Miten yksinäiset kestävät yksinoloa ja yksin nukkumista?
kun ei ole ketään ketä halata tai pitää kädestä tiukan paikan tullen. Kauhea ajatus että joutuisi elämään yksin.
Kommentit (91)
No kestän kun en jaksa enää asiaa surrakaan.
Ihan kamalaa se olisi nukkua JOKA yö jonkun kanssa.
Silloin tällöin ihan ok mutta jatkuvasti ei ikinä. Nukun parhaiten yksin.
Kuuntele siinä sitten vieressä kun joku piereskelee kesäkeittopäivällisen jälkeen 🥱 Sen ylipainoista kuorsausta vielä päälle viinilasilliset hörpittyään.
Se on helppoa, koska en ole lapsuuttani lukuun ottamatta koskaan nukkunut kenenkään kanssa.
Erittäin hyvin kestän. En ole koskaan seurustellut joten olen aina nukkunut yksin sängyssäni.
En tajua sitä miten jotkut voivat ihmetellä tuota asiaa.
M32
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa!
Et selkeästi koe yksinäisyyttä, joten häivy tästä ketjusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole edes lapsena ollut sellaista ihmistä joka kulkisi vierelläni, johon voisin tukeutua ja joka pitäisi puoliani. Ajatus esim. valokuvasta jonkun vieressä poseeraten on täysin utopistinen.
Reppana. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Jaksuhalit.
En ole yksinäinen, vaikka asunkin yksin. Nukun erittäin mielelläni vain kissani kanssa. Viihdyn muutenkin hyvin itsekseni, olen jo 10 vuotta tehnyt etätöitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän yksin ja siihen tottuu. Jokaisella on silti kosketuksen tarve. Itse siihen saan apua ihanalta varatulta mieheltä arkisin. Haave olisi terve kumppani elämän ehtoopuolelle. Tahtoo kaikki mun ikäluokan ihmiset olla jotain näistä:
Pettäjä
Henkisesti sairas
Jätetty jostain syystä joka vahingoittaa toista
Parempi olla siis sinkkuna ja pitää hauskaa varatun kanssa ilman tunnesidettä ja tunteitaEi todellakaan ole mitään kosketuksen tarvetta. En tykkää että muhun kosketaan.
Vain heikot ei kestä ykainoloa.
Näissäkin asioissa on kultainen keskitie. Ei ole sekään hyvä, että ihminen ei lainkaan tykkää, että häneen kosketaan. Se on ehkä itse luotu suojakuori kun ei halua päästää lähelleen.
Ei sekään ole täysin totta, että vain heikot eivät kestä yksinoloa.
Yksinolo ei itsestään kerro vahvuudesta eikä kosketusta kaipaava ihminen ole välttämättä heikko.
Olen elänyt yksin ja parisuhteessa, nyt yksin vuosia. Olen ihan tyytyväinen, pärjään ja en kaipaa kokoaikaisesti tähän ketään. Mutta kaipaan kyllä läheisyyttä ja kosketusta enkä koe olevani sen takia heikko ihminen.
Eikä muutkaan vastaavat ihmiset.
Onneksi elämässäni on ihminen, joka ajoittain antaa läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele siinä sitten vieressä kun joku piereskelee kesäkeittopäivällisen jälkeen 🥱 Sen ylipainoista kuorsausta vielä päälle viinilasilliset hörpittyään.
Mikset laihduta? Kertoo omasta tasostasi, jos joudut tyytymään tuollaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Olet läheisriippuvainen. Ihmisen pitää osata olla yksinkin.
eri mutta toki ihmisen pitää osata yksinkin olla muttei aina tarvitse jos ei ole ihan pakko. Kyllä parisuhteisata on tullut monelle joku ihme peikko ja paha. ei ihme että ihmiset voivat huonosti. En olsii uskonut että tunnekylmiä ihmisiä on näinkin paljon kun monet ovat pariutuneet tai vähintäänkin suhteissa. itse olen nykyään huono-onninen ja yksinäinen ja todellakin välillä kaipaan naisen seuraa.
Aina voi ottaa pari karvatonta kissaa viereen lämmittämään ja kehräämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän yksin ja siihen tottuu. Jokaisella on silti kosketuksen tarve. Itse siihen saan apua ihanalta varatulta mieheltä arkisin. Haave olisi terve kumppani elämän ehtoopuolelle. Tahtoo kaikki mun ikäluokan ihmiset olla jotain näistä:
Pettäjä
Henkisesti sairas
Jätetty jostain syystä joka vahingoittaa toista
Parempi olla siis sinkkuna ja pitää hauskaa varatun kanssa ilman tunnesidettä ja tunteitaEi todellakaan ole mitään kosketuksen tarvetta. En tykkää että muhun kosketaan.
Vain heikot ei kestä ykainoloa.Näissäkin asioissa on kultainen keskitie. Ei ole sekään hyvä, että ihminen ei lainkaan tykkää, että häneen kosketaan. Se on ehkä itse luotu suojakuori kun ei halua päästää lähelleen.
Ei sekään ole täysin totta, että vain heikot eivät kestä yksinoloa.
Yksinolo ei itsestään kerro vahvuudesta eikä kosketusta kaipaava ihminen ole välttämättä heikko.Olen elänyt yksin ja parisuhteessa, nyt yksin vuosia. Olen ihan tyytyväinen, pärjään ja en kaipaa kokoaikaisesti tähän ketään. Mutta kaipaan kyllä läheisyyttä ja kosketusta enkä koe olevani sen takia heikko ihminen.
Eikä muutkaan vastaavat ihmiset.
Onneksi elämässäni on ihminen, joka ajoittain antaa läheisyyttä.
juurikin näin. Tuntuu että monia on sitten satutettu ja epäterve suojakuori ihan kaikenvaralta. mielestäni se kertoo heikkoudesta ettei voi luottaa kehenkään saati sitten jopa rakastua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele siinä sitten vieressä kun joku piereskelee kesäkeittopäivällisen jälkeen 🥱 Sen ylipainoista kuorsausta vielä päälle viinilasilliset hörpittyään.
Mikset laihduta? Kertoo omasta tasostasi, jos joudut tyytymään tuollaiseen.
Sasse se. Olen maininnut monta kertaa vieressä kuorsaavalle että voisi mennä lenkille ja lauhduttaa.
Pitäkää yhteyttä sukunne vanhuksiin.
Moni iäkäs asuu yksin ja kärsii siitä.
Eihän se tunnekylmyyttä tarkoitakkaan jos pärjää omillaan. Minkä tiukan paikan tullen?