Lue keskustelun säännöt.
Pari kuukautta tapailua eikä mies osaa sanoa mihin se johtaa.
19.10.2022 |
Onko toivoton tilanne jos toinen osapuoli sanoo ettei tiedä miksi suhde pitäisi jotenkin määritellä vaikka itse toivon sitoutumista ja olen tosi ihastunut. Ollaan vietetty kokoajan tiiviisti aikaa yhdessä ja tuntuu että tässä ajassa jo pitäisi tietää mitä haluaa. Hukkaanko aikaani vaan..
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailumieheni tapailee naista jolla on mökki Ylläksellä. Luulen että pitää tän naisen tosi monta talvea just sen mökin takia.
Naisen vanhemmat on maanviljelijöitä ja tää mies erittäin kokoomuslainen, halveksii kaikkea maaseutuun liittyvää ja kouluttamattomia ihmisiä, kuten maanviljelijät. Omat vanhemmat akateemisia.
Eikö yhtään mietitytä mitä tauteja pyöritätte noissa piirileikeissänne?
Ei. Mulla on varaa hoitaa mahdolliset taudit kyllä. En ole julkisen terveydenhuollon varassa.
Entäs ne osapuolet, joilta järjestely on piilotettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten tulisi tehdä raja tapailun ja seurustelun välillä. Vaatia asioita. Rajata asioita. Turha itkeä jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n33 kirjoitti:
Itse olen asettanut ihan selvät rajat tälle. 2-3 kuukautta voidaan tapailla (miehellä aikaa miettiä haluaako seurustella vai ei), sen jälkeen se päätös on tehtävä haluaako olla mun kanssa vai haluaako vielä jatkaa sinkkuna ja katsella tarjontaa. Jos haluaa olla minun kanssa niin hienoa, sitten voidaan olla seurusteleva pari, jotka eivät siis tapaile tai katsele enää muita, ja jotka katsovat yhdessä rauhassa tuleeko siitä meidän parisuhteesta jotain suurempaa vielä. Jos mies ei osaa tuossa kohtaa sanoa pystyykö tuon vertaa minuun sitoutumaan että aloitettaisiin parisuhde yksinoikeudella, niin lopetan suhteen.
Näin kolmen vuoden deittailun, satojen treffien, kymmenen eri tapailun ja viiden suhteen jälkeen, kokemus on itselleni opettanut. Mies ottaa sinulta mielellään ihan niin paljon kaikkea kuin vain saa, niin kauan kun et vaadi sitoutumista. Se ei kuitenkaan tarkoita, todellakaan, että hän olisi kuuna päivänä sinuun tulevaisuudessa sitoutumassa. Hän vain nauttii tarjoiluista, niin kauan kun sitä on tarjolla. Ei sitä tietenkään noin suoraan sanota, vaan se verhotaan "kiireisiin, siihen että on vähän epävarma tunteistaan/mitä haluaa elämässä, tai että haluaa miettiä ja olla sitten super varma kun toisen valitsee jne".
Hahaha, olet siis todella oikeassa, mutta alkoi ihan naurattaa, kun edellinen sitoutumishaluton tapailumies veti varmaan noi kaikki listaamasi syyt, miksi ei voi sitoutua :D Ihan liian pitkään jatkoin sitäkin juttua(n.5kk), ehdin jo ihastua kunnolla ja alkaa maalailla tulevaisuutta. Ihan selkeä pelimieshän tuo oli näin jälkikäteen ajateltuna ja tosiaan kaikki nuo, en tiedä, mitä haluan elämältä ja olen tosi kiireinen töiden ja muiden juttujen suhteen jne. kyllä tosiaan matkan varrella tuli sieltä. Tiedänpähän varoa seuraavalla kerralla.
Joo, nuo kaikki on kyllä tultu tässä matkan varrella kuultua ja useammalta mieheltä :D Tekis mieli vaan vetää viulu takataskusta esiin ja alkaa soittaa sitä, kun mies alkaa selittää noita nyyhkyselityksiään, joilla koittaa vedota siihen että antaisin lisää aikaa hänelle pelleilyyn.
No, oma syyni kun useampaankin haksahdin, kiltti kun olen. Mutta EI ENÄÄ. Nyt se on kerrasta poikki noiden kanssa ja takaisin en ota (sitä yrittävät usein myös).
Ne on narsisteja tai narsistisia. Kauhulla seuraan tässä, kun naapuri pyörittää naiskaruselliaan. Tän hetkinen nainen on lempattu pariin otteeseen ja imuroitu takaisin ja siinä välissä käy vierailulla toiset naiset. Ja kun edellinen suhde päättyy, melkein heti alkaa seuraava.
Hei sinä vaaleahiuksinen noin viisikymppinen nainen, jos sut on nyt viimepäivinä taas kerran imuroitu takaisin, sua kusetetaan rankasti. Toi mies iskee jokaista vastaantulijaa ikään, kokoon ja kansallisuuteen katsomatta ja panee kaikkea mikä liikkuu riittävän hitaasti, että ehtii saada kiinni.
Olisko sulla antaa jotain tarkempaa tuntomerkkiä miehestä, esim tumma vai vaalea, pitkä vai ei niin pitkä?
Ei ole kovin pitkä. On tosi supliikki. Tämä nainen ilmestyi joskus keväällä tai kesällä.
Sano vielä missäpäin Suomea?
Ettei vaan olisi...Etelä
😮
Osuiko tuntomerkit? Varmaan osuu moneen. Suosittelen jokaista vastaavassa tilanteessa miettimään, onko miehen teoissa ja sanoissa ristiriitaa. Onko jotain outoja juttuja? Vakuutteleeko ihastustaan ja käyttää hellittelysanoja ja ylistää, mutta silti jotain "puuttuu"? Ja etenkin tuo, jos katkaistaan, palataan, katkaistaan, palataan...
Katsokaa Raw Motivations ja Mental Healness youtubesta. Kaksi narsistiukkoa, jotka ovat vedättäneet naisia ja kertovat motiiveistaan ja toimintamalleistaan, jotta muut osaisivat varoa vastaavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parin kuukauden tapailun jälkeen pitäisi jo olla käsitys siitä, halutaanko seurustella. Eli ei nyt ainakaan tapailla enää muita.
Jotkut kommentoijat tuntuvat pitävän seurustelua jonain suurenkin mittaluokan sitoumuksena, jota varten pitää miettiä ja tuumailla kuukausikaupalla :D Seurustelu on seurustelua, ei se nyt kuitenkaan ole avioliiton tasoinen sitoumus, vaan seurustelun voi lopettaa, jos siltä alkaa tuntua.
Samaa mieltä kanssasi, muilla taitaa olla joku oma määritelmä seurustelulle.
Täällä kolmas samaa mieltä. Ei seurustelu tarkoita avo- tai avioliittoa vaan sitoutumista olemaan vain yhden ihmisen kanssa. Jos kuukausikaupalla pitää tuumailla, on joko sitoutumiskammoinen tai kyseinen mahdollinen kumppani ei vaan sytytä ja jahkailija roikkuu mukana, kun ei uskalla puhua suoraan.
Mielestäni se tarkoittaa tuon lisäksi sitoutumista siihen, että toimii aktiivisesti suhdetta rakentaen eikä vaan odottele suhteen rakentuvan tyhjästä. Avointa keskustelua ja henkisen ja tunnesiteen kasvattamista. Eli sitoutuu panostamaan suhteeseen.
Kyllä, erittäin hyvin täydensit kommenttiani ja olen samaa mieltä. Ehkä sitoutumiskammoiset kammoavatkin sitä, että joutuvat panostamaan suhteeseen. Se kun ei ole foodoralla tilattava hyödyke silloin kun itselle sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailumieheni tapailee naista jolla on mökki Ylläksellä. Luulen että pitää tän naisen tosi monta talvea just sen mökin takia.
Naisen vanhemmat on maanviljelijöitä ja tää mies erittäin kokoomuslainen, halveksii kaikkea maaseutuun liittyvää ja kouluttamattomia ihmisiä, kuten maanviljelijät. Omat vanhemmat akateemisia.
Eikö yhtään mietitytä mitä tauteja pyöritätte noissa piirileikeissänne?
Ei. Mulla on varaa hoitaa mahdolliset taudit kyllä. En ole julkisen terveydenhuollon varassa.
Entäs ne osapuolet, joilta järjestely on piilotettu?
Sanottiinko jossain että on piilotettu? Tietenkään en voi kaikkien maanviljelijöiden kakaroitten ajatusmaailmaa tietää. Luulisi kuitenkin normaalilla järjellä varustetun nelikymppisen tajuavan, missä mennään.
Ei ole minun tehtäväni hoitaa miehen hoitojen mielenterveyttä sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parin kuukauden tapailun jälkeen pitäisi jo olla käsitys siitä, halutaanko seurustella. Eli ei nyt ainakaan tapailla enää muita.
Jotkut kommentoijat tuntuvat pitävän seurustelua jonain suurenkin mittaluokan sitoumuksena, jota varten pitää miettiä ja tuumailla kuukausikaupalla :D Seurustelu on seurustelua, ei se nyt kuitenkaan ole avioliiton tasoinen sitoumus, vaan seurustelun voi lopettaa, jos siltä alkaa tuntua.
Samaa mieltä kanssasi, muilla taitaa olla joku oma määritelmä seurustelulle.
Tuli mieleeni eräs tuttu nainen vuosien takaa. Hän oli eronnut ja exällä jo uusikin nainen. Tämä nainen alkoi tapailla ex-miehen tuttavapiirissä olevaa miestä. Nainen sitten oikein esitteli tämän miehen exälleen miesystävänään, että sopiihan kai se nyt, että me xxxx kanssa aletaan seurustella. Että ennen virallista seurustella vietiin uusi mies ex-miehelle näytille.
Tosiaan, kyllä kahden kuukauden jälkeen, jos on säännöllisesti tapailtu luulisi ainakin toetävän haluaako jatkaa tutustumista vai ei.
Että onko tykötaropeita seurusteluun, avioliittoa ei lukkoon tarvitse silloin lyödä.
Miksi ei voi joskus sitten erota kun seurustellaan? Erotaanhan sitä avioliitostakin. Ei seurustelu ole loppuelämän siuhde aina välttämättä. Mutta sitoumus siihen ettei silloin tapailla ja olla suhteessa muiden kanssa.
Kai ihminen nykyäänkin jonkin aikaa aikaa voi olla yhden ihmisen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailumieheni tapailee naista jolla on mökki Ylläksellä. Luulen että pitää tän naisen tosi monta talvea just sen mökin takia.
Naisen vanhemmat on maanviljelijöitä ja tää mies erittäin kokoomuslainen, halveksii kaikkea maaseutuun liittyvää ja kouluttamattomia ihmisiä, kuten maanviljelijät. Omat vanhemmat akateemisia.
Eikö yhtään mietitytä mitä tauteja pyöritätte noissa piirileikeissänne?
Ei. Mulla on varaa hoitaa mahdolliset taudit kyllä. En ole julkisen terveydenhuollon varassa.
Entäs ne osapuolet, joilta järjestely on piilotettu?
Sanottiinko jossain että on piilotettu? Tietenkään en voi kaikkien maanviljelijöiden kakaroitten ajatusmaailmaa tietää. Luulisi kuitenkin normaalilla järjellä varustetun nelikymppisen tajuavan, missä mennään.
Ei ole minun tehtäväni hoitaa miehen hoitojen mielenterveyttä sentään.
Eikä näemmä fyysistäkään terveyttä. Ja mies ei tietenkään kerro näille naisille, että ovat pelkkiä panoja vaan lurittelee jotain epämääräistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parin kuukauden tapailun jälkeen pitäisi jo olla käsitys siitä, halutaanko seurustella. Eli ei nyt ainakaan tapailla enää muita.
Jotkut kommentoijat tuntuvat pitävän seurustelua jonain suurenkin mittaluokan sitoumuksena, jota varten pitää miettiä ja tuumailla kuukausikaupalla :D Seurustelu on seurustelua, ei se nyt kuitenkaan ole avioliiton tasoinen sitoumus, vaan seurustelun voi lopettaa, jos siltä alkaa tuntua.
Samaa mieltä kanssasi, muilla taitaa olla joku oma määritelmä seurustelulle.
Täällä kolmas samaa mieltä. Ei seurustelu tarkoita avo- tai avioliittoa vaan sitoutumista olemaan vain yhden ihmisen kanssa. Jos kuukausikaupalla pitää tuumailla, on joko sitoutumiskammoinen tai kyseinen mahdollinen kumppani ei vaan sytytä ja jahkailija roikkuu mukana, kun ei uskalla puhua suoraan.
Mielestäni se tarkoittaa tuon lisäksi sitoutumista siihen, että toimii aktiivisesti suhdetta rakentaen eikä vaan odottele suhteen rakentuvan tyhjästä. Avointa keskustelua ja henkisen ja tunnesiteen kasvattamista. Eli sitoutuu panostamaan suhteeseen.
Näin on, mikään ei ilmesty tyhjästä. Myös avioliitto hajoaa jos sen eteen ei tee työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailumieheni tapailee naista jolla on mökki Ylläksellä. Luulen että pitää tän naisen tosi monta talvea just sen mökin takia.
Naisen vanhemmat on maanviljelijöitä ja tää mies erittäin kokoomuslainen, halveksii kaikkea maaseutuun liittyvää ja kouluttamattomia ihmisiä, kuten maanviljelijät. Omat vanhemmat akateemisia.
Eikö yhtään mietitytä mitä tauteja pyöritätte noissa piirileikeissänne?
Ei. Mulla on varaa hoitaa mahdolliset taudit kyllä. En ole julkisen terveydenhuollon varassa.
Entäs ne osapuolet, joilta järjestely on piilotettu?
Sanottiinko jossain että on piilotettu? Tietenkään en voi kaikkien maanviljelijöiden kakaroitten ajatusmaailmaa tietää. Luulisi kuitenkin normaalilla järjellä varustetun nelikymppisen tajuavan, missä mennään.
Ei ole minun tehtäväni hoitaa miehen hoitojen mielenterveyttä sentään.
Eikä näemmä fyysistäkään terveyttä. Ja mies ei tietenkään kerro näille naisille, että ovat pelkkiä panoja vaan lurittelee jotain epämääräistä.
Heh, ei kaikki maailmassa ole naisten vastuulla. Mies hoitaa hoitojaan, se on hänen asiansa.
Sääli, jos joku nainen on niin yksinkertainen että haluaa tapailla tätä miestä tosi tarkoituksella esim. vuoden, mutta kyllä sellaisia näemmä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaus päättyy: Hukkaanko vain aikaani? Tämä jäi mietityttämään itseäni. Eikö tapailu olekaan elämää? Onko seurustelu ja parisuhde ainoa tila, milloin ap ei hukkaa aikaa? Entä minä, elin lähes kaksikymmentä vuotta edes aietta aloittaa parisuhde, oliko tuo aika hukkaan heitettyä.
No mutta sinähän elit tahtosi mukaisesti. Ap tahtoo parisuhteen tapaamansa miehen kanssa eikä tiedä tuleeko siitä haluamaansa suhdetta. On itse ihastunut ja varma tunteistaan ja tahdostaan, mutta eihän hän voi yksin päätöstä tehdä, paitsi päätöksen lopettaa, jos ei etene. Siis ihan eri tilanne. Kyllä se voi kipeää tehdä, jos on eri toiveet ja varsinkin epävarmuus on pahinta. Ymmärrätkö?
Jos tapailu tekee kipeää ja aiheuttaa epävarmuutta, silloin aloittaja tuhlaa aikaansa. Tämä on täysin yksiselitteistä eikä siihen liity lainkaan se, onko tapailumies vakavissaan vai ei. Ei kivusta ja epävarmuudesta synny koskaan hyvää ja tasapainoista suhdetta.
Ei suhde synny vaan sitä luodaan ja rakennetaan yhdessä. Ei ole passiivinen ja itsestään tapahtuva prosessi. Edellyttää osallistujien halukkuutta siihen. Molempien. Kivusta muuten syntyy tietoisuus.
Voi olla luonteenpiirteistäkin kiinni (jossain persoonallisuustestin yhteydessä mun kohdalla oli, että persoonatyyppini on sellainen, että suhteen tulevaisuuteen sitoudutaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, eli aika määrätietoinen sen suhteen ja sellainen lojaali ja sitoutuva tyyppi), mutta mulla nämä jutut menee tinderissä siten, että katselen profiilit tarkkaan, kirjoittelen kohtuullisen paljon ja jos sitten katson, että haluan tavata jonkun, niin olen kyllä jo aika kiinnostunut ko. tyypistä. Eli tuossa vaiheessa olen jo kirjoitellen selvittänyt mulle oleellisimmat asiat. Sitten tavatessa, jos on kemiaa, niin olen aika valmis heittäytymään suhteeseen hyvinkin nopealla aikataululla (ja jos kemiaa ei ole, ei tule toisia treffejä).
En tietenkään naimisiin ole menossa, yhteen muuttamassa tai mitään sellaista, mutta tarkoitan sitä, että muut miehet jäisi kyllä heti ja keskittyisin siihen yhteen. Mun on tosi vaikea ymmärtää näitä venkuloita, ketkä ei kuukausienkaan päästä tiedä, että vieläkö pitäisi katsella muita vai olisiko tämä nyt keskittymisen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla luonteenpiirteistäkin kiinni (jossain persoonallisuustestin yhteydessä mun kohdalla oli, että persoonatyyppini on sellainen, että suhteen tulevaisuuteen sitoudutaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, eli aika määrätietoinen sen suhteen ja sellainen lojaali ja sitoutuva tyyppi), mutta mulla nämä jutut menee tinderissä siten, että katselen profiilit tarkkaan, kirjoittelen kohtuullisen paljon ja jos sitten katson, että haluan tavata jonkun, niin olen kyllä jo aika kiinnostunut ko. tyypistä. Eli tuossa vaiheessa olen jo kirjoitellen selvittänyt mulle oleellisimmat asiat. Sitten tavatessa, jos on kemiaa, niin olen aika valmis heittäytymään suhteeseen hyvinkin nopealla aikataululla (ja jos kemiaa ei ole, ei tule toisia treffejä).
En tietenkään naimisiin ole menossa, yhteen muuttamassa tai mitään sellaista, mutta tarkoitan sitä, että muut miehet jäisi kyllä heti ja keskittyisin siihen yhteen. Mun on tosi vaikea ymmärtää näitä venkuloita, ketkä ei kuukausienkaan päästä tiedä, että vieläkö pitäisi katsella muita vai olisiko tämä nyt keskittymisen arvoinen.
Eli ehdit tollaset 2-4 suhdetta vuodessa. Miten se eroprosessi? Kertapotku vai vähitellen?
Älkää olko tapailusuhteissa hyvät naiset. Teitä käytetään hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla luonteenpiirteistäkin kiinni (jossain persoonallisuustestin yhteydessä mun kohdalla oli, että persoonatyyppini on sellainen, että suhteen tulevaisuuteen sitoudutaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, eli aika määrätietoinen sen suhteen ja sellainen lojaali ja sitoutuva tyyppi), mutta mulla nämä jutut menee tinderissä siten, että katselen profiilit tarkkaan, kirjoittelen kohtuullisen paljon ja jos sitten katson, että haluan tavata jonkun, niin olen kyllä jo aika kiinnostunut ko. tyypistä. Eli tuossa vaiheessa olen jo kirjoitellen selvittänyt mulle oleellisimmat asiat. Sitten tavatessa, jos on kemiaa, niin olen aika valmis heittäytymään suhteeseen hyvinkin nopealla aikataululla (ja jos kemiaa ei ole, ei tule toisia treffejä).
En tietenkään naimisiin ole menossa, yhteen muuttamassa tai mitään sellaista, mutta tarkoitan sitä, että muut miehet jäisi kyllä heti ja keskittyisin siihen yhteen. Mun on tosi vaikea ymmärtää näitä venkuloita, ketkä ei kuukausienkaan päästä tiedä, että vieläkö pitäisi katsella muita vai olisiko tämä nyt keskittymisen arvoinen.
Eli ehdit tollaset 2-4 suhdetta vuodessa. Miten se eroprosessi? Kertapotku vai vähitellen?
Mulla on myös vaativa työ ja lapsia pitkästä suhteesta (avioliitosta), eli ei ole resursseja hirveästi tinderöidä tai varsinkaan käyttää aikaa ensitreffeihin (jotka voi olla ihan floppeja, jos kemiaa ei ole - ja hyvin harvan kanssa on). Eli ei todellakaan ole montaa suhdetta vuodessa. Tänä vuonna en ole ollut tinderissä ollenkaan. En osaisi kyllä myöskään erota vähitellen, vaan kyllä se on sovittava asia sitten, jos siihen tullaan, että suhde ei jatku.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla luonteenpiirteistäkin kiinni (jossain persoonallisuustestin yhteydessä mun kohdalla oli, että persoonatyyppini on sellainen, että suhteen tulevaisuuteen sitoudutaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, eli aika määrätietoinen sen suhteen ja sellainen lojaali ja sitoutuva tyyppi), mutta mulla nämä jutut menee tinderissä siten, että katselen profiilit tarkkaan, kirjoittelen kohtuullisen paljon ja jos sitten katson, että haluan tavata jonkun, niin olen kyllä jo aika kiinnostunut ko. tyypistä. Eli tuossa vaiheessa olen jo kirjoitellen selvittänyt mulle oleellisimmat asiat. Sitten tavatessa, jos on kemiaa, niin olen aika valmis heittäytymään suhteeseen hyvinkin nopealla aikataululla (ja jos kemiaa ei ole, ei tule toisia treffejä).
En tietenkään naimisiin ole menossa, yhteen muuttamassa tai mitään sellaista, mutta tarkoitan sitä, että muut miehet jäisi kyllä heti ja keskittyisin siihen yhteen. Mun on tosi vaikea ymmärtää näitä venkuloita, ketkä ei kuukausienkaan päästä tiedä, että vieläkö pitäisi katsella muita vai olisiko tämä nyt keskittymisen arvoinen.
Olin aiemmin pitkässä parisuhteessa, joten nuoruus meni ilman deittiviidakossa pyörimistä. Nyt tuohon sirkukseen on saanut tutustua. Kuulostan nyt boomerilta tai pikkuvanhalta (ikä 35v) mutta se, että kaiken saa tilattua kotiintoimituksella parilla klikkauksella ja deittisivuilla voi tykkäillä kaikista ja aina etsiä parempaa, on ehkä tehnyt ihmisistä kykenemättömiä pitkäjänteisyyteen. Terve itsekkyys on tietysti ok, mutta tuo venkulointi sen takia, että haluaa panohiirenä pyöriä etsimässä aina uutta hyvänmielenlähdettä koska vaihtoehtoja on, kertoo henkilön kypsymättömyydestä ja siitä, että keskittymiskyky on kokaiinioravan luokkaa. Keskittymiskykyyn vain yhtä ihmistä kohtaan vaikuttaa myös ympäristö ja yleinen arvomaailma. Me ajatuksiltamme vanhat dinosaurukset, jotka haluavat seurustella vakavasti ja vain yhden ihmisen kanssa (niin että toinenkin tekee niin) jäämme jalkoihin kevytsuhteita suosivassa ilmapiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla luonteenpiirteistäkin kiinni (jossain persoonallisuustestin yhteydessä mun kohdalla oli, että persoonatyyppini on sellainen, että suhteen tulevaisuuteen sitoudutaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, eli aika määrätietoinen sen suhteen ja sellainen lojaali ja sitoutuva tyyppi), mutta mulla nämä jutut menee tinderissä siten, että katselen profiilit tarkkaan, kirjoittelen kohtuullisen paljon ja jos sitten katson, että haluan tavata jonkun, niin olen kyllä jo aika kiinnostunut ko. tyypistä. Eli tuossa vaiheessa olen jo kirjoitellen selvittänyt mulle oleellisimmat asiat. Sitten tavatessa, jos on kemiaa, niin olen aika valmis heittäytymään suhteeseen hyvinkin nopealla aikataululla (ja jos kemiaa ei ole, ei tule toisia treffejä).
En tietenkään naimisiin ole menossa, yhteen muuttamassa tai mitään sellaista, mutta tarkoitan sitä, että muut miehet jäisi kyllä heti ja keskittyisin siihen yhteen. Mun on tosi vaikea ymmärtää näitä venkuloita, ketkä ei kuukausienkaan päästä tiedä, että vieläkö pitäisi katsella muita vai olisiko tämä nyt keskittymisen arvoinen.
Olin aiemmin pitkässä parisuhteessa, joten nuoruus meni ilman deittiviidakossa pyörimistä. Nyt tuohon sirkukseen on saanut tutustua. Kuulostan nyt boomerilta tai pikkuvanhalta (ikä 35v) mutta se, että kaiken saa tilattua kotiintoimituksella parilla klikkauksella ja deittisivuilla voi tykkäillä kaikista ja aina etsiä parempaa, on ehkä tehnyt ihmisistä kykenemättömiä pitkäjänteisyyteen. Terve itsekkyys on tietysti ok, mutta tuo venkulointi sen takia, että haluaa panohiirenä pyöriä etsimässä aina uutta hyvänmielenlähdettä koska vaihtoehtoja on, kertoo henkilön kypsymättömyydestä ja siitä, että keskittymiskyky on kokaiinioravan luokkaa. Keskittymiskykyyn vain yhtä ihmistä kohtaan vaikuttaa myös ympäristö ja yleinen arvomaailma. Me ajatuksiltamme vanhat dinosaurukset, jotka haluavat seurustella vakavasti ja vain yhden ihmisen kanssa (niin että toinenkin tekee niin) jäämme jalkoihin kevytsuhteita suosivassa ilmapiirissä.
Olen sua pari vuotta vanhempi ja se, kelle vastasit. Ja joo, taidan ajatusmaailmoineni olla tosiaan dinosaurusluokkaa nykyään. :D Mä itse asiassa kokeilin lähteä yhteen suhteeseen kevyesti, että ihan vaan reboundia pitkän suhteen jälkeen jne., mutta ei mennyt kuin varmaan just se 2kk, kun olin jo ihan rakastunut ja huonostihan siinä kävi, kun oli tosiaan vastapuolikin vain kevyesti liikkeellä. En siis vain osaa tätä tapailujuttua. Tai musta se on ihan paradoksi, koska jos en olisi siitä ihmisestä kiinnostunut, en haluaisi tapailla häntä, ja jos olen kiinnostunut, haluan lopulta kuitenkin pitkän, kunnon suhteen. Eli miten ihmeessä voisi olla kevytsuhde? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parin kuukauden tapailun jälkeen pitäisi jo olla käsitys siitä, halutaanko seurustella. Eli ei nyt ainakaan tapailla enää muita.
Jotkut kommentoijat tuntuvat pitävän seurustelua jonain suurenkin mittaluokan sitoumuksena, jota varten pitää miettiä ja tuumailla kuukausikaupalla :D Seurustelu on seurustelua, ei se nyt kuitenkaan ole avioliiton tasoinen sitoumus, vaan seurustelun voi lopettaa, jos siltä alkaa tuntua.
Samaa mieltä kanssasi, muilla taitaa olla joku oma määritelmä seurustelulle.
Täällä kolmas samaa mieltä. Ei seurustelu tarkoita avo- tai avioliittoa vaan sitoutumista olemaan vain yhden ihmisen kanssa. Jos kuukausikaupalla pitää tuumailla, on joko sitoutumiskammoinen tai kyseinen mahdollinen kumppani ei vaan sytytä ja jahkailija roikkuu mukana, kun ei uskalla puhua suoraan.
Mielestäni se tarkoittaa tuon lisäksi sitoutumista siihen, että toimii aktiivisesti suhdetta rakentaen eikä vaan odottele suhteen rakentuvan tyhjästä. Avointa keskustelua ja henkisen ja tunnesiteen kasvattamista. Eli sitoutuu panostamaan suhteeseen.
Mä voin suoraan sanoa, että kahden kuukauden tuntemisen jälkeen mä en pystyisi vielä sanomaan, haluanko toimia aktiivisesti suhdetta rakentaen. Mun täytyy tietää toisesta enemmän kuin vain se, mitä kahdessa kuukaudessa on tullut esille. Kirjoitin jo aiemmin, että mulle on tärkeää esimerkiksi se, millainen toinen on alkoholin vaikutuksen alaisena. Onko hauska seuramies vai muuttuuko riidanhaastajaksi tms. Tai miten ylipäätään käyttää alkoholia eli juoko yhden tai kaksi vai onko tapana vetää perseet olalle. Samoin mulle on tärkeää se, miten erimielisyydet ratkaistaan. Osaako keskustella rakentavasti, korottaako ääntään ja alkaa riitelemään vai harrastaako kenties mykkäkoulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parin kuukauden tapailun jälkeen pitäisi jo olla käsitys siitä, halutaanko seurustella. Eli ei nyt ainakaan tapailla enää muita.
Jotkut kommentoijat tuntuvat pitävän seurustelua jonain suurenkin mittaluokan sitoumuksena, jota varten pitää miettiä ja tuumailla kuukausikaupalla :D Seurustelu on seurustelua, ei se nyt kuitenkaan ole avioliiton tasoinen sitoumus, vaan seurustelun voi lopettaa, jos siltä alkaa tuntua.
Samaa mieltä kanssasi, muilla taitaa olla joku oma määritelmä seurustelulle.
Täällä kolmas samaa mieltä. Ei seurustelu tarkoita avo- tai avioliittoa vaan sitoutumista olemaan vain yhden ihmisen kanssa. Jos kuukausikaupalla pitää tuumailla, on joko sitoutumiskammoinen tai kyseinen mahdollinen kumppani ei vaan sytytä ja jahkailija roikkuu mukana, kun ei uskalla puhua suoraan.
Mielestäni se tarkoittaa tuon lisäksi sitoutumista siihen, että toimii aktiivisesti suhdetta rakentaen eikä vaan odottele suhteen rakentuvan tyhjästä. Avointa keskustelua ja henkisen ja tunnesiteen kasvattamista. Eli sitoutuu panostamaan suhteeseen.
Mä voin suoraan sanoa, että kahden kuukauden tuntemisen jälkeen mä en pystyisi vielä sanomaan, haluanko toimia aktiivisesti suhdetta rakentaen. Mun täytyy tietää toisesta enemmän kuin vain se, mitä kahdessa kuukaudessa on tullut esille. Kirjoitin jo aiemmin, että mulle on tärkeää esimerkiksi se, millainen toinen on alkoholin vaikutuksen alaisena. Onko hauska seuramies vai muuttuuko riidanhaastajaksi tms. Tai miten ylipäätään käyttää alkoholia eli juoko yhden tai kaksi vai onko tapana vetää perseet olalle. Samoin mulle on tärkeää se, miten erimielisyydet ratkaistaan. Osaako keskustella rakentavasti, korottaako ääntään ja alkaa riitelemään vai harrastaako kenties mykkäkoulua.
MInä olen suhteenrakentajaihminen enkä todellakaan tarkoita mitään, että tarvitsisi sopia missä asutaan tai miettiä tulevaisuutta vaan se, että toimii RAKENTAVASTI sen suhteen suhteen. Mutta jotkut ilmeisesti vaan sitten haluaa hengailla sen toisen kanssa. Mulla on sitä varten jo olemassaolevat ystävät, joiden seura on hyvää ja mulle sopivaa ja laadukasta.
Mielestäni se tarkoittaa tuon lisäksi sitoutumista siihen, että toimii aktiivisesti suhdetta rakentaen eikä vaan odottele suhteen rakentuvan tyhjästä. Avointa keskustelua ja henkisen ja tunnesiteen kasvattamista. Eli sitoutuu panostamaan suhteeseen.