Lue keskustelun säännöt.
"Maksaisin mitä tahansa että saisin viettää elämäni 70 tai 80-luvulla enkä tässä rappeutuneessa digimaailmassa. Töitä oli oikeasti enemmän. ...
17.10.2022 |
Hahaahahahahaaa voi näitä "jonne" juttuja 😅
Tosi hauskaa oli silloin juu, kun telkkari kanavia oli kokonaiset 2 kpl ja nekin lähetti ohjelmaa vain iltaisin.
Ei ollut Putinia, mitäs nyt vaan neuvostoliitto, kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko. Suomettumisen takia tuli iso haloo jos joku täällä kehtasi kritoisoida neuvostoliittoa.
Ja sen ajan palkoilla ei mikään kyllä ollut halpaa.
Koronaa ei ollut mutta oli kausi jolloin pelättiin että suuri osa kansasta kuolee aidsiin.
Kommentit (922)
70-ja 80-luvulla oli alkeellisempaa kuin nyt.
Huonoon suuntaan on menty joissakin asioissa.
Itsepalvelu kaupat, pankit ym. syövät ihmisten ajan.
Lähikaupat ovat poistuneet ja suurin osa ihmisistä käy kauppakeskuksissa.
Raha on ollut aina tiukilla.
Sunnuntaina oli kaupat kiinni. Se rauhoitti elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
eri, mutta valaisen: kasvu luo uskoa. Se kun joka vuosi jokin olosuhde on parempi kuin edellisenä. Kerro mikä noin niin kuin nuorten vinkkelistä on 2020-2022 ollut paremmin kuin edeltävänä jaksona, niin minä kerron mikä kaikki on huonommin. Vuoteen 2015, saati 2007 en viitsi edes verrata..
Esimerkiksi se on paremmin nyt, että asuntojen arvo ei ole puolittunut muutamassa vuodessa kuten 90-luvulla kävi monen lama-ajan lapsen perheessä. Samaan aikaan korot nousi pilviin, ihmiset menetti työnsä ja jäi asuntolainoineen karmeaan tilanteeseen, kun myymälläkään ei päässyt kallista lainoista eroon.
En näe mitään ongelmaa siinä että asuntojen arvo puolittuisi. Nauraisin vuokralla asuvana.
Asuntojen hintojen nousussa ei kyllä ole mitään järkeä... Että muuttakaa vaan niihin opiskelukaupunkeihin paremman työn ja palkan toivossa, ja asukaa sitten ahtaasti kituutellen ja maksaen silti huomattavia osia palkastanne jo asumisen suhteen. Onko järkeä vai ei?! Onko ihmiset joukkohypnoosin orjia kenties!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Elämän perustarpeisiin ostovoima oli isompi. Nykyisin "luksustuotteet" eli matkailu, ravintolat etc on halvempia.
Mutta ihan perusruoka kaupasta, asunnot, autot etc oli palkkoihin nähden selvästi halvempia.
Itse olen syntynyt 1990-luvun alkupuolella ja paljon mieluummin olisin syntynyt 60-luvulla. Ostovoima isompi, ei töistä ongelmaa, ei samalla tavalla vaadita jokaiseen asiaan koulutusta/lisäkoulutusta ja töitä oli. Lisäksi ei olisi tarvinnut olla velkah*lvetissä koko elämäänsä vain sen takia, että sai ostettua asunnon.
Jos nyt pysyisit faktoissa. 60-luvulla syntyneet joutui kärsimään 90-luvun lamasta ihan eri tavalla kuin 90-luvulla syntyneet. He juuri joutui velkahelvettiin usein.
Tuskin olit asuntovalallinen lama-aikaan pikkulapsena tai menetit työpaikkaasi ja jäit velkaloukkuun kuten moni 60-luvulla syntynyt opinto- ja asuntolainoineen. Ostovoima on nykyään huomattavasti korkeampi kuin 80- ja 90-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Nuoret tuntuu kuvittelevan, että ollut joku ihmeellinen yltäkylläisyyden aika ja kaikilla oli kaikkea. En ymmärrä mistä tällainen luulo on tullut.
Nykyään on ihan mielettömän korkea elintaso verrattuna siihen mitä mun nuoruudessa oli. Olen nyt viidikymppinen eli aikuistunut kana-ajan Suomeen 90-luvulla. Kyllä se oli ankeaa aikaa. Nuorilla oli silloin tosi vähän rahaa. Nykyajan nuoret opiskelee ulkomailla ja ajaa mopoautolla kouluun. Kyllä on ajat muuttuneet.Juuri näin. 80-luvulla nuorten ulkomaanmatkailun huippuhetki oli interrail, jota varten piti säästää rahaa ja silti tyhjä lompakko iski kesken matkan.
Siellä sitä hiki päässä istuttiin Keski-Euroopan asemilla ja rahdattiin rinkkaa paikasta toiseen. Nykyään nuoret lentelee tuosta vaan Aasiaan ja reilaamassa käy vain nuoruutta haikailevat ikäihmiset.
Olennainen ero nykyaikaan oli, ettei ollut kännyköitä ja nettiä, joilla olla helposti yhteydessä kotimaahan ja perheeseen.
Matkustin yksin jo 17-vuotiaana, olin interreilillä ja Kreikan-matkalla. Olin ollut kesätöissä ja saanut rahaa ja pidin välivuoden lukiosta. Ystävät olivat koulussa, joten matkustin yksin. Melkein joka päivä soitin kotiin jostain automaatista, että hyvin menee. Kolikoita piti aina varata tietysti, ja Euroopassa oli silloin vielä joka maassa oma valuutta, monenlaisia hiluja siis meni.
Matkustaminen junassa aikana, jolloin kellään ei ollut kännyköitä, oli hienoa. Ajatukset vaelsivat, seurasin Schwarzwaldin kumpuilevia maisemia, välillä luin kirjaa ja joskus keskustelin muiden matkalaisten kanssa. Joka ikinen hetki on jäänyt paremmin mieleen kuin älykännykkäaikojen matkat.
Sinulle on jäänyt joka ikinen hetki paremmin mieleen, koska muilla ei ollut älykännyköitä? Eihän kukaan nytkään pakota käyttämään älykännykkää matkoilla!
Varmaan osin tosiaan myös siksi, kun muilla ei ollut älykännyköitä :-) Koska muutkin olivat halukkaampia juttelemaan silloin. Tosin en niin sanonut, että mieleenjäävyys johtuisi siitä, että muilla ei ollut älykännyköitä. En myöskään sanonut, että kukaan pakottaisi nytkään minua käyttämään älykännykkää matkoilla. Haluat ilmeisesti kiihkeästi väitellä jostain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tossa oli hassua? Ihmiselle ei tee hyväksi elää digimaailmassa. Nykyaika on masentavaa, vaikka löytyy mitä teknologiaa. 30-40 vuotta sitten:
- ei ollut pandemiaa
- Suomi oli yleisturvallinen maa, eli uskalsi jopa kävellä yksin keskellä yötä Helsingissä
- ei EU-jäsenyyttä, eli ei ulkomaista maamme ohjausta ja lakiuudistuksia
- ei niin paljon syrjäytyneitä
- riitti töitä, eikä vaadittu viittä korkeakoulututkintoa esim. perus assarin hommiin
- ei digimaailmaa > ihmiset olivat sosiaalisempia ja uskalsivat puhua toisilleen > ihmisillä oli ystäviä > ihmiset pariutuvat helpommin.
- ihmiset liikkuivat enemmän ja olivat hoikempia.Kyllähän näitä keksisi vaikka kuinka.
Tosiasiassa Helsinki ja muu Suomi oli vaarallisempia kuin nykyään. Henkirikoksia ja pahoinpitelyjä oli enemmän kuin nyt. Suomi ei voinut edes haaveilla EU-jäsenyydestä YYA-sopimuksen takia, joka sitoi poliitikot ja maan itänaapurin talutusnuoraan. Suomi ei todellakaan ollut osa länttä.
Ettei nämä nyt olisi taas huhupuheita? Olen kolmannen polven stadilainen eikä kukaan perheestäni ole kokenut varsinaista vaaraa kuin vasta 2000-luvun puolella. Minut on ryöstetty joku 4 kertaa, yritetty r**skata ja muuta mukavaa.
Minäkin olen stadilainen, eikä ollut huhupuhetta, ihan koulussa oli tavallista väkivaltainenkin kiusaaminen, joka ohitettiin "lasten kinasteluna". Ja tämä hyvän alueen koulussa, jota minä kävin.
Sitäkin on nykypäivänä. Koko ketjussa ei olla esitetty yhtään asiaa, mikä oli ennen todella huonosti, mitä ei ole enää. Nykyajasta kyllä keksitään erittäin haitallisia ilmiöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
eri, mutta valaisen: kasvu luo uskoa. Se kun joka vuosi jokin olosuhde on parempi kuin edellisenä. Kerro mikä noin niin kuin nuorten vinkkelistä on 2020-2022 ollut paremmin kuin edeltävänä jaksona, niin minä kerron mikä kaikki on huonommin. Vuoteen 2015, saati 2007 en viitsi edes verrata..
Esimerkiksi se on paremmin nyt, että asuntojen arvo ei ole puolittunut muutamassa vuodessa kuten 90-luvulla kävi monen lama-ajan lapsen perheessä. Samaan aikaan korot nousi pilviin, ihmiset menetti työnsä ja jäi asuntolainoineen karmeaan tilanteeseen, kun myymälläkään ei päässyt kallista lainoista eroon.
Asuntojen arvo saisikin puolittua, niin nykypäivän nuoretkin pääsevät kiinni omistusasuntoon. Se on oikeasti järkyttävän vaikeaa nykyisin ja ihmiset ostavat ensiasuntonsa entistä vanhempina.
Ajattelitko, että ensiasuntoon pääsi helposti kiinni, kun asuntolainojen korot oli 16 % ja maassa suurtyöttömyys?
Ei tosiaan, lainoja ei enää myönnetty. Ne joilla oli ennalta rahaa teki kyllä hyviä kauppoja, mutta ne harvoin oli ensiasunnon ostajia.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se faktaa että esimerkiski työelämä on paljon rankempaa nykyisin kuin mitä se oli ennen. Siinä missä 70-luvulla oli faksit ja kirjepostit jotka tulivat noin kerran päivässä, niin nykyään sinua pommitetaan jatkuvilla sähköpostiviesteillä jopa vapaa-ajallasi. Ja niihin on yleensä reagoitava heti. Sinulla voi olla samaan aikaan jopa 100 eri pyyntöä johon on reagoitava heti tai saat sapiskaa siitä että olet liian hidas. Siinä missä ennen tehtiin ruummillista työtä, niin nykyään työ on enemmän henkistä ja työntekijöiden määrä on supistettu ihan minimiin. Tämä trendi sitten huomataan yhteiskunnassa lisääntyneenä pahoinvointina ja uupumuksena.
Tiedän monta eläkkeelle siirtyneitä jotka ovat sanoneet ihan suoraan etteivät olisi jaksaneet enää päivääkään nykyisessä työelämässä. Ja minä allekirjoitan tämän koska olen ollut työelämässä niin faksi- kuin sähköpostiaikakaudella.
MItä tulee noihin muihin väittämiin niin se sama suomettuminen on kyllä jatkunut ihan näihin päiviin asti. Vielä ihan viime vuosina jos kritisoit Venäjää oli riski joutua naurunalaiseksi. Meillä oli ihan presidentti 2000-2012 jolle oli oikea elämäntehtävä pilkata ihmisiä jotka uskalsivat sanoa jotain pahaa suuresta itänaapuristamme.
Sama. Vielä 2004 kun aloitin työelämän sain keskittyä kokonaan omiin töihini. Nyt teen matkavaraukset, matkalaskut, ostolaskunkäsittelyn, oikeuksien hakemisen, poistamisen ja myöntämisen kaikille alaisille ja sidoryhmille, arkistoinnit, erilaiset sisäiset kontrollit, työvälinehankinnat..huoh, näihin kuluu aivan tolkuttomasti aikaa! Huomaatteko mikä ammattikunta on tehostamisen hengessä poistettu? Työpäiväni on kiristynyt ja myös valitettavasti pidentynyt vuosi vuodelta tämän vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tossa oli hassua? Ihmiselle ei tee hyväksi elää digimaailmassa. Nykyaika on masentavaa, vaikka löytyy mitä teknologiaa. 30-40 vuotta sitten:
- ei ollut pandemiaa
- Suomi oli yleisturvallinen maa, eli uskalsi jopa kävellä yksin keskellä yötä Helsingissä
- ei EU-jäsenyyttä, eli ei ulkomaista maamme ohjausta ja lakiuudistuksia
- ei niin paljon syrjäytyneitä
- riitti töitä, eikä vaadittu viittä korkeakoulututkintoa esim. perus assarin hommiin
- ei digimaailmaa > ihmiset olivat sosiaalisempia ja uskalsivat puhua toisilleen > ihmisillä oli ystäviä > ihmiset pariutuvat helpommin.
- ihmiset liikkuivat enemmän ja olivat hoikempia.Kyllähän näitä keksisi vaikka kuinka.
Tosiasiassa Helsinki ja muu Suomi oli vaarallisempia kuin nykyään. Henkirikoksia ja pahoinpitelyjä oli enemmän kuin nyt. Suomi ei voinut edes haaveilla EU-jäsenyydestä YYA-sopimuksen takia, joka sitoi poliitikot ja maan itänaapurin talutusnuoraan. Suomi ei todellakaan ollut osa länttä.
Ettei nämä nyt olisi taas huhupuheita? Olen kolmannen polven stadilainen eikä kukaan perheestäni ole kokenut varsinaista vaaraa kuin vasta 2000-luvun puolella. Minut on ryöstetty joku 4 kertaa, yritetty r**skata ja muuta mukavaa.
Minäkin olen stadilainen, eikä ollut huhupuhetta, ihan koulussa oli tavallista väkivaltainenkin kiusaaminen, joka ohitettiin "lasten kinasteluna". Ja tämä hyvän alueen koulussa, jota minä kävin.
Sitäkin on nykypäivänä. Koko ketjussa ei olla esitetty yhtään asiaa, mikä oli ennen todella huonosti, mitä ei ole enää. Nykyajasta kyllä keksitään erittäin haitallisia ilmiöitä.
Luetun ymmärtäminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
eri, mutta valaisen: kasvu luo uskoa. Se kun joka vuosi jokin olosuhde on parempi kuin edellisenä. Kerro mikä noin niin kuin nuorten vinkkelistä on 2020-2022 ollut paremmin kuin edeltävänä jaksona, niin minä kerron mikä kaikki on huonommin. Vuoteen 2015, saati 2007 en viitsi edes verrata..
Esimerkiksi se on paremmin nyt, että asuntojen arvo ei ole puolittunut muutamassa vuodessa kuten 90-luvulla kävi monen lama-ajan lapsen perheessä. Samaan aikaan korot nousi pilviin, ihmiset menetti työnsä ja jäi asuntolainoineen karmeaan tilanteeseen, kun myymälläkään ei päässyt kallista lainoista eroon.
Asuntojen arvo saisikin puolittua, niin nykypäivän nuoretkin pääsevät kiinni omistusasuntoon. Se on oikeasti järkyttävän vaikeaa nykyisin ja ihmiset ostavat ensiasuntonsa entistä vanhempina.
Kaksi työssäkäyvää kyllä saa pankista lainaa yksiön ostamiseen. Jos yksiö tuntuu liian pieneltä, niin sitten voi ostaa syrjemmältä pikkukaksion.
Ei voi muuttaa jonnekin, mistä ei löydy töitä. Ja niiden kuppasten syrjäkylien asuntojen hinnat laskevat. Jos oli niin kamalaa, kun asuntojen hinnat laskivat ysärillä niin miksi kukaan nykypäivänä haluaisi tieten tahtoen heittää rahansa hukkaan samalla tavalla. Ihmiset ovat fiksumpia nykyään. Niin ja yksiössä et perusta perhettä.
Kasarilla kyllä perustettiin perheitä yksiöönkin. Nykyään lasu veisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
eri, mutta valaisen: kasvu luo uskoa. Se kun joka vuosi jokin olosuhde on parempi kuin edellisenä. Kerro mikä noin niin kuin nuorten vinkkelistä on 2020-2022 ollut paremmin kuin edeltävänä jaksona, niin minä kerron mikä kaikki on huonommin. Vuoteen 2015, saati 2007 en viitsi edes verrata..
Esimerkiksi se on paremmin nyt, että asuntojen arvo ei ole puolittunut muutamassa vuodessa kuten 90-luvulla kävi monen lama-ajan lapsen perheessä. Samaan aikaan korot nousi pilviin, ihmiset menetti työnsä ja jäi asuntolainoineen karmeaan tilanteeseen, kun myymälläkään ei päässyt kallista lainoista eroon.
Asuntojen arvo saisikin puolittua, niin nykypäivän nuoretkin pääsevät kiinni omistusasuntoon. Se on oikeasti järkyttävän vaikeaa nykyisin ja ihmiset ostavat ensiasuntonsa entistä vanhempina.
Kaksi työssäkäyvää kyllä saa pankista lainaa yksiön ostamiseen. Jos yksiö tuntuu liian pieneltä, niin sitten voi ostaa syrjemmältä pikkukaksion.
Ei voi muuttaa jonnekin, mistä ei löydy töitä. Ja niiden kuppasten syrjäkylien asuntojen hinnat laskevat. Jos oli niin kamalaa, kun asuntojen hinnat laskivat ysärillä niin miksi kukaan nykypäivänä haluaisi tieten tahtoen heittää rahansa hukkaan samalla tavalla. Ihmiset ovat fiksumpia nykyään. Niin ja yksiössä et perusta perhettä.
Ymmärrän jos ei pikkukunnista löydy töitä ... Mutta jos on, niin sekinkö on sitten paha asia, että asunnot on siellä halvempia kuin isommilla paikkakunnilla?! Käsittämätöntä touhua tässä maassa kyllä on ...
Ei tästä nyt tarvi niin kauas mennä.
Noin 20 vuotta sitten monet kusetettiin ostamaan kuvaputkitelkkari, joka jo 32-tuumaisena painoi 60 kiloa ja maksoi 1000€. Oli niitä kalliimpiakin.
Ja ihan turhaa ostamista ja maksamista. Siitä muutama vuosi, niin tuli ohuet ja kevyet taulutelkkarit. Vaan mistäpä tätä silloin 20 v sitten osasi tavallinen kuluttaja ennustaa.
Silloin 2000-luvun alussa kuukausipalkat olivat monta sataa pienempiä kuin tänään, ja silloin pulititettiin yhdestä ainoasta 32-tuuman töllöttimestä vähintään se tuhat euroa. Muutossa hirveä painajainen.
Nyt semmosta 32-tuumaista televisiota saa reilusti alle kahteen sataan, eli noin 800€ halvemmalla kuin 20 vuotta sitten ja kuukausiansio noussut suunnilleen saman verran. Eri asia on, kuinka monelle riittää telkkariksi 32-tuumainen. No, köyhille. Tänä päivänä uuden telkkarin osto ei ole enää niin rahasta kiinni kuin 20 vuotta sitten. Toki telkkarista saa yhä pulittaa ja tehdä pitkää osarikauppaa jos haluaa ja pitää saada himaan sitä ns. "parempaa Seppälää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä tossa oli hassua? Ihmiselle ei tee hyväksi elää digimaailmassa. Nykyaika on masentavaa, vaikka löytyy mitä teknologiaa. 30-40 vuotta sitten:
- ei ollut pandemiaa
- Suomi oli yleisturvallinen maa, eli uskalsi jopa kävellä yksin keskellä yötä Helsingissä
- ei EU-jäsenyyttä, eli ei ulkomaista maamme ohjausta ja lakiuudistuksia
- ei niin paljon syrjäytyneitä
- riitti töitä, eikä vaadittu viittä korkeakoulututkintoa esim. perus assarin hommiin
- ei digimaailmaa > ihmiset olivat sosiaalisempia ja uskalsivat puhua toisilleen > ihmisillä oli ystäviä > ihmiset pariutuvat helpommin.
- ihmiset liikkuivat enemmän ja olivat hoikempia.Kyllähän näitä keksisi vaikka kuinka.
Tosiasiassa Helsinki ja muu Suomi oli vaarallisempia kuin nykyään. Henkirikoksia ja pahoinpitelyjä oli enemmän kuin nyt. Suomi ei voinut edes haaveilla EU-jäsenyydestä YYA-sopimuksen takia, joka sitoi poliitikot ja maan itänaapurin talutusnuoraan. Suomi ei todellakaan ollut osa länttä.
Ettei nämä nyt olisi taas huhupuheita? Olen kolmannen polven stadilainen eikä kukaan perheestäni ole kokenut varsinaista vaaraa kuin vasta 2000-luvun puolella. Minut on ryöstetty joku 4 kertaa, yritetty r**skata ja muuta mukavaa.
Minäkin olen stadilainen, eikä ollut huhupuhetta, ihan koulussa oli tavallista väkivaltainenkin kiusaaminen, joka ohitettiin "lasten kinasteluna". Ja tämä hyvän alueen koulussa, jota minä kävin.
Sitäkin on nykypäivänä. Koko ketjussa ei olla esitetty yhtään asiaa, mikä oli ennen todella huonosti, mitä ei ole enää. Nykyajasta kyllä keksitään erittäin haitallisia ilmiöitä.
Luetun ymmärtäminen?
Älä ruoki trollia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Elämän perustarpeisiin ostovoima oli isompi. Nykyisin "luksustuotteet" eli matkailu, ravintolat etc on halvempia.
Mutta ihan perusruoka kaupasta, asunnot, autot etc oli palkkoihin nähden selvästi halvempia.
Itse olen syntynyt 1990-luvun alkupuolella ja paljon mieluummin olisin syntynyt 60-luvulla. Ostovoima isompi, ei töistä ongelmaa, ei samalla tavalla vaadita jokaiseen asiaan koulutusta/lisäkoulutusta ja töitä oli. Lisäksi ei olisi tarvinnut olla velkah*lvetissä koko elämäänsä vain sen takia, että sai ostettua asunnon.
Jos nyt pysyisit faktoissa. 60-luvulla syntyneet joutui kärsimään 90-luvun lamasta ihan eri tavalla kuin 90-luvulla syntyneet. He juuri joutui velkahelvettiin usein.
Tuskin olit asuntovalallinen lama-aikaan pikkulapsena tai menetit työpaikkaasi ja jäit velkaloukkuun kuten moni 60-luvulla syntynyt opinto- ja asuntolainoineen. Ostovoima on nykyään huomattavasti korkeampi kuin 80- ja 90-luvulla.
ostovoima ei ole korkeampi nyt 2020-luvulla. Sen voit tarkistaa ihan tilastokeskuksen sivuilta.
Lama oli usealle henkilökohtainen syvä kriisi. Niin myös taannoinen finanssikriisi, josta puhutaan huomattavasti vähemmän, koska ilmiö oli globaali, eikä ole niin helppoa asettaa syyllisen viittaa esim silloiselle hallitukselle. Keskimäärin keskituloisella meni 1980-1990 luvuilla paremmin kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan, että kun 80-luvulla osti takin, niin se kesti. Pysyi napit ja saumat, kesti pesun eikä nyppyyntynyt, ei kiertynyt.
Nykyään kun ostaa takin niin hyvä jos kestää puoli vuotta. Ja napit irtoaa heti kun viet takin kaupasta kotiin ja laitat ekan kerran päälle.
Dixiecoat! Ihania takkeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
eri, mutta valaisen: kasvu luo uskoa. Se kun joka vuosi jokin olosuhde on parempi kuin edellisenä. Kerro mikä noin niin kuin nuorten vinkkelistä on 2020-2022 ollut paremmin kuin edeltävänä jaksona, niin minä kerron mikä kaikki on huonommin. Vuoteen 2015, saati 2007 en viitsi edes verrata..
Esimerkiksi se on paremmin nyt, että asuntojen arvo ei ole puolittunut muutamassa vuodessa kuten 90-luvulla kävi monen lama-ajan lapsen perheessä. Samaan aikaan korot nousi pilviin, ihmiset menetti työnsä ja jäi asuntolainoineen karmeaan tilanteeseen, kun myymälläkään ei päässyt kallista lainoista eroon.
Njaa. Meille kävi noin eräällä suurehkolla suomalaisella paikkakunnalla ca vuonna 2012. Työt loppui, oli muutettava työn perässä, koti ei mennyt kaupaksi, tuli tappioita. Tätä tapahtuu juuri nytkin suurelle osalle Suomen asuntovarallisuutta.
Kuka asunnostaan pystyi velkajärjestelyjen avulla pitämään kiinni 90-luvun devalvaation jälkeen, sai myöhemmin nähdä asuntonsa arvon palautumisen. Suuri osa lainoistahan oli sitä paitsi valtiorahoitteisia ARA-lainoja, joihin sai kyllä maksuvapaata.
Kuule, velkajärjestely tuli vasta myöhemmin, kun pahin oli jo tapahtunut. Eikä pankit suinkaan antaneet mitään lyhennysvapaata, niille oli edullista pakkolunastaa asunto ja myydä se eteenpäin voitolla myöhemmin.
Totta, pankit sai siihen aikaan perseillä ihan miten halusivat ja halusihan ne. Pakkohuutokaupoissa asunnot voitiin myydä miten alihintaan tahansa, jos pankki niin halusi. Lainojen takaajiksi hyväksyttiin myös just 18 vuotta täyttäneet, joilla oli vielä lukio kesken eikä tuloja. Jos joku rupesi takaajaksi pieneen lainaan, pystyi pankki myöntämään samalla takauksella lisälainaa kertomatta siitä takaajalle. Tosi kiva, kun luuli taanneessa kymppitonnin lainan, mutta maksettavaa tuli satatonnia plus korot.
Nyt sentään pankeilla on velvollisuus kertoa mitä lainen takaaminen tarkoittaa eikä väittää sen olevan pieni muodollisuus. Ymmärtääkseni takauksia ei voi enää ketjuttaa. Yksi tuttu takasi ystävänsä lainan, mutta ystävä oli takajaana toiselle, joka oli takaajana sukulaisensa yrityslainassa. Yritys meni konkurssiin ja lopulta tuttuni oli se, joka joutui maksamaan yrityslainan. Hänen tulot ei riittäneet edes korkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Se miten koki 80-luvun, riippuu varmaan pitkälti siitä, minkä ikäinen oli itse silloin. Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, ja oli kyllä ihanaa olla nuori siihen aikaan. Myös lapsuus 70-luvulla oli omalla kohdallani ihanaa aikaa. Paljon vapaampaa kuin nykylapsuus. Toisaalta maailma on nykyään niin täynnä vaaroja, että on ihan paikallaan että lapsia rajoitetaan enemmän. Omat vaaransa oli kyllä tuolloinkin, mutta ihmiset oli yleisesti ottaen ystävällisempiä ja yhteisöllisempiä.
Itse asiassa koskaan ei ole tainnut olla niin turvallista kuin nyt, ainakaan jos miettiin välitöntä fyysistä turvallisuutta. Netissä on lapsille ja nuorille omat riskinsä, ja se puoli on hoidettu tosi, tosi huonosti kasvattajien ja päättäjien osalta, kun lapsille on lyöty älyluurit käteen. Alakoululaiset on jo nähneet kiduttamisvideoita Ukrainasta ja raainta mahdollista pornoa. Jos ei omalta lapsisuodattimelliselta laitteelta, niin kavereiden puhelimilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hinnat eivät olleet halvempia. Suomalaiset olivat nykyiseen verrattuna todella köyhiä.
Elämän perustarpeisiin ostovoima oli isompi. Nykyisin "luksustuotteet" eli matkailu, ravintolat etc on halvempia.
Mutta ihan perusruoka kaupasta, asunnot, autot etc oli palkkoihin nähden selvästi halvempia.
Itse olen syntynyt 1990-luvun alkupuolella ja paljon mieluummin olisin syntynyt 60-luvulla. Ostovoima isompi, ei töistä ongelmaa, ei samalla tavalla vaadita jokaiseen asiaan koulutusta/lisäkoulutusta ja töitä oli. Lisäksi ei olisi tarvinnut olla velkah*lvetissä koko elämäänsä vain sen takia, että sai ostettua asunnon.
Jos nyt pysyisit faktoissa. 60-luvulla syntyneet joutui kärsimään 90-luvun lamasta ihan eri tavalla kuin 90-luvulla syntyneet. He juuri joutui velkahelvettiin usein.
Tuskin olit asuntovalallinen lama-aikaan pikkulapsena tai menetit työpaikkaasi ja jäit velkaloukkuun kuten moni 60-luvulla syntynyt opinto- ja asuntolainoineen. Ostovoima on nykyään huomattavasti korkeampi kuin 80- ja 90-luvulla.
ostovoima ei ole korkeampi nyt 2020-luvulla. Sen voit tarkistaa ihan tilastokeskuksen sivuilta.
Lama oli usealle henkilökohtainen syvä kriisi. Niin myös taannoinen finanssikriisi, josta puhutaan huomattavasti vähemmän, koska ilmiö oli globaali, eikä ole niin helppoa asettaa syyllisen viittaa esim silloiselle hallitukselle. Keskimäärin keskituloisella meni 1980-1990 luvuilla paremmin kuin nyt.
Kyllä on noussut. Ihan tilastot sen kertoo. https://www.hs.fi/raha/art-2000002794814.html
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. 70- ja 80-luvuilla oli kumminkin edes jotain mikä loi uskoa huomiseen. Nykyään ei mitään. Ja täysin naurettavaa että televisiossa oli "vain 2 kanavaa". Se riitti hyvin. Mitä hyötyä että niitä on 20 kun ei mitään mitä viitsisi katsoa? Ja 80-luvulla hiukankaan varakkaammalla oli lautasantennit ja köyhemmälläkin vhs-nauhuri.
Valaise nyt hieman meille mikä oli se jotain mikä loi uskoa huomiseen.
Varsinkin ysäri lama oli karmea. 20% työttömyys, suuri osa firmoista konkurssiin, velkavankeus, itsariluvut tappiin.
eri, mutta valaisen: kasvu luo uskoa. Se kun joka vuosi jokin olosuhde on parempi kuin edellisenä. Kerro mikä noin niin kuin nuorten vinkkelistä on 2020-2022 ollut paremmin kuin edeltävänä jaksona, niin minä kerron mikä kaikki on huonommin. Vuoteen 2015, saati 2007 en viitsi edes verrata..
Esimerkiksi se on paremmin nyt, että asuntojen arvo ei ole puolittunut muutamassa vuodessa kuten 90-luvulla kävi monen lama-ajan lapsen perheessä. Samaan aikaan korot nousi pilviin, ihmiset menetti työnsä ja jäi asuntolainoineen karmeaan tilanteeseen, kun myymälläkään ei päässyt kallista lainoista eroon.
Asuntojen arvo saisikin puolittua, niin nykypäivän nuoretkin pääsevät kiinni omistusasuntoon. Se on oikeasti järkyttävän vaikeaa nykyisin ja ihmiset ostavat ensiasuntonsa entistä vanhempina.
Kaksi työssäkäyvää kyllä saa pankista lainaa yksiön ostamiseen. Jos yksiö tuntuu liian pieneltä, niin sitten voi ostaa syrjemmältä pikkukaksion.
Ei voi muuttaa jonnekin, mistä ei löydy töitä. Ja niiden kuppasten syrjäkylien asuntojen hinnat laskevat. Jos oli niin kamalaa, kun asuntojen hinnat laskivat ysärillä niin miksi kukaan nykypäivänä haluaisi tieten tahtoen heittää rahansa hukkaan samalla tavalla. Ihmiset ovat fiksumpia nykyään. Niin ja yksiössä et perusta perhettä.
Ihan Helsingin keskustasta sadan kilometrin päässä on jo edullisia yksiöitä. Yksiössä kyllä kolme ihmistä asuu lapsen kouluikään asti ihan kevyesti, niin ennenkin on tehty, sitten voikin ostaa jo kaksion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt 80- ja 90-luvulla ja kyllä elämä silloin oli kaikin tavoin nykyistä leppoisampaa.
Lapseni syntyi 1980-luvun lopussa. Sen ajan äiti-ihanne kannatteli toisella kädellään lastaan samalla kun toisella keitteli itse kasvattamiaan luomuperunoita ruoaksi väitökirjan kirjoittamisen lomassa. Luonnollisesti hänellä oli jo hyväpalkkainen työpaikka, vaikka suorittikin jatko-opintoja.
Ei ollut leppoisaa, kyllä odotukset olivat korkealla.
Ei todellakaan ollut noin. Kasarillajq ysärillä lapset heitettiin pihalle leikkimään muiden lasten kanssa. Lapsia ei kasvatettu, vaan ne ruokittiin ja siinä se. Kandin papereilla pääsit vakivirkaan kiinni helposti. Ruoka oli ravintoköyhää kotiruokaa tai lapset söivät kouluruuan lisäksi vain välipaloja, kuten leipäkoneella tehtyä leipää lauantaimakkaralla. Kukaan tai mikään taho ei odottanut tai vaatinut mitään.
Muistan tuon ajan erittäin hyvin ja lehdet olivat täynnä kertomuksia äideistä, jotka pystyvät yhdistämään lapsenhoidon ja uran.
Ei voi muuttaa jonnekin, mistä ei löydy töitä. Ja niiden kuppasten syrjäkylien asuntojen hinnat laskevat. Jos oli niin kamalaa, kun asuntojen hinnat laskivat ysärillä niin miksi kukaan nykypäivänä haluaisi tieten tahtoen heittää rahansa hukkaan samalla tavalla. Ihmiset ovat fiksumpia nykyään. Niin ja yksiössä et perusta perhettä.