Miten kertoa aikuiselle lapselle, että seurustelukumppani pitää varalla, ei ole rehellinen?

Voit kertoa lapselle hyvän suhteen tuntomerkkejä ja kannusraa arvioimaan, onko hän onnellinen ja saako kaiken tarvittavan. Ja muistuttaa, että kaikkea ei tarvitse sietää.

Samalla tavalla kuin puhuisit asiasta vaikka ystävällesi, holhoamatta. Voi puhua omista havainnoista ja kysyä, mitä toinen ajattelee näistä havainnoista: "Olen huomannut, että tapaatte aika harvoin seurustelukumppanisi kanssa. Mitä itse ajattelet asiasta?" Toinen kertoo tilanteesta sen verran kuin haluaa kertoa.

Tiiätkö, mä mietin ihan samaa. Paras tapa kuitenkin on ollut puhua yleisellä tasolla suhteista, omista pieleen menneistä suhteista, joihin voi ujuttaa samanlaista käytöstä mitä lapsen kumppanilla nyt on, ja toivoa parasta. Oma aikuinen lapseni seurusteli juuri miehen kanssa jolla alkoi olemaan epäloogista käytöstä, mutta lapsi huomasi sen itse ja vihelsi pelin poikki.

Vierailija kirjoitti:

Voit sanoa mielipiteesi ja varoittaa. Mutta sano jotenkin nätisti ja silleen ettei ahdista kauheasti. Muotoile lauseita etukäteen. Rauhoita jos tarvitsee, ettei panikoi. Onko mahdollista että olisit väärässä, joku prosentti vai osuuko ihan siten kuin asia on. Ehkä hän voi tutkia mitä mies puuhastelee viikonloppuisin, hämmästyy tai laita yksityisetsivä hankkimaan todisteet esim. pari valokuvaa, pääsee nopeammin eroon. Onko mies kunnollinen vai pelimies, menevä tai ei tosissaan. Jostainhan se selviää. Vaikka yleensä ei juuri viitsi sekaantua muiden asioihin, mutta käyttääkö mies hyväksi toista ja hänen aikaansa.

Käytöksen perusteella on aivan selvää, ettei jutusta tulee mitään hyvää lopputulosta. Sinänsä on ihan sama mitä tuo tyyppi puuhailee, en aio ainakaan mitään sellaista sanoa tai kannustaa vakoilemaan. Juuri siitä on kyse, että toisen aikaa tuhlataan turhaan ja puhutaan nättejä, mikä ei tarkoita mitään. Ap

Voit sanoa, että sua huolettaa koska tietyt merkit joita näet (ja kerrot mitkä merkit) näyttää susta siltä että (miltä ne näyttää) ja sitten kannattaa kysyä, että miten tää lapsi itse niistä merkeistä ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pskat saat niskaasi, jos ihan suoraan sanot. Voit kysyä asiaa, ja saada lapsen siten itse miettimään mistä tuossa seurustelussa on kyse.

Mitä voisin kysyä? Ap

Ihan vaan sellaista, että mitä tuo toinen puuhailee viikonloppuna, tai onko teillä jotain suunnitelmia yhteenmuutosta tao vastaavaa. Ihan jotain yleisellä tasolla pysyvää, niin että lapsi huomaa itse, ettei hän tiedä missä tuossa suhteessa oikein mennään.

Vierailija kirjoitti:

Pskat saat niskaasi, jos ihan suoraan sanot. Voit kysyä asiaa, ja saada lapsen siten itse miettimään mistä tuossa seurustelussa on kyse.

Tämä on oikeastaan se, mitä tahtoisin, mutta millaisilla kysymyksillä? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen elää oman elämänsä ja selvittää omat murheensa. En sanoisi yhtään mitään.

Periaatteessa samaa mieltä, on myös todella loukkaavaa sanoa, että ei se susta välitä. Joskus ollut sama tilanne ystävän suhteen enkä ole sanonut mitään. Kuitenkin, kun kyse on omasta lapsesta, niin kovasti tekisi mieli sanoa, että anna tuollaisen olla. Ap

Teet niin kuin SINUN sydän sanoo välittämättä siitä mitä mieltä muut siitä on. 

Onko oma lapsesi sanonut, että etsii vakavaa suhdetta tai osoittanut kärsivänsä tilanteesta? Joskus on hyvä olla sekaantumatta, mutta kyllä ainakin itse oman lapseni kanssa juttelisin myös tällaisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä kertoa, vaan keskustella lapsen kanssa, antaa asiaan uutta näkökulmaa, että hän itse huomaisi tilanteen.

Sitä tässä juuri haen, että millä tavalla asian voisi ottaa esille, kokemuksia ja mielipiteitä? En silti välttämättä ota asiaa esille, tässä vain mietin onko mitään tarpeeksi diskreettiä keinoa. Ap

Sinun pitäisi tuntea se lapsesi parhaiten miten hänen kanssaan on luonnollista keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pskat saat niskaasi, jos ihan suoraan sanot. Voit kysyä asiaa, ja saada lapsen siten itse miettimään mistä tuossa seurustelussa on kyse.

Mitä voisin kysyä? Ap

Ihan vaan sellaista, että mitä tuo toinen puuhailee viikonloppuna, tai onko teillä jotain suunnitelmia yhteenmuutosta tao vastaavaa. Ihan jotain yleisellä tasolla pysyvää, niin että lapsi huomaa itse, ettei hän tiedä missä tuossa suhteessa oikein mennään.

Suunnitelmat ja käyttäytyminen ovat juuri se asia, mikä ei lainkaan sovi yhteen: tosiasiat ja tulevaisuudennäkymät. Olen jo katsellut pitkään, miten nämä viikonloppupuuhailut ovat ihan huuhaa-juttuja ja selvää kusetusta, en siis ole kysynyt, vaan saanut tietää, kun niistä on kerrottu.

Ja lapsi tuntuu itse normalisoivan kaiken, kieltäytyy näkemästä tosiasioita, koska se tekee liian kipeää. Ei kenenkään mielestä ole ollut kiva investoida väärään kohteeseen ja aloittaa alusta. Toisaalta on parempi katkaista nopeasti se, mikä ei toimi. Mutta em. on tietysti se oma ajattelumallini, se malli, jolla olen itse elämässä pärjännyt. Ja myös mieheni malli eli hän on samaa mieltä. Suoraan sanottuna vieroksuimme alusta asti tätä tyyppiä, intuition perusteella. Ap

Vierailija kirjoitti:

Voit sanoa, että sua huolettaa koska tietyt merkit joita näet (ja kerrot mitkä merkit) näyttää susta siltä että (miltä ne näyttää) ja sitten kannattaa kysyä, että miten tää lapsi itse niistä merkeistä ajattelee.

Tämä oli todella hyvä. Jos tilaisuus tulee, käytän tätä. Kiitos kovasti! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä kertoa, vaan keskustella lapsen kanssa, antaa asiaan uutta näkökulmaa, että hän itse huomaisi tilanteen.

Sitä tässä juuri haen, että millä tavalla asian voisi ottaa esille, kokemuksia ja mielipiteitä? En silti välttämättä ota asiaa esille, tässä vain mietin onko mitään tarpeeksi diskreettiä keinoa. Ap

Sinun pitäisi tuntea se lapsesi parhaiten miten hänen kanssaan on luonnollista keskustella.

Meillä on hyvät välit, siksi olenkin tarkkana, etten astuisi väärällä tavalla hänen alueelleen. Kenestäkään ei ole mukavaa kuulla tuollaisia asioita, varsinkaan, kun ne eivät minulle oikeasti kuulu. Tätä mieltä olen periaatteessa, mutta käytännössä inhottaa katsoa tuollaista sivusta tekemättä mitään. Tiedän, että lapseni tietää, että olemme aina valmiina häntä varten, missä tahansa asiassa, sen vuoksi olen odottanut aloitetta keskusteluun  hänen puoleltaan. Mutta sitä ei ole tullut.Ap

Mitäs sisarukset sanovat asiaan? He kysyvät usein suoraan ja myös kertovat sisarelleen (ihan pyytämättä) miten tilanteen näkevät.

Vierailija kirjoitti:

Onko oma lapsesi sanonut, että etsii vakavaa suhdetta tai osoittanut kärsivänsä tilanteesta? Joskus on hyvä olla sekaantumatta, mutta kyllä ainakin itse oman lapseni kanssa juttelisin myös tällaisista asioista.

Ei ole osoittanut kärsivänsä. Olen koettanut ajatella, että hän itsekin ajattelee suhdetta kevyempänä, mutta se ei valitettavasti taida pitää paikkansa. Tietysti toivon sitä, että hän itsekin pitäisi tuota tyyppiä varalla.

Ei tässä nyt onneksi mistään kauhean vakavista asioita ole kyse, mahdollisista tulevista sydänsuruista vain. Koko asia kertonee vain siitäkin, että koen olevani lastani liiankin lähellä, koska nehän ovat hänen asioitaan eivätkä minun. Lähes pakottava tarve ottaa asia esille ei ehkä ole tervettä? Ap

Minä olen antanut olla. Lähinnä siksi, että oma elämä on juuri tällä hetkellä liian kiireistä, et ehtisin täysi-ikäisen lapseni suhdetta miettiä. Tai ainakaan ottaa puheeksi. Voi olla hyvä tai huono.

Toisaalta pitäisi luottaa siihen, että olen osannut kasvattaa ja antaa riittävät eväät lapselle siihen, että hän täysi-ikäisenä osaa omat ihmissuhteensa hoitaa.

Mutta sitten toisaalta: ihmissuhteet voi olla äärettömän monimutkaisia ja hyvinkin vaikeita ja hankalia; myös niiden päättäminen. Oman poikani tapauksessa mietityttää, toistaako hän vanhempiensa parisuhdemallia, jossa itseni ei ole ollut hyvä olla. Mieleni tekisi mieli kysyä, onko pojallani hyvä olla parisuhteessaan.

Tsemppiä ap! Muista myös luottaa lapsesi kykyihin, se vahvistaa hänen itsetuntoaan!

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sisarukset sanovat asiaan? He kysyvät usein suoraan ja myös kertovat sisarelleen (ihan pyytämättä) miten tilanteen näkevät.

Ei ole sisaruksia. Ja tilanteesta johtuen (en voi kertoa tarkemmin siitä täällä) ei ole ystäviäkään, jotka voisivat sanoa asiasta. Toisaalta en itsekään ole sanonut ystävälle mitään huomattuani vastaavaa eli ystävä ei välttämättä auttaisi asiaa. Ap

Kannattaa rohkeasti ottaa puheeksi. Omat vanhemmat vain komppasi ja kannusti siskoani, kun tämä roikkui erään ei -parisuhdekelpoisen miehen kanssa suhteessa. Tuloksena, että siskollani nyt liuta lapsia joita yh-äitinä hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen antanut olla. Lähinnä siksi, että oma elämä on juuri tällä hetkellä liian kiireistä, et ehtisin täysi-ikäisen lapseni suhdetta miettiä. Tai ainakaan ottaa puheeksi. Voi olla hyvä tai huono.

Toisaalta pitäisi luottaa siihen, että olen osannut kasvattaa ja antaa riittävät eväät lapselle siihen, että hän täysi-ikäisenä osaa omat ihmissuhteensa hoitaa.

Mutta sitten toisaalta: ihmissuhteet voi olla äärettömän monimutkaisia ja hyvinkin vaikeita ja hankalia; myös niiden päättäminen. Oman poikani tapauksessa mietityttää, toistaako hän vanhempiensa parisuhdemallia, jossa itseni ei ole ollut hyvä olla. Mieleni tekisi mieli kysyä, onko pojallani hyvä olla parisuhteessaan.

Tsemppiä ap! Muista myös luottaa lapsesi kykyihin, se vahvistaa hänen itsetuntoaan!

Hyviä pointteja sinulla. Omaan kasvatukseen ja annettuun parisuhdemalliin pitäisi todella voida luottaa, ja jokainen myös tekee omat virheensä ja ottaa opikseen. Yllättävän vaikeaa on pitää siitä ajatuksesta kiinni, ettei puutu toisen yksityisasioihin ja toisaalta miettiä, pitääkö sittenkin puuttua. Sen tiedän, että kotoa hän on saanut ihan toisenlaisen mallin eli hyvin luotettavan, läsnäolevan isän ja puolison.

Aina näissä on siitäkin kyse, että myös niillä miniöillä ja vävyillä on omat taakkansa ja mallinsa - kuten myös se tosiasia, ettei sille mitään voi, jos ei välitä tarpeeksi. Kuten jo sanoin, olen pannut toivoni siihen, että omakaan lapseni ole niin tosissaan sitten kuitenkaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa rohkeasti ottaa puheeksi. Omat vanhemmat vain komppasi ja kannusti siskoani, kun tämä roikkui erään ei -parisuhdekelpoisen miehen kanssa suhteessa. Tuloksena, että siskollani nyt liuta lapsia joita yh-äitinä hoitaa.

Emme ole ainakaan kannustaneet, olleet aina noissa asioissa aika neutraaleja. Oliko vanhemmillanne millainen suhde, miten koit sen? Oliko sillä mielestäsi vaikutusta siihen miten siskollesi kävi? Ap