Miten yksinäiset kestävät yksinoloa ja yksin nukkumista?

Silloinkin kun asuin vielä vanhempien kotona, asuin "yksin" eli en ollut heidän kanssa lähes minkäänlaisessa kontaktissa ja tietty nukuin yksin. Ihan hyvin sen kestää.

Tosin olen harkinnut katin hankkimista. Pidin aiemmin hamsteria, mutta en sen kuoltua ole toista lemmikkiä kasvattanut. 

Vierailija kirjoitti:

Olet läheisriippuvainen. Ihmisen pitää osata olla yksinkin.

Suhteellista sekin on ja yksin oleminen on asia erikseen, kuin yksinäisyys.  Läheisriippuvaiseksi ei myöskään kannata leimata jotakuta, joka kokee yksinäisyyttä. 

Onko tämän aloituksen tarkoitus itsekehuinen hehkutus, kun ap on onnistunut löytämään kumppanin ja samalla monet muut elävät omasta tahdostaan tai tahtomattaan yksin?  Miksi sinulla on tarve tuoda esiin, että olet mielestäsi parempi kuin muut, ap? Ja jos sinulla on tällainen tarve, niin olisikohan jokin oikea saavutus parempi aihe kehuskeluun? Palaa takaisin kehuskelemaan vaikka sitten, kun olet esim. valmistunut korkeakoulusta erinomaisin arvosanoin tai jotakin vastaavaa.

Itse olen elänyt elämäni varrella sekä parisuhteessa (tälläkin hetkellä) että yksin. Kummassakin tavassa elää on omat hyvät puolensa. Erona vain se, että seurustelusuhde on mukava vain siinä tapauksessa, että suhde on hyvä. Jos suhde on huono, niin seurustelu on sietämätöntä. Yksin voi sitten taas varsin hyvin rakentaa hyvän elämän.

Itse olen sellainen, ettei mikään ihokosketus nukkuessa onnistuisi. Lisäksi en kestä, jos joku hengittää naamalleni. Käytännössä voin siis nukkua toisen vieressä vain niin, että kumpikin on kyljellään omiin suuntiinsa tai sitten niin, että toinen menee nukkumaan kääntyy sängyssä sille puolelle, jossa on vieressä toisen jalat. Itse nukun kumppanini kanssa jälkimmäisellä tavalla ja välillä, kun haluan rauhassa nukahtaa lukien yövaloni kanssa, niin vetäydyn kokonaan toiseen huoneeseen nukkumaan.

Selvennyksenä se, että oma suhteeni on hyvä ja onnellinen. Huonossa suhteessa en enää missään tapauksessa olisi, vaan eläisin ehdottomasti ennemmin yksin. Niin teinkin monta vuotta ja sekin oli oikein onnellista aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kello kertoo, että kun nukun miehen vieressä, heräilen pitkin yötä ja uneni ei ole kovin palauttavaa. Kun nukun yksin, nukun koko yön heräilemättä ja pääsen syvään uneen.

Olet väärässä ketjussa et ole yksin elävä yksinäinen jos olet parisuhteessa. Hankkikaa omat makkarit tai asunnot.

Mä asun yksin.

Kamalaa nukkua toisen kanssa! Kyllä sitä nyt nukkuessa edes tarvitsee oman rauhan.

Vierailija kirjoitti:

Olet läheisriippuvainen. Ihmisen pitää osata olla yksinkin.

Parempi vaan kun et typeränä kommentoi ja pidät leipäläpesi kiinni.

Olen koko elämäni ajan ollut yksinäinen eikä minulla ole ketään, ei yhtään ketään.

Kohta varmaan auot päätäsi sanomalla että oma vika, mutta ei ole, olen yrittänyt löytää kumppania ja ystäviä mutta turhaan. Sukulaisia ei ole. Et ymmärrä yksinäisyyttä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Muista kun tuli kerran kiusallinen olo, kun oli hammaslääkärissä puhe jostain suun kuivumisesta ja siitä, että kuorsaako yöllä jne. ja sitten sanoin, en minä tiedä, ja se lääkäri oli vaan, kai sen joku on kuullut, ja minä siinä kiusallisena, että aina olen yksin nukkunut....

Mitä sitä turhaan kiusaantua kun ei asia kellekään kuulu. Olisit vain todennut, että eipä ole kukaan koskaan kuirsaamisesta valittanut. Todennäköisesti olet joskus kuorsannut koska ihan jokainen kuorsaa nukkuessaan ainakin joskus.

Itse pelkään sitä, että joutuisin vanhenemaan yksin. Viimeinen isovanhempani kuoli jokin aika sitten, niin pistää miettimään lähestyvää kuolemaa.. Ja pelottaa että kuka lähtee seuraavaksi..

Asun yksin, siis koiran kanssa. En ole yksinäinen. Koira nukkuu huoneen nurkassa ja itse nukun sängyllä. Illalla koira käy vuoteen vieressä saamassa rapsutuksia ja sen jälkeen vetäydymme sijoillemme. 

Nautin yksinolosta 😃

Kyllä itsekseen parhaiten nukkuu:). Läheisyyttä on myös ystävien halaus jota olen aina kyennyt helposti tekemään. Parisuhteessa mies halusi pitää ködestä kaupungilla. Itse koin se kahlitsevaksi, kuin olisin omistanut vain yhden käden.

Olen kai omituinen.  Silti toisinaan on ollut mukavaakin kun ollaan ihan mullinmallin:).

Mä olen yksin vaikka vaimo on. Pahempaa se näin on.

Kuollakko pitäisi? Tähän tottuu, 18-v asti yksin, ikää nyt 33 v. Miestä ei ole ollut muutenkaan koskaan niin eipä tuota yhdessä nukkumista osaa edes kaivata.

Yksin nukkuminen on helpompaa kuin jonkun vieressä, en pysty rentoutumaan ja kuorsaus herättää. Mutta hereillä ollessa kaipaan kyllä seuraa ja läheisyyttä. T. Yksinäinen

Mä en osaa nukkua, jos edes samassa huoneessa on joku muukin, saati että olis vieressä 😅

Koira on hyvää seuraa. Tutkitusti nainen nukkuu parhaiten koiran vieressä. Ei siis miehen. Itselleni tuli turvallinen olo kun koira nukkui rauhassa. Ei siis mitään vaaraa, sanoi alitajunta. Nyt yksin ilman koiraa sitä tunnetta kaipaan.

Nukun kissan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Elän yksin ja siihen tottuu. Jokaisella on silti kosketuksen tarve. Itse siihen saan apua ihanalta varatulta mieheltä arkisin. Haave olisi terve kumppani elämän ehtoopuolelle. Tahtoo kaikki mun ikäluokan ihmiset olla jotain näistä:

Pettäjä

Henkisesti sairas

Jätetty jostain syystä joka vahingoittaa toista

Parempi olla siis sinkkuna ja pitää hauskaa varatun kanssa ilman tunnesidettä ja tunteita

Parempi olis pitää hauskaa sinkun kanssa kun mennä 3. pyöräksi kenenkään suhteisiin.

Hmmm, pitääköhän mun ottaa ex takaisin, kun noin moni inhoaa yhdessä nukkumista, jos ei löydykään enää mulle sopivaa nukkujaa.

Me nukuttiin sylikkäin joka yö monta vuotta, unissaan jos kierähdettiin toisistamme pois päin, jompikumpi kohta hapuili takaisin syliin.

Ah.

Yksinäisyyskin on tuttua kauraa ja osaan sen kanssa olla, mutta rakkaus....onhan se.

Ne vaan tarttuu härkää sarvista ja päättää nukkua. Aina välillä on pakko nukkua vaikka edes vähän jaksaakseen jatkaa elämää.