Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen tekee siitä omasta elämästään todella vaikeaa. Kaikkea pitää olla ja kulissit kiiltävät. Siinä se ongelma on, eikä lapsiperheen pyörittämisessä. Karsikaa epäolennainen pois ja synttäritkin voi järjestää ihan pienellä vaivalla jos haluaa, mutta silloin ei menesty äitienvälisissä kilpailuissa.
En usko, että moni nainen toimii noin. Jotkut ehkä. Mutta miten se liittyy AP:n tilanteeseen? Ap kertoo, että heillä lastensynttärit on kakkua aamulla kotona oman perheen kesken. Ja joulut sitä, että pöytään ei itse tehdä sen seitsemää sorttia, vaan yksi joululaatikko riittää ja sekin ostetaan valmiina kaupasta. Ja joulusiivous on pelkkä imurointi. Eipä paljon tuon rennommin voi joulua järjestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun ja mun on nyt pakko kysyä, että miksi te naiset teette elämästänne niin rankkaa? Miksi te vedätte niitä riippakiviä perässänne?
Eikö vaan voisi viheltää pelin poikki ja todeta, että tämä loppuu nyt. Valitatte palstoilla ja olette kuin mitäkin marttyyrejä. Kai se eroaminen sitten on vielä pahempaa, kuin asuminen sen riippakiven kanssa?
Valitettavasti riippakivestä eroaminenkin on aikamoinen projekti. Kaikki jää siinäkin vain toiselle ja jos on esim. yhteinen asunto ja lapsia, niin siihen tarvitaan aika paljon voimia. Tämä ainakin itsellä on syynä. Ero tulee kyllä, mutta vasta sitten, kun lapset pärjää enemmän omillaan ja saan ladattua itseeni riittävästi voimia erota. Nyt juuri en jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.
Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.
Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.
Outoa, et ole muuttunut, vaikka perheeseen on syntynyt lapsi. Peräti merkillistä.
Puolisollasi on klassisia uupumisoireita ja sinä mieti joulun järjestämistä tai sen vaikeutta. Nyt silmä käteen. Kysyt ensinnäkin puolisolta, että millaisia toiveita hänellä on joulun suhteen, etkä odota häneltä osallistumista, jos haluat välttämättä sukujoulun järjestää. Ja kysyt muutenkin miten hän oikeasti voi.
Hänen halusta ne sukulaiset on meidän tykö kutsuttu. Minä vain suunnittelin meidän toimintaa ja aikataulut.
Mutta tosiaan. En koe, että elämäni olisi ihan älyttömästi muuttunut. Isoin muutos toistaiseksi on tullut puolison käytöksen kautta. Nykyään kaikesta tehdään monimutkaista ja vaatii suunnittelua, eikä esim. kaupassa voi vain käydä kuten aiemmin.
Arjen tuen osalta. Luettelin viestissä 658 meidän tämän hetkiset järjestelyt.
Voi elämä. Semmoista se on kun on vauva. Asioita pitää vaan suunnitella enemmän, ellei halua päätyä imettämään nälkäänsä huutavaa lasta keskelle Prismaa pakasteiden sulaessa kärryissä, tai huomaamaan että vaipassa ja pitkin selkää on köntsät eikä vaihtovaippaa tai -vaatteita mukana. Toisaalta se suunnittelukaan ei ole niin yksinkertaista kun se vauva saattaa järjestää jonkun yllärin eikä esim nukukaan päiväunia kunnolla just sinä päivänä.
Miten te saatte kauppareisustakin noin vaikean asian?
Meillä toinen kävi kaupassa ja toinen oli sen aikaa lapsen kanssa kotona. Mä en nyt ihan ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen tekee siitä omasta elämästään todella vaikeaa. Kaikkea pitää olla ja kulissit kiiltävät. Siinä se ongelma on, eikä lapsiperheen pyörittämisessä. Karsikaa epäolennainen pois ja synttäritkin voi järjestää ihan pienellä vaivalla jos haluaa, mutta silloin ei menesty äitienvälisissä kilpailuissa.
Mikä äitienvälinen kilpailu edes, olen ollut äiti kohta 8 vuotta, mutta en ole semmoisesta kuullut? Tätä esiintyy ehkä vauvapalstalla jossa jokainen on mestarikasvattaja jonka tapa on ainoa oikea, mutta ei tosielämässä. Synttärit järjestetään lapselle. Ja tosiaan ne voi järjestää hyvin vähällä vaivalla jos haluaa, eihän se tässä ollutkaan ongelma, vaan se ettei isä halua nähdä sitä vähääkään vaivaa, eikä viitsi edes esittää olevansa iloinen lapsen puolesta, vaan murjottaa ja osoittaa mieltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on taas ollut huvittavaa lukea naisten valitusta ja ruikutusta asioista. Mies ei tee sitä ja tätä. Ei osaa sitä ja tätä. Ei osallistu siihen ja tähän. Sitten kun mies tekee ja osallistuu, niin sitten valitetaan vaikka siitä, että eihän se edes tiedä lapsen kengänkokoa.
Valitetaan, valitetaan ja valitetaan. Silti vaan jatketaan saman kumppanin kanssa. Vuodesta toiseen. Ja valitetaan lisää. Asialle ei tehdä mitään. Valitetaan ja haukutaan. Muututaan katkeriksi. Pian kaikki miehet ovatkin samanlaisia sikoja.
Kuka pakottaa teitä elämään tollasten kumppanien kanssa. Ei kukaan. Erotkaa ja vaihtakaa parempaan. Näin minä olen tehnyt. Kaikki siivousfriikit, nalkuttajat ja pihtarit ovat saaneet lähteä. Parempiakin naisia maailmassa onneksi on. Ja voi kuinka hyvää elämä voikaan olla hyvän kumppanin kanssa. Ollut jo yli 20 vuotta.
Olette kyllä aika vässyköitä. Mahdollisesti masokisteja. Ette vaan uskalla ottaa asioita omiin käsiinne ja tehdä ratkaisuja oman elämän parantamiseksi. Ja kohta joku tulee avautumaan, että ei se ero ole helppoa, kun on lapsia ja asuntolainaakin. Ei kai sen helppoa kuulukaan olla. Vaikeampaa se on silloin, jos ei ole rohkeutta siihen. Jatketaan paskan miehen kanssa ja valitetaan. Vuodesta toiseen.
Kyllä mä jotenkin säälin teitä. Ja jotenkin ajattelen, että saatte juuri sen minkä ansaitsette. Voimia pimeään talveen paskan kumppaninne kanssa. Voimia tulettekin tarvitsemaan. Vertaistukea voi aina tulla vauva-palstalle hakemaan. Sitä täällä tapahtuukin ihan joka viikko.
Mikä teitä oikein vaivaa? Ja nyt saatte alkaa haukkumaan minua...
Heh, juuri näin! Itse kirjoittelin vähän aiemmin samansuuntaista, ja tuli valtava kasa alapeukkuja :D
T. Nainen
Se on tällä palstalla ihan normi tapa. Jos olet eri mieltä naisen kanssa, olet mies. Lisäksi miesten mielipiteet asioista ovat vääriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen tekee siitä omasta elämästään todella vaikeaa. Kaikkea pitää olla ja kulissit kiiltävät. Siinä se ongelma on, eikä lapsiperheen pyörittämisessä. Karsikaa epäolennainen pois ja synttäritkin voi järjestää ihan pienellä vaivalla jos haluaa, mutta silloin ei menesty äitienvälisissä kilpailuissa.
Kerroppas esimerkki pienellä vaivalla järjestetyistä lasten synttäreistä, joista on karsittu epäolennainen pois.
Ap nimittäin kirjoitti, että heillä synttärit on synttärikakkua aamulla kotona, osallistujina lapset ja äiti ja isä. Voinee olettaa, että muutama lahjapaketti synttärisankarille on tämän lisäksi, varmaan aamukahvit siinä kakun kaverina äidille ja isälle myös, tosin ne varmaan keitetään joka tapauksessa joka aamu muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen tekee siitä omasta elämästään todella vaikeaa. Kaikkea pitää olla ja kulissit kiiltävät. Siinä se ongelma on, eikä lapsiperheen pyörittämisessä. Karsikaa epäolennainen pois ja synttäritkin voi järjestää ihan pienellä vaivalla jos haluaa, mutta silloin ei menesty äitienvälisissä kilpailuissa.
Kerroppas esimerkki pienellä vaivalla järjestetyistä lasten synttäreistä, joista on karsittu epäolennainen pois.
Ap nimittäin kirjoitti, että heillä synttärit on synttärikakkua aamulla kotona, osallistujina lapset ja äiti ja isä. Voinee olettaa, että muutama lahjapaketti synttärisankarille on tämän lisäksi, varmaan aamukahvit siinä kakun kaverina äidille ja isälle myös, tosin ne varmaan keitetään joka tapauksessa joka aamu muutenkin.
Kiinnostaisi minuakin mitä tuosta vielä voisi jättää pois. Sen kakun ja pari lahjaa, jonka jälkeen ei jäisi jäljelle enää yhtään mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin koko ketjun ja mun on nyt pakko kysyä, että miksi te naiset teette elämästänne niin rankkaa? Miksi te vedätte niitä riippakiviä perässänne?
Eikö vaan voisi viheltää pelin poikki ja todeta, että tämä loppuu nyt. Valitatte palstoilla ja olette kuin mitäkin marttyyrejä. Kai se eroaminen sitten on vielä pahempaa, kuin asuminen sen riippakiven kanssa?
Valitettavasti riippakivestä eroaminenkin on aikamoinen projekti. Kaikki jää siinäkin vain toiselle ja jos on esim. yhteinen asunto ja lapsia, niin siihen tarvitaan aika paljon voimia. Tämä ainakin itsellä on syynä. Ero tulee kyllä, mutta vasta sitten, kun lapset pärjää enemmän omillaan ja saan ladattua itseeni riittävästi voimia erota. Nyt juuri en jaksa.
Voi jäädä toiselle, jos naimisiin mennessä on ollut niin tyhmä ja hyväuskoinen, että on kokenut avioehdon tarpeettomaksi. Siitä voi syyttää vain itseään. Ei miestään.
Mutta eipä mitään. Itse olet valinnut jatkaa paskassa suhteessa. Pulinat silloin pois. Ihan turhaa valittaa ja avautua asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen tekee siitä omasta elämästään todella vaikeaa. Kaikkea pitää olla ja kulissit kiiltävät. Siinä se ongelma on, eikä lapsiperheen pyörittämisessä. Karsikaa epäolennainen pois ja synttäritkin voi järjestää ihan pienellä vaivalla jos haluaa, mutta silloin ei menesty äitienvälisissä kilpailuissa.
Ai kuten ostamalla purkin Mehu-Kattia ja keksipaketin? Lapselle tulee kyllä arvostettu olo.
Aina maistuu Mehukatti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitien välistä kilpailuja joidenkin synttäreiden ja muiden juhlien suhteen on olemassa vain blogeissa niiden bloggaajien kesken (ja näitä on Suomessa vain muutama kpl, naisia kuitenkin pari miljoonaa). Ja lisäksi ulkomaisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Mahdollisesti esim. Jenkeissä joissain piireissä on äitien välistä kilpailua, mutta Suomessa tosiaan ei.
Vierailija kirjoitti:
Äitien välistä kilpailuja joidenkin synttäreiden ja muiden juhlien suhteen on olemassa vain blogeissa niiden bloggaajien kesken (ja näitä on Suomessa vain muutama kpl, naisia kuitenkin pari miljoonaa). Ja lisäksi ulkomaisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Mahdollisesti esim. Jenkeissä joissain piireissä on äitien välistä kilpailua, mutta Suomessa tosiaan ei.
Sitten ne synttärit järjestää helposti. Mitä vaikeaa siinä on mennä kauppaan ja ostaa kakku ja karkkia? Kilpailu ja kulissit tekee siitä elämästänne raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti riippakivestä eroaminenkin on aikamoinen projekti. Kaikki jää siinäkin vain toiselle ja jos on esim. yhteinen asunto ja lapsia, niin siihen tarvitaan aika paljon voimia. Tämä ainakin itsellä on syynä. Ero tulee kyllä, mutta vasta sitten, kun lapset pärjää enemmän omillaan ja saan ladattua itseeni riittävästi voimia erota. Nyt juuri en jaksa.
Tämä. Nurkassa nönnöttävä riippakivi on riippakivi myös eron ja osituksen aikana, ja erityisesti eron jälkeen. Yhteistä hoidettavaa ja huollettavaa (lapset) kun riittää eikä mitään pysty sopimaan järkevästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien välistä kilpailuja joidenkin synttäreiden ja muiden juhlien suhteen on olemassa vain blogeissa niiden bloggaajien kesken (ja näitä on Suomessa vain muutama kpl, naisia kuitenkin pari miljoonaa). Ja lisäksi ulkomaisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Mahdollisesti esim. Jenkeissä joissain piireissä on äitien välistä kilpailua, mutta Suomessa tosiaan ei.
Sitten ne synttärit järjestää helposti. Mitä vaikeaa siinä on mennä kauppaan ja ostaa kakku ja karkkia? Kilpailu ja kulissit tekee siitä elämästänne raskasta.
Eihän AP:lla ollutkaan mitään vaikeuksia siinä, että järjestää lapselle synttäriksi kakun ja karkkia. Ongelma oli se, että MIES ei osallistu siihen synttärin VIETTÄMISEEN eli on näennäisesti paikalla, kun on kakkuhetki, mutta vaikka tykkää paljon kakuista, niin ei edes sen verran oman lapsensa vuoksi viitsi vaivautua osallistumaan, että ottaisi palan sitä synttärikakkua. Vaan istuu puhumattomana jossain syrjässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen tekee siitä omasta elämästään todella vaikeaa. Kaikkea pitää olla ja kulissit kiiltävät. Siinä se ongelma on, eikä lapsiperheen pyörittämisessä. Karsikaa epäolennainen pois ja synttäritkin voi järjestää ihan pienellä vaivalla jos haluaa, mutta silloin ei menesty äitienvälisissä kilpailuissa.
Ai kuten ostamalla purkin Mehu-Kattia ja keksipaketin? Lapselle tulee kyllä arvostettu olo.
Ei vaan näyttää muille äideille, että minä olen hyvä äiti, kun tuhlasin elämästä 15 lapsen synttäreihin, kun siitä olisi selvinnyt puolessa tunnissa.
Lapsia ei voisi vähempää kiinnostaa kuinka paljon vaivaa synttäreiden järjestämiseen on tuhlattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä mies-pskaa. Mun puoliso sanoi monta kertaa, että kun ei HÄNTÄ kiinnosta käydä leikkipuistossa tai leikkiä pihalla lapsen kanssa. Siihen sanoin, että mitäpä luulet kiinnostaako kolmevitosta naistakaan tuommoinen oikeasti, ei kyse ole siitä mikä aikuista kiinnostaa vaan siitä että vanhemmuuteen kuuluu tehdä sitä, mikä lapsia kiinnostaa ja opetella tykkäämään siitä. Sama juttu sen joulun kanssa, kun HÄNTÄ ei kuulemma joulu kiinnosta. Sitten piti kysyä, että haluatko siitä, että lapsesi ei koe koskaan kotona joulua, koska sinun mielestä se ei ole niin kivaa. Huh huh mitä mieslapsia. Näitä riittää. Sitten ihmetellään, että mikä on kun naiset ei halua lapsia ja ei hyvä mies kelpaa.
Eikö olla vuottakaan oltu yhdessä ennen lasten pykäämnistä, jos ei ole edes yhden joulun kokemusta siitä mitä kumppani yleensä jouluna tekee? Pitäisikö vähän paremmin tutustua ennen kuin saattaa lapsia maailmaan jonkun kanssa?
Ei lapsettoman pariskunnan jouluista paljon voi päätellä. Meillä ainakin oltiin jouluisin jomman kumman vanhemmilla. Ei meillä mitään omaa joulua ollut. Nyt kun on lapsia, niin toki se joulu täytyy järjestää. Mua ei tosin haittaa järjestää sitä joulua yksin, koska en siitä sen enempää hössötä. Huomattavasti suurempi ongelma on arki. On todella raskasta olla se tasan ainoa aikuinen perheessä, joka pyörittää sitä ruoka- ja pyykkishowta yksin. Toinen istuu työhuoneessa aamusta iltaan vastamelukuulokkeet päässä. Ja kyllä, ero on varmasti edessä, mutta juuri nyt mulla ei ole siihenkään energiaa (tiedän valmiiksi, että kaikki jää siinäkin minulle.) Yllättävästi mies kiukuttelee, kun makkarissa on niin hiljaista. Ei tietenkään suostu ymmärtämään mikä tässä on kuviossa on vikana.
Kas kun te akat ette koskaan raivoa miehistä? Laiskoja pa*koja, hyväksikäyttäjiä, ahneita pellejä. MINUN NIMENI, MINUN ORGASMINI, MINÄ HALUAN POIKIA JATKAMAAN NIMEÄ näänäänää. Naiset omistaa elämässään kaiken miehille ja pojille, ja tässä on kiitos? :D Nimennekin omistatte sille joka vain laskee teihin mällit. Mitä te oikein ajattelette? Mitä ihmettä omistatte niitä nimiänne ja kehutte miehiä perheen johtajiksi vaikka nämä ei tee mitään muuta kuin laiskottele, pakota seksiin ja kinua poikia? :D Että te heteroperheet olette oksettavia ja te heteronaiset olette kunnon passiivisia lässyttäviä vinkuleluja.
Mene nyt ihmeessä ammattiauttajalle purkamaan pahaa oloasi. Sulla ei ole kaikki ihan kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
å
Valitettavasti riippakivestä eroaminenkin on aikamoinen projekti. Kaikki jää siinäkin vain toiselle ja jos on esim. yhteinen asunto ja lapsia, niin siihen tarvitaan aika paljon voimia. Tämä ainakin itsellä on syynä. Ero tulee kyllä, mutta vasta sitten, kun lapset pärjää enemmän omillaan ja saan ladattua itseeni riittävästi voimia erota. Nyt juuri en jaksa.Tämä. Nurkassa nönnöttävä riippakivi on riippakivi myös eron ja osituksen aikana, ja erityisesti eron jälkeen. Yhteistä hoidettavaa ja huollettavaa (lapset) kun riittää eikä mitään pysty sopimaan järkevästi.
Aivan samaa mieltä näiden kirjoittajien kanssa.
Kuvittelevatko nuo huutelijat, jotka kehottavat heti eroamaan perässä vedettävistä, että ne kiviriipat kuin taikaiskusta heräävät fiksuiksi, toimeliaiksi, yhteistyökykyisiksi heti kun eroa aletaan laittamaan vireille.
Se kiviriippa voi muuttua kiusaa tekeväksi kiviriipaksi, mutta ei se siitä ainakaan paremmaksi tule.
Eron kyllä saa, mutta senkin jälkeen pitää niistä yhteisistä lapsista huolehtia ja kun toinen ei huolehdi, mutta tekee kaikkensa, että kaikki on mahdollisimman hankalaa on todellinen helvetti irti.
Tämän vuoksi eroamista lykätään kunnes lapset ovat isompia, elleivät jo ihan täysi-ikäisiä. Se on ihan selviytymiskeino, pitkälle harkittua vahinkojen minimoimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä mies-pskaa. Mun puoliso sanoi monta kertaa, että kun ei HÄNTÄ kiinnosta käydä leikkipuistossa tai leikkiä pihalla lapsen kanssa. Siihen sanoin, että mitäpä luulet kiinnostaako kolmevitosta naistakaan tuommoinen oikeasti, ei kyse ole siitä mikä aikuista kiinnostaa vaan siitä että vanhemmuuteen kuuluu tehdä sitä, mikä lapsia kiinnostaa ja opetella tykkäämään siitä. Sama juttu sen joulun kanssa, kun HÄNTÄ ei kuulemma joulu kiinnosta. Sitten piti kysyä, että haluatko siitä, että lapsesi ei koe koskaan kotona joulua, koska sinun mielestä se ei ole niin kivaa. Huh huh mitä mieslapsia. Näitä riittää. Sitten ihmetellään, että mikä on kun naiset ei halua lapsia ja ei hyvä mies kelpaa.
Eikö olla vuottakaan oltu yhdessä ennen lasten pykäämnistä, jos ei ole edes yhden joulun kokemusta siitä mitä kumppani yleensä jouluna tekee? Pitäisikö vähän paremmin tutustua ennen kuin saattaa lapsia maailmaan jonkun kanssa?
Ei lapsettoman pariskunnan jouluista paljon voi päätellä. Meillä ainakin oltiin jouluisin jomman kumman vanhemmilla. Ei meillä mitään omaa joulua ollut. Nyt kun on lapsia, niin toki se joulu täytyy järjestää. Mua ei tosin haittaa järjestää sitä joulua yksin, koska en siitä sen enempää hössötä. Huomattavasti suurempi ongelma on arki. On todella raskasta olla se tasan ainoa aikuinen perheessä, joka pyörittää sitä ruoka- ja pyykkishowta yksin. Toinen istuu työhuoneessa aamusta iltaan vastamelukuulokkeet päässä. Ja kyllä, ero on varmasti edessä, mutta juuri nyt mulla ei ole siihenkään energiaa (tiedän valmiiksi, että kaikki jää siinäkin minulle.) Yllättävästi mies kiukuttelee, kun makkarissa on niin hiljaista. Ei tietenkään suostu ymmärtämään mikä tässä on kuviossa on vikana.
Kas kun te akat ette koskaan raivoa miehistä? Laiskoja pa*koja, hyväksikäyttäjiä, ahneita pellejä. MINUN NIMENI, MINUN ORGASMINI, MINÄ HALUAN POIKIA JATKAMAAN NIMEÄ näänäänää. Naiset omistaa elämässään kaiken miehille ja pojille, ja tässä on kiitos? :D Nimennekin omistatte sille joka vain laskee teihin mällit. Mitä te oikein ajattelette? Mitä ihmettä omistatte niitä nimiänne ja kehutte miehiä perheen johtajiksi vaikka nämä ei tee mitään muuta kuin laiskottele, pakota seksiin ja kinua poikia? :D Että te heteroperheet olette oksettavia ja te heteronaiset olette kunnon passiivisia lässyttäviä vinkuleluja.
Mene nyt ihmeessä ammattiauttajalle purkamaan pahaa oloasi. Sulla ei ole kaikki ihan kunnossa.
Kyseessä joku angstinen feministilesbo. Ei mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen tekee siitä omasta elämästään todella vaikeaa. Kaikkea pitää olla ja kulissit kiiltävät. Siinä se ongelma on, eikä lapsiperheen pyörittämisessä. Karsikaa epäolennainen pois ja synttäritkin voi järjestää ihan pienellä vaivalla jos haluaa, mutta silloin ei menesty äitienvälisissä kilpailuissa.
Ai kuten ostamalla purkin Mehu-Kattia ja keksipaketin? Lapselle tulee kyllä arvostettu olo.
Ei vaan näyttää muille äideille, että minä olen hyvä äiti, kun tuhlasin elämästä 15 lapsen synttäreihin, kun siitä olisi selvinnyt puolessa tunnissa.
Lapsia ei voisi vähempää kiinnostaa kuinka paljon vaivaa synttäreiden järjestämiseen on tuhlattu.
Oletetaan, että lapsen synttärit on kaupasta ostettu valmiskakku, kaupasta ostettua karkkia ja keksiä, kolme lahjaa, kakun kanssa kahvia ja mehua. Osallistujina oma nelihenkinen perhe. Ei tuohonkaan puoli tuntia riitä järjestämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen tekee siitä omasta elämästään todella vaikeaa. Kaikkea pitää olla ja kulissit kiiltävät. Siinä se ongelma on, eikä lapsiperheen pyörittämisessä. Karsikaa epäolennainen pois ja synttäritkin voi järjestää ihan pienellä vaivalla jos haluaa, mutta silloin ei menesty äitienvälisissä kilpailuissa.
Ai kuten ostamalla purkin Mehu-Kattia ja keksipaketin? Lapselle tulee kyllä arvostettu olo.
Ei vaan näyttää muille äideille, että minä olen hyvä äiti, kun tuhlasin elämästä 15 lapsen synttäreihin, kun siitä olisi selvinnyt puolessa tunnissa.
Lapsia ei voisi vähempää kiinnostaa kuinka paljon vaivaa synttäreiden järjestämiseen on tuhlattu.
Yleensä synttärit järjestetään sen oman lapsen vuoksi. Ja kyllä lasta varmaan kiinnostaa juhlitaanko vai jätetäänkö synttärit juhlimatta. En tiedä, miten jotkut miehet ottavat tämän jonain henkilökohtaisena loukkauksena. Ei meillä isä istu lapsen syntymäpäivinä nurkassa, vaan hakee konditoriosta kakun lapselle. Ei ole mikään ongelma. Mistä muista äideistä jankkaat? Kakkua syömässä on ap ja hänen lapsensa, sekä sivussa murjottava ukko.
Ai kuten ostamalla purkin Mehu-Kattia ja keksipaketin? Lapselle tulee kyllä arvostettu olo.