Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä sitte naisetkaan osallistu usein sellaseen miehelle mieluisampaan juhlatyyliin että vähemmän krumeluuria ja enemmän relaa. Tyypillisesti ainoastaan justiinan mielipide pätee ja muita ei lasketa.
Just tätä minä, 8, yritin sanoa. Ihan yhtälailla muijat nyrpistää nenäänsä miehen ehdottamille saunailloille kuin mies naisen ehdottamille synttäreille. Miehet on vaan sen verran fiksuja, että antavat useimmiten vaan periksi, kun eivät jaksa vääntää ja draamailla. Pidemmän päälle tuollainen joustaminen vaan menee siihen, ettei mielipidettä huomioida lopulta ollenkaan ja silloin toisen odotukset jää kokonaan täyttämättä ja siitä se eristäytyminen lähtee.
Mutta kun niissä synttäreissä olisi kyse _lapsista_ ja heidän haluistaan ja tarpeistaan, ei mistään naisen omasta huvituksesta. Vai vertaatko nyt tosissaan jotain poikien saunailtaa lasten synttäreihin? Jos haluaa lapsia niin pitää vaan sitten tehdä asioita lasten takia vaikka ei välttämättä huvittaisikaan, ja olla niistä lapsista ja heidän tarpeistaan kiinnostunut, niin se vaan menee.
Monesti lasten synttäreissä on kyse siitä että äiti pääsee pätemään ja näyttämään.
Täh, miten ja kenelle se äiti pätee, jos kutsuu lapselle muutaman kaverin ja hommaa jotain tarjottavaa sinne? En tajua. Minä olen aika monilla lasten synttäreillä käynyt ja lapsiani käyttänyt eikä ole vielä tullut mieleen että ne olisi äitiä varten järjestetty. No, ehkä jotkut 1v synttärit voi olla, mutta ne on kuitenkin vain yhdet synttärit monista mitä lapselle järjestetään.
Minä olen kysynyt lapselta, että millaisen kakun haluat (suklaakakku ehkä? Vai mansikka?) ja mistä kekseistä ja karkeista tykkäät nyt eniten, niin laitetaan ne juhlapöytään. Joskus olen tilannut kakun, joskus enemmänkin, joskus tehnyt itse.
Joskus on synttäreitä vietetty Leossissa tai Hoplopissa tai Megazonessa.
Kyseessä EI ole muille brassailua. Kyseessä on lapsen synttärit ja ne tehdään lapselle.
(Rajansa kaikella, totta kai. Mutta toivon että ihmiset on niin fiksuja että sanomattakin sen tajuaisivat).
Minäminäminä
Juu, onhan se tosi itsekästä järjestää lapselle sellaiset synttärit kuin lapsi haluaa.
Koko ajan olet minäminä. Vaikka sinulle ei kukaan ole osoittanut kommenttejaa, niin silti jankkaat minäminää. Kertoo juuri kaiken siitä kuka teillä kontrolloi ja määräilee kaikkien edestä.
Se päiväkoti-ikäinen nyt ei itse osaa juhliaan järjestää vaikka osaa kertoa, millaiset synttärit haluaisi.
Minäminäminä, vaikkei sinusta kukaan ole puhunut mitään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä mies-pskaa. Mun puoliso sanoi monta kertaa, että kun ei HÄNTÄ kiinnosta käydä leikkipuistossa tai leikkiä pihalla lapsen kanssa. Siihen sanoin, että mitäpä luulet kiinnostaako kolmevitosta naistakaan tuommoinen oikeasti, ei kyse ole siitä mikä aikuista kiinnostaa vaan siitä että vanhemmuuteen kuuluu tehdä sitä, mikä lapsia kiinnostaa ja opetella tykkäämään siitä. Sama juttu sen joulun kanssa, kun HÄNTÄ ei kuulemma joulu kiinnosta. Sitten piti kysyä, että haluatko siitä, että lapsesi ei koe koskaan kotona joulua, koska sinun mielestä se ei ole niin kivaa. Huh huh mitä mieslapsia. Näitä riittää. Sitten ihmetellään, että mikä on kun naiset ei halua lapsia ja ei hyvä mies kelpaa.
Eikö olla vuottakaan oltu yhdessä ennen lasten pykäämnistä, jos ei ole edes yhden joulun kokemusta siitä mitä kumppani yleensä jouluna tekee? Pitäisikö vähän paremmin tutustua ennen kuin saattaa lapsia maailmaan jonkun kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.
Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.
Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.
Saa nähdä onko viimeinen joulu teidän nurkissa :D Jotkut naiset vain menevät ihan sekaisin lapsen saatuaan, ja siinä on jopa oma aviomies vain tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.
Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.
Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.
Ehdottomasti kannattaa puhua puolisosi toiminnasta, että se on ihan turhaa. Kerro toki se hänelle. Varmasti tulee hyvä.
Oisko kyse siitä, että tuoreella äidillä on aistit aika herkkinä ja kaikessa tekemisessä jotenkin pitää koko ajan miettiä, että mites se vauva.
Jestas, kysy siltä vaimolta, että miksi hän toimiii miten toimii niin saattaisit sinäkin tajuta jotain mitä äitiys muuttaa ihmistä. Vinkkinä: hän tuskin on valinnut sitä, että fysiologiset muutokset väkisin vaikuttavat hänen käytökseensä. Googlaa vaikka mantelitumake ja äitiys. Ja hormonit. Ei herramunjee teitä miehiä. "Vaimo on muuttunut, yhyy". Yksi vaihtoehto tietty on aloittaa sivusuhde ja valittaa sille, että kun vaimo ei ole enää samanlainen kuin ennen perhettä.
Te vaimothan täällä itkette kuinka mies on muuttunut turhakkeeksi :D :D Ei ne miehet mitään muutu, teistä vain tulee hormonihulluja jotka eivät ITSE pysty enää minkäänlaisenn keskusteluun on ollaan niin "sekaisin". Sitten siitä sekaisinolostakin syytetään sitä viatonta miestä jolla ei ole asiaan osaa eikä arpaa.
Vierailija kirjoitti:
Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.
Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.
Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.
Pahassa univajeessa kaikki toiminta on monin verroin hankalampaa ja työläämpää. Paha univaje on normaalia vauvaikäisten äideille. Tässä isä kertoo ettei ole muuttunut ollenkaan ja auttelee kyllä, eli hän ei ole selvästikään ottanut kovin paljon roolia isänä vaan enemmänkin sen pikkuapulaisen roolin. Ja onhan se vauva-arjen tuoma muutos raskas tuommoiselle ihmiselle joka ei ole tottunut suunnittelemaan, kun se entinen spontaani toimintatapa ei vaan toimikaan enää. Joutuu opettelemaan uuden tavan toimia ja sitten ehkä tulee niitä ylilyöntejä. Tilanne ehkä helpottaa kun lapsi kasvaa, ainakin jos kohtuuttoman iso osa arjen pyörityksestä ei aina jää äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa ohjelmoida muita koko ajan eikä ymmärrä, että muita ei välttämättä kiinnosta.
Tämähän se on.
AP:llä on raskasta ja ymmärrän miksi. Jätä nyt se mies pois jätskille monosta ja lakkaa puhumast amenoista hänelle, lähdet lasten kanssa ja pidät hauskaa. Heivaat hänet pikkuhiljaa pois teidän elämästänne niin ero on sitten helpompi.
Ystäväpiirissämme on hyvännäköinen mies, hän saa aina naisseuraa. Hänellä on lapsia kahdelle eri naiselle. Hän on täysin perässävedettävä, häntä ei kiinnosta mikään, ei mikään. Naisen pitää olla korkeasti koulutettu, hyvän näköinen, hyväpalkkainen ja ahkera siivooja, pyykinpesijä ja kokkaaja. Aina hän löytää tällausen.
Mitä hän itse tekee, hän spekuloi taloudesta, sijoittamisesta ja omistamisesta, antaa viisaan ja varakkaan kuvan itsestään. On pihi kuin mikä, paitsi seurusteluvaiheessa. Ja aina löytää uuden kun entisen silmät ovat auenneet.
Täydellinen kivireki, mitään ei itse tee, ei ehdota. Ja ulkoisti lastensa hoitoviikonloput ystäville ja äidilleen. Ei ostanut lapsille vaatteita, koska hänhän maksaa elareita.
Täydellinen mulkku.
Nyt hänellä on taas kierroksessa maisteri, kolmen lapsen yh. Tekisi mieli sanoa tälle naiselle, että olet nro 11 ja vähemmän haavoitat itseäsi kun juokset nyt heti. Että ei se ole söpöä että tehdään aina mitä sinä haluat vaan se on kyvyttömyyttä keksiä mitään tekemistä koskaan ja missään. Ja nuljuutta maksattaa ruokailusta puolet, ei tasa-arvoa.
Pidän häneen piiitkää etäisyyttä mutta aina joskus on tavattava. Ei huvittaisi opetella näiden naisten nimiäkään kun tietää että pari vuotta on maksimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä sitte naisetkaan osallistu usein sellaseen miehelle mieluisampaan juhlatyyliin että vähemmän krumeluuria ja enemmän relaa. Tyypillisesti ainoastaan justiinan mielipide pätee ja muita ei lasketa.
Just tätä minä, 8, yritin sanoa. Ihan yhtälailla muijat nyrpistää nenäänsä miehen ehdottamille saunailloille kuin mies naisen ehdottamille synttäreille. Miehet on vaan sen verran fiksuja, että antavat useimmiten vaan periksi, kun eivät jaksa vääntää ja draamailla. Pidemmän päälle tuollainen joustaminen vaan menee siihen, ettei mielipidettä huomioida lopulta ollenkaan ja silloin toisen odotukset jää kokonaan täyttämättä ja siitä se eristäytyminen lähtee.
Mutta kun niissä synttäreissä olisi kyse _lapsista_ ja heidän haluistaan ja tarpeistaan, ei mistään naisen omasta huvituksesta. Vai vertaatko nyt tosissaan jotain poikien saunailtaa lasten synttäreihin? Jos haluaa lapsia niin pitää vaan sitten tehdä asioita lasten takia vaikka ei välttämättä huvittaisikaan, ja olla niistä lapsista ja heidän tarpeistaan kiinnostunut, niin se vaan menee.
Monesti lasten synttäreissä on kyse siitä että äiti pääsee pätemään ja näyttämään.
Täh, miten ja kenelle se äiti pätee, jos kutsuu lapselle muutaman kaverin ja hommaa jotain tarjottavaa sinne? En tajua. Minä olen aika monilla lasten synttäreillä käynyt ja lapsiani käyttänyt eikä ole vielä tullut mieleen että ne olisi äitiä varten järjestetty. No, ehkä jotkut 1v synttärit voi olla, mutta ne on kuitenkin vain yhdet synttärit monista mitä lapselle järjestetään.
Näinhän se nykyään on. Tässä on vuosikausia eletty lasten kaverisynttärielämää ja kaava on sama aina. Synttärit on ulkoistettu jonnekin (hoplop ym. tyyppinen, iän myötä suosikkipaikka toki muuttuu) ja tarjolla on limsaa ja jäätelöä. EI ole kakkuja eikä krumeluureja. Miten joku voi pitää tätä jonain äidin pätemisenä? Oma lapseni tosin suunnittelee jo nyt ensi kesänä pidettäviä kaverisynttäreitä (kuka kutsutaan ja missä en pidetään). Minä äitinä en niistä todellakaan mitään saa, mutta lapsi nauttii.
Mikä siis ongelmasi on?
Lopettakaa stressaaminen joulusta. Eli vähemmän tekemistä, enemmän lepäämistä.
Ongelma ratkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:llä on raskasta ja ymmärrän miksi. Jätä nyt se mies pois jätskille monosta ja lakkaa puhumast amenoista hänelle, lähdet lasten kanssa ja pidät hauskaa. Heivaat hänet pikkuhiljaa pois teidän elämästänne niin ero on sitten helpompi.
Ystäväpiirissämme on hyvännäköinen mies, hän saa aina naisseuraa. Hänellä on lapsia kahdelle eri naiselle. Hän on täysin perässävedettävä, häntä ei kiinnosta mikään, ei mikään. Naisen pitää olla korkeasti koulutettu, hyvän näköinen, hyväpalkkainen ja ahkera siivooja, pyykinpesijä ja kokkaaja. Aina hän löytää tällausen.
Mitä hän itse tekee, hän spekuloi taloudesta, sijoittamisesta ja omistamisesta, antaa viisaan ja varakkaan kuvan itsestään. On pihi kuin mikä, paitsi seurusteluvaiheessa. Ja aina löytää uuden kun entisen silmät ovat auenneet.
Täydellinen kivireki, mitään ei itse tee, ei ehdota. Ja ulkoisti lastensa hoitoviikonloput ystäville ja äidilleen. Ei ostanut lapsille vaatteita, koska hänhän maksaa elareita.
Täydellinen mulkku.
Nyt hänellä on taas kierroksessa maisteri, kolmen lapsen yh. Tekisi mieli sanoa tälle naiselle, että olet nro 11 ja vähemmän haavoitat itseäsi kun juokset nyt heti. Että ei se ole söpöä että tehdään aina mitä sinä haluat vaan se on kyvyttömyyttä keksiä mitään tekemistä koskaan ja missään. Ja nuljuutta maksattaa ruokailusta puolet, ei tasa-arvoa.
Pidän häneen piiitkää etäisyyttä mutta aina joskus on tavattava. Ei huvittaisi opetella näiden naisten nimiäkään kun tietää että pari vuotta on maksimi.
Vaikutat tooosi mukavalta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan täysin miestyypin. Olen ollut sellaisen kanssa reilusti yli 10 vuotta yhdessä ja tuntuu yhä edelleen että kokoajan pitää opettaa yhtä sun toista, ihan normaaliin elämään kuuluvia asioita. Mies ei jostain ihme syystä ymmärrä??
Mies omasta mielestään nykyään ihannemies ja isä ja muuttunut tosi paljon alkuajoista, kun ei enää valita ja nosta meteliä, kun joku tekeminen ei miellytä. Hänen mielestään minä valitan turhasta, onhan hän kuitenkin tehnyt tosi paljon töitä itsensä eteen. Kyllä totta, hän nykyään siivoaa kun vaadin ja tulee mukaan perheen yhteisiin juttuihin, huom! valittamatta! Aiemmin jos siis suunnittelin perheelle tekemistä esim lomalle tai viikonlopuksi ja mies vastentahtoisesti tuli mukaan (tai jätti tulematta) ja koki tosi tärkeäksi sanoa ääneen kuinka hän ei esim yhtään tykkää uimahalleista. Se, että hän tuli mukaan lastensa kanssa uimahalliin oli asia, josta minun tulisi olla todella kiitollinen, vaikka hän olisi sielläkin ollut täysin poissaoleva ja naama kurtussa. Jossain vaiheessa sanoin, että parempi on ettei tule ollenkaan. Ja siis meidänkin tapauksessa mies ei itse koskaan ehdottanut mitään, tai no, ehkä kerran vuodessa saattoi jotain ehdottaa.
No, nykyään hän siis tulee mukaan valittamatta, mutta ei siis juuri ikinä suunnittele itse mitään tekemistä. Ei oma-aloitteisesti aloita viikkosiivousta (jota tehdäänkin meillä vain 2-3 viikon välein), käy kaupassa, osta lapsille vaatteita tai harrastustarvikkeita, hoida koululääkäri/neuvola/hammaslääkäriasiouta, vastaile Wilma-viesteihin tai hoida muitakaan lasten juttuja.
Lapsilla on tosin ollut isänsä kanssa yhteinen harrastus, isä oli aktiivisena harrastustoiminnassa mukana, mutta sen jälkeen kun lopetti itse, niin tämäkin harrastus on jäänyt aika lailla minun vastuulleni.
Miehen mielestä valitan liikaa, kyllähän hän kuitenkin osallistuu. Aina alkaa siis saivartelu, esim jos sanon suutuspäissäni, en jaksa aina imuroida, kun imuroin 20. kertaa putkeen, niin mies loukkaantuu siitä että kyllähän hänkin imuroi, juu kyllä muutaman kerran vuodessa, eikä koskaan koko taloa oma-aloitteisesti. Sama koskee kaupassa käyntiä, oikeastaan ihan kaikkea. En saa valittaa, koska kyllähän mies kuitenkin tekee. Hän siis oikeuttaa täysin itselleen sen, että käy vaan joka 10. kerta kaupassa tai imuroi joka 20. kerta. Eikä siis tee yhtään mitään korvatakseen näitä tekemättä jättämisiään. Ja mainittakoon vielä, että minä olen myös maksanut aina vähän enemmän perheen menoista, koska vietän enemmän aikaa lasten kanssa, ostan heille vaatteet, ruoan jne.
Juu, eroa olen miettinyt. Mies ei tietenkään halua. Mutta ei halua nähdä itsessään mitään vikaakaan, joten onko ihme että tunteet ovat kuolleet, eikä arvostusta ole. Eihän hänkään arvosta minua, vaan pitää täysin itsestäänselvyytenä.
Oma mieheni on aivan samanlainen, ja eroa olen miettinyt.
Joskus tuntuu, että sanomani on mennyt perille, mutta sitten mies luisuu taas samaan tekemöttömyyteen. Hän myös samalla tavalla oikeuttaa tekemättömyytensä sillä, että on joskus tehnyt asian x. Tai on juuri hetki sitten esimerkiksi imuroinut yhden huoneen ja sitten erittäin tietävänä ja itseriittoisena sanoo, että katso nyt, kyllä minä teen kotitöitä!
Aaaargh. Ja ei tosiaan koskaan suunnittele mitään perheen yhteistä, paitsi että voi joskus mennä käymään lapsuuden kodissaan lasten kanssa. Tämä on hänen mielestään kivaa tekemistä. Ja kun lapset oli pieniä ja olin heidän kanssaan kotona, ja ulkoilin joka hemmetin aamupäivä ja iltapäivisinkin usein, mies ehdotti viikonloppuna suureen ääneen että mennään yhdessä koko perhe leikkipuistoon! Mitään muuta ei voinut ehdottaa ja sitten suuttui kun itse en olisi millään jaksanut katsella samaa puistoa jälleen.
Nyt myöhemmin on tehnyt sitä, että ehdottaa uimahalliin menemistä aina silloin, kun minulla on kuukautiset. Minulla ne on säännölliset, ja joka toinen kuukausi mies katselee kun lämmitän vehnätyynyä ja otan Buranaa ja keksii että hei, mennään uimaan! Ja taas loukkaantuu, kun "sulle ei kelpaa mikään".
Ihan uskomatonta. Eikä tässä ole läheskään kaikki, tietenkään. En vain halua enempää ajatella asiaa.
Ainiin, osti kerran yllärinä liput Savonlinnan Oopperajuhlille. Sain liput joululahjaksi - sähköpostiini. Loppu jäi minulle: anopilta lastenhoidon kysymyminen ja hotellin varaaminen (jotenkin ajattelin että tuollaiseen lahjaan kuuluisi se, että mies olisi sen hotellin varannut, kun oltiin vuosia puhuttu että olisi mukava jos hänkin joskus jotain järjestäisi meille kahdelle).
Joo siis ei vitsi toi on niin ärsyttävää!!!! Sitten välillä mies kääntää jonkun tekemättä jättämisensä minun syyksi! Katsos eihän hän ole voinut imuroida asuntoa, kun minä olin töissä koko viikonlopun, hänenhän piti olla lasten kanssa. Eihän se häneltä sellainen tietenkään onnistu. Meillä ei siis mitään vauva-/taaperoikäisiä enää, eikä se minulle ole silloinkaan ollut ongelma, ainahan olen yksin lasten kanssa imuroinut. Tai eihän hän mitenkään voinut edes tajuta et pitäis imuroida (tai ihan mitä tahansa muuta:käydä kaupassa kun jääkaapista on kaikki loppu, pestä pyykkiä vaikka pyykkikoriin ei mahdu enää mitään, eikä lapsilla puhtaita vaatteita, vaihtaa kuukauden sängyssä olleet selvästi likaiset lakanat, lasten vaatteiden/luistinten ym tarvikkeiden hankkimisesta turha edes puhua et tajuis jotain) koska en sanonut hänelle!!!!
Eli kaikki onkin sitten minun syytä! Umpikuja. Olen jo varoitellut vähintäänkin asumuserosta jos ei pikaista vauhtia osoita teoillaan ettei pidä minua täysin itsestäänselvyytenä ja tuollainen ihme vänkääminen ja asioiden kääntäminen päälaelleen saa riittää kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju 17657 aiheesta laskujen maksaminen on maailman vaikein asia, joten syyllinen siihen on tietenkin mies.
Valitettavasti tunnen itsekin perheen, jossa vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja, kumpikin on halunnut lapsia, mutta nyt ollaan vuosia oltu pisteessä, jossa mies vain vetäytyy ja viettää aikaansa koneella. Pariterapiassa on käyty tästä aiheesta ja kokeiltu sitä, että isä olisi ajoittain yksin vastuussa lapsista jotta varmasti saa omat rutiinit, mutta sekään ei ole juuri auttanut. Lasten eteen tehdään silloin vain minimi, ja ihmetellään esim miksi riehuvat, kun ovat saaneet pelkkää pizzaa eivätkä ole olleet ulkona.
Jos olisikin jokin viisasten kivi siihen mistä tässä on kyse. Elämä muuttuu kun saa lapsia, eikä auta esittää, että kaikki pysyy vain samana. Jos vetäytymisessä on kyse itsesäälistä siitä, että perhe-elämä tuntuukin niin vieraalta, samat tunteet käyvät kaikki vanhemmat läpi. Kun tarttuu niihin asioihin jotka lasten kanssa täytyy tehdä, ne eivät lopulta ole niin vaikeita.
Tämä on yksi suurimmista syistä eroihin. On vaikeaa rakastaa, kun kumppanista tulee vastahakoinen teini. Monet äidit tuntevat helpotusta siitä, että eron jälkeen isälle lopulta syntyy edes jonkinlainen suhde omiin lapsiinsa, kun ei voi enää jättää kaikkea puolison tehtäväksi.
Ja tässäkin aloituksessa rennot ja vaihtoehtoiset tavat viettää lasten juhlia olisivat kelvanneet, kunhan lapsille olisi edes jotain. Jos ehdotuksia ei tule ja kysyttäessäkin vastaus on ihassama, niin ei se aikuisen toimintaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.
Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.
Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.
Outoa, et ole muuttunut, vaikka perheeseen on syntynyt lapsi. Peräti merkillistä.
Puolisollasi on klassisia uupumisoireita ja sinä mieti joulun järjestämistä tai sen vaikeutta. Nyt silmä käteen. Kysyt ensinnäkin puolisolta, että millaisia toiveita hänellä on joulun suhteen, etkä odota häneltä osallistumista, jos haluat välttämättä sukujoulun järjestää. Ja kysyt muutenkin miten hän oikeasti voi.
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa stressaaminen joulusta. Eli vähemmän tekemistä, enemmän lepäämistä.
Ongelma ratkaistu.
Oispa kiva. Vielä kun saisi miehenkin ymmärtämään tämän. Hänen mielestään ennakointi ja valmistelujen aloittaminen hyvissä ajoin on turhaa stressaamista, mutta kuitenkin esim ruokaa pitää laittaa sen seitsemää sorttia joten joulu menee lepäämisen sijaan keittiössä (kokkaa kyllä enimmäkseen itse, mutta pakkohan sitä on auttaa ja se kiireen tunne ja kireys tarttuu kyllä koko perheeseen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
On. Esimerkisi silloin, kun haluaisi järjestää jonkun yllätyksen, minkä perään aina huudetaan. Sitten se ei kelpaakaan, kun ei sovi naisen järjestelyihin.
Kuka huutaa yllätyksen perään? Olet taas lukenut niitä naistenlehtiä, oikeat naiset ei ole innoisaan jostakin yllätyksestä.
Huono mies tässä selittelee, sen sijaan että vaan myöntäisi olevansa huono isä. Saati muuttaisi käytöstään.
Sen voin ihan kokemuksesta kertoa, että lapset tajuavat jo aika pieninä ettei isä oikeasti välitä eikä rakasta. Ja isällä on odotettavissa yksinäinen vanhuus, ne lapset ei käy katsomassa kun je ovat isältä oppineet, että voi vaan möllöttää ja olla omassa rauhassa. Kun isä sitten jätetään siihen omaan rauhaan, kumma kyllä sekään ei ole hyvä, uhriutuu että miksei kukaan välitä. No siksi, ettei isäkään välittänyt.
No jopas oli oksennusta.
Vai oikeat naiset eivät välitä yllätyksistä? Naistenlehdistä en tiedä, kun en niitä lue.
Huono mies selittelee. Mistä muuten tiedät olenko isä vai en? Et mistään, arvailet vaan. Sinun isäsäsi ilmeisesti ei antanut sinulle huomiota ja hellyyttä. Taidatkin projisoida omaa ja huonoa isäsuhdettasi muihin. Vielä ei ole myöhäistä mennä terapiaan. Tekee sulle ihan hyvää.
Minä sen sijaan jäi kotiin hoitamaan tyttöäni, kun piti päättää kumpi jää ja kumpi menee töihin. Elämäni parasta aikaa muuten. Joten se noista sun teorioistasi ja olettamuksistasi.
Tämän vastauksen alapeukuttamiset kertovat karusti sen, että sama mitä mieltä mies on tai tekee niin palstan matameille se ei ole sopivaa. No naisten palstahan tämä onkin. Palstalla kaiketi parveilee pettyneitä jätettyjä ja katkeria sinkkuja. Epäonnistuneet kumppaninvalinnassaan ja purkavat pahaa oloaan täällä.
Luojalle kiitos siitä, että kaikki naiset eivät ole vauvapalstan matamien kaltaisia. Hyvää viihdettähän tämä sen sijaan kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.
Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.
Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.
Pahassa univajeessa kaikki toiminta on monin verroin hankalampaa ja työläämpää. Paha univaje on normaalia vauvaikäisten äideille. Tässä isä kertoo ettei ole muuttunut ollenkaan ja auttelee kyllä, eli hän ei ole selvästikään ottanut kovin paljon roolia isänä vaan enemmänkin sen pikkuapulaisen roolin. Ja onhan se vauva-arjen tuoma muutos raskas tuommoiselle ihmiselle joka ei ole tottunut suunnittelemaan, kun se entinen spontaani toimintatapa ei vaan toimikaan enää. Joutuu opettelemaan uuden tavan toimia ja sitten ehkä tulee niitä ylilyöntejä. Tilanne ehkä helpottaa kun lapsi kasvaa, ainakin jos kohtuuttoman iso osa arjen pyörityksestä ei aina jää äidille.
Meidän tilanteessa puoliso tosiaan saa sen mitä minusta irti lähtee, mutta on väkisinkin n. 10 tuntia päivässä lapsen kanssa, koska olen töissä ja täten estynyt osallistumaan.
Kotiin tullessa otan mahdollisen ruuanlaiton/syömisen jälkeen päävastuun muksun hoidosta ja menen siten nukkumaan että saan n. 7h unta. Viikonloppuisin ollaan sitten tehty siten, että lauantaisin minä hoitelen muksua alkuiltaan ja sitten vaihdellaan. Sunnuntaina on sitten yleensä menoa, johon kaikki osallistutaan tai sitten ollaan vain kotona.
Lapsi on myös ns. hyvin nukkuvaa mallia ja yöt nukutaan eikä kukuta. Päivisin on sitten vaihdellen menoa ja meininkiä, kun pikkuherra ei aina malta nukkua päivisin.
Vierailija kirjoitti:
Tuommosta vätystä lähipiirini ihminen veti yli 10 vuotta perässään. Jätkä ei osannut/halunnut tehdä mitään. Vaimo joutui kädestä pitäen näyttämään mm. miten laskut maksetaan. Vaimo teki perheessä kaiken. Kaikki ns. naisten työt mutta myös kaikki ns. miesten työt. Huolehti autosta, laittoi taulut seinään, vaihtoi lamput ja sulakkeet jne. Ukko vaan möllötti. Ihan mukava ihminen se mies. Paljon kun oltiin tekemisissä kun sukua ovat mutta en ikinä koskaan toivo sellaista puolisoa kellekään. Vaimo siis otti eron ja ihan syystä.
Nyt se miesparka on ihan tuuliajolla. Hänen äitinsä huolehtii laskuista ja kaikesta muusta. Aivan uskomaton tapaus.
Ja sen verran vielä sanon, että kukaan joka vaikka työelämässä tai muussa tapaisi hänet, ei uskoisi kuinka vätys se on. Hyvin skarpin oloinen kun vain näin jutellaan niitä näitä. Ja hyvä pitämään kulisseja yllä.
Miksiköhän tällainen mies on pitänyt viedä vihille asti?
Ja kymmenen vuotta. Eikö yhtään vähempi olisi muka riittänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
On. Esimerkisi silloin, kun haluaisi järjestää jonkun yllätyksen, minkä perään aina huudetaan. Sitten se ei kelpaakaan, kun ei sovi naisen järjestelyihin.
Kuka huutaa yllätyksen perään? Olet taas lukenut niitä naistenlehtiä, oikeat naiset ei ole innoisaan jostakin yllätyksestä.
Huono mies tässä selittelee, sen sijaan että vaan myöntäisi olevansa huono isä. Saati muuttaisi käytöstään.
Sen voin ihan kokemuksesta kertoa, että lapset tajuavat jo aika pieninä ettei isä oikeasti välitä eikä rakasta. Ja isällä on odotettavissa yksinäinen vanhuus, ne lapset ei käy katsomassa kun je ovat isältä oppineet, että voi vaan möllöttää ja olla omassa rauhassa. Kun isä sitten jätetään siihen omaan rauhaan, kumma kyllä sekään ei ole hyvä, uhriutuu että miksei kukaan välitä. No siksi, ettei isäkään välittänyt.
No jopas oli oksennusta.
Vai oikeat naiset eivät välitä yllätyksistä? Naistenlehdistä en tiedä, kun en niitä lue.
Huono mies selittelee. Mistä muuten tiedät olenko isä vai en? Et mistään, arvailet vaan. Sinun isäsäsi ilmeisesti ei antanut sinulle huomiota ja hellyyttä. Taidatkin projisoida omaa ja huonoa isäsuhdettasi muihin. Vielä ei ole myöhäistä mennä terapiaan. Tekee sulle ihan hyvää.
Minä sen sijaan jäi kotiin hoitamaan tyttöäni, kun piti päättää kumpi jää ja kumpi menee töihin. Elämäni parasta aikaa muuten. Joten se noista sun teorioistasi ja olettamuksistasi.
Hah, sulla ei ole lasta n aispelko, olet itse henkisesti lapsi ja asut äitisi kanssa, kirjoitustyylin tunnistaa.
Veikkaan ettei sinulla ole isääkään elämässäsi. Se on surullista, mutta outoa on ettet tajua ettei omaa kurjuutta ole tarjoitus siirtää seuraavaan sukupolveen.
Isä joka on fyysisesti läsnä mutta henkisesti ei on huonompi kuin kuollut isä, kuollutta sentään voidaan muistella hyvällä. Poissaoleva isä koko ajan muistuttaa niille lapsille, kuinka hän ei välitä ja kuinka lapset ei ole välittämisen arvoisia. Kamala asia opettaa lapsille.
Oliskohan sun parempi mennä vaan hoitoon ammattilaiselle. Täältä et oikeaa apua saa. Jollei nuo yläpeukut sitten korjaa kaikkea pahaa oloasi.
Voin muuten lyödä vetoa, että olet sama idiootti, joka tuolla seksi-palstallakin jauhaa kaikkea p.skaa. Sinut tunnistaa kirjoitusvirheistäsi ja ainaisesta miesten haukkumisesta ja solvaamisesta.
Se juurikin on venäläistä rulettia. Väitän nimittäin, että monelle miehelle itselleenkin tulee yllätyksenä millainen isä hänestä lopulta tulee. Miten siis nainen voisi asian etukäteen miehestä tietää?