Pari kuukautta tapailua eikä mies osaa sanoa mihin se johtaa.

Täytän kohta 30v enkä ole ikinä seurustellut, ja aika, aikuistuminen ja elämänkokemuksen karttuminen on kyllä tehneet sen, etten kovin nopeasti alkaisi kehenkään sitoutumaan.

Parikymppisenä olisin ollut valmis heittäytymään nopeastikin, nykyään pitää kyllä pidempään tutustella ennen kuin osaa sanoa yhtään mitään koko tyypistä.

En ymmärrä miten jotkut kolmikymppisetkin jaksaa sellaista deittailua, jatkuvaa viestittelyä, uusiin ihmisiin tutustumista, heittäytymistä ym.

Minä jaksoin tekstailla jäbille joskus 16-22v, sen jälkeen alkoi kyllä innostus lässähtää ja kiinnostuksen painopiste olla yhä voimakkaammin Omissa Jutuissa ja kavereissa.

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on sitä ettei olla sitouduttu vielä mitenkään, voi tapailla muitakin. Seurustellessa, ei tapailla enää muita.

Jep. 2kk jälkeen ei vielä välttämättä tarvitse määritellä suhdetta seurusteluksi, mutta tuossa ajassa pitäisi jo sopia, ettei tapaile muita, jos on oikeasti kiinnostunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä parisuhde ei etene loppuelämän onnelliseksi parisuhteeksi, jos ei heti aluksi tunneta toisiaan kohtaan vahvasti. Kemia on tärkeä asia ja jos sitä ei tunnu olevan niin järjetöntä jatkaa tapailua. Kun mies tapaa oikean, hän sitoutuu lähes heti. Jos ei näin tee, hän ei vain ole löytänyt sitä oikeaa. Kaikki miehet eivät löydäkään oikeaa, vaan tyytyvät johonkin muuhun. Nämä ovat niitä, jotka tapailevat kymmenen vuotta, eivätkä senkään jälkeen ole kovin uskollisia kumppaneita.

Tämä! Itsehän tulin jätetyksi useamman kuukauden tapailusuhteesta, sillä mies ei sanojensa mukaan tuntenut kemiaa. Miten helvetissä voi mennä useampi kuukausi että huomaa, onko sitä vai ei? Mielelläni olisin kuullut tuon kemian puutteen jo ekojen treffien jälkeen, eikä vasta sitten kun on jo keskusteltu, että ollaan tosissaan ja viety suhde intiimille tasolle asti. Ihmettelin myös kuka menee sänkyyn ihmisen kanssa, jos kokee että kemiat ei kohtaa. Ainoastaan joku panomies joka kerää listaa kaatojensa määrästä, sellainen kuin tämäkin mies ilmeisesti oli.

Päästään viallinen tyyppi, tyypillistä narsistille. Mulle kävi samoin. Luultavasti niillä on joku excel, johon haluavat uuden rivin täytettäväksi. Ja sehän tossa just on ollut tavoite, että saa kaadon eikä keinoja kaihdeta. Ja se seksikin oli aina onneton mekaaninen toimitus, joka ei mennyt yhtään yksiin miehen puheiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jos toista pitää varteenotettava parisuhteeseen, suhde vakiintuu seurusteluksi parissa kuukaudessa.

Ei ole järkeä jäädä odottelemaan jos toista ei vakiintuminen kiinnosta. Aikaa menee hukkaan, itse vanhenee ja omat mahdollisuudet heikkenee.

Tai sitten noin lyhyen tutustumisen kautta syntynyt parisuhde kariutuu 3-5 vuoden päästä ja aikaa on mennyt vielä enemmän hukkaan.

Eihän tuossa ole kyse lyhyestä tutustumisesta, vaan siitä, onko täysillä mukana suhteessa vai ei. Jos sitä ei osaa sanoa melko nopeasti niin ei ole kiinnostunut parisuhteesta. Eihän 2 kk:n kohdalla puhuta vielä naimisiin menosta, vaan että sitoudutaan toiseen. Tutustumista jatketaan loppuelämä, jos hyvin käy.

Eli tässä on erona se, että minä olen sitoutumassa ihmiseen, jotku muut parisuhteeseen. En tavoittele vakavaa suhdetta parisuhteen ilosta, vaan ihmistä, johon voisin sitoutua. Eli, ei, en voi kahden kuukauden perusteella tietää olenko täysillä mukana suhteessa. Suhde tulee vasta sitten, kun tiedän täysillä haluavani jonku ihmisen osaksi elämääni.

Saivartelua. Joko haluaa panostaa toiseen tai sitten ei. Muu on selittelyä. Sinä ET halua panostaa kehenkään 2 kuukauden kohdalla ja sulla on siihen oikeus. Ja toisella oikeus tehdä siitä omat johtopäätökset.

Niin, tätähän minä olen koko ajan sanonut. Kaksi kuukautta on minulle aivan liian lyhyt aika, jotta voisin sen perusteella sitoutua parisuhteeseen. En ymmärrä miksi tämä hermostuttaa täällä niin paljon.

Miten se aika muuttaa sitä, haluatko parisuhdetta vai et?

Ei aika muuta parisuhteen haluamista millään tavalla. Aika kertoo minulle, että haluanko sitoutua tapailemaani ihmiseen. En lähde sitoutumaan kevyin perustein vain parisuhteen ja seurustelun ilosta.

Jos selvästi väistelee aihetta eikä halua puhua tulevaisuudesta niin kannattaa kohtapuoliin pistää mies kiertoon. Kaksi kuukautta ei ole valtavan pitkä aika, mutta kyllä siinä ajassa jo tunteensa ja ajatuksensa ainakin suurin piirtein pitäisi tietää. Roikuin puoli vuotta tuollaisen miehen kanssa, ei halunnut mitään panosuhdetta kummallisempaa, mutta ei ollut selkärankaa kertoa tätä suoraan vaan tuli just tätä että "pitääkö meidän määritellä tää muka jotenkin".

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan miehet kyllä sitoutuu suhteeseen hyvin nopeasti jos ovat täysillä mukana

Täysin samaa mieltä tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä parisuhde ei etene loppuelämän onnelliseksi parisuhteeksi, jos ei heti aluksi tunneta toisiaan kohtaan vahvasti. Kemia on tärkeä asia ja jos sitä ei tunnu olevan niin järjetöntä jatkaa tapailua. Kun mies tapaa oikean, hän sitoutuu lähes heti. Jos ei näin tee, hän ei vain ole löytänyt sitä oikeaa. Kaikki miehet eivät löydäkään oikeaa, vaan tyytyvät johonkin muuhun. Nämä ovat niitä, jotka tapailevat kymmenen vuotta, eivätkä senkään jälkeen ole kovin uskollisia kumppaneita.

Tämä! Itsehän tulin jätetyksi useamman kuukauden tapailusuhteesta, sillä mies ei sanojensa mukaan tuntenut kemiaa. Miten helvetissä voi mennä useampi kuukausi että huomaa, onko sitä vai ei? Mielelläni olisin kuullut tuon kemian puutteen jo ekojen treffien jälkeen, eikä vasta sitten kun on jo keskusteltu, että ollaan tosissaan ja viety suhde intiimille tasolle asti. Ihmettelin myös kuka menee sänkyyn ihmisen kanssa, jos kokee että kemiat ei kohtaa. Ainoastaan joku panomies joka kerää listaa kaatojensa määrästä, sellainen kuin tämäkin mies ilmeisesti oli.

Päästään viallinen tyyppi, tyypillistä narsistille. Mulle kävi samoin. Luultavasti niillä on joku excel, johon haluavat uuden rivin täytettäväksi. Ja sehän tossa just on ollut tavoite, että saa kaadon eikä keinoja kaihdeta. Ja se seksikin oli aina onneton mekaaninen toimitus, joka ei mennyt yhtään yksiin miehen puheiden kanssa.

Päästään viallinen varmasti oli, siitä ei ole epäilystäkään. Mitä olen tyypin somea seuraillut tuon jälkeen niin oli todellakin minun onneni, että hän päätti lopettaa suhteen. Silti v-tuttaa tuollainen esitys ja vedättäminen toisen ihmisen kustannuksella. Hän vielä suhdetta lopettaessaan kehui minut suunnilleen maasta taivaisiin kuinka olen niin hyvä ihminen ja kehtasi ehdottaa, että jatketaan yhteydenpitoa. No ei jatkettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en tuollaisiin juttuihin lähde ollenkaan. Joko seurustellaan tai ei. Hyvin toimii eikä tartte olla kenenkään kynnysmattona.

Mulla ollut aina sama juttu. Kyllä se on hyvin nopeasti, siis tyyliin viikon parin sisällä, jo seurustelua. Nykyisen miehen kanssa aloimme seurustella alle viikon päästä ensitapaamisesta. Yhteen muutimme 11kk päästä seurustelun alettua. Nykyään oltu yhdessä melkein 10 vuotta, naimisissa, yksi yhteinen lapsi ja omakotitalo. Mä en suostuisi mihinkään kuukausien epävarmaan tapailuun.

10 vuotta saatikka enemmän sitten, maailma oli kuitenkin hyvin erilainen.

Jos nyt jäisin sinkuksi, niin en todellakaan alkaisi mihinkään tapailusäätämiseen mitä nykyään harrastetaan. Jos ei kelpaisi jollekin miehelle, niin sitten kengän kuva perseeseen. Mielummin sitten sinkkuna kuin epämääräisessä tapailussa. Se pitää olla seurustelua eikä mitään löyhässä hirressä olemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jos toista pitää varteenotettava parisuhteeseen, suhde vakiintuu seurusteluksi parissa kuukaudessa.

Ei ole järkeä jäädä odottelemaan jos toista ei vakiintuminen kiinnosta. Aikaa menee hukkaan, itse vanhenee ja omat mahdollisuudet heikkenee.

Tai sitten noin lyhyen tutustumisen kautta syntynyt parisuhde kariutuu 3-5 vuoden päästä ja aikaa on mennyt vielä enemmän hukkaan.

Eihän tuossa ole kyse lyhyestä tutustumisesta, vaan siitä, onko täysillä mukana suhteessa vai ei. Jos sitä ei osaa sanoa melko nopeasti niin ei ole kiinnostunut parisuhteesta. Eihän 2 kk:n kohdalla puhuta vielä naimisiin menosta, vaan että sitoudutaan toiseen. Tutustumista jatketaan loppuelämä, jos hyvin käy.

Eli tässä on erona se, että minä olen sitoutumassa ihmiseen, jotku muut parisuhteeseen. En tavoittele vakavaa suhdetta parisuhteen ilosta, vaan ihmistä, johon voisin sitoutua. Eli, ei, en voi kahden kuukauden perusteella tietää olenko täysillä mukana suhteessa. Suhde tulee vasta sitten, kun tiedän täysillä haluavani jonku ihmisen osaksi elämääni.

Saivartelua. Joko haluaa panostaa toiseen tai sitten ei. Muu on selittelyä. Sinä ET halua panostaa kehenkään 2 kuukauden kohdalla ja sulla on siihen oikeus. Ja toisella oikeus tehdä siitä omat johtopäätökset.

Niin, tätähän minä olen koko ajan sanonut. Kaksi kuukautta on minulle aivan liian lyhyt aika, jotta voisin sen perusteella sitoutua parisuhteeseen. En ymmärrä miksi tämä hermostuttaa täällä niin paljon.

Hermostuttaa varmaan meitä, jotka olemme seurustelleet kaltaisesi ihmisen kanssa, joka on ollut kertomatta omasta sitoutumiskyvyttömyydestään ja vedättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän kahden kuukauden perusteella tunne toisen kuin ihan pintapuolisesti. Itse en ikinä sitoutuisi seurusteluun noin lyhyen ajan jälkeen.

Eli vaikka olisit tiivisti jonkun kanssa, tapaisitte siis melko paljon, olisi seksiä ja ihastusta, niin edelleen tekisit tätä muidenkin kanssa samaan aikaan ja olisit valmis tuosta noin vaan tekstarilla ilmoittamaan, ettei nähdä enää (koska ethän ollut mihinkään luvannutkaan sitoutua)? Just.

Aika pitkälle vedetyt johtopäätökset, mutta ne kertovat vain sinun tulkinnoista. Vaikka kahden kuukauden jälkeen näyttäisi siltä, ettei kyseinen henkilö kiinnosta enempää, ei se tarkoita sitä, että hänelle vain laitettaisiin tekstari. Sinä voit toimia noin epäkunnioittavasti tapailukumppaneille, mutta se ei ole minun toimintatapani. Minulla ei myöskään ole aikaa pyörittää useampaa tapailukumppania, joten sekin on vain sinun omista toimintatavoistasi kumpuava muita koskeva yleistys.

Olen aikuinen, työssäkäyvä ihminen, joka arvostaa myös omaa rauhallista vapaa-aikaa. Ei minulla ole yksinkertaisesti aikaa ja jaksamista tapailla ketään niin intensiivisesti, että kahden kuukauden jälkeen tuntisin hänet niin hyvin, että voisin sitoutua häneen.

Jos periaatteesi on, että tapailet vain yhtä kerrallaan, niin sinähän olet sitoutunut häneen (ja oletettavasti lopettaisit tuon tapailun ennen kuin siirryt seuraavaan). Nyt puhutaan niistä, ketkä ei oikeasti sitoudu.

En ymmärtänyt, että ihmiset määrittävät sitoutumisen vain sen perusteella tapaileeko vai eikö tapaile muita. Itselleni se on huomattavasti moniulotteisempi asia, enkä koe seurustelevani saati olevani sitoutunut kahden kuukauden pintapuolisen tuntemisen jälkeen vain sen takia, etten tapaile muita samaan aikaan.

Ihan vinkiksi, jos mies sanoo, ettei ole valmis sitoutumaan, mutta jatkaa sinun tapailuasi, niin se tarkoittaa sitä, että hän tapailee muitakin (todennäköisesti seksi merkeissä) ja voit unohtaa sen, että teidän suhteesta koskaan tulisi mitään vakavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jos toista pitää varteenotettava parisuhteeseen, suhde vakiintuu seurusteluksi parissa kuukaudessa.

Ei ole järkeä jäädä odottelemaan jos toista ei vakiintuminen kiinnosta. Aikaa menee hukkaan, itse vanhenee ja omat mahdollisuudet heikkenee.

Tai sitten noin lyhyen tutustumisen kautta syntynyt parisuhde kariutuu 3-5 vuoden päästä ja aikaa on mennyt vielä enemmän hukkaan.

Eihän tuossa ole kyse lyhyestä tutustumisesta, vaan siitä, onko täysillä mukana suhteessa vai ei. Jos sitä ei osaa sanoa melko nopeasti niin ei ole kiinnostunut parisuhteesta. Eihän 2 kk:n kohdalla puhuta vielä naimisiin menosta, vaan että sitoudutaan toiseen. Tutustumista jatketaan loppuelämä, jos hyvin käy.

Eli tässä on erona se, että minä olen sitoutumassa ihmiseen, jotku muut parisuhteeseen. En tavoittele vakavaa suhdetta parisuhteen ilosta, vaan ihmistä, johon voisin sitoutua. Eli, ei, en voi kahden kuukauden perusteella tietää olenko täysillä mukana suhteessa. Suhde tulee vasta sitten, kun tiedän täysillä haluavani jonku ihmisen osaksi elämääni.

Saivartelua. Joko haluaa panostaa toiseen tai sitten ei. Muu on selittelyä. Sinä ET halua panostaa kehenkään 2 kuukauden kohdalla ja sulla on siihen oikeus. Ja toisella oikeus tehdä siitä omat johtopäätökset.

Niin, tätähän minä olen koko ajan sanonut. Kaksi kuukautta on minulle aivan liian lyhyt aika, jotta voisin sen perusteella sitoutua parisuhteeseen. En ymmärrä miksi tämä hermostuttaa täällä niin paljon.

Miten se aika muuttaa sitä, haluatko parisuhdetta vai et?

Ei aika muuta parisuhteen haluamista millään tavalla. Aika kertoo minulle, että haluanko sitoutua tapailemaani ihmiseen. En lähde sitoutumaan kevyin perustein vain parisuhteen ja seurustelun ilosta.

Me kaksi ymmärrämme sitoutumisen ihan toisin. En voisi tapailla ketään sitoutumatta.

Mitä ihmeen tapailusäätämistä?

Ihan normaalia haluta tutustua ihmiseen ennen kuin ryntää suhteeseen. Esim. vanhempani olivat 6kk kavereita ennen kuin alkoivat seurustelemaan (molemmat kyllä kiinnostuivat toisistaan ensisilmäyksellä) ja yksi ystäväpariskunta hengaili myös 6kk ennen kuin tekivät päätöksen alkaa suhteeseen.

Toki on niitäkin jotka haluaa alkaa käytännössä heti, esim. isovanhempani menivät naimisiin parin kuukauden päästä siitä kun olivat tavanneet toisensa ensimmäisen kerran, ja yksi ystävä toi kerran tapaamansa Tinder-miehen mukaan kavereiden festarireissulle, jossa alkoivat sitten seurustelemaan ja tuosta about 6kk päästä olivat jo kihloissa jne.

Monenlaisia.

Jätä se miettimään. Maailma on täynnä miehiä jotka tietää ollakko vai eikö olla. Älä kuluta itseäsi, ja aikaasi. Rakasta itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä parisuhde ei etene loppuelämän onnelliseksi parisuhteeksi, jos ei heti aluksi tunneta toisiaan kohtaan vahvasti. Kemia on tärkeä asia ja jos sitä ei tunnu olevan niin järjetöntä jatkaa tapailua. Kun mies tapaa oikean, hän sitoutuu lähes heti. Jos ei näin tee, hän ei vain ole löytänyt sitä oikeaa. Kaikki miehet eivät löydäkään oikeaa, vaan tyytyvät johonkin muuhun. Nämä ovat niitä, jotka tapailevat kymmenen vuotta, eivätkä senkään jälkeen ole kovin uskollisia kumppaneita.

Tämä! Itsehän tulin jätetyksi useamman kuukauden tapailusuhteesta, sillä mies ei sanojensa mukaan tuntenut kemiaa. Miten helvetissä voi mennä useampi kuukausi että huomaa, onko sitä vai ei? Mielelläni olisin kuullut tuon kemian puutteen jo ekojen treffien jälkeen, eikä vasta sitten kun on jo keskusteltu, että ollaan tosissaan ja viety suhde intiimille tasolle asti. Ihmettelin myös kuka menee sänkyyn ihmisen kanssa, jos kokee että kemiat ei kohtaa. Ainoastaan joku panomies joka kerää listaa kaatojensa määrästä, sellainen kuin tämäkin mies ilmeisesti oli.

Päästään viallinen tyyppi, tyypillistä narsistille. Mulle kävi samoin. Luultavasti niillä on joku excel, johon haluavat uuden rivin täytettäväksi. Ja sehän tossa just on ollut tavoite, että saa kaadon eikä keinoja kaihdeta. Ja se seksikin oli aina onneton mekaaninen toimitus, joka ei mennyt yhtään yksiin miehen puheiden kanssa.

Päästään viallinen varmasti oli, siitä ei ole epäilystäkään. Mitä olen tyypin somea seuraillut tuon jälkeen niin oli todellakin minun onneni, että hän päätti lopettaa suhteen. Silti v-tuttaa tuollainen esitys ja vedättäminen toisen ihmisen kustannuksella. Hän vielä suhdetta lopettaessaan kehui minut suunnilleen maasta taivaisiin kuinka olen niin hyvä ihminen ja kehtasi ehdottaa, että jatketaan yhteydenpitoa. No ei jatkettu.

Oppikirjanarsisti, ihme jos ei olisi. Ihan sama mun "eksän" kanssa. Kehuu maailman ihanimmaksi ja haluaisi pitää oven auki. Ei onnistu. Jättikö mies ihan asiallisesti vai eskaloituiko se jotenkin vai ghostasiko? Tämä ghostasi sanomatta mitään, kun ilmaisin tyytymättömyyteni suhteen irrallisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen tapailusäätämistä?

Ihan normaalia haluta tutustua ihmiseen ennen kuin ryntää suhteeseen. Esim. vanhempani olivat 6kk kavereita ennen kuin alkoivat seurustelemaan (molemmat kyllä kiinnostuivat toisistaan ensisilmäyksellä) ja yksi ystäväpariskunta hengaili myös 6kk ennen kuin tekivät päätöksen alkaa suhteeseen.

Toki on niitäkin jotka haluaa alkaa käytännössä heti, esim. isovanhempani menivät naimisiin parin kuukauden päästä siitä kun olivat tavanneet toisensa ensimmäisen kerran, ja yksi ystävä toi kerran tapaamansa Tinder-miehen mukaan kavereiden festarireissulle, jossa alkoivat sitten seurustelemaan ja tuosta about 6kk päästä olivat jo kihloissa jne.

Monenlaisia.

Luuletko, että joku Tinder-mies jaksaa odottaa seksiä puoli vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jos toista pitää varteenotettava parisuhteeseen, suhde vakiintuu seurusteluksi parissa kuukaudessa.

Ei ole järkeä jäädä odottelemaan jos toista ei vakiintuminen kiinnosta. Aikaa menee hukkaan, itse vanhenee ja omat mahdollisuudet heikkenee.

Tai sitten noin lyhyen tutustumisen kautta syntynyt parisuhde kariutuu 3-5 vuoden päästä ja aikaa on mennyt vielä enemmän hukkaan.

Eihän tuossa ole kyse lyhyestä tutustumisesta, vaan siitä, onko täysillä mukana suhteessa vai ei. Jos sitä ei osaa sanoa melko nopeasti niin ei ole kiinnostunut parisuhteesta. Eihän 2 kk:n kohdalla puhuta vielä naimisiin menosta, vaan että sitoudutaan toiseen. Tutustumista jatketaan loppuelämä, jos hyvin käy.

Eli tässä on erona se, että minä olen sitoutumassa ihmiseen, jotku muut parisuhteeseen. En tavoittele vakavaa suhdetta parisuhteen ilosta, vaan ihmistä, johon voisin sitoutua. Eli, ei, en voi kahden kuukauden perusteella tietää olenko täysillä mukana suhteessa. Suhde tulee vasta sitten, kun tiedän täysillä haluavani jonku ihmisen osaksi elämääni.

Saivartelua. Joko haluaa panostaa toiseen tai sitten ei. Muu on selittelyä. Sinä ET halua panostaa kehenkään 2 kuukauden kohdalla ja sulla on siihen oikeus. Ja toisella oikeus tehdä siitä omat johtopäätökset.

Niin, tätähän minä olen koko ajan sanonut. Kaksi kuukautta on minulle aivan liian lyhyt aika, jotta voisin sen perusteella sitoutua parisuhteeseen. En ymmärrä miksi tämä hermostuttaa täällä niin paljon.

Hermostuttaa varmaan meitä, jotka olemme seurustelleet kaltaisesi ihmisen kanssa, joka on ollut kertomatta omasta sitoutumiskyvyttömyydestään ja vedättänyt.

Eli projisoit minuun huonot kokemuksesi tietämättäsi lainkaan millaisia keskusteluja käyn tapailukumppanini kanssa. Tässä tapauksessa tämä ei ole järkevää keskustelua aiheesta.

Oletko muuten ajatellut, että tämä toimii myös kahteen suuntaan. Me, jotka tarvitsemme tilaa ja aikaa tutustumiseen joudumme moneisti pettymään, kun kiinnostavan oloinen ihminen alkaa pommittamaan nopeasti rakkaudenosoituksia, vaikka olemme sopineet etenevämme hitaasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä parisuhde ei etene loppuelämän onnelliseksi parisuhteeksi, jos ei heti aluksi tunneta toisiaan kohtaan vahvasti. Kemia on tärkeä asia ja jos sitä ei tunnu olevan niin järjetöntä jatkaa tapailua. Kun mies tapaa oikean, hän sitoutuu lähes heti. Jos ei näin tee, hän ei vain ole löytänyt sitä oikeaa. Kaikki miehet eivät löydäkään oikeaa, vaan tyytyvät johonkin muuhun. Nämä ovat niitä, jotka tapailevat kymmenen vuotta, eivätkä senkään jälkeen ole kovin uskollisia kumppaneita.

Tämä! Itsehän tulin jätetyksi useamman kuukauden tapailusuhteesta, sillä mies ei sanojensa mukaan tuntenut kemiaa. Miten helvetissä voi mennä useampi kuukausi että huomaa, onko sitä vai ei? Mielelläni olisin kuullut tuon kemian puutteen jo ekojen treffien jälkeen, eikä vasta sitten kun on jo keskusteltu, että ollaan tosissaan ja viety suhde intiimille tasolle asti. Ihmettelin myös kuka menee sänkyyn ihmisen kanssa, jos kokee että kemiat ei kohtaa. Ainoastaan joku panomies joka kerää listaa kaatojensa määrästä, sellainen kuin tämäkin mies ilmeisesti oli.

Päästään viallinen tyyppi, tyypillistä narsistille. Mulle kävi samoin. Luultavasti niillä on joku excel, johon haluavat uuden rivin täytettäväksi. Ja sehän tossa just on ollut tavoite, että saa kaadon eikä keinoja kaihdeta. Ja se seksikin oli aina onneton mekaaninen toimitus, joka ei mennyt yhtään yksiin miehen puheiden kanssa.

Voi ihan hyvin myös olla tyyppi, jolle on toitotettu että hänen kriteerinsä ovat liian korkealla ja pitää antaa aikaa ja tutustua, että tietää tulisiko suhteesta mitään. Että joskus pitää madaltaa standardeja, jos haluaa parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en tuollaisiin juttuihin lähde ollenkaan. Joko seurustellaan tai ei. Hyvin toimii eikä tartte olla kenenkään kynnysmattona.

Mulla ollut aina sama juttu. Kyllä se on hyvin nopeasti, siis tyyliin viikon parin sisällä, jo seurustelua. Nykyisen miehen kanssa aloimme seurustella alle viikon päästä ensitapaamisesta. Yhteen muutimme 11kk päästä seurustelun alettua. Nykyään oltu yhdessä melkein 10 vuotta, naimisissa, yksi yhteinen lapsi ja omakotitalo. Mä en suostuisi mihinkään kuukausien epävarmaan tapailuun.

10 vuotta saatikka enemmän sitten, maailma oli kuitenkin hyvin erilainen.

Jos nyt jäisin sinkuksi, niin en todellakaan alkaisi mihinkään tapailusäätämiseen mitä nykyään harrastetaan. Jos ei kelpaisi jollekin miehelle, niin sitten kengän kuva perseeseen. Mielummin sitten sinkkuna kuin epämääräisessä tapailussa. Se pitää olla seurustelua eikä mitään löyhässä hirressä olemista.

No aika harvassa on miehet (ja naiset), jotka heti ensitapaamisella ryhtyy seurustelemaan. Kyllä siinä alussa on usein tapailua/treffailua/deittailua/mitä termiä haluatkin käyttää. Yksi harvoista keinoista välttää se on, että mies on kaveri tai muuten entuudestaan tuttu henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen tapailusäätämistä?

Ihan normaalia haluta tutustua ihmiseen ennen kuin ryntää suhteeseen. Esim. vanhempani olivat 6kk kavereita ennen kuin alkoivat seurustelemaan (molemmat kyllä kiinnostuivat toisistaan ensisilmäyksellä) ja yksi ystäväpariskunta hengaili myös 6kk ennen kuin tekivät päätöksen alkaa suhteeseen.

Toki on niitäkin jotka haluaa alkaa käytännössä heti, esim. isovanhempani menivät naimisiin parin kuukauden päästä siitä kun olivat tavanneet toisensa ensimmäisen kerran, ja yksi ystävä toi kerran tapaamansa Tinder-miehen mukaan kavereiden festarireissulle, jossa alkoivat sitten seurustelemaan ja tuosta about 6kk päästä olivat jo kihloissa jne.

Monenlaisia.

Niin, no näille hartaille mietiskelijöille voi tietysti myös ehdottaa, että jos haluat pohdiskella ja fiilistellä ajan kanssa niin mieti rauhassa sillä aikaa kun mä puolestani käyn tsekkaamassa tän toisen tyypin ja mietiskelen kans siinä tahollani. Jostain syystä tää sitten ei kuitenkaan useimmille sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jos toista pitää varteenotettava parisuhteeseen, suhde vakiintuu seurusteluksi parissa kuukaudessa.

Ei ole järkeä jäädä odottelemaan jos toista ei vakiintuminen kiinnosta. Aikaa menee hukkaan, itse vanhenee ja omat mahdollisuudet heikkenee.

Tai sitten noin lyhyen tutustumisen kautta syntynyt parisuhde kariutuu 3-5 vuoden päästä ja aikaa on mennyt vielä enemmän hukkaan.

Eihän tuossa ole kyse lyhyestä tutustumisesta, vaan siitä, onko täysillä mukana suhteessa vai ei. Jos sitä ei osaa sanoa melko nopeasti niin ei ole kiinnostunut parisuhteesta. Eihän 2 kk:n kohdalla puhuta vielä naimisiin menosta, vaan että sitoudutaan toiseen. Tutustumista jatketaan loppuelämä, jos hyvin käy.

Eli tässä on erona se, että minä olen sitoutumassa ihmiseen, jotku muut parisuhteeseen. En tavoittele vakavaa suhdetta parisuhteen ilosta, vaan ihmistä, johon voisin sitoutua. Eli, ei, en voi kahden kuukauden perusteella tietää olenko täysillä mukana suhteessa. Suhde tulee vasta sitten, kun tiedän täysillä haluavani jonku ihmisen osaksi elämääni.

Saivartelua. Joko haluaa panostaa toiseen tai sitten ei. Muu on selittelyä. Sinä ET halua panostaa kehenkään 2 kuukauden kohdalla ja sulla on siihen oikeus. Ja toisella oikeus tehdä siitä omat johtopäätökset.

Niin, tätähän minä olen koko ajan sanonut. Kaksi kuukautta on minulle aivan liian lyhyt aika, jotta voisin sen perusteella sitoutua parisuhteeseen. En ymmärrä miksi tämä hermostuttaa täällä niin paljon.

Hermostuttaa varmaan meitä, jotka olemme seurustelleet kaltaisesi ihmisen kanssa, joka on ollut kertomatta omasta sitoutumiskyvyttömyydestään ja vedättänyt.

Eli projisoit minuun huonot kokemuksesi tietämättäsi lainkaan millaisia keskusteluja käyn tapailukumppanini kanssa. Tässä tapauksessa tämä ei ole järkevää keskustelua aiheesta.

Oletko muuten ajatellut, että tämä toimii myös kahteen suuntaan. Me, jotka tarvitsemme tilaa ja aikaa tutustumiseen joudumme moneisti pettymään, kun kiinnostavan oloinen ihminen alkaa pommittamaan nopeasti rakkaudenosoituksia, vaikka olemme sopineet etenevämme hitaasti?

Tykkään itsekin edetä hitaasti. Silti olen sitoutunut enkä pommita millään ennenaikaisilla rakkaudentunnustuksilla. Voin sitoutua jo ennen rakkautta. Se tarkoittaa sitä, että teen elämääni tilaa tutustumiselle, raivaan elämästäni häiriötekijät jne.