"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Paitsi että siihen aikaan yhden työmiehen palkalla maksettiin oma tupa.

Kyllä vain. Ja se tarkoitti sitä, että syötiin keitettyjä perunoita, kaurapuuroa ja herkuttelupäivänä lauantaimakkaraa.

Yhden ihmisen vaatteet mahtuivat kaapissa yhdelle hyllylle.

Lomamatkoilla käytiin siellä minne omalla autolla pääsee, nukuttiin teltassa, syötiin eväitä, eikä menty maksullisiin kohteisiin.

Meillä syötiin kyllä todella hyvin. Äiti oli käynyt kotitalouskoulun ja laittoi hyvää ruokaa. Joka sunnuntai syötiin pihvejä. Viikolla saattoi kyllä sitten olla vaikka hernesoppaa. Äiti myös leipoi. Makeata pullaa kakkuja pipareita jne, ja myöskin leipää, ihanaa peltileipää. Äiti kokeili innolla aina kaikkia uusia reseptejä, mistä me muut oltiin aina vähän kauhuissaan, kun kaikki nykyajan kotkotukset ei meidän mielestä pärjänneet klassikoille. Perunat kasvatettiin itse. Perunannosto vesisateessa syksyisellä kurapellolla ei kyllä kuulunut mihinkään huippukokemuksiin. Marjassa käytiin koko perheen voimin.

Äiti, äiti, äiti. Laittaa ruokaa. Jo tämä on yksi piirre, jonka takia en kaipaa vanhaa aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Silloin odotettiin jokaista paskaa Dallasin jaksoa viikon ajan, nyt jää hyvätkin sarjat kesken.

Yksi oleellinen juttu on varmasti että 80/90-luvulla monet tv-sarjat oli yhteisöllinen kokemus suurelle joukolle ihmisiä. Telkkarin eteen kokoonnuttiin joskus isollakin porukalla ja monilla oli suosikkihahmonsa sun muuta.

Nyt noita sarjoja ja kaikkea muutakin viihdettä ja aktiviteettia on niin paljon ettei samanlaista kollektiivista kokemusta synny millään.

Mä voisin palata aikuisena 70-80-lukujen vaihteeseen.

80-luku on ollut minun nähdäkseni Suomessa sitä parasta aikaa.  Silloinkin oli ongelmia, mitään täysin auvoista aikakautta ei maailmassa ole koskaan ollut eikä tule olemaan.

On järjetöntä vertailla entistä ja nykyistä sillä mielellä, että ihmisillä olisi ollut puutetta vaikkapa televisiokanavista.  Ei niitä kanavia silloin tosiaan montaa ollut, mutta oliko se puutetta?  Ei kukaan kaivannut mitään muuta.  Enkä nyt sanoisi nykyistä tarjontaa kovin monipuoliseksi, uusintojahan ne näyttää vuodesta toiseen ja samoja sarjoja ja ohjelmia ja samoja elokuvia koko ajan.   Näyttää vaan siltä, että tarjontaa on paljon.

Kukaan ei silloin nurissut siitä, että piti jonottaa pankissa ja postissa, kun piti hoitaa laskuja tms.  Se oli normaalia elämää.  Ei mikään osa-alue siitä kärsinyt.

Digiaika on tehnyt asioista monimutkaisempia, vaikka sen pitäisi helpottaa kaikkea.  Enää ei ryöstetä pankkeja vanhaan tapaan, kun pankeissa ei enää ole käteistä rahaa, mutta nyt on oltava koko ajan varuillaan siitä, että ei joudu huijatuksi, ja siinä on paljon suurempi vaara menettää rahansa. 

Ihmiset tapasi vielä toisiaan livenä.  Paljon kivempaa se oli kuin istua jossain läppärin ääressä deittipalstoja selaamassa.  Ainakin uskoisin niin, en ole koskaan sitä tehnyt.

Syötiinkin vielä ihan tavallista perusruokaa, ei tarvinnut brassailla erikoisuuksilla.  Ja kun kukaan ei laitellut naamaansa täytteitä eikä hiuksiinsa jatkeita muusta puhumattakaan, niin ihmiset oli aidosti omia itsejään.  

Alussa kirjoitettiin, että oli jatkuva ydinsodan pelko.  No ei kyllä ollut!  Se on nykyihmisten harhaa.  Nyt se pelko on olemassa, ei silloin.  Neuvostoliitto piti asiat paikoillaan ja pysyvinä vuosikymmenet.  Oikeastaan vasta sitten, kun se hajosi, alkoi Euroopassakin rauhattomuus.  

80-luvulla oli firmoillakin vielä rahaa ja ihmisiä työllistettiin kuntien tai valtion tuella, näitä työllistettyjä oli töissä joka paikassa ja moni sai siitä pysyvän työsuhteen.  Meillä kunta työllisti kaikki hakijat niin, että kun kerran kysyttiin työntekijää silloisesta työvoimatoimistosta, sieltä ei ollut tarjota ketään.

Työnantaja järjesti koulutuksia, seminaareja, virkistyspäiviä, pikkujouluja jne.  90-luvulle tultaessa ne pikku hiljaa jäivät pois kaikki.  Koulutukseen pääsi, jos maksoi itse kulut.  Pikkujoulut vaihtui joulukahveiksi, toimistoon tuotiin kahvipaketti ja laatikollinen torttuja.  Kaikki kuihtui ja näivettyi, työterveyshuoltokin muutettiin huonommin toimivaksi.

Nyt en ole enää töissä, joten en tiedä miten nykyään on.  Voi tietysti olla, että aikakin kultaa muistot, koska paras nuoruuteni aika osui 80-luvulle, jolloin tietysti oli itsekin "kaunis ja rohkea," ja kaikki hienoa ja ihanaa.  Seppälässä myytiin MicMacin vaatteita, jotka oli kuin minun vartalolleni tehtyjä.  Seppälä oli meidän tuon ajan nuorten valtakunta, josta aina löytyi se oikea ja sopiva päällepantava ja kohtuulliseen hintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin odotettiin jokaista paskaa Dallasin jaksoa viikon ajan, nyt jää hyvätkin sarjat kesken.

Yksi oleellinen juttu on varmasti että 80/90-luvulla monet tv-sarjat oli yhteisöllinen kokemus suurelle joukolle ihmisiä. Telkkarin eteen kokoonnuttiin joskus isollakin porukalla ja monilla oli suosikkihahmonsa sun muuta.

Nyt noita sarjoja ja kaikkea muutakin viihdettä ja aktiviteettia on niin paljon ettei samanlaista kollektiivista kokemusta synny millään.

Ehkä maaseudulla, ei ollut kaupungissa asuessa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin odotettiin jokaista paskaa Dallasin jaksoa viikon ajan, nyt jää hyvätkin sarjat kesken.

Dallas ei ollut paska sarja ensinkään ja sitä tosiaan odotti aivan innoissaan. Tuli vaan niin myöhään, että oli väsytti odottaa, mutta onneksi oli VHS -videot niin oli mahdollista katsoa seuraavana päivänä. Nykyään laatusarjat ja elokuvat on harvassa - tosi-tv:tä tulee senkin edestä ja parhaaseen katseluaikaan. Aiemmin sai viljellä huumoria, nykyään kaikki on kiellettyä ja niistä rapsahtaa sakot.

Objektiivisesti arvioiden Suomessa on ollut kaikista paras aika elää 1995-2001. Talous nousi lamasta, MM-jääkiekko muutti maan mielenmaisemaa, Tuomiopäivän kello oli silloin 25min vaille 12, nyt 100sek. vaille 12. Eli lähempänä loppua kuin koskaan. Neuvostoliittoa ei enää ollut ja suurvaltojen kriisit oli Jetlsinin känni ja Clintonin seksielämä.

Nokia nousi maailman valtaan ja Suomesta tuli oikeasti osa länttä ja Eurooppaa. Suomi alkoi tosissaan piirtyä maailmankartalle.

Internet oli jo olemassa, mutta somea ei. Puhelimet eivät enää olleet seinässä kiinni ja viestit kulkivat reaaliajassa. Televisiossa oli jo enemmän kanavia ja ohjelmia katsottiin, mutta ilman realityä. Elokuvat tuli nopeasti DVD:lle ja niitä haettiin halvalla vuokraamosta ja mukaan pussi istokarkkeja.

Valmistus ja työpaikat olivat vielä Suomessa ja lama-ajan valtionvelkaa lyhennettiin vauhdilla. Kouluissa voitiin pääosin hyvin, eikä huonosti. Elämä oli ennen kaikkea tavallista ja hyvää.

Suomalaisten ihmisten elämänlaadun ja tulevaisuususkon kannalta siis ylivertainen, mutta valitettavan lyhyt aika, joka loppui WTC-iskuista alkaneeseen maailman muutokseen.

Minkäänlaista tyylitajua tuohon aikaan ei toki vielä liity. Mutta kai silloin tärkeintä oli, että Suomi halusi vielä nälkäisesti näyttää muulle maailmalle, että meistä on johonkin hyvään, että noustaan haastajan asemasta kärkeen. Ylimielisyys ei ollut vielä syönyt pois tervettä nöyryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.

Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.

Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.

Nykynuori joutuisi psykoosiin jos kännykät ja tietokoneet yhtäkkiä häviäisivät maailmasta.

60- ja 70-luvut olivat parasta aikaa Suomessa. Elämä oli yksinkertaisempaa ja stressittömämpää. Ei kännyköitä, ei somea, ei satoja tv -kanavia, ei digi-tekniikkaa. Popmusiikki oli parhaimmillaan silloin ja levyt vinyyliä tai musa kela/kasettinauhoilla. Autot yksinkertaisia ja helppoja ajaa tai itse korjata. Paljon enemmän omavaraisuutta kansalaisilla. Maatalous kukoisti sekä puunjalostusteollisuus. Haitallista maahanmuuttoa ei ollut ja sen tuomia lieveilmiöitä. Oikeita lehtiä ja kirjoja luettiin ja kouluissa vallitsi kuri ja järjestys. Sukupuolia oli vain kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin odotettiin jokaista paskaa Dallasin jaksoa viikon ajan, nyt jää hyvätkin sarjat kesken.

Dallas ei ollut paska sarja ensinkään ja sitä tosiaan odotti aivan innoissaan. Tuli vaan niin myöhään, että oli väsytti odottaa, mutta onneksi oli VHS -videot niin oli mahdollista katsoa seuraavana päivänä. Nykyään laatusarjat ja elokuvat on harvassa - tosi-tv:tä tulee senkin edestä ja parhaaseen katseluaikaan. Aiemmin sai viljellä huumoria, nykyään kaikki on kiellettyä ja niistä rapsahtaa sakot.

Juu, Dallas ihan ok, kunhan vähän provosoin. Mutta onhan tänä päivänä sarjojen määrä ja taso aivan eri luokkaa kuin 80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan "iso" telkkari oli kokonaiset 28 tuumaa ja kuva suttuinen kun mikä nykyisiin verrattuna. Ja se telkkari vaihdettiin uuteen aikaisintaan 10v välein.

Ja autolla, kun ajettiin kolari, niin usein kuoltiin tai loukkaannuttiin vakavasti

Kolareita sattui paljon harvemmin kun autoja ja liikennettä oli vähemmän. Eipä jäänyt ihmisiä laitoksiin ja muuten hoidettaviksi kun kuolivat kerralla.

Nykymaailma perseestä kirjoitti:

60- ja 70-luvut olivat parasta aikaa Suomessa. Elämä oli yksinkertaisempaa ja stressittömämpää. Ei kännyköitä, ei somea, ei satoja tv -kanavia, ei digi-tekniikkaa. Popmusiikki oli parhaimmillaan silloin ja levyt vinyyliä tai musa kela/kasettinauhoilla. Autot yksinkertaisia ja helppoja ajaa tai itse korjata. Paljon enemmän omavaraisuutta kansalaisilla. Maatalous kukoisti sekä puunjalostusteollisuus. Haitallista maahanmuuttoa ei ollut ja sen tuomia lieveilmiöitä. Oikeita lehtiä ja kirjoja luettiin ja kouluissa vallitsi kuri ja järjestys. Sukupuolia oli vain kaksi.

Oli vielä paljon asuntoja, joissa ei ollut mukavuuksia vaan pyykinpesusta asti kaikki piti tehdä käsin. Synnytyksissä ei ollut kivunlievitystä, kaikkien oli pakko synnyttää selällään, ei ollut äitiyslomia kuin muutama hullu viikko, lapsille ei ollut päiväkoteja, lapsen kotihoidosta ei maksettu, töissä oleville vanhemmille ei ollut sairaan lapsen hoitovapaata. Lapsille hoitajia piti etsiä lapuilla kaupan ilmoitustaululla ja lapset piti dumpata kenen tahansa hoitoon. Niinpä moni nainen oli kotona tulottomana lasten kouluunmenoon asti. Miesten ja naisten elämät oli silloin eri planeetoilta, naisten tappioksi.

Oikeata käteistä rahaa käytettiin ja pankkikirja oli vielä ak:n nuoruudessa käytössä. Raha oli konkreettista ei mitään virtuaalisia numeroita, joiden katoamista tililtä joutuu nykyisin koko ajan pelkäämään. Sitä jopa säästettiin lippaisiin ja possuihin, jotka sitten vietiin pankkiin. Itsekin kuuluin lapsena Maapallokerhoon, jolloin sai aina pankista jotain kivaa kun vei sinne rahaa. Taisi olla PYP eli Pohjoismainen Yhdyspankki.

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailma perseestä kirjoitti:

60- ja 70-luvut olivat parasta aikaa Suomessa. Elämä oli yksinkertaisempaa ja stressittömämpää. Ei kännyköitä, ei somea, ei satoja tv -kanavia, ei digi-tekniikkaa. Popmusiikki oli parhaimmillaan silloin ja levyt vinyyliä tai musa kela/kasettinauhoilla. Autot yksinkertaisia ja helppoja ajaa tai itse korjata. Paljon enemmän omavaraisuutta kansalaisilla. Maatalous kukoisti sekä puunjalostusteollisuus. Haitallista maahanmuuttoa ei ollut ja sen tuomia lieveilmiöitä. Oikeita lehtiä ja kirjoja luettiin ja kouluissa vallitsi kuri ja järjestys. Sukupuolia oli vain kaksi.

Oli vielä paljon asuntoja, joissa ei ollut mukavuuksia vaan pyykinpesusta asti kaikki piti tehdä käsin. Synnytyksissä ei ollut kivunlievitystä, kaikkien oli pakko synnyttää selällään, ei ollut äitiyslomia kuin muutama hullu viikko, lapsille ei ollut päiväkoteja, lapsen kotihoidosta ei maksettu, töissä oleville vanhemmille ei ollut sairaan lapsen hoitovapaata. Lapsille hoitajia piti etsiä lapuilla kaupan ilmoitustaululla ja lapset piti dumpata kenen tahansa hoitoon. Niinpä moni nainen oli kotona tulottomana lasten kouluunmenoon asti. Miesten ja naisten elämät oli silloin eri planeetoilta, naisten tappioksi.

Ehkä, mutta harva nainen sitä silloin valitti. Ajattelivat että niin kuuluu ollakin. Ei ainakaan oma äitini, joka pesi pyykin aina käsin asuntomme kylpyammeessa koska pesukonetta ei ollut varaa ostaa. Töissä hän kävi myös ihan normaalisti. Sairastaessani naapurin täti tai sukulainen kävi katsomassa tarvittaessa. Asiat järjestyivät siis ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailma perseestä kirjoitti:

60- ja 70-luvut olivat parasta aikaa Suomessa. Elämä oli yksinkertaisempaa ja stressittömämpää. Ei kännyköitä, ei somea, ei satoja tv -kanavia, ei digi-tekniikkaa. Popmusiikki oli parhaimmillaan silloin ja levyt vinyyliä tai musa kela/kasettinauhoilla. Autot yksinkertaisia ja helppoja ajaa tai itse korjata. Paljon enemmän omavaraisuutta kansalaisilla. Maatalous kukoisti sekä puunjalostusteollisuus. Haitallista maahanmuuttoa ei ollut ja sen tuomia lieveilmiöitä. Oikeita lehtiä ja kirjoja luettiin ja kouluissa vallitsi kuri ja järjestys. Sukupuolia oli vain kaksi.

Oli vielä paljon asuntoja, joissa ei ollut mukavuuksia vaan pyykinpesusta asti kaikki piti tehdä käsin. Synnytyksissä ei ollut kivunlievitystä, kaikkien oli pakko synnyttää selällään, ei ollut äitiyslomia kuin muutama hullu viikko, lapsille ei ollut päiväkoteja, lapsen kotihoidosta ei maksettu, töissä oleville vanhemmille ei ollut sairaan lapsen hoitovapaata. Lapsille hoitajia piti etsiä lapuilla kaupan ilmoitustaululla ja lapset piti dumpata kenen tahansa hoitoon. Niinpä moni nainen oli kotona tulottomana lasten kouluunmenoon asti. Miesten ja naisten elämät oli silloin eri planeetoilta, naisten tappioksi.

Ehkä, mutta harva nainen sitä silloin valitti. Ajattelivat että niin kuuluu ollakin. Ei ainakaan oma äitini, joka pesi pyykin aina käsin asuntomme kylpyammeessa koska pesukonetta ei ollut varaa ostaa. Töissä hän kävi myös ihan normaalisti. Sairastaessani naapurin täti tai sukulainen kävi katsomassa tarvittaessa. Asiat järjestyivät siis ennenkin.

Silti ne naiset sanovat myöhemmin, että kyllä sitä oli väsynyt. Minä tykkään, että elämässä on muutakin kuin töissä käymistä ja kotitöitä. Lapsiahan ei siihen aikaan hoidettu, ne pidettiin elossa.

Vierailija kirjoitti:

No, ainakaan lasten ei tarvinnut katsella pornoa tuohon aikaan, ei esim. eläinseksiä, jota tiedän monen nuoren nähneen, kun linkkejä laitellaan. Jo alakoulussa kierrätetään pornovideoita. Väkivaltapornolla on omat suosijansa jo yläkoululaisissa.

Lapset sai olla lapsia.

Eikä tarvinnut keikistellä TikTokissa ja muissa Snapchateissä.

Vierailija kirjoitti:

Sen  aikainen  normaali elintaso oli jotakin mistä nykynuoriso ei tajua mitään. Yksi ihminen omisti pari paitaa ja parit farkut, sen lisäksi alusvaatteita ja joku talvitakki, jota ei suinkaan voinut ostaa joka vuosi uutta. 

Koulussa kiusattiin ihan avoimesti, opettaja saattoi sanoa "älkää lapset tapelko" jos sitäkään. Harvalla oli varaa merkkivaatteisiin, ja niitä joilla ei ollut halveksittiin ja kiusattiin ihan vapaasti. Kiusaaminen oli väkivaltaista, ihan normaalia oli upottaa päätä vessapönttöön välitunnilla jne.

Harrastuksia oli vain rikkaiden lapsilla, muut sai hengata ulkona ja kirjastossa. Syöpä oli kuolemantuomio.

Töitä oli, mutta nykymittapuulla ne kaikki oli jotakin paskaduuneja. siivoamista ja tehdastyötä. Eikä niillä rahoilla asuntoja osteltu, laina-ajat oli tyyliin 5 v ja korot yli 10%. Rikkaat oli erikseen, niillä oli omakotitalot, muut asui jossakin kerrostalokaksiossa (2 aikuista + 2 lasta, vanhemmat nukkui olkkarissa kirjahyllyn takana). Nykyään ei edes elämäntapatyötön elä yhtä köyhästi.

Olen akateeminen ja hyvätuloinen. Nukun olohuoneessa, ja lapset makkarissa. Ei ole varaa isompaan asuntoon koskaan, vaikka aina olen tehnyt töitä ja nytkin täysipäiväisesti. Tavallinen työssäkäyvä ei voi ostaa asuntoa Helsingistä, jos ei ole perinyt tai nainut rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Olivatko?

vain mies oli töissä. Oli varaa mökkiin ja asuntokin maksettiin 10 vuodessa. Auto oli uudempi kuin keskimäärin nykyään.

Eli olivatko ihmiset sittenkään köyhempiä

Jos rakenettaisiin samankokoisia taloja  ja samanlaisella varustuksellakuin nyt, kuin  joskus 70-luvulla niin ei ne paljoa maksaisi.  Nykyään talot, joita rakennetaan, ovat valtavan suuria ja viimeisen päälle kaikki varusteet ja mukavuudet/hienoudet.

On valtavia kylppäreitä ja kylpylätunnelmaa ja keittiöt sellaisia, ettei niistä osattu edes 70-80-luvuilla uneksiakaan. moni rakensi halvalla ja korjaili/paranteli myöhemmin, kun oli rahaa.

Autoja ei ollut läheskään kaikilla ja ne oli aika karvalakkiversoita nykyiseen. Monet miehet ajeli mopolla työmatkat.

Kyllä ihmiset oli todella köyhiä vielä 70.luvulla, ei tietenkään kaikki, mutta nykyajan köyhät ei osaa edes kuvitella sen ajan köyhyyttä. Nykyajan köyhä omistaa sisävessan ja suihkun. Katsoo väriTVtä ja omistaa kännykän. Ennen ei ollut edes puhelimia kaikilla. Parhaimmillaan ei edes sähköä vielä ollut kaikilla jossain syrjäkylillä.

Koulua sai käydä ne, joiden vanhemmilla oli rahaa, näin vielä 70-luvun alussa.

lapsella saattoi olla vain yhdet vaatteet, joita joka päivä käytettiin koulussa ja kotona vaihdettiin sitten huonommat vaatteet, että säästyi ne paremmat.

Kuinkahan moni oikeasti tarvitsee sadevesisuihkua?

Vierailija kirjoitti:

Menneitä aikoja ei vaan saa takaisin etkä muutu yhtään nuoremmaksi. Deal with it.

Kyllä saa, hankin juuri hippipaidan : )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan lämmöllä 90-lukua. Mielestäni silloin elettiin sellaisessa hyvässä tasapainossa jossa teknologia oli kyllä tarpeeksi kehittinyttä että se helpotti elämää, mutta se ei ollut saanut niin isoa osaa elämästämme kuten nykyisin. Ei oltu samanlaisia teknologian orjia kuten nykyisin ollaan.

Esimerkiksi netti sen tuomat hauskuudet olivat kyllä olemassa mutta kaikki ei pakotettu sinne vaan pankkiasioita tai asiakaspalvelutilanteita pystyi hoitamaan ihan konttorissa tai liikkeessäkin, matkapuhelimia oli mutta ne olivat tarkoitettu soittamiseen eikä ollut mitään älypuhelimia häiritsemässä keskittymiskykyäsi. Jos mentiin mökille niin siellä oltiin sitten oikeasti. Nykyään mökilläkin pitää olla tavoitettavissa ja netti seuraa sinua minne ikinä menitkin. Pleikkareita kyllä oli myös mutta se oli se yksi sama konsoli jota pelattiin sitten seuraavat 10 vuotta ja lapset olivat tyytyväisiä jos oli 2 tai 3 peliä. Yleisesti ottaen tyydyttiin paljon vähempään.

Mielestäni kehityskulku olisi saanut jämähtää sinne. 80 ja 90 luku oli oikeasti hyvää aikaa. Olen onnellinen että sain kokea sen.

Kertoo kaiken, kun yläpeukkua saa viesti jossa ylistetään kaikkien aikojen lamavuosikymmentä.

Miten nuoria täällä oikein on peukuttamassa, jos katsoo, että 90-luvulla asiat oli "tasapainossa"? Vuosikymmen, joka traumatisoi kansaa edelleen.

90-luvun lama kosketti niitä, joita se kosketti. Siihen myös liittyi häpeää, eli asioista ei puhuttu.

Omilla vanhemmillani jatkui työt koko ajan. Lähipiirissä ei ollut velkaantumista, ei itsemurhia. Silloin ei ollut nettiä ja ulostuloja, joten näistä asioista tiesi harvempi. Elämä jatkui ihan samanlaisena ja parempana, jopa ekat etelän matkat tehtiin lama-aikana.