"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi kokeilla 70- 80-luvun elämää.

Heittää kännykät ja tietokoneet pois.

Käy kaupassa vain ennen kuutta arkisin ja ennen kahta lauantaisin.

Ostaa talouskyljyksiä, joissa on mukana luu, rasvakerros ja jänteitä. Lauantaimakkarakin käy. Arkisin riittää keitetyt perunat ja ruskea kastike. Jos vähän parempaa haluaa, niin voi raastaa vaikka pokkanaa perunan viereen. Ruokajuomaksi maitoa.

Hoitaa viralliset asiat toimistoissa paikanpäällä. Myös pankkiasiat.

Katsoo vain yle areenan klassikko-lähetyksiä korkeintaan yhden ohjelman päivässä + uutiset ja sään.

Säästää vettä ja sähköä ja sammuttelee valoja.

Käy Ruotsissa ostamassa voita ja näkkileipää ja syö niitä seuraavat puoli vuotta.

Lisää vinkkejä voi katsoa YLE Areenan kyllä isä osaa sarjasta.

Tuo ei nyt ihan onnistu tänä päivänä. Etätyöaikana on pakko olla pelit ja vehkeet. Älypuhelin on pakko olla, koska vain siihen voin ladata alennushintaisen lippuni. Bussista ei voi edes ostaa lippua, joten pakko olla sovellus tai etukäteen ladattu matkakortti.  Kaikki pankki- ja Kela-asiat on hoidettava kotona tietokoneella. Oikeastaan mihinkään ei pääse paikan päälle enää. Ehkä ajanvarauksella, jos on tyytyväinen siihen, että aika on joskus viikkojen päähän.

Vettä ja sähköä on säästetty niin kauan kuin jaksan muistaa. Vai meinaatko, että istutaan pimeässä?

En usko, että Ruotsista on raahattu mitään elintarvikkeita, ellei ole sattunut asumaan jossain Kemissä. Kyllä perustuotteita on saanut ihan kotimaastakin.

Ruotsiin järjestettiin ainakin länsirannikon kaupungeista rasvaretkiä. Bussilasteittain väkeä rahdattiin Bregottia ostamaan. Laivat liikennöivät Pohjanmaalta useammasta kaupungista Ruotsiin. Satamassa oli kioskeja mistä sitä voita pystyi ostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Olivatko?

vain mies oli töissä. Oli varaa mökkiin ja asuntokin maksettiin 10 vuodessa. Auto oli uudempi kuin keskimäärin nykyään.

Eli olivatko ihmiset sittenkään köyhempiä

Jos rakenettaisiin samankokoisia taloja  ja samanlaisella varustuksellakuin nyt, kuin  joskus 70-luvulla niin ei ne paljoa maksaisi.  Nykyään talot, joita rakennetaan, ovat valtavan suuria ja viimeisen päälle kaikki varusteet ja mukavuudet/hienoudet.

On valtavia kylppäreitä ja kylpylätunnelmaa ja keittiöt sellaisia, ettei niistä osattu edes 70-80-luvuilla uneksiakaan. moni rakensi halvalla ja korjaili/paranteli myöhemmin, kun oli rahaa.

Autoja ei ollut läheskään kaikilla ja ne oli aika karvalakkiversoita nykyiseen. Monet miehet ajeli mopolla työmatkat.

Kyllä ihmiset oli todella köyhiä vielä 70.luvulla, ei tietenkään kaikki, mutta nykyajan köyhät ei osaa edes kuvitella sen ajan köyhyyttä. Nykyajan köyhä omistaa sisävessan ja suihkun. Katsoo väriTVtä ja omistaa kännykän. Ennen ei ollut edes puhelimia kaikilla. Parhaimmillaan ei edes sähköä vielä ollut kaikilla jossain syrjäkylillä.

Koulua sai käydä ne, joiden vanhemmilla oli rahaa, näin vielä 70-luvun alussa.

lapsella saattoi olla vain yhdet vaatteet, joita joka päivä käytettiin koulussa ja kotona vaihdettiin sitten huonommat vaatteet, että säästyi ne paremmat.

Olen kyllä eri mieltä tuosta talojen koosta. Myynnissä olevat omakotitalot 60-70luvuilta ovat melkein aina sen ~160-200 neliötä. Sen sijaan nykyään ihmisillä ei rahkeet riitä kuin juuri ja juuri sataan neliöön ehkä Isotkin perheet tyytyvät max 120 neliöisiin taloihin, kun tontit ja rakentaminen maksaa niin paljon. Ja tämä siis jo ennen hinnannousuja

Meidän pikkukaupungissa on tällä hetkellä myynnissä 130 okt:a vv. 1940-2022. Kaiken kokoisia ja joka makuun löytyy, eikä hinnat hirvitä. Silti kukaan ei nyt osta. Pitää pudottaa hintoja, niin ehkä ensi kesänä..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäjät saivat epiduraalin vasta 80-luvun puolivälissä.

Ihan rehellisesti en olisi halunnut olla nainen noina vuosikymmeninä, aika sovinistisessa yhteiskunnassa elivät. Naisen kärsimys oli miesten mielestä ansaittua ja oikein.

Mistä vedät tuon johtopäätöksen, että naisten kärsimys oli miesten mielestä oikein. Siinä ajatuksesi ampuu yli.

Esimerkiksi koko epiduraalin keksi mies: lääkäri John Bonica, sen jälkeen, kun hänen vaimonsa oli kuollut synnytykseen nukutuksen aiheuttamaan komplikaatioon.

Et ota huomioon tätä: jotkut miehet rakastavat vaimojaan. Kaikki miehet eivät vihaa naisia. :)

Esimerkiksi eräs julkisuudessa tunnettu miesgynekologi vastusti synnytysten kivulievitystä. Hän perusteli sitä sillä, että eihän naiset tarvitse kivunlievitystä ensimmäistä seksikertaa varten vaikka sekin on kivulias. Synnytysten kivunlievitystä on ennen pihtailtu todella paljon. Vielä 90-luvullakin etusijalla oli lämmin kaurapussi ja aquarakkulat, voi luoja.

Mutta senkö takia, että miehet vihasivat naisia?

Ei se nausten kivun halveksiminen ainakaan rakkautta ole.

Yleistät massiivisesti! Esimerkiksi lempeän syntymän idean lanseerasi ranskalainen mieslääkäri Leboyer. Hän vastusti sitä miehisten lääketieteellisten auktoriteettien kehittämää kliinistä, kirkkaissa valoissa selällään suoritettua synnytystapahtumaa ja korosti sen vaistomaista luonnetta.

Koeta ymmärtää: eivät kaikki miehet ole pahoja! Se ei ole realismia. Et tule pääsemään mihinkään elämässä, jos sinua kuljettaa viha - miesviha.

Ihan yhtä kipeää se synnyttäminen teki ja ihan samalla tavalla siinä repesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Olivatko?

vain mies oli töissä. Oli varaa mökkiin ja asuntokin maksettiin 10 vuodessa. Auto oli uudempi kuin keskimäärin nykyään.

Eli olivatko ihmiset sittenkään köyhempiä

Jos rakenettaisiin samankokoisia taloja  ja samanlaisella varustuksellakuin nyt, kuin  joskus 70-luvulla niin ei ne paljoa maksaisi.  Nykyään talot, joita rakennetaan, ovat valtavan suuria ja viimeisen päälle kaikki varusteet ja mukavuudet/hienoudet.

On valtavia kylppäreitä ja kylpylätunnelmaa ja keittiöt sellaisia, ettei niistä osattu edes 70-80-luvuilla uneksiakaan. moni rakensi halvalla ja korjaili/paranteli myöhemmin, kun oli rahaa.

Autoja ei ollut läheskään kaikilla ja ne oli aika karvalakkiversoita nykyiseen. Monet miehet ajeli mopolla työmatkat.

Kyllä ihmiset oli todella köyhiä vielä 70.luvulla, ei tietenkään kaikki, mutta nykyajan köyhät ei osaa edes kuvitella sen ajan köyhyyttä. Nykyajan köyhä omistaa sisävessan ja suihkun. Katsoo väriTVtä ja omistaa kännykän. Ennen ei ollut edes puhelimia kaikilla. Parhaimmillaan ei edes sähköä vielä ollut kaikilla jossain syrjäkylillä.

Koulua sai käydä ne, joiden vanhemmilla oli rahaa, näin vielä 70-luvun alussa.

lapsella saattoi olla vain yhdet vaatteet, joita joka päivä käytettiin koulussa ja kotona vaihdettiin sitten huonommat vaatteet, että säästyi ne paremmat.

Olen kyllä eri mieltä tuosta talojen koosta. Myynnissä olevat omakotitalot 60-70luvuilta ovat melkein aina sen ~160-200 neliötä. Sen sijaan nykyään ihmisillä ei rahkeet riitä kuin juuri ja juuri sataan neliöön ehkä Isotkin perheet tyytyvät max 120 neliöisiin taloihin, kun tontit ja rakentaminen maksaa niin paljon. Ja tämä siis jo ennen hinnannousuja

Meidän pikkukaupungissa on tällä hetkellä myynnissä 130 okt:a vv. 1940-2022. Kaiken kokoisia ja joka makuun löytyy, eikä hinnat hirvitä. Silti kukaan ei nyt osta. Pitää pudottaa hintoja, niin ehkä ensi kesänä..?

Onko ne sähkölämmitteisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä muistelen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä muistelen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Ennen pystyi palkallaan ostamaan asunnon mutta nykyään ei, ennen ei ollut esimerkiksi sähkön siirto maksuja nykyään on ja ennen ei tarvinut puhelinta ja internetiä mutta nykyään ne on pakko olla että pystyy elämään tässä yhteiskunnassa

Joo, minunkin vanhemmat ostivat omakotitalon ihan 70-luvun alussa. Sellaisen pienen, keittiön ja kamarin kokoisen, olisiko ollut alle 50 neliötä, jossa ei ollut mitään mukavuuksia sähköä lukuunottamatta. Lämmitys hoitui puuhellalla ja käryttävällä öljykaminalla. Pihalla oli iso ulkorakennus, jossa oli puuliiteri, sauna ja ulkovessa. Pihalla oli oma kaivo, mutta sen vettä ei voinut käyttää talousvetenä vaan se piti hakea kilometrin päästä maitokärryllä tai pulkalla. Jos tuollaisen talon vielä löytää, niin ihan varmasti rahat riittää sellaiseen.

Vuonna 1975 me alle 30v. duunaripariskunta rakensimme perheellemme (kolme lasta) aravalainoitetun 119neliön omakotitalon kaikilla mukavuuksilla. Ahkeralla työnteolla saimme sen maksettua 20 vuodessa.

Lapsetkin perustivat perheet nuorina kun aikaa ei tärväytynyt sukupuoliensa setvimiseen.

Pankki- ja aravalainan ehtona oli 30% omarahoitusosuus, pankkilainan korko 13-17%, pankkilainan laina-aika sama kuin omarahoituksen säästöaika.

Aravarahoitus kohteen rakennusmateriaalit oli tarkkaan määritelty - muovimattoa, lastulevyseinät, lastulevy kalusteet jne.

Meillä kyllä mieheni (timpuri) paneloi seinät ja katon. Varaava takkakin laitettiin. Ei ollut luxusta, mutta hyvä ja edullinen koti meidän lapsiperheen tarpeisiin. Muistelen, että talo tuli maksamaan noin 120 000 mk.

Tuon talon olis pystynyt maksamaan parissa vuodessa. Ajatelkaa.

Ei todellakaan sen ajan palkoilla.

Kirvesmies sai joku 8000 Mk puhtaana ja vaikka toinen olisi ollut keittäjä 6000 markkaa. 14000 markkaa kuukaudessa käyttöön. Kyllä lainaa olisi pystynyt 5000 markkaa kuussa lyhentämään on 120 000 markkaa kahdessa vuodessa toki korot päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäjät saivat epiduraalin vasta 80-luvun puolivälissä.

Ihan rehellisesti en olisi halunnut olla nainen noina vuosikymmeninä, aika sovinistisessa yhteiskunnassa elivät. Naisen kärsimys oli miesten mielestä ansaittua ja oikein.

Mistä vedät tuon johtopäätöksen, että naisten kärsimys oli miesten mielestä oikein. Siinä ajatuksesi ampuu yli.

Esimerkiksi koko epiduraalin keksi mies: lääkäri John Bonica, sen jälkeen, kun hänen vaimonsa oli kuollut synnytykseen nukutuksen aiheuttamaan komplikaatioon.

Et ota huomioon tätä: jotkut miehet rakastavat vaimojaan. Kaikki miehet eivät vihaa naisia. :)

Esimerkiksi eräs julkisuudessa tunnettu miesgynekologi vastusti synnytysten kivulievitystä. Hän perusteli sitä sillä, että eihän naiset tarvitse kivunlievitystä ensimmäistä seksikertaa varten vaikka sekin on kivulias. Synnytysten kivunlievitystä on ennen pihtailtu todella paljon. Vielä 90-luvullakin etusijalla oli lämmin kaurapussi ja aquarakkulat, voi luoja.

Mutta senkö takia, että miehet vihasivat naisia?

Ei se nausten kivun halveksiminen ainakaan rakkautta ole.

Yleistät massiivisesti! Esimerkiksi lempeän syntymän idean lanseerasi ranskalainen mieslääkäri Leboyer. Hän vastusti sitä miehisten lääketieteellisten auktoriteettien kehittämää kliinistä, kirkkaissa valoissa selällään suoritettua synnytystapahtumaa ja korosti sen vaistomaista luonnetta.

Koeta ymmärtää: eivät kaikki miehet ole pahoja! Se ei ole realismia. Et tule pääsemään mihinkään elämässä, jos sinua kuljettaa viha - miesviha.

Ihan yhtä kipeää se synnyttäminen teki ja ihan samalla tavalla siinä repesi.

Totta kai mus limi maissa joissa tytöt silvotaan ja paikat arpeutuu ja kuroutuu, voi vaan kuvitella sitä synnyttäjän kärsimystä. Ei pelkästään repeä vaan moni kuolee verenvuotoon tai lapsivuode kuumeeseen. Jos joku auttaa, niin sörkkii likaisilla työkaluilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi kokeilla 70- 80-luvun elämää.

Heittää kännykät ja tietokoneet pois.

Käy kaupassa vain ennen kuutta arkisin ja ennen kahta lauantaisin.

Ostaa talouskyljyksiä, joissa on mukana luu, rasvakerros ja jänteitä. Lauantaimakkarakin käy. Arkisin riittää keitetyt perunat ja ruskea kastike. Jos vähän parempaa haluaa, niin voi raastaa vaikka pokkanaa perunan viereen. Ruokajuomaksi maitoa.

Hoitaa viralliset asiat toimistoissa paikanpäällä. Myös pankkiasiat.

Katsoo vain yle areenan klassikko-lähetyksiä korkeintaan yhden ohjelman päivässä + uutiset ja sään.

Säästää vettä ja sähköä ja sammuttelee valoja.

Käy Ruotsissa ostamassa voita ja näkkileipää ja syö niitä seuraavat puoli vuotta.

Lisää vinkkejä voi katsoa YLE Areenan kyllä isä osaa sarjasta.

Tuo ei nyt ihan onnistu tänä päivänä. Etätyöaikana on pakko olla pelit ja vehkeet. Älypuhelin on pakko olla, koska vain siihen voin ladata alennushintaisen lippuni. Bussista ei voi edes ostaa lippua, joten pakko olla sovellus tai etukäteen ladattu matkakortti.  Kaikki pankki- ja Kela-asiat on hoidettava kotona tietokoneella. Oikeastaan mihinkään ei pääse paikan päälle enää. Ehkä ajanvarauksella, jos on tyytyväinen siihen, että aika on joskus viikkojen päähän.

Vettä ja sähköä on säästetty niin kauan kuin jaksan muistaa. Vai meinaatko, että istutaan pimeässä?

En usko, että Ruotsista on raahattu mitään elintarvikkeita, ellei ole sattunut asumaan jossain Kemissä. Kyllä perustuotteita on saanut ihan kotimaastakin.

Ruotsiin järjestettiin ainakin länsirannikon kaupungeista rasvaretkiä. Bussilasteittain väkeä rahdattiin Bregottia ostamaan. Laivat liikennöivät Pohjanmaalta useammasta kaupungista Ruotsiin. Satamassa oli kioskeja mistä sitä voita pystyi ostamaan.

Tämän mielenkiintoisen ilmiön taustoja kannattaa nyt hiukan valottaa. Ne rasvanhakumatkat eivät johtuneet voin tai elintarvikkeiden puutteesta. Niiden syy oli voin ja muiden tuotteiden korkea hinta. Ruotsista sai halvemmalla.

Hintakaan ei johtunut puutteesta, vaan Suomen maatalouden ylituotannosta. Ylimäärisen rasvavuoren Suomi dumbbasi itänaapuriin ja halvemmalla kuin sitä Bregottia sai Haaparannasta. Suomen elintarvikemarkkinoille voivuorta ei kannattanut myydä, koska ylitarjonta olisi vaikuttanut epäedullisesti hintoihin.

Tuohon aikaan Keskustapuoluetta äänesti välillä jopa 25% kansasta. Se oli iso puolue ja piti huolen siitä, että maataloustoiminta kannatti. Piti kannattaa, tai muuten maaseutu olisi autioitunut ja kannatuspohja huvennut. Maalaispuolueen rakkaus on jotain sellaista, että sitä ovat ihmetelleet jopa ulkomaiset politiikantutkijat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäjät saivat epiduraalin vasta 80-luvun puolivälissä.

Ihan rehellisesti en olisi halunnut olla nainen noina vuosikymmeninä, aika sovinistisessa yhteiskunnassa elivät. Naisen kärsimys oli miesten mielestä ansaittua ja oikein.

Mistä vedät tuon johtopäätöksen, että naisten kärsimys oli miesten mielestä oikein. Siinä ajatuksesi ampuu yli.

Esimerkiksi koko epiduraalin keksi mies: lääkäri John Bonica, sen jälkeen, kun hänen vaimonsa oli kuollut synnytykseen nukutuksen aiheuttamaan komplikaatioon.

Et ota huomioon tätä: jotkut miehet rakastavat vaimojaan. Kaikki miehet eivät vihaa naisia. :)

Esimerkiksi eräs julkisuudessa tunnettu miesgynekologi vastusti synnytysten kivulievitystä. Hän perusteli sitä sillä, että eihän naiset tarvitse kivunlievitystä ensimmäistä seksikertaa varten vaikka sekin on kivulias. Synnytysten kivunlievitystä on ennen pihtailtu todella paljon. Vielä 90-luvullakin etusijalla oli lämmin kaurapussi ja aquarakkulat, voi luoja.

Mutta senkö takia, että miehet vihasivat naisia?

Ei se nausten kivun halveksiminen ainakaan rakkautta ole.

Yleistät massiivisesti! Esimerkiksi lempeän syntymän idean lanseerasi ranskalainen mieslääkäri Leboyer. Hän vastusti sitä miehisten lääketieteellisten auktoriteettien kehittämää kliinistä, kirkkaissa valoissa selällään suoritettua synnytystapahtumaa ja korosti sen vaistomaista luonnetta.

Koeta ymmärtää: eivät kaikki miehet ole pahoja! Se ei ole realismia. Et tule pääsemään mihinkään elämässä, jos sinua kuljettaa viha - miesviha.

Ihan yhtä kipeää se synnyttäminen teki ja ihan samalla tavalla siinä repesi.

Ei todellakaan ollut näin. Oli vallankumouksellista todeta, miten paljon psyyken voimavarat saattoivat tulla naisen avuksi, jos vaistomainen mielentila sallittiin. Eikä Leboyer vastustanut kemiallista kivunlievitystä, vaan pyrki siihen, että naisen oma hormonituotanto saisi myös lievittää kipua. Kirkkailla valoilla ja metallisilla äänillä naisen "vaipuminen" vaistomaiseen mielentilaan estyi. 

Toki myös huono idea oli synnyttäminen selällään, jonka keksivät kyllä mieslääkärit, koska selällään synnyttävän naisen valvominen ja synnytyksen kulun kontrollointi oli helpompaa kuin esim. seisovan synnyttäjän. Kuitenkin seisoma-asento on paljon helpompi lapsen ulostulon kannalta. (Seisten olen itsekin kolme lastani synnyttänyt, esikoisen jouduin synnyttämään selälläni, puoli-istuvassa asennossa, kun en vielä osannut muuta.)

Tämä maaten synnyttäminen ja synnyttäjän tekeminen potilaaksi tapahtui siinä vaiheessa kun synnytykset siirtyivät naislapsenpäästäjilta mieslääkäreille. Eli olet oikeilla jäljillä siinä, että miehinen mekanistinen lähestymistapa synnytykseen on ollut ymmärtämätön, mutta et tajua, että myös jotkut miehet sen muuttivat. Älä ajattele niin mustavalkoisesti. Todellisuus ei ole mustavalkoista koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä muistelen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä muistelen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Ennen pystyi palkallaan ostamaan asunnon mutta nykyään ei, ennen ei ollut esimerkiksi sähkön siirto maksuja nykyään on ja ennen ei tarvinut puhelinta ja internetiä mutta nykyään ne on pakko olla että pystyy elämään tässä yhteiskunnassa

Joo, minunkin vanhemmat ostivat omakotitalon ihan 70-luvun alussa. Sellaisen pienen, keittiön ja kamarin kokoisen, olisiko ollut alle 50 neliötä, jossa ei ollut mitään mukavuuksia sähköä lukuunottamatta. Lämmitys hoitui puuhellalla ja käryttävällä öljykaminalla. Pihalla oli iso ulkorakennus, jossa oli puuliiteri, sauna ja ulkovessa. Pihalla oli oma kaivo, mutta sen vettä ei voinut käyttää talousvetenä vaan se piti hakea kilometrin päästä maitokärryllä tai pulkalla. Jos tuollaisen talon vielä löytää, niin ihan varmasti rahat riittää sellaiseen.

Vuonna 1975 me alle 30v. duunaripariskunta rakensimme perheellemme (kolme lasta) aravalainoitetun 119neliön omakotitalon kaikilla mukavuuksilla. Ahkeralla työnteolla saimme sen maksettua 20 vuodessa.

Lapsetkin perustivat perheet nuorina kun aikaa ei tärväytynyt sukupuoliensa setvimiseen.

Pankki- ja aravalainan ehtona oli 30% omarahoitusosuus, pankkilainan korko 13-17%, pankkilainan laina-aika sama kuin omarahoituksen säästöaika.

Aravarahoitus kohteen rakennusmateriaalit oli tarkkaan määritelty - muovimattoa, lastulevyseinät, lastulevy kalusteet jne.

Meillä kyllä mieheni (timpuri) paneloi seinät ja katon. Varaava takkakin laitettiin. Ei ollut luxusta, mutta hyvä ja edullinen koti meidän lapsiperheen tarpeisiin. Muistelen, että talo tuli maksamaan noin 120 000 mk.

Tuon talon olis pystynyt maksamaan parissa vuodessa. Ajatelkaa.

Ei todellakaan sen ajan palkoilla.

Kirvesmies sai joku 8000 Mk puhtaana ja vaikka toinen olisi ollut keittäjä 6000 markkaa. 14000 markkaa kuukaudessa käyttöön. Kyllä lainaa olisi pystynyt 5000 markkaa kuussa lyhentämään on 120 000 markkaa kahdessa vuodessa toki korot päälle.

Mistä sinä nuo palkat repäisit? Millekään kehittäjille ei tuollaisia palkkoja maksettu, herranen aika. Noistakin meni vielä verot. Korot oli korkeat, joten laina lyheni hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Olivatko?

vain mies oli töissä. Oli varaa mökkiin ja asuntokin maksettiin 10 vuodessa. Auto oli uudempi kuin keskimäärin nykyään.

Eli olivatko ihmiset sittenkään köyhempiä

Jos rakenettaisiin samankokoisia taloja  ja samanlaisella varustuksellakuin nyt, kuin  joskus 70-luvulla niin ei ne paljoa maksaisi.  Nykyään talot, joita rakennetaan, ovat valtavan suuria ja viimeisen päälle kaikki varusteet ja mukavuudet/hienoudet.

On valtavia kylppäreitä ja kylpylätunnelmaa ja keittiöt sellaisia, ettei niistä osattu edes 70-80-luvuilla uneksiakaan. moni rakensi halvalla ja korjaili/paranteli myöhemmin, kun oli rahaa.

Autoja ei ollut läheskään kaikilla ja ne oli aika karvalakkiversoita nykyiseen. Monet miehet ajeli mopolla työmatkat.

Kyllä ihmiset oli todella köyhiä vielä 70.luvulla, ei tietenkään kaikki, mutta nykyajan köyhät ei osaa edes kuvitella sen ajan köyhyyttä. Nykyajan köyhä omistaa sisävessan ja suihkun. Katsoo väriTVtä ja omistaa kännykän. Ennen ei ollut edes puhelimia kaikilla. Parhaimmillaan ei edes sähköä vielä ollut kaikilla jossain syrjäkylillä.

Koulua sai käydä ne, joiden vanhemmilla oli rahaa, näin vielä 70-luvun alussa.

lapsella saattoi olla vain yhdet vaatteet, joita joka päivä käytettiin koulussa ja kotona vaihdettiin sitten huonommat vaatteet, että säästyi ne paremmat.

Olen kyllä eri mieltä tuosta talojen koosta. Myynnissä olevat omakotitalot 60-70luvuilta ovat melkein aina sen ~160-200 neliötä. Sen sijaan nykyään ihmisillä ei rahkeet riitä kuin juuri ja juuri sataan neliöön ehkä Isotkin perheet tyytyvät max 120 neliöisiin taloihin, kun tontit ja rakentaminen maksaa niin paljon. Ja tämä siis jo ennen hinnannousuja

Meidän pikkukaupungissa on tällä hetkellä myynnissä 130 okt:a vv. 1940-2022. Kaiken kokoisia ja joka makuun löytyy, eikä hinnat hirvitä. Silti kukaan ei nyt osta. Pitää pudottaa hintoja, niin ehkä ensi kesänä..?

Onko ne sähkölämmitteisiä?

Pitkälti, mutta on öljylläkin.

Meilläkin talo on sähkölämmitteinen, mutta toistaiseksi ollaan pärjätty varaavalla uunilla ja ilmalämpöpumpulla. On omat puut, tehty itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voi kokeilla 70- 80-luvun elämää.

Heittää kännykät ja tietokoneet pois.

Käy kaupassa vain ennen kuutta arkisin ja ennen kahta lauantaisin.

Ostaa talouskyljyksiä, joissa on mukana luu, rasvakerros ja jänteitä. Lauantaimakkarakin käy. Arkisin riittää keitetyt perunat ja ruskea kastike. Jos vähän parempaa haluaa, niin voi raastaa vaikka pokkanaa perunan viereen. Ruokajuomaksi maitoa.

Hoitaa viralliset asiat toimistoissa paikanpäällä. Myös pankkiasiat.

Katsoo vain yle areenan klassikko-lähetyksiä korkeintaan yhden ohjelman päivässä + uutiset ja sään.

Säästää vettä ja sähköä ja sammuttelee valoja.

Käy Ruotsissa ostamassa voita ja näkkileipää ja syö niitä seuraavat puoli vuotta.

Lisää vinkkejä voi katsoa YLE Areenan kyllä isä osaa sarjasta.

Tuo ei nyt ihan onnistu tänä päivänä. Etätyöaikana on pakko olla pelit ja vehkeet. Älypuhelin on pakko olla, koska vain siihen voin ladata alennushintaisen lippuni. Bussista ei voi edes ostaa lippua, joten pakko olla sovellus tai etukäteen ladattu matkakortti.  Kaikki pankki- ja Kela-asiat on hoidettava kotona tietokoneella. Oikeastaan mihinkään ei pääse paikan päälle enää. Ehkä ajanvarauksella, jos on tyytyväinen siihen, että aika on joskus viikkojen päähän.

Vettä ja sähköä on säästetty niin kauan kuin jaksan muistaa. Vai meinaatko, että istutaan pimeässä?

En usko, että Ruotsista on raahattu mitään elintarvikkeita, ellei ole sattunut asumaan jossain Kemissä. Kyllä perustuotteita on saanut ihan kotimaastakin.

Ruotsiin järjestettiin ainakin länsirannikon kaupungeista rasvaretkiä. Bussilasteittain väkeä rahdattiin Bregottia ostamaan. Laivat liikennöivät Pohjanmaalta useammasta kaupungista Ruotsiin. Satamassa oli kioskeja mistä sitä voita pystyi ostamaan.

Joo, rasvaretkiä Haaparantaan oli keski-pohjanmaalta asti, sieltä tuotiin voita, margariinia, sokeria ja mehua, ne kun oli siellä paljon halvempia. Ja jos alkoholia halusit tuoda niin siinähän oli se 24 tunnin aikaraja, oli ne aikoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäjät saivat epiduraalin vasta 80-luvun puolivälissä.

Ihan rehellisesti en olisi halunnut olla nainen noina vuosikymmeninä, aika sovinistisessa yhteiskunnassa elivät. Naisen kärsimys oli miesten mielestä ansaittua ja oikein.

Mistä vedät tuon johtopäätöksen, että naisten kärsimys oli miesten mielestä oikein. Siinä ajatuksesi ampuu yli.

Esimerkiksi koko epiduraalin keksi mies: lääkäri John Bonica, sen jälkeen, kun hänen vaimonsa oli kuollut synnytykseen nukutuksen aiheuttamaan komplikaatioon.

Et ota huomioon tätä: jotkut miehet rakastavat vaimojaan. Kaikki miehet eivät vihaa naisia. :)

Esimerkiksi eräs julkisuudessa tunnettu miesgynekologi vastusti synnytysten kivulievitystä. Hän perusteli sitä sillä, että eihän naiset tarvitse kivunlievitystä ensimmäistä seksikertaa varten vaikka sekin on kivulias. Synnytysten kivunlievitystä on ennen pihtailtu todella paljon. Vielä 90-luvullakin etusijalla oli lämmin kaurapussi ja aquarakkulat, voi luoja.

Mutta senkö takia, että miehet vihasivat naisia?

Ei se nausten kivun halveksiminen ainakaan rakkautta ole.

Yleistät massiivisesti! Esimerkiksi lempeän syntymän idean lanseerasi ranskalainen mieslääkäri Leboyer. Hän vastusti sitä miehisten lääketieteellisten auktoriteettien kehittämää kliinistä, kirkkaissa valoissa selällään suoritettua synnytystapahtumaa ja korosti sen vaistomaista luonnetta.

Koeta ymmärtää: eivät kaikki miehet ole pahoja! Se ei ole realismia. Et tule pääsemään mihinkään elämässä, jos sinua kuljettaa viha - miesviha.

Ihan yhtä kipeää se synnyttäminen teki ja ihan samalla tavalla siinä repesi.

Ei todellakaan ollut näin. Oli vallankumouksellista todeta, miten paljon psyyken voimavarat saattoivat tulla naisen avuksi, jos vaistomainen mielentila sallittiin. Eikä Leboyer vastustanut kemiallista kivunlievitystä, vaan pyrki siihen, että naisen oma hormonituotanto saisi myös lievittää kipua. Kirkkailla valoilla ja metallisilla äänillä naisen "vaipuminen" vaistomaiseen mielentilaan estyi. 

Toki myös huono idea oli synnyttäminen selällään, jonka keksivät kyllä mieslääkärit, koska selällään synnyttävän naisen valvominen ja synnytyksen kulun kontrollointi oli helpompaa kuin esim. seisovan synnyttäjän. Kuitenkin seisoma-asento on paljon helpompi lapsen ulostulon kannalta. (Seisten olen itsekin kolme lastani synnyttänyt, esikoisen jouduin synnyttämään selälläni, puoli-istuvassa asennossa, kun en vielä osannut muuta.)

Tämä maaten synnyttäminen ja synnyttäjän tekeminen potilaaksi tapahtui siinä vaiheessa kun synnytykset siirtyivät naislapsenpäästäjilta mieslääkäreille. Eli olet oikeilla jäljillä siinä, että miehinen mekanistinen lähestymistapa synnytykseen on ollut ymmärtämätön, mutta et tajua, että myös jotkut miehet sen muuttivat. Älä ajattele niin mustavalkoisesti. Todellisuus ei ole mustavalkoista koskaan.

Lääkärit oli usein miehiä ja ylilääkärit etenkin. Jos ylilääkäri päätti, kätilöt noudattivat ohjeita. Synnyttäjällä nyt ei ollut mitään päätösvaltaa missä asennossa hän halusi synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä muistelen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä muistelen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Ennen pystyi palkallaan ostamaan asunnon mutta nykyään ei, ennen ei ollut esimerkiksi sähkön siirto maksuja nykyään on ja ennen ei tarvinut puhelinta ja internetiä mutta nykyään ne on pakko olla että pystyy elämään tässä yhteiskunnassa

Joo, minunkin vanhemmat ostivat omakotitalon ihan 70-luvun alussa. Sellaisen pienen, keittiön ja kamarin kokoisen, olisiko ollut alle 50 neliötä, jossa ei ollut mitään mukavuuksia sähköä lukuunottamatta. Lämmitys hoitui puuhellalla ja käryttävällä öljykaminalla. Pihalla oli iso ulkorakennus, jossa oli puuliiteri, sauna ja ulkovessa. Pihalla oli oma kaivo, mutta sen vettä ei voinut käyttää talousvetenä vaan se piti hakea kilometrin päästä maitokärryllä tai pulkalla. Jos tuollaisen talon vielä löytää, niin ihan varmasti rahat riittää sellaiseen.

Vuonna 1975 me alle 30v. duunaripariskunta rakensimme perheellemme (kolme lasta) aravalainoitetun 119neliön omakotitalon kaikilla mukavuuksilla. Ahkeralla työnteolla saimme sen maksettua 20 vuodessa.

Lapsetkin perustivat perheet nuorina kun aikaa ei tärväytynyt sukupuoliensa setvimiseen.

Pankki- ja aravalainan ehtona oli 30% omarahoitusosuus, pankkilainan korko 13-17%, pankkilainan laina-aika sama kuin omarahoituksen säästöaika.

Aravarahoitus kohteen rakennusmateriaalit oli tarkkaan määritelty - muovimattoa, lastulevyseinät, lastulevy kalusteet jne.

Meillä kyllä mieheni (timpuri) paneloi seinät ja katon. Varaava takkakin laitettiin. Ei ollut luxusta, mutta hyvä ja edullinen koti meidän lapsiperheen tarpeisiin. Muistelen, että talo tuli maksamaan noin 120 000 mk.

Tuon talon olis pystynyt maksamaan parissa vuodessa. Ajatelkaa.

Ei todellakaan sen ajan palkoilla.

Kirvesmies sai joku 8000 Mk puhtaana ja vaikka toinen olisi ollut keittäjä 6000 markkaa. 14000 markkaa kuukaudessa käyttöön. Kyllä lainaa olisi pystynyt 5000 markkaa kuussa lyhentämään on 120 000 markkaa kahdessa vuodessa toki korot päälle.

Mistä sinä nuo palkat repäisit? Millekään kehittäjille ei tuollaisia palkkoja maksettu, herranen aika. Noistakin meni vielä verot. Korot oli korkeat, joten laina lyheni hitaasti.

Mikä ihmeen kehittäjä? Eli sinun mielestäsi palkat oli pari tonnia niinkö? Itsekin sain jo 1988 kesätöissä 5000 Mk kk. Ilmeisesti elin jossain rikkaalla alueella tuolla pikkukylässä itäsuomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinkö ? Oli vain kylmä sota jatkuvasti ydinsodan uhka päällä, kaupat meni arkena klo 18 kiinni ja lauantaina klo 13-14. Telkkarissa loppui ohjelmat 80- luvulla klo 22 uutisiin, perjantaina tuli Dallas kuitenkin vielä. Ei todellakaan ollut mitään kivaa. Voi jonnet sitä kokeilla, puhelin pois kokonaan, toki kotona oli lankapuhelin, muttet tiennyt koskaan oliko soinut vai ei, ja kyllä aina vastattiin tuntemattomaan numeroon, ja omat tiedot oli puhelinluettelossa joka jaettiin joka vuosi joka kotiin. Toki rahaa löysi viikonloppuisin puhelinkopeilta kun humalaiset oli taksia soitelleet, jos halusi soittaa kaukopuheluita esim ruotsin sukulaisille mentiin kaupungille ns lennättimeen soittamaan kun oli halvempi kuin kotoa soittaminen. Tosi kivaa oli.

Ei se ydinsodan uhka ollut mitenkään jatkuvasti päällä vaikka suurvaltojen välillä olikin jänniteitä ja asevarustelua. Ne rauhanmarssit ovat tavallisesti hyvin vasemmistolaisia, joissa jaksettiin kritisoida "USA:n imperialismia" mutta Neuvostoliiton ihmisoikeustilanteesta tai puna-armeijan ohjuksista ei sanottu mitään. Toisaalta Gorbatshov ei uhkaillut länsimaita ydinaseilla eikä Reagan aloittanut ydinsotaa.

Jugoslavian hajoamissodat, Itä-saksan hajoaminen ja Neuvostoliiton hajoaminen 1991.

Kyllä sota oli koko ajan läsnä myös 80-luvulla. Ja myös

Romanian presidentti Nicolae Ceausescu puolisoineen teloitettiin 80-luvulla. Samoin Kreikassa kuningas läksi maanpakoon jne.

Neuvostoliiton hajoaminen ja Saksojen yhdistyminen tapahtuivat hyvin rauhanomaisesti paljolti Gorbatshovin ansiosta, joka ei turvautunut aseisiin pysyäkseen vallassa. Romaniassa päästi eroon diktaattorista vaimoineen mutta ei siitä mitään sisällissotaa seurannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä muistelen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä muistelen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Ennen pystyi palkallaan ostamaan asunnon mutta nykyään ei, ennen ei ollut esimerkiksi sähkön siirto maksuja nykyään on ja ennen ei tarvinut puhelinta ja internetiä mutta nykyään ne on pakko olla että pystyy elämään tässä yhteiskunnassa

Joo, minunkin vanhemmat ostivat omakotitalon ihan 70-luvun alussa. Sellaisen pienen, keittiön ja kamarin kokoisen, olisiko ollut alle 50 neliötä, jossa ei ollut mitään mukavuuksia sähköä lukuunottamatta. Lämmitys hoitui puuhellalla ja käryttävällä öljykaminalla. Pihalla oli iso ulkorakennus, jossa oli puuliiteri, sauna ja ulkovessa. Pihalla oli oma kaivo, mutta sen vettä ei voinut käyttää talousvetenä vaan se piti hakea kilometrin päästä maitokärryllä tai pulkalla. Jos tuollaisen talon vielä löytää, niin ihan varmasti rahat riittää sellaiseen.

Vuonna 1975 me alle 30v. duunaripariskunta rakensimme perheellemme (kolme lasta) aravalainoitetun 119neliön omakotitalon kaikilla mukavuuksilla. Ahkeralla työnteolla saimme sen maksettua 20 vuodessa.

Lapsetkin perustivat perheet nuorina kun aikaa ei tärväytynyt sukupuoliensa setvimiseen.

Pankki- ja aravalainan ehtona oli 30% omarahoitusosuus, pankkilainan korko 13-17%, pankkilainan laina-aika sama kuin omarahoituksen säästöaika.

Aravarahoitus kohteen rakennusmateriaalit oli tarkkaan määritelty - muovimattoa, lastulevyseinät, lastulevy kalusteet jne.

Meillä kyllä mieheni (timpuri) paneloi seinät ja katon. Varaava takkakin laitettiin. Ei ollut luxusta, mutta hyvä ja edullinen koti meidän lapsiperheen tarpeisiin. Muistelen, että talo tuli maksamaan noin 120 000 mk.

Tuon talon olis pystynyt maksamaan parissa vuodessa. Ajatelkaa.

Ei todellakaan sen ajan palkoilla.

Kirvesmies sai joku 8000 Mk puhtaana ja vaikka toinen olisi ollut keittäjä 6000 markkaa. 14000 markkaa kuukaudessa käyttöön. Kyllä lainaa olisi pystynyt 5000 markkaa kuussa lyhentämään on 120 000 markkaa kahdessa vuodessa toki korot päälle.

Mistä sinä nuo palkat repäisit? Millekään kehittäjille ei tuollaisia palkkoja maksettu, herranen aika. Noistakin meni vielä verot. Korot oli korkeat, joten laina lyheni hitaasti.

Mikä ihmeen kehittäjä? Eli sinun mielestäsi palkat oli pari tonnia niinkö? Itsekin sain jo 1988 kesätöissä 5000 Mk kk. Ilmeisesti elin jossain rikkaalla alueella tuolla pikkukylässä itäsuomessa.

Puhelin muutti sanan keittäjä kehittäjäksi. Sinulla on kyllä ollut iso palkka. Itse en saanut tuollaista palkkaa muutama vuosi aiemmin Helsingissäkään toimistotöistä. 70-luvun palkat oli paljon pienempiä mitä 80-luvun lopulla. Minä kyllä luulin, että tässä keskustellaan 70-luvun taloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Olivatko?

vain mies oli töissä. Oli varaa mökkiin ja asuntokin maksettiin 10 vuodessa. Auto oli uudempi kuin keskimäärin nykyään.

Eli olivatko ihmiset sittenkään köyhempiä

Jos rakenettaisiin samankokoisia taloja  ja samanlaisella varustuksellakuin nyt, kuin  joskus 70-luvulla niin ei ne paljoa maksaisi.  Nykyään talot, joita rakennetaan, ovat valtavan suuria ja viimeisen päälle kaikki varusteet ja mukavuudet/hienoudet.

On valtavia kylppäreitä ja kylpylätunnelmaa ja keittiöt sellaisia, ettei niistä osattu edes 70-80-luvuilla uneksiakaan. moni rakensi halvalla ja korjaili/paranteli myöhemmin, kun oli rahaa.

Autoja ei ollut läheskään kaikilla ja ne oli aika karvalakkiversoita nykyiseen. Monet miehet ajeli mopolla työmatkat.

Kyllä ihmiset oli todella köyhiä vielä 70.luvulla, ei tietenkään kaikki, mutta nykyajan köyhät ei osaa edes kuvitella sen ajan köyhyyttä. Nykyajan köyhä omistaa sisävessan ja suihkun. Katsoo väriTVtä ja omistaa kännykän. Ennen ei ollut edes puhelimia kaikilla. Parhaimmillaan ei edes sähköä vielä ollut kaikilla jossain syrjäkylillä.

Koulua sai käydä ne, joiden vanhemmilla oli rahaa, näin vielä 70-luvun alussa.

lapsella saattoi olla vain yhdet vaatteet, joita joka päivä käytettiin koulussa ja kotona vaihdettiin sitten huonommat vaatteet, että säästyi ne paremmat.

Olen kyllä eri mieltä tuosta talojen koosta. Myynnissä olevat omakotitalot 60-70luvuilta ovat melkein aina sen ~160-200 neliötä. Sen sijaan nykyään ihmisillä ei rahkeet riitä kuin juuri ja juuri sataan neliöön ehkä Isotkin perheet tyytyvät max 120 neliöisiin taloihin, kun tontit ja rakentaminen maksaa niin paljon. Ja tämä siis jo ennen hinnannousuja

Meidän pikkukaupungissa on tällä hetkellä myynnissä 130 okt:a vv. 1940-2022. Kaiken kokoisia ja joka makuun löytyy, eikä hinnat hirvitä. Silti kukaan ei nyt osta. Pitää pudottaa hintoja, niin ehkä ensi kesänä..?

No, tästä päästään taas siihen, että niissä pikkukaupungeissa ei vain ole töitä enää. Lisäksi en tiedä, mikä on sinulle halpa hinta, kun omille vanhemmilleni halpa hinta on sellainen, jollaiseen itse en miehen kanssa lainaa saisi. Jotkut eivät myöskään osaa katsoa asuntoja oikein: hehkutetaan kuvien perusteella asuntoa ja hintaa ja jätetään lukematta alempaa tieto siitä, että asunto kaipaa perusteellista remonttia ja kelpaa oikeastaan vain tontiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäjät saivat epiduraalin vasta 80-luvun puolivälissä.

Ihan rehellisesti en olisi halunnut olla nainen noina vuosikymmeninä, aika sovinistisessa yhteiskunnassa elivät. Naisen kärsimys oli miesten mielestä ansaittua ja oikein.

Mistä vedät tuon johtopäätöksen, että naisten kärsimys oli miesten mielestä oikein. Siinä ajatuksesi ampuu yli.

Esimerkiksi koko epiduraalin keksi mies: lääkäri John Bonica, sen jälkeen, kun hänen vaimonsa oli kuollut synnytykseen nukutuksen aiheuttamaan komplikaatioon.

Et ota huomioon tätä: jotkut miehet rakastavat vaimojaan. Kaikki miehet eivät vihaa naisia. :)

Esimerkiksi eräs julkisuudessa tunnettu miesgynekologi vastusti synnytysten kivulievitystä. Hän perusteli sitä sillä, että eihän naiset tarvitse kivunlievitystä ensimmäistä seksikertaa varten vaikka sekin on kivulias. Synnytysten kivunlievitystä on ennen pihtailtu todella paljon. Vielä 90-luvullakin etusijalla oli lämmin kaurapussi ja aquarakkulat, voi luoja.

Mutta senkö takia, että miehet vihasivat naisia?

Ei se nausten kivun halveksiminen ainakaan rakkautta ole.

Yleistät massiivisesti! Esimerkiksi lempeän syntymän idean lanseerasi ranskalainen mieslääkäri Leboyer. Hän vastusti sitä miehisten lääketieteellisten auktoriteettien kehittämää kliinistä, kirkkaissa valoissa selällään suoritettua synnytystapahtumaa ja korosti sen vaistomaista luonnetta.

Koeta ymmärtää: eivät kaikki miehet ole pahoja! Se ei ole realismia. Et tule pääsemään mihinkään elämässä, jos sinua kuljettaa viha - miesviha.

Jos hemmoteltu Suominainen tuntee miesvihaa, suosittelen tutustumismatkaa Afganistaniin tms. missä silvotut tyttölapset synnyttävät joka päivä ilman minkäänlaista kivunlievitystä ja repeävät pahasti. Jos syntyy tyttö, äidin päälle syljetään. Yhtä kärsimystä on siellä naisen elämä kehdosta hautaan.

Mutta ymmärtäökö Suomen kermapylly naiset olla kiitollisia mistään? Tuskinpa.

T.Yks äippä Keski-Suomi

Eivät ymmärrä, vaan haukkuvat omia miehiään sioiksi ja eroavat. Sitten sossu osoittaa luukun mihin muuttaa ja maksaa ruuan ja vuokran.

Lasten elämä pilalla, tulee mt-ongelmat ja masennuslääkitys.

Suomessa naiset ovat käyneet ja käyvät töissä. Jos joku täällä ongelmia aiheuttaa, niin se on alkoholisoituneet miehet, niistä otetaan ero.

Ennen oli asiat paljon paremmin, ei ollut puhelin zombeja jotka ei eteensä näe kun tujottaa vain puhelintaan. Ihmiselämällä oli arvoa. Elämässä oli paljon vähemmän pakollisia maksuja. Työläinen pystyi ostamaan asunnon. Palkalla tuli toimeen. Ennen ei olisi saanut koko yhteiskuntaa lamautettua taktisellä sähkökatkolla kun kaupasta pystyi ostamaan ruokaa ja elämä ei pysähtynyt vaikka ei ollut sähköä tai nettiä. Ei ollut mielensä pahoittajia. Ei woke- ja cancel kulttuuria. Ennen ei tarvinut miettiä että onko lasku aito vai joku hyvin toteutettu huijaus. Ei ollut läheskään näin paljon rikollisuutta. Poliiseihin pystyi luottamaan eikä huume poliisin päällikkö ollut suomen yksi suurimmista huumeiden maahantuojista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinkö ? Oli vain kylmä sota jatkuvasti ydinsodan uhka päällä, kaupat meni arkena klo 18 kiinni ja lauantaina klo 13-14. Telkkarissa loppui ohjelmat 80- luvulla klo 22 uutisiin, perjantaina tuli Dallas kuitenkin vielä. Ei todellakaan ollut mitään kivaa. Voi jonnet sitä kokeilla, puhelin pois kokonaan, toki kotona oli lankapuhelin, muttet tiennyt koskaan oliko soinut vai ei, ja kyllä aina vastattiin tuntemattomaan numeroon, ja omat tiedot oli puhelinluettelossa joka jaettiin joka vuosi joka kotiin. Toki rahaa löysi viikonloppuisin puhelinkopeilta kun humalaiset oli taksia soitelleet, jos halusi soittaa kaukopuheluita esim ruotsin sukulaisille mentiin kaupungille ns lennättimeen soittamaan kun oli halvempi kuin kotoa soittaminen. Tosi kivaa oli.

Ei se ydinsodan uhka ollut mitenkään jatkuvasti päällä vaikka suurvaltojen välillä olikin jänniteitä ja asevarustelua. Ne rauhanmarssit ovat tavallisesti hyvin vasemmistolaisia, joissa jaksettiin kritisoida "USA:n imperialismia" mutta Neuvostoliiton ihmisoikeustilanteesta tai puna-armeijan ohjuksista ei sanottu mitään. Toisaalta Gorbatshov ei uhkaillut länsimaita ydinaseilla eikä Reagan aloittanut ydinsotaa.

Jugoslavian hajoamissodat, Itä-saksan hajoaminen ja Neuvostoliiton hajoaminen 1991.

Kyllä sota oli koko ajan läsnä myös 80-luvulla. Ja myös

Romanian presidentti Nicolae Ceausescu puolisoineen teloitettiin 80-luvulla. Samoin Kreikassa kuningas läksi maanpakoon jne.

Neuvostoliiton hajoaminen ja Saksojen yhdistyminen tapahtuivat hyvin rauhanomaisesti paljolti Gorbatshovin ansiosta, joka ei turvautunut aseisiin pysyäkseen vallassa. Romaniassa päästi eroon diktaattorista vaimoineen mutta ei siitä mitään sisällissotaa seurannut.

Neukkulan hajoaminen tapahtui 1991 ja DDR ja Ceaucescu 1989, eivät oikein kuulu enää kontekstiin... Ysäriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yks näkökulma näistä keskusteluista uupuu eli mitä pikkupaikkakunnille on tapahtunut. Niissä oli ennen elämää, kolme pankkia, kolme kapakkaa, lapsia, nuorisoa, aikuisia oli työtä oli paikallislehti, oli kaikki mahdolliset palvelut.

Tilanne nyt?

Moni teki kuten minä eli lähti opiskelemaan niin pian kuin pääsi eli käytännössä ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Ei ole tullut mieleenkään palata, ei löytyisi syntymäpaikkakunnalta sellaisia töitä mitä täällä Uudellamaalla teen.

Ei me köyhän perheen lapset voitu lähteä opiskelemaan.Isä ei suostunut kirjoittamaan alle opintolainaa! Vaati kaksi allekirjoitusta. Että töihin vaan ja sassiin. 

Opiskelin 80-luvulla ja opintolaina oli tuolloin valtion takaama. Ei siis tarvinut etsiä muita takaajia lainalle.