Lue keskustelun säännöt.
Peruskoulun opettajat työlista kiinnostuneille:
Opettajilla on keinot vähissä
20.10.2022 |
Koulun ja kodin yhteistyö: oppilaat ja huoltajat, vanhempainillat (sis. suunnittelu ja toteutus), arviointikeskustelut, oppimiskeskustelut, palaverit, tapaamiset, neuvottelut, vastaanotot, yhteydenpito eli viestit, kirjeet, puhelut, tiedotteet, Wilma, muut yhteistyö huoltajien ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Alakoulussa luokanvalvontatyö sisältyy peruspalkkaan, yläkoulussa siitä saa erillisen korvauksen (se on 1 tunnin palkka viikossa, ja se ei todellakaan kata työmäärää!)
Asia- ja aineryhmittäiset neuvonpidot: luokanvalvojien yhteispalaverit, perehdyttämiset, moniammatillinen yhteistyö oppilasasioissa, tiimipalaverit, hankkeet (niin luokkatasolla kuin ainekohtaisesti), pomon kanssa keskustelut, kehityskeskustelut ja niihin valmistautuminen, projektit ja kyselyt.
Opetuksen yhteissuunnittelu: ammatti- ja oppiainerajat ylittävä opetuksen suunnittelu esim. monialaiset jne., koulun tapahtumat (ovat usein iltatapahtumia), koulun tapahtumien, juhlien yms. suunnittelu, koulun muun toiminnan suunnittelu, aineryhmä- ja luokkatasopalaverit, yhteissuunnittelun sähköinen viestintä ( O365, Wilma jne.)
Muu opetuksen suunnittelu ja koulun toiminnan kehittäminen: yhteistoimintapalaverit (mm. opettajain kokoukset) ja niihin valmistautuminen, yhteydenpito muihin kouluihin ja oppilaitoksiin, moniammatillinen yhteistyö, nivelvaiheen palaverit, yhteydenpito viranomaisiin ja muihin tahoihin (sis. lastensuojeluilmoitukset ym.), pedagogisten asiakirjojen laatiminen ja päivittäminen, yhteinen koulun toimintakulttuurin, opetusmenetelmien ja työtapojen kehittäminen.
Muut työhön kuuluvat tehtävät: omien oppituntien suunnittelu, valmistelu ja jälkityöt, arviointi ja arviointikokoukset, muiden OVTES:n mukaan erikseen korvattavien tehtävien tekeminen (esim. luokanvalvojan tehtävät, kirjasto, välineiden huoltaminen: yleensä korvaus ei kata työmäärää), opettajatyöpäivät (veso-ajalla tehtävä opintotoiminta), sellaisten tehtävien tekeminen, joita varten opettaja on vapautettu tavanomaisesta opetustyöstään, koulutus.
Ai niin, ja sitten oli vielä yksi homma (jos ehtii): opettaminen.
Mites muilla aloilla, onko yhtä monipuolisia hommia?
Kommentit (104)
No päiväkodeissa aika sama ja pitäisi siinä samalla huolehtia lapset. Huonommalla palkalla ja lyhyemmillä lomilla toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on lyhyet päivät ja pitkät lomat!
Koulu on pilattu byrokratialla. Tosin vähän ihmettelen sitä, että miksi kouluja saa vielä kutsua kouluiksi. Tarhoistahan on jo tehty "varhaiskasvatuksia".
Lähes jokainen pystyy halutessaan töistään keksimään vastaavan listan. Ihan kotiäidin hommassakin on valtava määrä erilaisia osavaiheita jos ne lähtee yksityiskohtia myöten luettelemaan.
Olisi kiva, että opettamiseen olisi enemmän aikaa. Se on kuitenkin oltava keskiössä. Toivottavasti tämä menisi päättäville tahoille perille joskus. Lasten hyvinvointi ei lisäänny kaikenmaailman projekteilla ja loputtomilla teemapäivillä vaan se lisääntyy sillä, että koulun aikuisilla on aikaa kohdata heidät joka päivä arjessa. Nyt tätä aikaa ei ole kun pitää suunnitella niitä turhia projekteja, joita reksi dumppaa jokaisen niskaan. Kuulostaapa jotenkin katkeralta tekstiltä nyt :D Näissä ihmisläheisissä ammateissa on nykyään ongelmana se, että pitää pyöritellä papereita ihmisen kohtaamisen sijaan. Tänä vuonna eläkkeelle jäänyt neuvolan terkka valitteli ja harmitteli tätä asiaa. Rakas työ ei ollut enää sitä minkä takia lähti alalle. Sama se on peruskoulun opettajan työssäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä vastailee: totta kai monista töistä pystyy tekemään pitkän listan. Pointtini oli, että se OPETTAMINEN on opettajan työtä ja sen pitäisi olla pääasia. Tämä kaikki muu on lisätöitä.
Itse toimin työssäni niin, että koitan sanoa EI kaikelle mahdolliselle lisätyölle, tai hoidan ne ihan-pakolliset vasemmalla kädellä. Tämä on keinoni työssäjaksamiseen. Jos on kovin aptunnollinen, ei jaksa pitkään.
hesarin juttu innoitti minut tähän aloitukseen:
"Elämän ylikuumeneminen uhkaa työikäisiä, ja seuraukset voivat olla vakavat
Lillukanvarsien tekeminen täyttää yhä useamman työntekijän päivän, ja työn ydin hukkuu paljouteen ja hahmottomuuteen, sanoo Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Minna Toivanen." https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009090411.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap ope kirjoitti:
Ap tässä vastailee: totta kai monista töistä pystyy tekemään pitkän listan. Pointtini oli, että se OPETTAMINEN on opettajan työtä ja sen pitäisi olla pääasia. Tämä kaikki muu on lisätöitä.
Itse toimin työssäni niin, että koitan sanoa EI kaikelle mahdolliselle lisätyölle, tai hoidan ne ihan-pakolliset vasemmalla kädellä. Tämä on keinoni työssäjaksamiseen. Jos on kovin aptunnollinen, ei jaksa pitkään.
Monet listaamistasi asioista ovat opetusta. Esim. opetuksen suunnittelu, tapahtumat, juhlat ja opetusvälineistä huolehtiminen ovat sitä.
Vierailija kirjoitti:
No päiväkodeissa aika sama ja pitäisi siinä samalla huolehtia lapset. Huonommalla palkalla ja lyhyemmillä lomilla toki.
Lastenhoito nyt on aika paljon vähemmän vaativaa hommaa kuin opetus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap ope kirjoitti:
Ap tässä vastailee: totta kai monista töistä pystyy tekemään pitkän listan. Pointtini oli, että se OPETTAMINEN on opettajan työtä ja sen pitäisi olla pääasia. Tämä kaikki muu on lisätöitä.
Itse toimin työssäni niin, että koitan sanoa EI kaikelle mahdolliselle lisätyölle, tai hoidan ne ihan-pakolliset vasemmalla kädellä. Tämä on keinoni työssäjaksamiseen. Jos on kovin aptunnollinen, ei jaksa pitkään.
Parhaita opettajia ovat juuri kaltaisesi opettajat. Keskittyvät opettamiseen ja sen muun hömpän hoitavat jos hoitavat. Kolmen lapsen äitinä ei minua ainakaan kiinnosta esim turhat vanhempainvartit, jos ei lapsesta ole opettajallakaan noussut mitään huolta. Ollaan yhteyksissä jos on asiaa, usein ei ole. Kerran viikossa tulee Wilmaan viesti, jossa seuraavan viikon tärkeät muistettavat.
Tuntuu että jotkut opet asuvat Wilmassa, kaikki pitää sinne raportoida ja kannella. Nämä opet ovat itse ylikuormittuneita ja kuormittavat myös vanhempia.
Kun mennään 20v taaksepäin, tuosta työmäärästä voidaan tiputtaa puolet pois, koska yleisopetuksen ryhmissä eivät opiskelleet erityisoppilaat eikä oltu keksitty kolmiportqista tuen mallina luluisine tuehanpäiväisine palavereineen moniammatillisessa työryhmässä, jossa niin ikäön pysykologi ja kuraattori on ihan kuutamolla koulupäivästä puhumattakaan koulun ulkopuoleisesti tahoista ja siitä, mihin koululla on ylipäänsä edellytykset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korostaisin tuen oppilaiden viemää aikaa: liian paljon aikaa menee tuen papereihin ja palavereihin, sekä tietysti siihen, että pyritään muokkaamaan oppimisynmpäristöä, jotta isot ryhmät adhd-oireisine oppijoineen pystyvvät oppimaan. Joidenkin ryhmien tunnit on tuskaa sen takia, että osa oppilaista ei vaan pysty toimimaan isossa ryhmässä. Se on superkuluttavaa työtä.
Nämä aloitukset tekevät kyllä hallaa opettajatilanteelle Suomessa. Opettajan ammatti kiinnostaa nykyään vähemmän kuin aikaisemmin. Alalle on kohta vaikea saada tekijöitä. Palkkaus ja työolot eivät netissä työmäärästä ruikuttamalla parane, kun vastapuolella on aina argumenttina lomien määrä, joka kompensoi kaiken epämukavuuden.
Voitaisko myöntää, että työssä on mätiä puolia (esim. riittämättömyys, kiire, jatkuva hälinä, turhautuminen), ja sitten myös paljon hyviä puolia: Rasittavat lapset ja nuoret rasittavat aitoudessaan kuitenkin vähemmän kuin rasittavat aikuiset. Fiksut lapset ja nuoret ovat mahtavia. On mahtavaa, kun hankalaan nuoreen saa hetkellisesti kontaktin. Lomat ovat hyvät. Palkkaus on varsin kohtuullinen. Ei ole kvartaalimaailman hektisiä tulostavoitteita. Työssä saa aika vapaasti toteuttaa tai olla toteuttamatta luovuuttaan. Kollegat ovat enimmäkseen fiksuja ammattilaisia. Kun joskus saa vakituisen paikan, se ei ihan helposti heilahda alta.
Kaikkeen näistä on varmasti poikkeuksia, mutta moneen muuhun asiantuntijatyöhön verrattuna opettajan työ ei ole ollenkaan paskimmasta päästä.
Ollaan ylpeitä ammatistamme ja taistellaan, jotta saadaan rauha keskittyä oppilaiden hyvinvointiin ja oppimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korostaisin tuen oppilaiden viemää aikaa: liian paljon aikaa menee tuen papereihin ja palavereihin, sekä tietysti siihen, että pyritään muokkaamaan oppimisynmpäristöä, jotta isot ryhmät adhd-oireisine oppijoineen pystyvvät oppimaan. Joidenkin ryhmien tunnit on tuskaa sen takia, että osa oppilaista ei vaan pysty toimimaan isossa ryhmässä. Se on superkuluttavaa työtä.
Takavuosina niitä oppilaita jotka nykyisin ovat "adhd-oireisia" kutsuttiin kurittomiksi, ja kurinpidon avulla heidät motivoitiin antamaan muille työrauha.
ap ope kirjoitti:
Ap tässä vastailee: totta kai monista töistä pystyy tekemään pitkän listan. Pointtini oli, että se OPETTAMINEN on opettajan työtä ja sen pitäisi olla pääasia. Tämä kaikki muu on lisätöitä.
Itse toimin työssäni niin, että koitan sanoa EI kaikelle mahdolliselle lisätyölle, tai hoidan ne ihan-pakolliset vasemmalla kädellä. Tämä on keinoni työssäjaksamiseen. Jos on kovin aptunnollinen, ei jaksa pitkään.
Yli ainerajojen menevät opetuskokonaisuudet ja niiden suunnittelu ei ole opetustyötä? No mitäs se sitten on? Opetuksen suunnittelu ei ole opetustyötä? Eli sä odotat, että joku muu suunnittelee sulle sun työsi valmiiksi? Tai oppimisen arviointi ei ole olennainen osa opettajan työtä? Suosittelen ap sulle lämpimästi pysymistä siellä julkishallinnossa, tolla työmoraalilla ja -asenteella sä et pärjää päiväkään yksityisellä sektorilla.
Vierailija kirjoitti:
Koulu on pilattu byrokratialla. Tosin vähän ihmettelen sitä, että miksi kouluja saa vielä kutsua kouluiksi. Tarhoistahan on jo tehty "varhaiskasvatuksia".
Ei byrokratialla vaan kasvatus vastuulla mutta kuitenkaan ei saa muiden lapsia kasvattaa. Toisin sanoen kotona oleva kasvatus velvollisuus on ulkoistettu mutta jos teet kurinpidollisia toimia eli kasvatat vierasta lasta niin joudut syytteeseen jne.
Vierailija kirjoitti:
Nämä aloitukset tekevät kyllä hallaa opettajatilanteelle Suomessa. Opettajan ammatti kiinnostaa nykyään vähemmän kuin aikaisemmin. Alalle on kohta vaikea saada tekijöitä. Palkkaus ja työolot eivät netissä työmäärästä ruikuttamalla parane, kun vastapuolella on aina argumenttina lomien määrä, joka kompensoi kaiken epämukavuuden.
Voitaisko myöntää, että työssä on mätiä puolia (esim. riittämättömyys, kiire, jatkuva hälinä, turhautuminen), ja sitten myös paljon hyviä puolia: Rasittavat lapset ja nuoret rasittavat aitoudessaan kuitenkin vähemmän kuin rasittavat aikuiset. Fiksut lapset ja nuoret ovat mahtavia. On mahtavaa, kun hankalaan nuoreen saa hetkellisesti kontaktin. Lomat ovat hyvät. Palkkaus on varsin kohtuullinen. Ei ole kvartaalimaailman hektisiä tulostavoitteita. Työssä saa aika vapaasti toteuttaa tai olla toteuttamatta luovuuttaan. Kollegat ovat enimmäkseen fiksuja ammattilaisia. Kun joskus saa vakituisen paikan, se ei ihan helposti heilahda alta.
Kaikkeen näistä on varmasti poikkeuksia, mutta moneen muuhun asiantuntijatyöhön verrattuna opettajan työ ei ole ollenkaan paskimmasta päästä.
Ollaan ylpeitä ammatistamme ja taistellaan, jotta saadaan rauha keskittyä oppilaiden hyvinvointiin ja oppimiseen.
Kirjoituksella ei ole tarkoitusta, koska et määrittele edes aluksi, missä itse olet työssä: oletko luokanopettaja, aineenopettaja, minkä aineen, opetetko maaseudulla, kaupungissa, koulussa, jossa on 30 oppilaan ryhmät integroituneineen, Helsingin keskustassa vai Kontulassa, Vuosaaressa, Malmilla, Turun Varissuolla jne.
Uskaltaisin väittää mutuna, että mm. Helsingissä keskimääräinen opettaja on huomattavasti väsyneempi työhönsä kuin vaikkapa maaseudun opettaja ja tyytymättömämpi saamaansa palkkaan suhteuttana asumismenoihin. Myöskin teoreettisen aineiden opettajat ovat varmasti enemmän työllistyneempiä kuin esim. kuvataiteen opettajat, koska harvassa palaverissa ollaan kiinnostuneitablapsen kuviksen numerosta, mutta matikan numerosta jasen tukitoimista kyllä.
On hyvä, että nuorille tulee jo oikea kuva työstä ennen kuin kouluttautuvat alalle eikä toisin päin, että huomaavat olevansa alalla, joka ei vastannutkaan sitä ruusuista mielikuvaa alasta, joka ehkä omissa lapsuusmuistoissa oli.
Suomessa on jo nyt opettajapula eikä se tule hyssyttelemällä loppumaan, vaan pitää myöntää faktat, että p
metsään mentii ideologoilla ja lujaa, lopputuluksena se, että aineenopiskelijamäärät romahtaneet joillakin aloilla (esim. matikan, kemian ja fysiikan opet) ja yhä useampi opettaja ei koskaan aloita valmistuttuaan opetustyötä, vaan sijaisuuksia tehneenä huomanneet, että ei ole ala, jonka kuvittelivat olevan
Vierailija kirjoitti:
ap ope kirjoitti:
Ap tässä vastailee: totta kai monista töistä pystyy tekemään pitkän listan. Pointtini oli, että se OPETTAMINEN on opettajan työtä ja sen pitäisi olla pääasia. Tämä kaikki muu on lisätöitä.
Itse toimin työssäni niin, että koitan sanoa EI kaikelle mahdolliselle lisätyölle, tai hoidan ne ihan-pakolliset vasemmalla kädellä. Tämä on keinoni työssäjaksamiseen. Jos on kovin aptunnollinen, ei jaksa pitkään.
Yli ainerajojen menevät opetuskokonaisuudet ja niiden suunnittelu ei ole opetustyötä? No mitäs se sitten on? Opetuksen suunnittelu ei ole opetustyötä? Eli sä odotat, että joku muu suunnittelee sulle sun työsi valmiiksi? Tai oppimisen arviointi ei ole olennainen osa opettajan työtä? Suosittelen ap sulle lämpimästi pysymistä siellä julkishallinnossa, tolla työmoraalilla ja -asenteella sä et pärjää päiväkään yksityisellä sektorilla.
Yksityisellä sektorilla ei ikinä tehtäisi noin tehotonta ratkaisua kuin se, että jokainen opettaja suunnittelee itse kaiken opetuksensa. Sen sijaan suunnittelu olisi pääosin keskitetty. Kaikkien tuhansien opettajien ei siis itse tarvitsisi suunnitella vaikkapa sitä, että miten opettaa 5-luokalle matematiikkaa, vaan sitä varten olisi valmis suunnitelma ja opettaja lähinnä vain toteuttaisi sitä suunnitelmaa.
Vierailija kirjoitti:
ap ope kirjoitti:
Ap tässä vastailee: totta kai monista töistä pystyy tekemään pitkän listan. Pointtini oli, että se OPETTAMINEN on opettajan työtä ja sen pitäisi olla pääasia. Tämä kaikki muu on lisätöitä.
Itse toimin työssäni niin, että koitan sanoa EI kaikelle mahdolliselle lisätyölle, tai hoidan ne ihan-pakolliset vasemmalla kädellä. Tämä on keinoni työssäjaksamiseen. Jos on kovin aptunnollinen, ei jaksa pitkään.
Yli ainerajojen menevät opetuskokonaisuudet ja niiden suunnittelu ei ole opetustyötä? No mitäs se sitten on? Opetuksen suunnittelu ei ole opetustyötä? Eli sä odotat, että joku muu suunnittelee sulle sun työsi valmiiksi? Tai oppimisen arviointi ei ole olennainen osa opettajan työtä? Suosittelen ap sulle lämpimästi pysymistä siellä julkishallinnossa, tolla työmoraalilla ja -asenteella sä et pärjää päiväkään yksityisellä sektorilla.
Ei työhön voida keksiä lisätyötä ja oletta, että sehän on jo normityötä.
Kun introvertri fysiikanopettaja laitetaan koulussa opettamaan tunnetaitoja, on se pelkkää lisätyötä, jonka eteen joutuu kouluttautumaan keittiöterapeutiksi, jotta voisi opettaa tunnetaitoja ilman koulutusta muille. Sama koskee myös yli oppiaineiden meneviä yhteietyökuvioita, koska oppiaineista harvoin löytyy samoja sisältöjä samalla vuosiluokalla samoille opeturyhmille eri aineenopettajien kesken. Siitä tulee väkipakoin tehtävää ja keksittyä ilmiöoppimista, jolla ei ole mitään muuta virkaa kuin täyttää yksi kunnan/koulun tavoite, mutta kosketuspintaa arvioinnin tueksi ei ole lainkaan. Varsinkaan kun näille projekteille ei ole mitään maksettua työaikaa vaan sen kaiken muun päälle kasattua.
Mun mummo sanoi aina: laiska töitään luettelee.. ihan oikeasti ap, mistä tahansa asiantuntija-ammatista saa tuollaisen, ja pidemmänkin, listan. Yksi sulta tosin unohtui: työpäiviä on vuodessa 190, 5-6h/pvä ja lomaa on 14 viikkoa kalenterivuodessa, arkipyhien päälle. Normityöläinenhän painaa menemään sellaisen 1900h/vuosi.