Lue keskustelun säännöt.
"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
17.10.2022 |
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä koko viesti.
Muuten olisin samaa mieltä kanssasi mutta se on ihan totta että te vanhat saitte paremmat ajat missä elää. Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. Hinnat oli oikeasti halvempia. Ihmisten stressitaso oli alempana, ei koronaa, ei Putinia...
Myönnä pois, et todellakaan olisi halunnut syntyä 2000-luvulla.
Niin ja mitä tohon työnsaantiin tulee, olen pitkään hakenut töitä säännöllisesti enkä saa ainuttakaan paikkaa. Joka duuniin on kymmeniä hakijoita ja erottuminen on mahdotonta jos on huonomman pään hakija. Toivoisin todella että vanhukset eivät huutelisi "mene töihin" kun nykypäivänä töihin ei mennä vaan työpaikka pitää ansaita kovalla työllä, yleensä tekemällä firmalle ensin ilmaiseksi töitä.
Mä viihdyin 80-luvulla. Ja kyllä, voisin hyvin elää siellä loppuikäni.
Jos viihtyisit paremmin 80-luvulla, et hakeutuisi nettiin vapaa-aikana vaan olisit ihan muissa puuhissa.
Ai niinku kenen kanssa? Kun kaikki muut on nykyään netissä. Ei se että haluaa elää 80-luvulla, tarkoita että haluaa tehdä sitä yksin.
Kun teitä näyttää olevan enemmänkin, niin miksi ette perustaisi "80-luvun yhteisöä", sellaista porukkaa, joka elää 80-luvun tyyliin. Laitatte ilmoituksen lehteen ja kauppojen ilmoitustauluille ja kirjastoihin ja ilmoitatte, missä on ensimmäinen tapaaminen ja mihin aikaan. Helpointa aloittaa yhdestä isosta kaupungista ja laajentaa sitten muualle. Jos joku ei pääse ensimmäiseen tapaamiseen, niin voi soittaa ilmoituksessa annettuun numeroon. Sen jälkeen pidätte yhteyttä soittamalla ja kirjepostilla, järjestelette tapaamisia ja yhdessä rakennatte elämästänne mahdollisimman 80-lukulaisen.
Muistakaa myös lähettää lomamatkalta postikortti työkavereille, jota voi katsella työpaikan kahvihuoneessa. Aitoa 80-lukua.
1980-luvulla valokuvia otettiin filmikameralla, jossa oli esimerkiksi 24 tai 36 kuvan filmirulla. Tavallisesti valokuvien ottaminen keskittyi erityisiin tapahtumiin kuten syntymäpäiviin ja ulkomaanmatkoihin. Kuvien onnistumisesta ei voinut olla varma ennen kuin filminegatiiveista oli kehitetty valokuvia valokuvaliikkeessä. Sen vuoksi vanhoissa valokuvissa voi olla niitä silmät kiinni ja suu auki kuvia etenkin ryhmäkuvissa.
Sen jälkeen kun digikamerat tulivat ei sitten enää tarvinnut säästellä filmin kanssa ja samasta kohteesta oli helppo ottaa 5 kuvaa, jotta voisi olla varma onnistuneesta valokuvasta. Digikameralla myös liikkuvan kuvan ottaminen äänen kanssa on huomattavan helppoa kaitafilmikameraan verrattuna. Se lopputuloskin on nopeasti tarkistettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Alkujärkytyksen jälkeen pärjäisi paremmin. 24/7 viihteessä rypeminen ei ole terveellistä.
Edelleen, kukaan ei pakota sua olemaan nokka kiinni kännykässä 24/7.
Ei varmasti, mutta monilla digijutuilla on riippuvuutta aiheuttava vaikutus, vaikkei kukaan pakottaisikaan niihin. Sosiaalinen paine voi toki osaltaan saada liittymään. Ensin ei halua jäädä ulkopuoliseksi, ja myöhemmin on koukussa?
Vierailija kirjoitti:
70-luvun nuori kirjoitti:
Parhaimpia asioita 70- (ja vielä) 80-luvullakin oli se, että maailma oli vielä turvallisesti ns. 'kaksinapainen'
Oli siis (poliittisesti ) itä ja oli länsi.
Terrorismia Euroopassa ja yleensä länsimaissa oli ihan minimaalinen määrä siihen verrattuna mitä sitä nykyisin on.
Työnsaanti oli paljon helpompaa kuin nykyisin ja työvoimatoimisto lähetti kotiin (saajan postilaatikkoon) työpaikkailmoituksen jos ei ollut mitään työtä omin toimin onnistunut löytämään.
Nykyinen ns. digimaailma taas on toki helpottanut siihen aikaan verrattuna monia asioita, mutta se on myös mahdollistanut valtavan määrän todella negatiivisia asioita,jotka ilman sitä (mitä suurimmalla todennäköisyydellä ) olisivat jääneet kokonaan tapahtumatta, syntymättä, tai edes kehittymättä sihen asteeseen minkä netti nykyisin mahdollistaa niille .
Teknisesti nykyään varustautunut byrokratia ja valta on lopullisesti saanut yliotteen ihmisistä ja pian koko ihmiskunnasta .
Kehityssuunta ei näytä hyvältä.
Kehitys Ei monessa suhteessa todellakaan näytä hyvältä. Nuoriso jengiytyy nykyään ihan ammattirikollistasoisesti, ja on jengitappeluita ja todella hurjia välienselvittelyitä. Ihan liikaa muista kulttuureista tulleita, jotka eivät pysty tänne sopeutumaan ja integroitumaan, vaan jengiytyvät myös omissa piireissään ja käyttävät väkivaltaa todella häikäilemättömästi. Koulurauha on nykykouluissa mennyttä.
Minä taas väitän, että kiusaaminen/kouluväkivalta oli raaempaa 70-80 luvuilla. Kyllä ne kovikset pyöritti silloin pahimmillaan hyvinkin koulunpihaa, toki oli tarkkikset ja reksin puhuttelut ja varmaan saatettiin erottaa (open muistan solvanneen, ellei peräti karjuneen näille, mutta mitä se hyödytti).
Kyllä kouluviihtyvyyteen on oikeasti panostettu ja lapsia kuunnellaan, heistä välitetään.
Minä en omassa koulussani mitään jengejä näe, jengikulttuurihan oli oikein normi menneinä vuosikymmeninä, röökiä kiskottiin ringissä jo alakoulusta. Ei tuollainen kovuuden ihailu lapsilla osu omaan silmään, toki heilä on nyt älykännykkänsä, jossa vaarat vaanii.
Suo siellä, vetelä täällä. Aina sitä toivoisin, että aikuiset eivät olisi mukavuudenhalussaan välinpitämättömiä. Nyt taitaa olla niin, että yksinäisiä lapsia on enemmän mutta taas, niitäkin on "aina" ollut. Pahimmillaan hyvinkin julmasti rääkättyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä koko viesti.
Muuten olisin samaa mieltä kanssasi mutta se on ihan totta että te vanhat saitte paremmat ajat missä elää. Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. Hinnat oli oikeasti halvempia. Ihmisten stressitaso oli alempana, ei koronaa, ei Putinia...
Myönnä pois, et todellakaan olisi halunnut syntyä 2000-luvulla.
Niin ja mitä tohon työnsaantiin tulee, olen pitkään hakenut töitä säännöllisesti enkä saa ainuttakaan paikkaa. Joka duuniin on kymmeniä hakijoita ja erottuminen on mahdotonta jos on huonomman pään hakija. Toivoisin todella että vanhukset eivät huutelisi "mene töihin" kun nykypäivänä töihin ei mennä vaan työpaikka pitää ansaita kovalla työllä, yleensä tekemällä firmalle ensin ilmaiseksi töitä.
Mä viihdyin 80-luvulla. Ja kyllä, voisin hyvin elää siellä loppuikäni.
Jos viihtyisit paremmin 80-luvulla, et hakeutuisi nettiin vapaa-aikana vaan olisit ihan muissa puuhissa.
Ai niinku kenen kanssa? Kun kaikki muut on nykyään netissä. Ei se että haluaa elää 80-luvulla, tarkoita että haluaa tehdä sitä yksin.
Kun teitä näyttää olevan enemmänkin, niin miksi ette perustaisi "80-luvun yhteisöä", sellaista porukkaa, joka elää 80-luvun tyyliin. Laitatte ilmoituksen lehteen ja kauppojen ilmoitustauluille ja kirjastoihin ja ilmoitatte, missä on ensimmäinen tapaaminen ja mihin aikaan. Helpointa aloittaa yhdestä isosta kaupungista ja laajentaa sitten muualle. Jos joku ei pääse ensimmäiseen tapaamiseen, niin voi soittaa ilmoituksessa annettuun numeroon. Sen jälkeen pidätte yhteyttä soittamalla ja kirjepostilla, järjestelette tapaamisia ja yhdessä rakennatte elämästänne mahdollisimman 80-lukulaisen.
Muistakaa myös lähettää lomamatkalta postikortti työkavereille, jota voi katsella työpaikan kahvihuoneessa. Aitoa 80-lukua.
1980-luvulla valokuvia otettiin filmikameralla, jossa oli esimerkiksi 24 tai 36 kuvan filmirulla. Tavallisesti valokuvien ottaminen keskittyi erityisiin tapahtumiin kuten syntymäpäiviin ja ulkomaanmatkoihin. Kuvien onnistumisesta ei voinut olla varma ennen kuin filminegatiiveista oli kehitetty valokuvia valokuvaliikkeessä. Sen vuoksi vanhoissa valokuvissa voi olla niitä silmät kiinni ja suu auki kuvia etenkin ryhmäkuvissa.
Sen jälkeen kun digikamerat tulivat ei sitten enää tarvinnut säästellä filmin kanssa ja samasta kohteesta oli helppo ottaa 5 kuvaa, jotta voisi olla varma onnistuneesta valokuvasta. Digikameralla myös liikkuvan kuvan ottaminen äänen kanssa on huomattavan helppoa kaitafilmikameraan verrattuna. Se lopputuloskin on nopeasti tarkistettavissa.
90-luvun lapsena on mullekkin filmikamerat tuttuja, mutta toki ainakin meidän perheessä saatiin kuvia räpsiä ihan arjestakin, useinhan ne kuvat olivat kyllä sitten pilalla ja filmin kanssa piti olla varovainen ettei valotu vaihtaessa.
Ei nykysuomessa saa mitään kritiikkiä esittää tiettyihin asioihin. Heti olet igor persu yms. ja jos saat ihan jotain näkyvyyttä globalistit media kyllä nollaa sut ja loppuu leiväntulo. Ei tää meno täällä mitään vapaata ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan lämmöllä 90-lukua. Mielestäni silloin elettiin sellaisessa hyvässä tasapainossa jossa teknologia oli kyllä tarpeeksi kehittinyttä että se helpotti elämää, mutta se ei ollut saanut niin isoa osaa elämästämme kuten nykyisin. Ei oltu samanlaisia teknologian orjia kuten nykyisin ollaan.
Esimerkiksi netti sen tuomat hauskuudet olivat kyllä olemassa mutta kaikki ei pakotettu sinne vaan pankkiasioita tai asiakaspalvelutilanteita pystyi hoitamaan ihan konttorissa tai liikkeessäkin, matkapuhelimia oli mutta ne olivat tarkoitettu soittamiseen eikä ollut mitään älypuhelimia häiritsemässä keskittymiskykyäsi. Jos mentiin mökille niin siellä oltiin sitten oikeasti. Nykyään mökilläkin pitää olla tavoitettavissa ja netti seuraa sinua minne ikinä menitkin. Pleikkareita kyllä oli myös mutta se oli se yksi sama konsoli jota pelattiin sitten seuraavat 10 vuotta ja lapset olivat tyytyväisiä jos oli 2 tai 3 peliä. Yleisesti ottaen tyydyttiin paljon vähempään.
Mielestäni kehityskulku olisi saanut jämähtää sinne. 80 ja 90 luku oli oikeasti hyvää aikaa. Olen onnellinen että sain kokea sen.
Kertoo kaiken, kun yläpeukkua saa viesti jossa ylistetään kaikkien aikojen lamavuosikymmentä.
Miten nuoria täällä oikein on peukuttamassa, jos katsoo, että 90-luvulla asiat oli "tasapainossa"? Vuosikymmen, joka traumatisoi kansaa edelleen.
No voisitko ystävällisesti avata vähän asiaa. Minä en tunne ketään lamasta traumatisoitunutta. Vaikka tunnen ihmisiä ikäväväliltä 2-90.
No mä voin avata sulle. Ihmiset tarjoili ravintolassa tissit paljaana, että lapset sai ruokaa. Perheenisiä yrittäjiä teki itsemurhia konkurssin takia. Yksi tuttu menetti kaiken, ja oli velkajärjestelyssä eläkkeelle asti. Se entinen liikemies jäi eläkkeelle bussikuskina. Moni tuntemani oli juuri ostanut asunnon. Sitten ne myytiin alihintaan, joten asuntoa ei ollut, mutta laina kyllä. Korko oli veljellä 16%. Ja vaimo äitiyslomalla. Joulun-90 jälkeen yhtäkkiä kaikki tutut oli työttömänä. Moni lähti Saksaan töihin.
Sain ensimmäisen työpaikan seuraavan kerran 1997, siihen asti tein siivouskeikkaa ja asuin purkutalossa kämppisten kanssa. Makkarissa oli talvella +13 astetta. Ensimmäisen oikean vakituisen työpaikan sain vasta nelikymppisenä 2000-luvun alussa. Voit kuvitella, miltä näyttää mun eläkelaskelma, ihan riippumatta mulle tuloille ennen eläkettä pääsen.
Kun viisikymppisten lapset nykyään ottaa lopputilin vakitöistä ilman tietoa seuraavasta työstä, vanhempien naama vetää valkoiseksi, mutta purevat huulta eivätkä sano mitään. Sama kun lapset ottavat asuntoainaa 300 000 tai perustavat yrityksen, ajatus täyttää kauhulla.
Jos sä et tunne ketään lama-ajasta traumatisoitunutta, et ilmeisesti ole jutellut siitä ihmisten kanssa.
Joo mäkin muistan ne tissiruokalat, ihan lounasruokalatkin eikä vain jotkut yökerhot. Ihan kamalaa joutua tuollaiseen työhön, mutta silloin ei paljon voinut valita.
Ihmeen huonosti tuntee ihan lähihistoriaa, jos luulee ettei pankit perseilleet ja että muutenkin olisi ollut vapaata ja kivaa. Ei ollut, Neuvostoliitto sekaantui kaikkeen mitä Suomessa tehtiin ja presidenttinä oli itsevaltias, joka hyödynsi surutta Neuvostoliittoa oman vallan lisäämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luku oli ensimmäinen urbaani vuosikymmen, tai "urbaani". Tuli uusia asioita kuten solariumit, aerobic, karmeat vaatteet ja karmeat värit. Musa huononi, sovitukset yksinkertaistuivat, taustasoitinten määrä väheni jne.
70-luku oli vielä maanläheinen ja rento verrattuna 80-lukuun, johon sisältyy paljon näyttämisen halua, elintasokilpailua jne. Ankeaa aikaa!
Urbanisaatio eli kaupungillistuminen tapahtui valtaosassa Länsi-Eurooppaa 1700 - 1800 lukujen aikana.
Suomessa eli vielä 1950 luvulla enemmistö ihmisistä maaseudulla. 1970 luvulle tultaessa Suomessakin enemmistö ihmisistä eli kaupungeissa. Sodan jälkeiset nk.suuret ikäluokat viimeisteli asian perheineen.
Ei kyse ole pelkästään kaupunkiin muuttamisesta, vaan koko agraariseen maailmankuvaan perustuvan yhtenäiskulttuurin hajoamisesta. Kyllä vielä 1700-1800 -luvulla elämäntapa oli hyvin kollektiivista.
Vielä 70-luvulla oli rukouslauantait, jolloin tansseja ei saanut järjestää. Vihkimättä yhdessä asuvia pariskuntia sanottiin vielä 60-luvulla susipareiksi.
Suuren muutoksen elämäntavassa toivat e-pillerit, joiden ansiosta seksiin naiset eivät enää tarvinneet miehen sitoutumista, siltä varalta että käy "vahinko".
Nykyään kirkko ja uskonto eivät edusta minkäänlaista auktorireettia suurimman osan mielestä. Yksilölliset elämäntavan valinnat ovat astuneet kollektiivisen arvomaailman yli.
Itse 70-luvulla nuorena kapinoin kirkon vaikutusta vastaan, en käynyt esim. rippikoulua ja erosin kirkosta 15-vuotiaana. Nyt näen, että kun ihmisillä ei ole mitään eettisiä standardeja, olemme ajatuneet pelkkään nautinnonhalun tyydyttämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Media oli yksipuolista ja Neuvostoliitto-myönteistä, tutkiva journalismi olematonta.
Neuvostoliiton media ja journalismi ei kylläkään ollut niin yksipuolista kuin annat ymmärtää. Esimerkiksi ensimmäisenä dokumentaristina pidetty Dziga Vertov eli Neuvostoliitossa, ja tutkivan journalismin elkein havainnoi sen aikaisen neuvostoyhteiskunnan epäkohtia.
Eikö esim."amerikkalaissyntyinen" viihdejournalismi ole sitä paitsi myös huomattavatn yksipuolista, tai vähemmänkin, koska siitä monesti puuttuu jopa älyllinen sisältökin?
En tällä halua esittää muuta, kuin että esim.median ja journalismin sisältöjä kannattaisi kyllä tutkia paljon enemmän, ja harrastaa medianlukutaitoa sitäkin enemmän. Kaikki ei mene niin yhtäläisesti saman kaavan mukaan kuin monesti halutaan ymmärtää, ja se koskee kyllä aivan kaikkia aikakausia, ennen ja nyt !
Voi luoja. Et voi puhua samana päivänä amerikkalaisesta ja neuvostojournalismista. Yhdysvalloissa oli käytännössä sananvapaus ja Vietnamin sodan kauhuja ja muita epäkohtia esiteltiin mediassa.
Kaikki muistavat napalmin polttaman tytön. Kuva julkaistiin amerikkalaisessa lehdessä. Vietnamin sodan vastainen kansainvälinen liike sai alkunsa amerikkalaisen median esittelemästä sodan kauheudesta. Neuvostoliitossa ei käytännössä voitu kritisoida oman maan johtajia eikö toimia.
Jos sekoitat toisiinsa Hollywood-viihteen ja journalismi, on kyse väärinymmärryksestä.
Jos sekoitat toisiinsa "amerikkalaisen sananvapauslain" ja "yksilön sananvapauslain (USA:ssa) olet itse täysin hakoteillä. USA:ssa ei ole olemassa sananvapauslakia, joka olisi säädetty yksilön tarpeisiin, ainoastaan hallinnollisiin tarpeisiin. Tosin perustuslaki USA:ssa kieltää sanavapauden kaiken rajoittamisen.
Nykyisen itänaapurin osalta : Siellä on kaiketi edelleen sananvapauslaki, mutta sitä vastaan voi nykyjohto säätää mitä erinäisimpiä lakeja.
Toisaalta monessakin Euroopan maassa on tänäkin päivänä lakeja, jotka estää esim.ainakin valtiopäämiehen vastuun teoistaan (=syytesuoja). Eikä kaikkien Euroopan maitten sananvapauslaki ole tänäkään päivänä yksiselitteinen, onpa Euroopassakin maita, joissa "sananvapauslakia" ei tunneta lainsäädännöllisessä mielessä lainkaan.
Ei siis pitäisi sortua yleistämään : Monessa maassa saa silti esittää asiajournalismilla tutkien epäkohtia, toisissa ne on korjannut epämääräinen ja sisällötön viihdevelli. Asiat ei ole yksinkertaistettuja, ja sen vuoksi niihin kannattaisi paljon enemmän tutkia ja perehtyä tarkemmin !
Uskomatonta, että tällainen soopa kerää yläpeukkua. Puhe oli median vapaudesta, ei siitä, onko jollain johtajalla syytesuoja, joka on täysin eri asia.
Ja kyllä, jotkut asiat ovat mustavalkoisia. Yhdysvalloissa oli parempi sananvapaus kuin Neuvostoliitossa, jossa väärästä mielipiteestä pääsi usein vankileirille. Erityisesti amerikkalainen sananvapaus näkyi mediassa. Yhdysvalloissa toimittajat saivat kritisoida oman maan vallanpitäjiä, Neuvostoliitossa useimmiten ei. Mikä kohta tässä on vaikea ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan lämmöllä 90-lukua. Mielestäni silloin elettiin sellaisessa hyvässä tasapainossa jossa teknologia oli kyllä tarpeeksi kehittinyttä että se helpotti elämää, mutta se ei ollut saanut niin isoa osaa elämästämme kuten nykyisin. Ei oltu samanlaisia teknologian orjia kuten nykyisin ollaan.
Esimerkiksi netti sen tuomat hauskuudet olivat kyllä olemassa mutta kaikki ei pakotettu sinne vaan pankkiasioita tai asiakaspalvelutilanteita pystyi hoitamaan ihan konttorissa tai liikkeessäkin, matkapuhelimia oli mutta ne olivat tarkoitettu soittamiseen eikä ollut mitään älypuhelimia häiritsemässä keskittymiskykyäsi. Jos mentiin mökille niin siellä oltiin sitten oikeasti. Nykyään mökilläkin pitää olla tavoitettavissa ja netti seuraa sinua minne ikinä menitkin. Pleikkareita kyllä oli myös mutta se oli se yksi sama konsoli jota pelattiin sitten seuraavat 10 vuotta ja lapset olivat tyytyväisiä jos oli 2 tai 3 peliä. Yleisesti ottaen tyydyttiin paljon vähempään.
Mielestäni kehityskulku olisi saanut jämähtää sinne. 80 ja 90 luku oli oikeasti hyvää aikaa. Olen onnellinen että sain kokea sen.
Kertoo kaiken, kun yläpeukkua saa viesti jossa ylistetään kaikkien aikojen lamavuosikymmentä.
Miten nuoria täällä oikein on peukuttamassa, jos katsoo, että 90-luvulla asiat oli "tasapainossa"? Vuosikymmen, joka traumatisoi kansaa edelleen.
No voisitko ystävällisesti avata vähän asiaa. Minä en tunne ketään lamasta traumatisoitunutta. Vaikka tunnen ihmisiä ikäväväliltä 2-90.
No mä voin avata sulle. Ihmiset tarjoili ravintolassa tissit paljaana, että lapset sai ruokaa. Perheenisiä yrittäjiä teki itsemurhia konkurssin takia. Yksi tuttu menetti kaiken, ja oli velkajärjestelyssä eläkkeelle asti. Se entinen liikemies jäi eläkkeelle bussikuskina. Moni tuntemani oli juuri ostanut asunnon. Sitten ne myytiin alihintaan, joten asuntoa ei ollut, mutta laina kyllä. Korko oli veljellä 16%. Ja vaimo äitiyslomalla. Joulun-90 jälkeen yhtäkkiä kaikki tutut oli työttömänä. Moni lähti Saksaan töihin.
Sain ensimmäisen työpaikan seuraavan kerran 1997, siihen asti tein siivouskeikkaa ja asuin purkutalossa kämppisten kanssa. Makkarissa oli talvella +13 astetta. Ensimmäisen oikean vakituisen työpaikan sain vasta nelikymppisenä 2000-luvun alussa. Voit kuvitella, miltä näyttää mun eläkelaskelma, ihan riippumatta mulle tuloille ennen eläkettä pääsen.
Kun viisikymppisten lapset nykyään ottaa lopputilin vakitöistä ilman tietoa seuraavasta työstä, vanhempien naama vetää valkoiseksi, mutta purevat huulta eivätkä sano mitään. Sama kun lapset ottavat asuntoainaa 300 000 tai perustavat yrityksen, ajatus täyttää kauhulla.
Jos sä et tunne ketään lama-ajasta traumatisoitunutta, et ilmeisesti ole jutellut siitä ihmisten kanssa.
Joo mäkin muistan ne tissiruokalat, ihan lounasruokalatkin eikä vain jotkut yökerhot. Ihan kamalaa joutua tuollaiseen työhön, mutta silloin ei paljon voinut valita.
Ihmeen huonosti tuntee ihan lähihistoriaa, jos luulee ettei pankit perseilleet ja että muutenkin olisi ollut vapaata ja kivaa. Ei ollut, Neuvostoliitto sekaantui kaikkeen mitä Suomessa tehtiin ja presidenttinä oli itsevaltias, joka hyödynsi surutta Neuvostoliittoa oman vallan lisäämiseen.
Mikä siinä on että meidän nuoruudessa ei itärajan läheisyydessä koettu mitään nl painostusta. Edelleen sanon tämän tuli glasnost ja perestroikka ja oli nl seura ei meillä pelätty Venäjää tai koettu mitään painostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla hyviä puolia: oli töitä ja ihmiset näkivät toisiaan livenä. Vaatteet olivat hyvälaatuisia, tosin kalliita. Lapset olivat rauhallisempia ja elämän rytmi hitaampi. Talvella oli lunta. Muuten kaikki oli huonommin.
80-luvulla meille nuorille 70-luku oli joku ankeuden ylin ilmentymä. Silloin oli rumat hieltä haisevat vaatteet, työttömyyttä ja kommunismia ja tiukkapipoisuutta. Isä meni Ruotsiin ja pappikin sai kahvia juodakseen. Taas mun vanhemmistani 70-luku oli kivaa aikaa, ilmeisesti verrattuna sodanjälkeiseen aikaan. Joka taas oli paljon parempi kuin sota-aika.
Minusta poliittisesti 1990-lukua oli huomattavasti myönteisempää aikaa verrattuna 1980-lukuun, sillä Neuvostoliiitto ja itäblokki hajosivat, Baltian maat itsenäistyivät, Saksa yhdistyi ja Suomi liittyi EU.:hun. Silloin länsimainen libeaali demokratia levisi Itä-Eurooppaan eikä tarvinnut enää käyttää mitään peitekieltä "demokraattisista kansantasavalloista", jotka olivat siis kommunistisia yksipuoluediktatuureja.
Suomessakin vasemmistopuolueet luopuivat vivihkaa sosialismista puhumisesta ja eduskuntavaalitulokset vaikuttivat suoraan hallitusten kokoonpanoon v:sta 1987 lähtien. Siihen asti Kokoomus oli pidetty oppositiossa vetoamalla viime kädessä ulkopoliittiisiin syihin eli YYA-sopimukseen ja Moskovan miellyttämiseen. Vasta 1990-luvulla suomalaisten matkailu Tallinnaan normalisoitu ja se koettiin samalla tavalla läheiseksi kuin aiemmat laivaristeilyt Tukholmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
70-luvulla elintaso oli matalampi kuin nyt. Ne 80-luvun velkajuhlat olivat varmaan kivat, mutta se realisoitui aika ikävästi seuraavalla vuosikymmenellä.
Mitkä nykyään sitten on kuin velkajuhlat? Erona että nyt vaan humppaa valtio eikä yksityiset (yhtä paljon).
Totta.
Ja mitä taas tulee suomettumiseen, niin ennen vähän kumarreltiin itään päin, mutta nyt ollaan pahasti rähmällään EU:n suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
70-luvulla elintaso oli matalampi kuin nyt. Ne 80-luvun velkajuhlat olivat varmaan kivat, mutta se realisoitui aika ikävästi seuraavalla vuosikymmenellä.
Mitkä nykyään sitten on kuin velkajuhlat? Erona että nyt vaan humppaa valtio eikä yksityiset (yhtä paljon).
Totta.
Ja mitä taas tulee suomettumiseen, niin ennen vähän kumarreltiin itään päin, mutta nyt ollaan pahasti rähmällään EU:n suuntaan.
Suomi on EU-jäsen. Miten ajattelit, että Suomi on rähmällään johonkin, johon itse kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Media oli yksipuolista ja Neuvostoliitto-myönteistä, tutkiva journalismi olematonta.
Neuvostoliiton media ja journalismi ei kylläkään ollut niin yksipuolista kuin annat ymmärtää. Esimerkiksi ensimmäisenä dokumentaristina pidetty Dziga Vertov eli Neuvostoliitossa, ja tutkivan journalismin elkein havainnoi sen aikaisen neuvostoyhteiskunnan epäkohtia.
Eikö esim."amerikkalaissyntyinen" viihdejournalismi ole sitä paitsi myös huomattavatn yksipuolista, tai vähemmänkin, koska siitä monesti puuttuu jopa älyllinen sisältökin?
En tällä halua esittää muuta, kuin että esim.median ja journalismin sisältöjä kannattaisi kyllä tutkia paljon enemmän, ja harrastaa medianlukutaitoa sitäkin enemmän. Kaikki ei mene niin yhtäläisesti saman kaavan mukaan kuin monesti halutaan ymmärtää, ja se koskee kyllä aivan kaikkia aikakausia, ennen ja nyt !
Voi luoja. Et voi puhua samana päivänä amerikkalaisesta ja neuvostojournalismista. Yhdysvalloissa oli käytännössä sananvapaus ja Vietnamin sodan kauhuja ja muita epäkohtia esiteltiin mediassa.
Kaikki muistavat napalmin polttaman tytön. Kuva julkaistiin amerikkalaisessa lehdessä. Vietnamin sodan vastainen kansainvälinen liike sai alkunsa amerikkalaisen median esittelemästä sodan kauheudesta. Neuvostoliitossa ei käytännössä voitu kritisoida oman maan johtajia eikö toimia.
Jos sekoitat toisiinsa Hollywood-viihteen ja journalismi, on kyse väärinymmärryksestä.
Jos sekoitat toisiinsa "amerikkalaisen sananvapauslain" ja "yksilön sananvapauslain (USA:ssa) olet itse täysin hakoteillä. USA:ssa ei ole olemassa sananvapauslakia, joka olisi säädetty yksilön tarpeisiin, ainoastaan hallinnollisiin tarpeisiin. Tosin perustuslaki USA:ssa kieltää sanavapauden kaiken rajoittamisen.
Nykyisen itänaapurin osalta : Siellä on kaiketi edelleen sananvapauslaki, mutta sitä vastaan voi nykyjohto säätää mitä erinäisimpiä lakeja.
Toisaalta monessakin Euroopan maassa on tänäkin päivänä lakeja, jotka estää esim.ainakin valtiopäämiehen vastuun teoistaan (=syytesuoja). Eikä kaikkien Euroopan maitten sananvapauslaki ole tänäkään päivänä yksiselitteinen, onpa Euroopassakin maita, joissa "sananvapauslakia" ei tunneta lainsäädännöllisessä mielessä lainkaan.
Ei siis pitäisi sortua yleistämään : Monessa maassa saa silti esittää asiajournalismilla tutkien epäkohtia, toisissa ne on korjannut epämääräinen ja sisällötön viihdevelli. Asiat ei ole yksinkertaistettuja, ja sen vuoksi niihin kannattaisi paljon enemmän tutkia ja perehtyä tarkemmin !
Uskomatonta, että tällainen soopa kerää yläpeukkua. Puhe oli median vapaudesta, ei siitä, onko jollain johtajalla syytesuoja, joka on täysin eri asia.
Ja kyllä, jotkut asiat ovat mustavalkoisia. Yhdysvalloissa oli parempi sananvapaus kuin Neuvostoliitossa, jossa väärästä mielipiteestä pääsi usein vankileirille. Erityisesti amerikkalainen sananvapaus näkyi mediassa. Yhdysvalloissa toimittajat saivat kritisoida oman maan vallanpitäjiä, Neuvostoliitossa useimmiten ei. Mikä kohta tässä on vaikea ymmärtää?
Uskomatonta?! Itse käytännössä kerrot, että jossain maassa ei tutkiva journalismi ole merkityksellistä aikana, jossa moni uskoo tiettyyn järjestelmään, jopa totalitarismiin. Mielestäni se on silloin jopa uskaliastakin monesti. Mutta ei kaikki mene missään maassa "yhtenevästi", kyllä älyttömien lainsäätäjien ja lakien alla tapahtuu paljon muutakin, niin pitkälti kuin se mahdollista on.
Ja päinvastoin : Jos otetaan vaikkapa se USA "sokean hurmion" kohteeksi, niin ajatellaan, että kaikki sieltä tuleva on "God Bless America" - hengessä siunausta ja ilo, vaikka onhan se peruskapitalismin henkikin aika kaksijakoinen ... Yleistämisen sijasta kannattaisi tutkia mitä todella sanotaan, mutta ehkä ole itse niin mustavalkoinen, että näet asiatkin liian mustavalkoisena ... Huolestuttavinta se kyllä mielestäni on ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
70-luvulla elintaso oli matalampi kuin nyt. Ne 80-luvun velkajuhlat olivat varmaan kivat, mutta se realisoitui aika ikävästi seuraavalla vuosikymmenellä.
Mitkä nykyään sitten on kuin velkajuhlat? Erona että nyt vaan humppaa valtio eikä yksityiset (yhtä paljon).
Totta.
Ja mitä taas tulee suomettumiseen, niin ennen vähän kumarreltiin itään päin, mutta nyt ollaan pahasti rähmällään EU:n suuntaan.
Suomi on EU-jäsen. Miten ajattelit, että Suomi on rähmällään johonkin, johon itse kuuluu?
Ehkä siksi, että Suomi ja suomalaiset on vain pieni vähemmistö Eu:ssa. Pakko olla rähmällään ainakin välillä, että saisi joskus vastaavasti sen Pienen Maan sanan kuuluville siellä ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta.
Ja mitä taas tulee suomettumiseen, niin ennen vähän kumarreltiin itään päin, mutta nyt ollaan pahasti rähmällään EU:n suuntaan.
Suomi on EU-jäsen. Miten ajattelit, että Suomi on rähmällään johonkin, johon itse kuuluu?
Pudotettiinko sinut vauvana päällesi? Vai miten noin kalluja näkemyksiä voi olla?
Unkari ja Italiakin ovat EU:n jäseniä mutta älyävät siellä ajaa oman valtionsa etuja. Suomi kyykyttää ja kurjuuttaa omaa kansaansa vaikka täällä jo ilmastollisista syistä pitäisi toimia samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta.
Ja mitä taas tulee suomettumiseen, niin ennen vähän kumarreltiin itään päin, mutta nyt ollaan pahasti rähmällään EU:n suuntaan.
Suomi on EU-jäsen. Miten ajattelit, että Suomi on rähmällään johonkin, johon itse kuuluu?
Pudotettiinko sinut vauvana päällesi? Vai miten noin kalluja näkemyksiä voi olla?
Unkari ja Italiakin ovat EU:n jäseniä mutta älyävät siellä ajaa oman valtionsa etuja. Suomi kyykyttää ja kurjuuttaa omaa kansaansa vaikka täällä jo ilmastollisista syistä pitäisi toimia samoin.
Unkari ajaa EU:ssa itänaapurin etuja. Onko se sama asia kuin oma etu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Media oli yksipuolista ja Neuvostoliitto-myönteistä, tutkiva journalismi olematonta.
Neuvostoliiton media ja journalismi ei kylläkään ollut niin yksipuolista kuin annat ymmärtää. Esimerkiksi ensimmäisenä dokumentaristina pidetty Dziga Vertov eli Neuvostoliitossa, ja tutkivan journalismin elkein havainnoi sen aikaisen neuvostoyhteiskunnan epäkohtia.
Eikö esim."amerikkalaissyntyinen" viihdejournalismi ole sitä paitsi myös huomattavatn yksipuolista, tai vähemmänkin, koska siitä monesti puuttuu jopa älyllinen sisältökin?
En tällä halua esittää muuta, kuin että esim.median ja journalismin sisältöjä kannattaisi kyllä tutkia paljon enemmän, ja harrastaa medianlukutaitoa sitäkin enemmän. Kaikki ei mene niin yhtäläisesti saman kaavan mukaan kuin monesti halutaan ymmärtää, ja se koskee kyllä aivan kaikkia aikakausia, ennen ja nyt !
Voi luoja. Et voi puhua samana päivänä amerikkalaisesta ja neuvostojournalismista. Yhdysvalloissa oli käytännössä sananvapaus ja Vietnamin sodan kauhuja ja muita epäkohtia esiteltiin mediassa.
Kaikki muistavat napalmin polttaman tytön. Kuva julkaistiin amerikkalaisessa lehdessä. Vietnamin sodan vastainen kansainvälinen liike sai alkunsa amerikkalaisen median esittelemästä sodan kauheudesta. Neuvostoliitossa ei käytännössä voitu kritisoida oman maan johtajia eikö toimia.
Jos sekoitat toisiinsa Hollywood-viihteen ja journalismi, on kyse väärinymmärryksestä.
Jos sekoitat toisiinsa "amerikkalaisen sananvapauslain" ja "yksilön sananvapauslain (USA:ssa) olet itse täysin hakoteillä. USA:ssa ei ole olemassa sananvapauslakia, joka olisi säädetty yksilön tarpeisiin, ainoastaan hallinnollisiin tarpeisiin. Tosin perustuslaki USA:ssa kieltää sanavapauden kaiken rajoittamisen.
Nykyisen itänaapurin osalta : Siellä on kaiketi edelleen sananvapauslaki, mutta sitä vastaan voi nykyjohto säätää mitä erinäisimpiä lakeja.
Toisaalta monessakin Euroopan maassa on tänäkin päivänä lakeja, jotka estää esim.ainakin valtiopäämiehen vastuun teoistaan (=syytesuoja). Eikä kaikkien Euroopan maitten sananvapauslaki ole tänäkään päivänä yksiselitteinen, onpa Euroopassakin maita, joissa "sananvapauslakia" ei tunneta lainsäädännöllisessä mielessä lainkaan.
Ei siis pitäisi sortua yleistämään : Monessa maassa saa silti esittää asiajournalismilla tutkien epäkohtia, toisissa ne on korjannut epämääräinen ja sisällötön viihdevelli. Asiat ei ole yksinkertaistettuja, ja sen vuoksi niihin kannattaisi paljon enemmän tutkia ja perehtyä tarkemmin !
Uskomatonta, että tällainen soopa kerää yläpeukkua. Puhe oli median vapaudesta, ei siitä, onko jollain johtajalla syytesuoja, joka on täysin eri asia.
Ja kyllä, jotkut asiat ovat mustavalkoisia. Yhdysvalloissa oli parempi sananvapaus kuin Neuvostoliitossa, jossa väärästä mielipiteestä pääsi usein vankileirille. Erityisesti amerikkalainen sananvapaus näkyi mediassa. Yhdysvalloissa toimittajat saivat kritisoida oman maan vallanpitäjiä, Neuvostoliitossa useimmiten ei. Mikä kohta tässä on vaikea ymmärtää?
Uskomatonta?! Itse käytännössä kerrot, että jossain maassa ei tutkiva journalismi ole merkityksellistä aikana, jossa moni uskoo tiettyyn järjestelmään, jopa totalitarismiin. Mielestäni se on silloin jopa uskaliastakin monesti. Mutta ei kaikki mene missään maassa "yhtenevästi", kyllä älyttömien lainsäätäjien ja lakien alla tapahtuu paljon muutakin, niin pitkälti kuin se mahdollista on.
Ja päinvastoin : Jos otetaan vaikkapa se USA "sokean hurmion" kohteeksi, niin ajatellaan, että kaikki sieltä tuleva on "God Bless America" - hengessä siunausta ja ilo, vaikka onhan se peruskapitalismin henkikin aika kaksijakoinen ... Yleistämisen sijasta kannattaisi tutkia mitä todella sanotaan, mutta ehkä ole itse niin mustavalkoinen, että näet asiatkin liian mustavalkoisena ... Huolestuttavinta se kyllä mielestäni on ...
En ole sanonut kuten väität. Missä kohdassa sanon, että tutkivalle journalismilla ei ole merkitystä? Sille vain oli Yhdysvalloissa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin Neuvostoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Pascan marjat. Siihen aikaan kahvipaketti ei maksanut jauhelihan hintaa, paprikoita pystyi ostamaan ihan talvellakin ilman että niistä piti maksaa pientä omaisuutta, mm täytetyt paprikat olivat suosiossa.
En muista että yksikään tuntemani perhe olisi ollut "köyhä" mitä taasen nykyään näkee yhä enemmän jopa keskiluokassa. Myöskin tuet olivat suurempia ja niitä sai hakea useampaan asiaan(siis suomalaisten tuet)
Typerää verrata uuden modernin tekniikan korkeaa hintaa(siihen aikaan) johonkin peruselämän asioihin.
Eihän se kahvipaketti nytkään maksa jauhelihan hintaa. Kahvia saa 5-6 eurolla paketin ja jauheliha maksaa 7-18 euroa kilo.
Luuletko että kahvi maksoi kasarilla 5-6 euroa/35mk?
Luuletko että 80-luvulla keskipalkka oli 18 000 markkaa kuten nykyään (3000 euroa)?
Vuoden 1985 rahassa 18000 markkaa vastasi nykyrahassa vuonna 2022 noin 6500 euroa.
Vastaavasti vuoden 2022 3000 euroa vastaisin noin 8300 markkaa vuonna 1985.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
70-luvulla elintaso oli matalampi kuin nyt. Ne 80-luvun velkajuhlat olivat varmaan kivat, mutta se realisoitui aika ikävästi seuraavalla vuosikymmenellä.
Mitkä nykyään sitten on kuin velkajuhlat? Erona että nyt vaan humppaa valtio eikä yksityiset (yhtä paljon).
Totta.
Ja mitä taas tulee suomettumiseen, niin ennen vähän kumarreltiin itään päin, mutta nyt ollaan pahasti rähmällään EU:n suuntaan.
Suomi on EU-jäsen. Miten ajattelit, että Suomi on rähmällään johonkin, johon itse kuuluu?
Hyvin näkyy esim. siinä, että oikein poliitikkojen suulla on sanottu, että Suomen pitää olla se EU:n mallioppilas, joka tekee kaiken oikein. Toisin sanoen tekee sen, mitä toiset valtiot meiltä odottaa tai vaatii. Sitähän nämä pääministerin reissutkin on olleet, mennään pitkin eurooppaa ja velka on ainoa tuliainen kansalle.
Voi luoja. Et voi puhua samana päivänä amerikkalaisesta ja neuvostojournalismista. Yhdysvalloissa oli käytännössä sananvapaus ja Vietnamin sodan kauhuja ja muita epäkohtia esiteltiin mediassa.
Kaikki muistavat napalmin polttaman tytön. Kuva julkaistiin amerikkalaisessa lehdessä. Vietnamin sodan vastainen kansainvälinen liike sai alkunsa amerikkalaisen median esittelemästä sodan kauheudesta. Neuvostoliitossa ei käytännössä voitu kritisoida oman maan johtajia eikö toimia.
Jos sekoitat toisiinsa Hollywood-viihteen ja journalismi, on kyse väärinymmärryksestä.
Jos sekoitat toisiinsa "amerikkalaisen sananvapauslain" ja "yksilön sananvapauslain (USA:ssa) olet itse täysin hakoteillä. USA:ssa ei ole olemassa sananvapauslakia, joka olisi säädetty yksilön tarpeisiin, ainoastaan hallinnollisiin tarpeisiin. Tosin perustuslaki USA:ssa kieltää sanavapauden kaiken rajoittamisen.
Nykyisen itänaapurin osalta : Siellä on kaiketi edelleen sananvapauslaki, mutta sitä vastaan voi nykyjohto säätää mitä erinäisimpiä lakeja.
Toisaalta monessakin Euroopan maassa on tänäkin päivänä lakeja, jotka estää esim.ainakin valtiopäämiehen vastuun teoistaan (=syytesuoja). Eikä kaikkien Euroopan maitten sananvapauslaki ole tänäkään päivänä yksiselitteinen, onpa Euroopassakin maita, joissa "sananvapauslakia" ei tunneta lainsäädännöllisessä mielessä lainkaan.
Ei siis pitäisi sortua yleistämään : Monessa maassa saa silti esittää asiajournalismilla tutkien epäkohtia, toisissa ne on korjannut epämääräinen ja sisällötön viihdevelli. Asiat ei ole yksinkertaistettuja, ja sen vuoksi niihin kannattaisi paljon enemmän tutkia ja perehtyä tarkemmin !