"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Pascan marjat. Siihen aikaan kahvipaketti ei maksanut jauhelihan hintaa, paprikoita pystyi ostamaan ihan talvellakin ilman että niistä piti maksaa pientä omaisuutta, mm täytetyt paprikat olivat suosiossa.
En muista että yksikään tuntemani perhe olisi ollut "köyhä" mitä taasen nykyään näkee yhä enemmän jopa keskiluokassa. Myöskin tuet olivat suurempia ja niitä sai hakea useampaan asiaan(siis suomalaisten tuet)
Typerää verrata uuden modernin tekniikan korkeaa hintaa(siihen aikaan) johonkin peruselämän asioihin.
Mitä horiset? Paprikat halpoja milloin? Kasarilla? Ei todellakaan ollut, paitsi ehkä kesän lopulla. Talvella kyllä vedettiin vielä juureksia eri muodoissa ja loppupuolella sitä ihanan kuivaa kiinankaalia.
Tästä voidaan muuten jänkätä, kysytäänkö mielipidettä myös vanhalta äidiltäni joka toimi kokkina tuona vuosikymmenellä. Puhumme useasti miten ruoka/ruoka-ainekset OLIVAT halvempia ennen kuin nykyään. Täytyy olla joku aivovamma jos väittää muuta. Karkit, limsat ja naposteltavat eivät ole sitä ruokaa, tietenkään.
Miksi jotkut oikeat köyhät tulevat inttämään ketjuihin jossa puhutaan peruselämisen hinnoista, tietenkin heille oli kaikki kallista.
Ihanaa aikaa oli elää tuolloin, sillä olin lapsi ja teini tuolloin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Pascan marjat. Siihen aikaan kahvipaketti ei maksanut jauhelihan hintaa, paprikoita pystyi ostamaan ihan talvellakin ilman että niistä piti maksaa pientä omaisuutta, mm täytetyt paprikat olivat suosiossa.
En muista että yksikään tuntemani perhe olisi ollut "köyhä" mitä taasen nykyään näkee yhä enemmän jopa keskiluokassa. Myöskin tuet olivat suurempia ja niitä sai hakea useampaan asiaan(siis suomalaisten tuet)
Typerää verrata uuden modernin tekniikan korkeaa hintaa(siihen aikaan) johonkin peruselämän asioihin.
Eihän se kahvipaketti nytkään maksa jauhelihan hintaa. Kahvia saa 5-6 eurolla paketin ja jauheliha maksaa 7-18 euroa kilo.
Kahvipaketissa vaan ei ole kilo kahvia.
Mutta juu, kahvin hinnan vertaaminen jauhelihaan on tyhmää. Eihän se kerro mitään halpuudesta/kalleudesta.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
Niin, minä puhuin 1980-luvusta enkä ysärin lamasta. Ja sekin oli ohi neljässä vuodessa.
Raha on ainakin riittänyt paremmin. Varakas, iäkkäämpi sukulainen ei tahtonut uskoa nykyisten lapsilisien määrää. Hän kertoi, että 80-90 -luvulla heidään perheensä maksoi kalleinta päivähoitomaksua, ja se kuittaantui kätevästi lapsilisistä. Jäi vielä ylimääräistä rahaa, jonka he säästivät ja tekivät etelänmatkoja. Meillä päivähoitomaksut kahdesta lapsesta 413€ ja lapsilisät yhteensä 199€. Kateeksi käy, eipä paljon säästellä eikä etelään lennellä.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
70-luvulla perheet lähti Ruotsiin töihin, kun Suomessa ei ollut töitä. Osalla porukasta muuttomaana oli Australia, sinne pääsi suomalaisiakin.
Sillon normi ihmisten seksuaalinen kanssakäyminen oli viatonta ja tavallista rakastelua. Tuo tunteikas sana katosi kokonaan joskus 2000 luvulla. Toisiaan rakastavat pariskunnatkin vaan harrastaa seksiä. Ihan kuin se olisi joku tunteeton sessio joka hoidetaan muiden harrasteiden lomassa.
Mitään ei pidetä intiiminä ja salassa, kaikki läväytetään tv:ssä ja netissä, somessa katsojan silmille halusit tai et.
Elokuvista, sarjoista tai realityistä enää vähemmistö on sellaisia joissa ei mässäillä seksillä ja/tai seksuaalivähemmistöillä ja edelleen kaikki estoitta katselijoiden naamalle parhaaseen katseluaikaan halusi tai ei.
Ennen miehet viihdytti itseään Anttilan kuvaston alusvaatesivuilla tai salaa miestenlehtiä katsellen. Nykyisin pitää olla todella rajua fantasiaa tms sairasta pervoa ja vaikka mitä hiton härpäkkeitä että saadaan iloa sillä sektorilla. Mikään ei riitä, ainavaan enemmän ja uutta.
Onneksi en ole nuori enää, eikä ole lapsiakaan. Mietin usein miten nuoret selviää nykyisin tervejärkisinä tästä kaikesta sonnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Pascan marjat. Siihen aikaan kahvipaketti ei maksanut jauhelihan hintaa, paprikoita pystyi ostamaan ihan talvellakin ilman että niistä piti maksaa pientä omaisuutta, mm täytetyt paprikat olivat suosiossa.
En muista että yksikään tuntemani perhe olisi ollut "köyhä" mitä taasen nykyään näkee yhä enemmän jopa keskiluokassa. Myöskin tuet olivat suurempia ja niitä sai hakea useampaan asiaan(siis suomalaisten tuet)
Typerää verrata uuden modernin tekniikan korkeaa hintaa(siihen aikaan) johonkin peruselämän asioihin.
Eihän se kahvipaketti nytkään maksa jauhelihan hintaa. Kahvia saa 5-6 eurolla paketin ja jauheliha maksaa 7-18 euroa kilo.
Luuletko että kahvi maksoi kasarilla 5-6 euroa/35mk?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
70-luvulla elintaso oli matalampi kuin nyt. Ne 80-luvun velkajuhlat olivat varmaan kivat, mutta se realisoitui aika ikävästi seuraavalla vuosikymmenellä.
Mitkä nykyään sitten on kuin velkajuhlat? Erona että nyt vaan humppaa valtio eikä yksityiset (yhtä paljon).
Ja kaupungeissa oli kaapelikanavat oli mahdollista myös hommata satelliittilautanen jos niin tympi kaks kolme kanavaa.
Ja lapsiperheitä tuettiin tuolloin muutenkin. Meillä oli kotona kunnan maksama päivähoitaja, ettei vanhempien tarvinnut raahata kolmea lasta päivähoitoon. Äidin ollessa synnyttämässä, isä rentoutui mökillä ja meitä hoiti kunnan kodinhoitaja. Äidin tultua kotiin isäkin pääsi nukkumaan ja kunta maksoi meille taas kodinhoitajan ja siivousapua, kunnes nuorinkin meni kouluun. Nykyään et saa mitään jos olet vain uupunut vanhempi. Sitten kun uupumus on äärirajoilla ja mietit lopullisia ratkaisuja, tulee sosiaalitoimesta täti kotiin juttelemaan vanhemmuudestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
70-luvulla perheet lähti Ruotsiin töihin, kun Suomessa ei ollut töitä. Osalla porukasta muuttomaana oli Australia, sinne pääsi suomalaisiakin.
Joka ikinen perhekö lähti? Ja lähdetäänhän Suomesta nykyisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
Niin, minä puhuin 1980-luvusta enkä ysärin lamasta. Ja sekin oli ohi neljässä vuodessa.
Ok, mutta mikä siellä kasarilla oli mikä loi uskoa tulevaisuuteen?
Ennemmän sanoisin että 95-00 oli se kulta aika. Teknologian (osakkeiden) piti tehdä meidän kaikki rikkaiksi, internetin piti luoda parempi tulevaisuus, lama oli hellittänyt, neuvostoliitto oli kaatunut joten noissa maissa suunta oli varmaan vain vain ylös, kiina oli köyhä eikä ollut vielä uhka jne.
Ei ollut jatkuvaa ydinsodan pelkoa. Jossain muualla, kuten USA:ssa ja jossain määrin UK:ssa ja Länsi-Saksassa opastettiin kansalaisia ydinsodan varalle ja näin saatiin peloteltua koululaisetkin, mutta ei Suomessa. Täällä kyllä rakennettiin väestönsuojia, kouluihinkin, mutta mitään pelkoilmapiiriä ei todellakaan ollut.
Elintaso oli matalampi, ja 1970- ja vielä 1980-luvullakin perheet tyypillisesti muuttivat työn perässä, ainakin pois maaseudulta, ei kovin paljon sentään enää Ruotsiin ja sinnekin lähteneistä osa palasi. Palkat olivat matalahkoja, ja vaikka vapaita työpaikkoja, myös kesäpaikkoja alaikäisillekin, oli, ei niihinkään helposti päässyt, varsinkaan ammattikouluttamaton.
En ole ikinä ymmärtäny 1980-luvun puhetta kulutusjuhlista, keillä muka sitä oli? Puhuttiin kyllä jupeista, mutta velkaa niilläkin oli enemmän kuin tarpeeksi, kaikki oli kallista, niin vaatteet (Suomessa oli kyllä vielä vaatetusteollisuutta), ruoan hinta nousi koko ajan ja asuntolainan korkokin saattoi olla 16%!
Kaupat saivat kyllä oikeuden pitkiin aukioloaikoihin, joten iltatyöläisenä olisi tietysti ollut kiva jos tv-ohjelmia olisi tullut päivälläkin, edes uusintoina -toisaalta ihmiset sitten eivät valvoneet yökausia ellei sitten vuokra-vhs-kasetteja katsoen.
Saattoi olla, että töissä ei ollut niin stressaavaa, koska (apu)väkeäkin oli enemmän ja työsuhteet ns. vakituisia, mutta kyllä meillä jo 80-luvun puolesta välistä lähtien pantiin paljon väkeä ennenaikaisille eläkkeille, eikä uusia tekijöitä palkattu. Aikuiskoulutusta toki oi, mutta ei läheskään siinä määrin ja eduilla kuin nykyään.
Ei kuviteltu, että "koko kansa kuolee AIDS:iin", älytön väite.
Vierailija kirjoitti:
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
Niin, minä puhuin 1980-luvusta enkä ysärin lamasta. Ja sekin oli ohi neljässä vuodessa.
Ja on niitä lamoja ollut senkin jälkeen ja pian edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
Niin, minä puhuin 1980-luvusta enkä ysärin lamasta. Ja sekin oli ohi neljässä vuodessa.
Ok, mutta mikä siellä kasarilla oli mikä loi uskoa tulevaisuuteen?
Ennemmän sanoisin että 95-00 oli se kulta aika. Teknologian (osakkeiden) piti tehdä meidän kaikki rikkaiksi, internetin piti luoda parempi tulevaisuus, lama oli hellittänyt, neuvostoliitto oli kaatunut joten noissa maissa suunta oli varmaan vain vain ylös, kiina oli köyhä eikä ollut vielä uhka jne.
Kulta-aika? 1995 Suomessa oli 500 000 työtöntä ja ylivelkaantuneita oli joka paikka täynnä, kun asuntojen arvo oli romahtanut mutta asuntolainat jäivät.
Veikkaan, että 40-50 vuoden päästä tarkasteltuna tämä hetki näyttää ihanalta ja ruusuiselta sen hetken maailmaan verrattuna. Kun tiedetään mitä tapahtui ja kuinka kauan mikäkin kriisi kesti, niihin suhtautuu kevyemmin kuin päällä olevaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Pascan marjat. Siihen aikaan kahvipaketti ei maksanut jauhelihan hintaa, paprikoita pystyi ostamaan ihan talvellakin ilman että niistä piti maksaa pientä omaisuutta, mm täytetyt paprikat olivat suosiossa.
En muista että yksikään tuntemani perhe olisi ollut "köyhä" mitä taasen nykyään näkee yhä enemmän jopa keskiluokassa. Myöskin tuet olivat suurempia ja niitä sai hakea useampaan asiaan(siis suomalaisten tuet)
Typerää verrata uuden modernin tekniikan korkeaa hintaa(siihen aikaan) johonkin peruselämän asioihin.
Eihän se kahvipaketti nytkään maksa jauhelihan hintaa. Kahvia saa 5-6 eurolla paketin ja jauheliha maksaa 7-18 euroa kilo.
Luuletko että kahvi maksoi kasarilla 5-6 euroa/35mk?
Luuletko että 80-luvulla keskipalkka oli 18 000 markkaa kuten nykyään (3000 euroa)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
70-luvulla elintaso oli matalampi kuin nyt. Ne 80-luvun velkajuhlat olivat varmaan kivat, mutta se realisoitui aika ikävästi seuraavalla vuosikymmenellä.
Mitkä nykyään sitten on kuin velkajuhlat? Erona että nyt vaan humppaa valtio eikä yksityiset (yhtä paljon).
90luvun alun laman aikaan oli valtiolla vielä paljon tuottavaa omaisuutta. Idän kaupan romahtamisen myötä ne alkoivat tuottaa tappiota, ja se jälkeen niitä on pääasiassa yksityistetty. Kun valtiolla ei ole paljon tuottavaa omaisuutta, niin pitää verottaa tai ottaa velkaa, niin yksinkertaista se on.
Edelleen tosin olen ihmetellyt sitä keveyden hurmaa, millä ne firmat rupesivatkin sitten yksityisinä tuottamaan, vaikka valtiotaustaisina taustalla oli jopa samoja henkilöitä. No, veronkierrosta on toki alettu puhumaan, ja voisi siitä puhua paljon enemmänkin, tosin kun "veroparatiisit" halunneet salaisuutensa säilyttää pankkitiliensä muodossa. Kuitenkin valtion velkaantumisen syitä etsisin lähinnä sieltä ...
Eihän se kahvipaketti nytkään maksa jauhelihan hintaa. Kahvia saa 5-6 eurolla paketin ja jauheliha maksaa 7-18 euroa kilo.