Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
17.10.2022 |
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
Aika ristiriitainen avaus.
AP olisi valmis maksamaan mitä tahansa päästäkseen takaisin aikaan, jolloin eläminen oli hänen mielestään halvempaa.
Vaan eipä se oikeasti ollut. Tulot oli pienempiä, hinnat suhteessa isompia. Oikeastaan ainoa asia, mikä tulee mieleen, että oli suhteessa halvempaa, oli asuntojen hinnat. Toisaalta lainaa sai paljon heikommin, mikä osaltaan myös selittää sen halvemman hinnan, että niitä asuntoja oli silti hankala ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ollut muutamia iloisia juttuja menneiltä ajoilta.
Tykkäsin mm. merirosvorahoista eli merkkareista ja siitä mankan napsahtavasta rec nappulasta, ym.ym. :)
Oliko ennen paremmin, mene ja tiedä.🤔
Tänä päivänä sodan uhan alla ja energiakriisin painaessa raskaasti, valitsisin 70-80-luvun jos vain voisin.Kiitos ketjun aloittajalle ja kaikille kirjoittajille!
Kiva viesti sinulla itselläsi. Kiitos siitä
Mietin mikä oli kahdeksankymmentäluvulla paremmin niin ainakin oman kaupunkini keskustassa oli paljon pikkuliikkeitä ja asiakkaita varsinkin vkonloppuisin ihan tungokseen asti.
Parissa kangaskaupassa joutui palvelua odottamaan, kuin yerveyskeskuksessa nykyään.
Nyt täällä on enää peltomarketteja, joissa kyllä on populaa, mutta keskusta on pyhitetty pyöräilijöille ja kävelijöille.
Ennen oli asiat paremmin. Kaupoissa myytiin pornolehtiä, mitä käytiin salaa ostamassa.
Vierailija kirjoitti:
Iltalehdessä oli vielä Iltatyttö ja kaikkea...
Ja ihanat luonnolliset tuuheat karvat pimpissä. Nuuh! Aahh! Vieno pissa sai heti kalun kovaksi. Pojojojojoinnnggggg!!
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä muistelen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Ennen pystyi palkallaan ostamaan asunnon mutta nykyään ei, ennen ei ollut esimerkiksi sähkön siirto maksuja nykyään on ja ennen ei tarvinut puhelinta ja internetiä mutta nykyään ne on pakko olla että pystyy elämään tässä yhteiskunnassa
Joo, minunkin vanhemmat ostivat omakotitalon ihan 70-luvun alussa. Sellaisen pienen, keittiön ja kamarin kokoisen, olisiko ollut alle 50 neliötä, jossa ei ollut mitään mukavuuksia sähköä lukuunottamatta. Lämmitys hoitui puuhellalla ja käryttävällä öljykaminalla. Pihalla oli iso ulkorakennus, jossa oli puuliiteri, sauna ja ulkovessa. Pihalla oli oma kaivo, mutta sen vettä ei voinut käyttää talousvetenä vaan se piti hakea kilometrin päästä maitokärryllä tai pulkalla. Jos tuollaisen talon vielä löytää, niin ihan varmasti rahat riittää sellaiseen.
Vuonna 1975 me alle 30v. duunaripariskunta rakensimme perheellemme (kolme lasta) aravalainoitetun 119neliön omakotitalon kaikilla mukavuuksilla. Ahkeralla työnteolla saimme sen maksettua 20 vuodessa.
Lapsetkin perustivat perheet nuorina kun aikaa ei tärväytynyt sukupuoliensa setvimiseen.
Pankki- ja aravalainan ehtona oli 30% omarahoitusosuus, pankkilainan korko 13-17%, pankkilainan laina-aika sama kuin omarahoituksen säästöaika.
Aravarahoitus kohteen rakennusmateriaalit oli tarkkaan määritelty - muovimattoa, lastulevyseinät, lastulevy kalusteet jne.
Jep, kyllä sitä lainaa nytkin saa jos on 30% omaa rahaa. Nykyään riittää 5% omaa rahaa, saa maksuvapaata ja korot on yhä tosi alhaiset. Jonnet ei muista miten asuntolainan korko oli 16%.
Oikeasti nyt saa kyllä lainaa kuka haluaa, jos yhtään vaivautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä muistelen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Ennen pystyi palkallaan ostamaan asunnon mutta nykyään ei, ennen ei ollut esimerkiksi sähkön siirto maksuja nykyään on ja ennen ei tarvinut puhelinta ja internetiä mutta nykyään ne on pakko olla että pystyy elämään tässä yhteiskunnassa
Joo, minunkin vanhemmat ostivat omakotitalon ihan 70-luvun alussa. Sellaisen pienen, keittiön ja kamarin kokoisen, olisiko ollut alle 50 neliötä, jossa ei ollut mitään mukavuuksia sähköä lukuunottamatta. Lämmitys hoitui puuhellalla ja käryttävällä öljykaminalla. Pihalla oli iso ulkorakennus, jossa oli puuliiteri, sauna ja ulkovessa. Pihalla oli oma kaivo, mutta sen vettä ei voinut käyttää talousvetenä vaan se piti hakea kilometrin päästä maitokärryllä tai pulkalla. Jos tuollaisen talon vielä löytää, niin ihan varmasti rahat riittää sellaiseen.
Vuonna 1975 me alle 30v. duunaripariskunta rakensimme perheellemme (kolme lasta) aravalainoitetun 119neliön omakotitalon kaikilla mukavuuksilla. Ahkeralla työnteolla saimme sen maksettua 20 vuodessa.
Lapsetkin perustivat perheet nuorina kun aikaa ei tärväytynyt sukupuoliensa setvimiseen.
Pankki- ja aravalainan ehtona oli 30% omarahoitusosuus, pankkilainan korko 13-17%, pankkilainan laina-aika sama kuin omarahoituksen säästöaika.
Aravarahoitus kohteen rakennusmateriaalit oli tarkkaan määritelty - muovimattoa, lastulevyseinät, lastulevy kalusteet jne.Jep, kyllä sitä lainaa nytkin saa jos on 30% omaa rahaa. Nykyään riittää 5% omaa rahaa, saa maksuvapaata ja korot on yhä tosi alhaiset. Jonnet ei muista miten asuntolainan korko oli 16%.
Oikeasti nyt saa kyllä lainaa kuka haluaa, jos yhtään vaivautuu.
Ja sitten sitä lainaa käytiin anomassa lakki kädessä, moni ei saanut vaikka oli vakituinen työ, kun ne työt mitä silloin oli kaikille tarjolla oli niitä mitkä nykyään olisi niitä "paskaduuneja". Siivoamista, kaupan kassaa jne. Hyvää liksaa duunareista sai tasan paperimiehet, ja heillekin sitten kävi niin että tehdas lähti ulkomaille, mutta arvoton omakotitalo pikkupaikkakunnalle jäi.
Minä en tajua oikein sitä kauppojenkaan hehkutusta, ei niissä ollut sellaisia valikoimia kun nyt netistä löytää. Kaupat oli auki silloin kun itse olit töissä, ja ainakin silloisen nuoren mielestä oli tarjolla lähinnä jotakin mummojen beigejä liivikorsetteja ja vastaavia kamaluuksia, muotivaatteita ostaakseen piti matkustaa isoon kaupunkiin.
Sitten kasarin loppu oli muutama vuosi hyvää aikaa kun kukaan ei ollut kipeä eikä köyhä (=käyhät rälläsi velkarahalla jota tyrkytettiin yhtään miettimättä millä se kaikki maksetaan takaisin), mutta krapula ja lasku tuli sitten jälkijunassa, eikä siitä ole kaikki toipuneet vieläkään.
Lääkärit ja juristit eli eri tavalla toki, mutta niin on yhä.
Mies saivat olla miehiä ja naiset naisia.
Lapsen ei tarvinnut jo pienestä pitäen miettiä omaa sukupuolisuuttaan; oli vähän sellaisia poikamaisia tyttöjä ja tyttömäisiä poikia silloinkin kaveripiirissä, mutta ei me ainakaan tehty siitä mitään numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai ettei ollut Putinia 80-luvulla? Onhan se nuorekas ja kovakuntoinen ikäisekseen mutta ei kai sitä kukaan sentään kolmekymppiseksi luule?!
Vierailija kirjoitti:
Ai ettei ollut Putinia 80-luvulla? Onhan se nuorekas ja kovakuntoinen ikäisekseen mutta ei kai sitä kukaan sentään kolmekymppiseksi luule?!
Tuli julkkikseks siinä 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä muistelen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä muistelen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Ennen pystyi palkallaan ostamaan asunnon mutta nykyään ei, ennen ei ollut esimerkiksi sähkön siirto maksuja nykyään on ja ennen ei tarvinut puhelinta ja internetiä mutta nykyään ne on pakko olla että pystyy elämään tässä yhteiskunnassa
Joo, minunkin vanhemmat ostivat omakotitalon ihan 70-luvun alussa. Sellaisen pienen, keittiön ja kamarin kokoisen, olisiko ollut alle 50 neliötä, jossa ei ollut mitään mukavuuksia sähköä lukuunottamatta. Lämmitys hoitui puuhellalla ja käryttävällä öljykaminalla. Pihalla oli iso ulkorakennus, jossa oli puuliiteri, sauna ja ulkovessa. Pihalla oli oma kaivo, mutta sen vettä ei voinut käyttää talousvetenä vaan se piti hakea kilometrin päästä maitokärryllä tai pulkalla. Jos tuollaisen talon vielä löytää, niin ihan varmasti rahat riittää sellaiseen.
Vuonna 1975 me alle 30v. duunaripariskunta rakensimme perheellemme (kolme lasta) aravalainoitetun 119neliön omakotitalon kaikilla mukavuuksilla. Ahkeralla työnteolla saimme sen maksettua 20 vuodessa.
Lapsetkin perustivat perheet nuorina kun aikaa ei tärväytynyt sukupuoliensa setvimiseen.
Pankki- ja aravalainan ehtona oli 30% omarahoitusosuus, pankkilainan korko 13-17%, pankkilainan laina-aika sama kuin omarahoituksen säästöaika.
Aravarahoitus kohteen rakennusmateriaalit oli tarkkaan määritelty - muovimattoa, lastulevyseinät, lastulevy kalusteet jne.Meillä kyllä mieheni (timpuri) paneloi seinät ja katon. Varaava takkakin laitettiin. Ei ollut luxusta, mutta hyvä ja edullinen koti meidän lapsiperheen tarpeisiin. Muistelen, että talo tuli maksamaan noin 120 000 mk.
Tuon talon olis pystynyt maksamaan parissa vuodessa. Ajatelkaa.
Ei todellakaan sen ajan palkoilla.
Kirvesmies sai joku 8000 Mk puhtaana ja vaikka toinen olisi ollut keittäjä 6000 markkaa. 14000 markkaa kuukaudessa käyttöön. Kyllä lainaa olisi pystynyt 5000 markkaa kuussa lyhentämään on 120 000 markkaa kahdessa vuodessa toki korot päälle.
Mistä sinä nuo palkat repäisit? Millekään kehittäjille ei tuollaisia palkkoja maksettu, herranen aika. Noistakin meni vielä verot. Korot oli korkeat, joten laina lyheni hitaasti.
Mikä ihmeen kehittäjä? Eli sinun mielestäsi palkat oli pari tonnia niinkö? Itsekin sain jo 1988 kesätöissä 5000 Mk kk. Ilmeisesti elin jossain rikkaalla alueella tuolla pikkukylässä itäsuomessa.
Kirjoitin jo aiemmin, että me ostettiin 1987 aravarahoitteinen kerrostalokaksio pikkukaupungista. Se maksoi 240 tuhatta markkaa. 120 tuhannella markalla ei todellakaan rakennettu 1980-luvun lopulla omakotitaloa, ne oli 70-luvun alkupuolen hintoja. On ihan turhaa vertailla hintoja ja palkkoja, kun niillä on eroa 15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Herttaisen naiivia.
80 -luvun nuoret oppivat myös kirjoittamaan oikein. Se on naivi, yhdellä i:llä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homoja on edelleen se 1%, mutta ne pitävät itsestään ääntä ikään kuin heitä olisi 70%.
Nykyaikana pahin ongelma on kuitenkin tuo, että päästään sekaisin olevia ihmisiä kuunnellaan ja täysin toimivia elimiä aletaan leikkaaman pois ja silpomaan näiden sekopäisten kuvitelmien vuoksi.
Sukupuoli on fyysinen ominaisuus. Ei sitä muuksi muuteta, jos potilaan psyyke on aivan sekaisin.
Tämä nyt on ihan hölmöä.
Olin (hetero)teini 80-luvulla ja muistan aivan hyvin kuinka syrjivästi silloin suhtauduttiin homoihin. Vielä jokin aika sitten se oli luokiteltu sairaudeksi, sitä ennen rikokseksi. Ja kuitenkin heitä oli aina ollut olemassa. Kyllä se on yksi niitä asioita, joissa nykyaika on paljon parempi ja inhimillisempi. Oma lapseni on sateenkaarinuori ja olen niin onnellinen, että hän saa olla sitä 2020-luvulla eikä 1980-luvulla.
Myös transihmisiä on aina ollut.
Minusta ei suhtauduttu syrjivästi ollenkaan, ei myöskään naureskellen. Asuin pienellä 8 000 asukkaan paikkakunnalla, ja homot olivat kuin muutkin. Se vaan mainittiin erikseen, että se ja se on homo. Mutta ei siitä sen enempää. Yksi ystävistäni oli lesbo, siitä ei puhuttu mutta sen vain tiesi. Ja hän tiesi että me tiesimme. Myöhemmin hän kyllä rakastui yhteen ystäväänsä ja heillä oli suhdekin, vaikka tämä toinen tyttö ei lesbo ollutkaan.
Minusta suhtauduttiin ehkä enemmänkin pelonsekaisella kunnioituksella, kun joku oli erilainen ja uskalsi olla. Ei olisi tullut mieleenkään yrittää syrjiä tai heittää jotain tyhmää läppää näille itsensä kanssa sinut oleville homoille ja lesboille. Mutta ei heitä toisaalta ajateltukaan aamusta iltaan kuten nykyään pitäisi. Oli omakin elämä.
Ihanaa kuulla, että teillä se oli noin. Teillä oli onnea. Väitän edelleen, että keskimääräinen asenne erityisesti nuorten keskuudessa on aivan toista luokkaa nykyään, ja parempaan päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
eri, mutta valaisen: kasvu luo uskoa. Se kun joka vuosi jokin olosuhde on parempi kuin edellisenä. Kerro mikä noin niin kuin nuorten vinkkelistä on 2020-2022 ollut paremmin kuin edeltävänä jaksona, niin minä kerron mikä kaikki on huonommin. Vuoteen 2015, saati 2007 en viitsi edes verrata..
Esimerkiksi se on paremmin nyt, että asuntojen arvo ei ole puolittunut muutamassa vuodessa kuten 90-luvulla kävi monen lama-ajan lapsen perheessä. Samaan aikaan korot nousi pilviin, ihmiset menetti työnsä ja jäi asuntolainoineen karmeaan tilanteeseen, kun myymälläkään ei päässyt kallista lainoista eroon.
Asuntojen arvo saisikin puolittua, niin nykypäivän nuoretkin pääsevät kiinni omistusasuntoon. Se on oikeasti järkyttävän vaikeaa nykyisin ja ihmiset ostavat ensiasuntonsa entistä vanhempina.
Kaksi työssäkäyvää kyllä saa pankista lainaa yksiön ostamiseen. Jos yksiö tuntuu liian pieneltä, niin sitten voi ostaa syrjemmältä pikkukaksion.
Ei voi muuttaa jonnekin, mistä ei löydy töitä. Ja niiden kuppasten syrjäkylien asuntojen hinnat laskevat. Jos oli niin kamalaa, kun asuntojen hinnat laskivat ysärillä niin miksi kukaan nykypäivänä haluaisi tieten tahtoen heittää rahansa hukkaan samalla tavalla. Ihmiset ovat fiksumpia nykyään. Niin ja yksiössä et perusta perhettä.
Ihan Helsingin keskustasta sadan kilometrin päässä on jo edullisia yksiöitä. Yksiössä kyllä kolme ihmistä asuu lapsen kouluikään asti ihan kevyesti, niin ennenkin on tehty, sitten voikin ostaa jo kaksion.
No hyvin moni ihminen on töissä kaupungeissa ja arvostaa nopeaa ja edullista työmatkaa.
Itse asun Helsingissä kantakaupungin laitamilla loistavien kulkuyhteyksien päässä keskustasta ja myös työpaikastani, jonne pääsen alle puolessa tunnissa. En vaihtaisi mistään hinnasta jossain 100 kilometrin päässä sijaitsevaan asuntoon, kalliiseen autonpitoon ja loputtomiin työmatkoihin.
Jollekulle taas joku ihan toinen ratkaisu on se täydellinen. Eihän tähän ole mitään yhtä oikeaa reseptiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen voi kokeilla 70- 80-luvun elämää.
Heittää kännykät ja tietokoneet pois.
Käy kaupassa vain ennen kuutta arkisin ja ennen kahta lauantaisin.
Ostaa talouskyljyksiä, joissa on mukana luu, rasvakerros ja jänteitä. Lauantaimakkarakin käy. Arkisin riittää keitetyt perunat ja ruskea kastike. Jos vähän parempaa haluaa, niin voi raastaa vaikka pokkanaa perunan viereen. Ruokajuomaksi maitoa.
Hoitaa viralliset asiat toimistoissa paikanpäällä. Myös pankkiasiat.
Katsoo vain yle areenan klassikko-lähetyksiä korkeintaan yhden ohjelman päivässä + uutiset ja sään.
Säästää vettä ja sähköä ja sammuttelee valoja.
Käy Ruotsissa ostamassa voita ja näkkileipää ja syö niitä seuraavat puoli vuotta.
Lisää vinkkejä voi katsoa YLE Areenan kyllä isä osaa sarjasta.
Voi kuule niin mielelläni heittäisinkin jos se olisi mahdollista. Matkapuhelimeksi korkeintaan joku Nokia 3220.
Tulisi halvemmaksi ja terveellisemmäksi kun ei keksisi että nyt pitää saada lohtu ruuaksi mättöä ja sitä myös saa.
Syön suht juuri noin jos saisin lihaa ja joisin maitoa.
Hoitaisin mielelläni mutta sepä ei ole enää mahdollista.
En katso juuri koskaan televisiota. Sään katson netistä kerran päivässä mutta voisin katsoa sen televisiostakin.
Minä olen aina säästänyt noita kolmea.
Ruotsissa en käy. Tallinnassa pari kertaa vuodessa.
Mä katon sään olkkarin ikkunasta. Rakkautta vain!
Joo, oli se ennen huonommin.
Ei ollut kymmeniä tv-kanavia, kuten nyt. Tosin ei niistä nykyäänkään juuri mitään katsottavaa tule. Ei ollut tosi-tv:tä.
Ei ollut Wolttia eikä samaa määrää pikaruokapaikkoja. Ei tosin myöskään niin paljon ylipainoisia ihmisiä.
Ei ollut älypuhelimia tindereineen ja muine appeineen. Virikkeitä saattoi etsia vaikka kirjastosta ja ihmisiä tavata vaikka tansseissa.
Ei ollu Putinia naapurissa johtajana, oli Gorba.
Oltiin rähmällään Neukkulan suuntaan, ei siis niin paljon lännen suuntaan kuten nykyään.
Tehtiin kulttuurin alalla kaikkea sellaista, mitä nykyäänkin muistellaan, esim. Esim musiikin puolella oli Juicet, Hectorit yms. Nykyään tehdään jotain räppiä.
Kaupassa vaatteet oli kalliimpia, kun ne oli tehty Suomessa eikä Kiinassa.
Ai niin, yksi juttu vielä. 70/80 tehtiin Suomeen ydinvoimaloita, mitkä valmistui ajallaan ja niistä tuli niin hyviä, että ne toimivat edelleen! Ilman niitä meille voisi tulla talvella kylmä ja pimeä.
Ei ollut myöskään vielä keksitty sellaisia valmiita sukkeluuksia, kuten tähänkin sedän vuodatukseen vastaukseksi sopiva "Ok boomer". 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi televisiokanavaa iltaisin ja kaksi radiokanavaa riitti hyvin ja riittäisi mulle edelleenkin. Ihminen ei voi hyvin kun sillä on liikaa valinnanmahdollisuuksia
Sulle jää varmaan todella paljon rahaa säästöön jos elät jotain kasari elämää.
Halpoja itse tehtyjä ruokia kotona, ilmainen putkiteevee, ei nettiä, ei netflixiä, ei kännykkää, jne.
En ole ko. Henkilö mutta todellakin jää, olen 40v en suostu mihinkäön kk maksukytköksiin mitä tyrkytetään, ei telkkaria, ei pelejä. Kirjoja ja lautapelejä kyllä. Monia asioita ei todellakaan tarvii, tv suoltaa pelkkää paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
eri, mutta valaisen: kasvu luo uskoa. Se kun joka vuosi jokin olosuhde on parempi kuin edellisenä. Kerro mikä noin niin kuin nuorten vinkkelistä on 2020-2022 ollut paremmin kuin edeltävänä jaksona, niin minä kerron mikä kaikki on huonommin. Vuoteen 2015, saati 2007 en viitsi edes verrata..
Esimerkiksi se on paremmin nyt, että asuntojen arvo ei ole puolittunut muutamassa vuodessa kuten 90-luvulla kävi monen lama-ajan lapsen perheessä. Samaan aikaan korot nousi pilviin, ihmiset menetti työnsä ja jäi asuntolainoineen karmeaan tilanteeseen, kun myymälläkään ei päässyt kallista lainoista eroon.
Asuntojen arvo saisikin puolittua, niin nykypäivän nuoretkin pääsevät kiinni omistusasuntoon. Se on oikeasti järkyttävän vaikeaa nykyisin ja ihmiset ostavat ensiasuntonsa entistä vanhempina.
Kaksi työssäkäyvää kyllä saa pankista lainaa yksiön ostamiseen. Jos yksiö tuntuu liian pieneltä, niin sitten voi ostaa syrjemmältä pikkukaksion.
Ei voi muuttaa jonnekin, mistä ei löydy töitä. Ja niiden kuppasten syrjäkylien asuntojen hinnat laskevat. Jos oli niin kamalaa, kun asuntojen hinnat laskivat ysärillä niin miksi kukaan nykypäivänä haluaisi tieten tahtoen heittää rahansa hukkaan samalla tavalla. Ihmiset ovat fiksumpia nykyään. Niin ja yksiössä et perusta perhettä.
Ihan Helsingin keskustasta sadan kilometrin päässä on jo edullisia yksiöitä. Yksiössä kyllä kolme ihmistä asuu lapsen kouluikään asti ihan kevyesti, niin ennenkin on tehty, sitten voikin ostaa jo kaksion.
No hyvin moni ihminen on töissä kaupungeissa ja arvostaa nopeaa ja edullista työmatkaa.
Itse asun Helsingissä kantakaupungin laitamilla loistavien kulkuyhteyksien päässä keskustasta ja myös työpaikastani, jonne pääsen alle puolessa tunnissa. En vaihtaisi mistään hinnasta jossain 100 kilometrin päässä sijaitsevaan asuntoon, kalliiseen autonpitoon ja loputtomiin työmatkoihin.
Jollekulle taas joku ihan toinen ratkaisu on se täydellinen. Eihän tähän ole mitään yhtä oikeaa reseptiä.
Tässähän on valitettu, miten nykyään ihmisillä ei ole varaa ostaa asuntoja kuten ennen. Asutko sinä siis vuokralla vai et?
Materian, tekemismahdollisuuksien ym sellaisten suhteen nykyään on paljon paremmin, siitä ei kahta sanaa.
Mutta itse elämä. Vaikka olikin vaatimattomampaa niin elettiin tyytyväisinä. Ei ollut pääsääntöisesti sellaista synkkyyden ilmapiiriä kuin nykyään jota mediakin lietsoo parhaan kykynsä mukaan. Jos suinkin löytyy asia josta uutisoida negatiivisesti niin sehän tehdään viimeisen päälle.
Töissä käytiin että saatiin rahaa elämiseen. Nyt se ei riitä, pitää saada toteuttaa itseään ja kaikkea sellaista. Hyvä jos niin onnistuu mutta jos ei niin ahdistutaan.
Lapsia uskallettiin tehdä. Nyt ei vaikka kaikki kuitenkin paremmin kuin aikaisempina vuosikymmeninä.
Silloin odotettiin jokaista paskaa Dallasin jaksoa viikon ajan, nyt jää hyvätkin sarjat kesken.
Alue: Aihe vapaa
Mutta siitähän tässä ei ollut kysymys kuinka vaikea tai helppo asia se oli viedä eteenpäin vaan, että siitä ei voitu tuomita. Se tuomio tuli sitten siitä muusta väkivallasta jos tuli. Samat näyttöongelmat oli silloin ja on nyt Tosin perheväkivalta ei ole enää asianomistajarikos, kuten silloin.