Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Nyt ei aukea alapeukkujen määrä tähän, ihan asialliseen ehdotukseen ja mielipiteeseen. Voisiko joku alapeukuttaja kertoa, miksi? Ei ollut siis minun kommentti, ja ymmärrän ap:n turhautumisen oikein hyvin, mutta myös sen että erilaisista näkemyksistä pitäisi kyllä keskustella kuten tässä ehdotettu!
Koska tässäkin ketjussa ainoastaan naiset ovat oikeassa.
Onneksi oikeassa elämässä asiat eivät ole ihan näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
On. Esimerkisi silloin, kun haluaisi järjestää jonkun yllätyksen, minkä perään aina huudetaan. Sitten se ei kelpaakaan, kun ei sovi naisen järjestelyihin.
Kuka huutaa yllätyksen perään? Olet taas lukenut niitä naistenlehtiä, oikeat naiset ei ole innoisaan jostakin yllätyksestä.
Huono mies tässä selittelee, sen sijaan että vaan myöntäisi olevansa huono isä. Saati muuttaisi käytöstään.
Sen voin ihan kokemuksesta kertoa, että lapset tajuavat jo aika pieninä ettei isä oikeasti välitä eikä rakasta. Ja isällä on odotettavissa yksinäinen vanhuus, ne lapset ei käy katsomassa kun je ovat isältä oppineet, että voi vaan möllöttää ja olla omassa rauhassa. Kun isä sitten jätetään siihen omaan rauhaan, kumma kyllä sekään ei ole hyvä, uhriutuu että miksei kukaan välitä. No siksi, ettei isäkään välittänyt.
No jopas oli oksennusta.
Vai oikeat naiset eivät välitä yllätyksistä? Naistenlehdistä en tiedä, kun en niitä lue.
Huono mies selittelee. Mistä muuten tiedät olenko isä vai en? Et mistään, arvailet vaan. Sinun isäsäsi ilmeisesti ei antanut sinulle huomiota ja hellyyttä. Taidatkin projisoida omaa ja huonoa isäsuhdettasi muihin. Vielä ei ole myöhäistä mennä terapiaan. Tekee sulle ihan hyvää.
Minä sen sijaan jäi kotiin hoitamaan tyttöäni, kun piti päättää kumpi jää ja kumpi menee töihin. Elämäni parasta aikaa muuten. Joten se noista sun teorioistasi ja olettamuksistasi.
Hah, sulla ei ole lasta n aispelko, olet itse henkisesti lapsi ja asut äitisi kanssa, kirjoitustyylin tunnistaa.
Veikkaan ettei sinulla ole isääkään elämässäsi. Se on surullista, mutta outoa on ettet tajua ettei omaa kurjuutta ole tarjoitus siirtää seuraavaan sukupolveen.
Isä joka on fyysisesti läsnä mutta henkisesti ei on huonompi kuin kuollut isä, kuollutta sentään voidaan muistella hyvällä. Poissaoleva isä koko ajan muistuttaa niille lapsille, kuinka hän ei välitä ja kuinka lapset ei ole välittämisen arvoisia. Kamala asia opettaa lapsille.
Oliskohan sun parempi mennä vaan hoitoon ammattilaiselle. Täältä et oikeaa apua saa. Jollei nuo yläpeukut sitten korjaa kaikkea pahaa oloasi.
Sinä kerrot tuossa lähinnä itsestäsi, n aispelko. Ai taasko tarjosivat sinulle hoitoa, ja sinä taas pelkurimaisesti kieltäydyit? Miten olet ajatellut lopun elämäsi viettää, siellä omassa huonessako vanhan äidin riesana?
Ota vastaan sinulle tarjottu apu ja yritä edes kasvaa aikuiseksi. Hukkaat elämäsi täällä larppaamassa aikuista joka et ole. Jokainen vuosi lisää kotona äidin kanssa heikentää mahdollisuuksiasi normaaliin elämään, alkaa olla kiire jos normaalin elämän haluat.
Voin muuten lyödä vetoa, että olet sama idiootti, joka tuolla seksi-palstallakin jauhaa kaikkea p.skaa. Sinut tunnistaa kirjoitusvirheistäsi ja ainaisesta miesten haukkumisesta ja solvaamisesta.
Suunnitelkaa ja tehkää kivoja asioita kavereiden kanssa ja lasten kavereiden&kavereiden vanhempien kanssa. Jos miestä ei kiinnosta osallistua suunnitteluun niin miehen ei tarvi osallistua ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa stressaaminen joulusta. Eli vähemmän tekemistä, enemmän lepäämistä.
Ongelma ratkaistu.
Tuon voisin ottaa itselle käyttöön. Ostan itselleni jouluksi glögiä ja pakastetorttuja, suklaata, vihreitä kuulia ja pari kirjaa. Rosollia pitää olla, sen teen itse. Mies voi hoitaa kaiken muun, jos tahtoo. Minulle tulee joulumieli joululauluista, ne soi meillä joulukuun alusta asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
On. Esimerkisi silloin, kun haluaisi järjestää jonkun yllätyksen, minkä perään aina huudetaan. Sitten se ei kelpaakaan, kun ei sovi naisen järjestelyihin.
Kuka huutaa yllätyksen perään? Olet taas lukenut niitä naistenlehtiä, oikeat naiset ei ole innoisaan jostakin yllätyksestä.
Huono mies tässä selittelee, sen sijaan että vaan myöntäisi olevansa huono isä. Saati muuttaisi käytöstään.
Sen voin ihan kokemuksesta kertoa, että lapset tajuavat jo aika pieninä ettei isä oikeasti välitä eikä rakasta. Ja isällä on odotettavissa yksinäinen vanhuus, ne lapset ei käy katsomassa kun je ovat isältä oppineet, että voi vaan möllöttää ja olla omassa rauhassa. Kun isä sitten jätetään siihen omaan rauhaan, kumma kyllä sekään ei ole hyvä, uhriutuu että miksei kukaan välitä. No siksi, ettei isäkään välittänyt.
No jopas oli oksennusta.
Vai oikeat naiset eivät välitä yllätyksistä? Naistenlehdistä en tiedä, kun en niitä lue.
Huono mies selittelee. Mistä muuten tiedät olenko isä vai en? Et mistään, arvailet vaan. Sinun isäsäsi ilmeisesti ei antanut sinulle huomiota ja hellyyttä. Taidatkin projisoida omaa ja huonoa isäsuhdettasi muihin. Vielä ei ole myöhäistä mennä terapiaan. Tekee sulle ihan hyvää.
Minä sen sijaan jäi kotiin hoitamaan tyttöäni, kun piti päättää kumpi jää ja kumpi menee töihin. Elämäni parasta aikaa muuten. Joten se noista sun teorioistasi ja olettamuksistasi.
Hah, sulla ei ole lasta n aispelko, olet itse henkisesti lapsi ja asut äitisi kanssa, kirjoitustyylin tunnistaa.
Veikkaan ettei sinulla ole isääkään elämässäsi. Se on surullista, mutta outoa on ettet tajua ettei omaa kurjuutta ole tarjoitus siirtää seuraavaan sukupolveen.
Isä joka on fyysisesti läsnä mutta henkisesti ei on huonompi kuin kuollut isä, kuollutta sentään voidaan muistella hyvällä. Poissaoleva isä koko ajan muistuttaa niille lapsille, kuinka hän ei välitä ja kuinka lapset ei ole välittämisen arvoisia. Kamala asia opettaa lapsille.
Oliskohan sun parempi mennä vaan hoitoon ammattilaiselle. Täältä et oikeaa apua saa. Jollei nuo yläpeukut sitten korjaa kaikkea pahaa oloasi.
Voin muuten lyödä vetoa, että olet sama idiootti, joka tuolla seksi-palstallakin jauhaa kaikkea p.skaa. Sinut tunnistaa kirjoitusvirheistäsi ja ainaisesta miesten haukkumisesta ja solvaamisesta.
Menipä n aispelolla tunteisiin. Taasko tarjosivat apua, ja sinä taas kieltäydyit? Koko elämäsikö aiot viettää larppaamalla aikuista, asuen omassa huoneessa äidin kanssa kuin teini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää olla suhteessa, missä nainen haluaa kaikenlaisia kissanristiäisiä ja vaatii muita toteuttamaan näitä. Miten vaikeaa voi olla tehdä itse tai sitten jättää väliin? Uhriutuminen on todella rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelkaa ja tehkää kivoja asioita kavereiden kanssa ja lasten kavereiden&kavereiden vanhempien kanssa. Jos miestä ei kiinnosta osallistua suunnitteluun niin miehen ei tarvi osallistua ollenkaan.
Ei ne kaverit lapsille pysty korvaamaan isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää olla suhteessa, missä nainen haluaa kaikenlaisia kissanristiäisiä ja vaatii muita toteuttamaan näitä. Miten vaikeaa voi olla tehdä itse tai sitten jättää väliin? Uhriutuminen on todella rasittavaa.
Et sinä n aispelko missään suhteessa ole. Etkä tule olemaankaan, ei sieltä äidin kammarista tule sinua kukaan suhteeseen hakemaan.
Ota apu vastaan, tilanteesi ei voi muuta kun parantua, niin syvällä olet nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.
Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.
Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.
Outoa, et ole muuttunut, vaikka perheeseen on syntynyt lapsi. Peräti merkillistä.
Puolisollasi on klassisia uupumisoireita ja sinä mieti joulun järjestämistä tai sen vaikeutta. Nyt silmä käteen. Kysyt ensinnäkin puolisolta, että millaisia toiveita hänellä on joulun suhteen, etkä odota häneltä osallistumista, jos haluat välttämättä sukujoulun järjestää. Ja kysyt muutenkin miten hän oikeasti voi.
Hänen halusta ne sukulaiset on meidän tykö kutsuttu. Minä vain suunnittelin meidän toimintaa ja aikataulut.
Mutta tosiaan. En koe, että elämäni olisi ihan älyttömästi muuttunut. Isoin muutos toistaiseksi on tullut puolison käytöksen kautta. Nykyään kaikesta tehdään monimutkaista ja vaatii suunnittelua, eikä esim. kaupassa voi vain käydä kuten aiemmin.
Arjen tuen osalta. Luettelin viestissä 658 meidän tämän hetkiset järjestelyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
On. Esimerkisi silloin, kun haluaisi järjestää jonkun yllätyksen, minkä perään aina huudetaan. Sitten se ei kelpaakaan, kun ei sovi naisen järjestelyihin.
Kuka huutaa yllätyksen perään? Olet taas lukenut niitä naistenlehtiä, oikeat naiset ei ole innoisaan jostakin yllätyksestä.
Huono mies tässä selittelee, sen sijaan että vaan myöntäisi olevansa huono isä. Saati muuttaisi käytöstään.
Sen voin ihan kokemuksesta kertoa, että lapset tajuavat jo aika pieninä ettei isä oikeasti välitä eikä rakasta. Ja isällä on odotettavissa yksinäinen vanhuus, ne lapset ei käy katsomassa kun je ovat isältä oppineet, että voi vaan möllöttää ja olla omassa rauhassa. Kun isä sitten jätetään siihen omaan rauhaan, kumma kyllä sekään ei ole hyvä, uhriutuu että miksei kukaan välitä. No siksi, ettei isäkään välittänyt.
No jopas oli oksennusta.
Vai oikeat naiset eivät välitä yllätyksistä? Naistenlehdistä en tiedä, kun en niitä lue.
Huono mies selittelee. Mistä muuten tiedät olenko isä vai en? Et mistään, arvailet vaan. Sinun isäsäsi ilmeisesti ei antanut sinulle huomiota ja hellyyttä. Taidatkin projisoida omaa ja huonoa isäsuhdettasi muihin. Vielä ei ole myöhäistä mennä terapiaan. Tekee sulle ihan hyvää.
Minä sen sijaan jäi kotiin hoitamaan tyttöäni, kun piti päättää kumpi jää ja kumpi menee töihin. Elämäni parasta aikaa muuten. Joten se noista sun teorioistasi ja olettamuksistasi.
Tämän vastauksen alapeukuttamiset kertovat karusti sen, että sama mitä mieltä mies on tai tekee niin palstan matameille se ei ole sopivaa. No naisten palstahan tämä onkin. Palstalla kaiketi parveilee pettyneitä jätettyjä ja katkeria sinkkuja. Epäonnistuneet kumppaninvalinnassaan ja purkavat pahaa oloaan täällä.
Luojalle kiitos siitä, että kaikki naiset eivät ole vauvapalstan matamien kaltaisia. Hyvää viihdettähän tämä sen sijaan kyllä on.
N aispelko, vastaa nyt kysymykseen: millainen sinun isäsi?
Kysymys on hiukan outo, mutta kuvittelen sinun tarkoittavan millainen isäni on/oli? Varsin mainio. Mitä nyt teet tällä tiedolla?
Kerro sinä puolestasi miksi kohtelet miehiä niin kuin kohtelet?
Mitä miehet on sulle tehneet?
Toki tiedän jo ennestään, että sinä et vastaa mihinkään kysymykseen. Sen puoleen kysymykseni ovat täysin turhia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä mies-pskaa. Mun puoliso sanoi monta kertaa, että kun ei HÄNTÄ kiinnosta käydä leikkipuistossa tai leikkiä pihalla lapsen kanssa. Siihen sanoin, että mitäpä luulet kiinnostaako kolmevitosta naistakaan tuommoinen oikeasti, ei kyse ole siitä mikä aikuista kiinnostaa vaan siitä että vanhemmuuteen kuuluu tehdä sitä, mikä lapsia kiinnostaa ja opetella tykkäämään siitä. Sama juttu sen joulun kanssa, kun HÄNTÄ ei kuulemma joulu kiinnosta. Sitten piti kysyä, että haluatko siitä, että lapsesi ei koe koskaan kotona joulua, koska sinun mielestä se ei ole niin kivaa. Huh huh mitä mieslapsia. Näitä riittää. Sitten ihmetellään, että mikä on kun naiset ei halua lapsia ja ei hyvä mies kelpaa.
Eikö olla vuottakaan oltu yhdessä ennen lasten pykäämnistä, jos ei ole edes yhden joulun kokemusta siitä mitä kumppani yleensä jouluna tekee? Pitäisikö vähän paremmin tutustua ennen kuin saattaa lapsia maailmaan jonkun kanssa?
Ei lapsettoman pariskunnan jouluista paljon voi päätellä. Meillä ainakin oltiin jouluisin jomman kumman vanhemmilla. Ei meillä mitään omaa joulua ollut. Nyt kun on lapsia, niin toki se joulu täytyy järjestää. Mua ei tosin haittaa järjestää sitä joulua yksin, koska en siitä sen enempää hössötä. Huomattavasti suurempi ongelma on arki. On todella raskasta olla se tasan ainoa aikuinen perheessä, joka pyörittää sitä ruoka- ja pyykkishowta yksin. Toinen istuu työhuoneessa aamusta iltaan vastamelukuulokkeet päässä. Ja kyllä, ero on varmasti edessä, mutta juuri nyt mulla ei ole siihenkään energiaa (tiedän valmiiksi, että kaikki jää siinäkin minulle.) Yllättävästi mies kiukuttelee, kun makkarissa on niin hiljaista. Ei tietenkään suostu ymmärtämään mikä tässä on kuviossa on vikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää olla suhteessa, missä nainen haluaa kaikenlaisia kissanristiäisiä ja vaatii muita toteuttamaan näitä. Miten vaikeaa voi olla tehdä itse tai sitten jättää väliin? Uhriutuminen on todella rasittavaa.
Jännä. Oliko sinulla koskaan synttärit lapsena? Olisiko ollut ok, jos toinen vanhempi olisi ollut siellä mököttämässä & muistuttamassa, että tämä on turhaa?
Luin koko ketjun ja mun on nyt pakko kysyä, että miksi te naiset teette elämästänne niin rankkaa? Miksi te vedätte niitä riippakiviä perässänne?
Eikö vaan voisi viheltää pelin poikki ja todeta, että tämä loppuu nyt. Valitatte palstoilla ja olette kuin mitäkin marttyyrejä. Kai se eroaminen sitten on vielä pahempaa, kuin asuminen sen riippakiven kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.
Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.
Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.
Outoa, et ole muuttunut, vaikka perheeseen on syntynyt lapsi. Peräti merkillistä.
Puolisollasi on klassisia uupumisoireita ja sinä mieti joulun järjestämistä tai sen vaikeutta. Nyt silmä käteen. Kysyt ensinnäkin puolisolta, että millaisia toiveita hänellä on joulun suhteen, etkä odota häneltä osallistumista, jos haluat välttämättä sukujoulun järjestää. Ja kysyt muutenkin miten hän oikeasti voi.
Hänen halusta ne sukulaiset on meidän tykö kutsuttu. Minä vain suunnittelin meidän toimintaa ja aikataulut.
Mutta tosiaan. En koe, että elämäni olisi ihan älyttömästi muuttunut. Isoin muutos toistaiseksi on tullut puolison käytöksen kautta. Nykyään kaikesta tehdään monimutkaista ja vaatii suunnittelua, eikä esim. kaupassa voi vain käydä kuten aiemmin.
Arjen tuen osalta. Luettelin viestissä 658 meidän tämän hetkiset järjestelyt.
Millä tavoin esim. kaupassa käynti on monimutkaista? Mitkä syyt sitä vaikeuttavat? Itselläni uupumuksen yksi oire oli, että kaikki piti suunnitella tarkoin, koska muutoin tuntui siltä, että kaikki romahtaa. En esim jaksanut edes ajatella hoitavani kahta hiemankaan ponnistelua vaativaa asiaa samana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää olla suhteessa, missä nainen haluaa kaikenlaisia kissanristiäisiä ja vaatii muita toteuttamaan näitä. Miten vaikeaa voi olla tehdä itse tai sitten jättää väliin? Uhriutuminen on todella rasittavaa.
Laitatko esimerkkejä noista kissanristiäisistä, mitä sinun parisuhteessa on ollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.
Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.
Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.
Outoa, et ole muuttunut, vaikka perheeseen on syntynyt lapsi. Peräti merkillistä.
Puolisollasi on klassisia uupumisoireita ja sinä mieti joulun järjestämistä tai sen vaikeutta. Nyt silmä käteen. Kysyt ensinnäkin puolisolta, että millaisia toiveita hänellä on joulun suhteen, etkä odota häneltä osallistumista, jos haluat välttämättä sukujoulun järjestää. Ja kysyt muutenkin miten hän oikeasti voi.
Hänen halusta ne sukulaiset on meidän tykö kutsuttu. Minä vain suunnittelin meidän toimintaa ja aikataulut.
Mutta tosiaan. En koe, että elämäni olisi ihan älyttömästi muuttunut. Isoin muutos toistaiseksi on tullut puolison käytöksen kautta. Nykyään kaikesta tehdään monimutkaista ja vaatii suunnittelua, eikä esim. kaupassa voi vain käydä kuten aiemmin.
Arjen tuen osalta. Luettelin viestissä 658 meidän tämän hetkiset järjestelyt.
Voi elämä. Semmoista se on kun on vauva. Asioita pitää vaan suunnitella enemmän, ellei halua päätyä imettämään nälkäänsä huutavaa lasta keskelle Prismaa pakasteiden sulaessa kärryissä, tai huomaamaan että vaipassa ja pitkin selkää on köntsät eikä vaihtovaippaa tai -vaatteita mukana. Toisaalta se suunnittelukaan ei ole niin yksinkertaista kun se vauva saattaa järjestää jonkun yllärin eikä esim nukukaan päiväunia kunnolla just sinä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.
Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.
Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.
Outoa, et ole muuttunut, vaikka perheeseen on syntynyt lapsi. Peräti merkillistä.
Puolisollasi on klassisia uupumisoireita ja sinä mieti joulun järjestämistä tai sen vaikeutta. Nyt silmä käteen. Kysyt ensinnäkin puolisolta, että millaisia toiveita hänellä on joulun suhteen, etkä odota häneltä osallistumista, jos haluat välttämättä sukujoulun järjestää. Ja kysyt muutenkin miten hän oikeasti voi.
Hänen halusta ne sukulaiset on meidän tykö kutsuttu. Minä vain suunnittelin meidän toimintaa ja aikataulut.
Mutta tosiaan. En koe, että elämäni olisi ihan älyttömästi muuttunut. Isoin muutos toistaiseksi on tullut puolison käytöksen kautta. Nykyään kaikesta tehdään monimutkaista ja vaatii suunnittelua, eikä esim. kaupassa voi vain käydä kuten aiemmin.
Arjen tuen osalta. Luettelin viestissä 658 meidän tämän hetkiset järjestelyt.
Millä tavoin esim. kaupassa käynti on monimutkaista? Mitkä syyt sitä vaikeuttavat? Itselläni uupumuksen yksi oire oli, että kaikki piti suunnitella tarkoin, koska muutoin tuntui siltä, että kaikki romahtaa. En esim jaksanut edes ajatella hoitavani kahta hiemankaan ponnistelua vaativaa asiaa samana päivänä.
Juurikin tuommoinen täysin turha ja liioiteltu suunnitelmallisuus. Hohtaa kaikessa tekemisessä. Kauppaan ei voi vain lähteä, kun pitää suunnitella mitä syödään yliylihuomenna. Vaikka siinä kohtaa olisi jo selvää, että kaupassa käydään uudestaan myös ylihuomenna.
Moni nainen tekee siitä omasta elämästään todella vaikeaa. Kaikkea pitää olla ja kulissit kiiltävät. Siinä se ongelma on, eikä lapsiperheen pyörittämisessä. Karsikaa epäolennainen pois ja synttäritkin voi järjestää ihan pienellä vaivalla jos haluaa, mutta silloin ei menesty äitienvälisissä kilpailuissa.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on taas ollut huvittavaa lukea naisten valitusta ja ruikutusta asioista. Mies ei tee sitä ja tätä. Ei osaa sitä ja tätä. Ei osallistu siihen ja tähän. Sitten kun mies tekee ja osallistuu, niin sitten valitetaan vaikka siitä, että eihän se edes tiedä lapsen kengänkokoa.
Valitetaan, valitetaan ja valitetaan. Silti vaan jatketaan saman kumppanin kanssa. Vuodesta toiseen. Ja valitetaan lisää. Asialle ei tehdä mitään. Valitetaan ja haukutaan. Muututaan katkeriksi. Pian kaikki miehet ovatkin samanlaisia sikoja.
Kuka pakottaa teitä elämään tollasten kumppanien kanssa. Ei kukaan. Erotkaa ja vaihtakaa parempaan. Näin minä olen tehnyt. Kaikki siivousfriikit, nalkuttajat ja pihtarit ovat saaneet lähteä. Parempiakin naisia maailmassa onneksi on. Ja voi kuinka hyvää elämä voikaan olla hyvän kumppanin kanssa. Ollut jo yli 20 vuotta.
Olette kyllä aika vässyköitä. Mahdollisesti masokisteja. Ette vaan uskalla ottaa asioita omiin käsiinne ja tehdä ratkaisuja oman elämän parantamiseksi. Ja kohta joku tulee avautumaan, että ei se ero ole helppoa, kun on lapsia ja asuntolainaakin. Ei kai sen helppoa kuulukaan olla. Vaikeampaa se on silloin, jos ei ole rohkeutta siihen. Jatketaan paskan miehen kanssa ja valitetaan. Vuodesta toiseen.
Kyllä mä jotenkin säälin teitä. Ja jotenkin ajattelen, että saatte juuri sen minkä ansaitsette. Voimia pimeään talveen paskan kumppaninne kanssa. Voimia tulettekin tarvitsemaan. Vertaistukea voi aina tulla vauva-palstalle hakemaan. Sitä täällä tapahtuukin ihan joka viikko.
Mikä teitä oikein vaivaa? Ja nyt saatte alkaa haukkumaan minua...
Heh, juuri näin! Itse kirjoittelin vähän aiemmin samansuuntaista, ja tuli valtava kasa alapeukkuja :D
T. Nainen
N aispelko, vastaa nyt kysymykseen: millainen sinun isäsi?