Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
Vierailija kirjoitti:
Tuohon siivoukseen,kaupassakäyntiin,harrastuksiin ym.
Tehkää viikkolista,mitä kukin tekee. Vastuu tekijällä. Ja jos jättää tekemättä, ei siivousta,ei kaupassakäyntiä-käyt lasten kanssa ulkona syömässä. Jos jättää viemättä harrastuksiin,saahan nauttia kiukkuisista kersoista.
Ongelma vaan on siinä, että ne lapset kiukuttelevat äidilleen, eli sille läheiselle aikuiselle, eikä sille liki ventovieraalle miehelle, jota nimitetään isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, milloin sinulle selvisi että mies on vätys? Jokinhan hänessä on viehättänyt kun yhteen menitte, vai oliko vahinkoraskaus? Heiluuko peitto enää? Minun on vaikea kuvitella naista, joka olisi kiinnostunut menemään sänkyyn tällaisen tapetun madon kanssa. Onko sielläkin naisella ohjat ja mies vaan makaa? Jos mies alkaa olla lapsen asemassa perheessä, niin se on samaa naiselle kuin kylmä kylpy miehelle. Munasarjat kuivuu ja kutistuu, sillä eihän hoivattavaan saa tuntea vetoa.
Ap ei omistanut kristallipalloa, josta olisi voinut ennustaa miehen käytöksen muuttumisen perheen perustamisen jälkeen.
Ei se mieskään omistanut kristallipalloa...
Siihen ei kristallipalloa tarvita, että tajuaa, että lapsiperheellisenä on tehtävä myös asioita, jotka eivät itseä kauheasti kiinnosta. Kun hommaan on lähdetty, se hoidetaan kunnolla .
Niin, kunnolla tarkoittaa niin kuin vaimo määrää. Kyse tuskin on kiinnostamisesta vaan siitä että äiti-ihminen on kontrollintunnoissaan.
Kerrotko, mitä sinä itse teet lastesi kanssa? Olisi ihan kiva kuulla vaikka noista synttäreistä ja jostain, mitä sinä järjestät perheen yhteiselle ajalle.
No haloo, ei tuolla jankkaaja-incelillä ole lapsia, eikä naista, ei ole koskaan ollutkaan. Sellaista puppua puhuu.
Millainen isä sinulla incel on? Mitä hän teki kanssasi, vai eikö tehnyt mitään?
Narsistit vihaavat jouluja ja synttäreitä ja muiden juhlia. Kotona ovat kuin yksi eristäytyvä teini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
On. Esimerkisi silloin, kun haluaisi järjestää jonkun yllätyksen, minkä perään aina huudetaan. Sitten se ei kelpaakaan, kun ei sovi naisen järjestelyihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, milloin sinulle selvisi että mies on vätys? Jokinhan hänessä on viehättänyt kun yhteen menitte, vai oliko vahinkoraskaus? Heiluuko peitto enää? Minun on vaikea kuvitella naista, joka olisi kiinnostunut menemään sänkyyn tällaisen tapetun madon kanssa. Onko sielläkin naisella ohjat ja mies vaan makaa? Jos mies alkaa olla lapsen asemassa perheessä, niin se on samaa naiselle kuin kylmä kylpy miehelle. Munasarjat kuivuu ja kutistuu, sillä eihän hoivattavaan saa tuntea vetoa.
Ap ei omistanut kristallipalloa, josta olisi voinut ennustaa miehen käytöksen muuttumisen perheen perustamisen jälkeen.
Ei se mieskään omistanut kristallipalloa...
Siihen ei kristallipalloa tarvita, että tajuaa, että lapsiperheellisenä on tehtävä myös asioita, jotka eivät itseä kauheasti kiinnosta. Kun hommaan on lähdetty, se hoidetaan kunnolla .
Niin, kunnolla tarkoittaa niin kuin vaimo määrää. Kyse tuskin on kiinnostamisesta vaan siitä että äiti-ihminen on kontrollintunnoissaan.
Kerrotko, mitä sinä itse teet lastesi kanssa? Olisi ihan kiva kuulla vaikka noista synttäreistä ja jostain, mitä sinä järjestät perheen yhteiselle ajalle.
No haloo, ei tuolla jankkaaja-incelillä ole lapsia, eikä naista, ei ole koskaan ollutkaan. Sellaista puppua puhuu.
Millainen isä sinulla incel on? Mitä hän teki kanssasi, vai eikö tehnyt mitään?
On tämä incel nyt niin kuuminta hottia...
Painakaa yläpeukkua, jos olette potkineet lusmuilijan ulos.
Painakaa alapeukkua, jos yhä elätte sellaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
On. Esimerkisi silloin, kun haluaisi järjestää jonkun yllätyksen, minkä perään aina huudetaan. Sitten se ei kelpaakaan, kun ei sovi naisen järjestelyihin.
Kuka huutaa yllätyksen perään? Olet taas lukenut niitä naistenlehtiä, oikeat naiset ei ole innoisaan jostakin yllätyksestä.
Huono mies tässä selittelee, sen sijaan että vaan myöntäisi olevansa huono isä. Saati muuttaisi käytöstään.
Sen voin ihan kokemuksesta kertoa, että lapset tajuavat jo aika pieninä ettei isä oikeasti välitä eikä rakasta. Ja isällä on odotettavissa yksinäinen vanhuus, ne lapset ei käy katsomassa kun je ovat isältä oppineet, että voi vaan möllöttää ja olla omassa rauhassa. Kun isä sitten jätetään siihen omaan rauhaan, kumma kyllä sekään ei ole hyvä, uhriutuu että miksei kukaan välitä. No siksi, ettei isäkään välittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
On. Esimerkisi silloin, kun haluaisi järjestää jonkun yllätyksen, minkä perään aina huudetaan. Sitten se ei kelpaakaan, kun ei sovi naisen järjestelyihin.
Kuka huutaa yllätyksen perään? Olet taas lukenut niitä naistenlehtiä, oikeat naiset ei ole innoisaan jostakin yllätyksestä.
Huono mies tässä selittelee, sen sijaan että vaan myöntäisi olevansa huono isä. Saati muuttaisi käytöstään.
Sen voin ihan kokemuksesta kertoa, että lapset tajuavat jo aika pieninä ettei isä oikeasti välitä eikä rakasta. Ja isällä on odotettavissa yksinäinen vanhuus, ne lapset ei käy katsomassa kun je ovat isältä oppineet, että voi vaan möllöttää ja olla omassa rauhassa. Kun isä sitten jätetään siihen omaan rauhaan, kumma kyllä sekään ei ole hyvä, uhriutuu että miksei kukaan välitä. No siksi, ettei isäkään välittänyt.
No jopas oli oksennusta.
Vai oikeat naiset eivät välitä yllätyksistä? Naistenlehdistä en tiedä, kun en niitä lue.
Huono mies selittelee. Mistä muuten tiedät olenko isä vai en? Et mistään, arvailet vaan. Sinun isäsäsi ilmeisesti ei antanut sinulle huomiota ja hellyyttä. Taidatkin projisoida omaa ja huonoa isäsuhdettasi muihin. Vielä ei ole myöhäistä mennä terapiaan. Tekee sulle ihan hyvää.
Minä sen sijaan jäi kotiin hoitamaan tyttöäni, kun piti päättää kumpi jää ja kumpi menee töihin. Elämäni parasta aikaa muuten. Joten se noista sun teorioistasi ja olettamuksistasi.
ohoh. onko miehelläsi mahdollisesti vihreä, pinkki tai sininen tukka? innostuuko katujen tukkimisesta ja intersektionaalisestafeminismistä? tai huomaatko jotain muuta hälyyttävää käytöksessä? nykyään masennus, autismi ym. ovat valloillaan myös aikuisten keskuudessa. vai onko ihan tavallinen suomalainen mies, joka jurottaa, ei puhu eikä pukahda missään tilanteessa? jos olemus ei ole myös nukkuessaan uhkaava, epäilen, että kyseessä on vakava shemale tapaus. nehän ei parane millään, joten siinä tapauksessa vaihda puolisoa välittömästi.
Tuommosta vätystä lähipiirini ihminen veti yli 10 vuotta perässään. Jätkä ei osannut/halunnut tehdä mitään. Vaimo joutui kädestä pitäen näyttämään mm. miten laskut maksetaan. Vaimo teki perheessä kaiken. Kaikki ns. naisten työt mutta myös kaikki ns. miesten työt. Huolehti autosta, laittoi taulut seinään, vaihtoi lamput ja sulakkeet jne. Ukko vaan möllötti. Ihan mukava ihminen se mies. Paljon kun oltiin tekemisissä kun sukua ovat mutta en ikinä koskaan toivo sellaista puolisoa kellekään. Vaimo siis otti eron ja ihan syystä.
Nyt se miesparka on ihan tuuliajolla. Hänen äitinsä huolehtii laskuista ja kaikesta muusta. Aivan uskomaton tapaus.
Ja sen verran vielä sanon, että kukaan joka vaikka työelämässä tai muussa tapaisi hänet, ei uskoisi kuinka vätys se on. Hyvin skarpin oloinen kun vain näin jutellaan niitä näitä. Ja hyvä pitämään kulisseja yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, milloin sinulle selvisi että mies on vätys? Jokinhan hänessä on viehättänyt kun yhteen menitte, vai oliko vahinkoraskaus? Heiluuko peitto enää? Minun on vaikea kuvitella naista, joka olisi kiinnostunut menemään sänkyyn tällaisen tapetun madon kanssa. Onko sielläkin naisella ohjat ja mies vaan makaa? Jos mies alkaa olla lapsen asemassa perheessä, niin se on samaa naiselle kuin kylmä kylpy miehelle. Munasarjat kuivuu ja kutistuu, sillä eihän hoivattavaan saa tuntea vetoa.
Ap ei omistanut kristallipalloa, josta olisi voinut ennustaa miehen käytöksen muuttumisen perheen perustamisen jälkeen.
Ei se mieskään omistanut kristallipalloa...
Siihen ei kristallipalloa tarvita, että tajuaa, että lapsiperheellisenä on tehtävä myös asioita, jotka eivät itseä kauheasti kiinnosta. Kun hommaan on lähdetty, se hoidetaan kunnolla .
Niin, kunnolla tarkoittaa niin kuin vaimo määrää. Kyse tuskin on kiinnostamisesta vaan siitä että äiti-ihminen on kontrollintunnoissaan.
Kerrotko, mitä sinä itse teet lastesi kanssa? Olisi ihan kiva kuulla vaikka noista synttäreistä ja jostain, mitä sinä järjestät perheen yhteiselle ajalle.
No haloo, ei tuolla jankkaaja-incelillä ole lapsia, eikä naista, ei ole koskaan ollutkaan. Sellaista puppua puhuu.
Millainen isä sinulla incel on? Mitä hän teki kanssasi, vai eikö tehnyt mitään?
On tämä incel nyt niin kuuminta hottia...
Ei ole, incel ei ole hot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
On. Esimerkisi silloin, kun haluaisi järjestää jonkun yllätyksen, minkä perään aina huudetaan. Sitten se ei kelpaakaan, kun ei sovi naisen järjestelyihin.
Millaisen yllätyksen? Kuka yllätyksistä oikeasti tykkää? Minulle olisi painajainen yllätyksenä, että illalla lähdetään lomalle paikkaan x, kun itse olisin voinut sopia omia menoja tai kaikki vaatteet olisi likaisena pyykkikorissa. Vai ajattelitko yllätyksenä sitä, että olet sopinut joulunvietosta sukulaistesi luona tai olet kutsunut koko suvun teille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, milloin sinulle selvisi että mies on vätys? Jokinhan hänessä on viehättänyt kun yhteen menitte, vai oliko vahinkoraskaus? Heiluuko peitto enää? Minun on vaikea kuvitella naista, joka olisi kiinnostunut menemään sänkyyn tällaisen tapetun madon kanssa. Onko sielläkin naisella ohjat ja mies vaan makaa? Jos mies alkaa olla lapsen asemassa perheessä, niin se on samaa naiselle kuin kylmä kylpy miehelle. Munasarjat kuivuu ja kutistuu, sillä eihän hoivattavaan saa tuntea vetoa.
Ap ei omistanut kristallipalloa, josta olisi voinut ennustaa miehen käytöksen muuttumisen perheen perustamisen jälkeen.
Ei se mieskään omistanut kristallipalloa...
Siihen ei kristallipalloa tarvita, että tajuaa, että lapsiperheellisenä on tehtävä myös asioita, jotka eivät itseä kauheasti kiinnosta. Kun hommaan on lähdetty, se hoidetaan kunnolla .
Niin, kunnolla tarkoittaa niin kuin vaimo määrää. Kyse tuskin on kiinnostamisesta vaan siitä että äiti-ihminen on kontrollintunnoissaan.
Kerrotko, mitä sinä itse teet lastesi kanssa? Olisi ihan kiva kuulla vaikka noista synttäreistä ja jostain, mitä sinä järjestät perheen yhteiselle ajalle.
No haloo, ei tuolla jankkaaja-incelillä ole lapsia, eikä naista, ei ole koskaan ollutkaan. Sellaista puppua puhuu.
Millainen isä sinulla incel on? Mitä hän teki kanssasi, vai eikö tehnyt mitään?
Minä haluaisin kuulla häneltä itseltään, onko hänellä lapsia vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, milloin sinulle selvisi että mies on vätys? Jokinhan hänessä on viehättänyt kun yhteen menitte, vai oliko vahinkoraskaus? Heiluuko peitto enää? Minun on vaikea kuvitella naista, joka olisi kiinnostunut menemään sänkyyn tällaisen tapetun madon kanssa. Onko sielläkin naisella ohjat ja mies vaan makaa? Jos mies alkaa olla lapsen asemassa perheessä, niin se on samaa naiselle kuin kylmä kylpy miehelle. Munasarjat kuivuu ja kutistuu, sillä eihän hoivattavaan saa tuntea vetoa.
Ap ei omistanut kristallipalloa, josta olisi voinut ennustaa miehen käytöksen muuttumisen perheen perustamisen jälkeen.
Ei se mieskään omistanut kristallipalloa...
Siihen ei kristallipalloa tarvita, että tajuaa, että lapsiperheellisenä on tehtävä myös asioita, jotka eivät itseä kauheasti kiinnosta. Kun hommaan on lähdetty, se hoidetaan kunnolla .
Niin, kunnolla tarkoittaa niin kuin vaimo määrää. Kyse tuskin on kiinnostamisesta vaan siitä että äiti-ihminen on kontrollintunnoissaan.
Kerrotko, mitä sinä itse teet lastesi kanssa? Olisi ihan kiva kuulla vaikka noista synttäreistä ja jostain, mitä sinä järjestät perheen yhteiselle ajalle.
No haloo, ei tuolla jankkaaja-incelillä ole lapsia, eikä naista, ei ole koskaan ollutkaan. Sellaista puppua puhuu.
Millainen isä sinulla incel on? Mitä hän teki kanssasi, vai eikö tehnyt mitään?
On tämä incel nyt niin kuuminta hottia...
Ei ole, incel ei ole hot.
mikä on incel? taas joku nuorten slangisana vai mikä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
On. Esimerkisi silloin, kun haluaisi järjestää jonkun yllätyksen, minkä perään aina huudetaan. Sitten se ei kelpaakaan, kun ei sovi naisen järjestelyihin.
Kuka huutaa yllätyksen perään? Olet taas lukenut niitä naistenlehtiä, oikeat naiset ei ole innoisaan jostakin yllätyksestä.
Huono mies tässä selittelee, sen sijaan että vaan myöntäisi olevansa huono isä. Saati muuttaisi käytöstään.
Sen voin ihan kokemuksesta kertoa, että lapset tajuavat jo aika pieninä ettei isä oikeasti välitä eikä rakasta. Ja isällä on odotettavissa yksinäinen vanhuus, ne lapset ei käy katsomassa kun je ovat isältä oppineet, että voi vaan möllöttää ja olla omassa rauhassa. Kun isä sitten jätetään siihen omaan rauhaan, kumma kyllä sekään ei ole hyvä, uhriutuu että miksei kukaan välitä. No siksi, ettei isäkään välittänyt.
No jopas oli oksennusta.
Vai oikeat naiset eivät välitä yllätyksistä? Naistenlehdistä en tiedä, kun en niitä lue.
Huono mies selittelee. Mistä muuten tiedät olenko isä vai en? Et mistään, arvailet vaan. Sinun isäsäsi ilmeisesti ei antanut sinulle huomiota ja hellyyttä. Taidatkin projisoida omaa ja huonoa isäsuhdettasi muihin. Vielä ei ole myöhäistä mennä terapiaan. Tekee sulle ihan hyvää.
Minä sen sijaan jäi kotiin hoitamaan tyttöäni, kun piti päättää kumpi jää ja kumpi menee töihin. Elämäni parasta aikaa muuten. Joten se noista sun teorioistasi ja olettamuksistasi.
Hah, sulla ei ole lasta n aispelko, olet itse henkisesti lapsi ja asut äitisi kanssa, kirjoitustyylin tunnistaa.
Veikkaan ettei sinulla ole isääkään elämässäsi. Se on surullista, mutta outoa on ettet tajua ettei omaa kurjuutta ole tarjoitus siirtää seuraavaan sukupolveen.
Isä joka on fyysisesti läsnä mutta henkisesti ei on huonompi kuin kuollut isä, kuollutta sentään voidaan muistella hyvällä. Poissaoleva isä koko ajan muistuttaa niille lapsille, kuinka hän ei välitä ja kuinka lapset ei ole välittämisen arvoisia. Kamala asia opettaa lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
On. Esimerkisi silloin, kun haluaisi järjestää jonkun yllätyksen, minkä perään aina huudetaan. Sitten se ei kelpaakaan, kun ei sovi naisen järjestelyihin.
Kuka huutaa yllätyksen perään? Olet taas lukenut niitä naistenlehtiä, oikeat naiset ei ole innoisaan jostakin yllätyksestä.
Huono mies tässä selittelee, sen sijaan että vaan myöntäisi olevansa huono isä. Saati muuttaisi käytöstään.
Sen voin ihan kokemuksesta kertoa, että lapset tajuavat jo aika pieninä ettei isä oikeasti välitä eikä rakasta. Ja isällä on odotettavissa yksinäinen vanhuus, ne lapset ei käy katsomassa kun je ovat isältä oppineet, että voi vaan möllöttää ja olla omassa rauhassa. Kun isä sitten jätetään siihen omaan rauhaan, kumma kyllä sekään ei ole hyvä, uhriutuu että miksei kukaan välitä. No siksi, ettei isäkään välittänyt.
No jopas oli oksennusta.
Vai oikeat naiset eivät välitä yllätyksistä? Naistenlehdistä en tiedä, kun en niitä lue.
Huono mies selittelee. Mistä muuten tiedät olenko isä vai en? Et mistään, arvailet vaan. Sinun isäsäsi ilmeisesti ei antanut sinulle huomiota ja hellyyttä. Taidatkin projisoida omaa ja huonoa isäsuhdettasi muihin. Vielä ei ole myöhäistä mennä terapiaan. Tekee sulle ihan hyvää.
Minä sen sijaan jäi kotiin hoitamaan tyttöäni, kun piti päättää kumpi jää ja kumpi menee töihin. Elämäni parasta aikaa muuten. Joten se noista sun teorioistasi ja olettamuksistasi.
Olen oikea nainen, ja vihaan yllätyksiä, joissa minun odotetaan tekevän jotain tai menevän jonnekin. Ainoa kiva yllätys on joku mieluinen tavaralahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.
Menee muuten just näin. Sitten alkaa valitus, että olen suunnitellut jo silloin sitä ja tätä.
Miehen on siis ihan mahdottomuus kysäistä vaimolta, että oletko tehnyt suunnitelmia asian x varalle, kun minulla olisi muutama idea?
On. Esimerkisi silloin, kun haluaisi järjestää jonkun yllätyksen, minkä perään aina huudetaan. Sitten se ei kelpaakaan, kun ei sovi naisen järjestelyihin.
Millaisen yllätyksen? Kuka yllätyksistä oikeasti tykkää? Minulle olisi painajainen yllätyksenä, että illalla lähdetään lomalle paikkaan x, kun itse olisin voinut sopia omia menoja tai kaikki vaatteet olisi likaisena pyykkikorissa. Vai ajattelitko yllätyksenä sitä, että olet sopinut joulunvietosta sukulaistesi luona tai olet kutsunut koko suvun teille?
Niinpä. Oikeasti naiset ei tykkää yllätyksistä, mutta naistenlehdet jaksavat kirjoitella sellaista hömppää että miehen muka pitäisi sellaisia järjestää. Ja tämä tietty kirjoittaja joka nyt vääntää että miten kamalaa on kun isän pitäisi järjestää omalle lapselleen synttärit peräti JOKA VUOSI, lukee äitinsä naistenlehtiä ja niistä kopioi asioita, ja oikeaa kosketusta parisuhdeelämään hänellä ei ole.
Irl yllätykset menevät aina pieleen, aikatalut on ihmisillä niin täynnä että luultavasti yllätys vaan sotkee asioita. Mutta tv:ssä ja hömppäviihteessä ne on kovin romanttisia.
Perheellisen larppaamisen sijaan (joka ei ole uskottavaa) niin kerro sinä jankkaaja, millainen oma isäsuhteesi on. Kun kerran isän ei tarvitse mitenkään osallistua omien lastensa elämään. Oliko sinulla tuollainen huono isä, vai eikö häntä ollut lainkaan?
Mikä ihme saa sinut kuvittelemaan ettei keskustelua olisi jo käyty ja todennäköiset syyt käytöksen taustalla selvitetty?
Kyseessä kun ei ole kovin kummoinen syy-seuraus yhtälö. Puhuminen ei ole kuitenkaan ollut ratkaisu ja tuskin tulee koskaan olemaankaan. Jos tarve toiminnalle syntyy pysyvistä hormonaalisista muutoksista.