Ehdotin syöpäsairaalle mummille, että vien hänet kasvohoitoon, ostoksille, lempiravintolaansa ja minne haluaakin, vastaus oli "mitä hel vetin väliä semmoisilla enää olisi, älä tule jos ei ole oikeaa asiaa"

Onko mummo ap:n ns. Stockamummo eli rikas sukulainen, joka maksaa kaiken ostosreissuilla? Myös ap:n ostokset.

Ap, yritä olla välittämättä mummon reaktiosta, se on nyt se sairaus mikä puhuu hänessä. Laita vaikka viestiä, jossa pyydät anteeksi ja kerrot ettet tarkoittanut sitä pahalla vaan halusit viettää aikaa hänen kanssaan. Kuulostaa vähän siltä, että mummosta tuntuu nyt siltä, ettei millään ole enää mitään väliä. Älä enempää soittele perään vaan anna sitten olla. Jos hän haluaa nähdä vielä niin kuulet varmaan asiasta äitisi kautta. Ja jos ei, älä syytä itseäsi Kyllä mummosikin olisi voinut ajatella sinun tunteitasi kun kyseessä on isovanhempi-lapsenlapsi-asetelma, mutta kaikki eivät vain sellaiseen pysty.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu missä kunnossa mummisi on, mutta ehdottaisin mummille että voisi se kuoleman odottelu sujua rattoisamminkin kuin murjottaa kotona. Kyse on kriisistä, hirveästä tilanteesta, mutta ei se kotona ahdistumalla ainakaan  helpota . Mummisi tarvitsee välillä muitakin, joten teet oikein yrittäessäsi. Voit selittää mummille, miten et osaa keksiä muutakaan osoittaaksesi rakkauttasi häntä kohtaan. Se on sinun tapasi välittää hänestä ja mielelläsi kuulisit, mitä hän toivoisi vai riittääkö kun vain olette hänen kotonaan yhdessä.

Tämähän se on. Jos mun lapsenlapseni ehdottaisi jotain kasvohoitoa ja muuta höttöä, tulisin surulliseksi, jopa loukkaantuisin siitä, ettei hän olisi vuosien saatossa oppinut tuntemaan mua paremmin. Harmistuisin, ehkä myös itselleni, enkö pitänyt häntä tarpeeksi lähelläni.

Ehdotuksesi oli tahditon. Ei tuollaista voi ehdottaa kuolevalle! Jotenkin irvokasta.

Kannattaa käydä, voi tulla perintöjä

Itse ainakin inhoan shoppailua ja tuollaista hömppää, olen yli 60v ja vakavastikin sairastanut. Ei sairas ihminen jaksa juosta asioilla joista ei muutenkaan pidä. Ehkä tässä on nyt hyvin nuori, ja hyvin naiivi tyttönen kyseessä, joka ehkä sydämessään haluaa hyvää, mutta ei ole vielä elämänkokemusta eikä empatiakykyä asettautua vaikeasti sairaan ja kuolevan ihmisen asemaan. Ja todellakin toivon ,että ei ole tullut pieneen mieleenkään, että mummi vielä maksaisi nämä hänen mielestään "kivat juttunsa"  vielä kaiken muun lisäksi. Itse olen valitettavasti joutunut näkemään vierestä kun lapsenlapsia kiinnosti vain tasan tarkkaan niin kauan  kun mummi pystyi maksamaan kaikkea "kivaa", mutta kun sitten makasi vaipoissa hoivakodissa  viimeiset kolme vuotta, niin eipä näitä rakkaita lapsenlapsia enää näkynyt mailla eikä halmeilla. Siihen asti mummi aina säästi viimeisetkin pennoset näille rakastamilleen lapsenlapsille mutta 1/3,sta  esim. ei "jaksanut" enää edes hautajaisiin asti tulla. Nykytermi evvk:lle on tämä " en jaksa". "ahdistaa".

No ehkä tarkoitit hyvää, mutta ehkäpä halusit vaan tällä saada itsellesi sädekehän.

Miksi haluat viedä syöpäsairaan jonnekin tapahtumiin tai hoitoihin?

Et taida tietää yhtään mitään siitä, kuinka kamalaa on sädehoito tai solusalpaajahoito, ei siinä todellakaan ajatella kauneushoitoloita ja sellaisia.

Eli joko olet pahimman luokan trolli tai muuten vaan tyhmä.

Mummisi pitäisi hyväksyä kuolevansa. Hän kuolee joka tapauksessa ennen lapsiaan ja lapsen lapsiaan. Mummisi taitaa olla näitä naisia jotka ova jääneet loppuiäkseen teini ikäisen draama prinsessan asteelle. Tuossa pitää jo pystyä hyväksymään kuolemansa ilman tuollaista draamaa. Tekisi mieli kehottaa sanomaan mummillesi suoraan ettei millään mitä teet ole oikeastaan mitään sen suurempaa merkitystä. Kuoleman läheisyys tuo hänessä vain esiin ilkeän itsekeskeisen perusluonteen. Sano että puolen vuoden päästä olet arkussa ja maailma jatkaa menoaan. Andy Mackoy sanoi osuvasti "en kuole kenenkään puolesta, meillä jokaisella on aikamme". Andyn kanta kuolemaan on omalla tavallaan kypsempi.

Syöpäsairaalle, varsinkaan jos saa juuri hoitoja ei maistu ruoka eikä jaksa kulkea.

Missä ihmeen pumpulissa ap oikein elää?

Häpeäisit.

Vierailija kirjoitti:

Mummisi pitäisi hyväksyä kuolevansa. Hän kuolee joka tapauksessa ennen lapsiaan ja lapsen lapsiaan. Mummisi taitaa olla näitä naisia jotka ova jääneet loppuiäkseen teini ikäisen draama prinsessan asteelle. Tuossa pitää jo pystyä hyväksymään kuolemansa ilman tuollaista draamaa. Tekisi mieli kehottaa sanomaan mummillesi suoraan ettei millään mitä teet ole oikeastaan mitään sen suurempaa merkitystä. Kuoleman läheisyys tuo hänessä vain esiin ilkeän itsekeskeisen perusluonteen. Sano että puolen vuoden päästä olet arkussa ja maailma jatkaa menoaan. Andy Mackoy sanoi osuvasti "en kuole kenenkään puolesta, meillä jokaisella on aikamme". Andyn kanta kuolemaan on omalla tavallaan kypsempi.

Hyvähän se on ei-kuolevan julistaa miten toimii kun on kuolemassa. Ettei vaan "Andy" pidä sitten kysnin hampain kiinni typeristäkin hoidoista.

Voi hyvänen aika , ap.stä tuntuu kamalalta. Miltähän mummosta tuntuu? Kasva ap aikuiseksi!

Minulla oli iloinen ja rempseä ystävä, mutta parantumattomaan syöpään sairastuttuaan hän alkoi reagoida joihinkin asioihin ja muihin ihmisiin voimakkaasti ahdistuen vaikka muuten iloa riitti edelleen. Hän oli myös pahoittanut mielensä syvästi joistakin sellaisista muiden ihmisten tokaisuista, joissa minä terve en nähnyt juuri mitään loukkaavaa vaikka olen herkkä havaitsemaan ja taitava eläytymään muiden tunteisiin. Aikaisemmin hänellä ei ollut tapana pahoittaa mieltään.

Terveen ja sairaan näkökulmat ovat joskus hyvin kaukana toisistaan, mutta kaikelle on varmasti hyvä selitys..

Olen mummisi kanssa samaa mieltä siitä, että turhaa enää panostaa mihinkään kaudenhoitoon ja shoppailuun, kun kohta on jo vainaana arkussa, mutta puolustukseksi apeelle, monet saattohoito potilaat haluaa nauttia elämästä viimeiseen asti. Olen kuullut, että saattohoito potilaiden kynsiä lakataan ja hiuksia kiharrellaan, laitetaan ripsiväriä ja huulipunaa jne... Ja saattohoito potilaat haluaa tällaista, ei kaikki mutta osa. Toiset lähtee Linnanmäelle vielä viimeisenä eli viikkona vaikka pyörätuolilla. Ap.n ajatus oli kaunis ele ja hyväntahtoinen. Olen erittäin pahoillani ettei se ollut hyvä ajatus hänelle.

Oikeastiko jonnekin vi tun kasvohoitoon pitäisi haluta lähteä syöpäsairaan mummon? Oikein piristävää keskittyä naaman ryppyihin tällaisenä aikana...

Vierailija kirjoitti:

Syöpäsairaalle, varsinkaan jos saa juuri hoitoja ei maistu ruoka eikä jaksa kulkea.

Missä ihmeen pumpulissa ap oikein elää?

Häpeäisit.

Pitäisikö hävetä sitä, että tahtoo piristää toista?

Olet trolli.

Enempi se kasvohoito olisi rentouttavaa joten miksi ei. Miksei kuoleva voisi nauttia spa hoidoista. Siinä ole mitään pahaa tai turhaa.

Joidenkin pitää vaan katkerina marttyyreinä kuollakin. Ei tässä mitään enää nautita kärsitään ja kuollaan naama enempi viturallaan kuin norsulla. Kuka uskaltaa jonkun kärsimystä yrittää helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu missä kunnossa mummisi on, mutta ehdottaisin mummille että voisi se kuoleman odottelu sujua rattoisamminkin kuin murjottaa kotona. Kyse on kriisistä, hirveästä tilanteesta, mutta ei se kotona ahdistumalla ainakaan  helpota . Mummisi tarvitsee välillä muitakin, joten teet oikein yrittäessäsi. Voit selittää mummille, miten et osaa keksiä muutakaan osoittaaksesi rakkauttasi häntä kohtaan. Se on sinun tapasi välittää hänestä ja mielelläsi kuulisit, mitä hän toivoisi vai riittääkö kun vain olette hänen kotonaan yhdessä.

Tämähän se on. Jos mun lapsenlapseni ehdottaisi jotain kasvohoitoa ja muuta höttöä, tulisin surulliseksi, jopa loukkaantuisin siitä, ettei hän olisi vuosien saatossa oppinut tuntemaan mua paremmin. Harmistuisin, ehkä myös itselleni, enkö pitänyt häntä tarpeeksi lähelläni.

Ei voi olla totta! Et sinäkään sitten paljon ihmisistä ymmärrä, jos tuommoisesta harmistut.

Ovatko ihmiset muka ihan tosissaan sitä mieltä, että ap puhui väärin?

Minäkin olen lukenut, että moni syöpäsairas toivoo itseään kohdeltavan kuin ketä muuta tahansa, ilman hyssyttelyä ja liiallista voivottelua.

Luulisi vanhan ihmisen osaavan jo sanoa kauniisti kiitos ei, nyt en jaksa, voin liian huonosti, jos se on tilanne.

Ei kuolevan tarvitse olla kohtelias kenellekään. Ap:n olisi pitänyt ensin kysyä mummolta, mitä tämä haluaa tehdä, tai haluaako mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mummisi pitäisi hyväksyä kuolevansa. Hän kuolee joka tapauksessa ennen lapsiaan ja lapsen lapsiaan. Mummisi taitaa olla näitä naisia jotka ova jääneet loppuiäkseen teini ikäisen draama prinsessan asteelle. Tuossa pitää jo pystyä hyväksymään kuolemansa ilman tuollaista draamaa. Tekisi mieli kehottaa sanomaan mummillesi suoraan ettei millään mitä teet ole oikeastaan mitään sen suurempaa merkitystä. Kuoleman läheisyys tuo hänessä vain esiin ilkeän itsekeskeisen perusluonteen. Sano että puolen vuoden päästä olet arkussa ja maailma jatkaa menoaan. Andy Mackoy sanoi osuvasti "en kuole kenenkään puolesta, meillä jokaisella on aikamme". Andyn kanta kuolemaan on omalla tavallaan kypsempi.

Tai sitten ap on teininä haistatellut mummilleen eikä koskaan auttanut missään, eikä käynyt katsomassa vaikka mummi olisi toivonut.  Mitäs sitä nyt enää riekkumaan siinä.