Onko sinussa parisuhdetta ajatellen joku iso turn off-omanaisuus, joka ei näy päällepäin?

Olin työkkärin karenssissa 2000-luvun loppupuolella

Vierailija kirjoitti:

Olen alkuun tosi estynyt harrastamaan seksiä. Sitten kun luotto pelaa ja kumppani on oikea, olen tosi avoin ja villi, mutta sitä ennen hyvin hankalasti valloitettavissa. En ole koskaan harrastanut yhden illan juttuja vaikka vientiä olisi.

Pari deittikaveria on menettänyt kiinnostuksen tämän vuoksi.

Harvoin tulee kehuttua naista, mutta olet kyllä oikea kultakimpale!

Vierailija kirjoitti:

Herpes, kerron vasta kun on pakko eli kun suhde on muuttumassa vakavaksi. Itseäni hämmästyttää miten rohkeasti miehet ovat panemassa paljaalla. Minä olen läksyni oppinut, mutta suurin osa vetäisisi paljaalla ketä vain. Järkyttävää. 

Ei ole mikään sukupuolisidonnainen juttu tuo huolettomuus suojautumisesta. Tälläkin palstalla ovat naiset ennenkin ihmetelleet, että miten ne miehet ovatkin sellaisia. Itse olen mies, joka on aina vaatinut kondomin käyttöä ja noin puolet naisista yrittävät silti saada mielen muuttumaan. Joskus on melkein riidelty asiasta. Nykyään olen jo pitkään ollut suhteessa niin ei tarvitse tuosta väitellä.

Tämä tilastovirhe johtuu siitä, että monien naisten kumppanit ovat miehiä ja heillä on sama kokemus kuin minulla ja luulevat sen johtuvan miessukupuolesta. Ehkä voisitte tehdä kaveriporukassanne valheenpaljastustestin aiheesta?

No on. Ensinnäkin sosiaalinen kömpelyys, joka toki tutustuessa näkyy aika nopeasti. Erakkous, johon olen päätynyt omasta valinnastani. Lisäksi nyt työttömyys, rahattomuus ja haluttomuus työllistyä ns. perusduuneihin (myös koulutustani vastaaviin). Teen tosissani taidetta ja haaveilen työllistyväni sillä joskus. Että tällainen saalis :D

Kuorsaan todella paljon ja äänekkäästi ja lisäksi minulla on vaikeat vatsavaivat. Olen nainen ja jostain syystä häpeän vaivojani enkä halua jakaa arkea (vessaa ja makuuhuonetta) toisen kanssa. 

Liikaa seksuaalisuus.

Piereskely. Usein ja paljon. 

En näkisi traumaa turn-offina, kuten täällä monet ovat maininneet. 

Mulla on syömishäiriö ja noudatan tarkkaa ruokavaliota ja punnitsen kaiken ja lasken kalorit. En voi käydä esim. ulkona lounaalla, jos en tiedä aterian/annoksen kaloreita. Valmistan myös aika tylsää ruokaa :'D kanaa, jauhelihaa, tonnikalaa, riisiä, kasviksia. Joskus teen kastikkeen erikseen, mut usein en jaksa. En voi tehdä kastiketta jauhelihaan, koska silloin en ihan tarkasti tiedä annoksen kaloreita.

Romanttiset ravintolaillalliset ja yhteisen kokkaamisen voi jättää pois. 

Sinkku oon.

Kyllähän niitä tähän ikään mennessä on kerääntynyt. Kaikennäköisiä pieniä terveysongelmia sun muuta. 

Olen rasisti.

Minulle se ole ongelma enkä halua sitä piilotellakaan mutta monelle naiselle se tuntuu olevan.

No ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Savolaisuus. Työ perus-haalarihommissa. Matala tulotaso (kts. edell). Asunpaikka pienellä maaseutupaikkakunnalla josta en tule  muuttamaan pois koska en halua. Nämä ulospäin näkymättömiä.

Lisäksi ulospäin näkyvät, eli ikä, pituus, korkeintaan keskinkertainen naama, laihduttamisen varaakin olisi, vanha autonrämä, hyvin epämuodikkaat vaatteet.

Tarvitseeko mainitakaan että parisuhderintamalla on hiljaisuutta pidellyt?

Saivartelen nyt vähän, mutta duunarihommat ja matala tulotaso näkyvät ihmisessä yleensä päälle päin. Ei sillä, että kummassakaan tai varsinkaan savolaisuudessa tai maalla asumisessa olisi mitään pahaa, päin vastoin :)

En oo kovin fiksu :( ja oon ihan kujalla kaikesta ajankohtaisesta, ei vaan kiinnosta lukea uutisia.

Vierailija kirjoitti:

Näin lähempänä 40 kuin 30, ei merkittävää omaisuutta, eli olen köyhä. Lisäksi ohuet hiukset ja 175 cm pituutta. Naisille on aika näkymätön, ellei ole vähintään se 180 cm. Perhetoiveista saanut vähitellen luopua, kun ikää tulee. Ärsyttää kuinka jokaisella huumeidenkäyttäjällä, juopolla, kroonisella pettäjällä ja rikollisellakin on vaimo ja lapset, kunhan vain on joko tarpeeksi varakas ja/tai pitkä ja hyvännäköinen.

Anteeksi, mutta miehen hedelmällisyys jatkuu pidemmälle kuin naisen. Joten väittäisin, että sen suhteen ovi ei ole ihan vielä sulkeutumassa! Mikään kertomasi ei olisi itselleni este. T: nainen 180 cm.

Kyllä. Asun exän kanssa. Tähän tulee onneksi muutos, mutta viiveellä. 

Olen ylpeä ja todella pitkävihainen. En loukkaannu helposti, mutta jos ylpeyttäni loukataan tai hyväntahtoisuuttani käytetään hyväksi, niin en unohda koskaan.

En siedä miehiltä sovinismia enkä machoilua, nauran päin naamaa, jos mulle rupee joku puhumaan alentuvasti. Kunnioitan kyllä miehisyyttä ja arvostan ns miehisiä hommia (teki ne kuka hyvänsä), mutta vaadin myös kunnioitusta ns naisellisille hommille.

Mua ei kiinnosta meikata ja käyn kampaajalla pakosta kahdesti vuodessa. Viihdyn kotona etätöissä järkyttävistä rääsyissä. 

Sanon mielipiteeni suoraan. Joskus voisi olla hiljaakin ehkä. En aina jaksa heilua jonkun porukan (kaveriporukan, suvun...) hierarkian Alfan pillin mukaan. 

Miehet jättää mut aika hyvin rauhaan, mikä on hyvä, koska mulla on jo yks kotona 😁

Olen ruma ja elämänhallinta on täysin hiuskarvan varassa. Kuten laivatkin, seilaan lähinnä tuurilla. Näennäisesti kaikki on okei, mutta lähempää tarkasteltuna olen hallitsematon kaaos. Ulkonäön lisäksi en muutenkaan ole kovin tavallinen kiinnostuksenkohteiltani ja harrastuksiltani. Osaan kyllä näytellä normaalia. 



N32.

Minulle henkinen vapaus on tärkeää. Ajattelen, ettei ketään voi omistaa. Jostakin syystä miehet luulevat tämän tarkoittavan, että paneksin estottomasti ympäriinsä. Ei. Henkinen vapaus tarkoittaa minulle ajattelun vapautta ilman, että joku yrittää ahdistaa minua nurkkaan henkisesti. Tämän sanominen om monille liikaa. En oikein ymmärrä miksi. Mutta tunne sitten nähtävästi molemminpuolinen :) 

Vierailija kirjoitti:

Minulla koiria ja tatuointeja.

Vaimomatskua 

Olen yli 30v mies, jolla on taustalla paljon masennusta ja siihen liittyviä hoitomuotoja (lääkkeet ja terapiat). Näistä kuitenkin lopultakin olen pääsemässä eroon, koska toipuminen etenee. Ja en ole seurustellut koskaan.

Asiassa on myös toinen näkökulma: en ole seurustellut, koska en ole halunnut kuormittaa naisia ongelmillani. En myöskään koe, että ihmisen arvoa voisi ns. mitata seurustelukumppanien lukumäärällä tai runsaalla sekstailulla. Olisin todennäköisesti vain huonommassa jamassa, mikäli olisin nuorempana hyppinyt sängystä toiseen,  ei sovi herkälle ihmiselle eli minulle :D 

Masennus ja alttius siihen voi säilyä, mutta pääsääntöisesti menee ok. Nautin elämästä yksinkin, jos joku sopiva ihminen tulee kohdalle niin sitten tulee.

Voimia masennuksesta ja muista traumoista kärsiville.