"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut jatkuvaa ydinsodan pelkoa. Jossain muualla, kuten USA:ssa ja jossain määrin UK:ssa ja Länsi-Saksassa opastettiin kansalaisia ydinsodan varalle ja näin saatiin peloteltua koululaisetkin, mutta ei Suomessa. Täällä kyllä rakennettiin väestönsuojia, kouluihinkin, mutta mitään pelkoilmapiiriä  ei todellakaan ollut.

Elintaso oli matalampi, ja 1970- ja vielä 1980-luvullakin perheet tyypillisesti muuttivat työn perässä, ainakin pois maaseudulta, ei kovin paljon sentään enää Ruotsiin ja sinnekin lähteneistä osa palasi. Palkat olivat matalahkoja, ja vaikka vapaita työpaikkoja, myös kesäpaikkoja alaikäisillekin, oli, ei niihinkään helposti päässyt, varsinkaan ammattikouluttamaton.

En ole ikinä ymmärtäny 1980-luvun puhetta kulutusjuhlista, keillä muka sitä oli? Puhuttiin kyllä jupeista, mutta velkaa niilläkin oli enemmän kuin tarpeeksi, kaikki oli kallista, niin vaatteet (Suomessa oli kyllä vielä vaatetusteollisuutta), ruoan hinta nousi koko ajan ja asuntolainan korkokin saattoi olla 16%!

Kaupat saivat kyllä oikeuden pitkiin aukioloaikoihin, joten iltatyöläisenä olisi tietysti ollut kiva jos tv-ohjelmia olisi tullut päivälläkin, edes uusintoina -toisaalta ihmiset sitten eivät valvoneet yökausia ellei sitten vuokra-vhs-kasetteja katsoen.

Saattoi olla, että töissä ei ollut niin stressaavaa, koska (apu)väkeäkin oli enemmän ja työsuhteet ns. vakituisia, mutta kyllä meillä jo 80-luvun puolesta välistä lähtien pantiin paljon väkeä ennenaikaisille eläkkeille, eikä uusia tekijöitä palkattu. Aikuiskoulutusta toki oi, mutta ei läheskään siinä määrin ja eduilla kuin nykyään.

Ei kuviteltu, että "koko kansa kuolee AIDS:iin", älytön väite.

No nimenomaan, otettiin kun saatiin maksukykyyn nähden liikaa velkaa. Siihenhän kulutusjuhlilla viitataan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut jatkuvaa ydinsodan pelkoa. Jossain muualla, kuten USA:ssa ja jossain määrin UK:ssa ja Länsi-Saksassa opastettiin kansalaisia ydinsodan varalle ja näin saatiin peloteltua koululaisetkin, mutta ei Suomessa. Täällä kyllä rakennettiin väestönsuojia, kouluihinkin, mutta mitään pelkoilmapiiriä  ei todellakaan ollut.

Elintaso oli matalampi, ja 1970- ja vielä 1980-luvullakin perheet tyypillisesti muuttivat työn perässä, ainakin pois maaseudulta, ei kovin paljon sentään enää Ruotsiin ja sinnekin lähteneistä osa palasi. Palkat olivat matalahkoja, ja vaikka vapaita työpaikkoja, myös kesäpaikkoja alaikäisillekin, oli, ei niihinkään helposti päässyt, varsinkaan ammattikouluttamaton.

En ole ikinä ymmärtäny 1980-luvun puhetta kulutusjuhlista, keillä muka sitä oli? Puhuttiin kyllä jupeista, mutta velkaa niilläkin oli enemmän kuin tarpeeksi, kaikki oli kallista, niin vaatteet (Suomessa oli kyllä vielä vaatetusteollisuutta), ruoan hinta nousi koko ajan ja asuntolainan korkokin saattoi olla 16%!

Kaupat saivat kyllä oikeuden pitkiin aukioloaikoihin, joten iltatyöläisenä olisi tietysti ollut kiva jos tv-ohjelmia olisi tullut päivälläkin, edes uusintoina -toisaalta ihmiset sitten eivät valvoneet yökausia ellei sitten vuokra-vhs-kasetteja katsoen.

Saattoi olla, että töissä ei ollut niin stressaavaa, koska (apu)väkeäkin oli enemmän ja työsuhteet ns. vakituisia, mutta kyllä meillä jo 80-luvun puolesta välistä lähtien pantiin paljon väkeä ennenaikaisille eläkkeille, eikä uusia tekijöitä palkattu. Aikuiskoulutusta toki oi, mutta ei läheskään siinä määrin ja eduilla kuin nykyään.

Ei kuviteltu, että "koko kansa kuolee AIDS:iin", älytön väite.

80-luvun kulutusjuhla perustuikin hyvin pitkälti siihen, että kuluttamista varten saatiin ja otettiin velkaa. Osamaksuilla saattoi ostaa melkein mitä tahansa. Esimerkiksi tavaratalo Pukevassa sai esimerkiksi "tilikirjan", johon ostoksesi merkittiin. Sitten makselit velkaasi pienemmissä kuukausierissä tavaratalolle. Anttilasta ja Ellokselta tilattiin osamaksulla.  Ennen 80-lukua ei haluttu elää velaksi. Korkeintaan asunto ostettiin velaksi, mutta ei vaatteita, elektroniikkaa, kosmetiikkaa yms. 

Vierailija kirjoitti:

Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.

Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.

Niin, minä puhuin 1980-luvusta enkä ysärin lamasta. Ja sekin oli ohi neljässä vuodessa.

Ei ollut ohi niiltä kymmeniltätuhansilta, jotka jäivät silloin velkavangeiksi. Monilta meni paljon kauemmin ja suuri osa jäi velkavangiksi loppuiäkseen :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Pascan marjat. Siihen aikaan kahvipaketti ei maksanut jauhelihan hintaa, paprikoita pystyi ostamaan ihan talvellakin ilman että niistä piti maksaa pientä omaisuutta, mm täytetyt paprikat olivat suosiossa. 

En muista että yksikään tuntemani perhe olisi ollut "köyhä" mitä taasen nykyään näkee yhä enemmän jopa keskiluokassa. Myöskin tuet olivat suurempia ja niitä sai hakea useampaan asiaan(siis suomalaisten tuet)

Typerää verrata uuden modernin tekniikan korkeaa hintaa(siihen aikaan) johonkin peruselämän asioihin. 

Eihän se kahvipaketti nytkään maksa jauhelihan hintaa. Kahvia saa 5-6 eurolla paketin ja jauheliha maksaa 7-18 euroa kilo.

Luuletko että kahvi maksoi kasarilla 5-6 euroa/35mk?

Luuletko että 80-luvulla keskipalkka oli 18 000 markkaa kuten nykyään (3000 euroa)?

Unta näen tuollaisista palkoista. Ostovoima keittiöapulsisena 1993 5000 markalla oli ihan eri luokkaa kuin nyt. Vuokra 1100 Mk ruokalasku 700 mk etc

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Olivatko?

vain mies oli töissä. Oli varaa mökkiin ja asuntokin maksettiin 10 vuodessa. Auto oli uudempi kuin keskimäärin nykyään.

Eli olivatko ihmiset sittenkään köyhempiä

Kyllä olivat. Elintaso oli paljon alempi. Toki joka ajassa on ollut myös paremmin toimeentulevia, mutta ei 70-luvulla ollut yleistä naisten jäädä kotiin lorvimaan. Suurimmalla osalla ei siihen ollut taloudellisia mahdollisuuksia

Ei ollut kännyköitä jne, mutta eihän sellaisia ketän kaivannut. Elintaso on aina relatiivista. Ei minun kavereista kuin harvojen äidit käyneet töissä. Tai sukulaisista. Miehetkään eivät tehneet hulluja määriä tunteja vaan 8h riitti.

Miten oikein väität elintason olleen alhaisempi. Minä sentään perustelin miksei se ollut. 

Nyky nuorilla ei ole mahdollisuukia ostaa uutte asuntoa ja maksaa sitä 10 vuodessa pois vain toisen palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Pascan marjat. Siihen aikaan kahvipaketti ei maksanut jauhelihan hintaa, paprikoita pystyi ostamaan ihan talvellakin ilman että niistä piti maksaa pientä omaisuutta, mm täytetyt paprikat olivat suosiossa. 

En muista että yksikään tuntemani perhe olisi ollut "köyhä" mitä taasen nykyään näkee yhä enemmän jopa keskiluokassa. Myöskin tuet olivat suurempia ja niitä sai hakea useampaan asiaan(siis suomalaisten tuet)

Typerää verrata uuden modernin tekniikan korkeaa hintaa(siihen aikaan) johonkin peruselämän asioihin. 

Eihän se kahvipaketti nytkään maksa jauhelihan hintaa. Kahvia saa 5-6 eurolla paketin ja jauheliha maksaa 7-18 euroa kilo.

Luuletko että kahvi maksoi kasarilla 5-6 euroa/35mk?

Vuoden 2021 rahamäärää 6,00 euroa vastaava rahamäärä vuonna 1985 oli 17,33 markkaa.

Löysin linkin jonka mukaan kahvi maksoi 43mk/kg v 1985.

Eli suunnilleen saman verran se maksaa nykyisin inflaatiokorjattuna. Tässä välissä se vaan on ollut paljon halvempi.

Puoli kiloa kahvia maksoi ennen euroa tarjouksessa n. 8 markkaa, muistelen.

60-70-80-luvut olivat kyllä ihanaa aikaa. Tavaraa oli, muttei liikaa. Kodinkoneita hankittiin tarpeeseen ja niitä ihasteltiin pitkään. Korjattiin, jos rikki meni eli joku kohta kului ja taas käytettiin. Ei puhettakaan, että ostettaisiin uusi, ellei olisi ihan pakko, eikä voinut kirjata enää.

Aikaa oli enemmän, eikä koko ajan kiire. Roistoja oli vähemmän, eivätkä ne riehuneet huumepäissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Pascan marjat. Siihen aikaan kahvipaketti ei maksanut jauhelihan hintaa, paprikoita pystyi ostamaan ihan talvellakin ilman että niistä piti maksaa pientä omaisuutta, mm täytetyt paprikat olivat suosiossa. 

En muista että yksikään tuntemani perhe olisi ollut "köyhä" mitä taasen nykyään näkee yhä enemmän jopa keskiluokassa. Myöskin tuet olivat suurempia ja niitä sai hakea useampaan asiaan(siis suomalaisten tuet)

Typerää verrata uuden modernin tekniikan korkeaa hintaa(siihen aikaan) johonkin peruselämän asioihin. 

Näin ensimmäisen kerran paprikan vuonna 1985. Kyllä ne oli kalliita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.

Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.

Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.

Elin nuoruuden noihin aikoihin ja oli parempi kuin nykyisillä. Oli silloinkin videopelit ja tarpeeksi tvohjelmaa oli myös videot, korvalappustereot. Menin jo 15 vuotiaana töihin.

Kasvoi nuoruutensa ilman somen vääristynyttä kuvaa ihmisistä. Kun kasvuiässä näki puolipukeisia ihmisiä, se tapahtui kunnallisessa uimahallissa, jossa oli kaiken kokoisia, näköisiä ja ikäisiä vartaloja. En yhtään ihmettele, että nuoret ei tiedä, miltä kuuluu näyttää, kun verrataan vääristyneisiin kuviin muista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Sillon normi ihmisten seksuaalinen kanssakäyminen oli viatonta ja tavallista rakastelua. Tuo tunteikas sana katosi kokonaan joskus 2000 luvulla. Toisiaan rakastavat pariskunnatkin vaan harrastaa seksiä. Ihan kuin se olisi joku tunteeton sessio joka hoidetaan muiden harrasteiden lomassa.

Mitään ei pidetä intiiminä ja salassa, kaikki läväytetään tv:ssä ja netissä, somessa katsojan silmille halusit tai et.

Elokuvista, sarjoista tai realityistä enää vähemmistö on sellaisia joissa ei mässäillä seksillä ja/tai seksuaalivähemmistöillä ja edelleen kaikki estoitta katselijoiden naamalle parhaaseen katseluaikaan halusi tai ei.

Ennen miehet viihdytti itseään Anttilan kuvaston alusvaatesivuilla tai salaa miestenlehtiä katsellen. Nykyisin pitää olla todella rajua fantasiaa tms sairasta pervoa ja vaikka mitä hiton härpäkkeitä että saadaan iloa sillä sektorilla. Mikään ei riitä, ainavaan enemmän ja uutta.

Onneksi en ole nuori enää, eikä ole lapsiakaan. Mietin usein miten nuoret selviää nykyisin tervejärkisinä tästä kaikesta sonnasta.

Eihän ne selviäkään nykyisin suurin osa: Jonot psykiatrisiin laitospaikkoihin on olleet ennätyspitkät, ja suurin osa kulkee kaduilla tyhjin katsein, kun hoidon sijasta on annettu kotiin viemisiksi kasat pilleripurkkeja.

Myös huumeitten käyttö yms.päihteet on monissa kunnissa huomattavasti lisääntyneet, vielä 30-40 vuotta sitten ei varsinkaan monilla pienillä paikkakunnilla tässä maassa ollut paljon huumeitä nähtykään, nykyään tuskin löytyy kuntaa, missä ei nuorten joukossa esiintyisi huumeiden käyttöä.

Kehitys kehittyy on sanottu, mutta tulokset on vaan ihmisyyden näkökulmasta olleet kovin huonoja ... :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.

Netistä pystyt löytämään niitä "katsomisen arvoisia" 70 ja 80-luvun ohjelmia jos se on ongelma.

Mutta ihan vaan vinkiksi, ne eivät kyllä ole vanhentuneet hyvin.

Osaatko nimetä yhdenkin sarjan 2020-luvulta, jota voisi näyttää uusintoina kymmenen vuoden kuluttua?

Jos jollakin olisi ollut iphone vuonna 1985 niin se olisi varmaan maailman rikkaimpia.

Tai tietokone nvidian näytönohjaimella. 4090 on nopeampi kuin maailman nopein tietokone v 2005. Molempien teho on siis n. 100 terafloppia.

Varmaan jenkit siihen aikaan olisivat suostuneet maksamaan monta miljardia kyseistä koneesta.

Miettikää sitä.

Ei ollut hinnat halvempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Pascan marjat. Siihen aikaan kahvipaketti ei maksanut jauhelihan hintaa, paprikoita pystyi ostamaan ihan talvellakin ilman että niistä piti maksaa pientä omaisuutta, mm täytetyt paprikat olivat suosiossa. 

En muista että yksikään tuntemani perhe olisi ollut "köyhä" mitä taasen nykyään näkee yhä enemmän jopa keskiluokassa. Myöskin tuet olivat suurempia ja niitä sai hakea useampaan asiaan(siis suomalaisten tuet)

Typerää verrata uuden modernin tekniikan korkeaa hintaa(siihen aikaan) johonkin peruselämän asioihin. 

Eihän se kahvipaketti nytkään maksa jauhelihan hintaa. Kahvia saa 5-6 eurolla paketin ja jauheliha maksaa 7-18 euroa kilo.

Luuletko että kahvi maksoi kasarilla 5-6 euroa/35mk?

Luuletko että 80-luvulla keskipalkka oli 18 000 markkaa kuten nykyään (3000 euroa)?

Unta näen tuollaisista palkoista. Ostovoima keittiöapulsisena 1993 5000 markalla oli ihan eri luokkaa kuin nyt. Vuokra 1100 Mk ruokalasku 700 mk etc

Ja hyvä niin. Ei keittiöapulaisen pitäisi tienata mitään oikean duuniin palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.

Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.

Niin, minä puhuin 1980-luvusta enkä ysärin lamasta. Ja sekin oli ohi neljässä vuodessa.

Ok, mutta mikä siellä kasarilla oli mikä loi uskoa tulevaisuuteen?

Ennemmän sanoisin että 95-00 oli se kulta aika. Teknologian (osakkeiden) piti tehdä meidän kaikki rikkaiksi, internetin piti luoda parempi tulevaisuus, lama oli hellittänyt, neuvostoliitto oli kaatunut joten noissa maissa suunta oli varmaan vain vain ylös, kiina oli köyhä eikä ollut vielä uhka jne.

Monilla vuosikymmenillä jo ihmiset on menneet samaan lankaan : Eli "uskoa tulevaisuuteen" on tuottanut poliitikkojen ja sijoittajahenkisten iänikuiset hurmospuheet talouskasvun ihanuudesta.

Ja katsos kummaa : Milloinkaan ei tämä talouskasvu ole ollut ikuinen, ja silloinkin kun se on kestänyt pitkään on ollut yhteiskunnassa paljon ihmisten oireilua, pinnallisuutta, menestyksen kiirettä ja muuta täysin minkään inhimillisen kautta tarpeellista.

Olisikohan opetus vaikka : Talous taikka sen kasvu ei tyydytä ihmisten tarpeita. Ja jos yhteiskunta toimii vain niin, että ihmisten perustarpeita ei saada tyydytettyä, niin tulee ongelmia ja kaikkea sisäistä ja ulkoista ristiriitaa. Syyt inhimillisiin ongelmiin siis lienevät siinä, että nykyinen talouskasvukeskeinen yhteiskunta ei ole millään tasolla inhimillisesti pätevä : Se ei tuo pitkäaikaista onnea, eikä usein edes pienintäkään inhimilisten perustarpeitten tyydytystä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Olivatko?

vain mies oli töissä. Oli varaa mökkiin ja asuntokin maksettiin 10 vuodessa. Auto oli uudempi kuin keskimäärin nykyään.

Eli olivatko ihmiset sittenkään köyhempiä

70- ja 80-luvulla naiset kävivät lähes poikkeuksetta töissä. Olen syntynyt 70-luvulla. Luokallani oli ala-asteella yksi lapsi kahdestakymmenestä, jonka äiti oli kotona lasten kanssa. Näin kaupungissa. Maalla ehkä hieman eri juttu, koska siellä "kotona" olevat naiset todellisuudessa tekivät maalaistalon töitä siinä missä maatalousyrittäjänä toimiva mieskin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos jollakin olisi ollut iphone vuonna 1985 niin se olisi varmaan maailman rikkaimpia.

Tai tietokone nvidian näytönohjaimella. 4090 on nopeampi kuin maailman nopein tietokone v 2005. Molempien teho on siis n. 100 terafloppia.

Varmaan jenkit siihen aikaan olisivat suostuneet maksamaan monta miljardia kyseistä koneesta.

Miettikää sitä.

Mitä tavan Pulliainen niillä tekee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Pascan marjat. Siihen aikaan kahvipaketti ei maksanut jauhelihan hintaa, paprikoita pystyi ostamaan ihan talvellakin ilman että niistä piti maksaa pientä omaisuutta, mm täytetyt paprikat olivat suosiossa. 

En muista että yksikään tuntemani perhe olisi ollut "köyhä" mitä taasen nykyään näkee yhä enemmän jopa keskiluokassa. Myöskin tuet olivat suurempia ja niitä sai hakea useampaan asiaan(siis suomalaisten tuet)

Typerää verrata uuden modernin tekniikan korkeaa hintaa(siihen aikaan) johonkin peruselämän asioihin. 

Eihän se kahvipaketti nytkään maksa jauhelihan hintaa. Kahvia saa 5-6 eurolla paketin ja jauheliha maksaa 7-18 euroa kilo.

Luuletko että kahvi maksoi kasarilla 5-6 euroa/35mk?

Luuletko että 80-luvulla keskipalkka oli 18 000 markkaa kuten nykyään (3000 euroa)?

Matala palkka vielä 90-luvullakin oli 6000 mk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.

Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.

Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.

Elin nuoruuden noihin aikoihin ja oli parempi kuin nykyisillä. Oli silloinkin videopelit ja tarpeeksi tvohjelmaa oli myös videot, korvalappustereot. Menin jo 15 vuotiaana töihin.

Kasvoi nuoruutensa ilman somen vääristynyttä kuvaa ihmisistä. Kun kasvuiässä näki puolipukeisia ihmisiä, se tapahtui kunnallisessa uimahallissa, jossa oli kaiken kokoisia, näköisiä ja ikäisiä vartaloja. En yhtään ihmettele, että nuoret ei tiedä, miltä kuuluu näyttää, kun verrataan vääristyneisiin kuviin muista ihmisistä.

Sama. Normaaleja vartaloita näki esimerkiksi juhannuksena rantasaunassa, kun koko suku kokoontui yhteen. Sauna oli iso, ja koko suvun naiset/lapset saunoivat aina yhdessä. Oli pyöreämpää ja laihempaa variaatiota ihmisestä. Totuuden nimessä on kuitenkin mainittava, ettei 70-luvulla juurikaan edes ollut lihavia ihmisiä. Paitsi meidän ihana mummo. 😄 Silti hänkin ahersi ison maatalon töissä aamusta iltaan. Ruista oli ranteessa rutkasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.

Pascan marjat. Siihen aikaan kahvipaketti ei maksanut jauhelihan hintaa, paprikoita pystyi ostamaan ihan talvellakin ilman että niistä piti maksaa pientä omaisuutta, mm täytetyt paprikat olivat suosiossa. 

En muista että yksikään tuntemani perhe olisi ollut "köyhä" mitä taasen nykyään näkee yhä enemmän jopa keskiluokassa. Myöskin tuet olivat suurempia ja niitä sai hakea useampaan asiaan(siis suomalaisten tuet)

Typerää verrata uuden modernin tekniikan korkeaa hintaa(siihen aikaan) johonkin peruselämän asioihin. 

Me oltiin 80-luvulla tosi köyhä perhe, eikä saatu tukia. Vanhemmilla oli pientila. Muistan, että hedelmiä meillä ei syöty, kun ne oli kalliita. Täti osti joskus kiiviä ja kun sen luona sai sitä syödä oli se ihan suuri tapaus mulle. Muistelen ehkä myöhempiä aikoja, mutta mun mielestä paprikat oli kalliita, koska mietin joskus kaverin luona käydessä (tää oli tosin jo jotain 90-lukua), että miten ihmeessä 4 lapsisella perheellä on vara syödä täytettyjä paprikoita. Mulle 80-luku ei ollut tosiaankaan mitä yltäkylläisuuden aikaa, päinvastoin. 90-luvulla alkoi laman myötä helpottaa, kun esim. kirpputorit yleistyi ja minäkin aloin sieltä saada enemmän vaatteita (aikaisemmin kun ne piti ostaa uutena oli tosi nihkeetä saada niitä). Että en tiedä tuosta paremmuudesta nyt.