Lue keskustelun säännöt.
"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
17.10.2022 |
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella lapsellista kuvitella että -70-80-luvuilla elämä olisi ollut yhtään sen helpompaa, onnellisempaa tai yksinkertaisempaa kuin nykyään. Nyt täällä haaveilijat katsoo mennyttä tehtyt ratkaisut tietäen vaaleanpunaisen lasien läpi. Jokainen voi nyt päättää elää yhtälailla elämäntaoaintiaanina korvessa ilman mitään yhteyksiä ulkopuoliseen maailmaan ja ilma digiviihdettä ja nettiä kuin silloin elettiin osittain olosuhteiden pakosta.
Tuo on niin typerää. En minä ainakaan asunut korvessa intiaanina kasarilla. Eikä tututkaan.
Iso osa asui. Kaikkialla ei näkynyt Tvstä edes ykkönen. Kaikilla ei ollut edes sähköjä ja puhelinta. Monilla oli ulkohuussi ja pihasauna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TV:ssä on nykyään vähemmän katsottavaa kuin kahdella kanavalla tuolloin. Oli Hukkaputket ja Soitinmenot sekä Velipuolikuu. Ja Reinikainen. Hittimittari. Ritari Ässä, Taisteluplaneetta Galactica ja nämä vasta ensimmäistä kertaa. Itse asiassa lopetin TV:n katselun vuonna 1989 ja lähdin pysyvästi baariin.
Vierailija kirjoitti:
TV:ssä on nykyään vähemmän katsottavaa kuin kahdella kanavalla tuolloin. Oli Hukkaputket ja Soitinmenot sekä Velipuolikuu. Ja Reinikainen. Hittimittari. Ritari Ässä, Taisteluplaneetta Galactica ja nämä vasta ensimmäistä kertaa. Itse asiassa lopetin TV:n katselun vuonna 1989 ja lähdin pysyvästi baariin.
Ja Dallas ja Dynastia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
70-luvulla elintaso oli matalampi kuin nyt. Ne 80-luvun velkajuhlat olivat varmaan kivat, mutta se realisoitui aika ikävästi seuraavalla vuosikymmenellä.
Mitkä nykyään sitten on kuin velkajuhlat? Erona että nyt vaan humppaa valtio eikä yksityiset (yhtä paljon).
Totta.
Ja mitä taas tulee suomettumiseen, niin ennen vähän kumarreltiin itään päin, mutta nyt ollaan pahasti rähmällään EU:n suuntaan.
Suomi on EU-jäsen. Miten ajattelit, että Suomi on rähmällään johonkin, johon itse kuuluu?
En ole se jolle vastasit, mutta etkö todellakaan ole huomannut, millaista ymmärtämättämyyttä EU:n taholta osoitetaan Suomen erityisoloja kohtaan. Energian hinnan nousu köyhdyttää meitä enemmän kuin muuta Eurooppaa, lämmityskulujen ja pitkien välimatkojen takia. Silti EU päätti, että metsähakkuista tuleva poltettava jäte on uusiutumatonta, ja ankarat päästörahat siitä.
Euroopassa kysyttiin suomalaiselta parlamentaarikolta, montako metsää meillä on. Erityisesti EU:n metsäpolitiikka on Suomen erityisoloja ymmärtämätön.
Isot säätää EU:ssa, Saksa ja Ranska, eikä pienillä mailla ole sanan sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Outoa että ne jotka kaipaavat niitä aikoja niin toiset vaan etsivät epäkohtia niistä ajoista. Kukaan ole väittänyt että se oli täydellistä elämää. Hivin pelko? Heh mikä pelko täällä on ollut viimeiset kolme vuotta? Kuulemma miljoonia kuolleita ja joukkohautoja ympäri maailmaa. Lol.
Minä pelkäsin ydinsotaa ja atomivoimaa. Kävin äidin kanssa katsomassa jonkin elokuvan, johon oli koottu mm. amerikkalaisia opetusfilmejä 50-luvulta. Se oli mustaa huumoria, mutta minua kammotti. "Duck and cover" oli ohje, jota siinä toistettiin pienille koululaisille, jos ydinpommi räjähtää. Alas ja piiloon.
Kävin katsomassa äidin kanssa sitten "kevyempääkin" kuten Tohtori Outolemmen.
Tv:stä tuli dokumentteja säteilyn vaaroista.
Aloin nähdä aiheesta painajaisia. Kunnes tapahtui Tsernobylin onnettomuus. Jostain syystä painajaiset loppuivat siihen.
70-80-luvulta kaipaan rauhallisempaa ja verkkaisempaa elämäntyyliä. Työpaikoilla ihmisillä oli enemmän aikaa tehdä työ mahdollisimman oikein. Nykyään pitäisi työt tehdä vain mahdollisimman nopeasti. Joskus tuntuu, ettei ketään kiinnosta, menevätkö ne väärin vai oikein.
Joskus kaipaan myös sitä, ettei sunnuntaisin ja pyhinä ollut niin moni paikka auki. Pyhäpäivä tuntui enemmän pyhältä silloin. Nyt ei arjen ja sunnuntain tai pyhäpäivän välillä ole yhtä selvää eroa.
Toisaalta kirjoitin teininä 70-luvulla satua yhteiskunnasta, jossa kaupat ja ravintolat ovat auki 24/7. Ajatus tuntui fantasialta silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Loistoidea! Mä olin teini 70-luvulla ja olisi tosi kiva nähdä, kun nää realityyn osallistujat haahuilisi kavereineen 20 asteen pakkasessa iltaisin kierrellen pitkin lähiötä, kun ei ollut kahviloita eikä kauppakeskuksia, mihin mennä lämmittelemään.
Ja vielä ilman pipoa. Ainakin 80-luvulla oli "pakko" olla paljain päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella lapsellista kuvitella että -70-80-luvuilla elämä olisi ollut yhtään sen helpompaa, onnellisempaa tai yksinkertaisempaa kuin nykyään. Nyt täällä haaveilijat katsoo mennyttä tehtyt ratkaisut tietäen vaaleanpunaisen lasien läpi. Jokainen voi nyt päättää elää yhtälailla elämäntaoaintiaanina korvessa ilman mitään yhteyksiä ulkopuoliseen maailmaan ja ilma digiviihdettä ja nettiä kuin silloin elettiin osittain olosuhteiden pakosta.
Tuo on niin typerää. En minä ainakaan asunut korvessa intiaanina kasarilla. Eikä tututkaan.
Iso osa asui. Kaikkialla ei näkynyt Tvstä edes ykkönen. Kaikilla ei ollut edes sähköjä ja puhelinta. Monilla oli ulkohuussi ja pihasauna.
Ja sulla tais olla vain yksi puulelu, jonka isäsi ja äitisi vielä naulasi lattiaan kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo ei kiitos. Tuntuu että nämä "digitalisaatiosta" marmattavat kestäisivät noin kaksi kuukautta kasarilla kunnes tulisi ikävä verkkopankkia, digitaalista verokorttia, verkkokauppoja ja kaikkea muita verkkopalveluita. Kyllä v-tuttaisi seisoa aina pankin jonossa jos tahtoisi tallettaa rahaa tai maksaa laskuja saatikka lähetellä paperikirjeitä sinne sun tänne virastoon sen sijaan että hoitaisi hommat netissä kotisohvalta. Ei myöskään ole ikävä sitä että esimerkiksi avioliiton sisäistä raiskausta ei katsottu raiskaukseksi, avioon mennessä oli pakko ottaa miehen sukunimi, lähestymiskieltoa ei ollut olemassakaan, naisia ei saanut vihkiä papeiksi, lapsia sai hakata ja homoseksuaalisuuttakin pidettiin edelleen mielisairautena.
Nykyään ei saa lain mukaan lapsia hakata, mutta uutinen kertoo:
"Lasten retuuttaminen on lisääntynyt, kuritusväkivalta ei ole hävinnyt Suomesta".
Eikä 70-luvulla kukaan vanhempi ravistellut vauvaansa kuoliaaksi niin kuin nykyään tapahtuu. Oltiin tottuneita lapsiin ja lastenhoitoon suurissa perheissä kasvettuina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Media oli yksipuolista ja Neuvostoliitto-myönteistä, tutkiva journalismi olematonta.
Neuvostoliiton media ja journalismi ei kylläkään ollut niin yksipuolista kuin annat ymmärtää. Esimerkiksi ensimmäisenä dokumentaristina pidetty Dziga Vertov eli Neuvostoliitossa, ja tutkivan journalismin elkein havainnoi sen aikaisen neuvostoyhteiskunnan epäkohtia.
Eikö esim."amerikkalaissyntyinen" viihdejournalismi ole sitä paitsi myös huomattavatn yksipuolista, tai vähemmänkin, koska siitä monesti puuttuu jopa älyllinen sisältökin?
En tällä halua esittää muuta, kuin että esim.median ja journalismin sisältöjä kannattaisi kyllä tutkia paljon enemmän, ja harrastaa medianlukutaitoa sitäkin enemmän. Kaikki ei mene niin yhtäläisesti saman kaavan mukaan kuin monesti halutaan ymmärtää, ja se koskee kyllä aivan kaikkia aikakausia, ennen ja nyt !
Voi luoja. Et voi puhua samana päivänä amerikkalaisesta ja neuvostojournalismista. Yhdysvalloissa oli käytännössä sananvapaus ja Vietnamin sodan kauhuja ja muita epäkohtia esiteltiin mediassa.
Kaikki muistavat napalmin polttaman tytön. Kuva julkaistiin amerikkalaisessa lehdessä. Vietnamin sodan vastainen kansainvälinen liike sai alkunsa amerikkalaisen median esittelemästä sodan kauheudesta. Neuvostoliitossa ei käytännössä voitu kritisoida oman maan johtajia eikö toimia.
Jos sekoitat toisiinsa Hollywood-viihteen ja journalismi, on kyse väärinymmärryksestä.
Jos sekoitat toisiinsa "amerikkalaisen sananvapauslain" ja "yksilön sananvapauslain (USA:ssa) olet itse täysin hakoteillä. USA:ssa ei ole olemassa sananvapauslakia, joka olisi säädetty yksilön tarpeisiin, ainoastaan hallinnollisiin tarpeisiin. Tosin perustuslaki USA:ssa kieltää sanavapauden kaiken rajoittamisen.
Nykyisen itänaapurin osalta : Siellä on kaiketi edelleen sananvapauslaki, mutta sitä vastaan voi nykyjohto säätää mitä erinäisimpiä lakeja.
Toisaalta monessakin Euroopan maassa on tänäkin päivänä lakeja, jotka estää esim.ainakin valtiopäämiehen vastuun teoistaan (=syytesuoja). Eikä kaikkien Euroopan maitten sananvapauslaki ole tänäkään päivänä yksiselitteinen, onpa Euroopassakin maita, joissa "sananvapauslakia" ei tunneta lainsäädännöllisessä mielessä lainkaan.
Ei siis pitäisi sortua yleistämään : Monessa maassa saa silti esittää asiajournalismilla tutkien epäkohtia, toisissa ne on korjannut epämääräinen ja sisällötön viihdevelli. Asiat ei ole yksinkertaistettuja, ja sen vuoksi niihin kannattaisi paljon enemmän tutkia ja perehtyä tarkemmin !
Nyt on sivusta kommentoitava kun olen Yhdysvaltain perustuslakia opiskellutkin:
tämä on ensimmäinen perustuslaillisista oikeuksista, eli ensimmäinen ns lisäys, joka estää kongressia säätämästä lakia, joka estää mielipiteen, ilmaisunvapauden, uskonnonvapauden ja vapaan lehdistön toimintaa, sekä säätää oikeushenkilön oikeudesta esittää lainmuutoksia, kokoontua osoittamaan mieltä tai hakea muutosta saamaansa hallinnolliseen päätökseen. Tämä lisäys on muuttumaton ja voimassa 1700-luvulta saakka.
Kiitos "sivusta komentoineelle" tästä kommentista, sekä John Lockelle & kumppaneille Amerikan perustuslain pykälien laatimisesta ... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TV:ssä on nykyään vähemmän katsottavaa kuin kahdella kanavalla tuolloin. Oli Hukkaputket ja Soitinmenot sekä Velipuolikuu. Ja Reinikainen. Hittimittari. Ritari Ässä, Taisteluplaneetta Galactica ja nämä vasta ensimmäistä kertaa. Itse asiassa lopetin TV:n katselun vuonna 1989 ja lähdin pysyvästi baariin.
Ja Dallas ja Dynastia.
Ja Miami Vice.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, ei. Eikä päässyt kauppaan iltaisin ja jopa yöllä, ei voinut woltata ruokaa kotiin.
Siinä olisikin hyvä formaatti reality-show'lle, että otettaisiin muutama tuollainen nuori ja laitettaisiin heidät elämään 1970-luvun elämää. En usko, että kestäisivät montaa päivää. Toisaalta sitä olisi vaikea toteuttaa lyhyessä ajassa, koska ei sen aikaista kylmän sodan tunnelmaa ja ydinsodan pelkoa pystyisi synnyttämään vain sillä, että loisi "television", josta näkisi vain kyseisen aikakauden tv-ohjelmia ja uutisia. Eikä pystyisi laittamaan heitä asioimaan Kelassa, pankissa jne.
Mutta ajatuksena kiehtova. Olen aivan varma, että lainaamasi nuori ei pärjäisi ilman digiä ja 24/7 viihdettä + palveluja.
Loistoidea! Mä olin teini 70-luvulla ja olisi tosi kiva nähdä, kun nää realityyn osallistujat haahuilisi kavereineen 20 asteen pakkasessa iltaisin kierrellen pitkin lähiötä, kun ei ollut kahviloita eikä kauppakeskuksia, mihin mennä lämmittelemään.
Ja vielä ilman pipoa. Ainakin 80-luvulla oli "pakko" olla paljain päin.
Ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
70-luvulla elintaso oli matalampi kuin nyt. Ne 80-luvun velkajuhlat olivat varmaan kivat, mutta se realisoitui aika ikävästi seuraavalla vuosikymmenellä.
Mitkä nykyään sitten on kuin velkajuhlat? Erona että nyt vaan humppaa valtio eikä yksityiset (yhtä paljon).
Totta.
Ja mitä taas tulee suomettumiseen, niin ennen vähän kumarreltiin itään päin, mutta nyt ollaan pahasti rähmällään EU:n suuntaan.
Suomi ei voi olla mikään orpo piru pohjoisessa irrallaan muusta maailmasta. Ajattelepa miten surkea tilanne täällä olisi ollut mikäli persut olisivat saaneet tahtonsa läpi ja Suomi ei olisi ollut EU:n jäsenmaa Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Putinin ansiosta Suomi sai vauhtia Nato-jäsenyyteenkin ja maamme lakkaa olemasta jollain epämääräisellä harmaalla alueella idän ja lännen välissä. EU:ssa asioista neuvotellaan eikä sieltä Brysselistä tule vain yksipuolisia määräyksiä.
Kyllä ne aika yksipuolisia ne määräykset ovat, EU-rahaa riittää Kreikan kansalaisten talojen energiaremppoihin, mutta en ole nähnyt samaa tukea meille annettavan, vaan meidän piti tukea Kreikkaa. Ja todella, Kreikan valtio jakoi sitä rahaa ilmaiseksi yksityistalouksille energiaremppoihin!
Ajan eläneet kokeneet sitten jääneensä jostakin paitsi nyky näkökulmasta.Pelkästään kaupoissa kun oli valikoimaa ja sai vielä palveluita joka sitten nykyään vängällä ajettu omatoimiseen nettiasiointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
70-luvulla elintaso oli matalampi kuin nyt. Ne 80-luvun velkajuhlat olivat varmaan kivat, mutta se realisoitui aika ikävästi seuraavalla vuosikymmenellä.
Mitkä nykyään sitten on kuin velkajuhlat? Erona että nyt vaan humppaa valtio eikä yksityiset (yhtä paljon).
Totta.
Ja mitä taas tulee suomettumiseen, niin ennen vähän kumarreltiin itään päin, mutta nyt ollaan pahasti rähmällään EU:n suuntaan.
Suomi ei voi olla mikään orpo piru pohjoisessa irrallaan muusta maailmasta. Ajattelepa miten surkea tilanne täällä olisi ollut mikäli persut olisivat saaneet tahtonsa läpi ja Suomi ei olisi ollut EU:n jäsenmaa Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Putinin ansiosta Suomi sai vauhtia Nato-jäsenyyteenkin ja maamme lakkaa olemasta jollain epämääräisellä harmaalla alueella idän ja lännen välissä. EU:ssa asioista neuvotellaan eikä sieltä Brysselistä tule vain yksipuolisia määräyksiä.
Siis miten EU-jäsenyys suojelee meitä? Eihän EU ole sotilasliitto eikä sillä ole yhteistä puolustusta. EU sitoi meidät järkyttäviin tulonsiirtoihin Ukrainalle, ja sille ei loppua näy. Kiiinostavaa, että neljäsosa Suomeenkin paenneista ukrainalaisista haluaa jäädä tänne sodan jälkeen, sen sijaan että menisivät rakentamaan isänmaataan. Tukia tarvitaan heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että ne jotka kaipaavat niitä aikoja niin toiset vaan etsivät epäkohtia niistä ajoista. Kukaan ole väittänyt että se oli täydellistä elämää. Hivin pelko? Heh mikä pelko täällä on ollut viimeiset kolme vuotta? Kuulemma miljoonia kuolleita ja joukkohautoja ympäri maailmaa. Lol.
Minä pelkäsin ydinsotaa ja atomivoimaa. Kävin äidin kanssa katsomassa jonkin elokuvan, johon oli koottu mm. amerikkalaisia opetusfilmejä 50-luvulta. Se oli mustaa huumoria, mutta minua kammotti. "Duck and cover" oli ohje, jota siinä toistettiin pienille koululaisille, jos ydinpommi räjähtää. Alas ja piiloon.
Kävin katsomassa äidin kanssa sitten "kevyempääkin" kuten Tohtori Outolemmen.
Tv:stä tuli dokumentteja säteilyn vaaroista.
Aloin nähdä aiheesta painajaisia. Kunnes tapahtui Tsernobylin onnettomuus. Jostain syystä painajaiset loppuivat siihen.
70-80-luvulta kaipaan rauhallisempaa ja verkkaisempaa elämäntyyliä. Työpaikoilla ihmisillä oli enemmän aikaa tehdä työ mahdollisimman oikein. Nykyään pitäisi työt tehdä vain mahdollisimman nopeasti. Joskus tuntuu, ettei ketään kiinnosta, menevätkö ne väärin vai oikein.
Joskus kaipaan myös sitä, ettei sunnuntaisin ja pyhinä ollut niin moni paikka auki. Pyhäpäivä tuntui enemmän pyhältä silloin. Nyt ei arjen ja sunnuntain tai pyhäpäivän välillä ole yhtä selvää eroa.
Toisaalta kirjoitin teininä 70-luvulla satua yhteiskunnasta, jossa kaupat ja ravintolat ovat auki 24/7. Ajatus tuntui fantasialta silloin.
S.Kubrickin "Tri Outolemmen" oheen ehkä koskettavin kertomus (jonka nähnyt) ydinsodasta oli Raymond Briggsin "When The Wind Blow" - sarjakuva (="Minne tuuli kuljettaa"), jossa kerrotaan ydinsodan alla olevassa maailmassa elävästä herttaisesta englantilaispariskunnasta.
Raymond Briggsin tuotannon ehkä tunnetuin on se "Lumiukko" (animaatio tehty v.1982) joka esitetään monesti jouluaattona. Varsinkin Briggsin inhimillinen tyyli teki kertomuksista "elämää suuremman".
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä nytkin elää 70-luvun tyyliin. Telkkariin kaksi kanavaa käyttöön ja värisäädöt mustavalkoiselle.
Ostat keväällä vaatteita kesäksi ja syksyllä talveksi, jos entiset on kuluneet tai jääneet pieniksi.
Keittelet perunoita ruuaksi, ylijääneet paistat seuraavana päivänä. Lisukkeeksi ruskeaa kastiketta, ehkä makkaraa jos on varaa.
Haaveilet etelänmatkasta, vietät lomat kuitenkin vanhempien/sukulaisten luona maaseudulla.
Kaikki tämä onnistuu hyvin 2020-luvullakin.
70-luvulla Suomessa oli omaa valmisvaateteollisuutta ja nuorisomuotia valmistava Seppälä. Ostettiin muotivaatteita, myös postimyynnistä.
Todellakin syötiin jotain muuta kuin ruskeaa kastiketta ja perunaa. En muista, että keskikoulun kotsan tunnilla olisi edes opetettu sitä. Lämpimät voileivät oli illanviettoihin paljon tehtyjä. Eka pizzeria tuli Jyväskylään 76. Sun muistot tai oletukset viistää enemmän 60- tai 50-lukua.
Suomesta sai todella hyvää venäläistä ruisleipää ja hyvää gruusialaista mustaa teetä.
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
En ole samaa mieltä. Varsinkin 70 ja 80-luvulla oli kokoajan painetta ja pelkoa ydinsodasta. Eri levelillä kun mitä tänään.
Oli tätä maailmanlopun odottelua (uskovaisilla ja muilla) silloinkin, tosin siihen kuulunut ilmastonmuutos. No löydettiin otsonikato kyllä, ja ahdistihan se. Happosateet (jotka johtuivat ilmansaasteista, olikohan erityisen pahana entisessä Itä-Saksassa) huolettivat ja saastuminen oli tapetilla 70-luvulla, lastenkirjoissakin näkyi tuo teemana. Siitähän se luonnonsuojeluaate sitten saikin puhtia.
Mitä neuroottisempi on, sitä enemmän maailmantila ahdistaa. Tietysti ne uhat ovat todellisia enkä vähättele näiden nykyisten inhottavuutta. Kannattaa vaan miettiä sitä liikkumatilaa ja valinnanvapautta, joka itselle jää. Nyt käydään informaatiosotaa, se kannattaa tiedostaa. Voihan olla että ajat ovat muutaman vuoden päästä rauhallisemmat. Itsensä monipuolinen sivistäminen hyvä valinta oli aika mikä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, että tv-kanavien määrä pitää mainita jonain oleellisena elämänlaatuun vaikuttavana asiana.
Kanavien määrällä ei ole mitään väliä, jos kaikilta tulee tosi-tv-kakkaa. Niiltä kahdelta tai kolmelta kanavalta tuli silloin ennen ohjelmaa, jota sieti katsella. Oli varaa panostaa käsikirjoituksiin ja sen sellaisiin. Muistan katsoneeni myös televisioteatterin esityksiä kuuluisista näytelmistä. Ja edelleenhän Ylen Areenassa jaksetaan katsella Neil Hardwickin sarjoja ja Velipuolikuuta...
Pakko myöntää, että minäkin kaipaan 80-lukua. Nettipalvelut eivät ole korvanneet oikeaa palvelua. Silloin joka kunnassa oli terveyskeskukset, joissa oli vakituista henkilökuntaa ja tarpeen tullen pääsi nopeasti hoitoon. Pankeissa oli rivi virkailijoita odottamassa, että tulet asioitasi hoitamaan. Meilläkin maalaiskunnassa oli kolme pankkia, terveyskeskus, poliisiasema, oikea postitoimisto (sielläkin pitkä tiski ja rivi työntekijöitä asiakkaita palvelemassa), työvoimatoimisto, kaksi koulua plus kyläkoulut...
Nyt asun kaupungissa josta ovat vuoden 2008 jälkeen lähteneet postitoimisto, poliisiasema, työvoimatoimisto. Ainoaan pankkiin pääsee vain varaamalla ensin netistä palveluajan. Arvatkaa kuinka helppoa se on vanhuksille? Olen nimittäin joutunut auttamaan joitakin. Ja vaikka kotona oli vain se yksi televisio, jossa oli kaksi kanavaa, ja vain yksi puhelin ja meillä lapsilla oli omat mankat, niin sehän riitti oikein hyvin, kun muilla ei ollut paljon paremmin.
Se oli aika tasavertaista aikaa. Moni tilastokin tukee sitä, että se oli Suomen tasa-arvoisinta vaihetta. Köyhästä duunariperheestä jostain maalta oli helpompi lähteä yliopistoon ja saada opintotuella siedettävä elämä. Jos se ei riittänyt, hanttihommia löytyi opiskelun oheen. Lapsiperheköyhyys oli melkein poistettu, sen jälkeen siihen ei ole pystytty edes Nokian tahkotessa Suomelle nousukautta. 90-luvun juustoleikkurit ja pankkien keplottelut tuhosivat niin paljon, etteivät ne, jotka eivät 80-lukua eläneet, osaa edes kuvitella sitä turvallisuuden tunnetta. Neuvostoliitto oli toki olemassa, mutta siinä vaiheessa se oli jo hampaaton ja siihen oli totuttu. Suomalaisethan kävivät 70-luvulta alkaen siellä ryyppäämässä ja pitämässä hauskaa!
On totta, että nykyään on enemmän viihdettä ja että kaupat ovat pidempään auki. Mutta me ehdimme oikein hyvin kauppoihin eikä perheen harrastus sitten ollut kaupassa käynti, kun ne eivät olleet auki iltamyöhään. Tärkeämpiä ja parempia asioita on olemassa. Sitä paitsi, kaikesta viihteestä ja elektroniikasta huolimatta näyttää siltä, että nuoriso on ihan yhtä tylsistynyttä ja valittaa, että ei ole tekemistä, kun hengailevat nuorisotalolla, kaupassa ja kirjastossa metelöimässä. Välillä vain kaikki tuijottelevat omia kännyköitään.
Myönnän että tässä on osa nostalgiaa eikä minua huvittaisi luopua joistakin asioista, joihin olen tottunut. Mutta jos yleinen elintasoni olisi yhtä hyvä kuin silloin ja jos palvelut toimisivat yhtä hyvin kuin silloin - olisi siis ihmisiä töissä eikä kaikkea tarvitsisi hoitaa itse vaihtelevan tasoisilla laitteilla ja ohjelmilla - niin taitaisin silti voittaa. Hyvin paljon tässä nykyisessä "palvelukulttuurissa" mennään it-firmojen rahastuksen ehdoilla, laadusta ei niin väliä, kuten olen töissäkin nähnyt.
No puolensa ja puolensa, kyllä minä mieluusti ottaisin palasia esim. ysäriltä nykyisyyteen ja tästä ajasta heittäisin monta menemään. Esim. on ihan kivaa toisaalta että on netti, mutta nuoret ei muuta tee kun roikkuu siellä. Ja ehkä sen ei tarvitsisi olla kaikkea s*ntaa täynnä. Nykyään telkkarista näkyy suurimmaksi osaksi s*ntaa joten jos jotain haluaa katsoa, siitä saa maksaa. Ei auta sata kanavaa kun laatu on surkeaa.
Kauppojen ei tarvitsisi olla aina 24/7 auki, ei kiva työntekijöille ja pienemmät yritykset ja kioskit ei pärjää isoille. Ei olisi mielenpahoituskulttuuria ym ilmiöitä ja persoonallisuus olisi pop, kaikkien ei tarvitse näyttää ja sisustaa samoin. Ennen oli vähemmän yksinäisyyttä ja mt-häiriöitä. Ihmiset voisi joskus rauhoittua ja olla luonnossa ja perheen kesken, eikä olla kuin joku adhd-poppoo roudaamassa lapset ja itsensä koko ajan jonnekin ostoskeskuksiin ym. viettämään aikaa. Ei siinä väärää, tarkoitan niitä jotka ei viihdy päivääkään perheenä kotona eikä anna lastenkaan olla koskaan rauhassa. Kertakäyttökulttuuri pois ja korjauspalvelut takaisin.
Ei nykyään mitään yksityisyyttä ole senkään vertaa. Ihmisiä seurataan täysin orwellilaisesti kaikenlaisilla mainos- ja somealustoilla. Ja ei, siihen ei auta se, että ei itse käytä sosiaalista mediaa.