"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...

Step 1: Lopeta somealustojen käyttö.

Step 2: Kun käytät nettiä niin älä katsele klikkiotsikoita ja tubettajia.

Step 3: Etsi netistä vain 70 ja 80 luvun asioita.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei kiitos. Tuntuu että nämä "digitalisaatiosta" marmattavat kestäisivät noin kaksi kuukautta kasarilla kunnes tulisi ikävä verkkopankkia, digitaalista verokorttia, verkkokauppoja ja kaikkea muita verkkopalveluita. Kyllä v-tuttaisi seisoa aina pankin jonossa jos tahtoisi tallettaa rahaa tai maksaa laskuja saatikka lähetellä paperikirjeitä sinne sun tänne virastoon sen sijaan että hoitaisi hommat netissä kotisohvalta. Ei myöskään ole ikävä sitä että esimerkiksi avioliiton sisäistä raiskausta ei katsottu raiskaukseksi, avioon mennessä oli pakko ottaa miehen sukunimi, lähestymiskieltoa ei ollut olemassakaan, naisia ei saanut vihkiä papeiksi, lapsia sai hakata ja homoseksuaalisuuttakin pidettiin edelleen mielisairautena. 

Avioliitossa tapahtuva raiskaus katsottiin väkivallasta ja kyllä siitä sai seurauksen, jos asiaa vain lähti ajamaan: teki ilmoituksen poliisille ja peräsi oikeuksiaan. Ei raiskaaminen avioliitossa ole koskaan ollut nimenomaisen sallittua Suomessa.

Eikä koko elämä ole laskujen maksua verkkopankissa, se on paljon muutakin. Minä jaksaisin kyllä kerran kuussa jonottaa pankissa laskujeni kanssa, ei siellä sen useammin tarvitsisi käydä. Tässä nyt hieman liioitellaan noiden viranomaisasiointien hankaluutta. Tulihan sitä vielä reilu kymmenen vuotta sitten käytyä verotoimistossakin paikan päällä hakemassa muutosverokorttia, ei ollut vaikeaa eikä aikaaviepää silloinkaan.

*katsottiin väkivallaksi

Vierailija kirjoitti:

Joo ei kiitos. Tuntuu että nämä "digitalisaatiosta" marmattavat kestäisivät noin kaksi kuukautta kasarilla kunnes tulisi ikävä verkkopankkia, digitaalista verokorttia, verkkokauppoja ja kaikkea muita verkkopalveluita. Kyllä v-tuttaisi seisoa aina pankin jonossa jos tahtoisi tallettaa rahaa tai maksaa laskuja saatikka lähetellä paperikirjeitä sinne sun tänne virastoon sen sijaan että hoitaisi hommat netissä kotisohvalta. Ei myöskään ole ikävä sitä että esimerkiksi avioliiton sisäistä raiskausta ei katsottu raiskaukseksi, avioon mennessä oli pakko ottaa miehen sukunimi, lähestymiskieltoa ei ollut olemassakaan, naisia ei saanut vihkiä papeiksi, lapsia sai hakata ja homoseksuaalisuuttakin pidettiin edelleen mielisairautena. 

No ei pidetty. Homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin vuonna 1971, ja julkihomoja oli jo tuolloin 70-luvulla, esim. Monsieur Mosse.

Lama-ajan julkihomoja olivat esimerkiksi Timppa ja Jokke, jotka antoivat kasvot aidsille Suomessa. He olivat niin sympaattisia, että tuskin kukaan heitä paheksui, saati että olisi pitänyt mielisairaana.

Seiska päivää teki muuten äärettömän tärkeää työtä esitellessään suomalaisille Timpan ja Joken. Sitä ennen lääkäri Sirkka-Liisa Valle oli demonisoinut koko sairauden ja siinä sivussa homotkin, ja aiheuttanut paljon kärsimystä sekä sairastuneille että sairastumista pelkääville. Sitä naista ei olisi pitänyt päästää ääneen koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi televisiokanavaa iltaisin ja kaksi radiokanavaa riitti hyvin ja riittäisi mulle edelleenkin. Ihminen ei voi hyvin kun sillä on liikaa valinnanmahdollisuuksia

Sulle jää varmaan todella paljon rahaa säästöön jos elät jotain kasari elämää.

Halpoja itse tehtyjä ruokia kotona, ilmainen putkiteevee, ei nettiä, ei netflixiä, ei kännykkää, jne.

Aika moni Suomessa elää ilman tv:tä, tekee itse halpoja ruokia, eikä omista älykännyä saati jotain Netflixiä. Nämä ihmiset ovat työttömiä, joille 80-luvulla olisi ollut töitä mutta nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa ei.

En ehkä itse ihan 80-luvulle haluaisi, mutta 90-luku ja aika ennen vuotta 2005 olivat hyviä. Töitä sai jos hankki koulutuksen ja osasi kirjoittaa hakemuksen ilman kirjoitusvirheitä.

Outoa että ne jotka kaipaavat niitä aikoja niin toiset vaan etsivät epäkohtia niistä ajoista. Kukaan ole väittänyt että se oli täydellistä elämää. Hivin pelko? Heh mikä pelko täällä on ollut viimeiset kolme vuotta? Kuulemma miljoonia kuolleita ja joukkohautoja ympäri maailmaa. Lol.

Todella lapsellista kuvitella että -70-80-luvuilla elämä olisi ollut yhtään sen helpompaa, onnellisempaa tai yksinkertaisempaa kuin nykyään. Nyt täällä haaveilijat katsoo mennyttä tehtyt ratkaisut tietäen vaaleanpunaisen lasien läpi. Jokainen voi nyt päättää elää yhtälailla elämäntaoaintiaanina korvessa ilman mitään yhteyksiä ulkopuoliseen maailmaan ja ilma digiviihdettä ja nettiä kuin silloin elettiin osittain olosuhteiden pakosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvun nuori kirjoitti:

Parhaimpia asioita  70- (ja vielä) 80-luvullakin oli se, että maailma oli vielä turvallisesti ns.  'kaksinapainen'

Oli  siis (poliittisesti ) itä ja oli länsi.

Terrorismia Euroopassa ja yleensä  länsimaissa oli ihan minimaalinen määrä siihen verrattuna mitä sitä nykyisin on.

Työnsaanti oli paljon helpompaa kuin nykyisin ja työvoimatoimisto lähetti kotiin  (saajan postilaatikkoon)  työpaikkailmoituksen jos ei ollut mitään työtä omin toimin onnistunut löytämään. 

Nykyinen ns. digimaailma taas on toki helpottanut siihen aikaan verrattuna monia asioita, mutta se on myös mahdollistanut valtavan määrän todella  negatiivisia  asioita,jotka ilman sitä (mitä suurimmalla todennäköisyydellä ) olisivat jääneet kokonaan tapahtumatta, syntymättä, tai edes  kehittymättä sihen asteeseen minkä netti nykyisin mahdollistaa niille . 

Teknisesti nykyään varustautunut byrokratia ja valta on lopullisesti saanut yliotteen ihmisistä ja pian koko ihmiskunnasta .

Kehityssuunta ei näytä hyvältä. 

Kehitys Ei monessa suhteessa todellakaan näytä hyvältä. Nuoriso jengiytyy nykyään ihan ammattirikollistasoisesti, ja on jengitappeluita ja todella hurjia välienselvittelyitä. Ihan liikaa muista kulttuureista tulleita, jotka eivät pysty tänne sopeutumaan ja integroitumaan, vaan jengiytyvät myös omissa piireissään ja käyttävät väkivaltaa todella häikäilemättömästi. Koulurauha on nykykouluissa mennyttä.

Minä taas väitän, että kiusaaminen/kouluväkivalta oli raaempaa 70-80 luvuilla. Kyllä ne kovikset pyöritti silloin pahimmillaan hyvinkin koulunpihaa, toki oli tarkkikset ja reksin puhuttelut ja varmaan saatettiin erottaa (open muistan solvanneen, ellei peräti karjuneen näille, mutta mitä se hyödytti). 

Kyllä kouluviihtyvyyteen on oikeasti panostettu ja lapsia kuunnellaan, heistä välitetään. 

Minä en omassa koulussani mitään jengejä näe, jengikulttuurihan oli oikein normi menneinä vuosikymmeninä, röökiä kiskottiin ringissä jo alakoulusta. Ei tuollainen kovuuden ihailu lapsilla osu omaan silmään, toki heilä on nyt älykännykkänsä, jossa vaarat vaanii.

Suo siellä, vetelä täällä. Aina sitä toivoisin, että aikuiset eivät olisi mukavuudenhalussaan välinpitämättömiä. Nyt taitaa olla niin, että yksinäisiä lapsia on enemmän mutta taas, niitäkin on "aina" ollut. Pahimmillaan hyvinkin julmasti rääkättyjä.

Ei pidä paikkaansa. Itse asun pk-seudulla, ja teen paljon yhteistyötä alakoulujen kanssa. Todellakin nykyään on opettajilla rankka duuni. Kaikenlaisista kieli- ja kultturitmpäristöistä tulevia pitäisi pystyä opettamaan, samoin nepsy ym häiriöisiä pitää huomioida yksilöllisesti ihan eri tavalla kuin menneinä vuosikymmeninä. Eikä niitä ihan tavallisia pärjääviä oppilaitaan saa unohtaa, heilläkin on oikeus opetukseen. On ihan tavallista että nykyään tosiaan tarvitaan poliisia kouluille tilanteita selvittelemään. Ei ennen sellaista ollut. Myös lastenpsykiatria on vahvasti läsnä, ja joillain kouluilla on palkattuna psykiatrinen sairaanhoitajakin. Varsinaiset katujengit ei liity kouluihin, vaan on laajempi yhteiskunnallinen ilmiö. Onhan niistä uutisoitukin ihan viime aikoina. Toistaiseksi hieman vanhempien toimesta tätä järjestäytynyttä jengiytymistä, mutta viitteitä on kyllä näkyvissä että tämä ilmiö siirtyy yhä nuorempien keskuuteen. Kuten myös huumeet.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei kiitos. Tuntuu että nämä "digitalisaatiosta" marmattavat kestäisivät noin kaksi kuukautta kasarilla kunnes tulisi ikävä verkkopankkia, digitaalista verokorttia, verkkokauppoja ja kaikkea muita verkkopalveluita. Kyllä v-tuttaisi seisoa aina pankin jonossa jos tahtoisi tallettaa rahaa tai maksaa laskuja saatikka lähetellä paperikirjeitä sinne sun tänne virastoon sen sijaan että hoitaisi hommat netissä kotisohvalta. Ei myöskään ole ikävä sitä että esimerkiksi avioliiton sisäistä raiskausta ei katsottu raiskaukseksi, avioon mennessä oli pakko ottaa miehen sukunimi, lähestymiskieltoa ei ollut olemassakaan, naisia ei saanut vihkiä papeiksi, lapsia sai hakata ja homoseksuaalisuuttakin pidettiin edelleen mielisairautena. 

Oletko harkinnut sellaista vaihtoehtoa, ettet tajua yhtään millaista silloin oli, kun et ole itse sitä aikaa elänyt? Nykyinen viimeisen 30 vuoden aikana rakennettu kilpailuyhteiskunta ei ole yhtään vähemmän raaka kuin aiempi kuvaamasi maailma oli. Kyse on vain eri asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim kirjoitti:

Olin teiniäiti silloin ja ei se mitään kyllä helpompaa elämä ollut, vaikka miehellä, (käytännössä teini hänkin) oli kolmivuorotyöpaikka.

Rahat riittivät siten, että pari päivää oltiin kaurapuurolla ennen tiliä.

Vaatteita oli kyllä vähän.

Lapsille saatiin lapsilisällä ne tarvittavat. Hermo meinasi monesti mennä siihen varattomuuteen.

Kirjastossa ja puistoissa ja kesällä kalassa käytiin.

Siitä sitten pikkuhiljaa työttömyyskursseille ja ammattia oppimaan, kun lapsetkin jo eskariin ja kouluun pääsivät.

Saatiin stereot, mankka, väri tv ja Datsun finn ja kahvinkeitinkin. Osamaksulla sohvakalusto ja kirjahylly.

Sitten vähän kerrassaan säästettiin ja päästiin osaomistus arava osakkeeseen jne. Eteenpäin,

Se varsinainen "pääoma" on nuorella se työikä ja terveys, kumpaakaan ei ole vara tuhlata, vaan siitä pitää mitata mahdollisimman paljon ulos kun on sen aika.

Kovaa työtä se on ollut ja ihan turha on kuluttaa kallista aikaa tyhjään kadehtimiseen ja haikailuun ja ajatteluun, että olisin se minäkin, jos olisin silloin elänyt. No ei niin.

tuo ei eroa mitenkään yhden insinöörin ja yhden opiskelijan elämänmenosta 2000-luvun alun Suomessa. Paitsi, ettei ollut varaa lapseen ja ikääkin oli jo 20-25. Tuloja oli vajaa 200 euroa opintorahaa ja miehen palkka, joka oli nettona reilu 1500. Vuokra kaksiosta 750, velaksi ostettu 10v vanha Opel oli iso kulu. Vasta kun minäkin menin töihin ja ansiot hiljaa kasvoivat oli varaa siihen yhteen lapseen eli 28  /33 vuotiaana. Sitä hoidin kotona 11 kk, sitten töihin.

Nyt keski-ikäisenä on toki rahaa ihan eri lailla, mutta jos kuvittelette, että nykynuori elää leveästi kun toinen hoitaa lapsia kotona, olette aivan hakoteillä!

Äitiysloma on kuitenkin 2000-luvun alussa ollut paljon pitempi mitä 70-80-luvuilla. Hoitovapaakin keksittiin vasta 1980-luvun lopulla, eihän sitä ennen lasten hoitamisesta maksettu mitään.

Ja naisten syrjintä työnhaussa on räjähtänyt käsiin kun synnytysikäisiä ei uskalleta palkata.

Vierailija kirjoitti:

Todella lapsellista kuvitella että -70-80-luvuilla elämä olisi ollut yhtään sen helpompaa, onnellisempaa tai yksinkertaisempaa kuin nykyään. Nyt täällä haaveilijat katsoo mennyttä tehtyt ratkaisut tietäen vaaleanpunaisen lasien läpi. Jokainen voi nyt päättää elää yhtälailla elämäntaoaintiaanina korvessa ilman mitään yhteyksiä ulkopuoliseen maailmaan ja ilma digiviihdettä ja nettiä kuin silloin elettiin osittain olosuhteiden pakosta.

Tuo on niin typerää. En minä ainakaan asunut korvessa intiaanina kasarilla. Eikä tututkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja pitsaa ja hampurilaisia sai kioskista kymmeneen.

Pizzaa kioskista? Olipa teillä ihme kioskit.

Tätä ihmettelee vain ne jotka ei ole asunnut helsingissä jossa melkein kaikki burgerketjut ja pikaruoka paikat on pikkukiskakoppeja pitkin poikin.

Meillä oli vain jotain, jota helsinkiläiset kutsuu snagariksi. Pizzaa sai pizzeriasta. Joissain kaupungeissa.

Vierailija kirjoitti:

Todella lapsellista kuvitella että -70-80-luvuilla elämä olisi ollut yhtään sen helpompaa, onnellisempaa tai yksinkertaisempaa kuin nykyään. Nyt täällä haaveilijat katsoo mennyttä tehtyt ratkaisut tietäen vaaleanpunaisen lasien läpi. Jokainen voi nyt päättää elää yhtälailla elämäntaoaintiaanina korvessa ilman mitään yhteyksiä ulkopuoliseen maailmaan ja ilma digiviihdettä ja nettiä kuin silloin elettiin osittain olosuhteiden pakosta.

Mikä siinä niin ärsyttää, että joku pitää 80-lukua parempana aikana kuin nykyistä? Olen elänyt silloin, olen elänyt 70-luvullakin, ja 60-luvulla. Minulla on perspektiiviä. Elämä oli parempaa 80-luvulla. Sinun ei ole pakko olla samaa mieltä, mutta mistä moinen tarve kyseenalaistaa toisten mielipiteet? Ketjussa on jatkuvasti joku nälvimässä ja väittämässä, etteivät ihmiset tiedä, mitä kaipaavat. Totta munassa tiedän, kun olen sen ajan elänyt.

Tuskin kukaan niitä rikollisen huonoja asioita kaipaa. Minä ja moni muu kaipaa hitaampaa elämän tahtia ja tietynlaista viattomuutta. Olisin valmis elämään ilman somea ja Internetiä, jos muutkaan eivät niitä käyttäisi. Nykyisellään virallinen asiointi on käytännössä mahdotonta millään muulla tavalla. Järkevintä olisi, jos netti olisi rajattu vain viranomais- ja työkäyttöön.

Palkat olivat pienempiä ja uusi telkkari maksoi paljon. No, vastaavasti töitä sai helpommin, jopa ilman koulutusta. Uusi telkkari oli uusi vielä vuoden kuluttua ja oltusarvona se kesti ainakin seuraavat 10 vuotta. Jos se meni rikki, sen pystyi korjaamaan, kohtuullisin kustannuksin.

Negatiivista asioita on lueteltu paljon. Mikä yhteiskunnassa oli paremmin esim. 80-luvulla? Palvelut olivat lähellä. Kaupungeissa oli oli lähikauppoja ja -pankkeja. Siksi jonottaminen pankissa oli siedettävää. Eikä aina tarvinnut edes jonottaa. Joku väitti, ettei lääkäriin päässyt. Ehkä joissakin asioissa oli näin, itse en muista sellaista. Meillä oli toimiva omalääkäri. Koulut olivat lähikouluja, eivät suuria keskusyksiköitä.

Maaseudullakin oli palveluita. Linja-autot ajelivat vielä pikkukylillä, samoin postiauto. Posti oli luotettava ja kulki perille päivässä tai kahdessa. Pienelläkin kirkonkylällä oli kauppa, pankki ja apteekki. Sivukylillä ajoi kauppa-auto. Meillä parhaimmillaan kahdesti viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Todella lapsellista kuvitella että -70-80-luvuilla elämä olisi ollut yhtään sen helpompaa, onnellisempaa tai yksinkertaisempaa kuin nykyään. Nyt täällä haaveilijat katsoo mennyttä tehtyt ratkaisut tietäen vaaleanpunaisen lasien läpi. Jokainen voi nyt päättää elää yhtälailla elämäntaoaintiaanina korvessa ilman mitään yhteyksiä ulkopuoliseen maailmaan ja ilma digiviihdettä ja nettiä kuin silloin elettiin osittain olosuhteiden pakosta.

Mikä siinä niin ärsyttää, että joku pitää 80-lukua parempana aikana kuin nykyistä? Olen elänyt silloin, olen elänyt jo 60-luvulla. Minulla on perspektiiviä. Elämä oli parempaa 80-luvulla. Sinun ei ole pakko olla samaa mieltä, mutta mistä moinen tarve kyseenalaistaa toisten mielipiteet?

Ketjussa on jatkuvasti joku nälvimässä ja väittämässä, etteivät ihmiset tiedä, mitä kaipaavat. Totta munassa tiedän, kun olen sen ajan elänyt.

Sori tuplapostaus, yhteydet pätkii...

Erikoista, että tv-kanavien määrä pitää mainita jonain oleellisena elämänlaatuun vaikuttavana asiana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella lapsellista kuvitella että -70-80-luvuilla elämä olisi ollut yhtään sen helpompaa, onnellisempaa tai yksinkertaisempaa kuin nykyään. Nyt täällä haaveilijat katsoo mennyttä tehtyt ratkaisut tietäen vaaleanpunaisen lasien läpi. Jokainen voi nyt päättää elää yhtälailla elämäntaoaintiaanina korvessa ilman mitään yhteyksiä ulkopuoliseen maailmaan ja ilma digiviihdettä ja nettiä kuin silloin elettiin osittain olosuhteiden pakosta.

Mikä siinä niin ärsyttää, että joku pitää 80-lukua parempana aikana kuin nykyistä? Olen elänyt silloin, olen elänyt 70-luvullakin, ja 60-luvulla. Minulla on perspektiiviä. Elämä oli parempaa 80-luvulla. Sinun ei ole pakko olla samaa mieltä, mutta mistä moinen tarve kyseenalaistaa toisten mielipiteet? Ketjussa on jatkuvasti joku nälvimässä ja väittämässä, etteivät ihmiset tiedä, mitä kaipaavat. Totta munassa tiedän, kun olen sen ajan elänyt.

TÄMÄ! Miten joku joka itse ei ole edes syntynyt tuolloin voisi tietää millaista elämä ole? Vielä vähemmän vähätellä tai Jopa väittää vääriksi toisten omia henkilökohtaisia kokemuksia! Kyllä. Elämä oli parasta 80-luvulla. Ei sitä ennen, eikä sen jälkeen. Olen nähnyt elämää 60-luvun alkupuolelta lähtien, ja olen sitä mieltä että 80-luku todella oli ihmisen parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.

Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.

Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.

Alkujärkytyksen jälkeen pärjäisi paremmin. 24/7 viihteessä rypeminen ei ole terveellistä.

Edelleen, kukaan ei pakota sua olemaan nokka kiinni kännykässä 24/7.

Ei se riitä että itse toimisi noin, kun ympäristö ei tee niin. Eikä se tv ole lähellekään se ainoa ero. Kokonaisuus ratkaisee. Jos koko yhteiskunta palaisi 80-luvulle, olisi oikeasti elämä ihanaa. Nuoretkin tekisivät muuta kuin istuisivat yksin omissa lokeroissaan nenä kiinni ruudussa. Nuoruus 80-luvulla oli sitä, että luettiin suosikkia ja sinäminää koulun jälkeen, tavattiin kavereita, tai kirjoiteltiin pitkiä kirjeitä kirjekavereille ympäri maailman. Esimerkiksi. Viikonloppuisin käytiin nuorisotalon discoissa, joka oli ihan parasta, kun sinne tuli kaikki. Ihmiset oli aktiivisempia, ei niin tylsistyneitä ja masentuneita kuin nykyään. Nykytrendi on se, että mikään ei tunnu miltään.

Älä puhu meidän muiden puolesta. Olisiko mahdollista, että olet jossain määrin masentunut?

En ole masentunut, enkä viittaa tuolla itseeni, vaan nyky yhteiskuntaan laajasti. Ihmiset hakevat yhä suurempia kokemuksia tunteakseen jotain. Perusarki ei riitä tekemään ihmisiä onnelliseksi. Mielenterveyspalveluille kysyntä on niin kovaa, ettei siihen pystytä mitenkään vastaamaan, ja nuoret eristäytyy omiin oloihinsa. Lapset ovat yksinäisiä, eivät opi kunnolla puhumaankaan ja oireilevat häiriökäytöksellä kun eivät saa tarvitsemaansa huomiota koska vanhemmat vaan tuijottavat puhelintaan.

Tekikö 80-luvulla perusarki ihmiset onnellisiksi? Jos teki, miksi itsemurhia oli paljon enemmän kuin nykyään? Mihin perustuu väite, että ennen riitti perusarki? 80-lukua leimasi kulutusjuhlan ja ns. juppikulttuurin ihannointi.

Kyllä, oman kokemukseni mukaan ainakin omissa piireissäni ihmiset olivat tasapainoisia ja tyytyväisiä ilman ihmeempiä ulkopuolisia virikkeitä, harrastuksia tai matkoja. Oltiin sosiaalisempia, ja kyläiltiin paljon tuttavien ja sukulaisten kesken. Lapsuus ja nuoruus oli vapaampaa, mutta ei heitteellejättöä, vaan hyvällä tavalla vapaampaa ja hyväksyvämpää. Ei asetettu kohtuuttomia paineita, vaan jokainen taplasi tyylillään ja löysi paikkansa elämässä. Ihmisten kanssa oltiin luontevasti vuorovaikutuksessa, kun ei ollut muuta mahdollisuutta kuin avata suu ja puhua, joko kasvotusten tai puhelimessa. Ja kun oli tosiaan vaan ne kaksi tv kanavaa, eikä mitään nettiä, ihmiset aktivoituivat muihin tekemisiin ja aitoihin kontakteihin. Eikä tarvinnut kantaa koko maailman murheita. Maailma oli etäämmällä kun ei ollut mahdollista aina reaaliajassa saada yksityiskohtaista tietoa koko maailman ongelmista. Sai rauhassa keskittyä omaan pieneen elämäänsä, ja vain muutaman mediakanavan kautta sai tärkeimmät uutiset maailmalta. Tuohon väittämään että silloin olisi tehty enemmän itsemurhia, en osaa ottaa kantaa. Onko se edes totta? Jos on, niin olen yllättynyt, koska todellakin oma kokemukseni on niin päinvastainen. Varmasti kaikkina aikoina on ollut myös huonosti voivia ihmisiä ja mielenterveysongelmia, mutta kyllä ne minun nähdäkseni ovat nykyään huipussaan ihan mihin aikaan tahansa verrattuna.

Tämä on niin liikuttavaa. Muistella omaa ihanaa nuoruuttaan js olla varma, että kaikki oli paremmin.

Ei tarvi vaivata päätään faktoilla.

No onko ne fakta oikeasti faktoja? Vai onko niin että ne jotka eivät tuota aikaa ole eläneet, eivät oikeasti käsitä eroa? Oliko oikeasti tuolloin itsemurhalukemat korkeampia, kuten tuossa yhdessä kommentissa väitetään? Vai onko se vaan kirjoittajan oma olettamus? En minä ainakaan muista että 80-luvulla olisi ollut lasten ja nuorten pahoinvointi niin tapetilla kuin nykyään. Tänä päivänä on ihan arkea, että jopa alakouluihin joudutaan soittamaan poliisit hätiin kun lapset saavat niin silmittömiä raivareita. En muista että kertaakaan omana kouluaikana olisi tuollaista tapahtunut.

Oletko kuullut, että faktoja voi perustella tutkitulla tiedolla? Itsemurhien määrästä on Suomessa tarkat tilastot, joista 80-luvun itsemurhien korkea määrä voidaan todeta.

Itsemurhien määrän laskuun on vaikuttanut eniten parantuneet lääkkeet. Tämä on faktaa. Samaan aikaan mt-ongelmin yleisyys on räjähtänyt käsiin. Eli ihmiset ovat sairaampia kuin ennen, mutta lääkkeet pelastavat useampia.