Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Tuommosta vätystä lähipiirini ihminen veti yli 10 vuotta perässään. Jätkä ei osannut/halunnut tehdä mitään. Vaimo joutui kädestä pitäen näyttämään mm. miten laskut maksetaan. Vaimo teki perheessä kaiken. Kaikki ns. naisten työt mutta myös kaikki ns. miesten työt. Huolehti autosta, laittoi taulut seinään, vaihtoi lamput ja sulakkeet jne. Ukko vaan möllötti. Ihan mukava ihminen se mies. Paljon kun oltiin tekemisissä kun sukua ovat mutta en ikinä koskaan toivo sellaista puolisoa kellekään. Vaimo siis otti eron ja ihan syystä.
Nyt se miesparka on ihan tuuliajolla. Hänen äitinsä huolehtii laskuista ja kaikesta muusta. Aivan uskomaton tapaus.
Ja sen verran vielä sanon, että kukaan joka vaikka työelämässä tai muussa tapaisi hänet, ei uskoisi kuinka vätys se on. Hyvin skarpin oloinen kun vain näin jutellaan niitä näitä. Ja hyvä pitämään kulisseja yllä.
Näinhän se menee, kukaan ei mene yhteen vätyksen/tossukan/mieslapsen kanssa, vaan fiksun ja ihan aikuisen ja aikuisen tavalla toimivan miehen kanssa. Koska osaavat pitää kulisseja yllä, joskus todella pitkäänkin.
Kulissit alkavat kaatua ja naamio pudota viimeistään pikkulapsiaikana ja se on puolisolle ja lapsille kylmää kyytiä.
Ulospäin kulissit ja naamio pysyvät kyllä paikoillaan, mutta kodin seinien sisällä meno vain pahenee.
Lasten ollessa pieniä, erokin voi olla vain yksi huono vaihtoehto, hyviä vaihtoehtoja ei ole.
Kuka haluaisi jättää lapset välinpitämättömän ja aikuisen vastuuseen kykenemättömän ikuisen teinin huomaan vuoroviikoin?
Eroprosessi tarjoaa myös loputtoman voileipäpöydän tapoja kiusata tulevaa ex-puolisoa ja lapsia. Mieslasta ei kiinnosta vähääkään omien lasten hyvinvointi, jos vain saa exälle kostettua.
Usein ainoa vaihtoehto on yrittää sinnitellä kunnes lapset ovat lentämässä pesästä ja lähteä samalla oven aukaisulla. Tämäkään ei hirveän hyvä vaihtoehto ole, eihän avioliiton pitäisi tuntua tuomiolta, ja burn-out on lähellä moneen kertaan mieslapsen häärätessä perheessä omiaan.
Mutta kuten sanottu, vaihtoehdot ovat usein pelkästään huonoja sille aikuiselle ja vastuuta kantavalle puolisolle ja lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
On. Esimerkisi silloin, kun haluaisi järjestää jonkun yllätyksen, minkä perään aina huudetaan. Sitten se ei kelpaakaan, kun ei sovi naisen järjestelyihin.
Millaisen yllätyksen? Kuka yllätyksistä oikeasti tykkää? Minulle olisi painajainen yllätyksenä, että illalla lähdetään lomalle paikkaan x, kun itse olisin voinut sopia omia menoja tai kaikki vaatteet olisi likaisena pyykkikorissa. Vai ajattelitko yllätyksenä sitä, että olet sopinut joulunvietosta sukulaistesi luona tai olet kutsunut koko suvun teille?
Niin kuka huutaa yllätysten perään? Aika harvat, varsinkaan perheelliset, tykkää yllätysmenoista, ainakaan sellaisista ettei ole voinut ollenkaan varautua. Se, että toivotaan toisen järjestävän jotain tarkoittaa, että ehdottaa jotain ja selvittää milloin olisi sopiva ajankohta, ja sitten vasta tekee tarvittavat varaukset ja sopii lastenhoidot. En usko että kovinkaan moni semmoisesta pahastuu, ainakin jos tekee sen hyvissä ajoin eikä tyyliin "mitä jos huomenna lähdettäisiin viikoksi Lappiin? Ai lapsilla on koulua ja sinä et saa lomaa, kamala tylsimys, ikinä ei minun ideat kelpaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.
Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.
Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.
Suht tuoreena isänä eli teillä on tänä vuonna syntynyt vauva. Paljonko vauvalla on ikää? Tänä vuonna voisitte jättää vieraat kutsumatta tai tilata kaiken pitopalvelulta.
En tämän hetken tilanteen perusteella koe, että pitopalvelulle tai perumiselle olisi suoranaista tarvetta. Ellei alkuvuodesta syntynyt lapsi tai puolison uudet ominaisuudet tuo mukanaan jotain uusia muuttujia.
Tähän mennessä puolison tehtävä on ollut käydä kaupassa ja siivota, kun minä olen häärännyt keittiössä ja valmistanut ruuat n. 15 sukulaiselle.
Nyt voit laskea, että vaimo ei ehdi osallistumaan jouluvalmisteluihin, koska on vauva huolehdittavana. Sitoo yhden ihmisen kokonaan. Takuulla joulunne on erilainen ja niin sen kuuluu ollakin, kun teillä on lapsi. Itse olin aivan aivokuollut zombi kuopuksen kanssa, koska hän nukkui todella huonosti. En olisi jaksanut tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Kannattaa kysyä vaimolta, että millaista joulua hän toivoo.
Vierailija kirjoitti:
Tuommosta vätystä lähipiirini ihminen veti yli 10 vuotta perässään. Jätkä ei osannut/halunnut tehdä mitään. Vaimo joutui kädestä pitäen näyttämään mm. miten laskut maksetaan. Vaimo teki perheessä kaiken. Kaikki ns. naisten työt mutta myös kaikki ns. miesten työt. Huolehti autosta, laittoi taulut seinään, vaihtoi lamput ja sulakkeet jne. Ukko vaan möllötti. Ihan mukava ihminen se mies. Paljon kun oltiin tekemisissä kun sukua ovat mutta en ikinä koskaan toivo sellaista puolisoa kellekään. Vaimo siis otti eron ja ihan syystä.
Nyt se miesparka on ihan tuuliajolla. Hänen äitinsä huolehtii laskuista ja kaikesta muusta. Aivan uskomaton tapaus.
Ja sen verran vielä sanon, että kukaan joka vaikka työelämässä tai muussa tapaisi hänet, ei uskoisi kuinka vätys se on. Hyvin skarpin oloinen kun vain näin jutellaan niitä näitä. Ja hyvä pitämään kulisseja yllä.
Mieheni ei ole ehkä aivan noin paha tapaus, mutta todellakin kukaan ulkopuolinen ei uskoisi, että hän on todella perässävedettävä kotona. Hän on vaativassa työssä ja tapaa paljon ihmisiä työnsä puolesta mutta paska puoliso ja isä. Osaa pitää kulissia myös molempien sukulaisiin ja ystäviin. Mä en vaan enää jaksa pitää.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Nyt ei aukea alapeukkujen määrä tähän, ihan asialliseen ehdotukseen ja mielipiteeseen. Voisiko joku alapeukuttaja kertoa, miksi? Ei ollut siis minun kommentti, ja ymmärrän ap:n turhautumisen oikein hyvin, mutta myös sen että erilaisista näkemyksistä pitäisi kyllä keskustella kuten tässä ehdotettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Nyt ei aukea alapeukkujen määrä tähän, ihan asialliseen ehdotukseen ja mielipiteeseen. Voisiko joku alapeukuttaja kertoa, miksi? Ei ollut siis minun kommentti, ja ymmärrän ap:n turhautumisen oikein hyvin, mutta myös sen että erilaisista näkemyksistä pitäisi kyllä keskustella kuten tässä ehdotettu!
Alapeukutin, koska kirjoitit ihan ap:n tilanteeseen liittymätöntä juttua. Ensinnäkin ap kertoi, että hänen jouluun riittää se yksi valmislaatikko ja imurointi eli se on jo varsin vähällä stressillä hoidettu joulu. Ja toisekseen koska ap kertoo kyselleensä ja kyselleensä mieheltä toiveita, mutta mies ei kerro niitä.
Miehelle monesti riittää se, että ollaan yhdessä ja on katto pään päällä. Perhe ympärillä ja maassa rauha. Töissä saa painaa ihan tarpeeksi menemään. Miksi naisten pitää koko ajan sählätä, suunnitella ja suihkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä, että mies haluaisi viettää joulua/synttäreitä/lomia/arkea eritavalla. Olin ajautua itse samaan tilanteeseen, kunnes JUTTELIMME. Mies sanoi, että joulu tulee ilman viittä eri laatikkolajia, suursiivousta, ylenpalttista koristelua. Hänelle riittää jouluvalot ja kinkku. Teimme sitten sellaisen joulun ja voin sanoa, että oikeassa oli! Ja paljon pienemmällä stressillä. Eli anna miehellekin sanavaltaa ja kysy, miten haluaa tehdä niin saat hänet mukaan juttuihin.
Nyt ei aukea alapeukkujen määrä tähän, ihan asialliseen ehdotukseen ja mielipiteeseen. Voisiko joku alapeukuttaja kertoa, miksi? Ei ollut siis minun kommentti, ja ymmärrän ap:n turhautumisen oikein hyvin, mutta myös sen että erilaisista näkemyksistä pitäisi kyllä keskustella kuten tässä ehdotettu!
No ihan varmasti Ap on keskustellut, puhunut, kysynyt miehen mielipidettä, kuunnellut ja joustanut ja tehnyt ihan kaiken mitä tehtävissä on.
Niin minäkin olen tehnyt oman mieheni kanssa. Mutta vapaamatkustajaksi heittäytynyt mies ei millään määrällä keskustelua ja mielipiteen kyselyä tms muutu osallistuvaksi ja vastuuta ottavaksi, ehei, kyselemällä saa vain itse omaa työtaakkaansa kasvatettua.
Mieheni kuvittelee olevansa hyvinkin osallistuva kun istuu puhumattomana olohuoneen nurkassa nojatuolissa ja minä teen kaikkea tavallista kotona, ja kun olen töissä ja mies vapaalla, istuu siinä samaisessa nojatuolissa.
Eroaminen tuntuu nyt hyvältä vaihtoehdolta, siinä nojatuolissa on oikeasti jo mieheni takapuolen kokoinen kuluma. Mutta erotessa mies pitäisi varmaan kantaa ulos siinä nojatuolissaan ja en vain jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle monesti riittää se, että ollaan yhdessä ja on katto pään päällä. Perhe ympärillä ja maassa rauha. Töissä saa painaa ihan tarpeeksi menemään. Miksi naisten pitää koko ajan sählätä, suunnitella ja suihkia?
Juu, eletään sitä pelkkää arkea viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, jokainen päivä on aina samanlainen. Kuulostaa tooosi kivalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelle monesti riittää se, että ollaan yhdessä ja on katto pään päällä. Perhe ympärillä ja maassa rauha. Töissä saa painaa ihan tarpeeksi menemään. Miksi naisten pitää koko ajan sählätä, suunnitella ja suihkia?
Siksi kun lapsille tuo ei riitä. Miksei mies elä yksin kun karran haluaa olla vaan yksin ja rauhassa? Miksi pitää hankkia lapsia, ja sitten vasta heittäytyä mieslapseksi?
Minulla oli tuollainen äiti. Joka nyt sitten kovasti itkee ja ihmettelee, että miksei kukaan välitä hänestä. No siksi ettei hänkään välittänyt kun lapset oli pieniä, halusi vaan olla omassa rauhassaan. No nyt sitä rauhaa sitten riittää, mutta kun ei sekään ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle monesti riittää se, että ollaan yhdessä ja on katto pään päällä. Perhe ympärillä ja maassa rauha. Töissä saa painaa ihan tarpeeksi menemään. Miksi naisten pitää koko ajan sählätä, suunnitella ja suihkia?
Ollaan yhdessä? Sitähän AP aloituksessaan peräänkuuluttaakin, että mies olisi yhdessä perheensä kanssa. Mutta ei, mies jättäytyy yhdessä tekemisissä sivuun ja etäälle, ei juuri puhu, ei ota kakkua kun on lasten synttärikakkuhetki vaikka tykkää kakusta, joulupuuronkin syö eri huoneessa kuin muu perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelle monesti riittää se, että ollaan yhdessä ja on katto pään päällä. Perhe ympärillä ja maassa rauha. Töissä saa painaa ihan tarpeeksi menemään. Miksi naisten pitää koko ajan sählätä, suunnitella ja suihkia?
Koska jos perheessä on lapsia niin ei vaan voi olla rauhassa, koska lapset kaipaa tekemistä, ulkoilua ja muutakin puuhaa. Muuten ne alkaa äkkiä riehua, tapella ja käyttäytyä huonosti. Lisäksi se perhe pitäisi ruokkia jollain, koti olisi hyvä joskus siivota, pyykit pestä, lasten vaatteet käy pieniksi ja niitä pitää hommata uusia ja hävittää vanhat jotenkin, lisäksi sukulaiset toivoo että joskus nähtäisiin, lapsille olisi syytä järjestää ne synttärijuhlat ja jouluksikin jotain spesiaalia, jossain vaiheessa lapset myös toivoisi harrastuksia ja kavereitten tapaamisia. Olisihan se kiva vaan olla kaikessa rauhassa, mutta kuka hoitaisi nuo sitten? Vielä jos käy kokopäivätöissä niin ei sitä aikaa vaan kovin paljoa jää siihen "olemiseen". Varsinkin jos perheen toinen aikuinen ei oma-aloitteisesti tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle monesti riittää se, että ollaan yhdessä ja on katto pään päällä. Perhe ympärillä ja maassa rauha. Töissä saa painaa ihan tarpeeksi menemään. Miksi naisten pitää koko ajan sählätä, suunnitella ja suihkia?
no siitä perheestä pitää huolehtia, ei se itsessään hoidu. Juurikin nuo ap:n mainitsemat joulut, lasten synttärit, lomat ym. Samalla tavalla se perheen äitikin suihkii töissä ja valitettavan moni näköjään myös kotona, kun miehet ei nyt vaan syystä tai toisesta jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäinen (40+) mies jolla oli aina unelmana perhe ja isyys. Sain jo nuorena tyydytystä ja iloa pienemmän sisaruksen hoidosta, muista huolehtimisesta ja tunteiden ilmaisusta yleensäkin. Tuolla nyt se teini omassa huoneessaan touhuaa, ja olen äärettömän onnellinen että olen pystynyt olemaan läsnä ja pystymme tänä päivänäkin puhumaan kivoista sekä vaikeista asioista. Eläminen ja oleminen on helpon sujuvaa.
Pointtina ei millään lailla omaan torveen puhaltelu, vaan mielestäni olen onnekas kun olen saanut rakastaa. Se mistä ihmetyn kerta toisensa jälkeen, on monen naisen ääretön yllätys perheen perustamisen jälkeen miten mies ei osaa rakastaa, huolehtia, hoitaa asioita tai vain olla läsnä. Miten tätä ei olla havaittu vuosien suhteen aikana aiemmin? Ymmärrän että moni mies on tossukka ja perustaa perheen ympäristön, suvun, odotusten paineesta ja on sitten onneton jos tätä ei halunnut. Vielä kauheampaa tämä on sitten naiselle koska jos ei ole asiaa nähnyt/tiennyt niin miehen pelkurimaisuus on tehnyt väärän valinnan myös naisen osalta peruuttamattomasti.
En osaa tarjota patenttiratkaisua näihin mutta jos on pienikin epäilys että aviomieheksi suunniteltu paperilla unelmamies on ehkä unelma fb tyyppisenä muttei perheen toisena henkisenä vastuunkantajana ja kasvattajana, niin voisi ehkä keksiä matkalle tilanteita joissa ominaisuuksia voisi tulla esiin. Tai tilaisuus miehen kertoa/tajuta mitä haluaa. Vaikea keksiä mitään yksityiskohtaista, mutta jos suhde jo vakaalla pohjalla niin illan perumisen sairauden takia sijaan, "Hei en pysty lähtee kipeenä, pystyisitkö tulla käyttää hauvelin lenkillä ja kokkaa mulle pariksi päiväksi jotain kotiruokaa, ihan mitä vaan, päätä ite, syön mitä vaan". Tärkeetä että tässä tilanteessa ei kysy ohjeita(olettaen ettei allergioita) vaan mies tekee jonkin päätöksen ja toimii. Tai mitä vaan millä voi simuloida miten reagoi tilanteeseen. Pistää vielä lopuksi lukemaan kirjaa aikuiselle iltasaduksi niin taitaa jo arvata mistä kyse :). Ja jos asuttu yhdessä niin tietty näiden pitäisi olla rutiinia että suunnitelmat muuttuu ja prioriteetit on kunnossa.
Missä on näiden miesten oma vastuu tajuta näistä asioista? Miksi naisten pitäisi sekin kaivaa heistä esille joillakin omituisilla testeillä lomalla ollessaan? Tämä on taas tällaista naisten syyllistämistä vaikka syy on noissa miehissä. Ja kyllä sun viestiä paistaa selkeästi se että naisten vastuulla kaikki tämäkin on selvittää ja jos ei ole selvitetty ennen lastentekoa niin syy on naisen. Tai sitten mies vaan on onneton tossukka jolla ei ole omaa tahtoa ja toimii vain muiden pillin mukaan. Miten ne samat miehet sitten pystyvät käymään töissä kun ovat suurin piirtein kehitysvammaisen tasolla. Yllättäen taas tämä kommentti sai paljon tykkäyksiä, ns. tyypillinen mies kertoo nyt totuuden ja tottakai naiset on että oi että, tämä mies puhuu asiaa.
Joillakin käy vaan niin hyvä tuuri jos eivät saa tällaisia vältteleviä vanhempia tai puolisoa, niin on helppo kommentoida näin ja samat henkilöt myös monesti ajattelevat että heille ei itselleen ei ole käynyt noin koska ovat tehneet jotain oikein ja se jolla on vätyspuoliso on tehnyt jotain huonosti ja on tähän syypää.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle monesti riittää se, että ollaan yhdessä ja on katto pään päällä. Perhe ympärillä ja maassa rauha. Töissä saa painaa ihan tarpeeksi menemään. Miksi naisten pitää koko ajan sählätä, suunnitella ja suihkia?
Millaista ajattelisit perhe-elämän olevan, jos molemmat vanhemmat vaan on eikä tee mitään? No, kyllä se lasu aika nopeasti hakee lapset jos kumpikaan ei laita tikkua ristiin lasten eteen, sitten saa taas rauhassa vaan olla, mutta ilman perhettä ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle monesti riittää se, että ollaan yhdessä ja on katto pään päällä. Perhe ympärillä ja maassa rauha. Töissä saa painaa ihan tarpeeksi menemään. Miksi naisten pitää koko ajan sählätä, suunnitella ja suihkia?
no siitä perheestä pitää huolehtia, ei se itsessään hoidu. Juurikin nuo ap:n mainitsemat joulut, lasten synttärit, lomat ym. Samalla tavalla se perheen äitikin suihkii töissä ja valitettavan moni näköjään myös kotona, kun miehet ei nyt vaan syystä tai toisesta jaksa.
Jep. Ja uskomattoman moni luulee, etteä he vaan voi lusmuilla ja vapaamatkustaa, eikä siitä tule mitään seurauksia. Kumma kun he hyvin tajuavat, että jos töissä vaan julistaisi että tahtoo omaa rauhaa eikä tee mitään paitsi on, niin potkut tulee. Mutta kotona sitten voikin muka heittäytyä passiiviseksi hoidettavaksi.
No ero siitä sitten tulee. Ja mikä vielä pahempaa, ne omat lapset pitää isää ihan luuserina ja kuspäänä. Eikä sitä lapsuuden passiivisuutta saa enää peruttua kun lapset on isompia, uutta tilaisuutta ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikäinen (40+) mies jolla oli aina unelmana perhe ja isyys. Sain jo nuorena tyydytystä ja iloa pienemmän sisaruksen hoidosta, muista huolehtimisesta ja tunteiden ilmaisusta yleensäkin. Tuolla nyt se teini omassa huoneessaan touhuaa, ja olen äärettömän onnellinen että olen pystynyt olemaan läsnä ja pystymme tänä päivänäkin puhumaan kivoista sekä vaikeista asioista. Eläminen ja oleminen on helpon sujuvaa.
Pointtina ei millään lailla omaan torveen puhaltelu, vaan mielestäni olen onnekas kun olen saanut rakastaa. Se mistä ihmetyn kerta toisensa jälkeen, on monen naisen ääretön yllätys perheen perustamisen jälkeen miten mies ei osaa rakastaa, huolehtia, hoitaa asioita tai vain olla läsnä. Miten tätä ei olla havaittu vuosien suhteen aikana aiemmin? Ymmärrän että moni mies on tossukka ja perustaa perheen ympäristön, suvun, odotusten paineesta ja on sitten onneton jos tätä ei halunnut. Vielä kauheampaa tämä on sitten naiselle koska jos ei ole asiaa nähnyt/tiennyt niin miehen pelkurimaisuus on tehnyt väärän valinnan myös naisen osalta peruuttamattomasti.
En osaa tarjota patenttiratkaisua näihin mutta jos on pienikin epäilys että aviomieheksi suunniteltu paperilla unelmamies on ehkä unelma fb tyyppisenä muttei perheen toisena henkisenä vastuunkantajana ja kasvattajana, niin voisi ehkä keksiä matkalle tilanteita joissa ominaisuuksia voisi tulla esiin. Tai tilaisuus miehen kertoa/tajuta mitä haluaa. Vaikea keksiä mitään yksityiskohtaista, mutta jos suhde jo vakaalla pohjalla niin illan perumisen sairauden takia sijaan, "Hei en pysty lähtee kipeenä, pystyisitkö tulla käyttää hauvelin lenkillä ja kokkaa mulle pariksi päiväksi jotain kotiruokaa, ihan mitä vaan, päätä ite, syön mitä vaan". Tärkeetä että tässä tilanteessa ei kysy ohjeita(olettaen ettei allergioita) vaan mies tekee jonkin päätöksen ja toimii. Tai mitä vaan millä voi simuloida miten reagoi tilanteeseen. Pistää vielä lopuksi lukemaan kirjaa aikuiselle iltasaduksi niin taitaa jo arvata mistä kyse :). Ja jos asuttu yhdessä niin tietty näiden pitäisi olla rutiinia että suunnitelmat muuttuu ja prioriteetit on kunnossa.
Missä on näiden miesten oma vastuu tajuta näistä asioista? Miksi naisten pitäisi sekin kaivaa heistä esille joillakin omituisilla testeillä lomalla ollessaan? Tämä on taas tällaista naisten syyllistämistä vaikka syy on noissa miehissä. Ja kyllä sun viestiä paistaa selkeästi se että naisten vastuulla kaikki tämäkin on selvittää ja jos ei ole selvitetty ennen lastentekoa niin syy on naisen. Tai sitten mies vaan on onneton tossukka jolla ei ole omaa tahtoa ja toimii vain muiden pillin mukaan. Miten ne samat miehet sitten pystyvät käymään töissä kun ovat suurin piirtein kehitysvammaisen tasolla. Yllättäen taas tämä kommentti sai paljon tykkäyksiä, ns. tyypillinen mies kertoo nyt totuuden ja tottakai naiset on että oi että, tämä mies puhuu asiaa.
Joillakin käy vaan niin hyvä tuuri jos eivät saa tällaisia vältteleviä vanhempia tai puolisoa, niin on helppo kommentoida näin ja samat henkilöt myös monesti ajattelevat että heille ei itselleen ei ole käynyt noin koska ovat tehneet jotain oikein ja se jolla on vätyspuoliso on tehnyt jotain huonosti ja on tähän syypää.
En ole tuo jota lainasit, mutta kysehän oli siitä, millä keinoin nainen voisi ehkä suojata itseään haksahtamasta perhe-elämään vätyksen kanssa. Siihen nuo testit oli tarpeen.
Itse en kyllä usko, että miehen käytöstä lasten syntymän jälkeen pystyy etukäteen luotettavati selvittämään, kyllä se venäläistä rulettia on.
Minustakin ois kauhean kiva vaan olla rauhassa perheen kanssa. Vois rakennella Legoilla ja ulkoillakin (silloin kun on hyvä ilma), pelailla pelejä jne. Ois siis tosi kiva jos joku muu hoitaisi kaiken sen tylsän arjen pyörityksen ja itse voisi vaan olla. Ja toisaalta olisi kiva myös keskittyä rauhassa niihin omiin juttuihin jos joku muu veisi ne lapset ulos kun maassa on 10cm loskaa eikä itseä kiinnosta. Harmi vaan se ei näin keskituloisen budjetilla oikein onnistu, kun ei ole semmoista puolisoa joka kivasti hoitaisi kaiken ja antaisi noukkia rusinat pullasta.
Ei kannata perustaa perhettä mieslapsen kanssa. Valitettavasti tätä ei välttämättä huomaa , kun vasta sitten, kun se perhe on jo perustettu.
Semmoinen huomio että veljeni taitaa olla tällainen aarre mieheksi.
Makasi vaimon vedettävänä 20 vuotta elämästään ja erosivat sitten.
Yritin olla vähän enemmän yhteyksissä, ainoa veli kun on, mutta nyt loppui jaksaminen minulta kun aina tulee "olis kiva muttaa" vastaukseksi.
Kyllä: järjestämisen uuvuttamat järjestäjät voivat olla hyvinkin takakireitä välillä: sellaista seuraa siitä että yksi joutuu vetämään kivirekeä jossa muut tulevat vapaamatkustajina kyydissä.