Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan täysin miestyypin. Olen ollut sellaisen kanssa reilusti yli 10 vuotta yhdessä ja tuntuu yhä edelleen että kokoajan pitää opettaa yhtä sun toista, ihan normaaliin elämään kuuluvia asioita. Mies ei jostain ihme syystä ymmärrä??

Mies omasta mielestään nykyään ihannemies ja isä ja muuttunut tosi paljon alkuajoista, kun ei enää valita ja nosta meteliä, kun joku tekeminen ei miellytä. Hänen mielestään minä valitan turhasta, onhan hän kuitenkin tehnyt tosi paljon töitä itsensä eteen. Kyllä totta, hän nykyään siivoaa kun vaadin ja tulee mukaan perheen yhteisiin juttuihin, huom! valittamatta! Aiemmin jos siis suunnittelin perheelle tekemistä esim lomalle tai viikonlopuksi ja mies vastentahtoisesti tuli mukaan (tai jätti tulematta) ja koki tosi tärkeäksi sanoa ääneen kuinka hän ei esim yhtään tykkää uimahalleista. Se, että hän tuli mukaan lastensa kanssa uimahalliin oli asia, josta minun tulisi olla todella kiitollinen, vaikka hän olisi sielläkin ollut täysin poissaoleva ja naama kurtussa. Jossain vaiheessa sanoin, että parempi on ettei tule ollenkaan. Ja siis meidänkin tapauksessa mies ei itse koskaan ehdottanut mitään, tai no, ehkä kerran vuodessa saattoi jotain ehdottaa.

No, nykyään hän siis tulee mukaan valittamatta, mutta ei siis juuri ikinä suunnittele itse mitään tekemistä. Ei oma-aloitteisesti aloita viikkosiivousta (jota tehdäänkin meillä vain 2-3 viikon välein), käy kaupassa, osta lapsille vaatteita tai harrastustarvikkeita, hoida koululääkäri/neuvola/hammaslääkäriasiouta, vastaile Wilma-viesteihin tai hoida muitakaan lasten juttuja.

Lapsilla on tosin ollut isänsä kanssa yhteinen harrastus, isä oli aktiivisena harrastustoiminnassa mukana, mutta sen jälkeen kun lopetti itse, niin tämäkin harrastus on jäänyt aika lailla minun vastuulleni.

Miehen mielestä valitan liikaa, kyllähän hän kuitenkin osallistuu. Aina alkaa siis saivartelu, esim jos sanon suutuspäissäni, en jaksa aina imuroida, kun imuroin 20. kertaa putkeen, niin mies loukkaantuu siitä että kyllähän hänkin imuroi, juu kyllä muutaman kerran vuodessa, eikä koskaan koko taloa oma-aloitteisesti. Sama koskee kaupassa käyntiä, oikeastaan ihan kaikkea. En saa valittaa, koska kyllähän mies kuitenkin tekee. Hän siis oikeuttaa täysin itselleen sen, että käy vaan joka 10. kerta kaupassa tai imuroi joka 20. kerta. Eikä siis tee yhtään mitään korvatakseen näitä tekemättä jättämisiään. Ja mainittakoon vielä, että minä olen myös maksanut aina vähän enemmän perheen menoista, koska vietän enemmän aikaa lasten kanssa, ostan heille vaatteet, ruoan jne.

Juu, eroa olen miettinyt. Mies ei tietenkään halua. Mutta ei halua nähdä itsessään mitään vikaakaan, joten onko ihme että tunteet ovat kuolleet, eikä arvostusta ole. Eihän hänkään arvosta minua, vaan pitää täysin itsestäänselvyytenä.

Oma mieheni on aivan samanlainen, ja eroa olen miettinyt.

Joskus tuntuu, että sanomani on mennyt perille, mutta sitten mies luisuu taas samaan tekemöttömyyteen. Hän myös samalla tavalla oikeuttaa tekemättömyytensä sillä, että on joskus tehnyt asian x. Tai on juuri hetki sitten esimerkiksi imuroinut yhden huoneen ja sitten erittäin tietävänä ja itseriittoisena sanoo, että katso nyt, kyllä minä teen kotitöitä!

Aaaargh. Ja ei tosiaan koskaan suunnittele mitään perheen yhteistä, paitsi että voi joskus mennä käymään lapsuuden kodissaan lasten kanssa. Tämä on hänen mielestään kivaa tekemistä. Ja kun lapset oli pieniä ja olin heidän kanssaan kotona, ja ulkoilin joka hemmetin aamupäivä ja iltapäivisinkin usein, mies ehdotti viikonloppuna suureen ääneen että mennään yhdessä koko perhe leikkipuistoon! Mitään muuta ei voinut ehdottaa ja sitten suuttui kun itse en olisi millään jaksanut katsella samaa puistoa jälleen.

Nyt myöhemmin on tehnyt sitä, että ehdottaa uimahalliin menemistä aina silloin, kun minulla on kuukautiset. Minulla ne on säännölliset, ja joka toinen kuukausi mies katselee kun lämmitän vehnätyynyä ja otan Buranaa ja keksii että hei, mennään uimaan! Ja taas loukkaantuu, kun "sulle ei kelpaa mikään".

Ihan uskomatonta. Eikä tässä ole läheskään kaikki, tietenkään. En vain halua enempää ajatella asiaa.

Ainiin, osti kerran yllärinä liput Savonlinnan Oopperajuhlille. Sain liput joululahjaksi - sähköpostiini. Loppu jäi minulle: anopilta lastenhoidon kysymyminen ja hotellin varaaminen (jotenkin ajattelin että tuollaiseen lahjaan kuuluisi se, että mies olisi sen hotellin varannut, kun oltiin vuosia puhuttu että olisi mukava jos hänkin joskus jotain järjestäisi meille kahdelle).

Olisit mennyt oopperajuhlille kaverin kanssa ja jättänyt miehen kotiin hoitamaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, milloin sinulle selvisi että mies on vätys? Jokinhan hänessä on viehättänyt kun yhteen menitte, vai oliko vahinkoraskaus? Heiluuko peitto enää? Minun on vaikea kuvitella naista, joka olisi kiinnostunut menemään sänkyyn tällaisen tapetun madon kanssa. Onko sielläkin naisella ohjat ja mies vaan makaa? Jos mies alkaa olla lapsen asemassa perheessä, niin se on samaa naiselle kuin kylmä kylpy miehelle. Munasarjat kuivuu ja kutistuu, sillä eihän hoivattavaan saa tuntea vetoa.

Ap ei omistanut kristallipalloa, josta olisi voinut ennustaa miehen käytöksen muuttumisen perheen perustamisen jälkeen.

Ei se mieskään omistanut kristallipalloa...

Siihen ei kristallipalloa tarvita, että tajuaa, että lapsiperheellisenä on tehtävä myös asioita, jotka eivät itseä kauheasti kiinnosta. Kun hommaan on lähdetty, se hoidetaan kunnolla .

Niin, kunnolla tarkoittaa niin kuin vaimo määrää. Kyse tuskin on kiinnostamisesta vaan siitä että äiti-ihminen on kontrollintunnoissaan.

Kerrotko, mitä sinä itse teet lastesi kanssa? Olisi ihan kiva kuulla vaikka noista synttäreistä ja jostain, mitä sinä järjestät perheen yhteiselle ajalle.

Yleensä lapsi saa päättää mennäänkö pitsalle vai hampparille. Vanhempani tulevat kaupan kakulle ellei lapsi ole itse halunnut tehdä kakkua itselleen. Lahjaksi tulee sitä mitä on toivottu, yleensä rahaa lahjakortin muodossa. Yhteistä aikaa on se että aamulal herätään ja lähdetään omiin hommiin, koulun jälkeen tekevät läksyt ja hoitavat itsensä harrastuksiin, tai kuskaan jos olen kotona enkä töissä. Yhdessä pelataan korttipelejä, lautapelejä, nintendoa, pleikkaa, käydään uimassa, potkimassa palloa. Jutellaan.

En järjestä mitään yhteiselle ajalle vaan sitä vietetään yhdessä normaalisti järjestämättä. Mahtavaa ollut kyllä eron jälkeen kun kukaan ei ole järjestänyt koko ajan jotain, vaan ollaan saatu lasten kanssa olal ihan rauhassa näiltä järjesteyiltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kyllä sitte naisetkaan osallistu usein sellaseen miehelle mieluisampaan juhlatyyliin että vähemmän krumeluuria ja enemmän relaa. Tyypillisesti ainoastaan justiinan mielipide pätee ja muita ei lasketa.

Just tätä minä, 8, yritin sanoa. Ihan yhtälailla muijat nyrpistää nenäänsä miehen ehdottamille saunailloille kuin mies naisen ehdottamille synttäreille. Miehet on vaan sen verran fiksuja, että antavat useimmiten vaan periksi, kun eivät jaksa vääntää ja draamailla. Pidemmän päälle tuollainen joustaminen vaan menee siihen, ettei mielipidettä huomioida lopulta ollenkaan ja silloin toisen odotukset jää kokonaan täyttämättä ja siitä se eristäytyminen lähtee.

Mutta kun niissä synttäreissä olisi kyse _lapsista_ ja heidän haluistaan ja tarpeistaan, ei mistään naisen omasta huvituksesta. Vai vertaatko nyt tosissaan jotain poikien saunailtaa lasten synttäreihin? Jos haluaa lapsia niin pitää vaan sitten tehdä asioita lasten takia vaikka ei välttämättä huvittaisikaan, ja olla niistä lapsista ja heidän tarpeistaan kiinnostunut, niin se vaan menee.

Monesti lasten  synttäreissä on kyse siitä että äiti pääsee pätemään ja näyttämään.

Monesti näin on. Ainakin mitä sivusta on tullut seurattua.

Äiti järjestää juuri sellaiset synttärit lapselle, kuin äiti itse haluaa. Onneksi oma puolisoni ei lukeudu tuohon ryhmään.

Aika jännä, kun ei minulle ole ikinä tullut tuommoista missään vastaan, näin sivusta seuranneena. Ja useimmiten molemmat vanhemmat on ainakin näennäisesti mukana siinä synttärihommassa (sitähän ei sivusta tiedä kuka ne on järjestänyt), ei tuommoista ap:n miehen tyyppistä käytöstäkään onneksi kovin usein näe.

Eikö olekin tosi jännää, että kaikkien elämä olekaan ihan samanlaista.

Oma mieheni on samankaltainen, ja hänellä on autismin piirteitä (tutkittu). Koko sukunsa samanlaisia möllöttäjiä, paikalla muttei läsnä-tyyppisiä. Ruokapöydässäkin voi istua pokkana kuulokkeet päässä, kuuntelee samaan aikaan podcastia kun me muut keskustelemme. Ei vaan tajua eikä ota opikseen näitä juttuja, vaikka niistä on sanottu sata kertaa, joten enää en jaksa. Lapset ihmettelevät isänsä päähänpistoja ja käytöstä, nykyään tyydyn vaan toteamaan huokaisten "niin, sellainen isi on". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, milloin sinulle selvisi että mies on vätys? Jokinhan hänessä on viehättänyt kun yhteen menitte, vai oliko vahinkoraskaus? Heiluuko peitto enää? Minun on vaikea kuvitella naista, joka olisi kiinnostunut menemään sänkyyn tällaisen tapetun madon kanssa. Onko sielläkin naisella ohjat ja mies vaan makaa? Jos mies alkaa olla lapsen asemassa perheessä, niin se on samaa naiselle kuin kylmä kylpy miehelle. Munasarjat kuivuu ja kutistuu, sillä eihän hoivattavaan saa tuntea vetoa.

Ap ei omistanut kristallipalloa, josta olisi voinut ennustaa miehen käytöksen muuttumisen perheen perustamisen jälkeen.

Ei se mieskään omistanut kristallipalloa...

Siihen ei kristallipalloa tarvita, että tajuaa, että lapsiperheellisenä on tehtävä myös asioita, jotka eivät itseä kauheasti kiinnosta. Kun hommaan on lähdetty, se hoidetaan kunnolla .

Niin, kunnolla tarkoittaa niin kuin vaimo määrää. Kyse tuskin on kiinnostamisesta vaan siitä että äiti-ihminen on kontrollintunnoissaan.

Kerrotko, mitä sinä itse teet lastesi kanssa? Olisi ihan kiva kuulla vaikka noista synttäreistä ja jostain, mitä sinä järjestät perheen yhteiselle ajalle.

Yleensä lapsi saa päättää mennäänkö pitsalle vai hampparille. Vanhempani tulevat kaupan kakulle ellei lapsi ole itse halunnut tehdä kakkua itselleen. Lahjaksi tulee sitä mitä on toivottu, yleensä rahaa lahjakortin muodossa. Yhteistä aikaa on se että aamulal herätään ja lähdetään omiin hommiin, koulun jälkeen tekevät läksyt ja hoitavat itsensä harrastuksiin, tai kuskaan jos olen kotona enkä töissä. Yhdessä pelataan korttipelejä, lautapelejä, nintendoa, pleikkaa, käydään uimassa, potkimassa palloa. Jutellaan.

En järjestä mitään yhteiselle ajalle vaan sitä vietetään yhdessä normaalisti järjestämättä. Mahtavaa ollut kyllä eron jälkeen kun kukaan ei ole järjestänyt koko ajan jotain, vaan ollaan saatu lasten kanssa olal ihan rauhassa näiltä järjesteyiltä

Mua kanssa rasittaa sellaiset henkilöt, jotka suunnittelevat sinunkin elämän valmiiksi kuukausiksi eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on samankaltainen, ja hänellä on autismin piirteitä (tutkittu). Koko sukunsa samanlaisia möllöttäjiä, paikalla muttei läsnä-tyyppisiä. Ruokapöydässäkin voi istua pokkana kuulokkeet päässä, kuuntelee samaan aikaan podcastia kun me muut keskustelemme. Ei vaan tajua eikä ota opikseen näitä juttuja, vaikka niistä on sanottu sata kertaa, joten enää en jaksa. Lapset ihmettelevät isänsä päähänpistoja ja käytöstä, nykyään tyydyn vaan toteamaan huokaisten "niin, sellainen isi on". 

Niin. Ja sellaisen isin kanssa äiti sitten vaan haluaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, milloin sinulle selvisi että mies on vätys? Jokinhan hänessä on viehättänyt kun yhteen menitte, vai oliko vahinkoraskaus? Heiluuko peitto enää? Minun on vaikea kuvitella naista, joka olisi kiinnostunut menemään sänkyyn tällaisen tapetun madon kanssa. Onko sielläkin naisella ohjat ja mies vaan makaa? Jos mies alkaa olla lapsen asemassa perheessä, niin se on samaa naiselle kuin kylmä kylpy miehelle. Munasarjat kuivuu ja kutistuu, sillä eihän hoivattavaan saa tuntea vetoa.

Ap ei omistanut kristallipalloa, josta olisi voinut ennustaa miehen käytöksen muuttumisen perheen perustamisen jälkeen.

Ei se mieskään omistanut kristallipalloa...

Siihen ei kristallipalloa tarvita, että tajuaa, että lapsiperheellisenä on tehtävä myös asioita, jotka eivät itseä kauheasti kiinnosta. Kun hommaan on lähdetty, se hoidetaan kunnolla .

Niin, kunnolla tarkoittaa niin kuin vaimo määrää. Kyse tuskin on kiinnostamisesta vaan siitä että äiti-ihminen on kontrollintunnoissaan.

Kerrotko, mitä sinä itse teet lastesi kanssa? Olisi ihan kiva kuulla vaikka noista synttäreistä ja jostain, mitä sinä järjestät perheen yhteiselle ajalle.

Yleensä lapsi saa päättää mennäänkö pitsalle vai hampparille. Vanhempani tulevat kaupan kakulle ellei lapsi ole itse halunnut tehdä kakkua itselleen. Lahjaksi tulee sitä mitä on toivottu, yleensä rahaa lahjakortin muodossa. Yhteistä aikaa on se että aamulal herätään ja lähdetään omiin hommiin, koulun jälkeen tekevät läksyt ja hoitavat itsensä harrastuksiin, tai kuskaan jos olen kotona enkä töissä. Yhdessä pelataan korttipelejä, lautapelejä, nintendoa, pleikkaa, käydään uimassa, potkimassa palloa. Jutellaan.

En järjestä mitään yhteiselle ajalle vaan sitä vietetään yhdessä normaalisti järjestämättä. Mahtavaa ollut kyllä eron jälkeen kun kukaan ei ole järjestänyt koko ajan jotain, vaan ollaan saatu lasten kanssa olal ihan rauhassa näiltä järjesteyiltä

Ai, minä kuvittelin, että tässä on kyse jostain päiväkoti-ikäisistä lapsista tai alakoululaisista eikä teineistä. Teinit nyt harvemmin enää haluavat viettää synttäreitä kuten alle kouluikäisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kyllä sitte naisetkaan osallistu usein sellaseen miehelle mieluisampaan juhlatyyliin että vähemmän krumeluuria ja enemmän relaa. Tyypillisesti ainoastaan justiinan mielipide pätee ja muita ei lasketa.

Just tätä minä, 8, yritin sanoa. Ihan yhtälailla muijat nyrpistää nenäänsä miehen ehdottamille saunailloille kuin mies naisen ehdottamille synttäreille. Miehet on vaan sen verran fiksuja, että antavat useimmiten vaan periksi, kun eivät jaksa vääntää ja draamailla. Pidemmän päälle tuollainen joustaminen vaan menee siihen, ettei mielipidettä huomioida lopulta ollenkaan ja silloin toisen odotukset jää kokonaan täyttämättä ja siitä se eristäytyminen lähtee.

Mutta kun niissä synttäreissä olisi kyse _lapsista_ ja heidän haluistaan ja tarpeistaan, ei mistään naisen omasta huvituksesta. Vai vertaatko nyt tosissaan jotain poikien saunailtaa lasten synttäreihin? Jos haluaa lapsia niin pitää vaan sitten tehdä asioita lasten takia vaikka ei välttämättä huvittaisikaan, ja olla niistä lapsista ja heidän tarpeistaan kiinnostunut, niin se vaan menee.

Monesti lasten  synttäreissä on kyse siitä että äiti pääsee pätemään ja näyttämään.

Täh, miten ja kenelle se äiti pätee, jos kutsuu lapselle muutaman kaverin ja hommaa jotain tarjottavaa sinne? En tajua. Minä olen aika monilla lasten synttäreillä käynyt ja lapsiani käyttänyt eikä ole vielä tullut mieleen että ne olisi äitiä varten järjestetty. No, ehkä jotkut 1v synttärit voi olla, mutta ne on kuitenkin vain yhdet synttärit monista mitä lapselle järjestetään.

Minä olen kysynyt lapselta, että millaisen kakun haluat (suklaakakku ehkä? Vai mansikka?) ja mistä kekseistä ja karkeista tykkäät nyt eniten, niin laitetaan ne juhlapöytään. Joskus olen tilannut kakun, joskus enemmänkin, joskus tehnyt itse.

Joskus on synttäreitä vietetty Leossissa tai Hoplopissa tai Megazonessa.

Kyseessä EI ole muille brassailua. Kyseessä on lapsen synttärit ja ne tehdään lapselle.

(Rajansa kaikella, totta kai. Mutta toivon että ihmiset on niin fiksuja että sanomattakin sen tajuaisivat).

Minäminäminä

Juu, onhan se tosi itsekästä järjestää lapselle sellaiset synttärit kuin lapsi haluaa.

Koko ajan olet minäminä. Vaikka sinulle ei kukaan ole osoittanut kommenttejaa, niin silti jankkaat minäminää. Kertoo juuri kaiken siitä kuka teillä kontrolloi ja määräilee kaikkien edestä.

Se päiväkoti-ikäinen nyt ei itse osaa juhliaan järjestää vaikka osaa kertoa, millaiset synttärit haluaisi.

Tyypillistä mies-pskaa. Mun puoliso sanoi monta kertaa, että kun ei HÄNTÄ kiinnosta käydä leikkipuistossa tai leikkiä pihalla lapsen kanssa. Siihen sanoin, että mitäpä luulet kiinnostaako kolmevitosta naistakaan tuommoinen oikeasti, ei kyse ole siitä mikä aikuista kiinnostaa vaan siitä että vanhemmuuteen kuuluu tehdä sitä, mikä lapsia kiinnostaa ja opetella tykkäämään siitä. Sama juttu sen joulun kanssa, kun HÄNTÄ ei kuulemma joulu kiinnosta. Sitten piti kysyä, että haluatko siitä, että lapsesi ei koe koskaan kotona joulua, koska sinun mielestä se ei ole niin kivaa. Huh huh mitä mieslapsia. Näitä riittää. Sitten ihmetellään, että mikä on kun naiset ei halua lapsia ja ei hyvä mies kelpaa.

Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.

Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.

Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun miehesi ole vapaamatkustaja, vaan häntä ei kiinnosta.

Sitähän minä olen ajatellutkin. Mutta kun olen räjähtänyt siitä, että miksi ei kiinnosta perheen yhteinen ja miksi sitten perheen halusi, niin loukkaantuu verisesti. Ja väittää, että kiinnostaa. Ap

Oletko "räjähtämisen" sijaan kokeillut rakentavaa keskustelua?

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä mies-pskaa. Mun puoliso sanoi monta kertaa, että kun ei HÄNTÄ kiinnosta käydä leikkipuistossa tai leikkiä pihalla lapsen kanssa. Siihen sanoin, että mitäpä luulet kiinnostaako kolmevitosta naistakaan tuommoinen oikeasti, ei kyse ole siitä mikä aikuista kiinnostaa vaan siitä että vanhemmuuteen kuuluu tehdä sitä, mikä lapsia kiinnostaa ja opetella tykkäämään siitä. Sama juttu sen joulun kanssa, kun HÄNTÄ ei kuulemma joulu kiinnosta. Sitten piti kysyä, että haluatko siitä, että lapsesi ei koe koskaan kotona joulua, koska sinun mielestä se ei ole niin kivaa. Huh huh mitä mieslapsia. Näitä riittää. Sitten ihmetellään, että mikä on kun naiset ei halua lapsia ja ei hyvä mies kelpaa.

Vieläkö on puolisosi vai joko potkit sen pihalle?

Vierailija kirjoitti:

Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.

Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.

Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.

Suht tuoreena isänä eli teillä on tänä vuonna syntynyt vauva. Paljonko vauvalla on ikää? Tänä vuonna voisitte jättää vieraat kutsumatta tai tilata kaiken pitopalvelulta.

Sitten, kun mies alkaakin suunnitella asioita eli "talloo naisen varpaile" ja "kävelee tämän yli", niin sittenhän av-mammoilla onkin piru merrassa.

Vierailija kirjoitti:

Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.

Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.

Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.

Ehdottomasti kannattaa puhua puolisosi toiminnasta, että se on ihan turhaa. Kerro toki se hänelle. Varmasti tulee hyvä.

Oisko kyse siitä, että tuoreella äidillä on aistit aika herkkinä ja kaikessa tekemisessä jotenkin pitää koko ajan miettiä, että mites se vauva. 

Jestas, kysy siltä vaimolta, että miksi hän toimiii miten toimii niin saattaisit sinäkin tajuta jotain mitä äitiys muuttaa ihmistä. Vinkkinä: hän tuskin on valinnut sitä, että fysiologiset muutokset väkisin vaikuttavat hänen käytökseensä. Googlaa vaikka mantelitumake ja äitiys. Ja hormonit. Ei herramunjee teitä miehiä. "Vaimo on muuttunut, yhyy". Yksi vaihtoehto tietty on aloittaa sivusuhde ja valittaa sille, että kun vaimo ei ole enää samanlainen kuin ennen perhettä. 

Onko ap:n mies Afrikasta?

Tuohon siivoukseen,kaupassakäyntiin,harrastuksiin ym.

Tehkää viikkolista,mitä kukin tekee. Vastuu tekijällä. Ja jos jättää tekemättä, ei siivousta,ei kaupassakäyntiä-käyt lasten kanssa ulkona syömässä. Jos jättää viemättä harrastuksiin,saahan nauttia kiukkuisista kersoista.

Ap taitaa ohjelmoida muita koko ajan eikä ymmärrä, että muita ei välttämättä kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suht tuoreena isänä näen itseni arvosteltavana. Vaikken ole muuttunut juuri yhtään ja osallistun kodin pyörittämiseen sen mitä töiltä kerkeän.

Puoliso sen sijaan on muuttunut. Ennen raskautta hän lähinnä vain aloitti toimimaan ja minä suunnittelin monimutkaisemmat kuviot. Vauvan tulon jälkeen jopa vessassa käynti tuntuu vaativan suunnittelua. Tähän turhaan suunnitteluun menee oikeasti 2-3 kertaa enemmän aikaa ja energiaa kuin suoran toiminnan kanssa.

Innolla (kauhulla) odotan kuinka vaikeaksi joulu muuttuu tänä vuonna, kun aiemmin ongelmia ei ole ollut. Vaikka olemme jo muutaman vuoden ajan kutsuneet sukulaiset syömään.

Suht tuoreena isänä eli teillä on tänä vuonna syntynyt vauva. Paljonko vauvalla on ikää? Tänä vuonna voisitte jättää vieraat kutsumatta tai tilata kaiken pitopalvelulta.

En tämän hetken tilanteen perusteella koe, että pitopalvelulle tai perumiselle olisi suoranaista tarvetta. Ellei alkuvuodesta syntynyt lapsi tai puolison uudet ominaisuudet tuo mukanaan jotain uusia muuttujia.

Tähän mennessä puolison tehtävä on ollut käydä kaupassa ja siivota, kun minä olen häärännyt keittiössä ja valmistanut ruuat n. 15 sukulaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kyllä sitte naisetkaan osallistu usein sellaseen miehelle mieluisampaan juhlatyyliin että vähemmän krumeluuria ja enemmän relaa. Tyypillisesti ainoastaan justiinan mielipide pätee ja muita ei lasketa.

Just tätä minä, 8, yritin sanoa. Ihan yhtälailla muijat nyrpistää nenäänsä miehen ehdottamille saunailloille kuin mies naisen ehdottamille synttäreille. Miehet on vaan sen verran fiksuja, että antavat useimmiten vaan periksi, kun eivät jaksa vääntää ja draamailla. Pidemmän päälle tuollainen joustaminen vaan menee siihen, ettei mielipidettä huomioida lopulta ollenkaan ja silloin toisen odotukset jää kokonaan täyttämättä ja siitä se eristäytyminen lähtee.

Mutta kun niissä synttäreissä olisi kyse _lapsista_ ja heidän haluistaan ja tarpeistaan, ei mistään naisen omasta huvituksesta. Vai vertaatko nyt tosissaan jotain poikien saunailtaa lasten synttäreihin? Jos haluaa lapsia niin pitää vaan sitten tehdä asioita lasten takia vaikka ei välttämättä huvittaisikaan, ja olla niistä lapsista ja heidän tarpeistaan kiinnostunut, niin se vaan menee.

Monesti lasten  synttäreissä on kyse siitä että äiti pääsee pätemään ja näyttämään.

Täh, miten ja kenelle se äiti pätee, jos kutsuu lapselle muutaman kaverin ja hommaa jotain tarjottavaa sinne? En tajua. Minä olen aika monilla lasten synttäreillä käynyt ja lapsiani käyttänyt eikä ole vielä tullut mieleen että ne olisi äitiä varten järjestetty. No, ehkä jotkut 1v synttärit voi olla, mutta ne on kuitenkin vain yhdet synttärit monista mitä lapselle järjestetään.

Näinhän se nykyään on. Tässä on vuosikausia eletty lasten kaverisynttärielämää ja kaava on sama aina. Synttärit on ulkoistettu jonnekin (hoplop ym. tyyppinen, iän myötä suosikkipaikka toki muuttuu) ja tarjolla on limsaa ja jäätelöä. EI ole kakkuja eikä krumeluureja. Miten joku voi pitää tätä jonain äidin pätemisenä? Oma lapseni tosin suunnittelee jo nyt ensi kesänä pidettäviä kaverisynttäreitä (kuka kutsutaan ja missä en pidetään). Minä äitinä en niistä todellakaan mitään saa, mutta lapsi nauttii.