Lue keskustelun säännöt.
Pari kuukautta tapailua eikä mies osaa sanoa mihin se johtaa.
19.10.2022 |
Onko toivoton tilanne jos toinen osapuoli sanoo ettei tiedä miksi suhde pitäisi jotenkin määritellä vaikka itse toivon sitoutumista ja olen tosi ihastunut. Ollaan vietetty kokoajan tiiviisti aikaa yhdessä ja tuntuu että tässä ajassa jo pitäisi tietää mitä haluaa. Hukkaanko aikaani vaan..
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailumieheni tapailee naista jolla on mökki Ylläksellä. Luulen että pitää tän naisen tosi monta talvea just sen mökin takia.
Naisen vanhemmat on maanviljelijöitä ja tää mies erittäin kokoomuslainen, halveksii kaikkea maaseutuun liittyvää ja kouluttamattomia ihmisiä, kuten maanviljelijät. Omat vanhemmat akateemisia.
Eikö yhtään mietitytä mitä tauteja pyöritätte noissa piirileikeissänne?
Ei. Mulla on varaa hoitaa mahdolliset taudit kyllä. En ole julkisen terveydenhuollon varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailumieheni tapailee naista jolla on mökki Ylläksellä. Luulen että pitää tän naisen tosi monta talvea just sen mökin takia.
Naisen vanhemmat on maanviljelijöitä ja tää mies erittäin kokoomuslainen, halveksii kaikkea maaseutuun liittyvää ja kouluttamattomia ihmisiä, kuten maanviljelijät. Omat vanhemmat akateemisia.
Tapailumiehenne siis pyörittää useampaa naista. Ei varmasti halveksi teitä yhtään. Miksi alennut tuohon?
En alennu mihinkään. Välillä avioseksi kyllästyttää. On hyvä olla vaihtoehto niihin tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Älkää hyvät ihmiset sitoutuko toiseen ennenkuin tunnette toisen perusteellisesti. Nähneet hänen hyvät ja huonot päivänsä. Arjen ja pyhän. Kaksi kuukautta seurustelua on pääsääntöisesti aivan liian lyhyt aika ja suurella riskillä menemistä. Suosittelen tapaamisien ja seurustelun aikana herkästi eroamista, jos tuntuu , ettei ole sopiva. Ei kannata sinnitellä eikä yrittää. Vaihtoon ja sopivamman etsintään ennen perheen perustamista.
Miten viikon kahden päästä ensitapaamisesta seurustelun aloittaminen estää eroamisen jos huomaa ettei homma toimikaan? Sitoutumista on eri asteista. Ensimmäinen ja lievin muoto on se, että kyse on seurustelusta eikä pelkästä tapailusta. Siitä sitten eteenpäin jos niikseen on. Se, että haluaa nopeasti kyse olevan seurustelusta ja muita ei saa olla, ei tarkoita sitä, että ollaan heti perustamassa perhe ja erota ei voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
Itse olen asettanut ihan selvät rajat tälle. 2-3 kuukautta voidaan tapailla (miehellä aikaa miettiä haluaako seurustella vai ei), sen jälkeen se päätös on tehtävä haluaako olla mun kanssa vai haluaako vielä jatkaa sinkkuna ja katsella tarjontaa. Jos haluaa olla minun kanssa niin hienoa, sitten voidaan olla seurusteleva pari, jotka eivät siis tapaile tai katsele enää muita, ja jotka katsovat yhdessä rauhassa tuleeko siitä meidän parisuhteesta jotain suurempaa vielä. Jos mies ei osaa tuossa kohtaa sanoa pystyykö tuon vertaa minuun sitoutumaan että aloitettaisiin parisuhde yksinoikeudella, niin lopetan suhteen.
Näin kolmen vuoden deittailun, satojen treffien, kymmenen eri tapailun ja viiden suhteen jälkeen, kokemus on itselleni opettanut. Mies ottaa sinulta mielellään ihan niin paljon kaikkea kuin vain saa, niin kauan kun et vaadi sitoutumista. Se ei kuitenkaan tarkoita, todellakaan, että hän olisi kuuna päivänä sinuun tulevaisuudessa sitoutumassa. Hän vain nauttii tarjoiluista, niin kauan kun sitä on tarjolla. Ei sitä tietenkään noin suoraan sanota, vaan se verhotaan "kiireisiin, siihen että on vähän epävarma tunteistaan/mitä haluaa elämässä, tai että haluaa miettiä ja olla sitten super varma kun toisen valitsee jne".
Hahaha, olet siis todella oikeassa, mutta alkoi ihan naurattaa, kun edellinen sitoutumishaluton tapailumies veti varmaan noi kaikki listaamasi syyt, miksi ei voi sitoutua :D Ihan liian pitkään jatkoin sitäkin juttua(n.5kk), ehdin jo ihastua kunnolla ja alkaa maalailla tulevaisuutta. Ihan selkeä pelimieshän tuo oli näin jälkikäteen ajateltuna ja tosiaan kaikki nuo, en tiedä, mitä haluan elämältä ja olen tosi kiireinen töiden ja muiden juttujen suhteen jne. kyllä tosiaan matkan varrella tuli sieltä. Tiedänpähän varoa seuraavalla kerralla.
Joo, nuo kaikki on kyllä tultu tässä matkan varrella kuultua ja useammalta mieheltä :D Tekis mieli vaan vetää viulu takataskusta esiin ja alkaa soittaa sitä, kun mies alkaa selittää noita nyyhkyselityksiään, joilla koittaa vedota siihen että antaisin lisää aikaa hänelle pelleilyyn.
No, oma syyni kun useampaankin haksahdin, kiltti kun olen. Mutta EI ENÄÄ. Nyt se on kerrasta poikki noiden kanssa ja takaisin en ota (sitä yrittävät usein myös).
Ne on narsisteja tai narsistisia. Kauhulla seuraan tässä, kun naapuri pyörittää naiskaruselliaan. Tän hetkinen nainen on lempattu pariin otteeseen ja imuroitu takaisin ja siinä välissä käy vierailulla toiset naiset. Ja kun edellinen suhde päättyy, melkein heti alkaa seuraava.
Hei sinä vaaleahiuksinen noin viisikymppinen nainen, jos sut on nyt viimepäivinä taas kerran imuroitu takaisin, sua kusetetaan rankasti. Toi mies iskee jokaista vastaantulijaa ikään, kokoon ja kansallisuuteen katsomatta ja panee kaikkea mikä liikkuu riittävän hitaasti, että ehtii saada kiinni.
Olisko sulla antaa jotain tarkempaa tuntomerkkiä miehestä, esim tumma vai vaalea, pitkä vai ei niin pitkä?
Ei ole kovin pitkä. On tosi supliikki. Tämä nainen ilmestyi joskus keväällä tai kesällä.
Kyllä 2-3 kk kohdalla miehen pitäisi kysyä parisuhdetta ja kysyykin, jos sitä haluaa. Jos haluaa sitoutumista mutta toinen ei niin kannattaa ottaa välimatkaa, alkaa tapailla muita ja sanoa syyksi se että kun toinen ei tiedä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ei kaikki tunnu ymmärtävän että deittimiesten tarjoamia palveluita käyttää myös naimisissa olevat naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
Itse olen asettanut ihan selvät rajat tälle. 2-3 kuukautta voidaan tapailla (miehellä aikaa miettiä haluaako seurustella vai ei), sen jälkeen se päätös on tehtävä haluaako olla mun kanssa vai haluaako vielä jatkaa sinkkuna ja katsella tarjontaa. Jos haluaa olla minun kanssa niin hienoa, sitten voidaan olla seurusteleva pari, jotka eivät siis tapaile tai katsele enää muita, ja jotka katsovat yhdessä rauhassa tuleeko siitä meidän parisuhteesta jotain suurempaa vielä. Jos mies ei osaa tuossa kohtaa sanoa pystyykö tuon vertaa minuun sitoutumaan että aloitettaisiin parisuhde yksinoikeudella, niin lopetan suhteen.
Näin kolmen vuoden deittailun, satojen treffien, kymmenen eri tapailun ja viiden suhteen jälkeen, kokemus on itselleni opettanut. Mies ottaa sinulta mielellään ihan niin paljon kaikkea kuin vain saa, niin kauan kun et vaadi sitoutumista. Se ei kuitenkaan tarkoita, todellakaan, että hän olisi kuuna päivänä sinuun tulevaisuudessa sitoutumassa. Hän vain nauttii tarjoiluista, niin kauan kun sitä on tarjolla. Ei sitä tietenkään noin suoraan sanota, vaan se verhotaan "kiireisiin, siihen että on vähän epävarma tunteistaan/mitä haluaa elämässä, tai että haluaa miettiä ja olla sitten super varma kun toisen valitsee jne".
Hahaha, olet siis todella oikeassa, mutta alkoi ihan naurattaa, kun edellinen sitoutumishaluton tapailumies veti varmaan noi kaikki listaamasi syyt, miksi ei voi sitoutua :D Ihan liian pitkään jatkoin sitäkin juttua(n.5kk), ehdin jo ihastua kunnolla ja alkaa maalailla tulevaisuutta. Ihan selkeä pelimieshän tuo oli näin jälkikäteen ajateltuna ja tosiaan kaikki nuo, en tiedä, mitä haluan elämältä ja olen tosi kiireinen töiden ja muiden juttujen suhteen jne. kyllä tosiaan matkan varrella tuli sieltä. Tiedänpähän varoa seuraavalla kerralla.
Joo, nuo kaikki on kyllä tultu tässä matkan varrella kuultua ja useammalta mieheltä :D Tekis mieli vaan vetää viulu takataskusta esiin ja alkaa soittaa sitä, kun mies alkaa selittää noita nyyhkyselityksiään, joilla koittaa vedota siihen että antaisin lisää aikaa hänelle pelleilyyn.
No, oma syyni kun useampaankin haksahdin, kiltti kun olen. Mutta EI ENÄÄ. Nyt se on kerrasta poikki noiden kanssa ja takaisin en ota (sitä yrittävät usein myös).
Ne on narsisteja tai narsistisia. Kauhulla seuraan tässä, kun naapuri pyörittää naiskaruselliaan. Tän hetkinen nainen on lempattu pariin otteeseen ja imuroitu takaisin ja siinä välissä käy vierailulla toiset naiset. Ja kun edellinen suhde päättyy, melkein heti alkaa seuraava.
Hei sinä vaaleahiuksinen noin viisikymppinen nainen, jos sut on nyt viimepäivinä taas kerran imuroitu takaisin, sua kusetetaan rankasti. Toi mies iskee jokaista vastaantulijaa ikään, kokoon ja kansallisuuteen katsomatta ja panee kaikkea mikä liikkuu riittävän hitaasti, että ehtii saada kiinni.
Olisko sulla antaa jotain tarkempaa tuntomerkkiä miehestä, esim tumma vai vaalea, pitkä vai ei niin pitkä?
Ei ole kovin pitkä. On tosi supliikki. Tämä nainen ilmestyi joskus keväällä tai kesällä.
Sano vielä missäpäin Suomea?
Ettei vaan olisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
Itse olen asettanut ihan selvät rajat tälle. 2-3 kuukautta voidaan tapailla (miehellä aikaa miettiä haluaako seurustella vai ei), sen jälkeen se päätös on tehtävä haluaako olla mun kanssa vai haluaako vielä jatkaa sinkkuna ja katsella tarjontaa. Jos haluaa olla minun kanssa niin hienoa, sitten voidaan olla seurusteleva pari, jotka eivät siis tapaile tai katsele enää muita, ja jotka katsovat yhdessä rauhassa tuleeko siitä meidän parisuhteesta jotain suurempaa vielä. Jos mies ei osaa tuossa kohtaa sanoa pystyykö tuon vertaa minuun sitoutumaan että aloitettaisiin parisuhde yksinoikeudella, niin lopetan suhteen.
Näin kolmen vuoden deittailun, satojen treffien, kymmenen eri tapailun ja viiden suhteen jälkeen, kokemus on itselleni opettanut. Mies ottaa sinulta mielellään ihan niin paljon kaikkea kuin vain saa, niin kauan kun et vaadi sitoutumista. Se ei kuitenkaan tarkoita, todellakaan, että hän olisi kuuna päivänä sinuun tulevaisuudessa sitoutumassa. Hän vain nauttii tarjoiluista, niin kauan kun sitä on tarjolla. Ei sitä tietenkään noin suoraan sanota, vaan se verhotaan "kiireisiin, siihen että on vähän epävarma tunteistaan/mitä haluaa elämässä, tai että haluaa miettiä ja olla sitten super varma kun toisen valitsee jne".
Hahaha, olet siis todella oikeassa, mutta alkoi ihan naurattaa, kun edellinen sitoutumishaluton tapailumies veti varmaan noi kaikki listaamasi syyt, miksi ei voi sitoutua :D Ihan liian pitkään jatkoin sitäkin juttua(n.5kk), ehdin jo ihastua kunnolla ja alkaa maalailla tulevaisuutta. Ihan selkeä pelimieshän tuo oli näin jälkikäteen ajateltuna ja tosiaan kaikki nuo, en tiedä, mitä haluan elämältä ja olen tosi kiireinen töiden ja muiden juttujen suhteen jne. kyllä tosiaan matkan varrella tuli sieltä. Tiedänpähän varoa seuraavalla kerralla.
Joo, nuo kaikki on kyllä tultu tässä matkan varrella kuultua ja useammalta mieheltä :D Tekis mieli vaan vetää viulu takataskusta esiin ja alkaa soittaa sitä, kun mies alkaa selittää noita nyyhkyselityksiään, joilla koittaa vedota siihen että antaisin lisää aikaa hänelle pelleilyyn.
No, oma syyni kun useampaankin haksahdin, kiltti kun olen. Mutta EI ENÄÄ. Nyt se on kerrasta poikki noiden kanssa ja takaisin en ota (sitä yrittävät usein myös).
Ne on narsisteja tai narsistisia. Kauhulla seuraan tässä, kun naapuri pyörittää naiskaruselliaan. Tän hetkinen nainen on lempattu pariin otteeseen ja imuroitu takaisin ja siinä välissä käy vierailulla toiset naiset. Ja kun edellinen suhde päättyy, melkein heti alkaa seuraava.
Hei sinä vaaleahiuksinen noin viisikymppinen nainen, jos sut on nyt viimepäivinä taas kerran imuroitu takaisin, sua kusetetaan rankasti. Toi mies iskee jokaista vastaantulijaa ikään, kokoon ja kansallisuuteen katsomatta ja panee kaikkea mikä liikkuu riittävän hitaasti, että ehtii saada kiinni.
Olisko sulla antaa jotain tarkempaa tuntomerkkiä miehestä, esim tumma vai vaalea, pitkä vai ei niin pitkä?
Ei ole kovin pitkä. On tosi supliikki. Tämä nainen ilmestyi joskus keväällä tai kesällä.
Sano vielä missäpäin Suomea?
Ettei vaan olisi...
Etelä
Vierailija kirjoitti:
En käsitä lainkaan nykyajan tapailukulttuuria joka pitää tiukasti erottaa seurustelukulttuurista.
Ennen oli niin, että tavattiin joku ihminen, nyt heteronaisena puhun miehestä. Vaikka tansseissa tai kaveriporukassa.
Tehtiin treffit johonkin, ei kotiin vaan usein joko kahvilaan, ajeltiin autolla (silloin uskallettiin), elokuviin tms. Vaihdettiin puhelinnumeroita.
Sitten jos tuntui kivalta ihmiseltä niin sovittiin toiset treffit jne.
Jossain vaiheessa mies tuli hakemaan jo kotoa tai itse kutsuin kotiin kylään.
Myös mentiin tanssimaan, kylään ystävien luo, outsuttiin ystäviä, mentiin pienelle matkalle jne. Siitä se sitten pikkuhiljaa vakiintui itsestään seurusteluksi.
Ei mitenkään erikseen nimetty, että nyt tapaillaan, nyt seurustellaan.
Kyllä aika pian alettiin puhua poika- tai tyttöystävästä/kaverista.
Ehkä ihan tapailun alussa saatettiin tavata muitakin, mutta ei sitten kun tapaamisia oli jo useita ja sovittiin selkeästi milloin nähdään uudestaan. Seksiin mentiin usein vasta kun oli edes joitain viikoja tai kuukausia tavattu/seurusteltu.
Muuten, siihen aikaan soitettiin oikealla lankapuhelimella ja puhuttiin tapaamisten välillä. Jos kotona oli puhelin tai puhelinkioskilta jos vain toisen kotona oli.
Oi noita aikoja.
Nyt tuntuu, että mitä helpompaa teknisesti sitä vaikeampaa henkisesti ovat nämä ihmissuhteet.
Puhuminen on todella ylivoimaista ja harvinaista ilmeisesti. Sehän on selvää, että kommunikointi on vaikeaa, tulee väärinkäsityksiä ja tulkintavaikeuksia kun vain näpytellään tekstiviestejä sun muita.
Minua on jo nuoruudessani 80-luvullakin vedätetty niin härskisti, että ehkä olisi säästynyt joltain kun olisi osannut ja uskaltanut ottaa ajoissa esille, että mitä tässä ollaan.
Ja sitten jos toinen olisi kiemurrellut, olisi osannut ehkä vetää johtopäätöksiä.
Silloin sitä vaan ei vielä tajunnut, kun kuvitteli että kaikki muutkin etsisivät sitä pitkäaikaista kumppania. Ja vain yhtä, olihan näitä varattuja silloinkin...
Nykyään kun näyttää että mikä tahansa on sallittua, eikä mitenkään tuomittavaa panna ympäriinsä, niin sitä suuremmalla syyllä ottaisin melko aikaisin esiin, jospa edes muutamalta näistä roikottajista välttyisi.
En minä ole aikuisiälläkään aina tajunnut, ja siinä sitä huomaa kun 6 kk kohdalla puhuu suhteesta, ja mies älähtää että eihän meillä mitään suhdetta ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ellei tunteet herää parissa kk, ei ne herää lainkaan. Me oltiin oltu yhdessä 2 viikkoa kun puhuttiin mitä elämältä haluttiin, mistä ostetaan talo jne.
Vuodessa ostettiin se talo ja kahdessa mentiin naimisiin, ja siitä on nyt 14 onnellista vuotta.
Ennen sitä olin seurustellut 6 v tietämättä edelleenkään, tuleeko tästä mitään. Nyt tiedän että ellei tiedä rakastaako, niin ei rakasta. Se on niin helppoa, pitää vaan uskaltaa lopettaa "melkein toimiva " suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä lainkaan nykyajan tapailukulttuuria joka pitää tiukasti erottaa seurustelukulttuurista.
Ennen oli niin, että tavattiin joku ihminen, nyt heteronaisena puhun miehestä. Vaikka tansseissa tai kaveriporukassa.
Tehtiin treffit johonkin, ei kotiin vaan usein joko kahvilaan, ajeltiin autolla (silloin uskallettiin), elokuviin tms. Vaihdettiin puhelinnumeroita.
Sitten jos tuntui kivalta ihmiseltä niin sovittiin toiset treffit jne.
Jossain vaiheessa mies tuli hakemaan jo kotoa tai itse kutsuin kotiin kylään.
Myös mentiin tanssimaan, kylään ystävien luo, outsuttiin ystäviä, mentiin pienelle matkalle jne. Siitä se sitten pikkuhiljaa vakiintui itsestään seurusteluksi.
Ei mitenkään erikseen nimetty, että nyt tapaillaan, nyt seurustellaan.
Kyllä aika pian alettiin puhua poika- tai tyttöystävästä/kaverista.
Ehkä ihan tapailun alussa saatettiin tavata muitakin, mutta ei sitten kun tapaamisia oli jo useita ja sovittiin selkeästi milloin nähdään uudestaan. Seksiin mentiin usein vasta kun oli edes joitain viikoja tai kuukausia tavattu/seurusteltu.
Muuten, siihen aikaan soitettiin oikealla lankapuhelimella ja puhuttiin tapaamisten välillä. Jos kotona oli puhelin tai puhelinkioskilta jos vain toisen kotona oli.
Oi noita aikoja.
Nyt tuntuu, että mitä helpompaa teknisesti sitä vaikeampaa henkisesti ovat nämä ihmissuhteet.
Puhuminen on todella ylivoimaista ja harvinaista ilmeisesti. Sehän on selvää, että kommunikointi on vaikeaa, tulee väärinkäsityksiä ja tulkintavaikeuksia kun vain näpytellään tekstiviestejä sun muita.Minua on jo nuoruudessani 80-luvullakin vedätetty niin härskisti, että ehkä olisi säästynyt joltain kun olisi osannut ja uskaltanut ottaa ajoissa esille, että mitä tässä ollaan.
Ja sitten jos toinen olisi kiemurrellut, olisi osannut ehkä vetää johtopäätöksiä.Silloin sitä vaan ei vielä tajunnut, kun kuvitteli että kaikki muutkin etsisivät sitä pitkäaikaista kumppania. Ja vain yhtä, olihan näitä varattuja silloinkin...
Nykyään kun näyttää että mikä tahansa on sallittua, eikä mitenkään tuomittavaa panna ympäriinsä, niin sitä suuremmalla syyllä ottaisin melko aikaisin esiin, jospa edes muutamalta näistä roikottajista välttyisi.
En minä ole aikuisiälläkään aina tajunnut, ja siinä sitä huomaa kun 6 kk kohdalla puhuu suhteesta, ja mies älähtää että eihän meillä mitään suhdetta ole...
Miksi sinä suostut tuollaiseen? Paskasta kannattaa erota heti, eikä odotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vietä aikaa miehen kanssa niin tiiviisti. Anna sen ikävöidä sinua.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei kaikki tunnu ymmärtävän että deittimiesten tarjoamia palveluita käyttää myös naimisissa olevat naiset.
Ap nyt tuskin on sellainen, koska ap haluaisi tietää, mihin suhde johtaa. Mutta deittimiehissä (siis niissäkin, ketkä mukamas etsii parisuhdetta, mutta oikeasti vain haluavat kaataa naisia) on myös naimisissa olevia ja nuo ovat ainakin niitä, ketkä venkoilevat suhteen tulevaisuuden määrittämisen kanssa, koska mitään tulevaisuuttahan ei ole tulossa, kun oikeasti kotona odottaa jo se vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää hyvät ihmiset sitoutuko toiseen ennenkuin tunnette toisen perusteellisesti. Nähneet hänen hyvät ja huonot päivänsä. Arjen ja pyhän. Kaksi kuukautta seurustelua on pääsääntöisesti aivan liian lyhyt aika ja suurella riskillä menemistä. Suosittelen tapaamisien ja seurustelun aikana herkästi eroamista, jos tuntuu , ettei ole sopiva. Ei kannata sinnitellä eikä yrittää. Vaihtoon ja sopivamman etsintään ennen perheen perustamista.
Siis kehotatko pyörittelemään useampaa miestä siihen asti, kunnes on valmis suurin piirtein avioliittoon (eli kun tietää vastauksen kaikkiin noihin hyviin ja huonoihin päiviin jne.)?187
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
Itse olen asettanut ihan selvät rajat tälle. 2-3 kuukautta voidaan tapailla (miehellä aikaa miettiä haluaako seurustella vai ei), sen jälkeen se päätös on tehtävä haluaako olla mun kanssa vai haluaako vielä jatkaa sinkkuna ja katsella tarjontaa. Jos haluaa olla minun kanssa niin hienoa, sitten voidaan olla seurusteleva pari, jotka eivät siis tapaile tai katsele enää muita, ja jotka katsovat yhdessä rauhassa tuleeko siitä meidän parisuhteesta jotain suurempaa vielä. Jos mies ei osaa tuossa kohtaa sanoa pystyykö tuon vertaa minuun sitoutumaan että aloitettaisiin parisuhde yksinoikeudella, niin lopetan suhteen.
Näin kolmen vuoden deittailun, satojen treffien, kymmenen eri tapailun ja viiden suhteen jälkeen, kokemus on itselleni opettanut. Mies ottaa sinulta mielellään ihan niin paljon kaikkea kuin vain saa, niin kauan kun et vaadi sitoutumista. Se ei kuitenkaan tarkoita, todellakaan, että hän olisi kuuna päivänä sinuun tulevaisuudessa sitoutumassa. Hän vain nauttii tarjoiluista, niin kauan kun sitä on tarjolla. Ei sitä tietenkään noin suoraan sanota, vaan se verhotaan "kiireisiin, siihen että on vähän epävarma tunteistaan/mitä haluaa elämässä, tai että haluaa miettiä ja olla sitten super varma kun toisen valitsee jne".
Hahaha, olet siis todella oikeassa, mutta alkoi ihan naurattaa, kun edellinen sitoutumishaluton tapailumies veti varmaan noi kaikki listaamasi syyt, miksi ei voi sitoutua :D Ihan liian pitkään jatkoin sitäkin juttua(n.5kk), ehdin jo ihastua kunnolla ja alkaa maalailla tulevaisuutta. Ihan selkeä pelimieshän tuo oli näin jälkikäteen ajateltuna ja tosiaan kaikki nuo, en tiedä, mitä haluan elämältä ja olen tosi kiireinen töiden ja muiden juttujen suhteen jne. kyllä tosiaan matkan varrella tuli sieltä. Tiedänpähän varoa seuraavalla kerralla.
Joo, nuo kaikki on kyllä tultu tässä matkan varrella kuultua ja useammalta mieheltä :D Tekis mieli vaan vetää viulu takataskusta esiin ja alkaa soittaa sitä, kun mies alkaa selittää noita nyyhkyselityksiään, joilla koittaa vedota siihen että antaisin lisää aikaa hänelle pelleilyyn.
No, oma syyni kun useampaankin haksahdin, kiltti kun olen. Mutta EI ENÄÄ. Nyt se on kerrasta poikki noiden kanssa ja takaisin en ota (sitä yrittävät usein myös).
Ne on narsisteja tai narsistisia. Kauhulla seuraan tässä, kun naapuri pyörittää naiskaruselliaan. Tän hetkinen nainen on lempattu pariin otteeseen ja imuroitu takaisin ja siinä välissä käy vierailulla toiset naiset. Ja kun edellinen suhde päättyy, melkein heti alkaa seuraava.
Hei sinä vaaleahiuksinen noin viisikymppinen nainen, jos sut on nyt viimepäivinä taas kerran imuroitu takaisin, sua kusetetaan rankasti. Toi mies iskee jokaista vastaantulijaa ikään, kokoon ja kansallisuuteen katsomatta ja panee kaikkea mikä liikkuu riittävän hitaasti, että ehtii saada kiinni.
Olisko sulla antaa jotain tarkempaa tuntomerkkiä miehestä, esim tumma vai vaalea, pitkä vai ei niin pitkä?
Ei ole kovin pitkä. On tosi supliikki. Tämä nainen ilmestyi joskus keväällä tai kesällä.
Sano vielä missäpäin Suomea?
Ettei vaan olisi...Etelä
😮
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parin kuukauden tapailun jälkeen pitäisi jo olla käsitys siitä, halutaanko seurustella. Eli ei nyt ainakaan tapailla enää muita.
Jotkut kommentoijat tuntuvat pitävän seurustelua jonain suurenkin mittaluokan sitoumuksena, jota varten pitää miettiä ja tuumailla kuukausikaupalla :D Seurustelu on seurustelua, ei se nyt kuitenkaan ole avioliiton tasoinen sitoumus, vaan seurustelun voi lopettaa, jos siltä alkaa tuntua.
Samaa mieltä kanssasi, muilla taitaa olla joku oma määritelmä seurustelulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaus päättyy: Hukkaanko vain aikaani? Tämä jäi mietityttämään itseäni. Eikö tapailu olekaan elämää? Onko seurustelu ja parisuhde ainoa tila, milloin ap ei hukkaa aikaa? Entä minä, elin lähes kaksikymmentä vuotta edes aietta aloittaa parisuhde, oliko tuo aika hukkaan heitettyä.
Jos esimerkiksi ikää on 35v ja haluaisi naisena vielä lapsia, niin kyllä se on hukkaan heitettyä aikaa roikkua löysässä hirressä odotellen kuukausia tai jopa vuosia, että joku mies miettisi, että haluaisikohan hän tätä vaiko eikö. Eli kyllä voi käyttää termiä heittää aikaa hukkaan, jos nainen tuossa tilanteessa käyttää aikaansa pelimiesten hyödykkeenä (toki alkuun tietämättään, mutta kun selviää, että mies on tuollainen venkoilija, niin äkkiä vaihtoon).
Mutta onko sillä merkitystä, kutsuuko yhdessä vietettyä aikaa tapailuksi vai seurusteluksi? Jos suhde päättyy, eikö se ole tuossa tilanteessa samalla tavalla hukkaan heitettyä aikaa kutsuipa sitä tapailuksi tai seurusteluksi? Mä en ole koskaan tavannut miestä, josta olisin parissa kuukaudessa tiennyt, että tuostapa saan loistavan isän lapsilleni.
Minulle on kyllä tullut tuollainen tunne nopeasti. Tietenkään ei voi varmaksi tietää onko hän loistava muuten kuin vasta sitten, kun hän on lastesi isä. Toisaalta voit vaikka vuositolkulla seurustella hänen kanssaan ja analysoida kaikkea järjellä ja silti hän voi osoittautua paskaksi.
Totta tuokin. Mutta ehtiikö kahdessa kuukaudessa edes näkemään, miten toinen ihminen toimii lasten kanssa? Tai miten toinen osallistuu kotitöihin? Millaista toisen rahankäyttö on? Paljonko todellisuudessa käyttää päihteitä? Tai millaista arki toisen kanssa tulee olemaan eli onko arki sellaista, että siihen on järkevää hankkia lapsiakin? Tapailun alkuvaiheessahan itsestään antaa mahdollisimman hyvin kuvan toiselle. On se "paras versio" itsestään. Ja se on helppoa, koska minkään valtakunnan ongelmia ei suhteessa vielä ole. Lisäksi alussahan ei niinkään ihastu toiseen ihmiseen vaan mielikuvaan toisesta ihmisestä. Toista katsoo ruusunpunaisten lasien läpi ja vaikka toinen tekisikin tai sanoisikin jotain, minkä pitäisi olla red flag, sen ihastuksissaan joko sivuuttaa tai selittelee itselleen parhain päin. Koska on niin ihastunut, ettei halua huomata toisen vikoja. Ja ne viat alkavat ärsyttää vasta myöhemmin. Vasta sitten, kun ensihuuma on mennyt ohi eikä toinenkaan ole enää "paras versio" itsestään vaan se, mikä oikeastikin on.
Mä ymmärrän hyvin, että - varsinkin, jos suhteeseen liittyy seksi - halutaan olla vain yhden kanssa kerrallaan. Ihan jo tautienkin vuoksi. Mutta eihän seurustelussa lupauduta mihinkään muuhun kuin siihen, ettei olla muiden kanssa samaan aikaan. Seurustelusuhde voi päättyä ihan kuten tapailusuhdekin. Varsinkin, jos sen aloittaa parin kuukauden tuntemisen jälkeen edelleen ihastuneena ja toisen kaikki viat huomioimatta. Voi todeta puolen vuoden tai vuoden päästä, ettei suhde toimikaan. Jos suhdettaan on kutsunut tapailuksi, se on hukkaan heitettyä aikaa, mutta jos sitä on kutsunut seurusteluksi, se ei ole hukkaan heitettyä aikaa. Tätä logiikkaa mä en tajua.
Eri ja yritän pohtia tuota tapailun ja seurustelun eroa. Tapailussa on useimmiten hyväksyttyä treffailla muita ja harrastaa seksiä muiden kanssa. Seurustelu on useimmiten eksklusiivista ja nähdään lupauksena sitoutumisesta yhteen ihmiseen. Tapailua ei nähdä oikeana suhteena vaan jaksona, joka johtaa suhteeseen (toivottavasti) ja tässä välitilassa ei haluta hillua pitkiä aikoja. Seurustelun eksklusiivisuus tekee siitä ns. arvokkaamman ja oikean suhteen, johon on luvattu myös panostaa. Välitilassa olo pitkiä aikoja nähdään ajanhukkana, koska se ei ole johtanut päämäärään, eli monogamiseen suhteeseen. Voisi myös ajatella, että juuri seurustelun kariutuminen on hukkaan mennyttä aikaa, koska suhteeseen on panostettu enemmän ja mitään ei jäänyt käteen (jokainen määritelköön itse, mitä se on, mitä pitäisi jäädä käteen ja oliko seurustelulla jokin seuraava päämäärä: avioliitto, lapset, joka jäi saavuttamatta tai ihan toiveena elämänkestävä suhde). Suhteiden kesto, onnellisuus niissä ja eron syy varmasti vaikuttavat myös, nähdäänkö suhde ajanhukkana. Monimutkaisia asioita :)
Taidat olla virkanainen (-mies?). Missä tilassa kulloinkin siis ollaan? Hirmuista säätöä!
Päämäärätietoinen ihminen haluaa tietää onko nykyisestä tilanteesta mahdollista päästä hänen tavoittelemaansa ja toivomaansa lopputulokseen. Joillekin se on tapailusta seurusteluun ja joillekin vaikka seurustelusta avioliittoon. Sen takia asioista kuuluu keskustella, ettei säädetä ja vellota jossain määrittelemättömässä usvassa vaan se tila on kummallekin selvä. Omista toiveistaan suhdetta koskien puhumisen ei pitäisi olla mitenkään vaikeaa. Jos ei ole samaa mieltä niin sitten ei ole ja suhde kannattaa lopettaa, jos näkemysero on liian suuri. Suhteesta keskustelu ei ole säätöä vaan kahden normaalin aikuisen kommunikointia ja hyvän suhteen perusta on hyvä kommunikointi.
En ole ihan sanatarkasti virkanainen, mutta ihan hyvä profilointiyritys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen tapailusäätämistä?
Ihan normaalia haluta tutustua ihmiseen ennen kuin ryntää suhteeseen. Esim. vanhempani olivat 6kk kavereita ennen kuin alkoivat seurustelemaan (molemmat kyllä kiinnostuivat toisistaan ensisilmäyksellä) ja yksi ystäväpariskunta hengaili myös 6kk ennen kuin tekivät päätöksen alkaa suhteeseen.
Toki on niitäkin jotka haluaa alkaa käytännössä heti, esim. isovanhempani menivät naimisiin parin kuukauden päästä siitä kun olivat tavanneet toisensa ensimmäisen kerran, ja yksi ystävä toi kerran tapaamansa Tinder-miehen mukaan kavereiden festarireissulle, jossa alkoivat sitten seurustelemaan ja tuosta about 6kk päästä olivat jo kihloissa jne.
Monenlaisia.Niin, no näille hartaille mietiskelijöille voi tietysti myös ehdottaa, että jos haluat pohdiskella ja fiilistellä ajan kanssa niin mieti rauhassa sillä aikaa kun mä puolestani käyn tsekkaamassa tän toisen tyypin ja mietiskelen kans siinä tahollani. Jostain syystä tää sitten ei kuitenkaan useimmille sovi.
Mille ihmeen hartaille mietiskelijöille?
Ihan normaalia tutustua rauhassa ja olla ensin kaveri, ei siinä ole mitään syytä alkaa uhoilemaan ja uhkailemaan tuolla tavoin kuin sinä tuossa maalailet.
Itselläni menisi kyllä heti maku tuollaiseen kiristäjään, joka ei osaa ottaa rennosti vaan kaikki täytyy mennä kuten Hän haluaa, tai muutoin alkaa uhkailu ja kiristys.
Ei sun tarvi painostaa ketään mihinkään, jos se on sulle oikea ihminen. Se haluaa olla sinun kanssasi, ja sinulla on rauhallinen olo sielussasi eikä hirveää hätää sitoutumisesta.Mitä kiristämistä siinä on jos homma pidetään sitten johdonmukaisesti juuri niin löyhänä ja rentona kuin se toinen osapuoli toivoo? Edellisessä puhuttiin nimenomaan osapuolista "kavereina" tutustumisvaiheessa. Mistä lähtien kaverisuhteet ovat olleet eksklusiivisia?
Sori, elät jotenkin eri maailmassa kuin minä. En osaa kommentoida, elät selvästi ns. tapailukulttuurissa jossa ei ole olemassa tuollaista kaverina tutustumista, vaan kaikki tehdään tietoisesti pelaillen ja hyötyen.
Minä en nussi mun kavereita, voit pitää maailmasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parin kuukauden tapailun jälkeen pitäisi jo olla käsitys siitä, halutaanko seurustella. Eli ei nyt ainakaan tapailla enää muita.
Jotkut kommentoijat tuntuvat pitävän seurustelua jonain suurenkin mittaluokan sitoumuksena, jota varten pitää miettiä ja tuumailla kuukausikaupalla :D Seurustelu on seurustelua, ei se nyt kuitenkaan ole avioliiton tasoinen sitoumus, vaan seurustelun voi lopettaa, jos siltä alkaa tuntua.
Samaa mieltä kanssasi, muilla taitaa olla joku oma määritelmä seurustelulle.
Täällä kolmas samaa mieltä. Ei seurustelu tarkoita avo- tai avioliittoa vaan sitoutumista olemaan vain yhden ihmisen kanssa. Jos kuukausikaupalla pitää tuumailla, on joko sitoutumiskammoinen tai kyseinen mahdollinen kumppani ei vaan sytytä ja jahkailija roikkuu mukana, kun ei uskalla puhua suoraan.
Tapailumiehenne siis pyörittää useampaa naista. Ei varmasti halveksi teitä yhtään. Miksi alennut tuohon?