoo jotain omasta mielestä väärää
Kuuluu keskiluokkaiseen huonoon itsetuntoon ja sen tuomaan itsekorostuksen tarpeeseen. Kiinnitäpä huomiota kuinka monessa keskustelussa ihmiset kokeavat tarpeelliseksi sanoa että heillä kyllä olisi varaa johonkin, mutta eivät vaan halua sitä. Kamala ajatus, että joku kuvittelisi ettei anonyymillä kirjoittajalla olisi rahaa.
Samaten porukka painottaa että kokkaavat hyvää ruokaa ja juovat ruoan kanssa hyvää viiniä. Taas läpitunkeva pelko siitä, että joku kuvittelisi heidän syövän huonoa ruokaa tai juovan halpaa viiniä - paitsi kun korostetaan kuinka viini on tosi hyvää vaikkei olekaan kallista.
Keskiluokkaisen mielenmaiseman kruunaa pakottava tarve saada hyväksyntää. Mauton hyvesignalointi on loppumatonta, ja terapiaa tarvitaan jos joku ajaa moottoritiellä ohi vaikka itse ajoi aivan nopeusrajoituksen mukaisesti ja toimi muutenkin oikein. Silti ei saanutkaan hyväksyntää ja päänsilitystä vaan joku kaahari kehtasi ajaa ohi.
Vierailija kirjoitti:
Olemme kai ylempää keskiluokkaa. Emme todellakaan pröystäile, lapset eivät esim.saaneet Applea kotona asuessaan, ostivat vasta omilla rahoillaan. Mieheni kanssa pukeudumme siististi ja ehjästi, emme ylettömän kalliisti. Esimerkiksi mieheni tykkää välillä Lidlin vaatteista.
Matkustimme lasten kanssa maltillisesti, ei suinkaan joka lomalla. Asuinympäristömme loi kumminkin melkoisen kuplan, vasta muutettuaan pois kotoa molemmat lapsemme totesivat yhdestä suusta, että eivät tajunneet kuinka hyväosaisia olimme, ennenkuin muuttivat pois kotoa. Esim.yliopisto laajentaa kummasti ajattelutapaa.
.
Upeaa parodiaa keskiluokkaisesta tarpeesta korostaa omaa erinomaisuutta. Veikkaan kuitenkin, että ylläoleva on ihan tosissaan kirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ajatellut, että olen keskiluokkaa, mutta nyt olen miettinyt, edustanko sittenkin jonkinlaista eliittiä.
Perittyä varallisuutta on muutama miljoona euroa, ja korkea koulutus. Työ on aika tavallinen akateeminen työ, mutta taustalla on kansainvälistä kokemusta missä olen ollut tekemisissä ihan maailman huipulla olevien vallankäyttäjien kanssa. Tunnen melko hyvin europarlamentaarikon, presidentin neuvonantajan, perhepiirissä on tärkeiden valtion laitosten johtajia ja esim suuren etujärjestön johtaja.
Olen kuitenkin ihan tavallinen tavallista keskiluokkaista elämää elävä ihminen. Mutta ehkä suomalainen yhteiskunta on sellainen. Ei ole kovin kummoisia yhteiskuntaluokkia.
Vierailija kirjoitti:
Usein kaikista sietämättömimpiä rikkaita ovat ne köyhät jotka ovat äkkirikastuneet. Heidän elämänsä oli rahan ympärillä kun olivat köyhiä ja se on edelleen rahan ympärillä kun ovat rikkaita. Sen vuoksi he ostavat kaikenlaisia rikkauden symboleja vaatteista urheiluautoihin ja esittelevät niitä ylpeänä. Sivistyneet ihmiset pitävät sitä moukkamaisena.
Samaa mieltä, itsensä kehittäminen, humanismi ja akateemisuus ovat juuri niitä ylempien luokkien arvoja, joita alemmilla luokilla ei ole.
Jäin kuitenkin miettimään, mikä tuossa rikkauden symbolien esittelyssä niin ärsyttää. Eikö voisi vain hymyillen hyväksyä, että joillakin on materialistisemmat arvot ja he ovat aidosti onnellisia kun ovat onnistuneet hankkimaan kalliita leluja ja symboleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ajatellut, että olen keskiluokkaa, mutta nyt olen miettinyt, edustanko sittenkin jonkinlaista eliittiä.
Perittyä varallisuutta on muutama miljoona euroa, ja korkea koulutus. Työ on aika tavallinen akateeminen työ, mutta taustalla on kansainvälistä kokemusta missä olen ollut tekemisissä ihan maailman huipulla olevien vallankäyttäjien kanssa. Tunnen melko hyvin europarlamentaarikon, presidentin neuvonantajan, perhepiirissä on tärkeiden valtion laitosten johtajia ja esim suuren etujärjestön johtaja.
Olen kuitenkin ihan tavallinen tavallista keskiluokkaista elämää elävä ihminen. Mutta ehkä suomalainen yhteiskunta on sellainen. Ei ole kovin kummoisia yhteiskuntaluokkia.
Olet ylempää keskiluokkaa.
"Kuuluu keskiluokkaiseen huonoon itsetuntoon ja sen tuomaan itsekorostuksen tarpeeseen."
"Keskiluokkaisen mielenmaiseman kruunaa pakottava tarve saada hyväksyntää."
Onko mahdollista kuulua koulutus-, omaisuus- ja tulomielessä keskiluokkaan ja elää ns. keskiluokkaista elämää, mutta oila silti ilman huonoa itsetuntoa, itsekorostuksen tarvetta ja tarvetta saada hyväksyntää?
Va onko se ihan teoreettisesti ja lähtökohtaisesti mahdotonta? Kertokaa, Renaz Ebrahimi, Koko Hubara, ja Fatim Diarrhea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pysty osallistumaan keskusteluun isän väitöskaronkan tarjoiluista vuonna -84.
"Keskiluokkaisen mielenmaiseman kruunaa pakottava tarve saada hyväksyntää. Mauton hyvesignalointi on loppumatonta, ja terapiaa tarvitaan jos joku ajaa moottoritiellä ohi vaikka itse ajoi aivan nopeusrajoituksen mukaisesti ja toimi muutenkin oikein. Silti ei saanutkaan hyväksyntää ja päänsilitystä vaan joku kaahari kehtasi ajaa ohi."
Sanaa hyvesignalointi tykkää käyttää aina sellaiset tyypit, joilla ei itsellään ole yhden yhtä hyvettä.
Vierailija kirjoitti:
Alempi näkyy sellaisena ettei halua nähdä ja uskalla mennä lähelle.
Herää pelko ja näkee että toinen on kykenevä tuhoamaan pullamössön ja pehmeään sekä turvalliseen elämään tottuneen.
Läheltä näkee ihosta. Käsien iho on kovia nähnyt ja kasvojen ihoa vanhempaa, paksumpaa, parkkiintuneempaa.
Tässä oiva esimerkki hampurilaistekniikasta. Ensimmäinen ja viimeinen virke pitävät kyllä paikkansa, ja tällä kirjoittaja pyrkii uskottelemaan, että keskimmäinenkin silkkaa pötyä oleva virke olisi totta. Tosiasiassa 'alempi' on vaaraton reppana, Juicen sanoin "meni koulut ja intit poskelleen, mua aina viilattiin".
Vierailija kirjoitti:
"Kuuluu keskiluokkaiseen huonoon itsetuntoon ja sen tuomaan itsekorostuksen tarpeeseen."
"Keskiluokkaisen mielenmaiseman kruunaa pakottava tarve saada hyväksyntää."
Onko mahdollista kuulua koulutus-, omaisuus- ja tulomielessä keskiluokkaan ja elää ns. keskiluokkaista elämää, mutta oila silti ilman huonoa itsetuntoa, itsekorostuksen tarvetta ja tarvetta saada hyväksyntää?
Va onko se ihan teoreettisesti ja lähtökohtaisesti mahdotonta? Kertokaa, Renaz Ebrahimi, Koko Hubara, ja Fatim Diarrhea.
Tietenkin, meitä on laidasta laitaan, keskiluokka on oikeasti hyvin lavea käsite.
Kuulostaa tyhmältä. Viisastelee, mutta ei tiedä mitään, tarve perustella kaikki, aivan kuin muille ei olisi ollut selvää jo 15 vuotta sitten= DI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuuluu keskiluokkaiseen huonoon itsetuntoon ja sen tuomaan itsekorostuksen tarpeeseen."
"Keskiluokkaisen mielenmaiseman kruunaa pakottava tarve saada hyväksyntää."
Onko mahdollista kuulua koulutus-, omaisuus- ja tulomielessä keskiluokkaan ja elää ns. keskiluokkaista elämää, mutta oila silti ilman huonoa itsetuntoa, itsekorostuksen tarvetta ja tarvetta saada hyväksyntää?
Va onko se ihan teoreettisesti ja lähtökohtaisesti mahdotonta? Kertokaa, Renaz Ebrahimi, Koko Hubara, ja Fatim Diarrhea.
Tietenkin, meitä on laidasta laitaan, keskiluokka on oikeasti hyvin lavea käsite.
Halusinkin kuulla nuoren vihaisen punavihreän mielipiteen.
Todellisen perinteisen yläluokkaisuuden ydin ei ole raha, vaan itsensä kehittäminen. Raha tulee sen seurauksena. Esim. osaa jotain mikä on harvinaista. Tai ylipäätään on onnistunut kehittämään itseään niin että kykenee opiskelemaan ahkerasti, ei ole mitään addiktioita tai itseaiheutettuja sairauksia estämässä menestystä.
Vanhoissa menestyneissä suvuissa painotetaan oppimista, itsehillintää, hyviä tapoja, terveellisiä elintapoja ja kaikkea sellaista mikä on pragmaattisesti hyödyllistä ja hyvän moraalin mukaista. Siellä ei pidetä hyvänä rahallista menestystä keinolla millä hyvänsä. Siellä paheksuttaisiin sitä että jostain tuli miljonääri vaikka laittomalla huumekaupalla, koska se on yllämainittujen arvojen kanssa ristiriidassa. Nämä ihmiset arvostavat laatua laadun vuoksi, mutta eivät rahalla pröystäilyä. Tietysti heikot yksilöt näissä piireissä voivat sortua pönkittämään itsetuntoon sillä että ovat perineet rahaa ja ovat sen vuoksi rikkaampia, mutta he ovat poikkeus.
Usein kaikista sietämättömimpiä rikkaita ovat ne köyhät jotka ovat äkkirikastuneet. Heidän elämänsä oli rahan ympärillä kun olivat köyhiä ja se on edelleen rahan ympärillä kun ovat rikkaita. Sen vuoksi he ostavat kaikenlaisia rikkauden symboleja vaatteista urheiluautoihin ja esittelevät niitä ylpeänä. Sivistyneet ihmiset pitävät sitä moukkamaisena.