Lue keskustelun säännöt.
Ehdotin syöpäsairaalle mummille, että vien hänet kasvohoitoon, ostoksille, lempiravintolaansa ja minne haluaakin, vastaus oli "mitä hel vetin väliä semmoisilla enää olisi, älä tule jos ei ole oikeaa asiaa"
13.10.2022 |
Elinaikaa max. puoli vuotta lääkärin mukaan, mutta kukaanhan nyt ei ole ennustaja.
Mummi suuttui tästä niin, että ei vastaa enää puhelimeen. Kun yritin mennä käymään, sanottiin että hän ei ota vieraita vastaan. Äitini kyllä pääsi häntä katsomaan. Tuntuu kamalalta.
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Ap, yritä olla välittämättä mummon reaktiosta, se on nyt se sairaus mikä puhuu hänessä. Laita vaikka viestiä, jossa pyydät anteeksi ja kerrot ettet tarkoittanut sitä pahalla vaan halusit viettää aikaa hänen kanssaan. Kuulostaa vähän siltä, että mummosta tuntuu nyt siltä, ettei millään ole enää mitään väliä. Älä enempää soittele perään vaan anna sitten olla. Jos hän haluaa nähdä vielä niin kuulet varmaan asiasta äitisi kautta. Ja jos ei, älä syytä itseäsi Kyllä mummosikin olisi voinut ajatella sinun tunteitasi kun kyseessä on isovanhempi-lapsenlapsi-asetelma, mutta kaikki eivät vain sellaiseen pysty.
Voi hevonhitto, että ihan sairaus puhuu hänessä!
Ja jos mummi kuolee ja lapsenlapsi suree niin tietty mummun vika. Tietenki jos tunteita aatellaan niin jos tää ( ei meinaa sanoja löytää tälle kusipäälle) voihkii kun menettää yhden ihmisen niin mietippä että mummis menettää kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaat päivät takana, ei ole suuri menetys enää. Turha ulista.
Pelko että vahingossa sanoo jotain typerää, loukkaa ja saa kuulla kunniansa sairaalta ihmiseltä on osasyynä siihen että moni kokee yhteydenpitämisen kuolevaan ihmiseen pelottavana. Ei suin surminkaan haluaisi sanoa mitään mikä voisi pahoittaa toisen mielen ja sitten ei keksi enää mitään mielestään neutraalia sanottavaa eikä uskalla enää ollenkaan vierailla sairaan luona tai soitella. Ap uskalsi ja pieleen meni (siis mummon mielestä), mutta ainakin hän yritti.
Minusta ap teki oikein ottaessaan mummoon yhteyttä. Se että mummo jostain syystä pillastui ja sanoi rumasti on ihan mummon oma valinta. Kauniimminkin olisi halutessaan voinut kieltäytyä jos ei jaksa tehdä mitään eikä mikään kiinnosta. Ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa tuosta, anna mummon olla rauhassa. Hän ottaa yhteyttä jos haluaa tai menee manan majalle loukkaantuneena murjottaen, se on hänen oma valintansa ja oikeutensa.
Lapsen lapselta tosi itsekästä. Saa itse hyvän mielen. Mummo näkee mitä menettää. Ei hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti siellä ostoksilla ja hoidoissa mummilla olisi vain pyörinyt päässä kuinka ei niitä ostettavista asioista kuitenkaan kauaa ehdi nauttia. Eli tavallaan se olisi ollut suolan hieromista haavoihin, vaikka hyvää tietysti tarkoitit. Ei se aina niin mene, että elämän loppu suoralla se ensimmäinen käytännön ajatus olisi jotenkin elää ihan täysillä ne viimeiset hetket, vaan jokainen käsittelee asioita omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kannattaa mielummin kysyä, mitä HÄN haluaisi tehdä. Joku leffailta, tai kotona leipominen, tai luontoretki lähiympäristöön voi lämmittää mieltä enemmän kuin shoppailut ja kasvohoidot.
Huomaa kyllä että täällä neuvojat ei oo koskaan ollut syöpäpotilaan kanssa joka jo loppusuoralla...
No eihän se mummo nyt vielä ole loppusuoralla, kun elinaikaa luvattu puoli vuotta. Kyllä siinä vielä kykenee kodin ulkopuolella käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakavasti sairaana tulee varmasti monenlaisia tunteita, viha, epäusko, katkeruus, toivottomuus, ja varmaan vasta viimeiseksi hyväksyminen. Siten ollen pitää ymmärtää vihaistakin käytöstä ja sairas ei jaksa ajatella välttämättä positiivisesti kuten terve tuollaisista virkistys päivistä.
Oma valintahan se jos on ahdistunut suureen tuntemattomaan lähtiessään, kipuinen, pettynyt, ettei hoidot tepsineet, huolissaan jälkeenjäävustä asioista.
Mummi ei kai edes kovin vanha jos hänelle ehdotellaan shoppailua ja kasvohoitoa. Tokko nyt kukaan terveellekään 80 v mummolle ehdottaa ostoskierrosta. ( No ehkä aira samulin olisi tarpeeksi pipsakka).
Ihan hiljan näin 65 v miehen ahdistuksen, 4 kk ennen kuolemaa ennen niin hyväkuntoiselta loppui kokonaan ruokakauppakäynnit ja lenkit kun ei enää jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vakavasti sairaana tulee varmasti monenlaisia tunteita, viha, epäusko, katkeruus, toivottomuus, ja varmaan vasta viimeiseksi hyväksyminen. Siten ollen pitää ymmärtää vihaistakin käytöstä ja sairas ei jaksa ajatella välttämättä positiivisesti kuten terve tuollaisista virkistys päivistä.
Jotenkin ihmetellyt ihmisten vaatimuksia, sen sairaan, kuolemaa odottavan pitäisi ottaa muut huomioon loputtomiin, jaksaa kaikki jonninjoutava "piristäminen" ja olla vahvempi kuin omaiset.
Kyllä jokaisen pitäisi ymmärtää jos sairaalta pinna palaa. Kun terveetkin ihmiset huutaa toisilleen, riitelee. Ei kukaan vaadi terveeltä tyttäreltä, puolisolta että sun vaan pirää olla lempeä ja kohtelias mutta täällä sitä vaaditaan huonokuntoiselta mummolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kannattaa mielummin kysyä, mitä HÄN haluaisi tehdä. Joku leffailta, tai kotona leipominen, tai luontoretki lähiympäristöön voi lämmittää mieltä enemmän kuin shoppailut ja kasvohoidot.
Huomaa kyllä että täällä neuvojat ei oo koskaan ollut syöpäpotilaan kanssa joka jo loppusuoralla...
No eihän se mummo nyt vielä ole loppusuoralla, kun elinaikaa luvattu puoli vuotta. Kyllä siinä vielä kykenee kodin ulkopuolella käymään.
Kyllähän sitä nyt maratonit jaksaa juosta kun hoidot on lopetettu ilman tuloksia.
Nainen 43 sairastui aivosyöpään. Tuli ihan puskasta, työkyky vaan luhistui yksi päivä ja sekoili. Eli 5 kk, ei kertaakaan hoitanut asioitaan eikä kyennyt shoppailemaan. Iso aivoleikkaus samalla viikolla ja sitren lepäilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ravintolaruoka eikä kasvohoidot muutenkaan kiinnosta niin ei ainakaan sitten potilaana syöpäosastolla.
Ap:n ele oli todella kaunis. Vaikka mummo ei tuollaisista asioista pitäisikään, normi mummo sentään kiittäisi ja kertoisi miksei kiinnosta.
Oliko niin, että mummon hyväksymä äiti on mummon tytär? Jos minun lapseni joutuisi mummon - vaikkakin syöpäsairaan sellaisen -tylyttämäksi, ottaisin tämän kyllä puheeksi. Äidin kuuluu puolustaa tytärtään erityisesti tuollaisessa tilanteessa kun tarkoitus on ollut hyvä eikä se mummon sairaus lapsenlapsellekaan mikään helppo asia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet nyt takertuvat tuohon kasvohoitoon ja shoppailemiseen. Nehän olivat vain esimerkkejä. Kuten otsikkokin sanoo, ap olisi vienyt mummonsa minne tämä ikinä olisi halunnut.
Ehkä mummo ei halua enää liiemmin mitään ylimääräistä hurvittelua, varsinkaan kodin ulkopuolella ja ajatuskin sellaisesta sai mielen järkkymään. Jos tää juttu on tuore, niin ehkä hän tuosta tyyntyy ja ap pääsee vielä viettämään mummonsa kanssa aikaa mummon toivomalla tavalla.
Melko kärkkäitä kommentteja täällä jotkut kuitenkin esittävät haukkuen ap:ta kuspääksi ja vaikka mitä. Joskus käy niin että tahtomattaan loukkaa jotakuta, varsinkin jos tämä toinen prosessoi jotakin hankalaa asiaa elämässään ja kokee etteivät muut osaa asettua hänen asemaansa. Eiköhän näille kärkkäille kommentoijillekin ole joskus käynyt niin, saattavat vain olla sen verran pelottavia tapauksia ettei heille kukaan uskalla suoraan sanoa vaikka olisivat olleetkin epäkohteliaita.
Mummi on kuule ihan oikeassa. Mitä helvettiä nyt jonnekin kasvohoitoon tai shoppailemaan kun on syöpädiagnoosi ja puoli vuotta annettu elinaikaa.
Minua tuollaiset vain muistuttaisivat siitä miten kaikki kohta loppuu. Ja miten muille tuo on tärkeää, että on siloinen naama vielä vuosikymmeniä eteenpäin. Mutta minullepa ei. Ja kuinka ne juuri ostetut vaatteet jäävät ilman käyttäjää, turha ostaa lisää lumppua nurkkiin. Jos syöpä on aggressiivinen, hän saattaa olla muutaman kuukauden päästä jo hyvin huonossa kunnossa.
Tietenkin mummi olisi nyt voinut tilanteessa käyttäytyä vähän nätimmin. Mutta jos olet painostanut kovasti lähtemään ja pakottanut mummia ns. piristymään niin voisi vituttaa minuakin niin, että en jaksaisi vastata painostussoittoihin.
Lisäksi mummilla saattaa olla asian prosessointi olla vielä kesken ja vaikea hyväksyä asiaa. Siinä on vaikea piristäytyä ja päästä shoppailumoodiin.
Sinun ei pidä pyytää anteeksi, tarkoitit hyvää. Anna tilanteen rauhoittua pari päivää. Ehdota ensi kerralla jotain muuta. Vaikka käymistä jossain hänen muistojensa paikassa tai lempikahvilassa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ele oli todella kaunis. Vaikka mummo ei tuollaisista asioista pitäisikään, normi mummo sentään kiittäisi ja kertoisi miksei kiinnosta.
Oliko niin, että mummon hyväksymä äiti on mummon tytär? Jos minun lapseni joutuisi mummon - vaikkakin syöpäsairaan sellaisen -tylyttämäksi, ottaisin tämän kyllä puheeksi. Äidin kuuluu puolustaa tytärtään erityisesti tuollaisessa tilanteessa kun tarkoitus on ollut hyvä eikä se mummon sairaus lapsenlapsellekaan mikään helppo asia ole.
En alkais tylyttää ja riitoihin ihmisen kanssa, jolla on puoli vuotta annettu elinaikaa. Voi jäädä se riita sopimatta. Tuollainen ns. läksytys asiasta on ihan turhaa. Täytyy sitä mummia nyt ymmärtää kanssa.
Puhuisin oman tyttäreni kanssa, että mummilla on nyt vaikeaa ja kaikki johtuu siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Kannattaa mielummin kysyä, mitä HÄN haluaisi tehdä. Joku leffailta, tai kotona leipominen, tai luontoretki lähiympäristöön voi lämmittää mieltä enemmän kuin shoppailut ja kasvohoidot.
Huomaa kyllä että täällä neuvojat ei oo koskaan ollut syöpäpotilaan kanssa joka jo loppusuoralla...
No eihän se mummo nyt vielä ole loppusuoralla, kun elinaikaa luvattu puoli vuotta. Kyllä siinä vielä kykenee kodin ulkopuolella käymään.
Aggressiivinen syöpä ei etene niin, että puoli vuotta eletään normaalia elämää ja sitten vaan yhtäkkiä kupsahdetaan kuolleena maahan.
Aggressiivinen syöpä etenee nopeasti ja vie ihmisen nopeasti heikkoon kuntoon.
Kas kun ei kasvojenkohotukseen. Olihan tuo nyt tosi ajattelematonta sinulta ja osoittaa, ettet yhtään tajua, missä mennään. Kun toinen tekee kuolemaa, piristäminen uudella huulipunalla saati huulitäytteillä ei ole ratkaisu. Mitä järkeä myöskään pistää garderoobi uusiksi ja ostaa vaikka uusia juhlatamineita tai kesämekkoja, kun niitä ei todennäköisesti pääse käyttämäänkään?
Tuossa vaiheessa mietitään vähän syvällisempiä juttua ja käytännön asioista pikemminkin asunnon tyhjentämistä ja tavarasta luopumista kuin sen asunnon entisestään täyttämistä.
Vierailija kirjoitti:
Pelko että vahingossa sanoo jotain typerää, loukkaa ja saa kuulla kunniansa sairaalta ihmiseltä on osasyynä siihen että moni kokee yhteydenpitämisen kuolevaan ihmiseen pelottavana. Ei suin surminkaan haluaisi sanoa mitään mikä voisi pahoittaa toisen mielen ja sitten ei keksi enää mitään mielestään neutraalia sanottavaa eikä uskalla enää ollenkaan vierailla sairaan luona tai soitella. Ap uskalsi ja pieleen meni (siis mummon mielestä), mutta ainakin hän yritti.
Minusta ap teki oikein ottaessaan mummoon yhteyttä. Se että mummo jostain syystä pillastui ja sanoi rumasti on ihan mummon oma valinta. Kauniimminkin olisi halutessaan voinut kieltäytyä jos ei jaksa tehdä mitään eikä mikään kiinnosta. Ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa tuosta, anna mummon olla rauhassa. Hän ottaa yhteyttä jos haluaa tai menee manan majalle loukkaantuneena murjottaen, se on hänen oma valintansa ja oikeutensa.
Muuten samaa mieltä, mutta eri mieltä tuosta, että antaa mummin mennä murjottaen manan majoille. Kannattaa kaikki kaunaisuudet ja mitästeitniinjanäin-viisastelut unohtaa tuossa vaiheessa. Aikaa on vähän ja tuollaisia ei sitten jälkeenpäin voi korjata. Jää kaikille paskan maku suuhun.
Että suosittelen olemaan siihen kiukuttelevaankin kuolevaan läheiseen yhteydessä. Ei häntä ole pakko raahata minnekään piristymään. Eikä siitä pidä loukkaantua jos hän ei halua lähteä aktiviteetteihin. Vaikka soitella puhelimella..
Kuuluu olla kohtelias kuten muulloinkin. Kuolema on kuitenkin arkipäivänen asia jonka ajatuksen hyväksyminen pitäisi olla jo iäkkäällä ihmisellä käsitelty.