Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
17.10.2022 |
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
Neuvostoliiton hajoaminen ja Saksojen yhdistyminen tapahtuivat hyvin rauhanomaisesti paljolti Gorbatshovin ansiosta, joka ei turvautunut aseisiin pysyäkseen vallassa.
Gorbatsov lähetti tankit sekä Bakuun että Vilnaan eli paskaa puhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä muistelen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä muistelen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Ennen pystyi palkallaan ostamaan asunnon mutta nykyään ei, ennen ei ollut esimerkiksi sähkön siirto maksuja nykyään on ja ennen ei tarvinut puhelinta ja internetiä mutta nykyään ne on pakko olla että pystyy elämään tässä yhteiskunnassa
Joo, minunkin vanhemmat ostivat omakotitalon ihan 70-luvun alussa. Sellaisen pienen, keittiön ja kamarin kokoisen, olisiko ollut alle 50 neliötä, jossa ei ollut mitään mukavuuksia sähköä lukuunottamatta. Lämmitys hoitui puuhellalla ja käryttävällä öljykaminalla. Pihalla oli iso ulkorakennus, jossa oli puuliiteri, sauna ja ulkovessa. Pihalla oli oma kaivo, mutta sen vettä ei voinut käyttää talousvetenä vaan se piti hakea kilometrin päästä maitokärryllä tai pulkalla. Jos tuollaisen talon vielä löytää, niin ihan varmasti rahat riittää sellaiseen.
Vuonna 1975 me alle 30v. duunaripariskunta rakensimme perheellemme (kolme lasta) aravalainoitetun 119neliön omakotitalon kaikilla mukavuuksilla. Ahkeralla työnteolla saimme sen maksettua 20 vuodessa.
Lapsetkin perustivat perheet nuorina kun aikaa ei tärväytynyt sukupuoliensa setvimiseen.
Pankki- ja aravalainan ehtona oli 30% omarahoitusosuus, pankkilainan korko 13-17%, pankkilainan laina-aika sama kuin omarahoituksen säästöaika.
Aravarahoitus kohteen rakennusmateriaalit oli tarkkaan määritelty - muovimattoa, lastulevyseinät, lastulevy kalusteet jne.Meillä kyllä mieheni (timpuri) paneloi seinät ja katon. Varaava takkakin laitettiin. Ei ollut luxusta, mutta hyvä ja edullinen koti meidän lapsiperheen tarpeisiin. Muistelen, että talo tuli maksamaan noin 120 000 mk.
Tuon talon olis pystynyt maksamaan parissa vuodessa. Ajatelkaa.
Ei todellakaan sen ajan palkoilla.
Kirvesmies sai joku 8000 Mk puhtaana ja vaikka toinen olisi ollut keittäjä 6000 markkaa. 14000 markkaa kuukaudessa käyttöön. Kyllä lainaa olisi pystynyt 5000 markkaa kuussa lyhentämään on 120 000 markkaa kahdessa vuodessa toki korot päälle.
Mistä sinä nuo palkat repäisit? Millekään kehittäjille ei tuollaisia palkkoja maksettu, herranen aika. Noistakin meni vielä verot. Korot oli korkeat, joten laina lyheni hitaasti.
Mikä ihmeen kehittäjä? Eli sinun mielestäsi palkat oli pari tonnia niinkö? Itsekin sain jo 1988 kesätöissä 5000 Mk kk. Ilmeisesti elin jossain rikkaalla alueella tuolla pikkukylässä itäsuomessa.
Miten ihmeessä kykenettekin sotkemaan asiat jo muutaman viestin ketjussa näin?
Ensin puhuttiin talon hinnasta 1970-luvun alussa ja nyt viimeisin vastaaja mesoaa palkastaan 1980-luvun lopussa!
Tuossahan on ajallisesti eroa jo lähes 20 vuotta, etkä todellakaan voi verrata palkkaasi 1970-luvun palkkoihin. 1980-luvun lopullahan elettiin hurjaa nousukautta ja palkatkin nousivat silloin hurjasti.
Mistä sinä nuo palkat repäisit? Millekään kehittäjille ei tuollaisia palkkoja maksettu, herranen aika. Noistakin meni vielä verot. Korot oli korkeat, joten laina lyheni hitaasti.
70- ja 80-luvuilla ei mitään developer-kehittäjiä tunnettu. Peniksen kehitin tunnettiin.
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan "iso" telkkari oli kokonaiset 28 tuumaa ja kuva suttuinen kun mikä nykyisiin verrattuna. Ja se telkkari vaihdettiin uuteen aikaisintaan 10v välein.
Minä esim. olisin ihan fine tämän asian kanssa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luku on ollut minun nähdäkseni Suomessa sitä parasta aikaa. Silloinkin oli ongelmia, mitään täysin auvoista aikakautta ei maailmassa ole koskaan ollut eikä tule olemaan.
On järjetöntä vertailla entistä ja nykyistä sillä mielellä, että ihmisillä olisi ollut puutetta vaikkapa televisiokanavista. Ei niitä kanavia silloin tosiaan montaa ollut, mutta oliko se puutetta? Ei kukaan kaivannut mitään muuta. Enkä nyt sanoisi nykyistä tarjontaa kovin monipuoliseksi, uusintojahan ne näyttää vuodesta toiseen ja samoja sarjoja ja ohjelmia ja samoja elokuvia koko ajan. Näyttää vaan siltä, että tarjontaa on paljon.
Kukaan ei silloin nurissut siitä, että piti jonottaa pankissa ja postissa, kun piti hoitaa laskuja tms. Se oli normaalia elämää. Ei mikään osa-alue siitä kärsinyt.
Digiaika on tehnyt asioista monimutkaisempia, vaikka sen pitäisi helpottaa kaikkea. Enää ei ryöstetä pankkeja vanhaan tapaan, kun pankeissa ei enää ole käteistä rahaa, mutta nyt on oltava koko ajan varuillaan siitä, että ei joudu huijatuksi, ja siinä on paljon suurempi vaara menettää rahansa.
Ihmiset tapasi vielä toisiaan livenä. Paljon kivempaa se oli kuin istua jossain läppärin ääressä deittipalstoja selaamassa. Ainakin uskoisin niin, en ole koskaan sitä tehnyt.
Syötiinkin vielä ihan tavallista perusruokaa, ei tarvinnut brassailla erikoisuuksilla. Ja kun kukaan ei laitellut naamaansa täytteitä eikä hiuksiinsa jatkeita muusta puhumattakaan, niin ihmiset oli aidosti omia itsejään.
Alussa kirjoitettiin, että oli jatkuva ydinsodan pelko. No ei kyllä ollut! Se on nykyihmisten harhaa. Nyt se pelko on olemassa, ei silloin. Neuvostoliitto piti asiat paikoillaan ja pysyvinä vuosikymmenet. Oikeastaan vasta sitten, kun se hajosi, alkoi Euroopassakin rauhattomuus.
80-luvulla oli firmoillakin vielä rahaa ja ihmisiä työllistettiin kuntien tai valtion tuella, näitä työllistettyjä oli töissä joka paikassa ja moni sai siitä pysyvän työsuhteen. Meillä kunta työllisti kaikki hakijat niin, että kun kerran kysyttiin työntekijää silloisesta työvoimatoimistosta, sieltä ei ollut tarjota ketään.
Työnantaja järjesti koulutuksia, seminaareja, virkistyspäiviä, pikkujouluja jne. 90-luvulle tultaessa ne pikku hiljaa jäivät pois kaikki. Koulutukseen pääsi, jos maksoi itse kulut. Pikkujoulut vaihtui joulukahveiksi, toimistoon tuotiin kahvipaketti ja laatikollinen torttuja. Kaikki kuihtui ja näivettyi, työterveyshuoltokin muutettiin huonommin toimivaksi.
Nyt en ole enää töissä, joten en tiedä miten nykyään on. Voi tietysti olla, että aikakin kultaa muistot, koska paras nuoruuteni aika osui 80-luvulle, jolloin tietysti oli itsekin "kaunis ja rohkea," ja kaikki hienoa ja ihanaa. Seppälässä myytiin MicMacin vaatteita, jotka oli kuin minun vartalolleni tehtyjä. Seppälä oli meidän tuon ajan nuorten valtakunta, josta aina löytyi se oikea ja sopiva päällepantava ja kohtuulliseen hintaan.
Olet oikeassa. Aika on kullannut muistot täysin.
Mic macia ei myyty Seppälässä. Ne farkut myytiin farkkuliikkeessä.js olivat kalliita toisin kuin Seppälän vaatteet.
MicMacia myytiin Jyväskylän Seppälässä ja ne ei olleet farkkuja, mitä minä ostin, vaan puuvillaisia muotihousuja, jotka oli lantiomallisia eli matala vyötärö. Mulla oli punaiset, vaalean vihreät ja valkoiset.
Ne oli ohuita kesähousuja.
Varsinaisia farkkuja en ole koskaan kovasti suosinut, vaikka olihan niitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvostoliitto oli jo melko yhdentekevä jo 70-luvun lopusta alkaen ja mitään nyky nuorten kuvitelmaa jostakin synkästä neukkula 80-luvusta enään oikein ollut olemassakaan?
Jokin
Vierailija kirjoitti:
Neuvostoliitto oli jo melko yhdentekevä jo 70-luvun lopusta alkaen ja mitään nyky nuorten kuvitelmaa jostakin synkästä neukkula 80-luvusta enään oikein ollut olemassakaan?
Jokin
Sitä yhdentekevyyttä ei juuri huomannut kun televisiosta tuli telesiltaa ja breznevin haustajaisseremonioita koko päivä. Muu ohjelma peruttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen ruskea talo oli 80-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Neuvostoliiton hajoaminen ja Saksojen yhdistyminen tapahtuivat hyvin rauhanomaisesti paljolti Gorbatshovin ansiosta, joka ei turvautunut aseisiin pysyäkseen vallassa.
Gorbatsov lähetti tankit sekä Bakuun että Vilnaan eli paskaa puhut.
Neuvostoliiton hajoaminen tapahtui suhteellisen verettömästi etenkin verrattuna tapahtuman mittakaavaan ja Jugoslavian hajoamissotiin. Putin ei pitänyt myöhemmin Gorbatshovista, koska hän piti tätä liian pehmeänä johtajana, joka ei yrittänyt pitää Neuvostoliitto kasassa äärimmäisin keinoin. Elokuussa 1991 kovempia keinoja kannattaneet neuvostojohtajat tekivät epäonnistuneen vallankaappausyrityksen Gorbatshovia vastaan, mutta se edisti vain järjestelmän hajoamista ja nosti Boris Jeltisin Venäjän Federaation kiistattomaksi johtajaksi. Ukrainan, Kazakstanin, Baltian maiden tai muidenkaan entisten neuvostotasavaltojen ei tarvinnut irtautua Neuvostoliitosta suoranaisesti rynnäkkökiväärit kädessä mm. Gorbatshovin ja Jeltsin maltillisuuden ansiosta.
Gorbatshov uskoi kommunistina että Neuvostoliittoa olisi voitu uudistaa poliittisesti perestroikan ja glasnostin avulla, mutta se osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Sitä vastoin KIinassa Deng Xiaopingin johdolla maata uudistettiin taloudellisesti markkinatalouden hengessä, mutta samalla kommunistit varmistivat asemansa poliittiisesti pitämällä kansan tyytyväisenä edistämällä talouskasvua. Se teki vallankäytöstä sulavampaa kuin oli tarjota porkkanoita pelkän kepin sijasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tossa oli hassua? Ihmiselle ei tee hyväksi elää digimaailmassa. Nykyaika on masentavaa, vaikka löytyy mitä teknologiaa. 30-40 vuotta sitten:
- ei ollut pandemiaa
- Suomi oli yleisturvallinen maa, eli uskalsi jopa kävellä yksin keskellä yötä Helsingissä
- ei EU-jäsenyyttä, eli ei ulkomaista maamme ohjausta ja lakiuudistuksia
- ei niin paljon syrjäytyneitä
- riitti töitä, eikä vaadittu viittä korkeakoulututkintoa esim. perus assarin hommiin
- ei digimaailmaa > ihmiset olivat sosiaalisempia ja uskalsivat puhua toisilleen > ihmisillä oli ystäviä > ihmiset pariutuvat helpommin.
- ihmiset liikkuivat enemmän ja olivat hoikempia.Kyllähän näitä keksisi vaikka kuinka.
Tosiasiassa Helsinki ja muu Suomi oli vaarallisempia kuin nykyään. Henkirikoksia ja pahoinpitelyjä oli enemmän kuin nyt. Suomi ei voinut edes haaveilla EU-jäsenyydestä YYA-sopimuksen takia, joka sitoi poliitikot ja maan itänaapurin talutusnuoraan. Suomi ei todellakaan ollut osa länttä.
Ettei nämä nyt olisi taas huhupuheita? Olen kolmannen polven stadilainen eikä kukaan perheestäni ole kokenut varsinaista vaaraa kuin vasta 2000-luvun puolella. Minut on ryöstetty joku 4 kertaa, yritetty r**skata ja muuta mukavaa.
Minäkin olen stadilainen, eikä ollut huhupuhetta, ihan koulussa oli tavallista väkivaltainenkin kiusaaminen, joka ohitettiin "lasten kinasteluna". Ja tämä hyvän alueen koulussa, jota minä kävin.
Sitäkin on nykypäivänä. Koko ketjussa ei olla esitetty yhtään asiaa, mikä oli ennen todella huonosti, mitä ei ole enää. Nykyajasta kyllä keksitään erittäin haitallisia ilmiöitä.
Syövät. Mm. lasten syöpiin tai rintasyöpään kuoli lähes aina. Kivunhoitoa ei lapsilla ollut (ei ole aina nytkään). HIV ja AIDS olivat käytännössä kuolemantuomio.
Oli ok kiusata mm. silmälasipäisiä, vammaisia, lihavia ja käyttää rasistisia nimityksiä ihmisistä. Näitä edelleen tapahtuu, mutta on yleisesti tuomittua ja näistä voi saada rangaistuksen.
Avioliitossa / parisuhteessa sai raiskata. Vainoaminen oli myös ok, koska sitä ei oltu määritelty rikoslaissa.
Kouluissa oli erikseen sukupuolen mukaisia kouluaineita, mm. tyttöjen käsityö, tyttöjen liikunta. Nainen ministerinä ei saanut imettää, kiusaamista oli silloin tosi paljon sukupuolen takia. Nainen ei päässyt armeijaan, presidentiksi tai pääministeriksi. Naiset eivät saaneet harrastaa mäkihyppyä tai seiväshyppyä. Lasikattoja oli todella paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan "iso" telkkari oli kokonaiset 28 tuumaa ja kuva suttuinen kun mikä nykyisiin verrattuna. Ja se telkkari vaihdettiin uuteen aikaisintaan 10v välein.
Minä esim. olisin ihan fine tämän asian kanssa edelleen.
Ne telkkarit oli ihan järkyttävän kokoisia ja painoisia möhkäleitä. 28 tuuman telkkari vaati jo liki neliön verran tilaa. Kaiken lisäksi ne oli sähkösyöppöjä. Kyllä nykyäänkin voi ostaa pienen halpistelkkarin, jossa on huono kuva, eikä telkkaria ole mikään pakko vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä muistelen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä muistelen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Ennen pystyi palkallaan ostamaan asunnon mutta nykyään ei, ennen ei ollut esimerkiksi sähkön siirto maksuja nykyään on ja ennen ei tarvinut puhelinta ja internetiä mutta nykyään ne on pakko olla että pystyy elämään tässä yhteiskunnassa
Joo, minunkin vanhemmat ostivat omakotitalon ihan 70-luvun alussa. Sellaisen pienen, keittiön ja kamarin kokoisen, olisiko ollut alle 50 neliötä, jossa ei ollut mitään mukavuuksia sähköä lukuunottamatta. Lämmitys hoitui puuhellalla ja käryttävällä öljykaminalla. Pihalla oli iso ulkorakennus, jossa oli puuliiteri, sauna ja ulkovessa. Pihalla oli oma kaivo, mutta sen vettä ei voinut käyttää talousvetenä vaan se piti hakea kilometrin päästä maitokärryllä tai pulkalla. Jos tuollaisen talon vielä löytää, niin ihan varmasti rahat riittää sellaiseen.
Vuonna 1975 me alle 30v. duunaripariskunta rakensimme perheellemme (kolme lasta) aravalainoitetun 119neliön omakotitalon kaikilla mukavuuksilla. Ahkeralla työnteolla saimme sen maksettua 20 vuodessa.
Lapsetkin perustivat perheet nuorina kun aikaa ei tärväytynyt sukupuoliensa setvimiseen.
Pankki- ja aravalainan ehtona oli 30% omarahoitusosuus, pankkilainan korko 13-17%, pankkilainan laina-aika sama kuin omarahoituksen säästöaika.
Aravarahoitus kohteen rakennusmateriaalit oli tarkkaan määritelty - muovimattoa, lastulevyseinät, lastulevy kalusteet jne.Meillä kyllä mieheni (timpuri) paneloi seinät ja katon. Varaava takkakin laitettiin. Ei ollut luxusta, mutta hyvä ja edullinen koti meidän lapsiperheen tarpeisiin. Muistelen, että talo tuli maksamaan noin 120 000 mk.
Tuon talon olis pystynyt maksamaan parissa vuodessa. Ajatelkaa.
Ei todellakaan sen ajan palkoilla.
Kirvesmies sai joku 8000 Mk puhtaana ja vaikka toinen olisi ollut keittäjä 6000 markkaa. 14000 markkaa kuukaudessa käyttöön. Kyllä lainaa olisi pystynyt 5000 markkaa kuussa lyhentämään on 120 000 markkaa kahdessa vuodessa toki korot päälle.
Mistä sinä nuo palkat repäisit? Millekään kehittäjille ei tuollaisia palkkoja maksettu, herranen aika. Noistakin meni vielä verot. Korot oli korkeat, joten laina lyheni hitaasti.
Mikä ihmeen kehittäjä? Eli sinun mielestäsi palkat oli pari tonnia niinkö? Itsekin sain jo 1988 kesätöissä 5000 Mk kk. Ilmeisesti elin jossain rikkaalla alueella tuolla pikkukylässä itäsuomessa.
Miten ihmeessä kykenettekin sotkemaan asiat jo muutaman viestin ketjussa näin?
Ensin puhuttiin talon hinnasta 1970-luvun alussa ja nyt viimeisin vastaaja mesoaa palkastaan 1980-luvun lopussa!
Tuossahan on ajallisesti eroa jo lähes 20 vuotta, etkä todellakaan voi verrata palkkaasi 1970-luvun palkkoihin. 1980-luvun lopullahan elettiin hurjaa nousukautta ja palkatkin nousivat silloin hurjasti.
Muistan kun meille ostettiin jäätelöä, kun isän palkka nousi 1200 markasta 1400 markkaan 70- luvun alussa. 1983 sain itse kesätöissä 1990 mk, 1985 jo 3400 markkaa ja 1989 palkka oli toimistotöistä 5200 mk. Olen säästänyt muutaman palkkakuitin muistona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan lämmöllä 90-lukua. Mielestäni silloin elettiin sellaisessa hyvässä tasapainossa jossa teknologia oli kyllä tarpeeksi kehittinyttä että se helpotti elämää, mutta se ei ollut saanut niin isoa osaa elämästämme kuten nykyisin. Ei oltu samanlaisia teknologian orjia kuten nykyisin ollaan.
Esimerkiksi netti sen tuomat hauskuudet olivat kyllä olemassa mutta kaikki ei pakotettu sinne vaan pankkiasioita tai asiakaspalvelutilanteita pystyi hoitamaan ihan konttorissa tai liikkeessäkin, matkapuhelimia oli mutta ne olivat tarkoitettu soittamiseen eikä ollut mitään älypuhelimia häiritsemässä keskittymiskykyäsi. Jos mentiin mökille niin siellä oltiin sitten oikeasti. Nykyään mökilläkin pitää olla tavoitettavissa ja netti seuraa sinua minne ikinä menitkin. Pleikkareita kyllä oli myös mutta se oli se yksi sama konsoli jota pelattiin sitten seuraavat 10 vuotta ja lapset olivat tyytyväisiä jos oli 2 tai 3 peliä. Yleisesti ottaen tyydyttiin paljon vähempään.
Mielestäni kehityskulku olisi saanut jämähtää sinne. 80 ja 90 luku oli oikeasti hyvää aikaa. Olen onnellinen että sain kokea sen.
Kertoo kaiken, kun yläpeukkua saa viesti jossa ylistetään kaikkien aikojen lamavuosikymmentä.
Miten nuoria täällä oikein on peukuttamassa, jos katsoo, että 90-luvulla asiat oli "tasapainossa"? Vuosikymmen, joka traumatisoi kansaa edelleen.
No voisitko ystävällisesti avata vähän asiaa. Minä en tunne ketään lamasta traumatisoitunutta. Vaikka tunnen ihmisiä ikäväväliltä 2-90.
No mä voin avata sulle. Ihmiset tarjoili ravintolassa tissit paljaana, että lapset sai ruokaa. Perheenisiä yrittäjiä teki itsemurhia konkurssin takia. Yksi tuttu menetti kaiken, ja oli velkajärjestelyssä eläkkeelle asti. Se entinen liikemies jäi eläkkeelle bussikuskina. Moni tuntemani oli juuri ostanut asunnon. Sitten ne myytiin alihintaan, joten asuntoa ei ollut, mutta laina kyllä. Korko oli veljellä 16%. Ja vaimo äitiyslomalla. Joulun-90 jälkeen yhtäkkiä kaikki tutut oli työttömänä. Moni lähti Saksaan töihin.
Sain ensimmäisen työpaikan seuraavan kerran 1997, siihen asti tein siivouskeikkaa ja asuin purkutalossa kämppisten kanssa. Makkarissa oli talvella +13 astetta. Ensimmäisen oikean vakituisen työpaikan sain vasta nelikymppisenä 2000-luvun alussa. Voit kuvitella, miltä näyttää mun eläkelaskelma, ihan riippumatta mulle tuloille ennen eläkettä pääsen.
Kun viisikymppisten lapset nykyään ottaa lopputilin vakitöistä ilman tietoa seuraavasta työstä, vanhempien naama vetää valkoiseksi, mutta purevat huulta eivätkä sano mitään. Sama kun lapset ottavat asuntoainaa 300 000 tai perustavat yrityksen, ajatus täyttää kauhulla.
Jos sä et tunne ketään lama-ajasta traumatisoitunutta, et ilmeisesti ole jutellut siitä ihmisten kanssa.
Joo mäkin muistan ne tissiruokalat, ihan lounasruokalatkin eikä vain jotkut yökerhot. Ihan kamalaa joutua tuollaiseen työhön, mutta silloin ei paljon voinut valita.
Ihmeen huonosti tuntee ihan lähihistoriaa, jos luulee ettei pankit perseilleet ja että muutenkin olisi ollut vapaata ja kivaa. Ei ollut, Neuvostoliitto sekaantui kaikkeen mitä Suomessa tehtiin ja presidenttinä oli itsevaltias, joka hyödynsi surutta Neuvostoliittoa oman vallan lisäämiseen.
Koivisto vai Ahtisaari oli itsevaltias?
Keitä ne olivat tissiruokaloiden asiakkaat? Ihani isiännekö vai jotain tilastollisia ihmisiä? Kamalampaa on ajatella, että osan mielestä on ok esineellistää naisia niin, että "minun pitää nähdä tisseja kun syön".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla hyviä puolia: oli töitä ja ihmiset näkivät toisiaan livenä. Vaatteet olivat hyvälaatuisia, tosin kalliita. Lapset olivat rauhallisempia ja elämän rytmi hitaampi. Talvella oli lunta. Muuten kaikki oli huonommin.
80-luvulla meille nuorille 70-luku oli joku ankeuden ylin ilmentymä. Silloin oli rumat hieltä haisevat vaatteet, työttömyyttä ja kommunismia ja tiukkapipoisuutta. Isä meni Ruotsiin ja pappikin sai kahvia juodakseen. Taas mun vanhemmistani 70-luku oli kivaa aikaa, ilmeisesti verrattuna sodanjälkeiseen aikaan. Joka taas oli paljon parempi kuin sota-aika.
Minusta poliittisesti 1990-lukua oli huomattavasti myönteisempää aikaa verrattuna 1980-lukuun, sillä Neuvostoliiitto ja itäblokki hajosivat, Baltian maat itsenäistyivät, Saksa yhdistyi ja Suomi liittyi EU.:hun. Silloin länsimainen libeaali demokratia levisi Itä-Eurooppaan eikä tarvinnut enää käyttää mitään peitekieltä "demokraattisista kansantasavalloista", jotka olivat siis kommunistisia yksipuoluediktatuureja.
Suomessakin vasemmistopuolueet luopuivat vivihkaa sosialismista puhumisesta ja eduskuntavaalitulokset vaikuttivat suoraan hallitusten kokoonpanoon v:sta 1987 lähtien. Siihen asti Kokoomus oli pidetty oppositiossa vetoamalla viime kädessä ulkopoliittiisiin syihin eli YYA-sopimukseen ja Moskovan miellyttämiseen. Vasta 1990-luvulla suomalaisten matkailu Tallinnaan normalisoitu ja se koettiin samalla tavalla läheiseksi kuin aiemmat laivaristeilyt Tukholmaan.
Tallinan matkailu normalisoitui?
Pidät siis normaalina sitä, että entisestä itäblokin maasta roudattiin viinaa hulluja määriä, Tallinnassa sikailtiin siten, että maine on vieläkin suomalaisilla siellä huono ja käytiin huo**ssa, kun Eesti ei ollut vielä päässyt jaloilleen NL:n jälkeen.
Itse sanoisin, että vasta 2010-luvulla tilanne alkoi normalisoitua, kun hintaerot vähenivät ja yleensäkin humalahakuinen käytös ei ollut enää niin muodikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Pascan marjat. Siihen aikaan kahvipaketti ei maksanut jauhelihan hintaa, paprikoita pystyi ostamaan ihan talvellakin ilman että niistä piti maksaa pientä omaisuutta, mm täytetyt paprikat olivat suosiossa.
En muista että yksikään tuntemani perhe olisi ollut "köyhä" mitä taasen nykyään näkee yhä enemmän jopa keskiluokassa. Myöskin tuet olivat suurempia ja niitä sai hakea useampaan asiaan(siis suomalaisten tuet)
Typerää verrata uuden modernin tekniikan korkeaa hintaa(siihen aikaan) johonkin peruselämän asioihin.
Olet varmaankin 70-luvun loppupuolella syntynyt? Vielä 80-luvun alussakin oli nimittäin erittäin harvinaista, että paprikoita olisi ylipäänsä ollut myynnissä ympärivuotisesti. Tuolloin kauppojen heviosastot oli sanalla sanoen todella ankeita verrattuna nykypäivään, perunaa, porkkanoita, sipulia ja lanttua sai, mutta muuten oli vahvasti sesongin mukaan tarjonta. Hedelmiä ostettiin tölkeissä todella paljon, esim. ananasta, persikkaa, päärynää jne.
Sekä jauheliha että kahvi olivat 40 vuotta sitten kalliimpia verrattuna keskimääräiseen ansiotasoon kuin nykyään.
Muistan 70-luvulla syöneeni mehukkaimpia persikoita, mitä olen ikinä saanut. Ihan kaupasta ostettuja. Appelsiinit ja banaanit oli ihan tavallisia ainakin meillä kotona, eikä oltu erityisen varakkaita. Vesimelonia meille ostettiin useinkin 80-luvulla, että ei se nyt ihan noin ankeaa ollut kuin kuvailet.
Ylen Elävässä arkistossa on muuten ohjelmia 50-luvun Helsingistä. Kuvataan katunäkymää, toreja, ravintoloita, mainoksia ja ravintoloiden ruokalistoja. Kaikenlaisia herkkuja on silloinkin ollut, hummereita ja rapuja. Ei sodanjälkeinen aika mitään muinaissuomalaista kyläelämää nauriineen ole ollut. Jotenkin muistamme asioita väärin, ja toisaalta yleistämme kurjuuden, jos olemme sen itse kokeneet. Maaseudulla varmasti olikin niukempaa, ja muitakin alueellisia eroja on saattanut olla.
Toisaalta kulinarismiakin oli paikoissa, joissa nykyään saa vain keskus-Avecran muoviin pakattuja kuivia eineitä, nimittäin junissa. Esimerkiksi Savossa kun juna pysähtyi asemilla (ja pojat, siihen aikaan asemia oli ja niillä pysähdyttiin), karjalaismummut tulivat junaan myymään höyryävän lämpimiä karjalanpiirakoitaan. Nykyäänhän tuo olisi kiellettyä monenkin eri säännöksen nojalla, mutta silloin matkalaiset saivat nauttia aidosti paikallisista herkuista!
Karjalaismummot Savossa tarjoilemassa paikallisia herkkuja? Sulla on ehkä vähän väärä ymmärrys tuossa paikallisuudessa, koska piirakat eivät ole savolaisia herkkuja.
Hummereita ja muita, kun samaan aikaan käytössä ruokakupongit? Helsingin torilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun nuori kirjoitti:
Parhaimpia asioita 70- (ja vielä) 80-luvullakin oli se, että maailma oli vielä turvallisesti ns. 'kaksinapainen'
Oli siis (poliittisesti ) itä ja oli länsi.
Terrorismia Euroopassa ja yleensä länsimaissa oli ihan minimaalinen määrä siihen verrattuna mitä sitä nykyisin on.
Työnsaanti oli paljon helpompaa kuin nykyisin ja työvoimatoimisto lähetti kotiin (saajan postilaatikkoon) työpaikkailmoituksen jos ei ollut mitään työtä omin toimin onnistunut löytämään.
Nykyinen ns. digimaailma taas on toki helpottanut siihen aikaan verrattuna monia asioita, mutta se on myös mahdollistanut valtavan määrän todella negatiivisia asioita,jotka ilman sitä (mitä suurimmalla todennäköisyydellä ) olisivat jääneet kokonaan tapahtumatta, syntymättä, tai edes kehittymättä sihen asteeseen minkä netti nykyisin mahdollistaa niille .
Teknisesti nykyään varustautunut byrokratia ja valta on lopullisesti saanut yliotteen ihmisistä ja pian koko ihmiskunnasta .
Kehityssuunta ei näytä hyvältä.
Kehitys Ei monessa suhteessa todellakaan näytä hyvältä. Nuoriso jengiytyy nykyään ihan ammattirikollistasoisesti, ja on jengitappeluita ja todella hurjia välienselvittelyitä. Ihan liikaa muista kulttuureista tulleita, jotka eivät pysty tänne sopeutumaan ja integroitumaan, vaan jengiytyvät myös omissa piireissään ja käyttävät väkivaltaa todella häikäilemättömästi. Koulurauha on nykykouluissa mennyttä.
Minä taas väitän, että kiusaaminen/kouluväkivalta oli raaempaa 70-80 luvuilla. Kyllä ne kovikset pyöritti silloin pahimmillaan hyvinkin koulunpihaa, toki oli tarkkikset ja reksin puhuttelut ja varmaan saatettiin erottaa (open muistan solvanneen, ellei peräti karjuneen näille, mutta mitä se hyödytti).
Kyllä kouluviihtyvyyteen on oikeasti panostettu ja lapsia kuunnellaan, heistä välitetään.
Minä en omassa koulussani mitään jengejä näe, jengikulttuurihan oli oikein normi menneinä vuosikymmeninä, röökiä kiskottiin ringissä jo alakoulusta. Ei tuollainen kovuuden ihailu lapsilla osu omaan silmään, toki heilä on nyt älykännykkänsä, jossa vaarat vaanii.
Suo siellä, vetelä täällä. Aina sitä toivoisin, että aikuiset eivät olisi mukavuudenhalussaan välinpitämättömiä. Nyt taitaa olla niin, että yksinäisiä lapsia on enemmän mutta taas, niitäkin on "aina" ollut. Pahimmillaan hyvinkin julmasti rääkättyjä.
Ei pidä paikkaansa. Itse asun pk-seudulla, ja teen paljon yhteistyötä alakoulujen kanssa. Todellakin nykyään on opettajilla rankka duuni. Kaikenlaisista kieli- ja kultturitmpäristöistä tulevia pitäisi pystyä opettamaan, samoin nepsy ym häiriöisiä pitää huomioida yksilöllisesti ihan eri tavalla kuin menneinä vuosikymmeninä. Eikä niitä ihan tavallisia pärjääviä oppilaitaan saa unohtaa, heilläkin on oikeus opetukseen. On ihan tavallista että nykyään tosiaan tarvitaan poliisia kouluille tilanteita selvittelemään. Ei ennen sellaista ollut. Myös lastenpsykiatria on vahvasti läsnä, ja joillain kouluilla on palkattuna psykiatrinen sairaanhoitajakin. Varsinaiset katujengit ei liity kouluihin, vaan on laajempi yhteiskunnallinen ilmiö. Onhan niistä uutisoitukin ihan viime aikoina. Toistaiseksi hieman vanhempien toimesta tätä järjestäytynyttä jengiytymistä, mutta viitteitä on kyllä näkyvissä että tämä ilmiö siirtyy yhä nuorempien keskuuteen. Kuten myös huumeet.
No, onhan se näinkin, mutta olisin tuolloin kuollut syöpään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, että tv-kanavien määrä pitää mainita jonain oleellisena elämänlaatuun vaikuttavana asiana.
Kanavien määrällä ei ole mitään väliä, jos kaikilta tulee tosi-tv-kakkaa. Niiltä kahdelta tai kolmelta kanavalta tuli silloin ennen ohjelmaa, jota sieti katsella. Oli varaa panostaa käsikirjoituksiin ja sen sellaisiin. Muistan katsoneeni myös televisioteatterin esityksiä kuuluisista näytelmistä. Ja edelleenhän Ylen Areenassa jaksetaan katsella Neil Hardwickin sarjoja ja Velipuolikuuta...
Pakko myöntää, että minäkin kaipaan 80-lukua. Nettipalvelut eivät ole korvanneet oikeaa palvelua. Silloin joka kunnassa oli terveyskeskukset, joissa oli vakituista henkilökuntaa ja tarpeen tullen pääsi nopeasti hoitoon. Pankeissa oli rivi virkailijoita odottamassa, että tulet asioitasi hoitamaan. Meilläkin maalaiskunnassa oli kolme pankkia, terveyskeskus, poliisiasema, oikea postitoimisto (sielläkin pitkä tiski ja rivi työntekijöitä asiakkaita palvelemassa), työvoimatoimisto, kaksi koulua plus kyläkoulut...
Nyt asun kaupungissa josta ovat vuoden 2008 jälkeen lähteneet postitoimisto, poliisiasema, työvoimatoimisto. Ainoaan pankkiin pääsee vain varaamalla ensin netistä palveluajan. Arvatkaa kuinka helppoa se on vanhuksille? Olen nimittäin joutunut auttamaan joitakin. Ja vaikka kotona oli vain se yksi televisio, jossa oli kaksi kanavaa, ja vain yksi puhelin ja meillä lapsilla oli omat mankat, niin sehän riitti oikein hyvin, kun muilla ei ollut paljon paremmin.
Se oli aika tasavertaista aikaa. Moni tilastokin tukee sitä, että se oli Suomen tasa-arvoisinta vaihetta. Köyhästä duunariperheestä jostain maalta oli helpompi lähteä yliopistoon ja saada opintotuella siedettävä elämä. Jos se ei riittänyt, hanttihommia löytyi opiskelun oheen. Lapsiperheköyhyys oli melkein poistettu, sen jälkeen siihen ei ole pystytty edes Nokian tahkotessa Suomelle nousukautta. 90-luvun juustoleikkurit ja pankkien keplottelut tuhosivat niin paljon, etteivät ne, jotka eivät 80-lukua eläneet, osaa edes kuvitella sitä turvallisuuden tunnetta. Neuvostoliitto oli toki olemassa, mutta siinä vaiheessa se oli jo hampaaton ja siihen oli totuttu. Suomalaisethan kävivät 70-luvulta alkaen siellä ryyppäämässä ja pitämässä hauskaa!
On totta, että nykyään on enemmän viihdettä ja että kaupat ovat pidempään auki. Mutta me ehdimme oikein hyvin kauppoihin eikä perheen harrastus sitten ollut kaupassa käynti, kun ne eivät olleet auki iltamyöhään. Tärkeämpiä ja parempia asioita on olemassa. Sitä paitsi, kaikesta viihteestä ja elektroniikasta huolimatta näyttää siltä, että nuoriso on ihan yhtä tylsistynyttä ja valittaa, että ei ole tekemistä, kun hengailevat nuorisotalolla, kaupassa ja kirjastossa metelöimässä. Välillä vain kaikki tuijottelevat omia kännyköitään.
Myönnän että tässä on osa nostalgiaa eikä minua huvittaisi luopua joistakin asioista, joihin olen tottunut. Mutta jos yleinen elintasoni olisi yhtä hyvä kuin silloin ja jos palvelut toimisivat yhtä hyvin kuin silloin - olisi siis ihmisiä töissä eikä kaikkea tarvitsisi hoitaa itse vaihtelevan tasoisilla laitteilla ja ohjelmilla - niin taitaisin silti voittaa. Hyvin paljon tässä nykyisessä "palvelukulttuurissa" mennään it-firmojen rahastuksen ehdoilla, laadusta ei niin väliä, kuten olen töissäkin nähnyt.
Terveyskeskukseen pääsi, kun palveluita tarvittiin niin vähän. Yksi kunnanlääkäri riitti, kun nyt tarvitaan 5. Eikä sekään riitä. Terveyttä niillä rahoilla ei myöskään saatu.
Hyvin outo on myös ajatuksesi tasa-arvosta. Tai siitä ettei olisi ollut lapsiperheköyhyyttä. Tai että yliopistoon pääsi köyhäkin. Sinun ajatuksesi perustuvat kyllä pelkkään nostalgiaan.
Totta kai yliopistoon pääsi köyhäkin 70-luvulla. Valtion takaamat opintolainat tulivat ja niitä kaikki köyhistä perheistä tulevat otti. Mulla oli fil.kandin tutkintoon 70 000 mk opintolainaa, näyttää olevan nykyrahassa vajaat 30 000 euroa. Töitä oli akateemisen helppo saada, lainan maksu ei ollut ongelma.
Tästä köyhien perheiden lasten kouluttautumisesta 70-luvulla puhutaan tutkijapiireissä "luokkaretkenä", siirryttiin työväenluokasta keskiluokkaan.
Sillä köyhän perheen lapsella ei ollut mahdollisuutta mennä oppikouluun, joten yliopisto vaihtoehtona kaatui jo aiemmin, 50/60-luvuilla. Isosta lapsilaumasta saatettiin jossain perheissa satsata siten, että se lahjakkain tai lukupäisin lähti oppikouluun, mutta kaikille tätä ei ollut tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla hyviä puolia: oli töitä ja ihmiset näkivät toisiaan livenä. Vaatteet olivat hyvälaatuisia, tosin kalliita. Lapset olivat rauhallisempia ja elämän rytmi hitaampi. Talvella oli lunta. Muuten kaikki oli huonommin.
80-luvulla meille nuorille 70-luku oli joku ankeuden ylin ilmentymä. Silloin oli rumat hieltä haisevat vaatteet, työttömyyttä ja kommunismia ja tiukkapipoisuutta. Isä meni Ruotsiin ja pappikin sai kahvia juodakseen. Taas mun vanhemmistani 70-luku oli kivaa aikaa, ilmeisesti verrattuna sodanjälkeiseen aikaan. Joka taas oli paljon parempi kuin sota-aika.
Minusta poliittisesti 1990-lukua oli huomattavasti myönteisempää aikaa verrattuna 1980-lukuun, sillä Neuvostoliiitto ja itäblokki hajosivat, Baltian maat itsenäistyivät, Saksa yhdistyi ja Suomi liittyi EU.:hun. Silloin länsimainen libeaali demokratia levisi Itä-Eurooppaan eikä tarvinnut enää käyttää mitään peitekieltä "demokraattisista kansantasavalloista", jotka olivat siis kommunistisia yksipuoluediktatuureja.
Suomessakin vasemmistopuolueet luopuivat vivihkaa sosialismista puhumisesta ja eduskuntavaalitulokset vaikuttivat suoraan hallitusten kokoonpanoon v:sta 1987 lähtien. Siihen asti Kokoomus oli pidetty oppositiossa vetoamalla viime kädessä ulkopoliittiisiin syihin eli YYA-sopimukseen ja Moskovan miellyttämiseen. Vasta 1990-luvulla suomalaisten matkailu Tallinnaan normalisoitu ja se koettiin samalla tavalla läheiseksi kuin aiemmat laivaristeilyt Tukholmaan.
Tallinan matkailu normalisoitui?
Pidät siis normaalina sitä, että entisestä itäblokin maasta roudattiin viinaa hulluja määriä, Tallinnassa sikailtiin siten, että maine on vieläkin suomalaisilla siellä huono ja käytiin huo**ssa, kun Eesti ei ollut vielä päässyt jaloilleen NL:n jälkeen.
Itse sanoisin, että vasta 2010-luvulla tilanne alkoi normalisoitua, kun hintaerot vähenivät ja yleensäkin humalahakuinen käytös ei ollut enää niin muodikasta.
Ne matkailijamäärät nousivat aivan eri tasolle 1990-luvun itsenäiseen Viroon kuin mitä ne olivat olleet 1980-luvun Neuvosto-Eestiin. Tallinnan matkat tulivat yhtä tavallisiksi kuin mitä Tukholman matkat olivat olleet suomalaisille jo aiemmin.
Alue: Aihe vapaa
Mistä ihmeestä keksit tällaisia palkkoja?
Ei todellakaan keittäjällä ollut kuuden tonnin palkkaa, keskipalkka 1975 oli reilu pari tonnia, nettopalkka reilu 1200 markkaa!
Etkö ole lukenut tätä ketjua ollenkaan, täällä on moneen kertaan kerrottu, kuinka kovasti töitä ja vyötä kiristäen on omat talot hankittu.
Suurimmalla osalla ei edes ollut varaa taloon.