Lue keskustelun säännöt.
Mitä koirarotua suosittelette
Noin viisikymppisellä 15-vuotiaan lapsen vanhemmalle. Asuntona kolmio kaupungissa. Koiria ollut lapsuudesta asti, omina terreristä rescue-koiran kautta saksanpaimenkoiraan. Kaikki kanssa meni hyvin koko näiden eliniän ajan.
Harkinnassa oli aiemmin bullterrieri, mutta olen luopunut ajatuksesta näiden kaikkien koirahyöykkäysten vuoksi. En halua koiraa, jolla voi napsahtaa, ja tämä tappaa toisen koiran. Koira saa olla suhtaktiivinen, tykkään tehdä pidempiäkin lenkkejä metsässä. Koulutettavuuden ei tarvi olla helpoin mahdollinen, mutta ei turhan haastavakaan. Koko mielellään keskikokoinen, ehkä 15-35kg painoltaan. Turkin hoidettavuudella ei niin väliä. Mieluiten vähähaukkuinen kerrostalossa asumisen vuoksi. Vahtivietillä ei niin väliä. Metsästysviettiä ei saisi olla.
Tiedän, ettei näin koiraa valita, mutta ajattelin jos tätä kautta tulisi uusia ideoita. Edellisen koiran poismenoata on nyt kaksi vuotta, koen että nyt olisi aika uudelle koiralle. Olen vastuuntuntoinen koiranomistaja, ja panostan koiran tapakoulutukseen.
Kommentit (1103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Staffi ehdottomasti. Meillä on ja ei sen säyseämpää ja ihmisystävällisempää koiraa ole. Tämä koira on 5-vuotias. Ei hauku, sopii kerrostaloon.
Kasvatuksesta ja kohtelusta se on kiinni minkälainen koirastasi tulee.
Pikkulasten kanssa en suosittele mutta teillä aikuisia ja teini niin sopii erinomaisesti.
Pentuna sosiaalistettava olemaan toisten koirien kanssa.
Onko staffeilla yleenä paljon koira-aggressiota? Ovat suloisia koiria kyllä.
On. Ja hengityvaikeuksia. Se "hymy" mistä ne omistajat aina puhuu johtuu siitä että ne ei saa happea. Lisäksi tutkittu pakko-oireista käyttäytymistä joka on liitetty samalla paukku-arkuuteen. En ottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsekeissä on kyllä terävyyttä samalla lailla kuin sakemanneissakin. Kelpiet ehkä helpompia, mutta ei mene ihan seurakoirana.
Ei tietynlainen terävyys ole sinällään "turnoff". Entisellä kollegallani oli kelpie, kehui tätä aina maasta taivaaseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Staffi ehdottomasti. Meillä on ja ei sen säyseämpää ja ihmisystävällisempää koiraa ole. Tämä koira on 5-vuotias. Ei hauku, sopii kerrostaloon.
Kasvatuksesta ja kohtelusta se on kiinni minkälainen koirastasi tulee.
Pikkulasten kanssa en suosittele mutta teillä aikuisia ja teini niin sopii erinomaisesti.
Pentuna sosiaalistettava olemaan toisten koirien kanssa.
Onko staffeilla yleenä paljon koira-aggressiota? Ovat suloisia koiria kyllä.
On. Ja hengityvaikeuksia. Se "hymy" mistä ne omistajat aina puhuu johtuu siitä että ne ei saa happea. Lisäksi tutkittu pakko-oireista käyttäytymistä joka on liitetty samalla paukku-arkuuteen. En ottaisi.
Oho, uutta tietoa. Ei välttämättä kovin rohkaisevaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsekeissä on kyllä terävyyttä samalla lailla kuin sakemanneissakin. Kelpiet ehkä helpompia, mutta ei mene ihan seurakoirana.
Ei tietynlainen terävyys ole sinällään "turnoff". Entisellä kollegallani oli kelpie, kehui tätä aina maasta taivaaseen.
Kelpiet ovat ihania, mutta valtavan energisiä ja vilkkaita ja etenkin nuorena siksi aika työläitä.
Koirien omistaminen tulisi olla luvanvaraista, verotettua ja perustua käyttötarkoitukseen.
Ei yhtään turhaa paskapersettä terrorisoimaan muita ihmisiä mölinällään, kiitos.
Pikemminkin tulisi pohtia populaation harventamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koirien omistaminen tulisi olla luvanvaraista, verotettua ja perustua käyttötarkoitukseen.
Ei yhtään turhaa paskapersettä terrorisoimaan muita ihmisiä mölinällään, kiitos.
Pikemminkin tulisi pohtia populaation harventamista.[/quot
Aika turha viesti tähän ketjuun. Mielenterveysongelmiin ON saatavilla apua.
Kelpie, kultsualoituksen perusteella joku tuolta sektorilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kelpie voisi sopia aplle. Ovat osa sitten TODELLA aktiivisia ja paimennusviettiä.
Suomen lapinporokoira on hyvin kelpietyyppinen, mutta ei niin maanisesti paimentava. Tosi nättejä myös, ja "järkeviä" koska ns työkoira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sheltti. Ei hauku (kun siihen opetetaan), todella fiksu ja semiaktiivinen koira. Sen kanssa voi vaeltaa, harrastaa ja löhötä sohvalla. Ja näppäränkokoinen ;)
Yllättävän helppo turkki hoitaa, oon imuroinut paljon enemmän muunrotuisten karvoja kotona.
Mutta se ei ole mikään minilassie. Selvästi eläväisempi ja fiksumpi kuin collievainaa ja muut tutut colliet.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin voi yleistää, juuri eilen seurasin miten ko "rotuisen" omistaja koitti saada koiraa hallintaan, räksytti ja kiskoi kun auto meni ohi. Alle olisi jäänyt ilman hihnasta roikkuvaa omistajaansa.
Sekarotuinen jolla tehdään rahaa kun hyväuskoiset uskoo kaiken...
Nii minkä rotuisen?
Yleensä rotukoirat omistajat saa jalostustietokannasta ynnä muualta koiran sukupuun käsiinsä ja jos siellä olisi muun rotuisia koiria niin kyllä sen varmaan huomaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Labbis on meillä kerrostalossa ja on hyvin hiljainen. Haukkuu niin harvoin, että jos se haukahtaa niin meinaa säikähtää persiilleen. :D Vilkas kyllä ja itsepäinen, minusta se on toisaalta mukavaa, en haluaisi ihan laiskaa lapasta. Ystävällinen, sosiaalinen. Iso pönttö vauva jolla norsun voimat.
Keskikokoinen snautseri. Meillä on ollut pari suursnautseria ja nyt on toi standardi. On asteen tai kaksi pehmeämpi kuin riiseni, paljon miellyttämishaluisempi (voi johtua myös siitä, että meidän riisenit oli itäsaksalaisia). Riistaviettiä ei ole sen enempää kuin mitä peruskoiralla on, jos rusakko ponkaisee edestä liikkeellen, niin koira kuin koira lähtee perään. Eivät ole kovia haukkumaan, meidän oma lähinnä vuhvuh-telee hiljaa.
Periaatteessa snautserien turkki pitäisi trimmata nyppimällä, mutta en ole koskaan tykännyt ideasta repiä koiralta karvaa irti ulkonäön takia. Meillä on koirat ajeltu koneella kesäksi, talvella ovat saaneet kasvattaa karhuturkin (se alkuperäinen snautserin ulkonäkö). Näyttelyihin ei tietenkään ole asiaa tällaisella systeemillä, mutta näyttelyt mun mielestä pitäisi kieltää muutenkin.
Kääpiösnautseri sitten taas on ihan erilainen kuin tää keskikokoinen. Se on SUURI koira pienessä kropassa, ja joskus se ei oikein meinaa mahtua nahkoihinsa. Mut yleensä nekin on jees - todella aktiivisia koiria, jos sellaista kaipaa.
Snautsereiden ongelma on se, että ne on todella aktiivisia ja älykkäitä koiria, niillä on todella pitkä muisti ja ne osaa päätellä asioita. Suursnautseri on oikeasti iso koira, joten en suosittele sitä ahtaisiin asuntoihin. Sen häntä on tappava ase. Mutta jos tykkää koirasta, joka osaa nauttia elämän pienistä asioista ja joka rrrrrakastaa kukkasia, niin sitten suursnautseri on oikea valinta. Kunhan on ensin siirtänyt kaikki hajoavat tavarat yli kahden metrin korkeuteen ja varmistanut, että pankkitilillä on tarpeeksi rahaa uusiin vaatteisiin, koiranruokaan, jatkuvasti hajoaviin hihnoihin... (ei riiseni siis tahallaan mitään hajota, mutta vahinkoja sattuu)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä suomenlapinkoira. Meillä on tipsu ja sitä toki rakastan, mutta seuraava koira saa olla sitten pikkaisen reippaampi. Tämän kanssa ei kovin tosissaan lenkkeillä.
Haukkuherkkiä.
Jonkin verran haukkuherkkyys on koulutuskysymyskin, mutta jos sattuu saamaan reaktiivisen koiran, joka reagoi haukkumalla, niin valitettavasti sitä ei kyllä millään koulutuksella kouluteta pois. Itselläni on tällainen pikkukoira, reagoi todella herkästi ääniin, eikä vain voi itselleen mitään: Ainoa mikä tätä vähentää on liikunta ja muu aktivointi, huomaa aika nopeasti haukkuherkkyydestä, jos koira on ollut liian vähällä aktivoinnilla ja sillä on tylsää.
Mutta kerrostalossa tällainen koira: Ei ikinä, näin rivitalon päätykaksiossa vielä menee, etenkin kun koira on haukkuherkkä vain minun ollessa paikalla eli esim. työpäivien aikana on aina ihan hiljaa.
Mikä siten on sellainen hiljainen koira? Jaa-a, vinttikoirat on jo mainittu, ehkä osa noutajistakin on aika hiljaisia?
Itsekin suosittelisin bokseria tai snautseria jos kaipaa koiraa, jolla on hieman enemmän aktiviteetin tarvetta ja luonteen vaativuutta kuin vaikkapa labradorinnoutajalla, joka tietysti onkin roduista sieltä kaikista helpoimmasta päästä ja kolmas mitä suosittelen.
Hovawart voisi sopia muuten, mutta nimensä mukaisesti se on "piha vahti", joten ongelmia voi ilmetä kerrostalossa asuessa mahdollisen haukkuherkkyyden takia, vaikka kyllä sellaisen kansa muuten kaupungissakin pärjäisikin.
Täälläkin mainitut dalmatiankoira tai valkoinen paimenkoira on molemmat nykyisin melko hermoheikkoja rotuja, monet yksilöt aggressiivisen arvaamattomia tai vain säikyn pelokkaita, ei toki kaikki. Yllättävän paljon olen tavannut viime aloina tosin myös dominoivia kultaisia noutajia, osa taas on ollut niitä perinteisiä KULTAISIAnoutajia luonteeltaan. Lähes kaikissa muissakin noutaja roduissa näkee nykyään myös käytöshäiriöisiä yksilöitä.
Shibat ja vastaavat alkukantaiset pystykorvat saattavat olla luonnostaan melko epäsosiaalisia samaa sukupuolta olevia kohtaan ja itsepäisiä, miellyttämisen halua ei yleensä ole.
Collie. Fiksuja, koirankokoinen, oppivainen. Jaksaa hyvin ulkoilla mutta ei tarvitse herkeämättä aktiviteettia. Haukkuu jonkin verran, mutta oppii ja ymmärtää hyvin käskyjä. Uskoisin,että oppisi kerrostalossa olemaan reagoimatta normiääniin. Aika rauhallisia, vaikka ulkona virtaa riittää. Eivät yleensä koiraaggressiivisia. Tykkäävät ihmisistä, joskin voivat olla hieman vetäytyviä vieraiden suhteen(ei kerjää huomiota vierailta).
Aika helppoja koulutettavia, varsinkin saksanpaimenkoiraan verrattuna.
Toisaalta oppivaisia ja tykkäävät touhuta ihmisten kanssa.
Paimenkoiria, ei juuri riistaviettiä,pysyy irtaallaan hyvin lähellä
Tsekeissä on kyllä terävyyttä samalla lailla kuin sakemanneissakin. Kelpiet ehkä helpompia, mutta ei mene ihan seurakoirana.