Ehdotin syöpäsairaalle mummille, että vien hänet kasvohoitoon, ostoksille, lempiravintolaansa ja minne haluaakin, vastaus oli "mitä hel vetin väliä semmoisilla enää olisi, älä tule jos ei ole oikeaa asiaa"

Kun minulla oli syöpä (josta paranin), niin ystäväni kysyi, miten voisi auttaa. 

Siinä se oli, mitä tarvitsin enkä kaiken maailman tarinoita muiden syöpätaudeista, joita sain kuunnella.

Anna mokoman olla, ostat sitten säästyneillä rahoillasi vähän kalliimman kukkalaitteen hautajaisiin.

Kun päivät ovat luetut, ei välttämättä ole kovinkaan halukas edes puhumaan, saatika kasvohoitoihin yms. Minusta sellaisten asioiden ehdottaminen on lähes herjaus. Olisit vaikka kysynyt, onko mitään, mitä voisit tehdä en arkeaan. Se voi olla jotain aivan yksinkertaiselta vaikuttavaa: soittaa jokin puhelu esim viranomaisasioissa, käydä kaupassa asioilla, käydä apteekissa, pestä selkä, pestä pyykit..ajattele vähän! Sinun on aivan turha loukkaantua, se vaikuttaa jotenkin tekopyhältä.

Ajattele, et sinäkään elä ikuisesti. Moni kuolee niin, ettei etukäteen ole mitään aavistusta, että huominen on viimeinen päivä. Mutta moni myös tuntee, että lähtö on lähellä. Arvaan, että sen jotenkin sisäisesti aistii, että lopullinen alamäki on alkanut. Siinä tilanteessa tuskin kasvohoito kiinnostaa. Du gjorde bort dig!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuolevan tarvitse olla kohtelias kenellekään. Ap:n olisi pitänyt ensin kysyä mummolta, mitä tämä haluaa tehdä, tai haluaako mitään.

Kuuluu olla kohtelias kuten muulloinkin. Kuolema on kuitenkin arkipäivänen asia jonka ajatuksen hyväksyminen pitäisi olla jo iäkkäällä ihmisellä käsitelty. 

Muista tuo sitten kuin olet vanhus. Voit tulla vähän eri ajatuksiin. Oman elämän loppuminen on aina käsittämättömän iso asia.

Pitkän ketjun ap sai provollaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuolevan tarvitse olla kohtelias kenellekään. Ap:n olisi pitänyt ensin kysyä mummolta, mitä tämä haluaa tehdä, tai haluaako mitään.

Kuuluu olla kohtelias kuten muulloinkin. Kuolema on kuitenkin arkipäivänen asia jonka ajatuksen hyväksyminen pitäisi olla jo iäkkäällä ihmisellä käsitelty. 

Kuolema tulee jokaiselle vain kerran. Miten se olisi arkipäiväinen asia? Se on yhtä ainutkertainen kuin syntymä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuolevan tarvitse olla kohtelias kenellekään. Ap:n olisi pitänyt ensin kysyä mummolta, mitä tämä haluaa tehdä, tai haluaako mitään.

No toisaalta, ei muidenkaan tarvitse loputtomiin ymmärtää että se on kuolemassa, jos haluaa sitten ihmisten muistavan että itsepäinen kuspiä oli, niin siitä vaan. On ihmisiä jotka eivät lähde siltä kuolevaltakaan kuuntelemaan ihan kaikkea, joten kuoleva jää sitten yksin.

Tiedän kaksi ihmistä jotka ovat kotoa lähteneet keuhkokuumeessa sairaalaan, mutta viikon parin sisään ovatkin kuolleet keuhkosyöpään. Eli syöpäsairas vaikka elinikää ei ole paljon voi elää normaalia elämää. Kai nyt jokainen tajuaa, että syöpää sairastavissa on normaaleja työssäkäyviä ihmisiä, eli vaikka mummo onkin loppusuoralla, voi olla hyvinkin toimitakykyinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla olisi 6 kk elinaikaa, niin haluaisin itse päättää, mitä niillä hetkillä teen. Kasvoihoito tuskin olisi mielessä tai ravintolassa syöminen, mieluummin olisi rauhassa itseni kanssa vaikka katsomassa vanhoja valokuvia.

Maailma on kamala paikka, kun kolmekymppiset vaativat saada päättää, millä tavalla kuolemansairas viimeiset kuukautensa viettää. Omaa tahtoa ei saisi olla, koska muut tuntuvat niin kovin hyvin tietävän, mistä haudan partaalla oleva nauttii.

Toisaalta sitä voi elää kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää, eli pistää viimeisetkin rahat haisemaan vaikka kasvohoitoihin, hyvään ruokaan, tai mihin ikinä haluaa.

Ap:n hyvää tarkoittava "virhe" oli, että hän oli miettinyt mistä itse pitäisi ja mikä olisi ihanaa: shoppailu, kasvohoito ym. ymmärtämättä etteivät ehkä ylipäätään ole ehkä koskaan olleet mummille tärkeitä tai ehkä he toisaalta ovat voineen mummin kanssa näitä harrastaa mutta nyt tilanne mummilla aivan muuta. Tunteet pinnassa molemmilla mutta eri tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:n hyvää tarkoittava "virhe" oli, että hän oli miettinyt mistä itse pitäisi ja mikä olisi ihanaa: shoppailu, kasvohoito ym. ymmärtämättä etteivät ehkä ylipäätään ole ehkä koskaan olleet mummille tärkeitä tai ehkä he toisaalta ovat voineen mummin kanssa näitä harrastaa mutta nyt tilanne mummilla aivan muuta. Tunteet pinnassa molemmilla mutta eri tavalla. 

Jep. Sama asia mikä tapahtuu lahjoja ostaessa. Voi että tuo onkin ihana hajuvesi / pusero / whatever, ostanpa sen kummityttärelle lahjaksi. Joka sitten ajattelee, että voi ei..

Oikea tapa olisi ollut kysyä "mitä sinä haluaisit tehdä"? Mummo saattaisi esim. haluta ap:n luokseen kahville kuuntelemaan kun hän jaarittelee vanhoista asioistaan. Vaikka ap mieluimmin istuisi lunchilla ja dinnerillä huulet sopivasti pulleina ja kynnet edustavina. Empatiaa, empatiaa. Ja anteeksiantoa.

Jotenkin ajattelen, että se sairastunut saisi viettää sellaisen loppuelämän kuin hän itse haluaa, eikä niin, että jälkeen jäävät saisivat haalia itselleen sellaisia kokemuksia hänen kanssaan kuin he itse tahtovat.

Muutenkin olisi kohteliasta, terveellekin, olla tyrkyttämättä omia hyviä ajatuksiaan ja niiden sijaan kysyä, mitä toinen haluaisi.

Toivottvasti sopu ja yhteisymmärrys löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää puheet, et nukkui rauhallisesti pois. Antaa väärän kuvan niille jotka ei o vielä kuolemaa läheltä seurannu, et se muka olis meidän normaalia unta. Nukkuu joo, mutta se on aiheutettu kipujen ja hengitysvajausten takia morfiinilla, kovalla lääkkeellä. Koitetaan välttää et ihminen ei itse tajua tukehtumiskuolemaansa. Morfiini vie tajun ja lamaa loputkin hengityksen. Kaamea asia.

Se lääkitys ja sedaatio tuossa tekee sen, ettei se ole kaamea asia, ei ainakaan niin kaamea kuin olisi luomuna. 

Äitini kuoli syöpään luomuna. Olipa kaunista kuunnella sitä suoraa huutoa päiväkausia. Ei riittänyt pienessä sairaalassa kipupumppuja kaikille tarvitseville.

Syöpähoito on kehittynyt valtavasti. Samanlaisia tarinoita mm. äitini kertoi aikoinaan. t. syöpäpotilas

Syöpäpotilaalla on myös oikeus olla ruma ja väsynyt ja sairaan näköinen ja hän saa kitistä ja valittaa ja joskus tuiskahtaakin. On se nyt stana jos ei edes siinä vaiheessa ihminen saa antaa olla. En tarkoita, että nyt ihan kamalaksi pitäisi muita kohtaan muuttua, mutta hieman voisi antaa ymmärrystä ihmiselle, jolle on kerrottu, että "emme voi tehdä mitään, sinulla on aikaa x määrä ja tämän jälkeen voit mennä tuonne palliatiiviselle puolelle juttelemaan saattohoidon järjestämisestä ja muusta mukavasta".

Ihan kamala ajatus luikertelee mieleen - jos mummo on käytetty kampaajalla ja kasvohoidossa (kevyt meikki kenties) ja sitten viety syömään niin siitähän saa sit kivoja kuvia someen. Ei muuta kuin instaan kuvaa ja stooria miten tässä mummon kanssa häshtäg fak cancer häshtäg dinner tyttöjen iltaa viettämässä, viimeisiä aikoja, kyynel sydän suruhymiö, elä elämäsi loppuun asti täysillä!

Vierailija kirjoitti:

Mummisi pitäisi hyväksyä kuolevansa. Hän kuolee joka tapauksessa ennen lapsiaan ja lapsen lapsiaan. Mummisi taitaa olla näitä naisia jotka ova jääneet loppuiäkseen teini ikäisen draama prinsessan asteelle. Tuossa pitää jo pystyä hyväksymään kuolemansa ilman tuollaista draamaa. Tekisi mieli kehottaa sanomaan mummillesi suoraan ettei millään mitä teet ole oikeastaan mitään sen suurempaa merkitystä. Kuoleman läheisyys tuo hänessä vain esiin ilkeän itsekeskeisen perusluonteen. Sano että puolen vuoden päästä olet arkussa ja maailma jatkaa menoaan. Andy Mackoy sanoi osuvasti "en kuole kenenkään puolesta, meillä jokaisella on aikamme". Andyn kanta kuolemaan on omalla tavallaan kypsempi.

Cringe. Tällaisen lukemisesta saa syövän.

voi nyyh. ap loukkaantui. entäs se mummo? onko sillä helppoa, kun sille sanotaan, että se kuolee pian?

18v tyttäreni sairastui syyskuussa. Joululahjoja tuli valtavasti. Kasaa katsoessaan tuumi: 'Kaikki on parantaneet omaatuntoaan ja antaneet lahjan, jos vaikka ensi jouluna ei voi enää lahjoa.' Jos ap ei ole ennen piristänyt isoäitiään vastaavilla toimilla, isoäiti on todennäköisesti ajatellut, ne ap:n  tempuksi esittää näyttävästi  välittävää läheistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää puheet, et nukkui rauhallisesti pois. Antaa väärän kuvan niille jotka ei o vielä kuolemaa läheltä seurannu, et se muka olis meidän normaalia unta. Nukkuu joo, mutta se on aiheutettu kipujen ja hengitysvajausten takia morfiinilla, kovalla lääkkeellä. Koitetaan välttää et ihminen ei itse tajua tukehtumiskuolemaansa. Morfiini vie tajun ja lamaa loputkin hengityksen. Kaamea asia.

Se lääkitys ja sedaatio tuossa tekee sen, ettei se ole kaamea asia, ei ainakaan niin kaamea kuin olisi luomuna. 

Äitini kuoli syöpään luomuna. Olipa kaunista kuunnella sitä suoraa huutoa päiväkausia. Ei riittänyt pienessä sairaalassa kipupumppuja kaikille tarvitseville.

Valtavan ikävä kuulla. Milloin on ollut tällaista resurssipuutetta, onko tästä kauankin aikaa?

Kiittämätön boomeri. Näitä riittää.

Ihmettelen todella ihmisiä jotka haukkuvat aloittajaa. En ymmärrä miksi kuolevan kanssa pitää vain kuolemaa ajatella, eikö kuoleva saa käydä vaikka kasvohoidossa ? Kasvohoito, hieronta jne. On vain just sille ihmiselle ei muille, miksi siis kuoleva ei voisi mennä ? Miksi loppuelämä pitää olla vain synkistelyä, kun ne viimeiset päivät elämästä tulevat olemaan rankkoja, kun epäilen että ap:n mummon hoidot on jo lopetettu joten ei nekään enää väsytä.