Onko sinussa parisuhdetta ajatellen joku iso turn off-omanaisuus, joka ei näy päällepäin?

Liian tottunut omaan mieheen ja sen tapoihin, jos jostain syystä menis välit poikki, niin olis kyllä korkea vaatimustaso. Onneksi sillä on sama ongelma, eikä olla eroamassa.

Monen mielestä liian omalaatuinen. Liikaa omia ajatuksia ja ajattelen asioista liian monipuolisesti. Tuntuu, että pitää olla vain yksi tapa miten ajatella. Treffikumppaneita häiritsee, jos tarkastelee asioita objektiivisen ajattelun kautta, eikä kokoajan omien tunteitten kautta. Asun korvessa rintamamiestalossa yksin, enkä kaipaa seuraa muutenkaan kovinkaan paljoa. Toisen kanssa nukkuminen on tuskaa. Tarvitsen paljon omaa aikaa. Erakkoluontoinen ajattelija on joillekin liikaa.

M32

Raiskaustrauma. Olen päällepäin ekstrovertti, flirtti ja muutenkin avoin, mikä valitettavasti hämää, koska en enää ole sellainen pidemmän päälle. Kaikki emotionaalinen ja fyysinen läheisyys saa mun koko kropan ja mielen iskeen jarrut päälle nopeasti. riippuen tyypistä voi kestää kauan ennen kuin koen oloni tarpeeksi turvalliseksi ja luottavaiseksi, että voin harrastaa seksiä. senkin jälkeen olen vielä melko pitkään hyvin estynyt ja näen esim. painajaisia uudesta kumppanistani. Suhteet triggeröivät aina (raiskaaja oli poikaystäväni), mutta tunnistan kyllä omat triggerini, homma on hallussa, jne, mutta en vain voi enkä suostu pakottamaan itseäni seksiin ja sitten teeskentelemään, että se on ihanaa kun olen ahdistunut. Käytännössä tämä ei käy kenellekään. Ainoa ihminen, jonka kanssa seksi sujuu on eräs ystäväni, jonka olen tuntenut vuosikaudet ja jonka kanssa olemme silloin tällöin harrastaneet seksiä. Luotan häneen. 

Ei näy päällepäin eikä alussa, että olen todella vaikea ihminen oikeasti. Olen nainen, joka ei vaan pysty olemaan heikko. Oli mikä vaan, en pyydä apua enkä vastaanota apua. Jos mies yhtään empii missään, otan ohjat enkä niitä pois anna. Kunnioitus häviää välittömästi omalta puoleltani. Olen elämäni aikana tavannut 2 miestä, joiden kanssa tämä ei onnistunut. He olivat vain todella vahvoja luonteita, ei ilkeitä, aggressiivisia, mutta eivät korvaansa lotkauttaneet mun jyräämiselle.. se ei vaan mennyt läpi.. ja nuo suhteet olivat todella hyviä. Päättyivät muihin syihin valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Olen pieruhuumorin ystävä. Pitää jaksaa lapsellisia ja mauttomia juttuja kuunnella.

Nauratti tähän laitetut alapeukut. En kyllä ikinä haluaisi seurustella ihmisen kanssa, joka ei osaa nauraa tyhmille jutuille, vaikka kuinka hieno kuva pitäisi antaa talon ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Olen matemaatikko.

Miksi tämä olisi negatiivinen asia? Ei ainakaan jos kyseessä on nainen. Tosin valtaenemmistö tämän alan naisista hakeutuu opettajalinjoille ja tituleeraa itseään opettajaksi.

Olen yh

Huono itsetunto. Vahvistuu kyllä jos toinen pääsee alku epävarmuuksien yli,  mutta en tiedä jaksaako kukaan nykypäivänä kunnolla tutustua ennen kuin tuomitsee täysin. Tuskin

Liian iso.

Vierailija kirjoitti:

Ei näy päällepäin eikä alussa, että olen todella vaikea ihminen oikeasti. Olen nainen, joka ei vaan pysty olemaan heikko. Oli mikä vaan, en pyydä apua enkä vastaanota apua. Jos mies yhtään empii missään, otan ohjat enkä niitä pois anna. Kunnioitus häviää välittömästi omalta puoleltani. Olen elämäni aikana tavannut 2 miestä, joiden kanssa tämä ei onnistunut. He olivat vain todella vahvoja luonteita, ei ilkeitä, aggressiivisia, mutta eivät korvaansa lotkauttaneet mun jyräämiselle.. se ei vaan mennyt läpi.. ja nuo suhteet olivat todella hyviä. Päättyivät muihin syihin valitettavasti.

mikset vain rentoudu? ketä kiinnostaa joku jatkuva kilpailu, ihmissuhteissakin?

En ole ollenkaan niin seurallinen kuin annan ymmärtää.

Taidam olla henkisesti aseksuaali, tai ainakin koettannut luoda issestäni simmoista

En kestä melua joten en osaa riirellä, tai siis osaisi

Inhoan riskinottoa enkä tiedä millaisia riskejä olisi järkevää ja hedelmällistä ottaa

En osaisi tunteilla, puhua enkä pushata

Inhoan itseäni pohjinmiltani, itsevihaannun myös kehuista ja haukut taas synnyttävät jumalavihan

Syyllistän itseäni turhista jutuista jotta ei "tavitsisi" tehdä tiliä oikeista synneistä tai ettei jäisi nörtsiä pohtia mitä ne ovat.

Näin, tämmönen hurmiri tääl, joko on stringit märkinä nilkkoja myöten ja piilarit huurussa......

En ole koskaan harjoitellut seurustelua enkä edes iskemistä enkä hymyilyä

inhoan..isin sormuksia ja hääjuhlia joissa on itse pääsilmätikku

en kestä..isi vauan yöhuutoa enkä sitä että vaimmo tahtoo vaualle piikit mutta minä e

olem mammam poika engjkä ymmärrä mitä elämässä pitäisi jättää tekemäti jotta syntyisi järkevä elämänkaari

Päältä kaunis kakku. Ja kyllä sisin myös täynnä rakkautta ja hellyyttä, joka kuulemma saa toisen tuntemaan itsensä maailman ihanimmaksi ja rakastetuimmaksi. Se mikä ei näy, on kaksisuuntainen mielialahäiriö, johon ei ole löytynyt sopivaa lääkitystä. Kerta toisensa jälkeen suhteet kariutuu, enkä siitä entisiä kumppaneita voi syyttää, en itsekään jaksaisi sellaista kuka aina välillä olen. 

Erästä henkilöä ärsytti tapani olla kertomatta mielipidettäni (tyyliin puolesta/vastaan), kun puhuttiin jostain aiheesta. Kuulemma kaikilla on joku mielipide eikä voinut tajuta miksen voisi kertoa omaani, kun en vaikuta kuitenkaan ujolta. Yleensä sitten mielipiteekseni tulkitiin aina aiheesta riippuen se nolompi "koska muutenhan olisit sanonut mielipiteesi heti". Tämä tapaus ei ollut ainoa laatuaan, mutta ainoa seurustelukumppanina. Ilmeisesti joitakin ihmisiä todellakin häiritsee, jos luonteenpiire on phdiskeleva ja haluaa tutkailla rauhassa kaikkia näkökantoja ja niissä olevia premissejä ennenkuin alkaa edes muodostaa omaa mielipidettä aiheeseen, koska tajuaa, että harva asia on mustavalkoinen. Mutta minkäs teen. Olen tällainen.

Jotakuta on myös ärsyttänyt tapani haluta omaa yksinoloaikaa. Siis sellaista, että saan konkreettisesti olla yksin, ilman että toinen alkaa kuvitella, että olen nyt loukkaantunut jostain. Ei. Haluan vain ladata akkuni.

Minussa voisi olla paljon muitakin turnoff-piirteitä, mutta en jaksa niistä sillä lailla stressata. Jos niitä ei kestä, ei tarvi yrittää olla yhdessä: en ole ainoa nainen maailmassa.

Ah! Olen myös hyvin itsenäinen, joka tuntuu olevan monelle miehelle todella vaikea pala. Minua yritetään helposti alkaa kontrolloida siinä paniikissa, kun tajutaan, että "tuo ei välttämättä tarvitse ketään, apua mitä tässä pitäisi tehdä, että saisi tuon valoitettua", joka johtaa siihen, että ärryn. Vain kourallinen ihmisiä on tajunnut, että "kesyynnyn" heti sen jälkeen, kun miun yksinkertaisesti vain antaa olla sellainen kuin olen ja alkaa vain olla vierelläni ja kertoa rehellisesti mitä minulta haluaa, ei mitään rivien välejä eikä kiertoilmaisuja. Silloin tulen vapaaehtoisesti ja jopa oma-aloitteisesti vaikka kainaloon hyrisemään ja saatan jopa pyytää apua, jos sellaista tarvitsen (koska se, että toinen uskaltaa antaa toisen olla ja arvostaa häntä ihan sellaisenaan tulkintuu minun mieleeni siten, että "ah! tuossapa on itsevarma mies, tykkään ja koen oloni turvalliseksi tässä", tai jos tiedän, että toinen haluaa tehdä jonkun tietyn jutun, niin mielelläni sen sitten hälle suon.

Vierailija kirjoitti:

Olen seksihalujen osalta todella tuulella käypä.

Etenkin näin syksyllä, alkutalvesta, en halua sitä oikeastaan ollenkaan, etenkään, jos töissä tai kotona on stressiä. Saattaa mennä pari-kolme kuukautta ilman, että kiinnostaisi oikeastaan ollenkaan. Eli esimerkiksi aloitteiden teko on syyskuun lopulta jouluun minun puoleltani käytännössä nolla.

Sen sijaan pidemmillä lomilla ja etenkin keväisin olen jatkuvasti puutteessa, ja voisin harrastaa sitä pari kertaa päivässä.

Ja tämän tekee tietenkin erityisen haasteelliseksi se, että olen mies.

Hauska kommentti, koska juuri äskettäin olen miettinyt että talvi ja kylmyys voi viedä seksihalut. Ei tuo nyt niin kummallista taida olla. Olemme kuitenkin Suomessa. Itse olen tämänkin hoksannut vasta mummoikää lähestyessä. Ennen syytin toki miestä haluttomuudesta, kuten muistakin asioista. (Aika huvittavaa kun nyt tätä miettii)

Minulla ei seiso kunnolla ilman lääkettä. Se ei näy päältä päin eikä ekoilla kerroilla sängyssäkään kun osaan varautua. 

On kaksikin. 1. Parisuhteet ei kiinnosta. 2. En voisi kuvitellakaan asuvani kenekään kanssa saman katon alla. En ottaisi alivuokralaista enkä lähtisi sellaiseksi. Valitsin asuinmuodoksi ok-talon, ettei tarvi kuunnella taloyhtiön kokouksissa idioottien mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Mun turnoff on että mulla ei ole ikinä aikaa. Tai no joka toinen viikonloppu lauantaina voin ehtiä tehdä jotain. Muuten mulla on aikaa vain iltaisin tässä klo21-22, ennen kuin menen nukkumaan. Työt, lapset, koira, lasten harrastukset, kuntosali, kotityöt

Tämä! Mun lisäplussa on vaan se että teen 3-vuorotyötä. Eli nukun "aina" tai olen aina väsynyt. Tosi houkutteleva kumppani.

-siksivarmaansinkku40v.

Krooniset kipusairaudet jotka vaikuttaa toimintakykyyn. Joku päivä pystyn johonkin, seuraavana päivänä taas en. Joskus pystyn vain makaamaan hiljaa pimeässä, vaikka hetkeä ennen vaikutin olevan ihan kunnossa. Luulen että vain ihminen jonka eksä tai muu läheinen on kipusairas, voisi ymmärtää sitä. Tai sitten toinen kipusairas. Nykyinen on ajan kanssa oppinut elämään sen kanssa.