"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...

Vierailija kirjoitti:

80-luku on ollut minun nähdäkseni Suomessa sitä parasta aikaa.  Silloinkin oli ongelmia, mitään täysin auvoista aikakautta ei maailmassa ole koskaan ollut eikä tule olemaan.

On järjetöntä vertailla entistä ja nykyistä sillä mielellä, että ihmisillä olisi ollut puutetta vaikkapa televisiokanavista.  Ei niitä kanavia silloin tosiaan montaa ollut, mutta oliko se puutetta?  Ei kukaan kaivannut mitään muuta.  Enkä nyt sanoisi nykyistä tarjontaa kovin monipuoliseksi, uusintojahan ne näyttää vuodesta toiseen ja samoja sarjoja ja ohjelmia ja samoja elokuvia koko ajan.   Näyttää vaan siltä, että tarjontaa on paljon.

Kukaan ei silloin nurissut siitä, että piti jonottaa pankissa ja postissa, kun piti hoitaa laskuja tms.  Se oli normaalia elämää.  Ei mikään osa-alue siitä kärsinyt.

Digiaika on tehnyt asioista monimutkaisempia, vaikka sen pitäisi helpottaa kaikkea.  Enää ei ryöstetä pankkeja vanhaan tapaan, kun pankeissa ei enää ole käteistä rahaa, mutta nyt on oltava koko ajan varuillaan siitä, että ei joudu huijatuksi, ja siinä on paljon suurempi vaara menettää rahansa. 

Ihmiset tapasi vielä toisiaan livenä.  Paljon kivempaa se oli kuin istua jossain läppärin ääressä deittipalstoja selaamassa.  Ainakin uskoisin niin, en ole koskaan sitä tehnyt.

Syötiinkin vielä ihan tavallista perusruokaa, ei tarvinnut brassailla erikoisuuksilla.  Ja kun kukaan ei laitellut naamaansa täytteitä eikä hiuksiinsa jatkeita muusta puhumattakaan, niin ihmiset oli aidosti omia itsejään.  

Alussa kirjoitettiin, että oli jatkuva ydinsodan pelko.  No ei kyllä ollut!  Se on nykyihmisten harhaa.  Nyt se pelko on olemassa, ei silloin.  Neuvostoliitto piti asiat paikoillaan ja pysyvinä vuosikymmenet.  Oikeastaan vasta sitten, kun se hajosi, alkoi Euroopassakin rauhattomuus.  

80-luvulla oli firmoillakin vielä rahaa ja ihmisiä työllistettiin kuntien tai valtion tuella, näitä työllistettyjä oli töissä joka paikassa ja moni sai siitä pysyvän työsuhteen.  Meillä kunta työllisti kaikki hakijat niin, että kun kerran kysyttiin työntekijää silloisesta työvoimatoimistosta, sieltä ei ollut tarjota ketään.

Työnantaja järjesti koulutuksia, seminaareja, virkistyspäiviä, pikkujouluja jne.  90-luvulle tultaessa ne pikku hiljaa jäivät pois kaikki.  Koulutukseen pääsi, jos maksoi itse kulut.  Pikkujoulut vaihtui joulukahveiksi, toimistoon tuotiin kahvipaketti ja laatikollinen torttuja.  Kaikki kuihtui ja näivettyi, työterveyshuoltokin muutettiin huonommin toimivaksi.

Nyt en ole enää töissä, joten en tiedä miten nykyään on.  Voi tietysti olla, että aikakin kultaa muistot, koska paras nuoruuteni aika osui 80-luvulle, jolloin tietysti oli itsekin "kaunis ja rohkea," ja kaikki hienoa ja ihanaa.  Seppälässä myytiin MicMacin vaatteita, jotka oli kuin minun vartalolleni tehtyjä.  Seppälä oli meidän tuon ajan nuorten valtakunta, josta aina löytyi se oikea ja sopiva päällepantava ja kohtuulliseen hintaan.

   

Olet oikeassa. Aika on kullannut muistot täysin.

Mic macia ei myyty Seppälässä. Ne farkut myytiin farkkuliikkeessä.js olivat kalliita toisin kuin Seppälän vaatteet.

Ei ollut mitään lamaa meilläkään 90-luvulla, päinvastoin arava-lainalla rakennettiin omakotitaloa ja sen sellaista.

Neuvostoliittoon tehosi järkipuhe, varsinkin Stalinin jälkeen. Neuvostoliitto pyrki rakentamaan kommunismia, Putleri ainoastaan perseilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan lämmöllä 90-lukua. Mielestäni silloin elettiin sellaisessa hyvässä tasapainossa jossa teknologia oli kyllä tarpeeksi kehittinyttä että se helpotti elämää, mutta se ei ollut saanut niin isoa osaa elämästämme kuten nykyisin. Ei oltu samanlaisia teknologian orjia kuten nykyisin ollaan.

Esimerkiksi netti sen tuomat hauskuudet olivat kyllä olemassa mutta kaikki ei pakotettu sinne vaan pankkiasioita tai asiakaspalvelutilanteita pystyi hoitamaan ihan konttorissa tai liikkeessäkin, matkapuhelimia oli mutta ne olivat tarkoitettu soittamiseen eikä ollut mitään älypuhelimia häiritsemässä keskittymiskykyäsi. Jos mentiin mökille niin siellä oltiin sitten oikeasti. Nykyään mökilläkin pitää olla tavoitettavissa ja netti seuraa sinua minne ikinä menitkin. Pleikkareita kyllä oli myös mutta se oli se yksi sama konsoli jota pelattiin sitten seuraavat 10 vuotta ja lapset olivat tyytyväisiä jos oli 2 tai 3 peliä. Yleisesti ottaen tyydyttiin paljon vähempään.

Mielestäni kehityskulku olisi saanut jämähtää sinne. 80 ja 90 luku oli oikeasti hyvää aikaa. Olen onnellinen että sain kokea sen.

Kertoo kaiken, kun yläpeukkua saa viesti jossa ylistetään kaikkien aikojen lamavuosikymmentä.

Miten nuoria täällä oikein on peukuttamassa, jos katsoo, että 90-luvulla asiat oli "tasapainossa"? Vuosikymmen, joka traumatisoi kansaa edelleen.

90-luvun lama kosketti niitä, joita se kosketti. Siihen myös liittyi häpeää, eli asioista ei puhuttu.

Omilla vanhemmillani jatkui työt koko ajan. Lähipiirissä ei ollut velkaantumista, ei itsemurhia. Silloin ei ollut nettiä ja ulostuloja, joten näistä asioista tiesi harvempi. Elämä jatkui ihan samanlaisena ja parempana, jopa ekat etelän matkat tehtiin lama-aikana.

Ja moni pääsi kiinni noihin ulosotettuihin omakotitaloihin halvalla. Niitä hintoja tässäkin ketjussa muistellaan, mutta ei ne olleet tavallisia asuntokauppoja. Työpaikkansa säilyttäneet pärjäsi hyvin.

Sillon ei tarttennu tietää kaikkien lomamatkoista ym. Voi ihan keskittyä siihen mitä kulloinki teki.

Nyt vaan istutaan pää naakirjassa vahtaamassa tuttuja ja tuntemattomia. Se on ihan turhaa tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä töistä ihmisiä irtisanottiin laman aikana? Tietääkseni kaikki tuntemani ihmiset olivat töissä laman aikaankin.

Taas sarjassa outoja kysymyksiä. Mitä luulet, saiko konkurssiin menneiden yritysten työntekijät pitää työnsä?

Joka viides oli työtön. Ja tämä koski siis niitä jotka oli ikänsä tehneet töitä, eikä mitään elämäntapatyöttömiä vain. Työssäkäyvänä oli monella vähintään asuntovelkaa, osalla myös velkaa autosta tai jopa lomamatkoista, sitä aikaa elettiin että lainoja oli tyrkytetty niin ettei kaikki olleet tajunneet varoa. 

Mun kuplassani aikuisilla oli vain asuntovelkaa. Juuri kukaan ei käynyt lomamatkoilla, autot oli ostettu säästöillä ja ne korjattiin itse ja ajettiin muutenkin vanhoilla romuilla.

Että ehkä se konkurssi osalla johtui ihan omasta leppoisasta rahankäytöstä / tuhlailusta? Toki siihen liittyi sitten häpeää ja muuta. Osa oli tosi takaillut toisten lainoja, mutta sekin toki on ehkä oma virhe. Takaus tarkoittaa just sitä, että jos toinen ei voi maksaa, niin sitten takaaja maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen  aikainen  normaali elintaso oli jotakin mistä nykynuoriso ei tajua mitään. Yksi ihminen omisti pari paitaa ja parit farkut, sen lisäksi alusvaatteita ja joku talvitakki, jota ei suinkaan voinut ostaa joka vuosi uutta. 

Koulussa kiusattiin ihan avoimesti, opettaja saattoi sanoa "älkää lapset tapelko" jos sitäkään. Harvalla oli varaa merkkivaatteisiin, ja niitä joilla ei ollut halveksittiin ja kiusattiin ihan vapaasti. Kiusaaminen oli väkivaltaista, ihan normaalia oli upottaa päätä vessapönttöön välitunnilla jne.

Harrastuksia oli vain rikkaiden lapsilla, muut sai hengata ulkona ja kirjastossa. Syöpä oli kuolemantuomio.

Töitä oli, mutta nykymittapuulla ne kaikki oli jotakin paskaduuneja. siivoamista ja tehdastyötä. Eikä niillä rahoilla asuntoja osteltu, laina-ajat oli tyyliin 5 v ja korot yli 10%. Rikkaat oli erikseen, niillä oli omakotitalot, muut asui jossakin kerrostalokaksiossa (2 aikuista + 2 lasta, vanhemmat nukkui olkkarissa kirjahyllyn takana). Nykyään ei edes elämäntapatyötön elä yhtä köyhästi.

Olen akateeminen ja hyvätuloinen. Nukun olohuoneessa, ja lapset makkarissa. Ei ole varaa isompaan asuntoon koskaan, vaikka aina olen tehnyt töitä ja nytkin täysipäiväisesti. Tavallinen työssäkäyvä ei voi ostaa asuntoa Helsingistä, jos ei ole perinyt tai nainut rahaa.

Niin minäkin olen hyvätuloinen akateeminen, omassa maksetussa talossamme Espoossa. Ei yh:t mitään asuntoja ostellut ennenkään, tarvottiin kahden ihmisen tulot jotta saatiin edes se eka yksiö/kaksio. Yksin ei ylipäätään oikein saanut lainaa, saati nainen yksin.

Lasten ollessa pieniä kaksio 4 ihmiselle oli ihan normaalia. Sitten kun lapset oli siinä 10 v hyvätuloiset hankki perheasunnon, joka sitten jäi isoksi aika pian kun lapset lähti. 

Kyllä nykyäänkin saa oman asunnon, jos tajuaa ajoissa ostaa ekan pienen oman, eikä ensin elää 10 v vuokralla ja sitten lasten tullessa herätään, että hei, pitäisi jostakin saada iso asunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä töistä ihmisiä irtisanottiin laman aikana? Tietääkseni kaikki tuntemani ihmiset olivat töissä laman aikaankin.

Taas sarjassa outoja kysymyksiä. Mitä luulet, saiko konkurssiin menneiden yritysten työntekijät pitää työnsä?

Joka viides oli työtön. Ja tämä koski siis niitä jotka oli ikänsä tehneet töitä, eikä mitään elämäntapatyöttömiä vain. Työssäkäyvänä oli monella vähintään asuntovelkaa, osalla myös velkaa autosta tai jopa lomamatkoista, sitä aikaa elettiin että lainoja oli tyrkytetty niin ettei kaikki olleet tajunneet varoa. 

Mun kuplassani aikuisilla oli vain asuntovelkaa. Juuri kukaan ei käynyt lomamatkoilla, autot oli ostettu säästöillä ja ne korjattiin itse ja ajettiin muutenkin vanhoilla romuilla.

Että ehkä se konkurssi osalla johtui ihan omasta leppoisasta rahankäytöstä / tuhlailusta? Toki siihen liittyi sitten häpeää ja muuta. Osa oli tosi takaillut toisten lainoja, mutta sekin toki on ehkä oma virhe. Takaus tarkoittaa just sitä, että jos toinen ei voi maksaa, niin sitten takaaja maksaa.

Lue edes vähän historiaa: vaikka lyhensi lainaa sovitusti (kun korko hyppäsi 16% iin), niin silloisen lain mukaan pankki saattoi vaatia lisävakuuksia (kun asuntojen hinnat oli laskeneet). Ellei sinulla ollut antaa lisävakuuksia, pankki otti asunnon ja myi sen edelleen polkuhintaan saman konsernin remppafirmalle, joka sitten teki isot voitot kun pintarempan kun myi asunnon edelleen. Vaikka siis olit hoitanut lyhennyksesi ihan ajallaan. Mitään velkajärjestelyjä ei tunnettu, se laki tuli vasta laman jälkeen kun oli jo myöhäistä niille ihmisille.

Sitten lainaa oli tarjottu ihan holtittomasti, muistan kun töllössä tyrkytettiin ihan jokaiselle 40 000 mk ilman mitään vakuuksia. Sitten työmarkkinat hyytyi, ja ne ihmiset olikin pulassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä töistä ihmisiä irtisanottiin laman aikana? Tietääkseni kaikki tuntemani ihmiset olivat töissä laman aikaankin.

Taas sarjassa outoja kysymyksiä. Mitä luulet, saiko konkurssiin menneiden yritysten työntekijät pitää työnsä?

Joka viides oli työtön. Ja tämä koski siis niitä jotka oli ikänsä tehneet töitä, eikä mitään elämäntapatyöttömiä vain. Työssäkäyvänä oli monella vähintään asuntovelkaa, osalla myös velkaa autosta tai jopa lomamatkoista, sitä aikaa elettiin että lainoja oli tyrkytetty niin ettei kaikki olleet tajunneet varoa. 

Mun kuplassani aikuisilla oli vain asuntovelkaa. Juuri kukaan ei käynyt lomamatkoilla, autot oli ostettu säästöillä ja ne korjattiin itse ja ajettiin muutenkin vanhoilla romuilla.

Että ehkä se konkurssi osalla johtui ihan omasta leppoisasta rahankäytöstä / tuhlailusta? Toki siihen liittyi sitten häpeää ja muuta. Osa oli tosi takaillut toisten lainoja, mutta sekin toki on ehkä oma virhe. Takaus tarkoittaa just sitä, että jos toinen ei voi maksaa, niin sitten takaaja maksaa.

Lue edes vähän historiaa: vaikka lyhensi lainaa sovitusti (kun korko hyppäsi 16% iin), niin silloisen lain mukaan pankki saattoi vaatia lisävakuuksia (kun asuntojen hinnat oli laskeneet). Ellei sinulla ollut antaa lisävakuuksia, pankki otti asunnon ja myi sen edelleen polkuhintaan saman konsernin remppafirmalle, joka sitten teki isot voitot kun pintarempan kun myi asunnon edelleen. Vaikka siis olit hoitanut lyhennyksesi ihan ajallaan. Mitään velkajärjestelyjä ei tunnettu, se laki tuli vasta laman jälkeen kun oli jo myöhäistä niille ihmisille.

Sitten lainaa oli tarjottu ihan holtittomasti, muistan kun töllössä tyrkytettiin ihan jokaiselle 40 000 mk ilman mitään vakuuksia. Sitten työmarkkinat hyytyi, ja ne ihmiset olikin pulassa.

Ja unohtui, että vaikka asunto oli mennyt niin velka oli jäljellä, kasvamassa korkoa viivästyskorolle.

Muuttakaa johkin kehitysmaahan niin kaikki tuo toteutuu. Ainoastaan se, että työpaikka olisi, se ei toteudu paitsi jos olette valmiita maksamaan hieman kunnon koulutuksesta Suomessa. Sitten vaan maailmalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin odotettiin jokaista paskaa Dallasin jaksoa viikon ajan, nyt jää hyvätkin sarjat kesken.

Yksi oleellinen juttu on varmasti että 80/90-luvulla monet tv-sarjat oli yhteisöllinen kokemus suurelle joukolle ihmisiä. Telkkarin eteen kokoonnuttiin joskus isollakin porukalla ja monilla oli suosikkihahmonsa sun muuta.

Nyt noita sarjoja ja kaikkea muutakin viihdettä ja aktiviteettia on niin paljon ettei samanlaista kollektiivista kokemusta synny millään.

Samoin musiikin kulutus oli erilaista. Useat bändit ja sooloartistit pystyivät myymään yli 10 miljoonan levyä yksittäistä albumia maailmanlaajuisesti ja musiikkivideoiden ja kiertueiden tuella se sama albumi saattoi pysytellä listoilla 2-3 vuotta. Silloin levymarkkinoilla oli samanaikaisesti monta "Adelea" eikä musiikkia ladattua ilmaiseksi netistä vaan se ostettiin LP- ja CD-levyinä tai kasetteina.

https://bestsellingalbums.org/artist/218

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan naiset eivät olleet monivärisine tukkineen häiritsemässä normaaleiden ihmisten elämää, vaan yleensä suljetulla osastolla. 

Silloin oli naisista enemmistö ihan normaalipainoisia ja -järkisiä.

Eikä ollu niitä hirveitä ankkahuuliakaan!

Oisko siitä johtunu että kaikki pääsi naimisiin? ;)

Eikä karvoja ajeltu, eikä suurin osa meikannut yhtään.

Kainalot ajeltiin, kun ei muuten ole tarvinnut, mutta kyllä oli mustaa mascaraa ja sinistä luomiväriäkin keksitty tällätä, että äläpäs nyt yhtään.

Minä en ajellut kainaloita. Ehdin päästä vuoteen 1990 asti, ennen kuin asiasta huomautettiin. Miehen mielestä kainalokarvat oli ällöttävät :-) Kysyin, miksei sitten ajele omiaan.

Nykyisissä tosi-tv-ohjelmissa naiset keikistelevät pikkubikineissä ja miehet ovat karvattomia rintakehää ja sääriä myöten mutta heillä on sitäkin enemmän tatuointeja. Kasarilla tatskat yhdistettiin lähinnä merimiehiin ja rikollisiin, ei muihin ihmisiin.

Kasari oli kyllä aivan mahtavaa aikaa!

Vaikka muistan että joskus mietittiin oliko 60 luku parempaa? Oli beatleshysteria, Marilyn, jfk, ukk voimissaan, oli tekotukat ja tekoripset, tiukat jumpperit, kovat jätkät, James Bond kaikki cool oli uutta, jenkkiraudat, ihmiset vaan röökaa ja olivat kuolemattomia.

Silti olen tosi iloinen että sain mennä viipottaa ajan mukana teininä 80-luvulla. Maailma ei tosiaan nukkunut ja 80 luvun viimeiset vuodet olivat rauhan vuosia. När Europe låg på listorna o reagan löste tvisterna.

Muistan nuorena kun kunnan kesätyöt Rovaniemellä annettiin aina rikkaiden eli herrojen lapsille.Me köyhät mentiin Ruotsiin.Itsekin 15 vuotiaana liftasin Rovaniemeltä Turkuun että pääsin töihin tienaamaan rahaa. 1 kk sokerijuurikaspellolla ensin että sai laivalippurahat. Ja sitten pukattiin tuplavuoroja  aamusta iltaan. Ihanaa aikaa .Elämä oli jännää ja kaikkea hauskaa oli edessä. Muistan kun kirjoitin Elvikselle .Harmi että ei ollut vara ostaa postimerkkejä eikä oikeen osoitekaan ollut tiedossa. Tänä päivänä olisi oluut arvokasta omistaa hänen kuva nimkirjoituksella. 

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa johkin kehitysmaahan niin kaikki tuo toteutuu. Ainoastaan se, että työpaikka olisi, se ei toteudu paitsi jos olette valmiita maksamaan hieman kunnon koulutuksesta Suomessa. Sitten vaan maailmalle. 

Kenelle vastaat? 

Nykymaailma perseestä kirjoitti:

60- ja 70-luvut olivat parasta aikaa Suomessa. Elämä oli yksinkertaisempaa ja stressittömämpää. Ei kännyköitä, ei somea, ei satoja tv -kanavia, ei digi-tekniikkaa. Popmusiikki oli parhaimmillaan silloin ja levyt vinyyliä tai musa kela/kasettinauhoilla. Autot yksinkertaisia ja helppoja ajaa tai itse korjata. Paljon enemmän omavaraisuutta kansalaisilla. Maatalous kukoisti sekä puunjalostusteollisuus. Haitallista maahanmuuttoa ei ollut ja sen tuomia lieveilmiöitä. Oikeita lehtiä ja kirjoja luettiin ja kouluissa vallitsi kuri ja järjestys. Sukupuolia oli vain kaksi.

Tässä taas uskottavasti kaivataan aikaa ennen nettiä. Herää kysymys, miksi vietät vapaa-aikaasi täällä netissä sen sijaan, että tekisit niitä 60- ja 70-luvun juttuja? Johtuisiko siitä, että viihdyt paremmin netissä?

Olihan 80-luku sitä parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olihan 80-luku sitä parasta aikaa.

Oli kova juttu kun ostettiin Hurriganesin kasetti ja kuunneltiin sitä mankalla 70-luvullavitsit se oli parasta.

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailma perseestä kirjoitti:

60- ja 70-luvut olivat parasta aikaa Suomessa. Elämä oli yksinkertaisempaa ja stressittömämpää. Ei kännyköitä, ei somea, ei satoja tv -kanavia, ei digi-tekniikkaa. Popmusiikki oli parhaimmillaan silloin ja levyt vinyyliä tai musa kela/kasettinauhoilla. Autot yksinkertaisia ja helppoja ajaa tai itse korjata. Paljon enemmän omavaraisuutta kansalaisilla. Maatalous kukoisti sekä puunjalostusteollisuus. Haitallista maahanmuuttoa ei ollut ja sen tuomia lieveilmiöitä. Oikeita lehtiä ja kirjoja luettiin ja kouluissa vallitsi kuri ja järjestys. Sukupuolia oli vain kaksi.

Tässä taas uskottavasti kaivataan aikaa ennen nettiä. Herää kysymys, miksi vietät vapaa-aikaasi täällä netissä sen sijaan, että tekisit niitä 60- ja 70-luvun juttuja? Johtuisiko siitä, että viihdyt paremmin netissä?

En. Teen tämän koska vastustan nettiä. Uhraan kallista vapaa-aikaani ja käytän vastustajan aseita sanomani eteenpäin viemiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Neuvostoliittoon tehosi järkipuhe, varsinkin Stalinin jälkeen. Neuvostoliitto pyrki rakentamaan kommunismia, Putleri ainoastaan perseilee.

Hienostipa se toteutti järkipuhettaan mm. hyökkäämällä Tshekkiin, Afganistaniin, sotimalla Koreassa, tukemalla Vietnamin kommunisteja jne jne jne. Ja toki muut kansan tukahduttamiset itä-Euroopassa.

Vasta sitten tuli "järkipuhe" kun mokoma tyrannia romahti ja Venäjä heikkeni hetkellisesti. Siihen se sitten taas unohtuikin.