Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5364)
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa
Korkealla statuksella, hyvässä virassa voi matkustella ja yöpyä hienoissa hotelleissa kansan verorahoilla. Aina siihen pykälä löytyy ja kaikki jotka voi, tekevät samaa. Kiinni jäämisen vaaraa ei siis ole. Ne ovat hyvätuloisia. Pienituloinen pysyy ryysyineen päivällä piilossa masennusta potin, eikä harrasta mitään. Syyn ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin sillai, ettei pukeudu näkyviin merkkituotteisiin. Ne on tehty nousukkaille ja Wannabe rikkaille. Hyvin pärjäävät eivät haise pahalle ja osaavat käyttäytyä ihmisten kanssa.
Tämä vähän riippuu. On paljon erottuvia merkkejä kuten Burberry, Mulberry, Hermes, Chanel, Barbour jne. jotka ovat ylempien sosiaaliluokkien suosiossa.
Siellä missä on rahaa ja vaurautta ja on aina ollutkin siellä myös on ihmisillä yleensä hienostuneet tavat ja käytös.
En jaksa lukea pitkää ketjua, joten nämä voi olla toistoa, Alaluokkaan kuuluvan tunnistaa esim. seuraavista asioista: selvästi näkyvät isot tatuoinnit, räikeästi värjätyt hiukset, tupakointi, kännissä sekoilun pitäminen urotekona, vanhassa autossa iso pakoputken pää, huonot käytöstavat, risteilyt matkaamatta minnekään, matkustaminen edullisiin turistirysiin
Vierailija kirjoitti:
Yläluokkaista on rento huolettomuus ja itsevarmuus vuorovaikutustilanteissa. Se, että suvulla on pitkät perinteet, esim. jo isovanhempien isovanhemmat olleet pappeja, opettajia, virkamiehiä tms. Suvussa on perintökoruja, ensipainoksia kirjoista, kesähuviloita, osakehuoneistoja. Osataan kieliä,erityisesti ruotsia, sujuvasti. Kotona on taidetta ja soittimia, joita myös osataan soittaa.
Nuorisoa pystytään auttamaan tyylikkään huomaamattomasti opiskeluaikana esim. niin, että voi asua edullisesti vanhempien tai jonkun lähisukulaisen omistamassa asunnossa. Harjoittelu- ja kesätyöpaikkoja löytyy perhystävien tai suvun firmoista tms.
Keskustelutaidoissa ei jyrätä muita, vaan kuunnellaan ja jutellaan sivistyneesti vaihtelevista teemoista, siedetään myös eriäviä mielipiteitä, jos ne perustellaan hyvin ja esitetään nokkelasti. Harjoitetaan hyväntekeväisyyttä, saatetaan jopa äänestää vasemmistoa, koska "aatelus velvoittaa" ja tunnetaan vastuuta muustakin yhteiskunnasta kuin vain itsestä.
Rahalla ei leuhkita, uskonnollisia tai poliittisia näkemyksiä ei tuoda hyökkäävästi esiin.
Osataan esim. verosuunnittelu niin, että perintö- ja yritysverot minimoidaan, saatetaan antaa lapsille ennakkoperintöjä ym.
Nuorisoa kannustetaan opiskelemaan pitkään ja mieleisiään asioita, ei hoputeta työelämään tai epämieluisiin duuneihin pelkän rahan takia.
Suvun merkkipäiviä ym. juhlitaan hyvissä ravintoloissa tai kauniissa kodeissa, juhlien järjestämien non sujuvaa rutiinia. Ihmiset osaavat seurustella eikä väki hikoile vaivaantuneena pyhäpuvuissaan kuten tavisperheissä tapahtuu. Lahjat ovat kunnollisia ja arvokkaita, saajaansa huomioivia.
Näihin "suuriin linjoihin" verrattuna tatuoinnin kaltaiset ulkoiset asiat ovat vain kärpäsen surinaa, huoh.
Erinomainen kiteytys, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis onko Marimekko joku tyylikkyyden/hienostuneisuuden tai rikkauden merkki?
No siis onhan se nyt merkkituote, ja kalliimpi verrattuna ihan perus markettituotteisiin. Mutta ei se nyt niin kallis ole, etteikö alempi keskiluokkakin pystyisi ostamaan, jos haluaa. Sanoisin että Marimekko enemmänkin keskiluokan merkki. Sillä voi erottautua köyhistä. Mutta ei se ole sellainen merkki. jolla esimerkiksi uusrikkaat erottautuisi keskituloisista. Vanhan rahan edustajathan ei edes merkkien avulla pyri erottautumaan.
Suomessahan ei juuri yläluokkaa olekaan. Keskiluokkahan usein yrittää vaikuttaa niin ylhäiseltä kuin pystyvät, samalla pitää olla juuri niinkuin muutkin. Osa on hyvinkin brändien perään, osaa ei kiinnosta. Auto on vain kulkuväline, ei kikk... jatke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siellä missä on rahaa ja vaurautta ja on aina ollutkin siellä myös on ihmisillä yleensä hienostuneet tavat ja käytös.
Ne ovat kuin loiset ja yrittävät saada toisista irti kaiken mahdollisen. Eivätkä tee mitään vapaaehtoisesti kuin omaksi hyväkseen. Hienoja, tyylikkäitä, kaiken tietäviä, yleensä hyväpalkkaisessa virassa.
Vierailija kirjoitti:
Siellä missä on rahaa ja vaurautta ja on aina ollutkin siellä myös on ihmisillä yleensä hienostuneet tavat ja käytös.
Hah, pintakiiltoa se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin sillai, ettei pukeudu näkyviin merkkituotteisiin. Ne on tehty nousukkaille ja Wannabe rikkaille. Hyvin pärjäävät eivät haise pahalle ja osaavat käyttäytyä ihmisten kanssa.
Tämä vähän riippuu. On paljon erottuvia merkkejä kuten Burberry, Mulberry, Hermes, Chanel, Barbour jne. jotka ovat ylempien sosiaaliluokkien suosiossa.
Aivan, jokainen tunnistaa nuo merkit vaikkei sitä olisi tuotteessa suurin kirjaimin. Tuo hokema, että merkin näkyminen on junttia, on aika korni siis; jotain kallista merkkiä käyttävät kyllä tunnistavat saman merkin muillakin. Onkin aika raikasta antaa merkin näkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläluokkaista on rento huolettomuus ja itsevarmuus vuorovaikutustilanteissa. Se, että suvulla on pitkät perinteet, esim. jo isovanhempien isovanhemmat olleet pappeja, opettajia, virkamiehiä tms. Suvussa on perintökoruja, ensipainoksia kirjoista, kesähuviloita, osakehuoneistoja. Osataan kieliä,erityisesti ruotsia, sujuvasti. Kotona on taidetta ja soittimia, joita myös osataan soittaa.
Nuorisoa pystytään auttamaan tyylikkään huomaamattomasti opiskeluaikana esim. niin, että voi asua edullisesti vanhempien tai jonkun lähisukulaisen omistamassa asunnossa. Harjoittelu- ja kesätyöpaikkoja löytyy perhystävien tai suvun firmoista tms.
Keskustelutaidoissa ei jyrätä muita, vaan kuunnellaan ja jutellaan sivistyneesti vaihtelevista teemoista, siedetään myös eriäviä mielipiteitä, jos ne perustellaan hyvin ja esitetään nokkelasti. Harjoitetaan hyväntekeväisyyttä, saatetaan jopa äänestää
MInun mielestäni tämä lista on vain joukko stereotypioita, joiden mukaan sosioekonomisesti korkealle sijoittuva henkilö olisi jotenkin erityisen hyvä tyyppi. Sehän ei pidä paikkaansa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän jokaisessa porvariskodissa pitää olla flyygeli
Minulla on vain kaksi antiikkipianoa :(
Nykyään pianoita saa ilmaiseksi, joten jokainen voi tehdä kodistaan porvariskodin helposti.
Flyygeli - flyygeleitä, piano - pianoja.
"Kumpaakin monikon partitiivin muotoa käytetään. Pianoja on selvästi yleisempi, ja nykyisten normien mukaan se on ainoa mahdollinen. Normia on muutettu 1990-luvulla. Nykysuomen sanakirjan (19511961) mukaan myös pianoita on mahdollinen."
Monikon partitiivi on pianoja, pianoita on vanhentunut, saahan sitä käyttää jos tahtoo mutta virallisesti se on nykyään virheellinen muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän jokaisessa porvariskodissa pitää olla flyygeli
Minulla on vain kaksi antiikkipianoa :(
Nykyään pianoita saa ilmaiseksi, joten jokainen voi tehdä kodistaan porvariskodin helposti.
Ei se tee kodista kulttuurikotia että saa ilmaiseksi pianon sinne.
Minulla on varaa ostella Marimekkoa vaikka kuinka mutta en osta, ne ovat omissa silmissäni niin rumia vaatteita. Ja verhoja, sohvatyynyjä yms.
Oma ukkini tuli köyhästä maanviljelijäperheestä, mutta opiskeli sotien ja sotimisen jälkeen itselleen hyvän ammatin ja teki paljon töitä. Perheestä tuli ylempää keskiluokkaa. Yhteys kotipaikkakunnalle kuitenkin jäi. Isäni oli lahjakas akateemisesti, opiskeli pitkälle ja teki pitkän uran hyvässä työssä. Äitini tausta työväenluokkainen, joskin sukutausta aatelinen ja oppi itse etiketin työssään. Kasvatukseni oli sekoitusta molemmista maailmoista: oli sivistystä, mutta myös työväenluokkaisuutta ja maanläheisyyttä. Tapasin myös paljon heikosti toimeentulevia. Kaikkia ihmisiä kunnioitettiin taustasta huolimatta.
Itse opiskelin alhaalta ylöspäin ja nyt 40-vuotiaana olen varsin hyvässä johtotyössä. Oma mieheni ja hänen perheensä täysin työväenluokkainen. Koko elämäni minulla on ollut tunne etten kuulu mihinkään: sosioekonomisesti korkealla olevien kanssa koen, että toiminta ja käytös on välillä turhankin p*****tärkeää enkä pidä turhasta hienostelusta. Toisaalta sosioekonomisesti alempien kanssa koen, että keskustelunaiheet ja käytös ovat välillä hämmästyttävän typeriä. Keskiluokkaisten kanssa ehkä vuorovaikutus mukavinta, mutta välillä koen, kuinka heilläkin keskustelunaiheet pyörivät liian matalalla tasolla. Itse pidän monipuolisista keskustelunaiheista, mutta haluan että näkemykset perustellaan faktatiedolla eikä minusta tuntuu ole sellaista. En tykkää keskustella turhista arkipäiväisistä asioista vaan ideoista, maailman tapahtumista, ilmiöistä ja niin edelleen. En itse asetu mihinkään muottiin ja koen ymmärtäväni kaikkia yhteiskuntaluokkia, mutten koe kuuluvani oikein mihinkään niistä. Käytökseni riippuu vastaanottajapuolesta, joskus tosin tahallani saatan olla korostuneen roisi hienommissa piireissä ihan vain tahallisesti, mikäli liiallinen hienostelu alkaa käymään hermoille. Sosioekonomisesti alempien kanssa saatan joskus tehdä toisinpäin, mikäli käytöstapojen puute on ilmiselvää. Sama asia myös puhetyylin kanssa.
Pukeutumisesta sen verran, että pukeudun tilanteen edellyttämällä tavalla siten etten herätä turhaa huomiota.
Mielestäni ihmisen perhetausta näkyy usein aikuisuudessakin, vaikka olisi kohonnut sosioekonomisesti ylöspäin, yleensä tosin se näkyy turhana tärkeilynä, jota pidän huvittavana.
Kuilu matalan ja korkean sosioekonomisen aseman ihmisten keskuudessa on mielestäni suuri eikä kumpikaan osapuoli tunnu aina ymmärtävän toista osapuolta. Ihmiset voisivat lopettaa turhan kadehtimisen ja tärkeilyn ja olla hetken vain ihminen ihmiselle sekä kuunnella toista osapuolta. Kaikille meille ei ole jaettu samoja kortteja joskin omalla asenteella ja työllä on merkitystä. Ylimielisyyteen ei ole varaa, koska jokainen meistä voi tippua alaspäin milloin tahansa. Toisaalta kadehtiminenkin esimerkiksi peritystä omaisuudestakin on turhaa, koska se vie turhaan energiaa, ajan voisi näet käyttää paremminkin.
Tässä oma pohdintani aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään.
Jos työväenluokka ei pukedu merkkivaatteisiin, Itä-Helsingin nuoriso ei kuulu työväenluokkaan.
Ei kuulukaan! Eihän ne mitään työtä tee, eikä niiden vanhemmat.
Näin ylempään keskiluokkaan kuuluvana, vuotuinen koko perheen Mallorcan reissu on must.
Kiva huomata kun köyhät kadehtii rusketusta yms..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän jokaisessa porvariskodissa pitää olla flyygeli
Minulla on vain kaksi antiikkipianoa :(
Nykyään pianoita saa ilmaiseksi, joten jokainen voi tehdä kodistaan porvariskodin helposti.
Ei se tee kodista kulttuurikotia että saa ilmaiseksi pianon sinne.
Ei tee, kuten esim päävoitto eurojackpotissa ei nosta voittajaa yläluokkaan jos hän ei siihen jo valmiiksi kuulu.
"Kumpaakin monikon partitiivin muotoa käytetään. Pianoja on selvästi yleisempi, ja nykyisten normien mukaan se on ainoa mahdollinen. Normia on muutettu 1990-luvulla. Nykysuomen sanakirjan (19511961) mukaan myös pianoita on mahdollinen."