Ehdotin syöpäsairaalle mummille, että vien hänet kasvohoitoon, ostoksille, lempiravintolaansa ja minne haluaakin, vastaus oli "mitä hel vetin väliä semmoisilla enää olisi, älä tule jos ei ole oikeaa asiaa"

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinun ajatuksesi oli kaunis, mutta mummisi käy nyt läpi elämänsä suurinta luopumisnäytelmää.

Luopumista elämästä.

Ymmärrä tämä ja ole kärsivällinen häntä kohtaan.

Voi, miten kauniisti kirjoitit, tämä tosiaan kolahti. Itse olen joutunut seuraamaan oman aikuisen lapsen luopumisnäytelmää

Ihmiset täällä kommentoi tosi ilkeesti. Älä välitä, ap. Kyllä sinä varmasti tiedät, mitkä tarkoitusperäsi olivat ja miksi ehdotit juuri näitä asioita. Ehkä ne olivat hänen mielipuuhiaan ja reaktio yllätti sinut. Mummollasi varmasti on vaikeuksia hyväksyä lähestyvää kuolemaa ja siksi hän reagoi noin.

Kuten joku ehdotti, laittaisin myös hänelle viestin tai äitisi mukana kirjeen. Kertoisin, kuinka rakas hän on ja pyytäisin anteeksi, jos ehdotus loukkasi häntä. Sinä et tarkoittanut pahaa ja haluaisit vain viettää aikaa hänen kanssaan.

Mummolla on varmaan tuskainen olo ja kipujakin ehkä.  Ei jaksa olla kohtelias ja ystävällinen.

Toisaalta tuo "älä tule ellei ole oikeata asiaa" on silti kohtuuttoman ikävästi sanottu.  Itse tässä jo mummoiässä olevana ajattelen ainakin vielä, että ei ole olemassa tilannetta, että en lapsenlastani kaipaisi, eli en voisi sanoa koskaan heille, että älä tule.  En ikinä voisi työntää heitä pois luotani.  Kyllä saavat tulla ilman asiaakin.  

Mutta mistäpä minä vielä tiedän, mitä elämä eteen tuo ja miten ajatusmaailma voi muuttua.

Mutta mitähän se mummo sillä oikealla asialla tarkoitti?   

Olet oikeasti ihana ihminen. Sääli, että kauniit ideasi eivät saaneet vastakaikua