Pari kuukautta tapailua eikä mies osaa sanoa mihin se johtaa.

Tuota etelän veijaria, mistä edellä vihjattiin, en pysty tunnistamaan pelkästään tuolla vihjeellä tietenkään. Etelä on niin laaja alue. Mutta silmät auki ja hoksottimet pelaamaan joka tapauksessa.

No osaatko sinä sanoa mihin se johtaa?

Luultavastikaan et, mutta *minä* osaan sanoa että tuollaisella asenteella sinulta, ei mihinkään pysyvään.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla luonteenpiirteistäkin kiinni (jossain persoonallisuustestin yhteydessä mun kohdalla oli, että persoonatyyppini on sellainen, että suhteen tulevaisuuteen sitoudutaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, eli aika määrätietoinen sen suhteen ja sellainen lojaali ja sitoutuva tyyppi), mutta mulla nämä jutut menee tinderissä siten, että katselen profiilit tarkkaan, kirjoittelen kohtuullisen paljon ja jos sitten katson, että haluan tavata jonkun, niin olen kyllä jo aika kiinnostunut ko. tyypistä. Eli tuossa vaiheessa olen jo kirjoitellen selvittänyt mulle oleellisimmat asiat. Sitten tavatessa, jos on kemiaa, niin olen aika valmis heittäytymään suhteeseen hyvinkin nopealla aikataululla (ja jos kemiaa ei ole, ei tule toisia treffejä).

En tietenkään naimisiin ole menossa, yhteen muuttamassa tai mitään sellaista, mutta tarkoitan sitä, että muut miehet jäisi kyllä heti ja keskittyisin siihen yhteen. Mun on tosi vaikea ymmärtää näitä venkuloita, ketkä ei kuukausienkaan päästä tiedä, että vieläkö pitäisi katsella muita vai olisiko tämä nyt keskittymisen arvoinen.

Olin aiemmin pitkässä parisuhteessa, joten nuoruus meni ilman deittiviidakossa pyörimistä. Nyt tuohon sirkukseen on saanut tutustua. Kuulostan nyt boomerilta tai pikkuvanhalta (ikä 35v) mutta se, että kaiken saa tilattua kotiintoimituksella parilla klikkauksella ja deittisivuilla voi tykkäillä kaikista ja aina etsiä parempaa, on ehkä tehnyt ihmisistä kykenemättömiä pitkäjänteisyyteen. Terve itsekkyys on tietysti ok, mutta tuo venkulointi sen takia, että haluaa panohiirenä pyöriä etsimässä aina uutta hyvänmielenlähdettä koska vaihtoehtoja on, kertoo henkilön kypsymättömyydestä ja siitä, että keskittymiskyky on kokaiinioravan luokkaa. Keskittymiskykyyn vain yhtä ihmistä kohtaan vaikuttaa myös ympäristö ja yleinen arvomaailma. Me ajatuksiltamme vanhat dinosaurukset, jotka haluavat seurustella vakavasti ja vain yhden ihmisen kanssa (niin että toinenkin tekee niin) jäämme jalkoihin kevytsuhteita suosivassa ilmapiirissä.

Olen sua pari vuotta vanhempi ja se, kelle vastasit. Ja joo, taidan ajatusmaailmoineni olla tosiaan dinosaurusluokkaa nykyään. :D Mä itse asiassa kokeilin lähteä yhteen suhteeseen kevyesti, että ihan vaan reboundia pitkän suhteen jälkeen jne., mutta ei mennyt kuin varmaan just se 2kk, kun olin jo ihan rakastunut ja huonostihan siinä kävi, kun oli tosiaan vastapuolikin vain kevyesti liikkeellä. En siis vain osaa tätä tapailujuttua. Tai musta se on ihan paradoksi, koska jos en olisi siitä ihmisestä kiinnostunut, en haluaisi tapailla häntä, ja jos olen kiinnostunut, haluan lopulta kuitenkin pitkän, kunnon suhteen. Eli miten ihmeessä voisi olla kevytsuhde? :D

Kirjoitit muuten tosi hyvin luonteenpiirteiden vaikutuksesta ja kuinka jotkut ovat määrätietoisia, lojaaleja ja sitoutuvia. Jos tekisin tuon saman persoonallisuustestin, veikkaan että tulokseni olisi sama. Olen tuo 35v jolle kommentoit. Ainakin dinosaurusluokassa meitä on vähintään kaksi :) Kerran olen ollut ns. friends with benefits- suhteessa, (myös eron jälkeen) en lopettanut sitä omien tunteideni takia, vaan sen takia, että se ei johda mihinkään pysyvämpään, ja se on se mitä toivon, niin katsoin asian turhaksi. Juurikin tuo, jos on ihmisestä kiinnostunut, miksi tapailla, jos ei halua pitempää suhdetta. Kritisoin kommentissani tuota nettimaailman (ja livemaailman) hektisyyttä, äkkiä vaan ja joka suuntaan, urku auki joka taholle ja kirsikat kakusta. Ei vaan mene minun arvomaailmaani eikä sovi kevytsuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaus päättyy: Hukkaanko vain aikaani? Tämä jäi mietityttämään itseäni. Eikö tapailu olekaan elämää? Onko seurustelu ja parisuhde ainoa tila, milloin ap ei hukkaa aikaa? Entä minä, elin lähes kaksikymmentä vuotta edes aietta aloittaa parisuhde, oliko tuo aika hukkaan heitettyä. 

No mutta sinähän elit tahtosi mukaisesti. Ap tahtoo parisuhteen tapaamansa miehen kanssa eikä tiedä tuleeko siitä haluamaansa suhdetta. On itse ihastunut ja varma tunteistaan ja tahdostaan, mutta eihän hän voi yksin päätöstä tehdä, paitsi päätöksen lopettaa, jos ei etene. Siis ihan eri tilanne. Kyllä se voi kipeää tehdä, jos on eri toiveet ja varsinkin epävarmuus on pahinta. Ymmärrätkö?

Jos tapailu tekee kipeää ja aiheuttaa epävarmuutta, silloin aloittaja tuhlaa aikaansa. Tämä on täysin yksiselitteistä eikä siihen liity lainkaan se, onko tapailumies vakavissaan vai ei. Ei kivusta ja epävarmuudesta synny koskaan hyvää ja tasapainoista suhdetta.

Ei suhde synny vaan sitä luodaan ja rakennetaan yhdessä. Ei ole passiivinen ja itsestään tapahtuva prosessi. Edellyttää osallistujien halukkuutta siihen. Molempien. Kivusta muuten syntyy tietoisuus.

Tää kuulostaa jotenkin sellaselta "riidellään alusta saakka mutta väkisin vaan väännetään koska halutaan työskennellä suhteen eteen"-hommalta. Onhan joillain kuulemma sellaisiakin suhteita joiden eteen ei ole tarvinut liiemmin työskennellä vaan kaikki on sujunut ihan itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla luonteenpiirteistäkin kiinni (jossain persoonallisuustestin yhteydessä mun kohdalla oli, että persoonatyyppini on sellainen, että suhteen tulevaisuuteen sitoudutaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, eli aika määrätietoinen sen suhteen ja sellainen lojaali ja sitoutuva tyyppi), mutta mulla nämä jutut menee tinderissä siten, että katselen profiilit tarkkaan, kirjoittelen kohtuullisen paljon ja jos sitten katson, että haluan tavata jonkun, niin olen kyllä jo aika kiinnostunut ko. tyypistä. Eli tuossa vaiheessa olen jo kirjoitellen selvittänyt mulle oleellisimmat asiat. Sitten tavatessa, jos on kemiaa, niin olen aika valmis heittäytymään suhteeseen hyvinkin nopealla aikataululla (ja jos kemiaa ei ole, ei tule toisia treffejä).

En tietenkään naimisiin ole menossa, yhteen muuttamassa tai mitään sellaista, mutta tarkoitan sitä, että muut miehet jäisi kyllä heti ja keskittyisin siihen yhteen. Mun on tosi vaikea ymmärtää näitä venkuloita, ketkä ei kuukausienkaan päästä tiedä, että vieläkö pitäisi katsella muita vai olisiko tämä nyt keskittymisen arvoinen.

Olin aiemmin pitkässä parisuhteessa, joten nuoruus meni ilman deittiviidakossa pyörimistä. Nyt tuohon sirkukseen on saanut tutustua. Kuulostan nyt boomerilta tai pikkuvanhalta (ikä 35v) mutta se, että kaiken saa tilattua kotiintoimituksella parilla klikkauksella ja deittisivuilla voi tykkäillä kaikista ja aina etsiä parempaa, on ehkä tehnyt ihmisistä kykenemättömiä pitkäjänteisyyteen. Terve itsekkyys on tietysti ok, mutta tuo venkulointi sen takia, että haluaa panohiirenä pyöriä etsimässä aina uutta hyvänmielenlähdettä koska vaihtoehtoja on, kertoo henkilön kypsymättömyydestä ja siitä, että keskittymiskyky on kokaiinioravan luokkaa. Keskittymiskykyyn vain yhtä ihmistä kohtaan vaikuttaa myös ympäristö ja yleinen arvomaailma. Me ajatuksiltamme vanhat dinosaurukset, jotka haluavat seurustella vakavasti ja vain yhden ihmisen kanssa (niin että toinenkin tekee niin) jäämme jalkoihin kevytsuhteita suosivassa ilmapiirissä.

Olen sua pari vuotta vanhempi ja se, kelle vastasit. Ja joo, taidan ajatusmaailmoineni olla tosiaan dinosaurusluokkaa nykyään. :D Mä itse asiassa kokeilin lähteä yhteen suhteeseen kevyesti, että ihan vaan reboundia pitkän suhteen jälkeen jne., mutta ei mennyt kuin varmaan just se 2kk, kun olin jo ihan rakastunut ja huonostihan siinä kävi, kun oli tosiaan vastapuolikin vain kevyesti liikkeellä. En siis vain osaa tätä tapailujuttua. Tai musta se on ihan paradoksi, koska jos en olisi siitä ihmisestä kiinnostunut, en haluaisi tapailla häntä, ja jos olen kiinnostunut, haluan lopulta kuitenkin pitkän, kunnon suhteen. Eli miten ihmeessä voisi olla kevytsuhde? :D

Kaikkea voi oppia, jos on tahtoa. Kyllähän kevytsuhteet on ihan hyvä vaihtoehto, jos ei jostain syystä vaan ole valmis pidempään suhteeseen. Kolmevitosena on ihan turha vielä vaipua dinosaurusajattelun taakse. Monet voi todistaa, että nopea suhteiden uusimistahti pitää naisenkin nuorena ja pirteänä. Eläkeiässä on vasta lupa luovuttaa.

Tässä tulee esille sukupuolten erot mies kun tarkoittaa tapailulla sitä että tutustutaan tuntemattomaan mutta nainen ei suostu tapailemaan ellei tunne jo miestä jotain kautta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaus päättyy: Hukkaanko vain aikaani? Tämä jäi mietityttämään itseäni. Eikö tapailu olekaan elämää? Onko seurustelu ja parisuhde ainoa tila, milloin ap ei hukkaa aikaa? Entä minä, elin lähes kaksikymmentä vuotta edes aietta aloittaa parisuhde, oliko tuo aika hukkaan heitettyä. 

No mutta sinähän elit tahtosi mukaisesti. Ap tahtoo parisuhteen tapaamansa miehen kanssa eikä tiedä tuleeko siitä haluamaansa suhdetta. On itse ihastunut ja varma tunteistaan ja tahdostaan, mutta eihän hän voi yksin päätöstä tehdä, paitsi päätöksen lopettaa, jos ei etene. Siis ihan eri tilanne. Kyllä se voi kipeää tehdä, jos on eri toiveet ja varsinkin epävarmuus on pahinta. Ymmärrätkö?

Jos tapailu tekee kipeää ja aiheuttaa epävarmuutta, silloin aloittaja tuhlaa aikaansa. Tämä on täysin yksiselitteistä eikä siihen liity lainkaan se, onko tapailumies vakavissaan vai ei. Ei kivusta ja epävarmuudesta synny koskaan hyvää ja tasapainoista suhdetta.

Ei suhde synny vaan sitä luodaan ja rakennetaan yhdessä. Ei ole passiivinen ja itsestään tapahtuva prosessi. Edellyttää osallistujien halukkuutta siihen. Molempien. Kivusta muuten syntyy tietoisuus.

Tää kuulostaa jotenkin sellaselta "riidellään alusta saakka mutta väkisin vaan väännetään koska halutaan työskennellä suhteen eteen"-hommalta. Onhan joillain kuulemma sellaisiakin suhteita joiden eteen ei ole tarvinut liiemmin työskennellä vaan kaikki on sujunut ihan itsekseen.

Katson vähän eri kantilta, osallistun tästä sivusta. 

Mielestäni rakentaminen ei tarkoita riitelyä vaan toisen huomioimista, ajankäyttöä toiseen tutustumiseen, halua oppia ymmärtämään toista, yhteisten mielenkiinnonkohteiden etsimistä jne. Jos oleminen on kovin riitaisaa tai sellaista, ettei uskalla kertoa omaa näkemystään, kannattaa erkaantua. Suhteessa kuitenkin joskus tulee väistämättä riita tai erimielisyys, joten on hyvä opetella siinäkin toimimaan rakentavasti ja toista osapuolta sekä suhdetta kunnioittaen. 

Näen tämän vähän niin, että joku pistää parilla laudalla pystyyn vajan ja sitten katsotaan montako päivää se pitää vettä. Joku taas lähtee rakentamaan kivitaloa tai kartanoa. Yksi pieni palanen kerrallaan suhde rakentuu ja paranee sen edetessä. Mutta ei siitä vajasta vahingossa muodostu kartanoa. Jos et panosta, et tule saamaan myöskään tuotosta. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä tulee esille sukupuolten erot mies kun tarkoittaa tapailulla sitä että tutustutaan tuntemattomaan mutta nainen ei suostu tapailemaan ellei tunne jo miestä jotain kautta

Nainen kyllä suostuu tapailemaan, kunhan se ei tarkoita seksiä, ellei nainen halua harrastaa irtoseksiä - osa haluaa, osa ei. 

Suhdetta voi (ja pitää) rakentaa myös positiivisesti. Ei se rakentaminen tarkoita mitään riitelyä ja vääntöä vaan että tietoisesti huomioidaan, jopa hemmotellaan, toista osapuolta, tehdään tilaa yhteiselle ajankäytölle, tehdään kivoja juttuja, puhutaan paljon jne. Kun tuo positiivinen puoli on hallussa, ne erimielisyydetkin menee kevyemmin. Ja jos tulee ylitsepääsemättömiä näkemyseroja tai toinen ei tunnu oikealta, voidaan todeta, että nyt on parempi lähteä eri suuntiin eli puretaan sitoumus, siihen on kaikilla oikeus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla luonteenpiirteistäkin kiinni (jossain persoonallisuustestin yhteydessä mun kohdalla oli, että persoonatyyppini on sellainen, että suhteen tulevaisuuteen sitoudutaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, eli aika määrätietoinen sen suhteen ja sellainen lojaali ja sitoutuva tyyppi), mutta mulla nämä jutut menee tinderissä siten, että katselen profiilit tarkkaan, kirjoittelen kohtuullisen paljon ja jos sitten katson, että haluan tavata jonkun, niin olen kyllä jo aika kiinnostunut ko. tyypistä. Eli tuossa vaiheessa olen jo kirjoitellen selvittänyt mulle oleellisimmat asiat. Sitten tavatessa, jos on kemiaa, niin olen aika valmis heittäytymään suhteeseen hyvinkin nopealla aikataululla (ja jos kemiaa ei ole, ei tule toisia treffejä).

En tietenkään naimisiin ole menossa, yhteen muuttamassa tai mitään sellaista, mutta tarkoitan sitä, että muut miehet jäisi kyllä heti ja keskittyisin siihen yhteen. Mun on tosi vaikea ymmärtää näitä venkuloita, ketkä ei kuukausienkaan päästä tiedä, että vieläkö pitäisi katsella muita vai olisiko tämä nyt keskittymisen arvoinen.

Olin aiemmin pitkässä parisuhteessa, joten nuoruus meni ilman deittiviidakossa pyörimistä. Nyt tuohon sirkukseen on saanut tutustua. Kuulostan nyt boomerilta tai pikkuvanhalta (ikä 35v) mutta se, että kaiken saa tilattua kotiintoimituksella parilla klikkauksella ja deittisivuilla voi tykkäillä kaikista ja aina etsiä parempaa, on ehkä tehnyt ihmisistä kykenemättömiä pitkäjänteisyyteen. Terve itsekkyys on tietysti ok, mutta tuo venkulointi sen takia, että haluaa panohiirenä pyöriä etsimässä aina uutta hyvänmielenlähdettä koska vaihtoehtoja on, kertoo henkilön kypsymättömyydestä ja siitä, että keskittymiskyky on kokaiinioravan luokkaa. Keskittymiskykyyn vain yhtä ihmistä kohtaan vaikuttaa myös ympäristö ja yleinen arvomaailma. Me ajatuksiltamme vanhat dinosaurukset, jotka haluavat seurustella vakavasti ja vain yhden ihmisen kanssa (niin että toinenkin tekee niin) jäämme jalkoihin kevytsuhteita suosivassa ilmapiirissä.

Olen sua pari vuotta vanhempi ja se, kelle vastasit. Ja joo, taidan ajatusmaailmoineni olla tosiaan dinosaurusluokkaa nykyään. :D Mä itse asiassa kokeilin lähteä yhteen suhteeseen kevyesti, että ihan vaan reboundia pitkän suhteen jälkeen jne., mutta ei mennyt kuin varmaan just se 2kk, kun olin jo ihan rakastunut ja huonostihan siinä kävi, kun oli tosiaan vastapuolikin vain kevyesti liikkeellä. En siis vain osaa tätä tapailujuttua. Tai musta se on ihan paradoksi, koska jos en olisi siitä ihmisestä kiinnostunut, en haluaisi tapailla häntä, ja jos olen kiinnostunut, haluan lopulta kuitenkin pitkän, kunnon suhteen. Eli miten ihmeessä voisi olla kevytsuhde? :D

Kaikkea voi oppia, jos on tahtoa. Kyllähän kevytsuhteet on ihan hyvä vaihtoehto, jos ei jostain syystä vaan ole valmis pidempään suhteeseen. Kolmevitosena on ihan turha vielä vaipua dinosaurusajattelun taakse. Monet voi todistaa, että nopea suhteiden uusimistahti pitää naisenkin nuorena ja pirteänä. Eläkeiässä on vasta lupa luovuttaa.

Joo, suhteen aikana voi olla kivaa, mutta sitten kun toinen rakastuu ja haluaa enemmän ja toinen ei (eikä häntä voi siitä syyttää, koska kevytsuhteesta oli puhe alunperinkin), niin siitä ylipääseminen on raskas prosessi. Se taas varmasti vanhentaa vähintään sen verran, mitä se suhde nuorensi hyvänä hetkenä.

Mut en ole totaalisen luovuttanut, olen sellaisella henkisellä time-outilla (ja duuneissa tiukempi vaihe nyt). Kyllä mä edelleen toivon, että löytäisin jonkun sitten loppuelämäksi. Asialla ei tietenkään ole nyt kiire, kun lapsetkin on jo tehtynä. Yksi eronnut työkaverinainen tapasi miehen 60-vuotiaana 10v sitten ja nyt viettelevät eläkepäiviään yhdessä. Peli ei siis tietenkään ole todellakaan pelattu ;)

Vierailija kirjoitti:

No onko tapahtunut vielä anaaliyhdyntä peräsuoleen?

Mihin muualle se voisi tapahtua...🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla luonteenpiirteistäkin kiinni (jossain persoonallisuustestin yhteydessä mun kohdalla oli, että persoonatyyppini on sellainen, että suhteen tulevaisuuteen sitoudutaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, eli aika määrätietoinen sen suhteen ja sellainen lojaali ja sitoutuva tyyppi), mutta mulla nämä jutut menee tinderissä siten, että katselen profiilit tarkkaan, kirjoittelen kohtuullisen paljon ja jos sitten katson, että haluan tavata jonkun, niin olen kyllä jo aika kiinnostunut ko. tyypistä. Eli tuossa vaiheessa olen jo kirjoitellen selvittänyt mulle oleellisimmat asiat. Sitten tavatessa, jos on kemiaa, niin olen aika valmis heittäytymään suhteeseen hyvinkin nopealla aikataululla (ja jos kemiaa ei ole, ei tule toisia treffejä).

En tietenkään naimisiin ole menossa, yhteen muuttamassa tai mitään sellaista, mutta tarkoitan sitä, että muut miehet jäisi kyllä heti ja keskittyisin siihen yhteen. Mun on tosi vaikea ymmärtää näitä venkuloita, ketkä ei kuukausienkaan päästä tiedä, että vieläkö pitäisi katsella muita vai olisiko tämä nyt keskittymisen arvoinen.

Olin aiemmin pitkässä parisuhteessa, joten nuoruus meni ilman deittiviidakossa pyörimistä. Nyt tuohon sirkukseen on saanut tutustua. Kuulostan nyt boomerilta tai pikkuvanhalta (ikä 35v) mutta se, että kaiken saa tilattua kotiintoimituksella parilla klikkauksella ja deittisivuilla voi tykkäillä kaikista ja aina etsiä parempaa, on ehkä tehnyt ihmisistä kykenemättömiä pitkäjänteisyyteen. Terve itsekkyys on tietysti ok, mutta tuo venkulointi sen takia, että haluaa panohiirenä pyöriä etsimässä aina uutta hyvänmielenlähdettä koska vaihtoehtoja on, kertoo henkilön kypsymättömyydestä ja siitä, että keskittymiskyky on kokaiinioravan luokkaa. Keskittymiskykyyn vain yhtä ihmistä kohtaan vaikuttaa myös ympäristö ja yleinen arvomaailma. Me ajatuksiltamme vanhat dinosaurukset, jotka haluavat seurustella vakavasti ja vain yhden ihmisen kanssa (niin että toinenkin tekee niin) jäämme jalkoihin kevytsuhteita suosivassa ilmapiirissä.

Olen sua pari vuotta vanhempi ja se, kelle vastasit. Ja joo, taidan ajatusmaailmoineni olla tosiaan dinosaurusluokkaa nykyään. :D Mä itse asiassa kokeilin lähteä yhteen suhteeseen kevyesti, että ihan vaan reboundia pitkän suhteen jälkeen jne., mutta ei mennyt kuin varmaan just se 2kk, kun olin jo ihan rakastunut ja huonostihan siinä kävi, kun oli tosiaan vastapuolikin vain kevyesti liikkeellä. En siis vain osaa tätä tapailujuttua. Tai musta se on ihan paradoksi, koska jos en olisi siitä ihmisestä kiinnostunut, en haluaisi tapailla häntä, ja jos olen kiinnostunut, haluan lopulta kuitenkin pitkän, kunnon suhteen. Eli miten ihmeessä voisi olla kevytsuhde? :D

Kaikkea voi oppia, jos on tahtoa. Kyllähän kevytsuhteet on ihan hyvä vaihtoehto, jos ei jostain syystä vaan ole valmis pidempään suhteeseen. Kolmevitosena on ihan turha vielä vaipua dinosaurusajattelun taakse. Monet voi todistaa, että nopea suhteiden uusimistahti pitää naisenkin nuorena ja pirteänä. Eläkeiässä on vasta lupa luovuttaa.

Kolmevitonen dinosaurusajattelija tässä. En halua kevytsuhdetta, koska deittailen vain pidempää suhdetta ja yhteistä tulevaisuutta ajatellen. En rupea opettelemaan kevytsuhteita, koska sellaisia en halua, olen mieluummin yksin. Hanskat voi heittää tiskiin milloin vain iästä huolimatta, jos näyttää siltä, että samoin ajattelevaa kumppania ei löydy tai yleinen deitti-ilmapiiri ei mätsää omien arvojen kanssa. Eläkkeellä deittailu saattaisikin olla rennompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaus päättyy: Hukkaanko vain aikaani? Tämä jäi mietityttämään itseäni. Eikö tapailu olekaan elämää? Onko seurustelu ja parisuhde ainoa tila, milloin ap ei hukkaa aikaa? Entä minä, elin lähes kaksikymmentä vuotta edes aietta aloittaa parisuhde, oliko tuo aika hukkaan heitettyä. 

No mutta sinähän elit tahtosi mukaisesti. Ap tahtoo parisuhteen tapaamansa miehen kanssa eikä tiedä tuleeko siitä haluamaansa suhdetta. On itse ihastunut ja varma tunteistaan ja tahdostaan, mutta eihän hän voi yksin päätöstä tehdä, paitsi päätöksen lopettaa, jos ei etene. Siis ihan eri tilanne. Kyllä se voi kipeää tehdä, jos on eri toiveet ja varsinkin epävarmuus on pahinta. Ymmärrätkö?

Jos tapailu tekee kipeää ja aiheuttaa epävarmuutta, silloin aloittaja tuhlaa aikaansa. Tämä on täysin yksiselitteistä eikä siihen liity lainkaan se, onko tapailumies vakavissaan vai ei. Ei kivusta ja epävarmuudesta synny koskaan hyvää ja tasapainoista suhdetta.

Ei suhde synny vaan sitä luodaan ja rakennetaan yhdessä. Ei ole passiivinen ja itsestään tapahtuva prosessi. Edellyttää osallistujien halukkuutta siihen. Molempien. Kivusta muuten syntyy tietoisuus.

Tää kuulostaa jotenkin sellaselta "riidellään alusta saakka mutta väkisin vaan väännetään koska halutaan työskennellä suhteen eteen"-hommalta. Onhan joillain kuulemma sellaisiakin suhteita joiden eteen ei ole tarvinut liiemmin työskennellä vaan kaikki on sujunut ihan itsekseen.

En ole tuo kirjoittaja, jolle vastasit, mutten itse nähnyt tuossa viittausta riitelyyn. Ennemminkin tulkitsin sitä kautta, että toinen olisi suhteessa passiivinen, virran mukana kulkeva, joka ei ota vastuuta olemisestaan, vaan juurikin viittaa siihen, mistä keskustelu lähti liikkeelle, että toinen haluaa jatkaa tapailua, muttei alkuunkaan halua määrittää sitä miksikään, sitoutua tai tehdä mitään suhteen etenemiseksi, ja toinen haluaa. Eli riitojen sijasta tilanne voi olla sekin, että toinen yrittää rakentaa ja toinen on teflon-pannu (muttei kuitenkaan lopeta suhdetta).

Se, mitä kuvaat, että tapahtui itsekseen, ei oikeasti tapahdu koskaan itsekseen. Se vaan rakentuu luontevasti, jos molemmat haluaa samaa. Molemmat on tällöin työskennelleet (vaikkei se varmasti työltä tuntunut, jos sitä halusi), mutta se työskentely on ollut sitä ihastumisen osoitusta, halua vakiinnuttaa suhde ja tehdäkin se. Se ei ole itsestäänselvyys, vaan valitettavan usein tilanne on se, että vain toinen on valmis tuohon ja toinen vain roikkuu virran mukana ja poimii matalalla roikkuvat hedelmät (eli ottaa seksiä, muttei sitoudu mihinkään).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tulee esille sukupuolten erot mies kun tarkoittaa tapailulla sitä että tutustutaan tuntemattomaan mutta nainen ei suostu tapailemaan ellei tunne jo miestä jotain kautta

Nainen kyllä suostuu tapailemaan, kunhan se ei tarkoita seksiä, ellei nainen halua harrastaa irtoseksiä - osa haluaa, osa ei. 

Tällä palstalla saa kyllä ristiriitaisia viestejä. Useissa muissa keskusteluissa on tullut esille että nainen ei suostu tapailemaan ellei tunne tai tiedä miehestä jotain entuudestaan.

Voitko ihan rehellisesti sanoa että suostuisit aloittamaan tapailun miehen kanssa josta tiedät hädin tuskin nimen?

Kuulostaa, että mies ei ole syttynyt. Pidä vähän taukoa lähestymisissä ja katso, hätääntyykö uros. Jos ei, suhde jää ajelehtimaan kulloisenkin tuulen mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tulee esille sukupuolten erot mies kun tarkoittaa tapailulla sitä että tutustutaan tuntemattomaan mutta nainen ei suostu tapailemaan ellei tunne jo miestä jotain kautta

Nainen kyllä suostuu tapailemaan, kunhan se ei tarkoita seksiä, ellei nainen halua harrastaa irtoseksiä - osa haluaa, osa ei. 

Tällä palstalla saa kyllä ristiriitaisia viestejä. Useissa muissa keskusteluissa on tullut esille että nainen ei suostu tapailemaan ellei tunne tai tiedä miehestä jotain entuudestaan.

Voitko ihan rehellisesti sanoa että suostuisit aloittamaan tapailun miehen kanssa josta tiedät hädin tuskin nimen?

Mitä tarkoitat tapailulla? Lähtökohtaisesti en tapaile ketään ikinä, mutta meillä voi olla eri termit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tulee esille sukupuolten erot mies kun tarkoittaa tapailulla sitä että tutustutaan tuntemattomaan mutta nainen ei suostu tapailemaan ellei tunne jo miestä jotain kautta

Nainen kyllä suostuu tapailemaan, kunhan se ei tarkoita seksiä, ellei nainen halua harrastaa irtoseksiä - osa haluaa, osa ei. 

Tällä palstalla saa kyllä ristiriitaisia viestejä. Useissa muissa keskusteluissa on tullut esille että nainen ei suostu tapailemaan ellei tunne tai tiedä miehestä jotain entuudestaan.

Voitko ihan rehellisesti sanoa että suostuisit aloittamaan tapailun miehen kanssa josta tiedät hädin tuskin nimen?

Sivusta huutelen, tapailussahan on alla yleensä yhdet treffit, ja niiden perusteella kyllä jo tutustuu jonkin verran. Itse pystyn helposti jo ensimmäisten treffien jälkeen tekemään päätöksen, haluanko tapailla vai ei. Ja ensimmäisille treffeille voin hyvin mennä tuntemattoman kanssa, jos vaikuttaa potentiaaliselta, mutta yhdet treffit eivät vielä ole tapailua. Selkiyttiköhän yhtään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä parin kuukauden tapailun jälkeen pitäisi jo olla käsitys siitä, halutaanko seurustella. Eli ei nyt ainakaan tapailla enää muita. 

Jotkut kommentoijat tuntuvat pitävän seurustelua jonain suurenkin mittaluokan sitoumuksena, jota varten pitää miettiä ja tuumailla kuukausikaupalla :D Seurustelu on seurustelua, ei se nyt kuitenkaan ole avioliiton tasoinen sitoumus, vaan seurustelun voi lopettaa, jos siltä alkaa tuntua. 

Samaa mieltä kanssasi, muilla taitaa olla joku oma määritelmä seurustelulle.

Täällä kolmas samaa mieltä. Ei seurustelu tarkoita avo- tai avioliittoa vaan sitoutumista olemaan vain yhden ihmisen kanssa. Jos kuukausikaupalla pitää tuumailla, on joko sitoutumiskammoinen tai kyseinen mahdollinen kumppani ei vaan sytytä ja jahkailija roikkuu mukana, kun ei uskalla puhua suoraan.

Mielestäni se tarkoittaa tuon lisäksi sitoutumista siihen, että toimii aktiivisesti suhdetta rakentaen eikä vaan odottele suhteen rakentuvan tyhjästä. Avointa keskustelua ja henkisen ja tunnesiteen kasvattamista. Eli sitoutuu panostamaan suhteeseen.

Mä voin suoraan sanoa, että kahden kuukauden tuntemisen jälkeen mä en pystyisi vielä sanomaan, haluanko toimia aktiivisesti suhdetta rakentaen. Mun täytyy tietää toisesta enemmän kuin vain se, mitä kahdessa kuukaudessa on tullut esille. Kirjoitin jo aiemmin, että mulle on tärkeää esimerkiksi se, millainen toinen on alkoholin vaikutuksen alaisena. Onko hauska seuramies vai muuttuuko riidanhaastajaksi tms. Tai miten ylipäätään käyttää alkoholia eli juoko yhden tai kaksi vai onko tapana vetää perseet olalle. Samoin mulle on tärkeää se, miten erimielisyydet ratkaistaan. Osaako keskustella rakentavasti, korottaako ääntään ja alkaa riitelemään vai harrastaako kenties mykkäkoulua. 

MInä olen suhteenrakentajaihminen enkä todellakaan tarkoita mitään, että tarvitsisi sopia missä asutaan tai miettiä tulevaisuutta vaan se, että toimii RAKENTAVASTI sen suhteen suhteen. Mutta jotkut ilmeisesti vaan sitten haluaa hengailla sen toisen kanssa. Mulla on sitä varten jo olemassaolevat ystävät, joiden seura on hyvää ja mulle sopivaa ja laadukasta. 

No mulla taas on sellaisia turn offeja (kuten riidanhaluisuus alkoholia nautittua tai ylipäätään humalatilaan asti juominen sekä erimielisyyksien ratkominen ääntä korottaen riitelemällä tai mykkäkoulu), että en ala rakentamaan yhtään mitään ennenkuin tällaiset asiat toisesta ovat selvinneet. Ja se ei riitä, että ihastumisvaiheessa toinen sanoo toimivansa tietyllä tavalla. Mun pitää nähdä se käytännössä. Tästä syystä tarvitsen kohtuullisen pitkän tutustumisajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tulee esille sukupuolten erot mies kun tarkoittaa tapailulla sitä että tutustutaan tuntemattomaan mutta nainen ei suostu tapailemaan ellei tunne jo miestä jotain kautta

Nainen kyllä suostuu tapailemaan, kunhan se ei tarkoita seksiä, ellei nainen halua harrastaa irtoseksiä - osa haluaa, osa ei. 

Tällä palstalla saa kyllä ristiriitaisia viestejä. Useissa muissa keskusteluissa on tullut esille että nainen ei suostu tapailemaan ellei tunne tai tiedä miehestä jotain entuudestaan.

Voitko ihan rehellisesti sanoa että suostuisit aloittamaan tapailun miehen kanssa josta tiedät hädin tuskin nimen?

Sivusta huutelen. Jos tiedän mehestä vain nimen ja miltä hän näyttää, niin ei se herätä kiinnostustani. Haluan tietää enemmän, jotta tekisin päätöksen kiinnostaako vai ei. Treffisovelluksessa keskustelut tai oikeassa elämässä kavereiden tai harrastuksen kautta keskustelut ja entuudestaan tunteminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en tuollaisiin juttuihin lähde ollenkaan. Joko seurustellaan tai ei. Hyvin toimii eikä tartte olla kenenkään kynnysmattona.

Minä taas en ikinä suostuisi kutsumaan suhdetta seurusteluksi jos se on kestänyt 2 kk.

Eli voi olla suhde ilman seurustelua? Kuulostaa siltä että haluat vain panna kaikkia samalla kun pitää vaki"suhteen". Suhde on sitä paitsi vakavampi entä seurustelu