Lue keskustelun säännöt.
"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
17.10.2022 |
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Media oli yksipuolista ja Neuvostoliitto-myönteistä, tutkiva journalismi olematonta.
Neuvostoliiton media ja journalismi ei kylläkään ollut niin yksipuolista kuin annat ymmärtää. Esimerkiksi ensimmäisenä dokumentaristina pidetty Dziga Vertov eli Neuvostoliitossa, ja tutkivan journalismin elkein havainnoi sen aikaisen neuvostoyhteiskunnan epäkohtia.
Eikö esim."amerikkalaissyntyinen" viihdejournalismi ole sitä paitsi myös huomattavatn yksipuolista, tai vähemmänkin, koska siitä monesti puuttuu jopa älyllinen sisältökin?
En tällä halua esittää muuta, kuin että esim.median ja journalismin sisältöjä kannattaisi kyllä tutkia paljon enemmän, ja harrastaa medianlukutaitoa sitäkin enemmän. Kaikki ei mene niin yhtäläisesti saman kaavan mukaan kuin monesti halutaan ymmärtää, ja se koskee kyllä aivan kaikkia aikakausia, ennen ja nyt !
Voi luoja. Et voi puhua samana päivänä amerikkalaisesta ja neuvostojournalismista. Yhdysvalloissa oli käytännössä sananvapaus ja Vietnamin sodan kauhuja ja muita epäkohtia esiteltiin mediassa.
Kaikki muistavat napalmin polttaman tytön. Kuva julkaistiin amerikkalaisessa lehdessä. Vietnamin sodan vastainen kansainvälinen liike sai alkunsa amerikkalaisen median esittelemästä sodan kauheudesta. Neuvostoliitossa ei käytännössä voitu kritisoida oman maan johtajia eikö toimia.
Jos sekoitat toisiinsa Hollywood-viihteen ja journalismi, on kyse väärinymmärryksestä.
Jos sekoitat toisiinsa "amerikkalaisen sananvapauslain" ja "yksilön sananvapauslain (USA:ssa) olet itse täysin hakoteillä. USA:ssa ei ole olemassa sananvapauslakia, joka olisi säädetty yksilön tarpeisiin, ainoastaan hallinnollisiin tarpeisiin. Tosin perustuslaki USA:ssa kieltää sanavapauden kaiken rajoittamisen.
Nykyisen itänaapurin osalta : Siellä on kaiketi edelleen sananvapauslaki, mutta sitä vastaan voi nykyjohto säätää mitä erinäisimpiä lakeja.
Toisaalta monessakin Euroopan maassa on tänäkin päivänä lakeja, jotka estää esim.ainakin valtiopäämiehen vastuun teoistaan (=syytesuoja). Eikä kaikkien Euroopan maitten sananvapauslaki ole tänäkään päivänä yksiselitteinen, onpa Euroopassakin maita, joissa "sananvapauslakia" ei tunneta lainsäädännöllisessä mielessä lainkaan.
Ei siis pitäisi sortua yleistämään : Monessa maassa saa silti esittää asiajournalismilla tutkien epäkohtia, toisissa ne on korjannut epämääräinen ja sisällötön viihdevelli. Asiat ei ole yksinkertaistettuja, ja sen vuoksi niihin kannattaisi paljon enemmän tutkia ja perehtyä tarkemmin !
Nyt on sivusta kommentoitava kun olen Yhdysvaltain perustuslakia opiskellutkin:
tämä on ensimmäinen perustuslaillisista oikeuksista, eli ensimmäinen ns lisäys, joka estää kongressia säätämästä lakia, joka estää mielipiteen, ilmaisunvapauden, uskonnonvapauden ja vapaan lehdistön toimintaa, sekä säätää oikeushenkilön oikeudesta esittää lainmuutoksia, kokoontua osoittamaan mieltä tai hakea muutosta saamaansa hallinnolliseen päätökseen. Tämä lisäys on muuttumaton ja voimassa 1700-luvulta saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun nuori kirjoitti:
Parhaimpia asioita 70- (ja vielä) 80-luvullakin oli se, että maailma oli vielä turvallisesti ns. 'kaksinapainen'
Oli siis (poliittisesti ) itä ja oli länsi.
Terrorismia Euroopassa ja yleensä länsimaissa oli ihan minimaalinen määrä siihen verrattuna mitä sitä nykyisin on.
Työnsaanti oli paljon helpompaa kuin nykyisin ja työvoimatoimisto lähetti kotiin (saajan postilaatikkoon) työpaikkailmoituksen jos ei ollut mitään työtä omin toimin onnistunut löytämään.
Nykyinen ns. digimaailma taas on toki helpottanut siihen aikaan verrattuna monia asioita, mutta se on myös mahdollistanut valtavan määrän todella negatiivisia asioita,jotka ilman sitä (mitä suurimmalla todennäköisyydellä ) olisivat jääneet kokonaan tapahtumatta, syntymättä, tai edes kehittymättä sihen asteeseen minkä netti nykyisin mahdollistaa niille .
Teknisesti nykyään varustautunut byrokratia ja valta on lopullisesti saanut yliotteen ihmisistä ja pian koko ihmiskunnasta .
Kehityssuunta ei näytä hyvältä.
Kehitys Ei monessa suhteessa todellakaan näytä hyvältä. Nuoriso jengiytyy nykyään ihan ammattirikollistasoisesti, ja on jengitappeluita ja todella hurjia välienselvittelyitä. Ihan liikaa muista kulttuureista tulleita, jotka eivät pysty tänne sopeutumaan ja integroitumaan, vaan jengiytyvät myös omissa piireissään ja käyttävät väkivaltaa todella häikäilemättömästi. Koulurauha on nykykouluissa mennyttä.
Minä taas väitän, että kiusaaminen/kouluväkivalta oli raaempaa 70-80 luvuilla. Kyllä ne kovikset pyöritti silloin pahimmillaan hyvinkin koulunpihaa, toki oli tarkkikset ja reksin puhuttelut ja varmaan saatettiin erottaa (open muistan solvanneen, ellei peräti karjuneen näille, mutta mitä se hyödytti).
Kyllä kouluviihtyvyyteen on oikeasti panostettu ja lapsia kuunnellaan, heistä välitetään.
Minä en omassa koulussani mitään jengejä näe, jengikulttuurihan oli oikein normi menneinä vuosikymmeninä, röökiä kiskottiin ringissä jo alakoulusta. Ei tuollainen kovuuden ihailu lapsilla osu omaan silmään, toki heilä on nyt älykännykkänsä, jossa vaarat vaanii.
Suo siellä, vetelä täällä. Aina sitä toivoisin, että aikuiset eivät olisi mukavuudenhalussaan välinpitämättömiä. Nyt taitaa olla niin, että yksinäisiä lapsia on enemmän mutta taas, niitäkin on "aina" ollut. Pahimmillaan hyvinkin julmasti rääkättyjä.
Et näe, koska et katso. Tai sitten olet koulussa, jossa ei ole maahantulleita.
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhoidosta vielä sen verran, että silloin ei saanut missään työpaikassa olla pois esimiehen luvalla vaan jokaisesta päivästä piti saada todistus. Oli tosi kiva vääntäytyä lääkäriin migreenissä, vatsataudissa pidin palkattoman päivän, kun en ripuloivana ja oksentelevana ehtinyt kotona kunnolla edes vessaan.
Tietysti sai olla ilman todistusta esimiehen luvalla pois, jos sellaisen sai. Monissakin yrityksissä sai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
eri, mutta valaisen: kasvu luo uskoa. Se kun joka vuosi jokin olosuhde on parempi kuin edellisenä. Kerro mikä noin niin kuin nuorten vinkkelistä on 2020-2022 ollut paremmin kuin edeltävänä jaksona, niin minä kerron mikä kaikki on huonommin. Vuoteen 2015, saati 2007 en viitsi edes verrata..
Esimerkiksi se on paremmin nyt, että asuntojen arvo ei ole puolittunut muutamassa vuodessa kuten 90-luvulla kävi monen lama-ajan lapsen perheessä. Samaan aikaan korot nousi pilviin, ihmiset menetti työnsä ja jäi asuntolainoineen karmeaan tilanteeseen, kun myymälläkään ei päässyt kallista lainoista eroon.
Asuntojen arvo saisikin puolittua, niin nykypäivän nuoretkin pääsevät kiinni omistusasuntoon. Se on oikeasti järkyttävän vaikeaa nykyisin ja ihmiset ostavat ensiasuntonsa entistä vanhempina.
Kaksi työssäkäyvää kyllä saa pankista lainaa yksiön ostamiseen. Jos yksiö tuntuu liian pieneltä, niin sitten voi ostaa syrjemmältä pikkukaksion.
Ennen sitä asuntolainaa otettiin muutenkin vähemmän ja sitä pienemmästä omistusasunnosta voitiin sitten siirtyä myöhemmin isompaan omistusasuntoon. Esimerkiksi minun vanhempani hankkivat ensin 3h+k kerrostaloasunnon ja 11 vuotta myöhemmin he ostivat sitten 5h+k+s kaksikerroksisen rivitaloasunnon. Silloin he pystyivät hyödyntämään vanhan asunnon myynnistä saatuja tuloja uuden asunnon hankkimisessa eikä heidän tarvinnut rahoittaa sitä pelkällä lainarahalla.
Jupit. Musiikki. Tyyli. Muuten voisinkin kaivata 80 -luvulle mutta noista asioista silloin en koskaan ole pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Uskomatonta, että tällainen soopa kerää yläpeukkua. Puhe oli median vapaudesta, ei siitä, onko jollain johtajalla syytesuoja, joka on täysin eri asia.
Tämänkin kommenttisi voisi ymmärtää vaikkapa näin : Itänaapurissa on pitkäaikainen hallitsija, joka on hankkinyt lainsäädännöllisen syytesuojan itselleen. Kutsukaamme nyt häntä vaikkapa "Vladimiriksi". Tällöin siis mielestäsi ei ole merkitystä siihen, että hänen syytesuojansa voisi estää toimittajia toimimasta siellä, niinkö?!!
Olen kyllä itse aika paljon toista mieltä, eli että minkä tahansa eliitin syytesuoja (ottaen huomioon, että sillä suojataan myöskin "lähipiiri), vähentää huomattavasti median vapautta, tapahtui se sitten missä tahansa. Ja sitähän on tapahtunut monesti ja useina vuosikymmeninä (ei siis pelkästään esim."tänä vuonna"), mm.maissa joissa käyty sotaa "kolmansien maitten" kesken yms.yms. ... Jopa sotasensuurista voidaan puhua, mutta ne (monissakin maissa) yhdistyneet myös monesti suurin talouskysymyksiin tms. ...
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
En ole samaa mieltä. Varsinkin 70 ja 80-luvulla oli kokoajan painetta ja pelkoa ydinsodasta. Eri levelillä kun mitä tänään.
Elin 70- ja 80-luvulla enkä muista mitään painetta ja pelkoa. Ydinsodan uhka muka oli, mutta eipä sitä tavallisessa arjessa ajatellut. Ja sitten tuli Reagan, joka lämmitti suhteet Neuvostoliittoon. Kaikki olikin yhtä äkkiä ihan hyvin, ja Neuvostoliitossa aloitettiinkin pian glasnost ja perestroika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No harmittiko nuo asiat kovasti silloin 70-luvulla? Esim. 2 tv-kanavaa? Osasitteko kaivata silloin älypuhelimiä ja netflixiä?
Haaveilin lapsena kavereiden kanssa, joskus 1970-luvun lopulla kun oltiin teinejä ja nauhoitettiin radiosta musiikkia, että olisipa mahdollista nauhoittaa myös tv-ohjelmia.
Muistan kuusikymmentäluvulla lapsena haaveilleni kavereitten kanssa tietokoneesta.
Sellaisesta, josta saisi kaikkiin kysymyksiin vastauksen paperille. Nyt olen hyvin iloinen googlesta ja kyselenkin siltä ihan vaikka mitä vain.
Muutaman vuoden kuluttua tuli reikäkortit.
Ainahan sitä voi ostaa 70-luvun Mossen, lakata syömästä kebua, jättää 90% ruokakaupan tarjonnasta ostamatta, katsoa Ylen kanavia 20-tuumaisesta putkitelkkarista jne. Internet-yhteyden voi jättää hankkimatta ja matkapuhelimen voi heittää roskiin. Lankapuhelimen saa edelleen. Jos olet menossa kaverille, voit heittää sen ikkunaan pikkukiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Alkujärkytyksen jälkeen pärjäisi paremmin. 24/7 viihteessä rypeminen ei ole terveellistä.
Edelleen, kukaan ei pakota sua olemaan nokka kiinni kännykässä 24/7.
Ei se riitä että itse toimisi noin, kun ympäristö ei tee niin. Eikä se tv ole lähellekään se ainoa ero. Kokonaisuus ratkaisee. Jos koko yhteiskunta palaisi 80-luvulle, olisi oikeasti elämä ihanaa. Nuoretkin tekisivät muuta kuin istuisivat yksin omissa lokeroissaan nenä kiinni ruudussa. Nuoruus 80-luvulla oli sitä, että luettiin suosikkia ja sinäminää koulun jälkeen, tavattiin kavereita, tai kirjoiteltiin pitkiä kirjeitä kirjekavereille ympäri maailman. Esimerkiksi. Viikonloppuisin käytiin nuorisotalon discoissa, joka oli ihan parasta, kun sinne tuli kaikki. Ihmiset oli aktiivisempia, ei niin tylsistyneitä ja masentuneita kuin nykyään. Nykytrendi on se, että mikään ei tunnu miltään.
Älä puhu meidän muiden puolesta. Olisiko mahdollista, että olet jossain määrin masentunut?
En ole masentunut, enkä viittaa tuolla itseeni, vaan nyky yhteiskuntaan laajasti. Ihmiset hakevat yhä suurempia kokemuksia tunteakseen jotain. Perusarki ei riitä tekemään ihmisiä onnelliseksi. Mielenterveyspalveluille kysyntä on niin kovaa, ettei siihen pystytä mitenkään vastaamaan, ja nuoret eristäytyy omiin oloihinsa. Lapset ovat yksinäisiä, eivät opi kunnolla puhumaankaan ja oireilevat häiriökäytöksellä kun eivät saa tarvitsemaansa huomiota koska vanhemmat vaan tuijottavat puhelintaan.
Tekikö 80-luvulla perusarki ihmiset onnellisiksi? Jos teki, miksi itsemurhia oli paljon enemmän kuin nykyään? Mihin perustuu väite, että ennen riitti perusarki? 80-lukua leimasi kulutusjuhlan ja ns. juppikulttuurin ihannointi.
Kyllä, oman kokemukseni mukaan ainakin omissa piireissäni ihmiset olivat tasapainoisia ja tyytyväisiä ilman ihmeempiä ulkopuolisia virikkeitä, harrastuksia tai matkoja. Oltiin sosiaalisempia, ja kyläiltiin paljon tuttavien ja sukulaisten kesken. Lapsuus ja nuoruus oli vapaampaa, mutta ei heitteellejättöä, vaan hyvällä tavalla vapaampaa ja hyväksyvämpää. Ei asetettu kohtuuttomia paineita, vaan jokainen taplasi tyylillään ja löysi paikkansa elämässä. Ihmisten kanssa oltiin luontevasti vuorovaikutuksessa, kun ei ollut muuta mahdollisuutta kuin avata suu ja puhua, joko kasvotusten tai puhelimessa. Ja kun oli tosiaan vaan ne kaksi tv kanavaa, eikä mitään nettiä, ihmiset aktivoituivat muihin tekemisiin ja aitoihin kontakteihin. Eikä tarvinnut kantaa koko maailman murheita. Maailma oli etäämmällä kun ei ollut mahdollista aina reaaliajassa saada yksityiskohtaista tietoa koko maailman ongelmista. Sai rauhassa keskittyä omaan pieneen elämäänsä, ja vain muutaman mediakanavan kautta sai tärkeimmät uutiset maailmalta. Tuohon väittämään että silloin olisi tehty enemmän itsemurhia, en osaa ottaa kantaa. Onko se edes totta? Jos on, niin olen yllättynyt, koska todellakin oma kokemukseni on niin päinvastainen. Varmasti kaikkina aikoina on ollut myös huonosti voivia ihmisiä ja mielenterveysongelmia, mutta kyllä ne minun nähdäkseni ovat nykyään huipussaan ihan mihin aikaan tahansa verrattuna.
Tämä on niin liikuttavaa. Muistella omaa ihanaa nuoruuttaan js olla varma, että kaikki oli paremmin.
Ei tarvi vaivata päätään faktoilla.
No onko ne fakta oikeasti faktoja? Vai onko niin että ne jotka eivät tuota aikaa ole eläneet, eivät oikeasti käsitä eroa? Oliko oikeasti tuolloin itsemurhalukemat korkeampia, kuten tuossa yhdessä kommentissa väitetään? Vai onko se vaan kirjoittajan oma olettamus? En minä ainakaan muista että 80-luvulla olisi ollut lasten ja nuorten pahoinvointi niin tapetilla kuin nykyään. Tänä päivänä on ihan arkea, että jopa alakouluihin joudutaan soittamaan poliisit hätiin kun lapset saavat niin silmittömiä raivareita. En muista että kertaakaan omana kouluaikana olisi tuollaista tapahtunut.
Oletko kuullut, että faktoja voi perustella tutkitulla tiedolla? Itsemurhien määrästä on Suomessa tarkat tilastot, joista 80-luvun itsemurhien korkea määrä voidaan todeta.
Niin, no. Vasta 90-luvulla ne räjähtivät käsiin kun valtio pelastettiin yrittäjien selkänahalla.
On muuten sama meininki nyt. Työviikko on taas alkanut kuoleman hiljaisena. Ei hyvältä näytä.
Vuonna 2020 itsemurhia tehtiin 717, mikä on 29 vähemmän kuin vuonna 2019. Itsemurhien määrä on laskenut suhteellisen tasaisesti vuodesta 1990, jolloin Suomessa tehtiin yli 1500 itsemurhaa. Itsemurhien määrässä oli pientä kasvua vuosina 20162017, jonka jälkeen itsemurhien määrä on taas vähentynyt.
Mitenkähän huumekuolemat tilastoidaan? Onnettomuuksiksi vai itsemurhiksi?
Huumeiden käyttö on ainakin noista vertailuajoista lisääntynyt, paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Alkujärkytyksen jälkeen pärjäisi paremmin. 24/7 viihteessä rypeminen ei ole terveellistä.
Edelleen, kukaan ei pakota sua olemaan nokka kiinni kännykässä 24/7.
Ei se riitä että itse toimisi noin, kun ympäristö ei tee niin. Eikä se tv ole lähellekään se ainoa ero. Kokonaisuus ratkaisee. Jos koko yhteiskunta palaisi 80-luvulle, olisi oikeasti elämä ihanaa. Nuoretkin tekisivät muuta kuin istuisivat yksin omissa lokeroissaan nenä kiinni ruudussa. Nuoruus 80-luvulla oli sitä, että luettiin suosikkia ja sinäminää koulun jälkeen, tavattiin kavereita, tai kirjoiteltiin pitkiä kirjeitä kirjekavereille ympäri maailman. Esimerkiksi. Viikonloppuisin käytiin nuorisotalon discoissa, joka oli ihan parasta, kun sinne tuli kaikki. Ihmiset oli aktiivisempia, ei niin tylsistyneitä ja masentuneita kuin nykyään. Nykytrendi on se, että mikään ei tunnu miltään.
Älä puhu meidän muiden puolesta. Olisiko mahdollista, että olet jossain määrin masentunut?
En ole masentunut, enkä viittaa tuolla itseeni, vaan nyky yhteiskuntaan laajasti. Ihmiset hakevat yhä suurempia kokemuksia tunteakseen jotain. Perusarki ei riitä tekemään ihmisiä onnelliseksi. Mielenterveyspalveluille kysyntä on niin kovaa, ettei siihen pystytä mitenkään vastaamaan, ja nuoret eristäytyy omiin oloihinsa. Lapset ovat yksinäisiä, eivät opi kunnolla puhumaankaan ja oireilevat häiriökäytöksellä kun eivät saa tarvitsemaansa huomiota koska vanhemmat vaan tuijottavat puhelintaan.
Tekikö 80-luvulla perusarki ihmiset onnellisiksi? Jos teki, miksi itsemurhia oli paljon enemmän kuin nykyään? Mihin perustuu väite, että ennen riitti perusarki? 80-lukua leimasi kulutusjuhlan ja ns. juppikulttuurin ihannointi.
Kyllä, oman kokemukseni mukaan ainakin omissa piireissäni ihmiset olivat tasapainoisia ja tyytyväisiä ilman ihmeempiä ulkopuolisia virikkeitä, harrastuksia tai matkoja. Oltiin sosiaalisempia, ja kyläiltiin paljon tuttavien ja sukulaisten kesken. Lapsuus ja nuoruus oli vapaampaa, mutta ei heitteellejättöä, vaan hyvällä tavalla vapaampaa ja hyväksyvämpää. Ei asetettu kohtuuttomia paineita, vaan jokainen taplasi tyylillään ja löysi paikkansa elämässä. Ihmisten kanssa oltiin luontevasti vuorovaikutuksessa, kun ei ollut muuta mahdollisuutta kuin avata suu ja puhua, joko kasvotusten tai puhelimessa. Ja kun oli tosiaan vaan ne kaksi tv kanavaa, eikä mitään nettiä, ihmiset aktivoituivat muihin tekemisiin ja aitoihin kontakteihin. Eikä tarvinnut kantaa koko maailman murheita. Maailma oli etäämmällä kun ei ollut mahdollista aina reaaliajassa saada yksityiskohtaista tietoa koko maailman ongelmista. Sai rauhassa keskittyä omaan pieneen elämäänsä, ja vain muutaman mediakanavan kautta sai tärkeimmät uutiset maailmalta. Tuohon väittämään että silloin olisi tehty enemmän itsemurhia, en osaa ottaa kantaa. Onko se edes totta? Jos on, niin olen yllättynyt, koska todellakin oma kokemukseni on niin päinvastainen. Varmasti kaikkina aikoina on ollut myös huonosti voivia ihmisiä ja mielenterveysongelmia, mutta kyllä ne minun nähdäkseni ovat nykyään huipussaan ihan mihin aikaan tahansa verrattuna.
Tämä on niin liikuttavaa. Muistella omaa ihanaa nuoruuttaan js olla varma, että kaikki oli paremmin.
Ei tarvi vaivata päätään faktoilla.
No onko ne fakta oikeasti faktoja? Vai onko niin että ne jotka eivät tuota aikaa ole eläneet, eivät oikeasti käsitä eroa? Oliko oikeasti tuolloin itsemurhalukemat korkeampia, kuten tuossa yhdessä kommentissa väitetään? Vai onko se vaan kirjoittajan oma olettamus? En minä ainakaan muista että 80-luvulla olisi ollut lasten ja nuorten pahoinvointi niin tapetilla kuin nykyään. Tänä päivänä on ihan arkea, että jopa alakouluihin joudutaan soittamaan poliisit hätiin kun lapset saavat niin silmittömiä raivareita. En muista että kertaakaan omana kouluaikana olisi tuollaista tapahtunut.
Oletko kuullut, että faktoja voi perustella tutkitulla tiedolla? Itsemurhien määrästä on Suomessa tarkat tilastot, joista 80-luvun itsemurhien korkea määrä voidaan todeta.
Niin, no. Vasta 90-luvulla ne räjähtivät käsiin kun valtio pelastettiin yrittäjien selkänahalla.
On muuten sama meininki nyt. Työviikko on taas alkanut kuoleman hiljaisena. Ei hyvältä näytä.
Vuonna 2020 itsemurhia tehtiin 717, mikä on 29 vähemmän kuin vuonna 2019. Itsemurhien määrä on laskenut suhteellisen tasaisesti vuodesta 1990, jolloin Suomessa tehtiin yli 1500 itsemurhaa. Itsemurhien määrässä oli pientä kasvua vuosina 20162017, jonka jälkeen itsemurhien määrä on taas vähentynyt.
Mitenkähän huumekuolemat tilastoidaan? Onnettomuuksiksi vai itsemurhiksi?
Huumeiden käyttö on ainakin noista vertailuajoista lisääntynyt, paljon.
toinen mitä voisi tietty verrata on ikäluokkien koot ja eri ikäisten suhteellinen osuus suisiidin tehneistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luku oli ensimmäinen urbaani vuosikymmen, tai "urbaani". Tuli uusia asioita kuten solariumit, aerobic, karmeat vaatteet ja karmeat värit. Musa huononi, sovitukset yksinkertaistuivat, taustasoitinten määrä väheni jne.
70-luku oli vielä maanläheinen ja rento verrattuna 80-lukuun, johon sisältyy paljon näyttämisen halua, elintasokilpailua jne. Ankeaa aikaa!
Niin siis 70-luvun sammakonvihreän ja ripulinruskean tilalle tuli mintunvihreä, lila, neonkeltainen, sähkönsininen. Jokaiselle jotain.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
70-luvulla oli energiakriisi ja hyvä, että uskalsi valoja polttaa. Maalla asuvilla oli melkein kaikilla vielä ukovessat ja pihasaunat, ei suihkuja.
Elämä oli aika pelottavaa NL vieressä ja kylmä sota oli aina läsnä. Muistan kuinka näin asiasta lapsena painajaisia.
Puhelin oli se seinässä kiinni oleva puhelin ja se tietenkin olkkarissa tai keittiössä ja kaikki kuuli mitä puhuit.
Ei mitään yksityisyyttä. Jos et ollut kotona ja olisit tarvinnut puhelinta, löytyi kylältä ehkä puhelinkoppi josta saatoit soittaa, jos sinulla oli kolikoita.
Ja sairaanhoito sitten. Muistan, kun setäni sairastui sepelvaltimotautiin ja olisi tarvinnut ohitusleikkauksen, mutta hänelle ei sitä tehty yleisin varoin, vaan se piti maksaa itse, koska oli jo ohittanut tietyn iän. En muista oliko tuo maaginen ikä 50v vai 60v.
Ja enoni kuoli aivokasvaimeen, joka tänäpäivänä olisi osattu hoitaa, mutta ei vielä silloin.
Syöpädiagnoosi oli muutenkin lähes varma kuolema, jota se ei tänäpäivänä enää ole.
Ja vaikka aika kultaa muistot, niin silti sanon, että nykyään on kaikki paremmin, kuin ennen.
Ainoastaan se, että vanhemmat oli ennen elossa ja nyt kuolleet, tekee tästä ajasta huonomman.
Muuten en kyllä kaipaa niiltä vanhoilta ajoilta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonne tai ei, aloittaja on oivaltanut jotakin tärkeää: digiaika rappeuttaa. Toisessa ketjussa joku haaveili elämästä ilman älykännykkää.
Entä onko täällä joku, joka ei viime aikoina olisi edes vähän toivonut elämän olevan kuin silloin ennen? Ennen, aikaan ennen koronaa ja Euroopan nykyistä tilannetta.
Mihin aikaan sitten olisi hyvä palata? Jos olisi nykyinen tieto tulevasta, 70- ja 80-luku olisi tarpeeksi kaukana menneessä, jotta rauhallista aikaa riittäisi, mutta olisi jo tarvittava teknologia olemassa, sisävessat, suihkut, jääkaapit, televisiot. Matkustelu olis kallista, mutta mahdollista ja tuntuisi vielä erityiseltä, kun jokaiselta ostarilla ei saisi samoja tuotteita eikä kaikkea voisi nopeammin ja helpommin nähdä netistä.
On. Silloin elänyt ei yhtään kaipaa sitä yhteiskuntaa takaisin.
Puhu vain omasta puolestasi. Minä elin silloin ja todellakin kaipaan sitä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Pascan marjat. Siihen aikaan kahvipaketti ei maksanut jauhelihan hintaa, paprikoita pystyi ostamaan ihan talvellakin ilman että niistä piti maksaa pientä omaisuutta, mm täytetyt paprikat olivat suosiossa.
En muista että yksikään tuntemani perhe olisi ollut "köyhä" mitä taasen nykyään näkee yhä enemmän jopa keskiluokassa. Myöskin tuet olivat suurempia ja niitä sai hakea useampaan asiaan(siis suomalaisten tuet)
Typerää verrata uuden modernin tekniikan korkeaa hintaa(siihen aikaan) johonkin peruselämän asioihin.
Olet varmaankin 70-luvun loppupuolella syntynyt? Vielä 80-luvun alussakin oli nimittäin erittäin harvinaista, että paprikoita olisi ylipäänsä ollut myynnissä ympärivuotisesti. Tuolloin kauppojen heviosastot oli sanalla sanoen todella ankeita verrattuna nykypäivään, perunaa, porkkanoita, sipulia ja lanttua sai, mutta muuten oli vahvasti sesongin mukaan tarjonta. Hedelmiä ostettiin tölkeissä todella paljon, esim. ananasta, persikkaa, päärynää jne.
Sekä jauheliha että kahvi olivat 40 vuotta sitten kalliimpia verrattuna keskimääräiseen ansiotasoon kuin nykyään.
Muistan 70-luvulla syöneeni mehukkaimpia persikoita, mitä olen ikinä saanut. Ihan kaupasta ostettuja. Appelsiinit ja banaanit oli ihan tavallisia ainakin meillä kotona, eikä oltu erityisen varakkaita. Vesimelonia meille ostettiin useinkin 80-luvulla, että ei se nyt ihan noin ankeaa ollut kuin kuvailet.
Ylen Elävässä arkistossa on muuten ohjelmia 50-luvun Helsingistä. Kuvataan katunäkymää, toreja, ravintoloita, mainoksia ja ravintoloiden ruokalistoja. Kaikenlaisia herkkuja on silloinkin ollut, hummereita ja rapuja. Ei sodanjälkeinen aika mitään muinaissuomalaista kyläelämää nauriineen ole ollut. Jotenkin muistamme asioita väärin, ja toisaalta yleistämme kurjuuden, jos olemme sen itse kokeneet. Maaseudulla varmasti olikin niukempaa, ja muitakin alueellisia eroja on saattanut olla.
Toisaalta kulinarismiakin oli paikoissa, joissa nykyään saa vain keskus-Avecran muoviin pakattuja kuivia eineitä, nimittäin junissa. Esimerkiksi Savossa kun juna pysähtyi asemilla (ja pojat, siihen aikaan asemia oli ja niillä pysähdyttiin), karjalaismummut tulivat junaan myymään höyryävän lämpimiä karjalanpiirakoitaan. Nykyäänhän tuo olisi kiellettyä monenkin eri säännöksen nojalla, mutta silloin matkalaiset saivat nauttia aidosti paikallisista herkuista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä koko viesti.
Muuten olisin samaa mieltä kanssasi mutta se on ihan totta että te vanhat saitte paremmat ajat missä elää. Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. Hinnat oli oikeasti halvempia. Ihmisten stressitaso oli alempana, ei koronaa, ei Putinia...
Myönnä pois, et todellakaan olisi halunnut syntyä 2000-luvulla.
Niin ja mitä tohon työnsaantiin tulee, olen pitkään hakenut töitä säännöllisesti enkä saa ainuttakaan paikkaa. Joka duuniin on kymmeniä hakijoita ja erottuminen on mahdotonta jos on huonomman pään hakija. Toivoisin todella että vanhukset eivät huutelisi "mene töihin" kun nykypäivänä töihin ei mennä vaan työpaikka pitää ansaita kovalla työllä, yleensä tekemällä firmalle ensin ilmaiseksi töitä.
Mä viihdyin 80-luvulla. Ja kyllä, voisin hyvin elää siellä loppuikäni.
Jos viihtyisit paremmin 80-luvulla, et hakeutuisi nettiin vapaa-aikana vaan olisit ihan muissa puuhissa.
Ai niinku kenen kanssa? Kun kaikki muut on nykyään netissä. Ei se että haluaa elää 80-luvulla, tarkoita että haluaa tehdä sitä yksin.
Kun teitä näyttää olevan enemmänkin, niin miksi ette perustaisi "80-luvun yhteisöä", sellaista porukkaa, joka elää 80-luvun tyyliin. Laitatte ilmoituksen lehteen ja kauppojen ilmoitustauluille ja kirjastoihin ja ilmoitatte, missä on ensimmäinen tapaaminen ja mihin aikaan. Helpointa aloittaa yhdestä isosta kaupungista ja laajentaa sitten muualle. Jos joku ei pääse ensimmäiseen tapaamiseen, niin voi soittaa ilmoituksessa annettuun numeroon. Sen jälkeen pidätte yhteyttä soittamalla ja kirjepostilla, järjestelette tapaamisia ja yhdessä rakennatte elämästänne mahdollisimman 80-lukulaisen.
Muistakaa myös lähettää lomamatkalta postikortti työkavereille, jota voi katsella työpaikan kahvihuoneessa. Aitoa 80-lukua.
1980-luvulla valokuvia otettiin filmikameralla, jossa oli esimerkiksi 24 tai 36 kuvan filmirulla. Tavallisesti valokuvien ottaminen keskittyi erityisiin tapahtumiin kuten syntymäpäiviin ja ulkomaanmatkoihin. Kuvien onnistumisesta ei voinut olla varma ennen kuin filminegatiiveista oli kehitetty valokuvia valokuvaliikkeessä. Sen vuoksi vanhoissa valokuvissa voi olla niitä silmät kiinni ja suu auki kuvia etenkin ryhmäkuvissa.
Sen jälkeen kun digikamerat tulivat ei sitten enää tarvinnut säästellä filmin kanssa ja samasta kohteesta oli helppo ottaa 5 kuvaa, jotta voisi olla varma onnistuneesta valokuvasta. Digikameralla myös liikkuvan kuvan ottaminen äänen kanssa on huomattavan helppoa kaitafilmikameraan verrattuna. Se lopputuloskin on nopeasti tarkistettavissa.
Muuten, jos teillä on vanhoja filminegatiiveja tallessa, kannattaisi käydä ne läpi jonkin halvan negatiiviskannerin kanssa. Ainakin minä löysin kuvia, joita filmikehittämö oli jättänyt tekemättä kuviksi, kun olivat jollain lailla epäonnistuneita, mutta kuitenkin niissä näkyi edes jotain sellaista, joka oli jo unohtunut :) Mukavia yllätysnäkymiä vanhoilta hyviltä ajoilta.
Joo ei kiitos. Tuntuu että nämä "digitalisaatiosta" marmattavat kestäisivät noin kaksi kuukautta kasarilla kunnes tulisi ikävä verkkopankkia, digitaalista verokorttia, verkkokauppoja ja kaikkea muita verkkopalveluita. Kyllä v-tuttaisi seisoa aina pankin jonossa jos tahtoisi tallettaa rahaa tai maksaa laskuja saatikka lähetellä paperikirjeitä sinne sun tänne virastoon sen sijaan että hoitaisi hommat netissä kotisohvalta. Ei myöskään ole ikävä sitä että esimerkiksi avioliiton sisäistä raiskausta ei katsottu raiskaukseksi, avioon mennessä oli pakko ottaa miehen sukunimi, lähestymiskieltoa ei ollut olemassakaan, naisia ei saanut vihkiä papeiksi, lapsia sai hakata ja homoseksuaalisuuttakin pidettiin edelleen mielisairautena.
Vierailija kirjoitti:
Ei tästä nyt tarvi niin kauas mennä.
Noin 20 vuotta sitten monet kusetettiin ostamaan kuvaputkitelkkari, joka jo 32-tuumaisena painoi 60 kiloa ja maksoi 1000€. Oli niitä kalliimpiakin.
Ja ihan turhaa ostamista ja maksamista. Siitä muutama vuosi, niin tuli ohuet ja kevyet taulutelkkarit. Vaan mistäpä tätä silloin 20 v sitten osasi tavallinen kuluttaja ennustaa.
Silloin 2000-luvun alussa kuukausipalkat olivat monta sataa pienempiä kuin tänään, ja silloin pulititettiin yhdestä ainoasta 32-tuuman töllöttimestä vähintään se tuhat euroa. Muutossa hirveä painajainen.
Nyt semmosta 32-tuumaista televisiota saa reilusti alle kahteen sataan, eli noin 800€ halvemmalla kuin 20 vuotta sitten ja kuukausiansio noussut suunnilleen saman verran. Eri asia on, kuinka monelle riittää telkkariksi 32-tuumainen. No, köyhille. Tänä päivänä uuden telkkarin osto ei ole enää niin rahasta kiinni kuin 20 vuotta sitten. Toki telkkarista saa yhä pulittaa ja tehdä pitkää osarikauppaa jos haluaa ja pitää saada himaan sitä ns. "parempaa Seppälää".
Pitkä teksti mutta hyvin vähän asiaa.
Kyllä tässä keskustelussa on jo monesti todettu se, että monet ennen NS. Luksustuotteena pidettyjen tavaroiden hinnat etc tulleet roimasti alas, mutta sitten taas peruselämisen kulut, asunnot etc on nousseet roimasti verrattuna palkkoihin.
Ihan vain lyhyen otannan vertailuna minulla nousi palkka 2015-2019 välillä 2510-->2640€/kk. Samaan aikaan kuitenkin vuokrani nousi 620€--> 740€. Vuokra siis yksistään nousi saman verran kuin palkkani. Tähän kun lisätään bensan hinnan nousu, ruoan hinnan nousu yms kaiken muun peruselämisen hinta on tullut ylös kuukausitasolla satasia niin siinä ei paljoa tunnu se jos telkkarin hinta on tullut 300-800€ alaspäin (uuden telkkarin hankin kun edellinen menee rikki tms eli 5-10v välein).
Vierailija kirjoitti:
Ainahan sitä voi ostaa 70-luvun Mossen, lakata syömästä kebua, jättää 90% ruokakaupan tarjonnasta ostamatta, katsoa Ylen kanavia 20-tuumaisesta putkitelkkarista jne. Internet-yhteyden voi jättää hankkimatta ja matkapuhelimen voi heittää roskiin. Lankapuhelimen saa edelleen. Jos olet menossa kaverille, voit heittää sen ikkunaan pikkukiviä.
No näitä neuvoja on tässä ketjussa jo aika paljon annettukin.
Suomi ei voi olla mikään orpo piru pohjoisessa irrallaan muusta maailmasta. Ajattelepa miten surkea tilanne täällä olisi ollut mikäli persut olisivat saaneet tahtonsa läpi ja Suomi ei olisi ollut EU:n jäsenmaa Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Putinin ansiosta Suomi sai vauhtia Nato-jäsenyyteenkin ja maamme lakkaa olemasta jollain epämääräisellä harmaalla alueella idän ja lännen välissä. EU:ssa asioista neuvotellaan eikä sieltä Brysselistä tule vain yksipuolisia määräyksiä.