Lue keskustelun säännöt.
Kun tahaton lapsettomuus vaikeuttaa ystävyyssuhteita
20.05.2023 |
Olen tahattomasti lapseton ja tunnen välillä niin valtavaa vihaa, surua ja katkeruutta, että se saa etääntymään ystävyyssuhteista. Muutaman keskenmenonkin olen vuosien varrella saanut. Asian kanssa on välillä hiukan helpompaa, mutta usein on ajanjaksoja etten siedä tippaakaan lapsellisia ystäviäni, en mitään äitiyteen tai perheeseen liittyvää keskustelua tai heidän lapsiaan. Olen täynnä tuskaa omasta tilanteestani enkä kykene tuntemaan onnea muiden puolesta. Tunnen itseni hirveäksi ihmiseksi. Olen suorastaan täynnä raivoa välillä ja joudun vetäytymään ystävistäni, jotta se ei välittyisi heille. Olen käynyt pitkään terapiassa ja yrittänyt työstää asioita. Silti tilanne ei parane.
Kommentit (19)
Läheisimmät ystävät kyllä tietävät tilanteesta jonkin verran, mutta en halua puhua asiasta erityisesti koska en tahdo sääliä, en halua että muut alkavat käyttäytymään kanssani eri tavalla ja tällä tavalla vielä entisestään alleviivaavat lapsettomuuttani. Olen välillä ihan hukassa tunteideni kanssa, se suru ja viha on ajoittain niin mukaansa vievää, että sitä on mahdotonta selittää sellaiselle joka ei ole kokenut samaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ymmärrrävää että tunnet noin. Olen itse kokenut raastavaa kateutta toisten vauvoista.
Mun lapsuudenystävät hylkäsi avioitumisen ja lasten tulon myötä. Tapahtuu tuota meille vapaaehtoisesti lapsettomillekin. Suurinosa ihmisistä on todella pinnallisia. Oletetaan kaikkien mahtuvan siihen omaan kuplaan.
Vierailija kirjoitti:
Läheisimmät ystävät kyllä tietävät tilanteesta jonkin verran, mutta en halua puhua asiasta erityisesti koska en tahdo sääliä, en halua että muut alkavat käyttäytymään kanssani eri tavalla ja tällä tavalla vielä entisestään alleviivaavat lapsettomuuttani. Olen välillä ihan hukassa tunteideni kanssa, se suru ja viha on ajoittain niin mukaansa vievää, että sitä on mahdotonta selittää sellaiselle joka ei ole kokenut samaa.
Ap
Yritä löytää uusia ystäviä. Taide puolella pyörii sinkkuja ja lapsettomia.
Löytyisikö lapsettomia kavereita, joiden kanssa viettää aikaa? Ole armollinen itsellesi, älä suotta kiusaa itseäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kans vähän sama tilanne. 3 vuotta melkein yritystä ja 2 keskenmenoa ja 1 kohdunulkoinen. Tunteet on välillä niin täynnä pimeyttä, vaikka en haluais niitä. Oikein raivokkaita välillä. Voimia ap! Haluan uskoa että joskus vielä ei satu niin paljon.
En minäkään jaksa mitään lapsijuttuja, vaikka olen lapseton ihan vapaaehtoisesti. Vaihda puheenaihetta aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en meinaa sietää tippaakaan lapsellisia ystäviäni, en mitään äitiyteen tai perheeseen liittyvää keskustelua tai heidän lapsiaan. Olen vela. Kaikkia ei vain kiinnosta lapset, äitiys ja äitien hehkutus lapsistaan.
Pahoittelut AP'lle tilanteestasi, ja voimia jaksamiseen.
Olen itse ollut tahallisesti lapseton, ja näin oli tavoitteena myös jatkaa...kunnes huomasin olevani raskaana.
Vahinkoraskauteni aiheuttama välirikko lapsettomiin ystäviini hiertää edelleen.
Älä anna oman tilanteesi etäännyttää sinua ystävistäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on raskasta. Mulla takana neljä. Keskenmenoa. Ystäväpiirini on nykyään sillä tavalla valikoitunut, ettei siihen kuulu ihmisiä, jotka suuremmin puhuisi lapsista (kaikki äiditkään ei puhu).
Lähimmät työkaverit on sitten valitettavasti sellaisia, etteivät oikein muusta osaa puhua. Tosi raskasta olla töissä.
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut AP'lle tilanteestasi, ja voimia jaksamiseen.
Olen itse ollut tahallisesti lapseton, ja näin oli tavoitteena myös jatkaa...kunnes huomasin olevani raskaana.
Vahinkoraskauteni aiheuttama välirikko lapsettomiin ystäviini hiertää edelleen.
Älä anna oman tilanteesi etäännyttää sinua ystävistäsi.
En tietenkään haluaisi etääntyä, mutta en yksinkertaisesti välillä suoraan sanottuna siedä heidän seuraansa vaikka he ovat minulle erittäin tärkeitä. Olen vain niin täynnä negatiivisia tunteita että tekee mieli eristäytyä koko maailmalta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kans vähän sama tilanne. 3 vuotta melkein yritystä ja 2 keskenmenoa ja 1 kohdunulkoinen. Tunteet on välillä niin täynnä pimeyttä, vaikka en haluais niitä. Oikein raivokkaita välillä. Voimia ap! Haluan uskoa että joskus vielä ei satu niin paljon.
Tuo on hyvin sanottu. Tunteet täynnä pimeyttä. Se on juuri näin. Voimia myös sinulle!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut AP'lle tilanteestasi, ja voimia jaksamiseen.
Olen itse ollut tahallisesti lapseton, ja näin oli tavoitteena myös jatkaa...kunnes huomasin olevani raskaana.
Vahinkoraskauteni aiheuttama välirikko lapsettomiin ystäviini hiertää edelleen.
Älä anna oman tilanteesi etäännyttää sinua ystävistäsi.
Se voi olla ap:lle hyvä ratkaisu, vaikka ystäville kurja. Mut he toipuu ja heillä on perhe. Lapsettoman pitää miettiä omaa jaksamistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aina pohtinut tätä ilmiötä kun olen elänyt siinä tilanteessa että en löytänyt millään puolisoa jonka kanssa yrittää perheen perustamista ja samaan aikaan ystäväni ja sisarukseni "poikivat" urakalla. Että on meitäkin joilta ei ikään kuin todellakaan kysytä että miltä meistä tuntuu se että muiden perheellistyminen etenee ja meidän joidenkin ei, kun ei löydy edes kumppania, ahkerasta deittailusta ja seurusteluista huolimatta. No, ehken itse koskaan ollut kauhean vauvakuumeinen tai en uskaltanut ikinä heittäytyä tuon tunteen syövereihin, kun todellisuus yksinäisenä ja outona vanhanapiikana oli niin tuskallinen. Mutta tosiaan silloinkin pohdin sitä että minulle ei olisi ollut edes mahdollisuus "heittäytyä" katkeraksi ja kateelliseksi. Myönnän ap että tämä ei vastaa tunnettasi ja kokemusmaailmaasi, mutta voisitko saada tästä edes vähän pientä uutta näkökulmaa tilanteeseesi? Elämä on lyhyt, itse olen jo vanhempi ja onnistuin lopulta perheenkin perustamaan, mutta koita myös nauttia elämästä läheistesi parissa...
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina pohtinut tätä ilmiötä kun olen elänyt siinä tilanteessa että en löytänyt millään puolisoa jonka kanssa yrittää perheen perustamista ja samaan aikaan ystäväni ja sisarukseni "poikivat" urakalla. Että on meitäkin joilta ei ikään kuin todellakaan kysytä että miltä meistä tuntuu se että muiden perheellistyminen etenee ja meidän joidenkin ei, kun ei löydy edes kumppania, ahkerasta deittailusta ja seurusteluista huolimatta. No, ehken itse koskaan ollut kauhean vauvakuumeinen tai en uskaltanut ikinä heittäytyä tuon tunteen syövereihin, kun todellisuus yksinäisenä ja outona vanhanapiikana oli niin tuskallinen. Mutta tosiaan silloinkin pohdin sitä että minulle ei olisi ollut edes mahdollisuus "heittäytyä" katkeraksi ja kateelliseksi. Myönnän ap että tämä ei vastaa tunnettasi ja kokemusmaailmaasi, mutta voisitko saada tästä edes vähän pientä uutta näkökulmaa tilanteeseesi? Elämä on lyhyt, itse olen jo vanhempi ja onnistuin lopulta perheenkin perustamaan, mutta koita myös nauttia elämästä läheistesi parissa...
Kumppanin puute on vähän eri asia kuin keskenmenot ja kohtukuolemat.
No niin, nyt loppuu keskenmenoista ja kohtukuolemisista keskustelu.
AP tulee raskaaksi ja saa lapsen kun sen aika on.
Hirmusti voimia AP'lle. Älä anna minkään nujertaa voimiasi. Go or it mama.
Vierailija kirjoitti:
No niin, nyt loppuu keskenmenoista ja kohtukuolemisista keskustelu.
AP tulee raskaaksi ja saa lapsen kun sen aika on.
Hirmusti voimia AP'lle. Älä anna minkään nujertaa voimiasi. Go or it mama.
Man-having-babies järjestölle ei pysty menemään ilman pankkilainaa. Itä-Eurooppalaisen naisen kanssa toteutettu kumppanuusvanhemmuus onnistuu vain bi myönteiseltä naiselta. Ymmärrän hyvin miksei kaikilta välttämättä luonnistu lasten saanti.
Vierailija kirjoitti:
No niin, nyt loppuu keskenmenoista ja kohtukuolemisista keskustelu.
AP tulee raskaaksi ja saa lapsen kun sen aika on.
Hirmusti voimia AP'lle. Älä anna minkään nujertaa voimiasi. Go or it mama.
Älä ohitta surua kornilla tsemppilässytyksellä.
Tuttua.