Lue keskustelun säännöt.
Pari kuukautta tapailua eikä mies osaa sanoa mihin se johtaa.
19.10.2022 |
Onko toivoton tilanne jos toinen osapuoli sanoo ettei tiedä miksi suhde pitäisi jotenkin määritellä vaikka itse toivon sitoutumista ja olen tosi ihastunut. Ollaan vietetty kokoajan tiiviisti aikaa yhdessä ja tuntuu että tässä ajassa jo pitäisi tietää mitä haluaa. Hukkaanko aikaani vaan..
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kahden kuukauden perusteella tunne toisen kuin ihan pintapuolisesti. Itse en ikinä sitoutuisi seurusteluun noin lyhyen ajan jälkeen.
Eli vaikka olisit tiivisti jonkun kanssa, tapaisitte siis melko paljon, olisi seksiä ja ihastusta, niin edelleen tekisit tätä muidenkin kanssa samaan aikaan ja olisit valmis tuosta noin vaan tekstarilla ilmoittamaan, ettei nähdä enää (koska ethän ollut mihinkään luvannutkaan sitoutua)? Just.
Aika pitkälle vedetyt johtopäätökset, mutta ne kertovat vain sinun tulkinnoista. Vaikka kahden kuukauden jälkeen näyttäisi siltä, ettei kyseinen henkilö kiinnosta enempää, ei se tarkoita sitä, että hänelle vain laitettaisiin tekstari. Sinä voit toimia noin epäkunnioittavasti tapailukumppaneille, mutta se ei ole minun toimintatapani. Minulla ei myöskään ole aikaa pyörittää useampaa tapailukumppania, joten sekin on vain sinun omista toimintatavoistasi kumpuava muita koskeva yleistys.
Olen aikuinen, työssäkäyvä ihminen, joka arvostaa myös omaa rauhallista vapaa-aikaa. Ei minulla ole yksinkertaisesti aikaa ja jaksamista tapailla ketään niin intensiivisesti, että kahden kuukauden jälkeen tuntisin hänet niin hyvin, että voisin sitoutua häneen.
Jos periaatteesi on, että tapailet vain yhtä kerrallaan, niin sinähän olet sitoutunut häneen (ja oletettavasti lopettaisit tuon tapailun ennen kuin siirryt seuraavaan). Nyt puhutaan niistä, ketkä ei oikeasti sitoudu.
En ymmärtänyt, että ihmiset määrittävät sitoutumisen vain sen perusteella tapaileeko vai eikö tapaile muita. Itselleni se on huomattavasti moniulotteisempi asia, enkä koe seurustelevani saati olevani sitoutunut kahden kuukauden pintapuolisen tuntemisen jälkeen vain sen takia, etten tapaile muita samaan aikaan.
Ihan vinkiksi, jos mies sanoo, ettei ole valmis sitoutumaan, mutta jatkaa sinun tapailuasi, niin se tarkoittaa sitä, että hän tapailee muitakin (todennäköisesti seksi merkeissä) ja voit unohtaa sen, että teidän suhteesta koskaan tulisi mitään vakavaa.
Miksi minua haittaisi, että mies tapailee muita ja harrastaa muiden kanssa seksiä, jos emme ole sopineet muusta? Tekisin itsekin niin, jos minulla olisi enemmän aikaa ihmisille. Jos mies löytää noista tapailemistaan naisista itselleen minua sopivamman, sehän on vain hyvä asia. En minä omista ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä parisuhde ei etene loppuelämän onnelliseksi parisuhteeksi, jos ei heti aluksi tunneta toisiaan kohtaan vahvasti. Kemia on tärkeä asia ja jos sitä ei tunnu olevan niin järjetöntä jatkaa tapailua. Kun mies tapaa oikean, hän sitoutuu lähes heti. Jos ei näin tee, hän ei vain ole löytänyt sitä oikeaa. Kaikki miehet eivät löydäkään oikeaa, vaan tyytyvät johonkin muuhun. Nämä ovat niitä, jotka tapailevat kymmenen vuotta, eivätkä senkään jälkeen ole kovin uskollisia kumppaneita.
Tämä! Itsehän tulin jätetyksi useamman kuukauden tapailusuhteesta, sillä mies ei sanojensa mukaan tuntenut kemiaa. Miten helvetissä voi mennä useampi kuukausi että huomaa, onko sitä vai ei? Mielelläni olisin kuullut tuon kemian puutteen jo ekojen treffien jälkeen, eikä vasta sitten kun on jo keskusteltu, että ollaan tosissaan ja viety suhde intiimille tasolle asti. Ihmettelin myös kuka menee sänkyyn ihmisen kanssa, jos kokee että kemiat ei kohtaa. Ainoastaan joku panomies joka kerää listaa kaatojensa määrästä, sellainen kuin tämäkin mies ilmeisesti oli.
Päästään viallinen tyyppi, tyypillistä narsistille. Mulle kävi samoin. Luultavasti niillä on joku excel, johon haluavat uuden rivin täytettäväksi. Ja sehän tossa just on ollut tavoite, että saa kaadon eikä keinoja kaihdeta. Ja se seksikin oli aina onneton mekaaninen toimitus, joka ei mennyt yhtään yksiin miehen puheiden kanssa.
Päästään viallinen varmasti oli, siitä ei ole epäilystäkään. Mitä olen tyypin somea seuraillut tuon jälkeen niin oli todellakin minun onneni, että hän päätti lopettaa suhteen. Silti v-tuttaa tuollainen esitys ja vedättäminen toisen ihmisen kustannuksella. Hän vielä suhdetta lopettaessaan kehui minut suunnilleen maasta taivaisiin kuinka olen niin hyvä ihminen ja kehtasi ehdottaa, että jatketaan yhteydenpitoa. No ei jatkettu.
Oppikirjanarsisti, ihme jos ei olisi. Ihan sama mun "eksän" kanssa. Kehuu maailman ihanimmaksi ja haluaisi pitää oven auki. Ei onnistu. Jättikö mies ihan asiallisesti vai eskaloituiko se jotenkin vai ghostasiko? Tämä ghostasi sanomatta mitään, kun ilmaisin tyytymättömyyteni suhteen irrallisuuteen.
No hän siis oli luvannut jo seuraavan tapaamisen (oli niin kovasti "työkiireitä" että piti sopia useiden viikkojen päähän), mutta sitten kun se hetki tuli ja aloin kyselemään hänen peräänsä, vastasi viestillä kierrellen ja kaarrellen tuon että ei ole kemiaa. Olisi varmaan ghostannut ja "unohtanut" koko sopimamme päivämäärän, jos minä en olisi siitä kysellyt. Saatoin tuossa kohtaa ehkä hieman suutahtaa ja jonkinlainen pieni kina meillä asiasta oli, mutta lopuksi jäätiin näennäisesti hyviin väleihin. Siis näennäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen tapailusäätämistä?
Ihan normaalia haluta tutustua ihmiseen ennen kuin ryntää suhteeseen. Esim. vanhempani olivat 6kk kavereita ennen kuin alkoivat seurustelemaan (molemmat kyllä kiinnostuivat toisistaan ensisilmäyksellä) ja yksi ystäväpariskunta hengaili myös 6kk ennen kuin tekivät päätöksen alkaa suhteeseen.
Toki on niitäkin jotka haluaa alkaa käytännössä heti, esim. isovanhempani menivät naimisiin parin kuukauden päästä siitä kun olivat tavanneet toisensa ensimmäisen kerran, ja yksi ystävä toi kerran tapaamansa Tinder-miehen mukaan kavereiden festarireissulle, jossa alkoivat sitten seurustelemaan ja tuosta about 6kk päästä olivat jo kihloissa jne.
Monenlaisia.Niin, no näille hartaille mietiskelijöille voi tietysti myös ehdottaa, että jos haluat pohdiskella ja fiilistellä ajan kanssa niin mieti rauhassa sillä aikaa kun mä puolestani käyn tsekkaamassa tän toisen tyypin ja mietiskelen kans siinä tahollani. Jostain syystä tää sitten ei kuitenkaan useimmille sovi.
Mille ihmeen hartaille mietiskelijöille?
Ihan normaalia tutustua rauhassa ja olla ensin kaveri, ei siinä ole mitään syytä alkaa uhoilemaan ja uhkailemaan tuolla tavoin kuin sinä tuossa maalailet.
Itselläni menisi kyllä heti maku tuollaiseen kiristäjään, joka ei osaa ottaa rennosti vaan kaikki täytyy mennä kuten Hän haluaa, tai muutoin alkaa uhkailu ja kiristys.
Ei sun tarvi painostaa ketään mihinkään, jos se on sulle oikea ihminen. Se haluaa olla sinun kanssasi, ja sinulla on rauhallinen olo sielussasi eikä hirveää hätää sitoutumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän jos toista pitää varteenotettava parisuhteeseen, suhde vakiintuu seurusteluksi parissa kuukaudessa.
Ei ole järkeä jäädä odottelemaan jos toista ei vakiintuminen kiinnosta. Aikaa menee hukkaan, itse vanhenee ja omat mahdollisuudet heikkenee.
Tai sitten noin lyhyen tutustumisen kautta syntynyt parisuhde kariutuu 3-5 vuoden päästä ja aikaa on mennyt vielä enemmän hukkaan.
Millä tavalla sitä aikaa menisi hukkaan vähemmän, jos etenet vielä hitaammin alussa? Mun mielestä ihan turhaa vitkuttaa alussa, jos tavoitteena esim. asua yhdessä. Sen näkee vasta sitten, kun asuu yhdessä, että tuleeko siitä mitään. Kuinka turhauttavaa se onkaan, jos on 3 vuotta tapaillut epämääräisesti, sitten vuoden seurustellut vakavasti ja vihdoin 4 vuoden päästä muuttaa yhteen ja huomaa, ettei hommasta tule mitään.
Toisaalta, kumpi on vuoden tapailun jälkeen helpompaa:
1) käydä ikävä keskustelu ja todeta, että ei tämä nyt ole hyvä ja parempi erota
2) tuon lisäksi etsiä uusia asunto, maksaa muuttamiseen liittyvät kulut, jakaa omaisuus ja rakentaa arki taas uutee paikkaan?
Jos tapailu on sinulle sitä, mistä ap puhuu, ettei ole tavattu ollenkaan toisen läheisiä, edelleen tapaillaan samaan aikaan muitakin jne., eli ei alkuunkaan sitouduta, niin voin luvata, ettei ne suhteet koskaan tule etenemään mihinkään, vaan todellakin loppuu.
Ainoa tapa löytää loppuelämän parisuhde, on antaa sille mahdollisuus, eli sitoutua ja selvittää, että onko siinä vakavassa parisuhteessa hyvä olla sen ihmisen kanssa, johon ihastuit.
En ole tuo jolle vastasit mutta tapailen miestä joka on tutustunut lapsiini ja sama mies on tutustunut myös toisen tapailunaisen lapsiin. Mies tapailee siis useaa samanaikaisesti. Eli ei se että esittelee läheisilleen merkkaa vielä yhtään mitään.
Eihän parissa kuukaudessa näe vielä yhtään millainen kumppani oikeasti on. Jokainen pystyy esittää ihanaa ja mukavaa pari kuukautta vaikka todellisuudessa olisi ihan hirveä ihminen. Mikä ihmeen kiire sinulla on saada suhde virallistettua ja julkistettua?
Tuommoisella hirveällä kiireellä ja painostuksella ei saa muuta kuin tuhoa aikaiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kuukautta? Eihän tuossa ole päästy vielä edes sänkyyn asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kahden kuukauden perusteella tunne toisen kuin ihan pintapuolisesti. Itse en ikinä sitoutuisi seurusteluun noin lyhyen ajan jälkeen.
Eli vaikka olisit tiivisti jonkun kanssa, tapaisitte siis melko paljon, olisi seksiä ja ihastusta, niin edelleen tekisit tätä muidenkin kanssa samaan aikaan ja olisit valmis tuosta noin vaan tekstarilla ilmoittamaan, ettei nähdä enää (koska ethän ollut mihinkään luvannutkaan sitoutua)? Just.
Aika pitkälle vedetyt johtopäätökset, mutta ne kertovat vain sinun tulkinnoista. Vaikka kahden kuukauden jälkeen näyttäisi siltä, ettei kyseinen henkilö kiinnosta enempää, ei se tarkoita sitä, että hänelle vain laitettaisiin tekstari. Sinä voit toimia noin epäkunnioittavasti tapailukumppaneille, mutta se ei ole minun toimintatapani. Minulla ei myöskään ole aikaa pyörittää useampaa tapailukumppania, joten sekin on vain sinun omista toimintatavoistasi kumpuava muita koskeva yleistys.
Olen aikuinen, työssäkäyvä ihminen, joka arvostaa myös omaa rauhallista vapaa-aikaa. Ei minulla ole yksinkertaisesti aikaa ja jaksamista tapailla ketään niin intensiivisesti, että kahden kuukauden jälkeen tuntisin hänet niin hyvin, että voisin sitoutua häneen.
Jos periaatteesi on, että tapailet vain yhtä kerrallaan, niin sinähän olet sitoutunut häneen (ja oletettavasti lopettaisit tuon tapailun ennen kuin siirryt seuraavaan). Nyt puhutaan niistä, ketkä ei oikeasti sitoudu.
En ymmärtänyt, että ihmiset määrittävät sitoutumisen vain sen perusteella tapaileeko vai eikö tapaile muita. Itselleni se on huomattavasti moniulotteisempi asia, enkä koe seurustelevani saati olevani sitoutunut kahden kuukauden pintapuolisen tuntemisen jälkeen vain sen takia, etten tapaile muita samaan aikaan.
Ihan vinkiksi, jos mies sanoo, ettei ole valmis sitoutumaan, mutta jatkaa sinun tapailuasi, niin se tarkoittaa sitä, että hän tapailee muitakin (todennäköisesti seksi merkeissä) ja voit unohtaa sen, että teidän suhteesta koskaan tulisi mitään vakavaa.
Miksi minua haittaisi, että mies tapailee muita ja harrastaa muiden kanssa seksiä, jos emme ole sopineet muusta? Tekisin itsekin niin, jos minulla olisi enemmän aikaa ihmisille. Jos mies löytää noista tapailemistaan naisista itselleen minua sopivamman, sehän on vain hyvä asia. En minä omista ketään.
Miksi tapailet ihmisiä, joista ei tule "Wow!" fiilis? Olen tätä kysynyt muiltakin. En itse ole koskaan jatkanut tutustumista toista tapaamista pitemmälle (enkä useimmiten edes ensimmäistä) ellei minulle ole tullut sellainen olo, että "tähän mieheen todellakin haluan tutustua". Siis jonkin asteinen ihastuminen, sellainen että muut miehet lakkaavat kiinnostamasta ja hymyilyttää aina, kun häneltä tulee viesti tai hän soittaa jne.
Ja jos on niin vahva kiinnostus jotakuta kohtaan, niin ei sitä kyllä ajattele, että "hyvä vaan, jos löytää minua sopivamman".
Ovatko ihmiset nykyisin täysin tunnekylmiä?
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä parisuhde ei etene loppuelämän onnelliseksi parisuhteeksi, jos ei heti aluksi tunneta toisiaan kohtaan vahvasti. Kemia on tärkeä asia ja jos sitä ei tunnu olevan niin järjetöntä jatkaa tapailua. Kun mies tapaa oikean, hän sitoutuu lähes heti. Jos ei näin tee, hän ei vain ole löytänyt sitä oikeaa. Kaikki miehet eivät löydäkään oikeaa, vaan tyytyvät johonkin muuhun. Nämä ovat niitä, jotka tapailevat kymmenen vuotta, eivätkä senkään jälkeen ole kovin uskollisia kumppaneita.
Tämä! Itsehän tulin jätetyksi useamman kuukauden tapailusuhteesta, sillä mies ei sanojensa mukaan tuntenut kemiaa. Miten helvetissä voi mennä useampi kuukausi että huomaa, onko sitä vai ei? Mielelläni olisin kuullut tuon kemian puutteen jo ekojen treffien jälkeen, eikä vasta sitten kun on jo keskusteltu, että ollaan tosissaan ja viety suhde intiimille tasolle asti. Ihmettelin myös kuka menee sänkyyn ihmisen kanssa, jos kokee että kemiat ei kohtaa. Ainoastaan joku panomies joka kerää listaa kaatojensa määrästä, sellainen kuin tämäkin mies ilmeisesti oli.
Päästään viallinen tyyppi, tyypillistä narsistille. Mulle kävi samoin. Luultavasti niillä on joku excel, johon haluavat uuden rivin täytettäväksi. Ja sehän tossa just on ollut tavoite, että saa kaadon eikä keinoja kaihdeta. Ja se seksikin oli aina onneton mekaaninen toimitus, joka ei mennyt yhtään yksiin miehen puheiden kanssa.
Voi ihan hyvin myös olla tyyppi, jolle on toitotettu että hänen kriteerinsä ovat liian korkealla ja pitää antaa aikaa ja tutustua, että tietää tulisiko suhteesta mitään. Että joskus pitää madaltaa standardeja, jos haluaa parisuhteen.
Ei varmasti ollut. Kyseessä oli hyvännäköinen, supliikki ja pintapuolisesti herrasmiesmäinen mies, jolla ei varmasti ole mitään vaikeuksia saada just sellaisia naisia suhteeseen kuin itse haluaa. T: se kyseistä miestä tapaillut
Kuten tässä jo todettiin, nämä lausutut toiveet asioiden määrittelemättä jättämisestä lausutaan kaikista todennäköisimmin silloin, kun kiinnostus on ainoastaan laimeaa ja olet ikään kuin varalla. Jos olisi kiinnostusta edetä ihan oikeasti hitaasti mutta vilpittömästi niin silloin ei varmaan olisi mikään kiire sänkyynkään. Osa täällä kommentoivista on selvästi ymmärtänyt koko asian tahallaan väärin. Juu, kukaan meistä ei tiedä, onko se suhde loppuelämän juttu, mutta ei siihen ikuisuuksia mene kun tietää, onko edes mitään motivaatiota yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta vastaan silti. Mulla ei olisi edes aikaa tapailla montaa ihmistä samaan aikaan, joten mulle tuo, ettei tapailla muita, ei ole synonyymi seurustelulle. Mulle seurustelu tarkoittaa sellaista sitoutumista toiseen ihmiseen, että tämän ihmisen kanssa suunnittelen asioita vähän pidemmällekin kuin vain ensi viikkoon. Esimerkiksi seurustelukumppanin kanssa voisin nyt varata matkan talvilomaviikolle, mutta tapailukumppanin kanssa en. Ja mulle 2 kuukautta on niin lyhyt aika, että en todellakaan alkaisi varata mitään yhteisiä lomareissuja vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän jos toista pitää varteenotettava parisuhteeseen, suhde vakiintuu seurusteluksi parissa kuukaudessa.
Ei ole järkeä jäädä odottelemaan jos toista ei vakiintuminen kiinnosta. Aikaa menee hukkaan, itse vanhenee ja omat mahdollisuudet heikkenee.
Tai sitten noin lyhyen tutustumisen kautta syntynyt parisuhde kariutuu 3-5 vuoden päästä ja aikaa on mennyt vielä enemmän hukkaan.
Eihän tuossa ole kyse lyhyestä tutustumisesta, vaan siitä, onko täysillä mukana suhteessa vai ei. Jos sitä ei osaa sanoa melko nopeasti niin ei ole kiinnostunut parisuhteesta. Eihän 2 kk:n kohdalla puhuta vielä naimisiin menosta, vaan että sitoudutaan toiseen. Tutustumista jatketaan loppuelämä, jos hyvin käy.
Eli tässä on erona se, että minä olen sitoutumassa ihmiseen, jotku muut parisuhteeseen. En tavoittele vakavaa suhdetta parisuhteen ilosta, vaan ihmistä, johon voisin sitoutua. Eli, ei, en voi kahden kuukauden perusteella tietää olenko täysillä mukana suhteessa. Suhde tulee vasta sitten, kun tiedän täysillä haluavani jonku ihmisen osaksi elämääni.
Saivartelua. Joko haluaa panostaa toiseen tai sitten ei. Muu on selittelyä. Sinä ET halua panostaa kehenkään 2 kuukauden kohdalla ja sulla on siihen oikeus. Ja toisella oikeus tehdä siitä omat johtopäätökset.
Niin, tätähän minä olen koko ajan sanonut. Kaksi kuukautta on minulle aivan liian lyhyt aika, jotta voisin sen perusteella sitoutua parisuhteeseen. En ymmärrä miksi tämä hermostuttaa täällä niin paljon.
Hermostuttaa varmaan meitä, jotka olemme seurustelleet kaltaisesi ihmisen kanssa, joka on ollut kertomatta omasta sitoutumiskyvyttömyydestään ja vedättänyt.
Eli projisoit minuun huonot kokemuksesi tietämättäsi lainkaan millaisia keskusteluja käyn tapailukumppanini kanssa. Tässä tapauksessa tämä ei ole järkevää keskustelua aiheesta.
Oletko muuten ajatellut, että tämä toimii myös kahteen suuntaan. Me, jotka tarvitsemme tilaa ja aikaa tutustumiseen joudumme moneisti pettymään, kun kiinnostavan oloinen ihminen alkaa pommittamaan nopeasti rakkaudenosoituksia, vaikka olemme sopineet etenevämme hitaasti?
Tykkään itsekin edetä hitaasti. Silti olen sitoutunut enkä pommita millään ennenaikaisilla rakkaudentunnustuksilla. Voin sitoutua jo ennen rakkautta. Se tarkoittaa sitä, että teen elämääni tilaa tutustumiselle, raivaan elämästäni häiriötekijät jne.
Tässä se iso ero varmasti tulee. Minun elämässäni ei ole töiden lisäksi muita häiriötekijöitä ja töitä en voi raivata pois tieltä, koska en ole vielä omavarainen. Etsin ihmistä, joka sopii elämääni ilman, että joudun luopumaan mistään itselleni tärkeästä, samoin kuin minä sovin hänen elämäänsä vastaavanlaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on mies eikä mikään selvänäkijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kahden kuukauden perusteella tunne toisen kuin ihan pintapuolisesti. Itse en ikinä sitoutuisi seurusteluun noin lyhyen ajan jälkeen.
Eli vaikka olisit tiivisti jonkun kanssa, tapaisitte siis melko paljon, olisi seksiä ja ihastusta, niin edelleen tekisit tätä muidenkin kanssa samaan aikaan ja olisit valmis tuosta noin vaan tekstarilla ilmoittamaan, ettei nähdä enää (koska ethän ollut mihinkään luvannutkaan sitoutua)? Just.
Aika pitkälle vedetyt johtopäätökset, mutta ne kertovat vain sinun tulkinnoista. Vaikka kahden kuukauden jälkeen näyttäisi siltä, ettei kyseinen henkilö kiinnosta enempää, ei se tarkoita sitä, että hänelle vain laitettaisiin tekstari. Sinä voit toimia noin epäkunnioittavasti tapailukumppaneille, mutta se ei ole minun toimintatapani. Minulla ei myöskään ole aikaa pyörittää useampaa tapailukumppania, joten sekin on vain sinun omista toimintatavoistasi kumpuava muita koskeva yleistys.
Olen aikuinen, työssäkäyvä ihminen, joka arvostaa myös omaa rauhallista vapaa-aikaa. Ei minulla ole yksinkertaisesti aikaa ja jaksamista tapailla ketään niin intensiivisesti, että kahden kuukauden jälkeen tuntisin hänet niin hyvin, että voisin sitoutua häneen.
Jos periaatteesi on, että tapailet vain yhtä kerrallaan, niin sinähän olet sitoutunut häneen (ja oletettavasti lopettaisit tuon tapailun ennen kuin siirryt seuraavaan). Nyt puhutaan niistä, ketkä ei oikeasti sitoudu.
En ymmärtänyt, että ihmiset määrittävät sitoutumisen vain sen perusteella tapaileeko vai eikö tapaile muita. Itselleni se on huomattavasti moniulotteisempi asia, enkä koe seurustelevani saati olevani sitoutunut kahden kuukauden pintapuolisen tuntemisen jälkeen vain sen takia, etten tapaile muita samaan aikaan.
Ihan vinkiksi, jos mies sanoo, ettei ole valmis sitoutumaan, mutta jatkaa sinun tapailuasi, niin se tarkoittaa sitä, että hän tapailee muitakin (todennäköisesti seksi merkeissä) ja voit unohtaa sen, että teidän suhteesta koskaan tulisi mitään vakavaa.
Miksi minua haittaisi, että mies tapailee muita ja harrastaa muiden kanssa seksiä, jos emme ole sopineet muusta? Tekisin itsekin niin, jos minulla olisi enemmän aikaa ihmisille. Jos mies löytää noista tapailemistaan naisista itselleen minua sopivamman, sehän on vain hyvä asia. En minä omista ketään.
Miksi tapailet ihmisiä, joista ei tule "Wow!" fiilis? Olen tätä kysynyt muiltakin. En itse ole koskaan jatkanut tutustumista toista tapaamista pitemmälle (enkä useimmiten edes ensimmäistä) ellei minulle ole tullut sellainen olo, että "tähän mieheen todellakin haluan tutustua". Siis jonkin asteinen ihastuminen, sellainen että muut miehet lakkaavat kiinnostamasta ja hymyilyttää aina, kun häneltä tulee viesti tai hän soittaa jne.
Ja jos on niin vahva kiinnostus jotakuta kohtaan, niin ei sitä kyllä ajattele, että "hyvä vaan, jos löytää minua sopivamman".
Ovatko ihmiset nykyisin täysin tunnekylmiä?
eri
Tai sitten sinä olet siinä mielessä onnekas, että olet hyvin keskiarvoinen ihastuja, jolla on suuri määrä potentiaalisia miehiä joista valita. Sitten on sellaiset ihmiset, joilla tuon "wow" fiiliksen syttyminen voi vaatia hieman pidemmän tutustumisen ja niitä sen fiiliksen herättäviä tyyppejä on hyvin harvassa. Pakko kuitenkin käydä väkeä läpi, jos haluaa sellaisen löytää.
Vähän sama kuin täysin keskimääräisellä vartalotyypillä ihmettelisit, että miksi vaatteiden osto on muille vaikeaa, sen kun menee ja ottaa sen mikä näyttää kivoimmalta. Kun se toinen tyyppi joutuu alkuun käyttämään paljon aikaa siihen, että löytyy edes jokin vaatemalli, joka kroppaan sopii ja sitten pohditaan olisiko tarpeeksi kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä parin kuukauden tapailun jälkeen pitäisi jo olla käsitys siitä, halutaanko seurustella. Eli ei nyt ainakaan tapailla enää muita.
Jotkut kommentoijat tuntuvat pitävän seurustelua jonain suurenkin mittaluokan sitoumuksena, jota varten pitää miettiä ja tuumailla kuukausikaupalla :D Seurustelu on seurustelua, ei se nyt kuitenkaan ole avioliiton tasoinen sitoumus, vaan seurustelun voi lopettaa, jos siltä alkaa tuntua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen tapailusäätämistä?
Ihan normaalia haluta tutustua ihmiseen ennen kuin ryntää suhteeseen. Esim. vanhempani olivat 6kk kavereita ennen kuin alkoivat seurustelemaan (molemmat kyllä kiinnostuivat toisistaan ensisilmäyksellä) ja yksi ystäväpariskunta hengaili myös 6kk ennen kuin tekivät päätöksen alkaa suhteeseen.
Toki on niitäkin jotka haluaa alkaa käytännössä heti, esim. isovanhempani menivät naimisiin parin kuukauden päästä siitä kun olivat tavanneet toisensa ensimmäisen kerran, ja yksi ystävä toi kerran tapaamansa Tinder-miehen mukaan kavereiden festarireissulle, jossa alkoivat sitten seurustelemaan ja tuosta about 6kk päästä olivat jo kihloissa jne.
Monenlaisia.Niin, no näille hartaille mietiskelijöille voi tietysti myös ehdottaa, että jos haluat pohdiskella ja fiilistellä ajan kanssa niin mieti rauhassa sillä aikaa kun mä puolestani käyn tsekkaamassa tän toisen tyypin ja mietiskelen kans siinä tahollani. Jostain syystä tää sitten ei kuitenkaan useimmille sovi.
Mille ihmeen hartaille mietiskelijöille?
Ihan normaalia tutustua rauhassa ja olla ensin kaveri, ei siinä ole mitään syytä alkaa uhoilemaan ja uhkailemaan tuolla tavoin kuin sinä tuossa maalailet.
Itselläni menisi kyllä heti maku tuollaiseen kiristäjään, joka ei osaa ottaa rennosti vaan kaikki täytyy mennä kuten Hän haluaa, tai muutoin alkaa uhkailu ja kiristys.
Ei sun tarvi painostaa ketään mihinkään, jos se on sulle oikea ihminen. Se haluaa olla sinun kanssasi, ja sinulla on rauhallinen olo sielussasi eikä hirveää hätää sitoutumisesta.
Mitä kiristämistä siinä on jos homma pidetään sitten johdonmukaisesti juuri niin löyhänä ja rentona kuin se toinen osapuoli toivoo? Edellisessä puhuttiin nimenomaan osapuolista "kavereina" tutustumisvaiheessa. Mistä lähtien kaverisuhteet ovat olleet eksklusiivisia?
Kyllä mä tiedän jo viimeistään toisella tapaamisella mitä haluan.
Toiset lämpenee hitaammin ja jos itse olet nopeammin syttyvä niin kannattaa mieluummin etsiä samankaltainen kumppani. Eli hukkaat nyt aikaasi.
Vierailija kirjoitti:
Et välttämättä hukkaa aikaasi. Ymmärrän kyllä tuskasi. Jos pari kuukautta tiiviisti tapailtu, niin haluaisin mielellään siirtyä siihen seurusteluvaiheeseen.
Jotenkin ärsyttää, että joillekin se yhdessäolo on vain joku statusjuttu selvästikin. Pakko "edetä" että saa taas uuden statuksen jota esitellä somessa kavereilleen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parin kuukauden tapailun jälkeen pitäisi jo olla käsitys siitä, halutaanko seurustella. Eli ei nyt ainakaan tapailla enää muita.
Jotkut kommentoijat tuntuvat pitävän seurustelua jonain suurenkin mittaluokan sitoumuksena, jota varten pitää miettiä ja tuumailla kuukausikaupalla :D Seurustelu on seurustelua, ei se nyt kuitenkaan ole avioliiton tasoinen sitoumus, vaan seurustelun voi lopettaa, jos siltä alkaa tuntua.
Niin, ihmisiä on monenlaisia. Tunnen vaikka kuinka monta paria, jotka olivat ensin useamman kuukauden tai noin puoli vuotta kavereita joilla oli ns. juttua keskenään, sitten alkoivat seurustelemaan ja pari vuotta seurusteltuaan menivät naimisiin.
Minulle tuo on hyvin perinteinen pariutumistapa, mutta sarjamonogamisteille ja avoliittoja harrastaville tyypillisempää vissiin tuo, että pitäisi heti alkaa seukkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän jos toista pitää varteenotettava parisuhteeseen, suhde vakiintuu seurusteluksi parissa kuukaudessa.
Ei ole järkeä jäädä odottelemaan jos toista ei vakiintuminen kiinnosta. Aikaa menee hukkaan, itse vanhenee ja omat mahdollisuudet heikkenee.
Tai sitten noin lyhyen tutustumisen kautta syntynyt parisuhde kariutuu 3-5 vuoden päästä ja aikaa on mennyt vielä enemmän hukkaan.
Millä tavalla sitä aikaa menisi hukkaan vähemmän, jos etenet vielä hitaammin alussa? Mun mielestä ihan turhaa vitkuttaa alussa, jos tavoitteena esim. asua yhdessä. Sen näkee vasta sitten, kun asuu yhdessä, että tuleeko siitä mitään. Kuinka turhauttavaa se onkaan, jos on 3 vuotta tapaillut epämääräisesti, sitten vuoden seurustellut vakavasti ja vihdoin 4 vuoden päästä muuttaa yhteen ja huomaa, ettei hommasta tule mitään.
Toisaalta, kumpi on vuoden tapailun jälkeen helpompaa:
1) käydä ikävä keskustelu ja todeta, että ei tämä nyt ole hyvä ja parempi erota
2) tuon lisäksi etsiä uusia asunto, maksaa muuttamiseen liittyvät kulut, jakaa omaisuus ja rakentaa arki taas uutee paikkaan?
Jos tapailu on sinulle sitä, mistä ap puhuu, ettei ole tavattu ollenkaan toisen läheisiä, edelleen tapaillaan samaan aikaan muitakin jne., eli ei alkuunkaan sitouduta, niin voin luvata, ettei ne suhteet koskaan tule etenemään mihinkään, vaan todellakin loppuu.
Ainoa tapa löytää loppuelämän parisuhde, on antaa sille mahdollisuus, eli sitoutua ja selvittää, että onko siinä vakavassa parisuhteessa hyvä olla sen ihmisen kanssa, johon ihastuit.
En ole tuo jolle vastasit mutta tapailen miestä joka on tutustunut lapsiini ja sama mies on tutustunut myös toisen tapailunaisen lapsiin. Mies tapailee siis useaa samanaikaisesti. Eli ei se että esittelee läheisilleen merkkaa vielä yhtään mitään.
Itse näin sinkkuäitinä en kyllä todellakaan esittelisi sellaista miestä lapsille, joka pyörittelee samaan aikaan useampaa naista. Aikamoista menoa teillä. Ensin mies saisi tavata ystäväni, vanhempani jne. ja vasta ihan viimeiseksi sotkisin lapseni kuvioon - siis vasta sitten kun olen jo lähes varma, että mies on sopiva mulle ja todellakin suhde olisi jo seurustelua.
Edellisen tapailumiehen kanssa ei kumpikaan tavannut ketään toisen läheistä, ja se siis pysyi nimen omaan vain tapailuna (viikonloppukivaa jne.).
Häh? Mihin tuo nyt liittyi?
Tuttavapiirissäni on äkkiseltään laskettuna ainakin 13 Tinderistä toisensa löytänyttä heteropariskuntaa, ei ne miehet ole mitään keskenään tismalleen samanlaisia TINDER-MIEHIÄ.